Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyminen on tosiaan hyväksi. Noin yleisellä tasolla kaikissa asioissa. Asiota tapahtuu ja on parasta vain hyväksyä ne. Tietty jos voi ja haluaa niin voi, ja joskus pitääkin tehdä jotain asioiden hyväksi, mutta varsinkin jos asialle ei voi mitään, niin parempi vain hyväksyä kuin tapella vastaan. Tolle kirjoittaa, että "Myös antautuminen avaa oven ilmentymättömään, kun lakkaat vastustamasta mielen ja tunteen tasolla sitä, mikä on." Itselleni tämä on ollut tärkeä oivallus ja auttanut monissa vaikeissa asioissa elämän varrella. Välillä olin tämän unohtanut, vaikka tiesin tämän jo nuorena - 30 v sitten - mutta nyt taas löytänyt uudelleen Tollen tekstien kautta.

Tämän minäkin olen oppinut, että tämä on yksi kaikista tärkeimmistä. Vaikka kuinka ottaa päähän, niin hyväksyy, ettei pysty hyväksymään ja samalla lopettaa ajattelun, ettei ne negatiivinen kehä jää pyörimään. Siihen auttaa meditaation opetteleminen.

Toinen tärkeä asia on löytää se sisäinen ääni ja oppia kuuntelemaan sitä. Sekin löytyy mielen hiljentymisen kautta.

Olen muuten ketjun ap. Paljon on opittu viime vuosien aikana. Asiat ovat lopulta hyvin yksinkertaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyminen on tosiaan hyväksi. Noin yleisellä tasolla kaikissa asioissa. Asiota tapahtuu ja on parasta vain hyväksyä ne. Tietty jos voi ja haluaa niin voi, ja joskus pitääkin tehdä jotain asioiden hyväksi, mutta varsinkin jos asialle ei voi mitään, niin parempi vain hyväksyä kuin tapella vastaan. Tolle kirjoittaa, että "Myös antautuminen avaa oven ilmentymättömään, kun lakkaat vastustamasta mielen ja tunteen tasolla sitä, mikä on." Itselleni tämä on ollut tärkeä oivallus ja auttanut monissa vaikeissa asioissa elämän varrella. Välillä olin tämän unohtanut, vaikka tiesin tämän jo nuorena - 30 v sitten - mutta nyt taas löytänyt uudelleen Tollen tekstien kautta.

Tämän minäkin olen oppinut, että tämä on yksi kaikista tärkeimmistä. Vaikka kuinka ottaa päähän, niin hyväksyy, ettei pysty hyväksymään ja samalla lopettaa ajattelun, ettei ne negatiivinen kehä jää pyörimään. Siihen auttaa meditaation opetteleminen.

Toinen tärkeä asia on löytää se sisäinen ääni ja oppia kuuntelemaan sitä. Sekin löytyy mielen hiljentymisen kautta.

Olen muuten ketjun ap. Paljon on opittu viime vuosien aikana. Asiat ovat lopulta hyvin yksinkertaisia.

Kiva kuulla sinusta :)  Tuosta sisäisestä äänestä - mitä se tarkoittaa, onko se ns. sisäinen puhe vai jokin syvempi juttu? Koska mulla on koko ajan päällä kaikenlaista sisäistä puhetta, mutta se on sekavaa ja ristiriitaista, siinä tuntuu puhuvan lapsuuden ankara äiti, laiska niskotteleva teini ja monta muuta ääntä. Vaikea luottaa sellaiseen ääneen jossa on monta eri tahtoa ja ääntä.

Henget ilmoitti minulle, että synnyn seuraavassa elämässäni Yhdysvaltoihin. Minusta tulee seuraavassa elämässäni USA:n presidentti. Näin on ilmoitettu. Tereveiset rajan takaa, Todellisuuden Mestari, Johtaja Siitoin

Uusi testamentti on totta, vanha testamentti on paskaa. T. Johtaja S

Olisiko sotia jos ei olisi uskontoja???

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sotia jos ei olisi uskontoja???

Olisi. Aika usein uskonto on ollut pelkkä tekosyy sodille, joiden oikea syy on ollut valloitushalu, ahneus jonkun alueen resursseihin tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyminen on tosiaan hyväksi. Noin yleisellä tasolla kaikissa asioissa. Asiota tapahtuu ja on parasta vain hyväksyä ne. Tietty jos voi ja haluaa niin voi, ja joskus pitääkin tehdä jotain asioiden hyväksi, mutta varsinkin jos asialle ei voi mitään, niin parempi vain hyväksyä kuin tapella vastaan. Tolle kirjoittaa, että "Myös antautuminen avaa oven ilmentymättömään, kun lakkaat vastustamasta mielen ja tunteen tasolla sitä, mikä on." Itselleni tämä on ollut tärkeä oivallus ja auttanut monissa vaikeissa asioissa elämän varrella. Välillä olin tämän unohtanut, vaikka tiesin tämän jo nuorena - 30 v sitten - mutta nyt taas löytänyt uudelleen Tollen tekstien kautta.

Tämän minäkin olen oppinut, että tämä on yksi kaikista tärkeimmistä. Vaikka kuinka ottaa päähän, niin hyväksyy, ettei pysty hyväksymään ja samalla lopettaa ajattelun, ettei ne negatiivinen kehä jää pyörimään. Siihen auttaa meditaation opetteleminen.

Toinen tärkeä asia on löytää se sisäinen ääni ja oppia kuuntelemaan sitä. Sekin löytyy mielen hiljentymisen kautta.

Olen muuten ketjun ap. Paljon on opittu viime vuosien aikana. Asiat ovat lopulta hyvin yksinkertaisia.

Kiva kuulla sinusta :)  Tuosta sisäisestä äänestä - mitä se tarkoittaa, onko se ns. sisäinen puhe vai jokin syvempi juttu? Koska mulla on koko ajan päällä kaikenlaista sisäistä puhetta, mutta se on sekavaa ja ristiriitaista, siinä tuntuu puhuvan lapsuuden ankara äiti, laiska niskotteleva teini ja monta muuta ääntä. Vaikea luottaa sellaiseen ääneen jossa on monta eri tahtoa ja ääntä.

Ei ole sama asia. Tuo höpinä on mielen tuottamaa. Sen taakse pitää päästä, sitä voi kutsua myös intuitioksi.

Kyllä minullakin tuo mieli höpisee vieläkin, varsinkin jos paahdan eteenpäin tukka putkella tai olen voimakkaiden tunnetilojen keskellä. Se löytyy, kun pystyy sammuttamaan tuon mielen höpinän ja tunteet. Ja siihen olen päässyt harjoittamalla meditaatiota.

Olen visuaalinen ihminen ja kuvittelen, että tämä sisäinen ääni asuu sydämen kohdalla. Kun se ns puhuu, niin se ääni tulee rinnasta, ei päästä, missä mieli riehuaa. Ei se yksinään minulle puhu, vaan vastaa kysymyksiin. Puheeseen ei liity mitään tunnetilaa. Eikä mitään höpinää, vaan lyhyttä tietoa, mitä pitää tehdä. Ja jos se ei mitään puhu, niin silloin odotan enkä tee mitään päätöksiä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyminen on tosiaan hyväksi. Noin yleisellä tasolla kaikissa asioissa. Asiota tapahtuu ja on parasta vain hyväksyä ne. Tietty jos voi ja haluaa niin voi, ja joskus pitääkin tehdä jotain asioiden hyväksi, mutta varsinkin jos asialle ei voi mitään, niin parempi vain hyväksyä kuin tapella vastaan. Tolle kirjoittaa, että "Myös antautuminen avaa oven ilmentymättömään, kun lakkaat vastustamasta mielen ja tunteen tasolla sitä, mikä on." Itselleni tämä on ollut tärkeä oivallus ja auttanut monissa vaikeissa asioissa elämän varrella. Välillä olin tämän unohtanut, vaikka tiesin tämän jo nuorena - 30 v sitten - mutta nyt taas löytänyt uudelleen Tollen tekstien kautta.

Tämän minäkin olen oppinut, että tämä on yksi kaikista tärkeimmistä. Vaikka kuinka ottaa päähän, niin hyväksyy, ettei pysty hyväksymään ja samalla lopettaa ajattelun, ettei ne negatiivinen kehä jää pyörimään. Siihen auttaa meditaation opetteleminen.

Toinen tärkeä asia on löytää se sisäinen ääni ja oppia kuuntelemaan sitä. Sekin löytyy mielen hiljentymisen kautta.

Olen muuten ketjun ap. Paljon on opittu viime vuosien aikana. Asiat ovat lopulta hyvin yksinkertaisia.

Hei Ap ja kiitos kun aloiti tämän hienon ketjun!

Mä teen joskus niin, että meditaatiossa ajattelen lyhyesti tyyliin, että "hyväksyn itseni, tämän hetken ja kaikki tilanteet ja ihmiset ympärilläni". Sitten jään tarkkailemaan sitä vapautunutta oloa, joka tuosta yleensä seuraa. Myös jos on jotain kipuja tai akuutteja tilanteita, käytän samaa metodia, keskittämällä huomioni kipuun tai tilanteeseen ja ajattelemalla, että hyväksyn tämän.

Hyväksymällä ikään kuin samalla jättää kaiken Korkeimman käsiin, josta seuraa johdatus. Kieltämisestä seuraa aina asioden murehtiminen. Murehtimisesta Jeesus sanoi mielestä hienosti:

Mat 6:

25 Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?

26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?

27 Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?

Mitäs jos jokainen kutsuisi itseään mystikoksi?

Aivan... Mikä vitsi.

Jos voit sanoa mitä se on, ei se ole sitä.

Ennen tuleva nyt hetki kirjoitti:

Mitäs jos jokainen kutsuisi itseään mystikoksi?

Aivan... Mikä vitsi.

Jos voit sanoa mitä se on, ei se ole sitä.

No jokainen voi kutsua miten lystää, mutta sillä ei paljoakaan merkitystä ole. Ulosanti merkitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.

Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista

Mun mielestä tuilla lusmuilu, jos sussa ei ole mitään oikeaa vikaa, on paljon epäeettisempää kuin töissä käynti. Sun ei ole pakko ruokkia tätä yhteiskuntaa, kun vaan päätät päiväsi. Sillä pääset myös kaikista muista ikävistä tuntemuksistasi.

Loki

Kiitos vastauksesta ja näkemyksen jakamisesta, mutta en enää pysty pitämään päivien päättämistä ratkaisuna yhtään mihinkään. "Oikeaa vikaa" mussa ei varmaan ole, muuta kuin se, että en halua vaihtaa aikaani rahaa vastaan, jos kyse on sellaisen asian tekemisestä mistä saisin pelkästään sitä rahaa. Koko idea siittä, että ihmiset tekee asioita ja käyttää heidän arvokasta elossa olemista ansaitakseen rahaa, josta on tehty elämälle välttämätöntä, on minusta väärin ja epäeettistä. Mutta jos jostain keksin työn, jonka tunnen merkitykselliseksi ja hyödylliseksi, jolla olis muutakin annettavaa kuin vain se raha, niin alan sitä kyllä mielelläni tekemään

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen laittanut ao viestin tänne jo neljä kertaa, aina se poistetaan nopeasti, mutta ei se haittaa, kun voin laittaa sen aina uudelleen.

"Miksi kvanttitasolla havaitsija vaikuttaa havaittavaan? Jopa siihen asti että myös havaittavan historia muuttuu taannehtivasti eikä vain nykyhetkessä havaitut ominaisuudet."

Tuota jäin miettimään, että miten voi olla mahdollista, että havaittava historia muuttuisi taannehtivasti.

Onko yksilöllä jotenkin mahdollisuus muuttaa omaa historiaansa?

Itselläni on jäänyt kammo siitä, että jään lukittuun paikkaan. Syy siihen on, että olen elämäni aikana joutunut useamman kerran lukituksi niin ullakolle, veskiin, kaappiin, pari kertaa autoon ja hissiin. Hissiä ja autoja lukuunottamatta kaikki säkkipimeitä paikkoja. Miten voikin yhdelle ihmiselle sattua samankaltaista ongelmaa niin monta kertaa. Kummallista on, että vaikka viimeinen lukituksi joutuminen tapahtui 80-luvun lopulla ja sen jälkeen en ole sitä joutunut kohtamaan (paitsi autoihin jäin n. 2010 ja 2016) eikä asia ole pahemmin minua ahdistanut, niin viime vuosina ongelma on pahentunut tosi paljon. En voi mennä linja-autoon enkä junaan, puhumattakaan, että menisin lentokoneeseen.  Myös jos näen esim. elokuvassa, että joku joutuu lukkojen taakse, niin sydämeni alkaa hakkaamaan hurjasti.

Haluaisin todellakin muuttaa historiaani siten, etten olisi noita kokenut. Onnistuuko sellainen, jos kerran kaikki on vain unenkaltaista eikä todellista laisinkaan?

Mietin myös, johtuuko pelkoni siitä, että aavistan tulevan vielä tilanteen, että jään lukittuun paikkaan. Sitä kauhua ei voi kukaan käsittää, ellei ole sitä kokenut.

En lähtisi ensisijaisesti etsimään tällaiseen ongelmaan kovin monimutkaista esoteerista ratkaisua, ellei ennestään ole sellaiseen harrastuneisuutta. Esimerkiksi terapia ja tarvittaessa lääkkeet alkuvaiheen tueksi on useimmille paljon konkreettisempi ja realistisempi ratkaisu kuin alkaa yrittää pohtia maailmankaikkeuden olemusta sen takana, millaiseksi ihmisen aistikoneisto ja mieli sen tulkitsee, ja jotenkin tästä lähtien saada muutettua menneisyyttään suoraan. 

Henkiseltä puolelta realistinen ratkaisu on se, että opettelee kiinnittämään huomiota tarkkailevaan minään, taustatietoisuuteen, eikä ajattelijaan ja tuntijaan, tai ajatuksiin ja tunteisiin. On nimittäin mahdollista päästä siihen, että tuollainen pelko ja kauhu saa tulla ihan rauhassa, mutta se ei häiritse ollenkaan, koska havainnoija ei koe olevansa se, vaan tietoisuuden tila jossa sekä "ihminen" että tämän pelko ja kauhu ilmenee. Itse pääsin aikoinaan paniikkihäiriöstä juuri sitä kautta, että Tietoisuuden heräämisen ensimmäinen askel, sen tajuaminen että ei ole vain keho/mieli vaan jotain missä nämä kaikki ilmenevät ja joka on näistä tietoinen, alkoi sarastaa. Saatoin katsella täysin tyynenä, miten paniikkikohtaus tuli ja meni, kuin se olisi vain pieni ukkospilvi taivaalla joka olin minä. Ei minua olisi häirinnyt vähääkään, vaikka se keho/mielikokonaisuus johon olin aikoinaan samaistunut, olisi saanut loppuikänsä paniikkikohtauksia. Tämän saavuttaminen ei ole tavanomaisesta ihmisten tietoisuudentilasta käsin edes kovin vaikeaa. Se vaatii vain hieman huomion vetämistä pois tietoisuuden kohteista, siihen joka tiedostaa. Äänestä siihen joka kuulee, tunteesta siihen joka tiedostaa tunteen. Se vaatii hieman vaivaa jonkin aikaa, mutta se on mahdollista kaikille. Muodollinen meditaatio jossa annetaan kaikkien havaintojen virrata tietoisuuden läpi yrittämättä mitenkään puuttua niihin, vain katsellen, auttaa, mutta ei sekään välttämätöntä ole, jos saa arjessa muistutettua itseään tietoisuuden itsensä muistamisesta, eikä vain tietoisuuden kohteiden.

Kiitos paljon Mystikko vastauksestasi.

Terapia on jo kokeiltu, ei auttanut. Lääkkeitä en ole halunnut kokeilla.

Jotkut asiat ovat pelottaneet minua elämässä ennenkin ja olen joutunut ne kohtaamaan, joten siksi mietin, onko suljetunpaikankammoni siksi pahentunut, että sen pakollinen kokeminen on tulossa lähemmäksi. Tietenkin mietin myös, että luonko pelolla sen, että joudun sen kokemaan JA voisinko luoda yhtä helposti senkin, etten joudu sitä kohtaamaan.

On todella hienoa, että opit jo aiemmin tuon tavan katsella kehomielikokonaisuuttasi tietoisuudentilasta käsin, ja siten pääsit eroon paniikkihäiriön aiheuttamasta kärsimyksestä. Toivottavasti myös muut samasta vaivasta kärsivät saavat voimavaroja asian harjoittamiseen. Minulla on itselläkin useita kokemuksia siitä, miten tarkkailen itseäni eikä huolet paina yhtään, vaikka normaalitilassa olisin ollut aika ahdistunut. Harmittaa, etten ole kaiken muka pakollisen kiireen keskellä jaksanut harjoitella sitä enempää, vaan olen valitettavasti jämähtänyt tähän egoiluun. Mikähän sana sitä tilaa kuvaisi parhaiten - ehkä rauha.

Kun kirjoitin sinulle, niin eniten mietin seuraavaa:

Miten voi olla mahdollista, että havaittava historia muuttuisi taannehtivasti?

Ja onko yksilöllä jotenkin mahdollisuus muuttaa omaa historiaansa?

Voisitkohan noihin vielä joskus vastata. Jos, niin kiitos paljon etukäteen, ja jos et, niin kiitos siitäkin, sillä uskon sinun tietävän, miten on parasta toimia. :) <3

Missä se historia käytännössä nyt on, jota sinun pitäisi muuttaa? Se on muistoina ja ehdollistumina sinussa, ajalliseksi itsensä kokevassa keho-mielikokonaisuudessa, NYT. Voit muuttaa niitä nykyhetkessä, ei sinun tarvitse olettaa aikaa menneisyydessä jonne sinun pitäisi mennä (minun näkökulmastani tämä koko ihmisten tapa kokea aikaa on illusorinen joka tapauksessa).

Kiitos Mystikko. Toki olet oikeassa. Meillä on vain NYT-hetki ja tiettyjä henkisiä asioita uskoisin voivani muuttaa, jotka menneisyyteeni liittyvät.

Mutta jos puhutaan asiasta eri tasolla. Annan esimerkin:  Esim. rattijuoppo olisi ajanut jonkun lapsen päälle, ja lapsi vammautuisi, ja eläisi koko ikänsä jonkinlaisten vammojen kanssa, niin mietin tuota, että jos havaittava historia voisi muuttua taannehtivasti, niin olisiko tämän aikuisen mahdollista muuttaa lapsuutensa historiaa esim. sen päivän osalta, ettei hän kulkisikaan sillä tiellä samaan aikaan kuin kyseinen rattijuoppo?  Ei kai se voisi olla mitenkään mahdollista.

En kai ymmärrä koko asiaa:

Mystikko: "Miksi kvanttitasolla havaitsija vaikuttaa havaittavaan? Jopa siihen asti että myös havaittavan historia muuttuu taannehtivasti eikä vain nykyhetkessä havaitut ominaisuudet."

Nykyfysiikan näkökulmasta kvanttitason ilmiöstä joka on havaittu jollain fotonilla ei voida päätellä että saman voisi tehdä isokokoinen objekti kuten ihminen. Kvanttisuperposition ylläpitäminen tulee vaikeammaksi objektin koon kasvaessa. Eli mitään tieteellistä perustaa tällaiselle mahdollisuudelle ei ole, vaan sitä pohdittaessa ollaan metafysiikan ja esoterian ja uskomusten alueella. 

Minun näkökulmastani molemmat mahdollisuudet, kaikki mahdollisuudet, toteutuvat kuitenkin maailmankaikkeudessa, eli on olemassa todellisuus (tai illuusio) jossa lapsen päälle ajettiin ja jossa ei ajettu. Silloin kyse on siitä, että jos olet ajassa olevaksi ihmiseksi itsensä kokeva lokalisoitunut tietoisuus, jonka todellisuudessa lapsen päälle on ajettu ja hän on vammautunut, niin voitko valita hypätä toiseen jossa näin ei ole tapahtunut. Vähän sama asia kuin vuoren siirtäminen jonka Jeesus sanoi olevan mahdollista: on se mahdollista, mutta että onnistuisi kun ihmisten uskomukset, tietoisuus ja kokemus maailmasta on mitä se on, äärimmäisen epätodennäköistä. 

Kiitos paljon Mystikko. Tosi hyvin selitit tuon asian. :)

Laitan tänne tämän Mystikon eilisen kirjoituksen, jonka joku oli poistanut.

Kristitty mystikko

4143/4143 | klo 22:58 | 1.9.2022

Nykyfysiikan näkökulmasta kvanttitason ilmiöstä joka on havaittu jollain fotonilla ei voida päätellä että saman voisi tehdä isokokoinen objekti kuten ihminen. Kvanttisuperposition ylläpitäminen tulee vaikeammaksi objektin koon kasvaessa. Eli mitään tieteellistä perustaa tällaiselle mahdollisuudelle ei ole, vaan sitä pohdittaessa ollaan metafysiikan ja esoterian ja uskomusten alueella. 

Minun näkökulmastani molemmat mahdollisuudet, kaikki mahdollisuudet, toteutuvat kuitenkin maailmankaikkeudessa, eli on olemassa todellisuus (tai illuusio) jossa lapsen päälle ajettiin ja jossa ei ajettu. Silloin kyse on siitä, että jos olet ajassa olevaksi ihmiseksi itsensä kokeva lokalisoitunut tietoisuus, jonka todellisuudessa lapsen päälle on ajettu ja hän on vammautunut, niin voitko valita hypätä toiseen jossa näin ei ole tapahtunut. Vähän sama asia kuin vuoren siirtäminen jonka Jeesus sanoi olevan mahdollista: on se mahdollista, mutta että onnistuisi kun ihmisten uskomukset, tietoisuus ja kokemus maailmasta on mitä se on, äärimmäisen epätodennäköistä. 

Vierailija kirjoitti:

Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.

Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista

Sun elämä on yhtä arvokas kuin muidenkin. Riippumatta siitä mitä teet tai jätät tekemättä. Mun neuvoni on, että suuntaat huomiosi sun sisäiseen ihmiseen ja tarkkailet mitä siellä tapahtuu. Älä yritä muuttaa mitään, vaan hyväksy se mitä näet. Hyväksy tilanteesi ja itsesi ja pian huommat, että katsot itseäsi ja maailmaa eri tavalla. Kaikki saa uuden merkityksen. Tämä ei välttämättä tapahdu yhtäkkiä, vaan voi vaatia aikaa ja harjoittelua. Ongelmien liiallinen ajattelu ei ole hyödyllistä. Sen sijaan kannattaa keskittyä nykyhetkeen, jossa ei ole ajatuksia.

Toivottavasti kristitty kerettiläinen ymmärtää tekevänsä syntiä kun levittelee noita harhaoppeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyminen on tosiaan hyväksi. Noin yleisellä tasolla kaikissa asioissa. Asiota tapahtuu ja on parasta vain hyväksyä ne. Tietty jos voi ja haluaa niin voi, ja joskus pitääkin tehdä jotain asioiden hyväksi, mutta varsinkin jos asialle ei voi mitään, niin parempi vain hyväksyä kuin tapella vastaan. Tolle kirjoittaa, että "Myös antautuminen avaa oven ilmentymättömään, kun lakkaat vastustamasta mielen ja tunteen tasolla sitä, mikä on." Itselleni tämä on ollut tärkeä oivallus ja auttanut monissa vaikeissa asioissa elämän varrella. Välillä olin tämän unohtanut, vaikka tiesin tämän jo nuorena - 30 v sitten - mutta nyt taas löytänyt uudelleen Tollen tekstien kautta.

Tämän minäkin olen oppinut, että tämä on yksi kaikista tärkeimmistä. Vaikka kuinka ottaa päähän, niin hyväksyy, ettei pysty hyväksymään ja samalla lopettaa ajattelun, ettei ne negatiivinen kehä jää pyörimään. Siihen auttaa meditaation opetteleminen.

Toinen tärkeä asia on löytää se sisäinen ääni ja oppia kuuntelemaan sitä. Sekin löytyy mielen hiljentymisen kautta.

Olen muuten ketjun ap. Paljon on opittu viime vuosien aikana. Asiat ovat lopulta hyvin yksinkertaisia.

Kiitos Ap, kun kirjoitit nuo viisaat ajatukset. Kiitos myös ketjun perustamisesta sillon kauan sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.

Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista

Mun mielestä tuilla lusmuilu, jos sussa ei ole mitään oikeaa vikaa, on paljon epäeettisempää kuin töissä käynti. Sun ei ole pakko ruokkia tätä yhteiskuntaa, kun vaan päätät päiväsi. Sillä pääset myös kaikista muista ikävistä tuntemuksistasi.

Loki

Voi hyvänen aika Loki, oletko mennyt aivan sekaisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyminen on tosiaan hyväksi. Noin yleisellä tasolla kaikissa asioissa. Asiota tapahtuu ja on parasta vain hyväksyä ne. Tietty jos voi ja haluaa niin voi, ja joskus pitääkin tehdä jotain asioiden hyväksi, mutta varsinkin jos asialle ei voi mitään, niin parempi vain hyväksyä kuin tapella vastaan. Tolle kirjoittaa, että "Myös antautuminen avaa oven ilmentymättömään, kun lakkaat vastustamasta mielen ja tunteen tasolla sitä, mikä on." Itselleni tämä on ollut tärkeä oivallus ja auttanut monissa vaikeissa asioissa elämän varrella. Välillä olin tämän unohtanut, vaikka tiesin tämän jo nuorena - 30 v sitten - mutta nyt taas löytänyt uudelleen Tollen tekstien kautta.

Tämän minäkin olen oppinut, että tämä on yksi kaikista tärkeimmistä. Vaikka kuinka ottaa päähän, niin hyväksyy, ettei pysty hyväksymään ja samalla lopettaa ajattelun, ettei ne negatiivinen kehä jää pyörimään. Siihen auttaa meditaation opetteleminen.

Toinen tärkeä asia on löytää se sisäinen ääni ja oppia kuuntelemaan sitä. Sekin löytyy mielen hiljentymisen kautta.

Olen muuten ketjun ap. Paljon on opittu viime vuosien aikana. Asiat ovat lopulta hyvin yksinkertaisia.

Kiva kuulla sinusta :)  Tuosta sisäisestä äänestä - mitä se tarkoittaa, onko se ns. sisäinen puhe vai jokin syvempi juttu? Koska mulla on koko ajan päällä kaikenlaista sisäistä puhetta, mutta se on sekavaa ja ristiriitaista, siinä tuntuu puhuvan lapsuuden ankara äiti, laiska niskotteleva teini ja monta muuta ääntä. Vaikea luottaa sellaiseen ääneen jossa on monta eri tahtoa ja ääntä.

Ei ole sama asia. Tuo höpinä on mielen tuottamaa. Sen taakse pitää päästä, sitä voi kutsua myös intuitioksi.

Kyllä minullakin tuo mieli höpisee vieläkin, varsinkin jos paahdan eteenpäin tukka putkella tai olen voimakkaiden tunnetilojen keskellä. Se löytyy, kun pystyy sammuttamaan tuon mielen höpinän ja tunteet. Ja siihen olen päässyt harjoittamalla meditaatiota.

Olen visuaalinen ihminen ja kuvittelen, että tämä sisäinen ääni asuu sydämen kohdalla. Kun se ns puhuu, niin se ääni tulee rinnasta, ei päästä, missä mieli riehuaa. Ei se yksinään minulle puhu, vaan vastaa kysymyksiin. Puheeseen ei liity mitään tunnetilaa. Eikä mitään höpinää, vaan lyhyttä tietoa, mitä pitää tehdä. Ja jos se ei mitään puhu, niin silloin odotan enkä tee mitään päätöksiä.

Ap

Kiitos Ap, kun kerroit tuon tavan, missä sisäinen ääni asuu sydämen kohdalla, joten se on helpompi erottaa mielen äänestä, mielen höpinöistä. Otanpa itsekin sen käyttöön. Hyvän vinkin annoit kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.

Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista

Sun elämä on yhtä arvokas kuin muidenkin. Riippumatta siitä mitä teet tai jätät tekemättä. Mun neuvoni on, että suuntaat huomiosi sun sisäiseen ihmiseen ja tarkkailet mitä siellä tapahtuu. Älä yritä muuttaa mitään, vaan hyväksy se mitä näet. Hyväksy tilanteesi ja itsesi ja pian huommat, että katsot itseäsi ja maailmaa eri tavalla. Kaikki saa uuden merkityksen. Tämä ei välttämättä tapahdu yhtäkkiä, vaan voi vaatia aikaa ja harjoittelua. Ongelmien liiallinen ajattelu ei ole hyödyllistä. Sen sijaan kannattaa keskittyä nykyhetkeen, jossa ei ole ajatuksia.

Kiitos tästä, tätä toteutankin jo parhaani mukaan jatkuvasti enenevissä määrin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.

Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista

Sun elämä on yhtä arvokas kuin muidenkin. Riippumatta siitä mitä teet tai jätät tekemättä. Mun neuvoni on, että suuntaat huomiosi sun sisäiseen ihmiseen ja tarkkailet mitä siellä tapahtuu. Älä yritä muuttaa mitään, vaan hyväksy se mitä näet. Hyväksy tilanteesi ja itsesi ja pian huommat, että katsot itseäsi ja maailmaa eri tavalla. Kaikki saa uuden merkityksen. Tämä ei välttämättä tapahdu yhtäkkiä, vaan voi vaatia aikaa ja harjoittelua. Ongelmien liiallinen ajattelu ei ole hyödyllistä. Sen sijaan kannattaa keskittyä nykyhetkeen, jossa ei ole ajatuksia.

Hienosti vastasit. Kiitos.