Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6995)
Vierailija kirjoitti:
Olli Pajulalla on sellainen maine, ettei sen perusteella voi paljoa toivoa puheenvuorolta. Tunnettu ufo- yms. rajatietohörhö.
Siksipä olisikin mielenkiintoista, että joku, joka oikeasti hanskaa nämä fysiikka-asiat, ottaisi Ollin puheisiin kantaa. Moni skeptikkokin on vuosien myötä vaihtanut mielipidettään "huuhaaksi" kutsumistaan asioista sen jälkeen, kun on tutustunut kvanttifysiikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen laittanut ao viestin tänne jo neljä kertaa, aina se poistetaan nopeasti, mutta ei se haittaa, kun voin laittaa sen aina uudelleen.
"Miksi kvanttitasolla havaitsija vaikuttaa havaittavaan? Jopa siihen asti että myös havaittavan historia muuttuu taannehtivasti eikä vain nykyhetkessä havaitut ominaisuudet."
Tuota jäin miettimään, että miten voi olla mahdollista, että havaittava historia muuttuisi taannehtivasti.
Onko yksilöllä jotenkin mahdollisuus muuttaa omaa historiaansa?
Itselläni on jäänyt kammo siitä, että jään lukittuun paikkaan. Syy siihen on, että olen elämäni aikana joutunut useamman kerran lukituksi niin ullakolle, veskiin, kaappiin, pari kertaa autoon ja hissiin. Hissiä ja autoja lukuunottamatta kaikki säkkipimeitä paikkoja. Miten voikin yhdelle ihmiselle sattua samankaltaista ongelmaa niin monta kertaa. Kummallista on, että vaikka viimeinen lukituksi joutuminen tapahtui 80-luvun lopulla ja sen jälkeen en ole sitä joutunut kohtamaan (paitsi autoihin jäin n. 2010 ja 2016) eikä asia ole pahemmin minua ahdistanut, niin viime vuosina ongelma on pahentunut tosi paljon. En voi mennä linja-autoon enkä junaan, puhumattakaan, että menisin lentokoneeseen. Myös jos näen esim. elokuvassa, että joku joutuu lukkojen taakse, niin sydämeni alkaa hakkaamaan hurjasti.
Haluaisin todellakin muuttaa historiaani siten, etten olisi noita kokenut. Onnistuuko sellainen, jos kerran kaikki on vain unenkaltaista eikä todellista laisinkaan?
Mietin myös, johtuuko pelkoni siitä, että aavistan tulevan vielä tilanteen, että jään lukittuun paikkaan. Sitä kauhua ei voi kukaan käsittää, ellei ole sitä kokenut.
En lähtisi ensisijaisesti etsimään tällaiseen ongelmaan kovin monimutkaista esoteerista ratkaisua, ellei ennestään ole sellaiseen harrastuneisuutta. Esimerkiksi terapia ja tarvittaessa lääkkeet alkuvaiheen tueksi on useimmille paljon konkreettisempi ja realistisempi ratkaisu kuin alkaa yrittää pohtia maailmankaikkeuden olemusta sen takana, millaiseksi ihmisen aistikoneisto ja mieli sen tulkitsee, ja jotenkin tästä lähtien saada muutettua menneisyyttään suoraan.
Henkiseltä puolelta realistinen ratkaisu on se, että opettelee kiinnittämään huomiota tarkkailevaan minään, taustatietoisuuteen, eikä ajattelijaan ja tuntijaan, tai ajatuksiin ja tunteisiin. On nimittäin mahdollista päästä siihen, että tuollainen pelko ja kauhu saa tulla ihan rauhassa, mutta se ei häiritse ollenkaan, koska havainnoija ei koe olevansa se, vaan tietoisuuden tila jossa sekä "ihminen" että tämän pelko ja kauhu ilmenee. Itse pääsin aikoinaan paniikkihäiriöstä juuri sitä kautta, että Tietoisuuden heräämisen ensimmäinen askel, sen tajuaminen että ei ole vain keho/mieli vaan jotain missä nämä kaikki ilmenevät ja joka on näistä tietoinen, alkoi sarastaa. Saatoin katsella täysin tyynenä, miten paniikkikohtaus tuli ja meni, kuin se olisi vain pieni ukkospilvi taivaalla joka olin minä. Ei minua olisi häirinnyt vähääkään, vaikka se keho/mielikokonaisuus johon olin aikoinaan samaistunut, olisi saanut loppuikänsä paniikkikohtauksia. Tämän saavuttaminen ei ole tavanomaisesta ihmisten tietoisuudentilasta käsin edes kovin vaikeaa. Se vaatii vain hieman huomion vetämistä pois tietoisuuden kohteista, siihen joka tiedostaa. Äänestä siihen joka kuulee, tunteesta siihen joka tiedostaa tunteen. Se vaatii hieman vaivaa jonkin aikaa, mutta se on mahdollista kaikille. Muodollinen meditaatio jossa annetaan kaikkien havaintojen virrata tietoisuuden läpi yrittämättä mitenkään puuttua niihin, vain katsellen, auttaa, mutta ei sekään välttämätöntä ole, jos saa arjessa muistutettua itseään tietoisuuden itsensä muistamisesta, eikä vain tietoisuuden kohteiden.
Kiitos paljon Mystikko vastauksestasi.
On todella hienoa, että opit jo aiemmin tuon tavan katsella kehomielikokonaisuuttasi tietoisuudentilasta käsin, ja siten pääsit eroon paniikkihäiriön aiheuttamasta kärsimyksestä. Toivottavasti myös muut samasta vaivasta kärsivät saavat voimavaroja asian harjoittamiseen. Minulla on itselläkin useita kokemuksia siitä, miten tarkkailen itseäni eikä huolet paina yhtään, vaikka normaalitilassa olisin ollut aika ahdistunut. Harmittaa, etten ole kaiken muka pakollisen kiireen keskellä jaksanut harjoitella sitä enempää, vaan olen valitettavasti jämähtänyt tähän egoiluun. Mikähän sana sitä tilaa kuvaisi parhaiten - ehkä rauha.
Kun kirjoitin sinulle, niin eniten mietin seuraavaa:
Miten voi olla mahdollista, että havaittava historia muuttuisi taannehtivasti?
Ja onko yksilöllä jotenkin mahdollisuus muuttaa omaa historiaansa?
Voisitkohan noihin vielä joskus vastata. Jos, niin kiitos paljon etukäteen, ja jos et, niin kiitos siitäkin, sillä uskon sinun tietävän, miten on parasta toimia. :) <3
Minä kokeilen vielä onnea, jospa tätä viestiäni ei poistettaisi,tosiaan kiinnostaa kovasti tietääkö kukaan onko Suomessa missään sellaisia tapaamisia missä "valaistuneet" pitää satsangeja tai jotakin sen tyylistä.
Ja onkohan suomalaisia ns. tunnettuja valaistuneita ollenkaan (jos ei lasketa tämän keskustelun kristittyä mystikkoa)?
YouTubesta löytyy paljon englanninkielisiä ja venäjänkielisiä mutta ei mitään vastaavaa suomeksi.
Se joka on kirjoitti:
Minä kokeilen vielä onnea, jospa tätä viestiäni ei poistettaisi,tosiaan kiinnostaa kovasti tietääkö kukaan onko Suomessa missään sellaisia tapaamisia missä "valaistuneet" pitää satsangeja tai jotakin sen tyylistä.
Ja onkohan suomalaisia ns. tunnettuja valaistuneita ollenkaan (jos ei lasketa tämän keskustelun kristittyä mystikkoa)?
YouTubesta löytyy paljon englanninkielisiä ja venäjänkielisiä mutta ei mitään vastaavaa suomeksi.
Tuskin on minkään perinteen mukaan virallisesti valaistuneita. Johtuu pitkälti siitä, että sellaisten uskontojen harjoittaminen, joissa on guruperinne ja pyritään valaistumiseen, on täällä yleensäkin aika harvinaista. On täällä toki sellaisten harjoittajia, esim. Helsingistä löytyy zenbuddhalainen yhteisö.
New age puolella löytyy ties mitä "valaistunutta" ja mysteereihin vihittyä ja ties mitä, ja joskus itse kävin tällaisia kuuntelemassa tai niiden jooga- tai meditaatioretriiteissä yms. mutta ei tullut olo että olisivat sillä tapaa valaistuneita mitä itse etsin. Lisäksi ns. hörhöily meni yleensä aina jossain vaiheessa liian pitkälle. Ufot, atlantislaiset, yksisarviset, parantavat kristallit yms. on jotain mikä itseäni ei kiinnosta.
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen laittanut ao viestin tänne jo neljä kertaa, aina se poistetaan nopeasti, mutta ei se haittaa, kun voin laittaa sen aina uudelleen.
"Miksi kvanttitasolla havaitsija vaikuttaa havaittavaan? Jopa siihen asti että myös havaittavan historia muuttuu taannehtivasti eikä vain nykyhetkessä havaitut ominaisuudet."
Tuota jäin miettimään, että miten voi olla mahdollista, että havaittava historia muuttuisi taannehtivasti.
Onko yksilöllä jotenkin mahdollisuus muuttaa omaa historiaansa?
Itselläni on jäänyt kammo siitä, että jään lukittuun paikkaan. Syy siihen on, että olen elämäni aikana joutunut useamman kerran lukituksi niin ullakolle, veskiin, kaappiin, pari kertaa autoon ja hissiin. Hissiä ja autoja lukuunottamatta kaikki säkkipimeitä paikkoja. Miten voikin yhdelle ihmiselle sattua samankaltaista ongelmaa niin monta kertaa. Kummallista on, että vaikka viimeinen lukituksi joutuminen tapahtui 80-luvun lopulla ja sen jälkeen en ole sitä joutunut kohtamaan (paitsi autoihin jäin n. 2010 ja 2016) eikä asia ole pahemmin minua ahdistanut, niin viime vuosina ongelma on pahentunut tosi paljon. En voi mennä linja-autoon enkä junaan, puhumattakaan, että menisin lentokoneeseen. Myös jos näen esim. elokuvassa, että joku joutuu lukkojen taakse, niin sydämeni alkaa hakkaamaan hurjasti.
Haluaisin todellakin muuttaa historiaani siten, etten olisi noita kokenut. Onnistuuko sellainen, jos kerran kaikki on vain unenkaltaista eikä todellista laisinkaan?
Mietin myös, johtuuko pelkoni siitä, että aavistan tulevan vielä tilanteen, että jään lukittuun paikkaan. Sitä kauhua ei voi kukaan käsittää, ellei ole sitä kokenut.
En lähtisi ensisijaisesti etsimään tällaiseen ongelmaan kovin monimutkaista esoteerista ratkaisua, ellei ennestään ole sellaiseen harrastuneisuutta. Esimerkiksi terapia ja tarvittaessa lääkkeet alkuvaiheen tueksi on useimmille paljon konkreettisempi ja realistisempi ratkaisu kuin alkaa yrittää pohtia maailmankaikkeuden olemusta sen takana, millaiseksi ihmisen aistikoneisto ja mieli sen tulkitsee, ja jotenkin tästä lähtien saada muutettua menneisyyttään suoraan.
Henkiseltä puolelta realistinen ratkaisu on se, että opettelee kiinnittämään huomiota tarkkailevaan minään, taustatietoisuuteen, eikä ajattelijaan ja tuntijaan, tai ajatuksiin ja tunteisiin. On nimittäin mahdollista päästä siihen, että tuollainen pelko ja kauhu saa tulla ihan rauhassa, mutta se ei häiritse ollenkaan, koska havainnoija ei koe olevansa se, vaan tietoisuuden tila jossa sekä "ihminen" että tämän pelko ja kauhu ilmenee. Itse pääsin aikoinaan paniikkihäiriöstä juuri sitä kautta, että Tietoisuuden heräämisen ensimmäinen askel, sen tajuaminen että ei ole vain keho/mieli vaan jotain missä nämä kaikki ilmenevät ja joka on näistä tietoinen, alkoi sarastaa. Saatoin katsella täysin tyynenä, miten paniikkikohtaus tuli ja meni, kuin se olisi vain pieni ukkospilvi taivaalla joka olin minä. Ei minua olisi häirinnyt vähääkään, vaikka se keho/mielikokonaisuus johon olin aikoinaan samaistunut, olisi saanut loppuikänsä paniikkikohtauksia. Tämän saavuttaminen ei ole tavanomaisesta ihmisten tietoisuudentilasta käsin edes kovin vaikeaa. Se vaatii vain hieman huomion vetämistä pois tietoisuuden kohteista, siihen joka tiedostaa. Äänestä siihen joka kuulee, tunteesta siihen joka tiedostaa tunteen. Se vaatii hieman vaivaa jonkin aikaa, mutta se on mahdollista kaikille. Muodollinen meditaatio jossa annetaan kaikkien havaintojen virrata tietoisuuden läpi yrittämättä mitenkään puuttua niihin, vain katsellen, auttaa, mutta ei sekään välttämätöntä ole, jos saa arjessa muistutettua itseään tietoisuuden itsensä muistamisesta, eikä vain tietoisuuden kohteiden.
Kiitos paljon Mystikko vastauksestasi.
On todella hienoa, että opit jo aiemmin tuon tavan katsella kehomielikokonaisuuttasi tietoisuudentilasta käsin, ja siten pääsit eroon paniikkihäiriön aiheuttamasta kärsimyksestä. Toivottavasti myös muut samasta vaivasta kärsivät saavat voimavaroja asian harjoittamiseen. Minulla on itselläkin useita kokemuksia siitä, miten tarkkailen itseäni eikä huolet paina yhtään, vaikka normaalitilassa olisin ollut aika ahdistunut. Harmittaa, etten ole kaiken muka pakollisen kiireen keskellä jaksanut harjoitella sitä enempää, vaan olen valitettavasti jämähtänyt tähän egoiluun. Mikähän sana sitä tilaa kuvaisi parhaiten - ehkä rauha.
Kun kirjoitin sinulle, niin eniten mietin seuraavaa:
Miten voi olla mahdollista, että havaittava historia muuttuisi taannehtivasti?
Ja onko yksilöllä jotenkin mahdollisuus muuttaa omaa historiaansa?
Voisitkohan noihin vielä joskus vastata. Jos, niin kiitos paljon etukäteen, ja jos et, niin kiitos siitäkin, sillä uskon sinun tietävän, miten on parasta toimia. :) <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos paljon Mystikko vastauksestasi.
On todella hienoa, että opit jo aiemmin tuon tavan katsella kehomielikokonaisuuttasi tietoisuudentilasta käsin, ja siten pääsit eroon paniikkihäiriön aiheuttamasta kärsimyksestä. Toivottavasti myös muut samasta vaivasta kärsivät saavat voimavaroja asian harjoittamiseen. Minulla on itselläkin useita kokemuksia siitä, miten tarkkailen itseäni eikä huolet paina yhtään, vaikka normaalitilassa olisin ollut aika ahdistunut. Harmittaa, etten ole kaiken muka pakollisen kiireen keskellä jaksanut harjoitella sitä enempää, vaan olen valitettavasti jämähtänyt tähän egoiluun. Mikähän sana sitä tilaa kuvaisi parhaiten - ehkä rauha.
Kun kirjoitin sinulle, niin eniten mietin seuraavaa:
Miten voi olla mahdollista, että havaittava historia muuttuisi taannehtivasti?
Ja onko yksilöllä jotenkin mahdollisuus muuttaa omaa historiaansa?
Vierailija kirjoitti:
"Miksi kvanttitasolla havaitsija vaikuttaa havaittavaan? Jopa siihen asti että myös havaittavan historia muuttuu taannehtivasti eikä vain nykyhetkessä havaitut ominaisuudet."
Tuota jäin miettimään, että miten voi olla mahdollista, että havaittava historia muuttuisi taannehtivasti.
Onko yksilöllä jotenkin mahdollisuus muuttaa omaa historiaansa?
Itselläni on jäänyt kammo siitä, että jään lukittuun paikkaan. Syy siihen on, että olen elämäni aikana joutunut useamman kerran lukituksi niin ullakolle, veskiin, kaappiin, pari kertaa autoon ja hissiin. Hissiä ja autoja lukuunottamatta kaikki säkkipimeitä paikkoja. Miten voikin yhdelle ihmiselle sattua samankaltaista ongelmaa niin monta kertaa. Kummallista on, että vaikka viimeinen lukituksi joutuminen tapahtui 80-luvun lopulla ja sen jälkeen en ole sitä joutunut kohtamaan (paitsi autoihin jäin n. 2010 ja 2016) eikä asia ole pahemmin minua ahdistanut, niin viime vuosina ongelma on pahentunut tosi paljon. En voi mennä linja-autoon enkä junaan, puhumattakaan, että menisin lentokoneeseen. Myös jos näen esim. elokuvassa, että joku joutuu lukkojen taakse, niin sydämeni alkaa hakkaamaan hurjasti.
Haluaisin todellakin muuttaa historiaani siten, etten olisi noita kokenut. Onnistuuko sellainen, jos kerran kaikki on vain unenkaltaista eikä todellista laisinkaan?
Mietin myös, johtuuko pelkoni siitä, että aavistan tulevan vielä tilanteen, että jään lukittuun paikkaan. Sitä kauhua ei voi kukaan käsittää, ellei ole sitä kokenut.
Olen monta päivää sitten pyytänyt myös tälle toiselle samalle omalle kirjoitukselleni poistoa, mutta se ei vain poistu, vaikka siinä kokoajan lukee, että ilmoitus on vastaanotettu.
Nämä kirjoitukseni ovat täällä moneen kertaa siksi, että ne oli jostain syystä palautettu. Ehkä siksi, kun eräs kirjoittaja oli ottanut yhteyttä ylläpitoon näistä poistajan tempauksista. Samana päivänä palautettiin myös yksi Mystikon teksti. No kohta nuo ja tämäkin viesti varmasti lähtevät, sillä kaikki eilen ja tänään moneen kertaan tänne laittamani tekstit on poistettu joka kerta tosi nopeasti. Eikös ole jännä juttu. :) :) Enemmän naurattaa kuin harmittaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei KM!
Onko tosiaan mahdollista että havaittava historia voi muuttua taannehtivasti?
Onko yksilölläkin mahdollisuus muuttaa historiaansa?
Vierailija kirjoitti:
Olli Pajulalla on sellainen maine, ettei sen perusteella voi paljoa toivoa puheenvuorolta. Tunnettu ufo- yms. rajatietohörhö.
Minä olen kuullut Ollista kyllä ihan erilaista, mitä kerroit. Mielestäni hän on hyvin tutkinut vaikkapa kvanttifysiikkaa ja osaa asiat myös hyvin ilmaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntuu niin merkityksettömältä ja tylsältä. Ei ole haaveita. Elämä on pakkopullaa.
Ja kuitenkin tälläkin hetkellä sinun Tietoisuutesi on sat-chit-anand kuten idässä sanotaan: oleminen, tietoisuus ja autuus. Autuus. Jotain millä ei voi olla haaveita koska se ei ole ajassa ensinkään, mutta jolta ei koskaan voi myöskään puuttua mitään, koska se itse on Kaikki.
Ihmismieli ja sen olot vaan tällä hetkellä peittää näkyvistä sen, mikä on Tietoisuudessa, onnen ja autuuden. Pilvet peittävät taivaan, joka on aina kirkas niiden yläpuolella. Jotta löydät onnen ja rauhan, et tarvitse mitään lisää, tarvitset vain hieman "tilaa" mieleesi, jotta huomaat sen arkisen mutta silti useimmille tuntemattoman, joka tälläkin hetkellä tiedostaa jokaisen ajatuksesi ja tunteesi, ja joka on se mitä kaikki etsii kuin meressä uivat kalat, jotka kyselevät toisilta, että anteeksi, miten löytäisin valtamereen.
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että kun tarkasti määriteltyjä fysiikan termejä aletaan käyttää metafyysisissä keskusteluissa tai henkiasioissa, niin keskustelussa ei ole päätä eikä häntää. Kvanttimekaniikka kuvaa atomi- ja molekyylitasojen mekaniikkaa ja monimutkaisin asia mitä sillä voidaan analyyttisesti ratkaista on vetyatomi.
Itse en käytä niitä perustelemaan henkisiä näkemyksiäni, tiedostan että ne ovat enemmän metafysiikkaa kuin fysiikkaa, eivätkä ole tieteellisesti johdettavissa mistään. Joka haluaa niitä löytää, löytää ne introspektiolla ja mietiskelyllä, ei tutkimalla mitään tieteenalaa.
Mutta se miksi joskus harvoin niistäkin puhun on, että ihmiset on valtavan lukkiutuneita siihen, mitä aistit näyttää ja mitä arkikokemus sanoo. Ja se voi olla este henkisellä tielläkin. Monelle on avartavaa ymmärtää, että se arkikokemus ei ole aina kovinkaan hyvin linjassa edes ihan tieteellisen tiedon kanssa. Alkaen nyt yksinkertaisimmillaan siitä, että aistit sanoo että aurinko näyttäisi kiertävän taivaankantta, mutta nykyään kaikki tietää että näin ei ole vaan että Maa kiertää aurinkoa. Ajan olemus, tietyt kvanttimekaniikan ilmiöt jne voivat olla myös tällaisia "tajunnan laajentajia", joiden ei ole tarkoitus johtaa mihinkään henkiseen, mutta jotka silti voivat sillekin avata tietä herättämällä ihmetystä sitä maailmaa kohtaan, jonka jo luuli tuntevansa elettyään siinä niin kauan.
Näistä asioista fysiikan näkökulmasta kiinnostuneilla voisin suositella Carlo Rovellin kirjaa "Ajan luonne". Kirjoittaja on teoreettinen fyysikko, mutta kirja on tarkoitettu suurelle yleisölle eikä sisällä esim. juurikaan yhtälöitä. Lisäksi hän pohtii kyllä asioita myös runouden ja metafysiikankin kautta, mutta pitäen koko ajan selvänä sen mikä on fysiikkaa ja mikä sen inspiroimaa intuitiivista mahdollisuuksien pohdintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos Mystikko aiemmasta vastauksestasi edellisellä sivulla aiheeseen suljetun paikan kammo. <3
Mystikko kuule... Tunnut olevan ainoa toivoni. Jännitän ihmisiä edelleen hieman, mutta pahinta jännittäminen on ihastukseni seurassa. En kykene tapaamaan häntä ilman kemiallista apua lainkaan, sillä jännitys ja oman jännityksen pelkääminen ja häpeäminen on ylitsepääsemätöntä. Olen hankkinut lisää apua ja saanutkin sitä, mutta olen silti ongelmissa vieläkin. Eniten maailmassa haluaisin olla ihminen, joka ei jännitä toisia ihmisiä. Miksi en kykene ylittämään omaa pelkoani? En tiedä enää mitä tehdä. Miksi en halua ja kykene kohtaamaan häpeän ja jännityksen tunteita? Inhoan sitä kun en pysty olemaan rennosti ja nauramaan ja hymyilemään vitseille ja hauskoille jutuille. Mitä minun pitää tehdä? Minkä apukeinon puoleen minun pitää kääntyä? Voiko pelkkä intensiivinen rukoilu auttaa? OIen menettämässä toivoani kun en kykene seuraamaan sydämen ääntä tämän typerän jännittämisen ja pelkäämisen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäydy KM vaan sielunhoidollisissa jutuissa.
Noi maailmanselitys juttusi on aika toistoa villeistä teorioista maustettuna arvailuilla.
Ei ihmiset mitään ihmekykyjä saa millään omanmuelen muuttamis temppu yrityksillä.
Ehkä psykoosin jossa voi kuvitella olevansa jokin
Vierailija kirjoitti:
Pitäydy KM vaan sielunhoidollisissa jutuissa.
Noi maailmanselitys juttusi on aika toistoa villeistä teorioista maustettuna arvailuilla.
Ei ihmiset mitään ihmekykyjä saa millään omanmuelen muuttamis temppu yrityksillä.
Ehkä psykoosin jossa voi kuvitella olevansa jokin
En minä ole ainakaan nähny mitään ihmekykyjen saamisen yrittämistä mitenkään keskeisenä siinä mitä KM opettaa. Häneltä kyllä ihmiset kyselevät paljon manifestointiin ja sen sellaiseen liittyvää ja kyllä, hän näyttää uskovan mahdollisuuteen onnistua siinä (ei ole yrittänyt tietääkseni koskaan perustella sitä tieteellä). Mutta mä olen aina nähnyt keskeisenä hänen jutuissa oman kuolemattoman olemuksen löytämisen itsetutkiskelun ja meditaation kautta, mikä ei ole kovin harvinainen teema uskonnoissakaan varsinkaan idässä. Noiden perinteiden mukaan löytämisestä voi seurata "ihmekykyjä" tai sitten ei, mutta joka tapauksessa se ei ole keskeistä.
Vierailija kirjoitti:
Pitäydy KM vaan sielunhoidollisissa jutuissa.
Noi maailmanselitys juttusi on aika toistoa villeistä teorioista maustettuna arvailuilla.
Ei ihmiset mitään ihmekykyjä saa millään omanmuelen muuttamis temppu yrityksillä.
Ehkä psykoosin jossa voi kuvitella olevansa jokin
Niinhän ne sanoi Jeesuksestakin, kun sanoi olevansa Jumalan poika. Että hullu sinä olet ja isäsi ja äitisi pitäisi tulla hakemaan sinut kotiin, sekoilemasta julkisesti. Kaiken valtavirrasta erilaisen ajattelun voi toki leimata psykoosiksi, mutta ne joiden tie se on, tietävät kyllä että tämä on tärkeää vaikka koko muu maailma olisi sitä mieltä että on psykoosi.
Kristitty mystikko, miten ymmärrät tämän raamatunkohdan?
Matteus 5:39 "Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin; "
Kaikki sodathan alkavat viime kädessä puolustautumisesta.
Olen itse myös tuota miettinyt (Matteus: 5:39)
Olisiko parempi, ettei maa puolustautuisi, vaan antautuisi heti, kun esim joku diktaattori sinne hyökkäisi?
Mietestäni on rakkaudenteko laittaa pahantekijälle rajat eikä antaa hänen jatkaa pahantekojaan, jos hän ei itse ymmärrä, että toiminnallaan vahingoittaa muita ja siten myös itseään.
Miksi muuten nimi on "Kristitty mystikko", vaikka oppi ei ole Raamatun mukaista??
Käsittääkseni Mystikko on kirjoittanut tuon:
"Miksi kvanttitasolla havaitsija vaikuttaa havaittavaan? Jopa siihen asti että myös havaittavan historia muuttuu taannehtivasti eikä vain nykyhetkessä havaitut ominaisuudet."
Toivon, että hän voisi jotenkin perustella tuota, että havaittavan historia muuttuu taannehtivasti eikä vain nykyhetkessä havaitut ominaisuudet. Liittyyköhän se jotenkin siihen kaksoirakokokeeseen, vai mikä lie olikaan se tutkimus, jossa selvisi, että havaitsia vaikuttaa havaittavaan, ja on kai myös mietitty sitä, että jos havaitsijaa ei ole, niin onko havaittavaakaan. Jotain tuollaista. Mielenkiintoista on kvanttifysiikka. Ei vain ole aikaa siihen paneutua. Ehkä joskus.