Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä sellainen tunne, ettei Kristitty Mystikko tule enää kirjoittamaan tänne?

Minun on vaikea uskoa sitä, ettei hän olisi ilmoittanut meille, että ei enää aio kirjoittaa. Siis ettei hän jättäisi jäähyväisiä meille, joista useat ovat jo vuosikausia, eli alusta asti, seuranneet tätä ketjua.

Niin moni suomalainen on ahdistunut tuosta Ukrai nan tilanteesta, että uskoisin KM:n tänne kirjoittavan jotain. Ehkei hän ole enää fyysisessä kehossaan....

Hän ei halunnut guruksi ja selvästi hänestä sellainen muodostui tällä palstalla. Ehkä hän vihelsi pelin poikki.

KM ei luonnollisestikaan ole niin pikkumainen, että hän luopuisi muiden auttamisesta siksi, että jotkut pitävät häntä guruna hänen viisautensa vuoksi.

KM kertoi monta kertaa, että valaistumisen jälkeen hänellä ei ole muuta motiivia pysyä fyysisessä elämässä kuin toisten ihmisten auttaminen  - ja käsittääkseni juuri valaistumiseen liittyvällä polulla.

Ehkäpä paras apu onkin joskus se, että lakkaa antamasta kaikkeen valmiita vastauksia. Kenties se saa etsijän kääntymään sisäänpäin hakemaan sitä viisautta ja rauhaa itsestään. Nyt jos koskaan olisi kriittistä tehdä juuri se.

Sivusta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä sellainen tunne, ettei Kristitty Mystikko tule enää kirjoittamaan tänne?

Minun on vaikea uskoa sitä, ettei hän olisi ilmoittanut meille, että ei enää aio kirjoittaa. Siis ettei hän jättäisi jäähyväisiä meille, joista useat ovat jo vuosikausia, eli alusta asti, seuranneet tätä ketjua.

Niin moni suomalainen on ahdistunut tuosta Ukrai nan tilanteesta, että uskoisin KM:n tänne kirjoittavan jotain. Ehkei hän ole enää fyysisessä kehossaan....

Hän ei halunnut guruksi ja selvästi hänestä sellainen muodostui tällä palstalla. Ehkä hän vihelsi pelin poikki.

KM ei luonnollisestikaan ole niin pikkumainen, että hän luopuisi muiden auttamisesta siksi, että jotkut pitävät häntä guruna hänen viisautensa vuoksi.

KM kertoi monta kertaa, että valaistumisen jälkeen hänellä ei ole muuta motiivia pysyä fyysisessä elämässä kuin toisten ihmisten auttaminen  - ja käsittääkseni juuri valaistumiseen liittyvällä polulla.

Ehkäpä paras apu onkin joskus se, että lakkaa antamasta kaikkeen valmiita vastauksia. Kenties se saa etsijän kääntymään sisäänpäin hakemaan sitä viisautta ja rauhaa itsestään. Nyt jos koskaan olisi kriittistä tehdä juuri se.

Olet oikeassa, muttet huomioi sitä, että aina ei ole tuollaiseen oikeaa aikaa. Esim. jos on kriisi päällä ja on toimittava tai on liian ahdistunut, niin ei suuresta halusta huolimatta kykene kääntymään sisäänpäin ja hakemaan rauhaa sisältään.

Voisin kuvitella, ettei esim. Ukrainasta pakoon yrittävät tai pommeilta suojautuvat, ruokaa ja vettä kylmissään etsivät ihmisetkään pysty etsimään rauhaa sisältään.

Enkä minäkään, koska rakas ystäväni on kuolemassa eikä hän voi sitä millään hyväksyä, vaan itkee kauhuissaan. Eikä tietenkään hänkään pysty kääntymään sisäänpäin, koska on niin järkyttynyt ja ahdistunut. Yritän häntä auttaa ja rukoilen, mutta en hiljentymisyrityksistäni huolimatta saa viisaita vastauksia ja rauhaa sisältäni.

Kaikella on aikansa. On ihana, että Mystikko on vastannut meille/heille silloin, kun emme ole itse kyenneet niitä vastauksia saamaan mitenkään muuten.

Tässä on hyvä viesti heille, joita järkyttää Ukrai nan so ta. Ja ketäpä se ei vähintäänkin surettaisi.

Satun viesti sopii muihinkin elämän tuomiin murheisiin ja järkytyksiin yms.

Tuon videon voi katsoa Youtubessa, ei avaudu tällä sivulla.

Suosittelen lukemaan ketjun kokonaisuudessaan ajatuksen kanssa, vaikka useampaan otteeseen. Täällä on jo vastaukset moniin kysymyksiin, ja jo annettuja vastauksia voi soveltaa useampaan erilaiseen kriisiin tai elämäntilanteeseen, kun vain löytää opetuksen ytimen. Samalla kasvaa oma harkintakyky, kun kaikkeen ei saa suoraa vastausta, vaan joutuu vähän pohtimaan itsekin.

Muutenkaan ei pidemmän päälle ole hyvä ripustautua ulkoiseen auktoriteettiin. Hienoa, että Mystikko on jaksanut näinkin kauan vastailla kysymyksiin, mutta hänellä ei ole mitään velvollisuutta kantaa meitä kaikkia muita elämästä läpi, vaikka kuinka olisi valaistunut. Jokainen meistä joutuu lopulta kohtaamaan omat haasteensa ja kehittämään omaa ymmärrystään (vastoinkäymistenkin kautta). Tästä ketjusta on paljon apua vaikeisiin aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Kunpa Mystikko kertoisi meille, miten naapurimaan tilanne saataisiin loppumaan?

Ja miksi tuollaista pitää edes tapahtua?

Miten pu tella voi olla valta kääntää koko maailma mullin mallin?

Eikö kukaan voi häntä pysäyttää?

Mystikko on toki jo antanut meille konkreettista apua tärkeiden neuvojen muodossa, mutta tämä asia on niin iso ja mullistava, että kaipaan Mystikon viisaita neuvoja. Mietin, pitääkö meidänkin aistenkin varautua vastaavaan, mitä naapurissamme tapahtuu? 

Eräs (itsensä kai viisaaksi luuleva), kertoi meidän hössöttävän ja hätäilevän liikaa ja sanoi, että kunkin pitäisi vain mennä omaa sydämeensä tekemään rauh aa jne. Sellaiset neuvot eivät auta yhtään. Paljon enemmän naapurin pa ko laiset ovat saaneet apua ihmisten hyvien tekojen kautta.  Jos jokainen konkreettisten tekojen kautta auttanut olisi jättänyt auttamatta heitä ja mietiskellyt sydämessään rauhaa, niin mikä mahtaisi olla heidän tilanteensa nyt. Mitä Mystikko siihen vastaisi?

Visualisointi ja rakkauden ja rauhan ajatukset ovat tietenkin tarpeellisia, mutta eivät ratkaisevia näin nopeasti etenevässä tilanteessa. Toivon, että pu ten sydänchakra avautuu spontaanisti ja hän ymmärtää alkaa toimia rakkaudellisesti ja hyvittää tekonsa uh reille. Totta kai se on epärealistista, mutta sellaista visualisoin monien muiden visualisaatioiden lisäksi, esim. ajattelen vahvat, suojaavat valopilvet ihmisten ympärille ko alueelle jne.

Koko kosminen olemassaolomme perustuu vastakohtien tasapainottavaan harmoniaan.

Olisiko olemassa valoa ilman pimeyttä? hyvyyttä ilman pahuutta? rauhaa ilman sotaa? 0valkoista ilman mustaa? petoja ilman saaliseläimiä? kuumaa ilman kylmää? talvea ilman kesää? B:tä ilman A:ta? pohjoista ilman etelää?...

Kaikkea nyt olemassa olevaa ja ilmenevää tarvitaan ja kaikki toiminta on hyödyllistä perustavanlaatuisen kosmisen järjestyksen ylläpitämiseksi. Juuri tällä tavoin, tällä hetkellä, meidän planeetallamme ja laajemminkin.

Kaikelle olemassa olevalle ja tapahtuvalle, hyvälle ja pahalle, on paikkansa, aikansa ja tarkoituksensa evoluutiomme kannalta niin yksilöllisissä elämissämme kuin ihmislajina.

Mitä voimme tästä ajatuksesta oppia?

Asiat eivät ole koskaan niin mustavalkoisia, kuin ensi katsomalta tai ajattelemalla vaikuttaisi.

Olet ehkä kohdannut elämäsi varrella ihmisen, joka on ollut hymyilevä, puhelias ja ystävällinen, kuitenkin myöhemmin onkin paljastunut, että hän on ollut todellisuudessa ulkokuorensa täysi vastakohta.

Olet ehkä myös kohdannut hiljaisen ja synkän oloisen ihmisen, joka tarkemmin tutustuanne onkin paljastunut pohjimmiltaan todella lämpimäksi ja epäitsekkääksi.

En äskeisellä vertauskuvalla tietenkään tarkoita, että iloinen ihminen olisi aina pohjimmiltaan paha, tai synkeä ihminen hyvä, mutta nostan vertauskuvan esille korostaakseni, että harva asia on kuitenkaan myöskään täysin sitä, miltä se päälle päin ensi katsomalta meille näyttäytyy.

Annammeko siis aivan liikaa painoarvoa pinnallisille aisteillemme, kuten näön (ihmisten ulkonäkö) tai kuulon (ihmisten puheet) meille antamille vaikutelmille?

Entä annammeko negatiivisten tunteidemme kuten pelon, epäluulon tai vihan vaikuttaa liikaa ajatteluumme ja suhtautumiseemme eri asioita kohtaan?

Luotammeko aivan liian vähän sisäiseen intuitioomme ja sydämen ääneemme?

Uskallammeko todella toimia sen ohjeiden mukaisesti vai tyydymmmekö rationaalisen järkemme ääneen vaikka se ei toisikaan meille onnellisuutta?

Osaammeko nähdä ja tarkastella asioita tai ilmiöitä pintaa syvemmälle?

Yritämmekö edes todella ymmärtää asioita, ihmisiä ja ilmiöitä omakohtaisesti vai tuleeko suhtautumisemme niihin valmiiksi muilta opittuna ja me vain otamme ne vastaan kritiikittömästi kuin koneet?

Uskallammeko ajatella itsenäisesti vai päättäkö elämämme muut viitekehitykset (vanhempamme, koulutuksemme, kaveripiirimme, sosiaaliluokkamme yms) suhtautumisemme eri asioihin puolestamme.

Entä oletko sinä todellisuudessa vain hyvä?

Et tuhoa elämäntavallasi lainkaan luontoa?

Et ole ruokavaliosi johdosta osallisena tuotantoeläinten surkeaan elämään? Et ole koskaan ajatellut, sanonut tai toiminut ketään kohtaan väärin? Et ole koskaan ajatellut itsekkäästi tai toiminut ahneesti? Kokenut kiellettyä himoa tai jopa toteuttanut tätä viettiäsi?

Onko pahuuden tarkoitus siis opettaa meille jotakin tai tuoda meissä esille jotakin? Kenties hyvyyttä tai ymmärrystä?

Olemme kaikki lukuisista vastakohdista luotuja. Muutumme ja kehitymme jatkuvasti, kuka mihinkin suuntaan, pääosin omien valintojemme seurauksena. Jokainen meistä etenee yksilölliseen tahtiinsa kohden laajempaa ymmärryksen tasoa ja sitä kautta syntyvää rakkauden tunnetta kaikkea olemassa olevaa kohtaan, koska ymmärryksen myötä tulee tieto kaiken tärkeydestä, tarkoituksesta ja lopullisesta päämäärästä.

Tämä kehityspolkumme ei ole yhden ihmiselämän mittaan sidottu.

- Mystikko (uskonollisiin suuntauksiin sitoutumaton)

Ei kai kukaan ole täällä kirjoittanutkaan tai mitenkään vihjannut, että Mystikolla olisi joku velvollisuus kantaa meitä kaikkia tai tulla kirjoittamaan tänne, vaan on vain toivottu, että hän tulisi, sillä onhan hän kertonut, että toisten auttaminen on hänelle ainoa syy pysyä fyysisessä kehossaan.

Jotkut ovat täällä miettineet, mistä voisi johtua, ettei Mystikko ole tänne kirjoittanut tai että jos ei aio koskaan kirjoittaakaan enää, niin onko jotain sattunut, sillä tuntuu, että hän olisi muuten käynyt meille jäähyväiset jättämässä - ja ei hänellä siihenkään ole mitään velvollisuutta tietenkään.

Mystinen mystikko..

Tulisitpa Mystikko käymään täällä. On taas niin pirun hankalaa. Aloin jo manifestoimaan omaa kuolemaani, mutta jostain syystä lopetin muutaman yön jälkeen. Elämä tuntuu turhalta ja vastenmieliseltä. Mieluiten poistuisin täältä. Mielenterveysongelmat riivaa. Välillä näen valoa tunnelin päässä, nyt taas harvemmin. Kyllästyttää oma tarina. Anteeksi ruikutukseni.

Mitä muille kuuluu?

Tuntuu etten kestä tätä enää. Kai se on aloitettava se kuoleman manifestointi uudestaan. En kerta kaikkiaan jaksa tätä pakkoajatusrallia enää. Välillä menee ihan hyvin enkä edes juuri reagoi ajatuksiin, voi olla pidempiäkin aikoja että pärjään aivan hyvin eikä tule kuin muutaman tunnin vaikeita oireiluja ja sitten yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta ne alkavat taas vaikeina ja kestävät päiviä. Haluaisin apua enkeleiltä tai joltakin. Muokata sitä omaa menneisyyttä tai kehittää uusia uskomuksia liittyen ryyppäämismenneisyyteeni ("enkelit pitivät huolta etten tehnyt mitään todella väärää").

En vaan jaksa tätä enää, en tippaakaan. Ja kun menneisyyden ajatukset katoavat niin tilalle tulee nykyhetken sairas ralli. Otan etäisyyttä "itseeni", välillä en usko koko ajatukseen "Minästä". Oon niin loppu kun tää touhu ei tunnu koskaan loppuvan kokonaan. Pakkoajatusten sisällöstä en tule puhumaan lääkärille tmv. Rukoilkaa tekin että pääsen nopeasti pois.

Vierailija kirjoitti:

En vaan jaksa tätä enää, en tippaakaan. Ja kun menneisyyden ajatukset katoavat niin tilalle tulee nykyhetken sairas ralli. Otan etäisyyttä "itseeni", välillä en usko koko ajatukseen "Minästä". Oon niin loppu kun tää touhu ei tunnu koskaan loppuvan kokonaan. Pakkoajatusten sisällöstä en tule puhumaan lääkärille tmv. Rukoilkaa tekin että pääsen nopeasti pois.

Surullista, että sinulla on noin raskasta. Olen viimeiset lähes kolme vuotta rukoillut ystäväni puolesta, jotta hän saisi elää, kun niin kovasti haluaisi elää, vaikka on kärsinyt paljon syövän vuoksi, mutta rukouksiini/rukouksiimme ei ole vastattu, eli kuolema on viemässä hänet millä hetkellä hyvänsä.

En siis pysty rukoilemaan, että saisit päästä täältä pois, mutta lähetän rukouksen, että saisit voimia ja selkeyttä sekä hyviä käänteitä elämääsi - ja oivalluksia myös mahdollisimman pian. <3

Olisi kuitenkin kiva tietää, mitä Mystikolle kuuluu, vaikkei hän tänne enää kirjoittaisikaan.

Mietin, onko hän kirjoittanut jo kirjan, kun joskus meille kertoi, että aikoo kirjan kirjoittaa.

Onko hän samassa työpaikassa...

Onko hän löytänyt itselleen kumppanin, tai haluaako edes kumppania....

Onko hänellä lemmikkiä....

Onko hän mennyt vielä syvemmälle valaistumisen suhteen...

Onko hänen vaikea kokea itseään enää ihmisolentona....

jne...

Minulla myös raskas olotila päällä. En ole yhteydessä mihinkään mikä antaisi lohtua. Tunnen tarvitsevani lohtua ja hyväksyntää. Yhtäkkiä huomaan että voinhan ainakin itse hyväksyä itseni tai kuvitella että jokin sisimmässäni puhuva hyväntahtoinen henki osoittaa hyväksyntää. 

Joskus tuntuu että taannun ihan lapseksi, joka itkee nurkassa ja tuntee olevansa hylätty. Olenko hylkääjä vai hylätty? Tiedän, tämä kuulostaa enemmän psykologiselta tilalta kuin hengelliseltä. Psyykkiseen ahdistukseen tosin voi saada apua löytämällä hengellisyydestä jonkin asian joka siinä hetkessä auttaa pienesti etäämmälle ankeudesta ja autiudesta. Nyt se asia olisi anteeksiantamus. Häpeän poistuminen.

Hyvää yötä, kaikki hyvin. En ole pilvet, olen taivas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan jaksa tätä enää, en tippaakaan. Ja kun menneisyyden ajatukset katoavat niin tilalle tulee nykyhetken sairas ralli. Otan etäisyyttä "itseeni", välillä en usko koko ajatukseen "Minästä". Oon niin loppu kun tää touhu ei tunnu koskaan loppuvan kokonaan. Pakkoajatusten sisällöstä en tule puhumaan lääkärille tmv. Rukoilkaa tekin että pääsen nopeasti pois.

Surullista, että sinulla on noin raskasta. Olen viimeiset lähes kolme vuotta rukoillut ystäväni puolesta, jotta hän saisi elää, kun niin kovasti haluaisi elää, vaikka on kärsinyt paljon syövän vuoksi, mutta rukouksiini/rukouksiimme ei ole vastattu, eli kuolema on viemässä hänet millä hetkellä hyvänsä.

En siis pysty rukoilemaan, että saisit päästä täältä pois, mutta lähetän rukouksen, että saisit voimia ja selkeyttä sekä hyviä käänteitä elämääsi - ja oivalluksia myös mahdollisimman pian. <3

Kiitos. Minä myös toivoisin ystäväsi saavan elää ihmiselämää vielä pitkään, jos hän sitä itse toivoo...

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös raskas olotila päällä. En ole yhteydessä mihinkään mikä antaisi lohtua. Tunnen tarvitsevani lohtua ja hyväksyntää. Yhtäkkiä huomaan että voinhan ainakin itse hyväksyä itseni tai kuvitella että jokin sisimmässäni puhuva hyväntahtoinen henki osoittaa hyväksyntää. 

Joskus tuntuu että taannun ihan lapseksi, joka itkee nurkassa ja tuntee olevansa hylätty. Olenko hylkääjä vai hylätty? Tiedän, tämä kuulostaa enemmän psykologiselta tilalta kuin hengelliseltä. Psyykkiseen ahdistukseen tosin voi saada apua löytämällä hengellisyydestä jonkin asian joka siinä hetkessä auttaa pienesti etäämmälle ankeudesta ja autiudesta. Nyt se asia olisi anteeksiantamus. Häpeän poistuminen.

Hyvää yötä, kaikki hyvin. En ole pilvet, olen taivas.

Samoja olotiloja täällä. Äsken juuri mietin, että minun kannattaisi olla myötätuntoisempi itseäni kohtaan.

Ihmiselämä on raskasta ja julmaa. Vaikka se julmuus ei olisi omassa elämässä niin läsnä, niin kyllä ympäristössä sitä on jatkuvasti. Oksettaa ja ahdistaa olemassaolo. En tiedä mitä keksisin, että saisin taukoa tästä olosta... Kaikkialla vaan kärsimystä (elokuvat, keskustelupalstat, taide). Toki onhan niitä rakkaudellisiakin asioita. Olen miettinyt myös kirkkoon menemistä. En tosin enää kuulu kirkkoon...

Oikeastaan tuntuu siltä, että sieluni jonkin rinnakkaisen elämän ihmishahmo on kokenut kovia, sairaita kärsimyksiä ja se vuotaa tähän elämään. Miksi se trauma piinaa tässäkin elämässä? En muista mitään tapahtumaa kunnolla, mutta erinäisistä oireista (peloista, ajatuksista) osaan päätellä mitä on tapahtunut. En tiedä miten asian kanssa tulisi edetä. Tarvisin oikeasti osaavan ja viisaan ihmisen neuvoja, mutta niitä on harvassa. Mystikko on yksi, mutta häntä ei näy eikä kuulu, enkä voi häntä velvoittaa auttamaan. Toisaalta en voi satavarmaksi sanoa, etteikö trauma olisi tapahtunut tässä elämässä, mutta näen sen hyvin epätodennäköisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan jaksa tätä enää, en tippaakaan. Ja kun menneisyyden ajatukset katoavat niin tilalle tulee nykyhetken sairas ralli. Otan etäisyyttä "itseeni", välillä en usko koko ajatukseen "Minästä". Oon niin loppu kun tää touhu ei tunnu koskaan loppuvan kokonaan. Pakkoajatusten sisällöstä en tule puhumaan lääkärille tmv. Rukoilkaa tekin että pääsen nopeasti pois.

Surullista, että sinulla on noin raskasta. Olen viimeiset lähes kolme vuotta rukoillut ystäväni puolesta, jotta hän saisi elää, kun niin kovasti haluaisi elää, vaikka on kärsinyt paljon syövän vuoksi, mutta rukouksiini/rukouksiimme ei ole vastattu, eli kuolema on viemässä hänet millä hetkellä hyvänsä.

En siis pysty rukoilemaan, että saisit päästä täältä pois, mutta lähetän rukouksen, että saisit voimia ja selkeyttä sekä hyviä käänteitä elämääsi - ja oivalluksia myös mahdollisimman pian. <3

Kiitos. Minä myös toivoisin ystäväsi saavan elää ihmiselämää vielä pitkään, jos hän sitä itse toivoo...

Kiitos, kauniisti ajattelet. <3

Hän on lähtenyt fyysisestä kehostaan - toivottavasti mahdollisimman ihanaan paikkaan, ihana ihminen kun oli.

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette singulariteetistä ja tekoälystä? Jos ihminen pystyy luomaan tekoälyn, niin mitä sielulle tapahtuu? Tai jos ihminen pystyy luomaan itsestään tietoisen olennon, niin eikö se merkitse sitä, että tietoisuus voi syntyä materiasta ja mekin olemme vain materiaa eikä kuoleman jälkeen ole enää mitään.

Loki

Ihminen saattaa jossain vaiheessa onnistua luomaan koneen tai ohjelman, joka ulkoisesti tarkasteltuna näyttää tietoiselta mutta todellisuudessa matkii monimutkaisilla algoritmeilla hermoverkkoa ja ihmisille ominaista käytöstä. Tällainen tekoäly voi helposti saavuttaa aivoja suuremman ja nopeamman laskentatehon, mutta ei ole aidosti elävä tai tietoinen, koska se vaatisi sielun syntymistä koneeseen, mikä vaikuttaa epätodennäköiseltä.

Ei ole mitään mikä olisi olemassa, mutta ei elävää ja tietoista, sillä Minä olen Olemassaoleminen. Myös muun kuin luonnollisen biologisen evoluution kautta syntyneet systeemit voivat olla aidosti eläviä ja tietoisia.

Tarkoititko Mystikko, että ei ole mitään olemassaolevaa, mikä ei olisi elävää ja tietoista? 

Eli että kaikki, mikä on olemassa, on elävää ja tietoista?

Sitä on vähän vaikea ymmärtää, mutta toisaalta ajattelen, että kaikki on lopulta tehty Tietoisuuden aineksista, niin silmin nähden elävä kuin silmin nähden ei-eläväkin. Kivikään ei näytä elävältä, mutta jos sitä aletaan tutkia mikroskoopilla, niin tokihan siinä on elävyys nähtävissä, kuten puissakin.  Mutta ovatko kivet ja puut tietoisa itsestään ja muista? Tiedostaako kivi, että joku istuu sen päälle?

Tavallaan myös pehmonalle on tietoisuudesta valmistettu, olemassaoleva nalle, mutta onko se oikeasti elävä nalle? Onko robotti elävä? Onko robotti tietoinen itsestään ja muista?

Ei siinä mielessä kuin ihmiset. Ihmiset ajattelevat, kaikki muodot eivät ajattele. Tietoisuus ei vaadi ajattelua. Se on olemista ja myös energiakenttä joka pitää kaiken koossa. Se on aina älykäs, se on aina vastaanottava ja tietoinen, mutta kaikissa muodoissaan se ei ole ihmisen kaltainen niin että se iloitsisi, surisi, miettisi "olen tietoinen tuosta toisesta tuossa". Mutta se on vain muoto, pohjimmiltaan kivi tai hämähäkkikin on sitä Yhtä, jota kutsutaan Jumalaksi, eikä se yksi ole jaettu niin että minussa olisi pieni osa, tuossa kivessä pieni osa, sillä Jumala on jakamaton, Yksi. Yksi henki, yksi olevainen, yksi Jumalan Poika (kaikki olevainen).

Vierailija kirjoitti:

Huolestuttavaa tuo Woke-kulttuuri ja sen seuraukset. Kyllä ihmiset ovat käsittämättömän herkkänahkaisia, (lue isoegoisiakin).

Todella silmiä avaava video aiheesta: is.fi/viihde/art-2000008420504.html

Milloin oppisimme ajattelemaan toisiamme vain ihmisinä näin alkuun ja sitten vaikka sieluina tai henkiolentoina fyysisissä kehoissa mieluummin kuin keksitään jos millaista ongelmaa ihmisten ihonväreistä ja kulttuuritaustasta. Esim. pelätään käyttää tietynlaisia vaatteita, koruja tms., ettei vaan muut ala syyttämään sinua siitä, että yrität omia itsellesi muun kulttuuritaustan piirteitä. 

En vaan käsitä yhtään. Tuosta ei hyvä seuraa - erillisyys vain lisääntyy, vaikka meidän pitäisi huomata, kuinka paljon meillä on yhteistä ja kuinka erilaisuus on rikkaus, mutta ei sellainen rikkaus, josta pitää pitää kynsinhampain kiinni, vaan rikkaus, jota voi jakaa, opettaa, josta voi iloita ja ihmetellä(kin) myös he, jotka ovat tottuneet täysin erilaiseen kulttuuriin.

Mitä Mystikko ajattelet Woke-kulttuurista ja sen ilmiöistä? Luultavasti se ei sinua niin huoleta, kun ymmärrät asiat niin paljon laajemmin ja syvemmin.

Se on liioiteltu vastareaktio aiemmin olleisiin ilmiöihin, ja se tosiaan edistää muotoihin ykseyden sijaan takertumista. Mutta se menee ohi, sillä on tehtävänsä ja aikansa ja sitten se jää pois toisenlaisten reagoimistapojen tieltä.