Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Mitäs tuubaa tämä oli, lokit keskustelee?

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ei vaan oikein ole logiikan alaan kuuluvia asioita, siksi varmaan moni ei koe että tällaisesta reiittämisestä olisi hyötyä. Kyse on enemmän uusista näkökulmista, vertauksista ja sen sellaisesta kuin mistään yhtenäisestä oppikokonaisuudesta jonka pitäisi olla looginen. Usein henkisellä tiellä tarvitsee vain jonkun sopivan "nyrjäytyksen" omaan vanhaan ajattelutapaan, jonkun uuden näkökulman ja taas pääsee eteenpäin. Yksi tarvitsee yhtä näkökulmaa ja toinen toista, ja nämä voi olla keskenään ristiriitaisia logiikan tasolla mutta silti hyödyllisiä niille ihmisille.

Se on vähän kuin vanhan tarinan zen-mestari, jonka luona kävi hengellisiä etsijöitä etsimässä vastauksia. Hänellä oli oppipoikana nuori munkki, joka kirjoitti ylös hänen opetuksiaan. Tuli sisään ensimmäinen päivän vieras, kertoi ongelmansa, ja mestari yllätti munkin sanomalla että Jumalaa ei ole, ja kehotti keskittymään muihin asioihin. Tuli seuraava vieras, ja hänelle mestari puhui pitkään ja kauniisti Jumalasta ja Jumalan tahdosta.

Nuori munkki ihmetteli. Siis mikä on sinun oppisi? Onko Jumala vai eikö ole, eihän ne voi olla yhtä aikaa totta! Ja toiselle etsijöistä valehtelit. Mutta ei se ole niin. Mestari kuvasi asioita juuri sille etsijälle sillä hetkellä hyödyllisimmästä näkökulmasta. Sille joka liikaa vatvoi Jumalan tahtoa ja merkkejä edetäkö jossain vai eikö, oli hyväksi välillä opetella toimimaan ihan itse, miettimättä Jumalaa. Toiselle taas hänen Jumal-uskon sisältävä näkemyksensä oli tällä hetkellä hyödyllinen, ja siksi hän antoi näkökulmia ja uusia pointtereita tämän etsijän maailmankuvasta lähtien. Ja kun on kyse Olemisen ja Ei-olemisen tuolla puolen olevasta, kumpikin näkökulma, Ilmentymätön ja Ilmennyt, on totta. Jumala yhtä aikaa on. ja ei ole, vaikka tarkemmin sanoen se on näiden ihmiskäsitteiden tuolla puolen. Mutta jos pitää dualistisella kielellä kommunikoida, molempia näkökulmia voi käyttää.

Ymmärrän nuo perustelut sille, miksi munkki tavallaan valehteli esim. sen, ettei Jumalaa ole. Ei tunnu hyvältä, ettei hän voinut sanoa totuutta, eli sitä että Jumala yhtä aikaa on ja ei ole. Olisihan munkki voinut sanoa, että sinä funtsit liikaa Jumalan tahtoa ja merkkejä, on hyödyllisempää henkisen kasvusi ym. kannalta, että keskityt muihin asioihin.

Onneksi sinä Mystikko olet sen meille kertonut. Kiitos. 

Edistyneelle oppilaalle mestari olisi varmasti kertonut koko kuvan. Mutta on vaiheita joissa se vain sekoittaisi asiaa, joissa pitää edetä askel kerrallaan ja omakohtaisesti kokea asioita eikä vain ajattelevan mielen avulla saada jotain oikeaa oppia ulkopuoleltaan. 

Aika usein käy niin, että kun joku kunnioittaa toista guruna tai mestarina, hän näennäisesti uskoo tämän esittämät opit, mutta ei oikeasti ymmärrä niitä tai ei oikeasti alitajuntaa myöten pysty pitämään niitä totena, ellei ole itse kokenut käytännössä että se on totta. Eikä sellainen pelkästään tietoisessa mielessä oleva oppikokoelma välttämättä manifestoidu elävään elämään kuten halutaan, jos tietoisen mielen alapuolella on jotain ihan muuta.

Olen kokenut vuosien aikana muutamia (3-4) ns. minivalaistumista, eli tilanteita, jotka ovat kestäneet ehkä 30  minuutista muutamiin tunteihin, ja joissa olen kokenut, että olen kaikki, olen jokainen ihminenkin. Olen vahvasti tiennyt sen, ja on vain alkanut naurattaa. Joskus siihen on liittynyt myös iso vapautumisen tunne siitä, ettei tämä elämä olekaan niin vakavaa, ja kunpa saisi kaikille sen saman tiedon.

Noista kokemuksista huolimatta koen aika vahvasti olevani tämä ihminen. Se on kummallista, miten sitä voi noista hetkistä taas "laskeutua" ihmiselämän uneen, joka niin todelliselta tuntuu. Toisaalta, kokeehan Mystikkokin vielä olevansa osin ihminen - kai?

Lyhyesti: elämä jatkuu ja se jatkaa tuskan pommittamistaan kuherruskuukauksien loppumisen jälkeen. Vitutukset jatkavat tihkumista elämääsi hienovaraisempina ja hienovaraisempina. Mistä ikinä etsitkään, elämä näyttäytyy tyhjempänä ja tyhjempänä. -sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kysyä sinulta KM  minkälaista ruokavaliota noudatat. Syötkö esimerkiksi lihaa?

Kotona syön vegaanisesti, mutta jos syön kodin ulkopuolella, syön joskus munia, maitotuotteita tai kalaa jos vegaaniruokaa ei ole tarjolla. En varsinaisesti pidä tehotuotettujen tai tapettujen eläinten energian ottamisesta itseeni, joten teen sitä vain jos toisaalta lähimmäisenrakkaus vaatii etten kuormita toista esim. kohtuuttomilla erityisruokavaliotoiveilla tai lisävaivalla.

Mutta se lähimmäisenrakkaus vaatii tappamaan kalan? Mikä on kohtuuton toive tai lisävaiva suhteessa toisen olennon elämään? Miksi on parempi syödä tapettu eläin kuin vain kieltäytyä tarjottavista? Onko lause "mulle ei tarvitse järjestää mitään ruokaa" niin vaikea, että sitten mieluummin vaan syö sen kalan?

Loki

Se toisen olennon elämä on vähän eri asia kun kyseessä on ihminen tai muu eläin. Kuolema on varsin luonnollinen asia useimmille muille lajeille, siihen ei liity samanlaista psykologista kärsimystä kuin ihmisellä. Luonto on täynnä kuolemaa, on lajeja joista 1/1000 varttuu aikuisuuteen asti, muut syö saalistajat tai ne kuolevat nälkään tai tauteihin tms. Ihminen on perinteisesti ollut vain yksi monista saalistajista, yksi petoeläin muiden joukossa. Eikä siinä ole ollut sen enempää "pahaa" kuin siinä että leijona syö antiloopin tai susi metsäpeuran. Luonnon kiertokulkua.

Nyt on toki niin, että ihmisen tietoisuus on murrosvaiheessa. Osa on edelleen sitä mieltä, että ihminen on petoeläin muiden joukossa, jolla on oikeus syödä muita eläviä olentoja. Ja monella tavalla usein ihmisen tarjoama loppu elämälle on vähemmän kivulias kuin jonkun muun pedon saaliiksi joutuminen. Osa taas alkaa nähdä sen, että eläimilläkin on vaistomainen yksilöllinen elämänhalunsa, ja varsinkin jos omaksi eloonjäämisekseen ei ole pakko, eläimiä ei kannattaisi syödä vaan kunnioittaa kaikkea elämää.

Itse haluan kannustaa sitä näkökulmaa, jossa vahingoittamisesta ja tappamisesta pidättäydytään, mutta toisaalta näen että sille mitä tällä planeetalla tapahtuu on tärkeintä se, miten ihmisen tietoisuus kehittyy. Toisinaan se, että olisi hyvin jyrkkä vegaani tai jotain muuta ei aja parhaiten sitä asiaa, että saisi ihmisiä autettua eteenpäin heidän kehityksessään. Monen täytyy ensin oppia pitämään samanarvoisena esim. eri etnisiä ryhmiä tai eri sukupuolta, ennen kuin heidän kehityksessään on mahdollista alkaa arvostaa eläimiä ja lopulta myös kasveja, jotka myös ovat tietoisia olentoja. Niin kuin Paavali aikoinaan sanoi olevansa kaikille kaikkea voittaakseen sieluja Kristukselle, minäkin voin lähteä eri näkökulmista ollessani tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa.

Onko lause "mulle ei tarvitse järjestää mitään ruokaa" niin vaikea, että sitten mieluummin vaan syö sen kalan?

Et vastannut tähän. Miten toi auttaa ketään esimerkiksi näkemään eri etnisiä ryhmiä tai sukupuolia samanarvoisina? Ja ottaen huomioon, miten paljon paskaa vegaanit saa tällä palstalla, niin voisi myös pyrkiä siihen, että vegaanit nähtäisiin samanarvoisina ihmisinä. Sitä ei auta se, että se vegaani toimii vastoin moraaliaan ja syö/käyttää eläinkunnan tuotteita, koska silloin hän ei ole vegaani.

Loki

Ps. En ole vegaani

Itselleni on käynyt niin, että olen mennyt kutsutusti sukulaisten mökille ja minulle on sanottu, että he ovat huomioineet kaikkien vieraiden allergiat ja ruokavaliot, joten kerrankin voi mennä paikalle ilman omia eväitä.

No sitten paikan päällä selviääkin, ettei siellä todellakaan ole huomioitu läheskään kaikkien erikoisruokavalioita. Olisi ollut pitkä matka sellaiseen kauppaan, joka olisi ollut auki. Juhlien emäntä oli niin nolona ja huolissaan siitä, ettei minulle ollutkaan juuri mitään syötävää, joten söin ihan vähän sellaista ruokaa, mitä en muuten söisi, koska en halunnut pilata hänen juhlapäiväänsä.

Asiat ja tilanteet voivat olla joskus vähän haasteellisia. 

No miten tuossa nyt nähdään enää ketään samanarvoisena tai arvostetaan kenenkään allergiaa/ruokavaliota? Jos sukulaisesi jotain oppivat niin sen, ettei sun ruokavaliosta tarvitse välittää, koska tiukan paikan tullen sä syöt kuitenkin "normaalisti". Ja eikö tuossa pilattu juhlat niiltä kutsutuilta, jotka eivät välttämättä saaneet mitään syödäkseen? Ei joku keliaakikko voi syödä jotain ruokaa vain kohteliaisuudesta, koska siitä ruoasta saa aikamoiset vatsakivut.

Loki

Ymmärrän sun pointin, mutta tilanteessa, missä tämä emäntä on tehnyt parhaansa, mutta ei vain ole osannut toimia oikein, vaikka oikeat ohjeet saikin, ja kyseessä on iso juhla hänelle, niin ei sitä viitsi alkaa itsekeskeiseksi.

Tilanne on se, etten voi syödä mitään maitotuotteita allergian vuoksi. Emäntä oli ostanut  kalliin laktoosittoman kakun. No eihän maitoproteiiniallergikko voi sitä syödä, kun sehän sisältää maidon ainesosia. Ja vilja-allergian vuoksi emäntä osti kalliin laktoosittoman ja gluteenittoman voileipäkakun, mutta eihän se käy, kun ei vilja-allergikko voi syödä edes gluteenitonta viljaa.

Enkä yleensä syö punaista lihaa, mutta sitä sitten vähän söin.

Mutta en osaa olla olla vihainen, kun joku on sentään yrittänyt toimia oikein, ja sitä paitsi hän kulutti paljon ylimääräistä rahaakin, kun halusi, että kaikille on hyvää ruokaa ja herkkuja. Minun olisi pitänyt olla viisaampi ja ottaa eväät mukaan kuten ennenkin.

No ei siitä tarvitse vihainen olla, mutta en mä kyllä haluaisi miellyttää ketään oman terveyteni ja hyvinvointini kustannuksella. Se on tietysti ikävää emännälle ja vieraille, että rahaa on mennyt hukkaan eikä juhlissa saa ruokaa, mutta ehkä sitä sitten oppii seuraavalla kerralla.

Loki

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ei vaan oikein ole logiikan alaan kuuluvia asioita, siksi varmaan moni ei koe että tällaisesta reiittämisestä olisi hyötyä. Kyse on enemmän uusista näkökulmista, vertauksista ja sen sellaisesta kuin mistään yhtenäisestä oppikokonaisuudesta jonka pitäisi olla looginen. Usein henkisellä tiellä tarvitsee vain jonkun sopivan "nyrjäytyksen" omaan vanhaan ajattelutapaan, jonkun uuden näkökulman ja taas pääsee eteenpäin. Yksi tarvitsee yhtä näkökulmaa ja toinen toista, ja nämä voi olla keskenään ristiriitaisia logiikan tasolla mutta silti hyödyllisiä niille ihmisille.

Se on vähän kuin vanhan tarinan zen-mestari, jonka luona kävi hengellisiä etsijöitä etsimässä vastauksia. Hänellä oli oppipoikana nuori munkki, joka kirjoitti ylös hänen opetuksiaan. Tuli sisään ensimmäinen päivän vieras, kertoi ongelmansa, ja mestari yllätti munkin sanomalla että Jumalaa ei ole, ja kehotti keskittymään muihin asioihin. Tuli seuraava vieras, ja hänelle mestari puhui pitkään ja kauniisti Jumalasta ja Jumalan tahdosta.

Nuori munkki ihmetteli. Siis mikä on sinun oppisi? Onko Jumala vai eikö ole, eihän ne voi olla yhtä aikaa totta! Ja toiselle etsijöistä valehtelit. Mutta ei se ole niin. Mestari kuvasi asioita juuri sille etsijälle sillä hetkellä hyödyllisimmästä näkökulmasta. Sille joka liikaa vatvoi Jumalan tahtoa ja merkkejä edetäkö jossain vai eikö, oli hyväksi välillä opetella toimimaan ihan itse, miettimättä Jumalaa. Toiselle taas hänen Jumal-uskon sisältävä näkemyksensä oli tällä hetkellä hyödyllinen, ja siksi hän antoi näkökulmia ja uusia pointtereita tämän etsijän maailmankuvasta lähtien. Ja kun on kyse Olemisen ja Ei-olemisen tuolla puolen olevasta, kumpikin näkökulma, Ilmentymätön ja Ilmennyt, on totta. Jumala yhtä aikaa on. ja ei ole, vaikka tarkemmin sanoen se on näiden ihmiskäsitteiden tuolla puolen. Mutta jos pitää dualistisella kielellä kommunikoida, molempia näkökulmia voi käyttää.

Ymmärrän nuo perustelut sille, miksi munkki tavallaan valehteli esim. sen, ettei Jumalaa ole. Ei tunnu hyvältä, ettei hän voinut sanoa totuutta, eli sitä että Jumala yhtä aikaa on ja ei ole. Olisihan munkki voinut sanoa, että sinä funtsit liikaa Jumalan tahtoa ja merkkejä, on hyödyllisempää henkisen kasvusi ym. kannalta, että keskityt muihin asioihin.

Onneksi sinä Mystikko olet sen meille kertonut. Kiitos. 

Edistyneelle oppilaalle mestari olisi varmasti kertonut koko kuvan. Mutta on vaiheita joissa se vain sekoittaisi asiaa, joissa pitää edetä askel kerrallaan ja omakohtaisesti kokea asioita eikä vain ajattelevan mielen avulla saada jotain oikeaa oppia ulkopuoleltaan. 

Aika usein käy niin, että kun joku kunnioittaa toista guruna tai mestarina, hän näennäisesti uskoo tämän esittämät opit, mutta ei oikeasti ymmärrä niitä tai ei oikeasti alitajuntaa myöten pysty pitämään niitä totena, ellei ole itse kokenut käytännössä että se on totta. Eikä sellainen pelkästään tietoisessa mielessä oleva oppikokoelma välttämättä manifestoidu elävään elämään kuten halutaan, jos tietoisen mielen alapuolella on jotain ihan muuta.

Olen kokenut vuosien aikana muutamia (3-4) ns. minivalaistumista, eli tilanteita, jotka ovat kestäneet ehkä 30  minuutista muutamiin tunteihin, ja joissa olen kokenut, että olen kaikki, olen jokainen ihminenkin. Olen vahvasti tiennyt sen, ja on vain alkanut naurattaa. Joskus siihen on liittynyt myös iso vapautumisen tunne siitä, ettei tämä elämä olekaan niin vakavaa, ja kunpa saisi kaikille sen saman tiedon.

Noista kokemuksista huolimatta koen aika vahvasti olevani tämä ihminen. Se on kummallista, miten sitä voi noista hetkistä taas "laskeutua" ihmiselämän uneen, joka niin todelliselta tuntuu. Toisaalta, kokeehan Mystikkokin vielä olevansa osin ihminen - kai?

Tuntuuko tuollainen minivalaistuminen maailman luonnollisimmalta asialta? Tunne tai tieto siitä että on kaikki muutkin. Eikö siitä tule ahdistusta tai mielelle jotakin ongelmaa kun se tunne loppuu? Eikö sitä hätäänny ja yritä mielellä pohtia että mikä tuo nyt oli, mitä se tarkoittaa, tarkoittaako se nyt etten ole olemassa jne jne. Vai tuoko kokemus niin suuren rauhan ja tuttuuden ja turvan tunteen ettei se aiheuta mitään ongelmia mielelle? Minkälainen tyyppi yleensä oot, hötkyiletkö turhista? :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ei vaan oikein ole logiikan alaan kuuluvia asioita, siksi varmaan moni ei koe että tällaisesta reiittämisestä olisi hyötyä. Kyse on enemmän uusista näkökulmista, vertauksista ja sen sellaisesta kuin mistään yhtenäisestä oppikokonaisuudesta jonka pitäisi olla looginen. Usein henkisellä tiellä tarvitsee vain jonkun sopivan "nyrjäytyksen" omaan vanhaan ajattelutapaan, jonkun uuden näkökulman ja taas pääsee eteenpäin. Yksi tarvitsee yhtä näkökulmaa ja toinen toista, ja nämä voi olla keskenään ristiriitaisia logiikan tasolla mutta silti hyödyllisiä niille ihmisille.

Se on vähän kuin vanhan tarinan zen-mestari, jonka luona kävi hengellisiä etsijöitä etsimässä vastauksia. Hänellä oli oppipoikana nuori munkki, joka kirjoitti ylös hänen opetuksiaan. Tuli sisään ensimmäinen päivän vieras, kertoi ongelmansa, ja mestari yllätti munkin sanomalla että Jumalaa ei ole, ja kehotti keskittymään muihin asioihin. Tuli seuraava vieras, ja hänelle mestari puhui pitkään ja kauniisti Jumalasta ja Jumalan tahdosta.

Nuori munkki ihmetteli. Siis mikä on sinun oppisi? Onko Jumala vai eikö ole, eihän ne voi olla yhtä aikaa totta! Ja toiselle etsijöistä valehtelit. Mutta ei se ole niin. Mestari kuvasi asioita juuri sille etsijälle sillä hetkellä hyödyllisimmästä näkökulmasta. Sille joka liikaa vatvoi Jumalan tahtoa ja merkkejä edetäkö jossain vai eikö, oli hyväksi välillä opetella toimimaan ihan itse, miettimättä Jumalaa. Toiselle taas hänen Jumal-uskon sisältävä näkemyksensä oli tällä hetkellä hyödyllinen, ja siksi hän antoi näkökulmia ja uusia pointtereita tämän etsijän maailmankuvasta lähtien. Ja kun on kyse Olemisen ja Ei-olemisen tuolla puolen olevasta, kumpikin näkökulma, Ilmentymätön ja Ilmennyt, on totta. Jumala yhtä aikaa on. ja ei ole, vaikka tarkemmin sanoen se on näiden ihmiskäsitteiden tuolla puolen. Mutta jos pitää dualistisella kielellä kommunikoida, molempia näkökulmia voi käyttää.

Ymmärrän nuo perustelut sille, miksi munkki tavallaan valehteli esim. sen, ettei Jumalaa ole. Ei tunnu hyvältä, ettei hän voinut sanoa totuutta, eli sitä että Jumala yhtä aikaa on ja ei ole. Olisihan munkki voinut sanoa, että sinä funtsit liikaa Jumalan tahtoa ja merkkejä, on hyödyllisempää henkisen kasvusi ym. kannalta, että keskityt muihin asioihin.

Onneksi sinä Mystikko olet sen meille kertonut. Kiitos. 

Edistyneelle oppilaalle mestari olisi varmasti kertonut koko kuvan. Mutta on vaiheita joissa se vain sekoittaisi asiaa, joissa pitää edetä askel kerrallaan ja omakohtaisesti kokea asioita eikä vain ajattelevan mielen avulla saada jotain oikeaa oppia ulkopuoleltaan. 

Aika usein käy niin, että kun joku kunnioittaa toista guruna tai mestarina, hän näennäisesti uskoo tämän esittämät opit, mutta ei oikeasti ymmärrä niitä tai ei oikeasti alitajuntaa myöten pysty pitämään niitä totena, ellei ole itse kokenut käytännössä että se on totta. Eikä sellainen pelkästään tietoisessa mielessä oleva oppikokoelma välttämättä manifestoidu elävään elämään kuten halutaan, jos tietoisen mielen alapuolella on jotain ihan muuta.

Olen kokenut vuosien aikana muutamia (3-4) ns. minivalaistumista, eli tilanteita, jotka ovat kestäneet ehkä 30  minuutista muutamiin tunteihin, ja joissa olen kokenut, että olen kaikki, olen jokainen ihminenkin. Olen vahvasti tiennyt sen, ja on vain alkanut naurattaa. Joskus siihen on liittynyt myös iso vapautumisen tunne siitä, ettei tämä elämä olekaan niin vakavaa, ja kunpa saisi kaikille sen saman tiedon.

Noista kokemuksista huolimatta koen aika vahvasti olevani tämä ihminen. Se on kummallista, miten sitä voi noista hetkistä taas "laskeutua" ihmiselämän uneen, joka niin todelliselta tuntuu. Toisaalta, kokeehan Mystikkokin vielä olevansa osin ihminen - kai?

Tuntuuko tuollainen minivalaistuminen maailman luonnollisimmalta asialta? Tunne tai tieto siitä että on kaikki muutkin. Eikö siitä tule ahdistusta tai mielelle jotakin ongelmaa kun se tunne loppuu? Eikö sitä hätäänny ja yritä mielellä pohtia että mikä tuo nyt oli, mitä se tarkoittaa, tarkoittaako se nyt etten ole olemassa jne jne. Vai tuoko kokemus niin suuren rauhan ja tuttuuden ja turvan tunteen ettei se aiheuta mitään ongelmia mielelle? Minkälainen tyyppi yleensä oot, hötkyiletkö turhista? :)

Hmm.. Mitenhän sitä kuvaisin. Se tuntuu jotenkin tosi onnelliselta, helpottavalta, rakkaudelliselta ja rauhalliselta. Ei taida maan päällä mikään muu tuoda ihan samanlaista oloa/tunnetta. Vähän kuin koko "sydän" laajenisi, mutta myös tietoisuus kaikesta laajenisi. Tunsin jollain tasolla olevani kotonani, mutta samaan aikaan tiesin jotenkin ihmeellisen varmasti, että olen myös muualla erilaisissa kehoissa. Tuosta viimeisimmästä kokemuksesta on suunnilleen reilu vuosi. Jos se olisi lähempänä menneisyydessä, niin luultavasti osaisin kuvata sitä paremmin.

Ei siitä tullut mitään ahdistusta, sillä se tunne vähän kuin hiipui pois ja jäljelle jäi vahva kiitollisuus kokemuksellisesta tiedosta. Ainoa asia, mikä sitten vähän harmitti myöhemmin oli se, ettei sitä kokemusta voi oikein jakaa esim. puolisonsa tai ystävänsä kanssa. Ei vain oikein löydy sanoja sitä kuvaamaan, kuten ei meinaa löytyä nytkään.

En hötkyile turhasta, mutta en ole mitenkään tosi rauhallinenkaan tapaus. 

Vielä tarkennus, että olin siis kotona, kun tuo ohimenevä minivalaistuminen tapahtui. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

On suuri viisaus myös olla nöyrä, ja suhtautua jokaiseen ajatukseensa, tunteeseensa, oivallukseensa tai muilta kuulemaansa asiaan terveellä skeptisyydellä, valaistumisesta huolimatta. Todellisuus ei aina ole sitä miltä se saattaa kehittyneemmänkin ihmisen silmään näyttää, ja juuri siksi tarvitsemme itsekriittisyyttä ja maltillisuutta niin arkielämässä kuin henkiselläkin polulla totuutta etsiessämme. 

Varmaankin noin juuri on. Olisiko sinulla mitään esimerkkiä siitä, mitä asiaa joku kehittynyt henkilö olisi luullut toisenlaiseksi tai mitkä kaksi valaistunutta näkevät eri tavoin?

Onko tiedossasi asioita, joita joku valaistunut näkee eri tavoin kuin joku toinen valaistunut?

Toteamus oli yleisluontoinen. Tarkastelemme kaikki maailmaa omista lähtökohdistamme käsin, ja saavumme hiukan erilaisiin johtopäätöksiin. Se on sinänsä tarkoituskin, eikä siinä ole mitään pahaa. On hyvä muistaa, että todellisuuden nondualistisesta puolesta on mahdotonta saada absoluuttisella tavalla varmaa ja paikkansapitävää tietoa. Intuitio auttaa löytämään punaisen langan, mutta tulkinnoissa on syytä pysyä maltillisena, ja jättää sijaa kyseenalaistamiselle. 

Olen seurannut keskustelua vasta hetken, enkä tiedä oliko mielessäni mitään tiettyä esimerkkiä kun kirjoitin kommentin, mutta ehkä sellaiseksi voisi ottaa manifestaation. Siitä huomasin olleen jotain aiempaa keskustelua. Asiat ovat harvoin aivan mustavalkoisia. Usko, visualisointi tai valaistuminen ei aina takaa manifestoinnin täydellistä tai välitöntä onnistumista. Elämme kaikesta huolimatta maailmassa, jossa joitakin syy-seuraussuhteita ja lopputuloksia on vaikea kumota pelkällä uskolla.

Esimerkiksi sairauksien ja vammojen kohdalla vaikuttaa sekin kuinka syvästi häiriötila on ehdollistunut kehon tasolle. Tämän vuoksi terveyden manifestoiminen yksittäisten ja suhteellisen lievien tai kohtalaisten sairauksien kohdalla onnistuu todennäköisemmin kuin jos tietty kriittinen piste on ylitetty. Yrittäminen silti kannattaa, sillä manifestoimalla voi parantaa jokaista tilannetta ja saavuttaa edistystä, jos ei kokonaan poistaa ongelmia. Armollisuus ja hyväksyntä olisi hyvin tärkeää siinä mielessä. 

Hauska humpuuki ketju. Laittakaa vaan kynttilät tulille kun tuo syksy tummuu

Ja vielä se, että eniten olisin halunnut sen jälkeen kertoa kaikille maailman ihmisille, ettei mitään kannata ottaa niin kauhean vakavasti, että siitä pitäisi alkaa esim. riitelemään, eli aivan kuin tämä kaikki tosiaan olisi vain unta, josta heräämme joskus ja kaikki on koko ajan hyvin, mutta emme vain tiedä sitä täällä kehossa ollessamme. Paitsi että jotkut valaistuneet sen toki tietävät. :)

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

On suuri viisaus myös olla nöyrä, ja suhtautua jokaiseen ajatukseensa, tunteeseensa, oivallukseensa tai muilta kuulemaansa asiaan terveellä skeptisyydellä, valaistumisesta huolimatta. Todellisuus ei aina ole sitä miltä se saattaa kehittyneemmänkin ihmisen silmään näyttää, ja juuri siksi tarvitsemme itsekriittisyyttä ja maltillisuutta niin arkielämässä kuin henkiselläkin polulla totuutta etsiessämme. 

Varmaankin noin juuri on. Olisiko sinulla mitään esimerkkiä siitä, mitä asiaa joku kehittynyt henkilö olisi luullut toisenlaiseksi tai mitkä kaksi valaistunutta näkevät eri tavoin?

Onko tiedossasi asioita, joita joku valaistunut näkee eri tavoin kuin joku toinen valaistunut?

Toteamus oli yleisluontoinen. Tarkastelemme kaikki maailmaa omista lähtökohdistamme käsin, ja saavumme hiukan erilaisiin johtopäätöksiin. Se on sinänsä tarkoituskin, eikä siinä ole mitään pahaa. On hyvä muistaa, että todellisuuden nondualistisesta puolesta on mahdotonta saada absoluuttisella tavalla varmaa ja paikkansapitävää tietoa. Intuitio auttaa löytämään punaisen langan, mutta tulkinnoissa on syytä pysyä maltillisena, ja jättää sijaa kyseenalaistamiselle. 

Olen seurannut keskustelua vasta hetken, enkä tiedä oliko mielessäni mitään tiettyä esimerkkiä kun kirjoitin kommentin, mutta ehkä sellaiseksi voisi ottaa manifestaation. Siitä huomasin olleen jotain aiempaa keskustelua. Asiat ovat harvoin aivan mustavalkoisia. Usko, visualisointi tai valaistuminen ei aina takaa manifestoinnin täydellistä tai välitöntä onnistumista. Elämme kaikesta huolimatta maailmassa, jossa joitakin syy-seuraussuhteita ja lopputuloksia on vaikea kumota pelkällä uskolla.

Esimerkiksi sairauksien ja vammojen kohdalla vaikuttaa sekin kuinka syvästi häiriötila on ehdollistunut kehon tasolle. Tämän vuoksi terveyden manifestoiminen yksittäisten ja suhteellisen lievien tai kohtalaisten sairauksien kohdalla onnistuu todennäköisemmin kuin jos tietty kriittinen piste on ylitetty. Yrittäminen silti kannattaa, sillä manifestoimalla voi parantaa jokaista tilannetta ja saavuttaa edistystä, jos ei kokonaan poistaa ongelmia. Armollisuus ja hyväksyntä olisi hyvin tärkeää siinä mielessä. 

Kiitos, kun kirjoitit nuo asiat. Helpottavaa tietoa! Olen kokenut itseni epäonnistuneeksi manisfestoijaksi, kun en ole onnistunut poistamaan kroonista kipuani. 

Voi hyvänen aika noita uskovaisia ihmisiä.

Please Mystikko kerro meille, jotta voisimme paremmin ymmärtää, miten ihmeessä niin monet uskovaiset, ja varsinkin helluntalaiset, aktiivisesti kirjoittavat niiden kuolevien ihmisten blogeihin (ja ehkä kaikkien muidenkin viestikanavien kautta, mitä löytävät) tämän tyylistä tekstiä:

Ota Jeesus sydämeesi (tai vastaan), niin pelastut etkä joudu hel.vettiin!

TAI

Rukoile tämä rukous, niin vapahtaja pelastaa sinut:

”Rakas Herra Jeesus,

Tiedän, että olen syntinen

ja että tarvitsen anteeksiantoa Sinulta.

Uskon, että kuolit puolestani syntieni tähden.

Kutsun Sinut nyt sydämeeni ja elämääni.

Turvaudun Sinuun Vapahtajana

ja haluan seurata Sinua Herranani.

Jeesuksen nimessä, Aamen”.

-Onko kyse tyhmyydestä vai itsekeskeisyydestä? 

-Auttamishalusta ilman ymmärrystä?

-Eivätkö he hyvänen aika tajua, että sillä kuolevalla ihmisellä on oikeus pitää oma uskonsa tai ei-uskonsa?

-Eivätkö he tajua, että se kuolemansairas tai kuoleva ihminen tarvitsee voimansa ihan muuhun kuin heidän viestiensä käsittelyyn ja kovan pelottelun kestämiseen?

On mielestäni jo henkistä väkivaltaa kertoa kuolevalle, että hel.vettiin joudut, jos et ota Jeesusta vastaan. Ja todella paljon rajumminkin se viesti saatetaan kuolemansairaalle tai kuolevalle kertoa.

Todella surullista tuollainen itsekäs ja epaempaattinen käytös, vaikka se olisi kuinka puettu auttamisen kaapuun.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika noita uskovaisia ihmisiä.

Please Mystikko kerro meille, jotta voisimme paremmin ymmärtää, miten ihmeessä niin monet uskovaiset, ja varsinkin helluntalaiset, aktiivisesti kirjoittavat niiden kuolevien ihmisten blogeihin (ja ehkä kaikkien muidenkin viestikanavien kautta, mitä löytävät) tämän tyylistä tekstiä:

Ota Jeesus sydämeesi (tai vastaan), niin pelastut etkä joudu hel.vettiin!

TAI

Rukoile tämä rukous, niin vapahtaja pelastaa sinut:

”Rakas Herra Jeesus,

Tiedän, että olen syntinen

ja että tarvitsen anteeksiantoa Sinulta.

Uskon, että kuolit puolestani syntieni tähden.

Kutsun Sinut nyt sydämeeni ja elämääni.

Turvaudun Sinuun Vapahtajana

ja haluan seurata Sinua Herranani.

Jeesuksen nimessä, Aamen”.

-Onko kyse tyhmyydestä vai itsekeskeisyydestä? 

-Auttamishalusta ilman ymmärrystä?

-Eivätkö he hyvänen aika tajua, että sillä kuolevalla ihmisellä on oikeus pitää oma uskonsa tai ei-uskonsa?

-Eivätkö he tajua, että se kuolemansairas tai kuoleva ihminen tarvitsee voimansa ihan muuhun kuin heidän viestiensä käsittelyyn ja kovan pelottelun kestämiseen?

On mielestäni jo henkistä väkivaltaa kertoa kuolevalle, että hel.vettiin joudut, jos et ota Jeesusta vastaan. Ja todella paljon rajumminkin se viesti saatetaan kuolemansairaalle tai kuolevalle kertoa.

Todella surullista tuollainen itsekäs ja epaempaattinen käytös, vaikka se olisi kuinka puettu auttamisen kaapuun.

Minua ja miestäni häiritsee eräs sukulainen, joka säännöllisesti lähtettelee puhelimeeni vastaavia asioita. Hän ei vain usko, vaikka olen suoraan yrittänyt sanoa, että en niitä halua, kun olen uskonut Jeesukseen jo lapsesta asti muutenkin, mutta kun se ei hänen mukaansa vielä varmista sitä, että pääsisin taivaaseen, niin siksi pitää yrittää saada mut pelastettua.

Toinen mystikko kirjoitti:

On suuri viisaus myös olla nöyrä, ja suhtautua jokaiseen ajatukseensa, tunteeseensa, oivallukseensa tai muilta kuulemaansa asiaan terveellä skeptisyydellä, valaistumisesta huolimatta. Todellisuus ei aina ole sitä miltä se saattaa kehittyneemmänkin ihmisen silmään näyttää, ja juuri siksi tarvitsemme itsekriittisyyttä ja maltillisuutta niin arkielämässä kuin henkiselläkin polulla totuutta etsiessämme. 

Hei Toinen mystikko, oletko sinäkin valaistunut?

Haluasitko kertoa kokemuksistasi?

Minua ainakin kiinnostaa tietää kaikkien kokemuksia valaistumiseen liittyen, olipa sitten kyse minkä asteisesta valaistumiskokemuksesta hyvänsä - ihan pienistä havahtumisista niin selkeään valaistumiseen, mikä nyt onkaan ihmisolennon kautta mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika noita uskovaisia ihmisiä.

Please Mystikko kerro meille, jotta voisimme paremmin ymmärtää, miten ihmeessä niin monet uskovaiset, ja varsinkin helluntalaiset, aktiivisesti kirjoittavat niiden kuolevien ihmisten blogeihin (ja ehkä kaikkien muidenkin viestikanavien kautta, mitä löytävät) tämän tyylistä tekstiä:

Ota Jeesus sydämeesi (tai vastaan), niin pelastut etkä joudu hel.vettiin!

TAI

Rukoile tämä rukous, niin vapahtaja pelastaa sinut:

”Rakas Herra Jeesus,

Tiedän, että olen syntinen

ja että tarvitsen anteeksiantoa Sinulta.

Uskon, että kuolit puolestani syntieni tähden.

Kutsun Sinut nyt sydämeeni ja elämääni.

Turvaudun Sinuun Vapahtajana

ja haluan seurata Sinua Herranani.

Jeesuksen nimessä, Aamen”.

-Onko kyse tyhmyydestä vai itsekeskeisyydestä? 

-Auttamishalusta ilman ymmärrystä?

-Eivätkö he hyvänen aika tajua, että sillä kuolevalla ihmisellä on oikeus pitää oma uskonsa tai ei-uskonsa?

-Eivätkö he tajua, että se kuolemansairas tai kuoleva ihminen tarvitsee voimansa ihan muuhun kuin heidän viestiensä käsittelyyn ja kovan pelottelun kestämiseen?

On mielestäni jo henkistä väkivaltaa kertoa kuolevalle, että hel.vettiin joudut, jos et ota Jeesusta vastaan. Ja todella paljon rajumminkin se viesti saatetaan kuolemansairaalle tai kuolevalle kertoa.

Todella surullista tuollainen itsekäs ja epaempaattinen käytös, vaikka se olisi kuinka puettu auttamisen kaapuun.

Luulisi, että uskovainen, joka omaa sanomaansa haluaa jakaa, uskoo itse välittämäänsä viestiin aika vahvasti. Jos tämä uskovainen on itse 100% varma, että usko Jeesukseen on ainoa tie pelastukseen, hän varmaan uskoo myös tekevänsä vain hyvää yrittämällä saada toiset uskomaan samaan, ettei käy kalpaten. Hänen näkökulmastaan se on vain lähimmäisen rakkautta. Jos minä aivan täysin uskoisin vaikka siihen, että kraanavesi on myrkyllistä, varmasti yrittäisin tehdä kaikkeni, ettei kukaan sitä juo. Voisin tietenkin olla väärässä, mutta mistäs minä sen tietäisin, jos uskoni päin vastaiseen olisi kovin vahva. 

Tietenkin juomaveden myrkyllisyys olisi helppo todistaa, mutta milläs lähdet todistamaan esim. kristityn uskomuksen vääräksi. Hänelle se on täyttä totta. Jos ei olisi, niin ei hän varmaan olisi uskovainenkaan. 

Asia erikseen tietty "uskovaiset",jotka ovat valjastaneet uskontonsa vallankäytön välineeksi. 

1424

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika noita uskovaisia ihmisiä.

Please Mystikko kerro meille, jotta voisimme paremmin ymmärtää, miten ihmeessä niin monet uskovaiset, ja varsinkin helluntalaiset, aktiivisesti kirjoittavat niiden kuolevien ihmisten blogeihin (ja ehkä kaikkien muidenkin viestikanavien kautta, mitä löytävät) tämän tyylistä tekstiä:

Ota Jeesus sydämeesi (tai vastaan), niin pelastut etkä joudu hel.vettiin!

TAI

Rukoile tämä rukous, niin vapahtaja pelastaa sinut:

”Rakas Herra Jeesus,

Tiedän, että olen syntinen

ja että tarvitsen anteeksiantoa Sinulta.

Uskon, että kuolit puolestani syntieni tähden.

Kutsun Sinut nyt sydämeeni ja elämääni.

Turvaudun Sinuun Vapahtajana

ja haluan seurata Sinua Herranani.

Jeesuksen nimessä, Aamen”.

-Onko kyse tyhmyydestä vai itsekeskeisyydestä? 

-Auttamishalusta ilman ymmärrystä?

-Eivätkö he hyvänen aika tajua, että sillä kuolevalla ihmisellä on oikeus pitää oma uskonsa tai ei-uskonsa?

-Eivätkö he tajua, että se kuolemansairas tai kuoleva ihminen tarvitsee voimansa ihan muuhun kuin heidän viestiensä käsittelyyn ja kovan pelottelun kestämiseen?

On mielestäni jo henkistä väkivaltaa kertoa kuolevalle, että hel.vettiin joudut, jos et ota Jeesusta vastaan. Ja todella paljon rajumminkin se viesti saatetaan kuolemansairaalle tai kuolevalle kertoa.

Todella surullista tuollainen itsekäs ja epaempaattinen käytös, vaikka se olisi kuinka puettu auttamisen kaapuun.

Luulisi, että uskovainen, joka omaa sanomaansa haluaa jakaa, uskoo itse välittämäänsä viestiin aika vahvasti. Jos tämä uskovainen on itse 100% varma, että usko Jeesukseen on ainoa tie pelastukseen, hän varmaan uskoo myös tekevänsä vain hyvää yrittämällä saada toiset uskomaan samaan, ettei käy kalpaten. Hänen näkökulmastaan se on vain lähimmäisen rakkautta. Jos minä aivan täysin uskoisin vaikka siihen, että kraanavesi on myrkyllistä, varmasti yrittäisin tehdä kaikkeni, ettei kukaan sitä juo. Voisin tietenkin olla väärässä, mutta mistäs minä sen tietäisin, jos uskoni päin vastaiseen olisi kovin vahva. 

Tietenkin juomaveden myrkyllisyys olisi helppo todistaa, mutta milläs lähdet todistamaan esim. kristityn uskomuksen vääräksi. Hänelle se on täyttä totta. Jos ei olisi, niin ei hän varmaan olisi uskovainenkaan. 

Asia erikseen tietty "uskovaiset",jotka ovat valjastaneet uskontonsa vallankäytön välineeksi. 

1424

Hyvin perustelit, mutta eikö kuitenkin pitäisi kunnioittaa kuolevan ihmisen  - tai kenen tahansa - toivetta, ettei hänelle tyrkytettäisi sitä uskon sanomaa, eikä tuomittaisi häntä lisää, jos hän haluaa uskoa eri tavalla kuin nämä uskoaan tyrkyttävät?

Oma vastaukseni on, että ehdottomasti pitäisi kunnioittaa kuolevan toivetta, mutta mitä se kertoo uskovaisesta, joka ei suostu sitä toivetta uskomaan, vaan jatkaa ja jatkaa vain painostusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika noita uskovaisia ihmisiä.

Please Mystikko kerro meille, jotta voisimme paremmin ymmärtää, miten ihmeessä niin monet uskovaiset, ja varsinkin helluntalaiset, aktiivisesti kirjoittavat niiden kuolevien ihmisten blogeihin (ja ehkä kaikkien muidenkin viestikanavien kautta, mitä löytävät) tämän tyylistä tekstiä:

Ota Jeesus sydämeesi (tai vastaan), niin pelastut etkä joudu hel.vettiin!

TAI

Rukoile tämä rukous, niin vapahtaja pelastaa sinut:

”Rakas Herra Jeesus,

Tiedän, että olen syntinen

ja että tarvitsen anteeksiantoa Sinulta.

Uskon, että kuolit puolestani syntieni tähden.

Kutsun Sinut nyt sydämeeni ja elämääni.

Turvaudun Sinuun Vapahtajana

ja haluan seurata Sinua Herranani.

Jeesuksen nimessä, Aamen”.

-Onko kyse tyhmyydestä vai itsekeskeisyydestä? 

-Auttamishalusta ilman ymmärrystä?

-Eivätkö he hyvänen aika tajua, että sillä kuolevalla ihmisellä on oikeus pitää oma uskonsa tai ei-uskonsa?

-Eivätkö he tajua, että se kuolemansairas tai kuoleva ihminen tarvitsee voimansa ihan muuhun kuin heidän viestiensä käsittelyyn ja kovan pelottelun kestämiseen?

On mielestäni jo henkistä väkivaltaa kertoa kuolevalle, että hel.vettiin joudut, jos et ota Jeesusta vastaan. Ja todella paljon rajumminkin se viesti saatetaan kuolemansairaalle tai kuolevalle kertoa.

Todella surullista tuollainen itsekäs ja epaempaattinen käytös, vaikka se olisi kuinka puettu auttamisen kaapuun.

Luulisi, että uskovainen, joka omaa sanomaansa haluaa jakaa, uskoo itse välittämäänsä viestiin aika vahvasti. Jos tämä uskovainen on itse 100% varma, että usko Jeesukseen on ainoa tie pelastukseen, hän varmaan uskoo myös tekevänsä vain hyvää yrittämällä saada toiset uskomaan samaan, ettei käy kalpaten. Hänen näkökulmastaan se on vain lähimmäisen rakkautta. Jos minä aivan täysin uskoisin vaikka siihen, että kraanavesi on myrkyllistä, varmasti yrittäisin tehdä kaikkeni, ettei kukaan sitä juo. Voisin tietenkin olla väärässä, mutta mistäs minä sen tietäisin, jos uskoni päin vastaiseen olisi kovin vahva. 

Tietenkin juomaveden myrkyllisyys olisi helppo todistaa, mutta milläs lähdet todistamaan esim. kristityn uskomuksen vääräksi. Hänelle se on täyttä totta. Jos ei olisi, niin ei hän varmaan olisi uskovainenkaan. 

Asia erikseen tietty "uskovaiset",jotka ovat valjastaneet uskontonsa vallankäytön välineeksi. 

1424

Hyvin perustelit, mutta eikö kuitenkin pitäisi kunnioittaa kuolevan ihmisen  - tai kenen tahansa - toivetta, ettei hänelle tyrkytettäisi sitä uskon sanomaa, eikä tuomittaisi häntä lisää, jos hän haluaa uskoa eri tavalla kuin nämä uskoaan tyrkyttävät?

Oma vastaukseni on, että ehdottomasti pitäisi kunnioittaa kuolevan toivetta, mutta mitä se kertoo uskovaisesta, joka ei suostu sitä toivetta uskomaan, vaan jatkaa ja jatkaa vain painostusta?

Eri uskontokuntaan tai ateistin mielestä se tuputtainen tietenkin on väärin. Uskovan mielestä taas olisi väärin jättää käyttämättä tilaisuus pelastaa toisen sielu varmalta kadotukselta. Asia näyttää erilaiselta riippuen kumman näkövinkkelistä asiaa katsoo. Riippuu myös ihmisen luonteesta onko valmis kuuntelemaan ja hyväksymään toisen toiveen. Palatakseni tähän myrkkyvesi vertaukseen, joku toinen saattaisi vaikka väkisin repiä toisen pois hanan ulottuvilta ja joku toinen olisi  "Ok, kuole sitten, kun et halua kuunnella. Oma valinta"

1424

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika noita uskovaisia ihmisiä.

Please Mystikko kerro meille, jotta voisimme paremmin ymmärtää, miten ihmeessä niin monet uskovaiset, ja varsinkin helluntalaiset, aktiivisesti kirjoittavat niiden kuolevien ihmisten blogeihin (ja ehkä kaikkien muidenkin viestikanavien kautta, mitä löytävät) tämän tyylistä tekstiä:

Ota Jeesus sydämeesi (tai vastaan), niin pelastut etkä joudu hel.vettiin!

TAI

Rukoile tämä rukous, niin vapahtaja pelastaa sinut:

”Rakas Herra Jeesus,

Tiedän, että olen syntinen

ja että tarvitsen anteeksiantoa Sinulta.

Uskon, että kuolit puolestani syntieni tähden.

Kutsun Sinut nyt sydämeeni ja elämääni.

Turvaudun Sinuun Vapahtajana

ja haluan seurata Sinua Herranani.

Jeesuksen nimessä, Aamen”.

-Onko kyse tyhmyydestä vai itsekeskeisyydestä? 

-Auttamishalusta ilman ymmärrystä?

-Eivätkö he hyvänen aika tajua, että sillä kuolevalla ihmisellä on oikeus pitää oma uskonsa tai ei-uskonsa?

-Eivätkö he tajua, että se kuolemansairas tai kuoleva ihminen tarvitsee voimansa ihan muuhun kuin heidän viestiensä käsittelyyn ja kovan pelottelun kestämiseen?

On mielestäni jo henkistä väkivaltaa kertoa kuolevalle, että hel.vettiin joudut, jos et ota Jeesusta vastaan. Ja todella paljon rajumminkin se viesti saatetaan kuolemansairaalle tai kuolevalle kertoa.

Todella surullista tuollainen itsekäs ja epaempaattinen käytös, vaikka se olisi kuinka puettu auttamisen kaapuun.

Luulisi, että uskovainen, joka omaa sanomaansa haluaa jakaa, uskoo itse välittämäänsä viestiin aika vahvasti. Jos tämä uskovainen on itse 100% varma, että usko Jeesukseen on ainoa tie pelastukseen, hän varmaan uskoo myös tekevänsä vain hyvää yrittämällä saada toiset uskomaan samaan, ettei käy kalpaten. Hänen näkökulmastaan se on vain lähimmäisen rakkautta. Jos minä aivan täysin uskoisin vaikka siihen, että kraanavesi on myrkyllistä, varmasti yrittäisin tehdä kaikkeni, ettei kukaan sitä juo. Voisin tietenkin olla väärässä, mutta mistäs minä sen tietäisin, jos uskoni päin vastaiseen olisi kovin vahva. 

Tietenkin juomaveden myrkyllisyys olisi helppo todistaa, mutta milläs lähdet todistamaan esim. kristityn uskomuksen vääräksi. Hänelle se on täyttä totta. Jos ei olisi, niin ei hän varmaan olisi uskovainenkaan. 

Asia erikseen tietty "uskovaiset",jotka ovat valjastaneet uskontonsa vallankäytön välineeksi. 

1424

Hyvin perustelit, mutta eikö kuitenkin pitäisi kunnioittaa kuolevan ihmisen  - tai kenen tahansa - toivetta, ettei hänelle tyrkytettäisi sitä uskon sanomaa, eikä tuomittaisi häntä lisää, jos hän haluaa uskoa eri tavalla kuin nämä uskoaan tyrkyttävät?

Oma vastaukseni on, että ehdottomasti pitäisi kunnioittaa kuolevan toivetta, mutta mitä se kertoo uskovaisesta, joka ei suostu sitä toivetta uskomaan, vaan jatkaa ja jatkaa vain painostusta?

Eri uskontokuntaan tai ateistin mielestä se tuputtainen tietenkin on väärin. Uskovan mielestä taas olisi väärin jättää käyttämättä tilaisuus pelastaa toisen sielu varmalta kadotukselta. Asia näyttää erilaiselta riippuen kumman näkövinkkelistä asiaa katsoo. Riippuu myös ihmisen luonteesta onko valmis kuuntelemaan ja hyväksymään toisen toiveen. Palatakseni tähän myrkkyvesi vertaukseen, joku toinen saattaisi vaikka väkisin repiä toisen pois hanan ulottuvilta ja joku toinen olisi  "Ok, kuole sitten, kun et halua kuunnella. Oma valinta"

1424

Ehkä tuo myrkkyvesivertaus on kuitenkin vähän harhaanjohtava tähän. Uskon, että myös toisten toiveita kunnioittava ihminen yrittäisi pelastaa toisen ihmisen, jos vahvasti uskoisi, että hän on alkamassa juomaan myrkkyvettä.

Tietenkin monet uskovaiset kuvittelevat, että toinen on myrkkyveden juomistakin suuremmassa vaarassa, jos ei suostu tottelemaan heidän neuvojaan. Mutta että on valmis loukkaamaan kuolevaa ihmistä toistuvasti tyrkyttämällä uskoaan ja väheksymällä toisen uskoa vääräksi, niin on siinä jotain todella itsekästä ja itsekeskeistä.

Itselläni on niin mitta täynnä erästä uskovaista, etten tiedä, pitäisikö pyytää hänelle lähestymiskieltoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika noita uskovaisia ihmisiä.

Please Mystikko kerro meille, jotta voisimme paremmin ymmärtää, miten ihmeessä niin monet uskovaiset, ja varsinkin helluntalaiset, aktiivisesti kirjoittavat niiden kuolevien ihmisten blogeihin (ja ehkä kaikkien muidenkin viestikanavien kautta, mitä löytävät) tämän tyylistä tekstiä:

Ota Jeesus sydämeesi (tai vastaan), niin pelastut etkä joudu hel.vettiin!

TAI

Rukoile tämä rukous, niin vapahtaja pelastaa sinut:

”Rakas Herra Jeesus,

Tiedän, että olen syntinen

ja että tarvitsen anteeksiantoa Sinulta.

Uskon, että kuolit puolestani syntieni tähden.

Kutsun Sinut nyt sydämeeni ja elämääni.

Turvaudun Sinuun Vapahtajana

ja haluan seurata Sinua Herranani.

Jeesuksen nimessä, Aamen”.

-Onko kyse tyhmyydestä vai itsekeskeisyydestä? 

-Auttamishalusta ilman ymmärrystä?

-Eivätkö he hyvänen aika tajua, että sillä kuolevalla ihmisellä on oikeus pitää oma uskonsa tai ei-uskonsa?

-Eivätkö he tajua, että se kuolemansairas tai kuoleva ihminen tarvitsee voimansa ihan muuhun kuin heidän viestiensä käsittelyyn ja kovan pelottelun kestämiseen?

On mielestäni jo henkistä väkivaltaa kertoa kuolevalle, että hel.vettiin joudut, jos et ota Jeesusta vastaan. Ja todella paljon rajumminkin se viesti saatetaan kuolemansairaalle tai kuolevalle kertoa.

Todella surullista tuollainen itsekäs ja epaempaattinen käytös, vaikka se olisi kuinka puettu auttamisen kaapuun.

Luulisi, että uskovainen, joka omaa sanomaansa haluaa jakaa, uskoo itse välittämäänsä viestiin aika vahvasti. Jos tämä uskovainen on itse 100% varma, että usko Jeesukseen on ainoa tie pelastukseen, hän varmaan uskoo myös tekevänsä vain hyvää yrittämällä saada toiset uskomaan samaan, ettei käy kalpaten. Hänen näkökulmastaan se on vain lähimmäisen rakkautta. Jos minä aivan täysin uskoisin vaikka siihen, että kraanavesi on myrkyllistä, varmasti yrittäisin tehdä kaikkeni, ettei kukaan sitä juo. Voisin tietenkin olla väärässä, mutta mistäs minä sen tietäisin, jos uskoni päin vastaiseen olisi kovin vahva. 

Tietenkin juomaveden myrkyllisyys olisi helppo todistaa, mutta milläs lähdet todistamaan esim. kristityn uskomuksen vääräksi. Hänelle se on täyttä totta. Jos ei olisi, niin ei hän varmaan olisi uskovainenkaan. 

Asia erikseen tietty "uskovaiset",jotka ovat valjastaneet uskontonsa vallankäytön välineeksi. 

1424

Hyvin perustelit, mutta eikö kuitenkin pitäisi kunnioittaa kuolevan ihmisen  - tai kenen tahansa - toivetta, ettei hänelle tyrkytettäisi sitä uskon sanomaa, eikä tuomittaisi häntä lisää, jos hän haluaa uskoa eri tavalla kuin nämä uskoaan tyrkyttävät?

Oma vastaukseni on, että ehdottomasti pitäisi kunnioittaa kuolevan toivetta, mutta mitä se kertoo uskovaisesta, joka ei suostu sitä toivetta uskomaan, vaan jatkaa ja jatkaa vain painostusta?

Eri uskontokuntaan tai ateistin mielestä se tuputtainen tietenkin on väärin. Uskovan mielestä taas olisi väärin jättää käyttämättä tilaisuus pelastaa toisen sielu varmalta kadotukselta. Asia näyttää erilaiselta riippuen kumman näkövinkkelistä asiaa katsoo. Riippuu myös ihmisen luonteesta onko valmis kuuntelemaan ja hyväksymään toisen toiveen. Palatakseni tähän myrkkyvesi vertaukseen, joku toinen saattaisi vaikka väkisin repiä toisen pois hanan ulottuvilta ja joku toinen olisi  "Ok, kuole sitten, kun et halua kuunnella. Oma valinta"

1424

Ehkä tuo myrkkyvesivertaus on kuitenkin vähän harhaanjohtava tähän. Uskon, että myös toisten toiveita kunnioittava ihminen yrittäisi pelastaa toisen ihmisen, jos vahvasti uskoisi, että hän on alkamassa juomaan myrkkyvettä.

Tietenkin monet uskovaiset kuvittelevat, että toinen on myrkkyveden juomistakin suuremmassa vaarassa, jos ei suostu tottelemaan heidän neuvojaan. Mutta että on valmis loukkaamaan kuolevaa ihmistä toistuvasti tyrkyttämällä uskoaan ja väheksymällä toisen uskoa vääräksi, niin on siinä jotain todella itsekästä ja itsekeskeistä.

Itselläni on niin mitta täynnä erästä uskovaista, etten tiedä, pitäisikö pyytää hänelle lähestymiskieltoa. 

Mutta tämä vahvasti Jeesukseen uskova ihminen  varmaan tosissaan uskoo, että tämä toinen on vielä suuremmassa vaarassa, kuin myrkkyveden juominen. 

En tarkoittanut tällä, että tätä uskovaa on pakko kuunnella, vaan lähinnä sitä, että hänellä on vain täysin omasta näkökulmastasi(?) poikkeava tapa tarkastella asiaa. Tässä kai kysyttiin, miksi uskova toimii kuten toimii ja siihen vastasin. 

Ei siihen silti kukaan pakota lähtemään mukaan. Tietty asia voi olla vaikea, jos tuo omaa näkökulmaansa tuputtava on tosi läheinen, kuten vanhempi, sisarus tai oma lapsi. Silloin voi olla vaikea sanoa, että nyt riittää ja sulkea se ihminen pois elämästään. En siis tarkoittanut, että on vaan pakko kestää. Jos kuolevalla ei ole voimia sanoa vastaan, mutta näät, että hän selvästi kärsii asiasta, niin silloinhan voit auttaa häntä pääsemään pois tilanteesta ja hankkia vaikka se lähestymiskielto, jos muu ei auta. 

1424

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

On suuri viisaus myös olla nöyrä, ja suhtautua jokaiseen ajatukseensa, tunteeseensa, oivallukseensa tai muilta kuulemaansa asiaan terveellä skeptisyydellä, valaistumisesta huolimatta. Todellisuus ei aina ole sitä miltä se saattaa kehittyneemmänkin ihmisen silmään näyttää, ja juuri siksi tarvitsemme itsekriittisyyttä ja maltillisuutta niin arkielämässä kuin henkiselläkin polulla totuutta etsiessämme. 

Varmaankin noin juuri on. Olisiko sinulla mitään esimerkkiä siitä, mitä asiaa joku kehittynyt henkilö olisi luullut toisenlaiseksi tai mitkä kaksi valaistunutta näkevät eri tavoin?

Onko tiedossasi asioita, joita joku valaistunut näkee eri tavoin kuin joku toinen valaistunut?

Toteamus oli yleisluontoinen. Tarkastelemme kaikki maailmaa omista lähtökohdistamme käsin, ja saavumme hiukan erilaisiin johtopäätöksiin. Se on sinänsä tarkoituskin, eikä siinä ole mitään pahaa. On hyvä muistaa, että todellisuuden nondualistisesta puolesta on mahdotonta saada absoluuttisella tavalla varmaa ja paikkansapitävää tietoa. Intuitio auttaa löytämään punaisen langan, mutta tulkinnoissa on syytä pysyä maltillisena, ja jättää sijaa kyseenalaistamiselle. 

Olen seurannut keskustelua vasta hetken, enkä tiedä oliko mielessäni mitään tiettyä esimerkkiä kun kirjoitin kommentin, mutta ehkä sellaiseksi voisi ottaa manifestaation. Siitä huomasin olleen jotain aiempaa keskustelua. Asiat ovat harvoin aivan mustavalkoisia. Usko, visualisointi tai valaistuminen ei aina takaa manifestoinnin täydellistä tai välitöntä onnistumista. Elämme kaikesta huolimatta maailmassa, jossa joitakin syy-seuraussuhteita ja lopputuloksia on vaikea kumota pelkällä uskolla.

Esimerkiksi sairauksien ja vammojen kohdalla vaikuttaa sekin kuinka syvästi häiriötila on ehdollistunut kehon tasolle. Tämän vuoksi terveyden manifestoiminen yksittäisten ja suhteellisen lievien tai kohtalaisten sairauksien kohdalla onnistuu todennäköisemmin kuin jos tietty kriittinen piste on ylitetty. Yrittäminen silti kannattaa, sillä manifestoimalla voi parantaa jokaista tilannetta ja saavuttaa edistystä, jos ei kokonaan poistaa ongelmia. Armollisuus ja hyväksyntä olisi hyvin tärkeää siinä mielessä. 

Kiitos, kun kirjoitit nuo asiat. Helpottavaa tietoa! Olen kokenut itseni epäonnistuneeksi manisfestoijaksi, kun en ole onnistunut poistamaan kroonista kipuani. 

Oli tilanne millainen tahansa, kannattaa vaikeuksista huolimatta jatkaa itsensä visualisoimista terveenä ja kivuttomana. Saattaa olla, että se tuottaa sinullekin joku päivä hyödyllisiä vaikutuksia vähintään kivun hallinnan tai lieventymisen muodossa. Kokeile yhdistää samanaikaisesti visualisoinnin kanssa jotain konkreettista kehoa rauhoittavaa ja avaavaa harjoitusta, kuten yin tai pranayama joogaa. Myös anatomian ja fysiologian opiskelu voi auttaa hahmottamaan ongelman alkuperää ja parantaa visualisoinnin tehoa. Lopputulos riippuu niin monesta tekijästä, jo siitä mitä parantumisella tarkoitetaan ja kuinka se käsitetään. 

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

On suuri viisaus myös olla nöyrä, ja suhtautua jokaiseen ajatukseensa, tunteeseensa, oivallukseensa tai muilta kuulemaansa asiaan terveellä skeptisyydellä, valaistumisesta huolimatta. Todellisuus ei aina ole sitä miltä se saattaa kehittyneemmänkin ihmisen silmään näyttää, ja juuri siksi tarvitsemme itsekriittisyyttä ja maltillisuutta niin arkielämässä kuin henkiselläkin polulla totuutta etsiessämme. 

Varmaankin noin juuri on. Olisiko sinulla mitään esimerkkiä siitä, mitä asiaa joku kehittynyt henkilö olisi luullut toisenlaiseksi tai mitkä kaksi valaistunutta näkevät eri tavoin?

Onko tiedossasi asioita, joita joku valaistunut näkee eri tavoin kuin joku toinen valaistunut?

Toteamus oli yleisluontoinen. Tarkastelemme kaikki maailmaa omista lähtökohdistamme käsin, ja saavumme hiukan erilaisiin johtopäätöksiin. Se on sinänsä tarkoituskin, eikä siinä ole mitään pahaa. On hyvä muistaa, että todellisuuden nondualistisesta puolesta on mahdotonta saada absoluuttisella tavalla varmaa ja paikkansapitävää tietoa. Intuitio auttaa löytämään punaisen langan, mutta tulkinnoissa on syytä pysyä maltillisena, ja jättää sijaa kyseenalaistamiselle. 

Olen seurannut keskustelua vasta hetken, enkä tiedä oliko mielessäni mitään tiettyä esimerkkiä kun kirjoitin kommentin, mutta ehkä sellaiseksi voisi ottaa manifestaation. Siitä huomasin olleen jotain aiempaa keskustelua. Asiat ovat harvoin aivan mustavalkoisia. Usko, visualisointi tai valaistuminen ei aina takaa manifestoinnin täydellistä tai välitöntä onnistumista. Elämme kaikesta huolimatta maailmassa, jossa joitakin syy-seuraussuhteita ja lopputuloksia on vaikea kumota pelkällä uskolla.

Esimerkiksi sairauksien ja vammojen kohdalla vaikuttaa sekin kuinka syvästi häiriötila on ehdollistunut kehon tasolle. Tämän vuoksi terveyden manifestoiminen yksittäisten ja suhteellisen lievien tai kohtalaisten sairauksien kohdalla onnistuu todennäköisemmin kuin jos tietty kriittinen piste on ylitetty. Yrittäminen silti kannattaa, sillä manifestoimalla voi parantaa jokaista tilannetta ja saavuttaa edistystä, jos ei kokonaan poistaa ongelmia. Armollisuus ja hyväksyntä olisi hyvin tärkeää siinä mielessä. 

Kiitos, kun kirjoitit nuo asiat. Helpottavaa tietoa! Olen kokenut itseni epäonnistuneeksi manisfestoijaksi, kun en ole onnistunut poistamaan kroonista kipuani. 

Oli tilanne millainen tahansa, kannattaa vaikeuksista huolimatta jatkaa itsensä visualisoimista terveenä ja kivuttomana. Saattaa olla, että se tuottaa sinullekin joku päivä hyödyllisiä vaikutuksia vähintään kivun hallinnan tai lieventymisen muodossa. Kokeile yhdistää samanaikaisesti visualisoinnin kanssa jotain konkreettista kehoa rauhoittavaa ja avaavaa harjoitusta, kuten yin tai pranayama joogaa. Myös anatomian ja fysiologian opiskelu voi auttaa hahmottamaan ongelman alkuperää ja parantaa visualisoinnin tehoa. Lopputulos riippuu niin monesta tekijästä, jo siitä mitä parantumisella tarkoitetaan ja kuinka se käsitetään. 

Kiitos sinulle! :)