Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Kiitos 1424, hyvin selitit tuon. :) Kria

Aikaisemmin ketjuun nimimerkillä 'Nro 14' kirjoittanut keskustelija tässä kertomassa kuulumisia, kun niitä sivulauseessa kyseltiin jossain aikaisemmassa viestissä.

Oma matkani hengellisellä polulla on ollut kovin karikkoinen COVID-19-pandemian aikana.

Toisin kuin monet hengelliset gurut väittävät aihetta koskevissa mietinnöissään, en ole itse kokenut mitään syvää rauhoittumista elämän perusarvojen äärelle saati nousemassa olevan uuden tietoisuuden sarastusta.

Päinvastoin olen ollut viimeisen vuoden syvästi samaistuneena kärsimykseen ja tähän muotojen maailmaan. Jopa siihen pisteeseen saakka, että moni maallinen velvollisuus on jäänyt hoitamatta lamaannuttavaksi yltyneen ahdistuksessa vellomisen vuoksi.

Eikä tilannetta auta se, että käytännön syistä hiljainen mietiskely- ja rukoiluaika on käynyt niukaksi perheen viettäessä aikaa pitkälti samojen seinien sisällä 24/7 (toki ulkoillaan ja retkeillään, mutta tiedätte kyllä mitä tarkoitan).

Jonkinlaiset vinkit hiljentymiseen tällaisena aikana ovat kovasti tarpeen.

Hei "Nro 14". Onpa harmi, että sinulla on ollut raskasta. Tämä polku ei kai yleensäkään ole helppo, ja mitä kauemmin tämä kestää, sen raskaammalta se tuntuu. Ehkä tämä pandemia on joillekin helpottavaakin aikaa, ja hiljentymistä lisäävää, mutta useimmille varmaan ei.

Kun kysyit vinkkiä hiljentymiseen, niin tuli mieleeni Mystikon ohje, joka muistaakseni on  Joel Goldsmith:n kirjasta, eli helpointa on hiljentyä noin 2-3 kertaa päivässä ja noin 2-3 minuuttia kerrallaan. Ehkä noihin pieniin hetkiin on perheellisenäkin vähän helpompi löytää aikaa - ja toivottavasti myös sinun kohdallasi on niin.

Itse katselen aina välillä esim. ikkunasta ulos kaunista luontoa ja automaattisesti ajatukset loppuvat. Se on helppo tapa hiljentyä sen muutaman minuutin ja muutaman kerran päivässä. 

Monilla tällä polulla tulee jossain vaiheessa eteen tilanne, ettei mikään oikein enää kiinnosta, ei menneisyys, ei tulevaisuus eikä jaksa enää toivoa mitään helpotustakaan - sielun pimeä yökö se lienee. En tiedä, kuinka monella se tulee suht helponkin elämän kautta, mutta luulen, että monille se tulee siksi, että kärsimykset ovat niin kovia ja loputtomia, että vähitellen tajuaa, että on turha odottaa enää yhtään mitään, vaan alistuu vain siihen, että menkööt miten menee, sillä onhan tässä nähty, ettei minulla ole valtaa mihinkään "enkä näköjään osaa edes valaistua", mikä luultavasti helpottaisi oloa. Itselläni on tuo tilanne. Välillä tunnen olevani vähän kyyninen, välillä itkuinen - ei ole helppoa olla valmis luopumaan kaikesta, mitä Jumala "päättää" ottaa.

Mooji kirjoitti näin:

"Kun elämä kohtelee sinua niin hyvin, että se vie sinulta kaiken, runsauden portit avautuvat. Vasta nyt olet riippumaton. Lakkaat olemasta kerjäläinen. Edes runsaus ei merkitse sinulle mitään. Tällainen on vapaiden polku."

Toki ymmärrän tuon tekstin ylevän pointin, mutta tulee tähän ihmismieleen sekin ajatus, että Moojilla ei ollut lapsia, joten helppohan hänen oli luopua työstään ja odotella, mitä Jumala hänelle järjestää. Moojihan kärsi myös nälkää välillä rahapulan vuoksi, joten hän oli tosiaan valmis menettämään aika paljon, tai ehkä hänellä ei ollut vaihtoehtoja, kun Jumala veti niin puoleensa. Hän myös luotti siihen, että Jumala pitää hänestä huolen, ja niin on pitänyt - runsauden portit avautuivat hänelle, ja hyvä niin. -Kria

Olen joskus todistanut sellaista, että kun joku rukoilee tai välittää energiahoitoa hoitoa sairaalle, niin tämä sairas sairastuukin hoidon jälkeen pahemmin ja on joutunut esim. käymään lääkärissä, eli hänen saamansa hengellinen apu on johtanut siihen, että hän saa lopulta avun lääkärin kautta.

Olen monta kertaa halunnut pyytää rukousapua Mystikolta, mutta en ole uskaltanut, sillä olen pelännyt, että kipuni ja erilaiset vaivani pahenisivat. En halua mennä lääkäriin, koska olen jo saanut kaiken avun, mitä on saatavissa enkä mitään voimakkaita kipulääkkeitä suostu käyttämään, kun näistä lievistäkin tulee haittoja. Tietenkin, jos tilanne menisi niin pahaksi, että läheiseni soittaisi hätänumeroon, niin ei minulla olisi voimia tapella vastaankaan. 

Nyt alan olla kuitenkin niin väsynyt näihin kroonisiin kipuihini yms. että elämänhaluni alkaa huolestuttavasti hiipua.  Tähän asti olen selvinnyt kovalla sinnillä, vahvalla myönteisyydellä ja parempaan tulevaisuuteen uskoen. Olen uskonut niin vahvasti, että paranen, että olen aivan ihmeissäni siitä, ettei niin ole käynyt. Moni muu visualisointi on kyllä aiemmin onnistunut.

Pyydän siis, voisitko Mystikko rukoilla puolestani? Kiittäen Kria

Miksi kaikki ovet sulkeutuvat enkä mä pääse minnekään? Ei ole mitään reittiä eteenpäin. Pitäisi kuvitella että tämä on jotenkin minun parhaakseni että elämäni on tällainen totaalisen tyhjä ja pysähtynyt ankeus josta en mitenkään voi koskaan päästä parempaan mutta en mitenkään pysty käsittämään miten tämä on mun parhaaksi.

Outoa tässä on se että vaikka olen surullinen niin en ole masentunut tai ahdistunut. On sellainen rauhallinen alistuminen että vaikka kuolema tulisi nyt, se olisi ok. Tai toki surettaisi että tietyt haaveet jäivät sitten tosiaan tyhjiksi haaveiksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki ovet sulkeutuvat enkä mä pääse minnekään? Ei ole mitään reittiä eteenpäin. Pitäisi kuvitella että tämä on jotenkin minun parhaakseni että elämäni on tällainen totaalisen tyhjä ja pysähtynyt ankeus josta en mitenkään voi koskaan päästä parempaan mutta en mitenkään pysty käsittämään miten tämä on mun parhaaksi.

Outoa tässä on se että vaikka olen surullinen niin en ole masentunut tai ahdistunut. On sellainen rauhallinen alistuminen että vaikka kuolema tulisi nyt, se olisi ok. Tai toki surettaisi että tietyt haaveet jäivät sitten tosiaan tyhjiksi haaveiksi.

Kunpa voisinkin kertoa sinulle jotain viisasta. Tuttua on tuo itsellenikin.  Ehkä kaikki ovet sulkeutuvat sinulle siksi, että on avautumassa joku ovi, jonka avautuminen on paljon parempaa kuin muiden ovien avautuminen yhteensä.

Voit ehkä saada vastauksen Itseltäsi, jos voit pysyä jonkinlaisessa hyväksynnän tilassa etkä liikaa yritä etsiä ratkaisua, muutosta tai uutta suuntaa elämääsi.

Toivotaan, että Mystikko tai joku muu viisas sinulle vastaa. Tulee mieleen se sielun pimeä yö -elämänvaihe, joka usein edeltää oivaltamista. Tuo vaihe voi joillakin kestää pitkäänkin, mutta toisaalta siihen tottuu. Onneksi et ole ahdistunut. -Kria

Kria mystikko ei vastaa..kun ei sen aika riitä sun tajunnan virtaan..

Harkitsisitko Kria oman ketjun perustamista? Tätä on tosiaan välillä uuvuttava lukea kun olet kaapannut koko langan.

Vierailija kirjoitti:

Harkitsisitko Kria oman ketjun perustamista? Tätä on tosiaan välillä uuvuttava lukea kun olet kaapannut koko langan.

Itse asiassa Kria on tehnyt Jumalan työtä tehdessään tiettyjä lainauksia km:ltä ja muilta. Olen itse saanut selkeyttä esimerkiksi niihin "oppikohtiin", jotka olen ymmärtänyt väärin ja joista on aiheutunut mittavaa ahdistusta. Ehkä omassa mielessäsi voi piirtyä tietynlainen kuva Kriasta ja se voi jopa ärsyttää? Siinä kenties tutkimisen paikka itsellä? Hän kysyy ihan hyviä kysymyksiä mielestäni ja ei kai kysyjällä ole aina väliä, sillä moni muukin oppii samalla. Kiitos siis Kria!

Samaa mieltä edellisen kanssa. Ainahan voi sivuuttaa kirjotukset, jotka ei kiinnosta ja mennä eteen- tai taaksepäin itseä kiinostaviin kirjotuksiin. Ei taida olla järkevää perustaa uutta ketjua, jossa kysyy kysymyksiä valaistuneelta kun niitä valaistuneita ei vain joka oksalla kasva puhumattakaan että hoksaisivat tulla tänne vastailemaan. Kristitty mystikko on käynyt vastaamassa ja käy kenties jatkossakin aina silloin kun ehtii, haluaa tai kokee sen tarpeelliseksi. Hän luultavasti kuuntee intuitiota siinä asiassa. Aloittajallekin luulisi sopivan että tämä ketju jatkaa elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harkitsisitko Kria oman ketjun perustamista? Tätä on tosiaan välillä uuvuttava lukea kun olet kaapannut koko langan.

Itse asiassa Kria on tehnyt Jumalan työtä tehdessään tiettyjä lainauksia km:ltä ja muilta. Olen itse saanut selkeyttä esimerkiksi niihin "oppikohtiin", jotka olen ymmärtänyt väärin ja joista on aiheutunut mittavaa ahdistusta. Ehkä omassa mielessäsi voi piirtyä tietynlainen kuva Kriasta ja se voi jopa ärsyttää? Siinä kenties tutkimisen paikka itsellä? Hän kysyy ihan hyviä kysymyksiä mielestäni ja ei kai kysyjällä ole aina väliä, sillä moni muukin oppii samalla. Kiitos siis Kria!

Kiitos tuosta viestistä. Onpa mukava, että olen voinut olla jotenkin avuksi. Tämä etsijän polku ei ole aina helppo, joten on minustakin on ihana saada tietoa/apua - joskus riittää yksikin lause, niin tajuaa jotain paremmin ja ahdistus siltä osin helpottaa.

Laitan tähän muutaman lainauksen - jospa niistä on lukijalle enemmän hyötyä kuin haittaa.

Mooji sanoi:

1. "On "minä", joka nousee mielestä ja joka tarvitsee aina jotain."

2. "On "minä"-intuitio, joka nousee tyhjyydestä ja joka on tarpeen tuolla puolen - se vain havaitsee."

3. "Ja sitten on minätön tila, jossa myös tarpeen tuolla puolen oleva "minä" voidaan havaita."

"Tämä "minä olen" -vaisto on sama kuin tietoisuus. Kuitenkin jopa tietoisuus tulee ja menee eikä ole pysyvä."

Jos oikein ymmärsin, niin:

1. on egomieliolennon minä.

2. minä olen -tila - havaitsijakin.  

3. sellainen minätön tila, jossa esim. Mystikko, Nisargadatta, Mooji ym. ovat (osin vai koko ajan?)  Ja tuosta tilasta voidaan havaita myös se havaitsija, eli minä-intuitio, eli minä olen. 

Jotkut valaistuneet/minättömät sanovat olevansa koko ajan tuossa minättömässä tilassa, vaikka heissä on toki se roolihenkilö ja persoona, jolla on omat mieltymyksensä, kuten esim. se, että tykkää enemmän omenoista kuin banaaneista tms.

Nisargadatta sanoi:

"Minä olen" -vaisto on kuin ovi, joka heilahtaa toiselle puolelle näkyvään maailmaan ja toiselle puolelle äärettömyyteen."

-Kria

Vierailija kirjoitti:

Harkitsisitko Kria oman ketjun perustamista? Tätä on tosiaan välillä uuvuttava lukea kun olet kaapannut koko langan.

Vai olen minä kaapannut koko langan. :) Ehkä sinua helpottaisi, jos laittaisin heti viestin alkuun: "Kria kirjoittaa", jolloin voisit päättää, että tuota viestiä en lue. Vai olisiko parempi, että kirjoittaisin ilman nimeä? 

Luulen, että olen kysymysteni kanssa tietyllä tavalla loppusuoralla, en siten, että kokisin olevani lähellä oivaltamista/valaistumista, (koska tarkemmin ajatellen, me kaikki olemme jo siinä tilassa), mutta ehkä on aika toimia toisin, hiljentyä kuuntelemaan enemmän. 

Mutta jos joku täällä kysyy jotain eikä kukaan muu vastaa, saatan kertoa oman näkemykseni, joka ei välttämättä ole kuitenkaan oikea, sillä en vielä tiedä aiheesta riittävästi. Voin toki yrittää "ottaa yhteyttä" korkeampaan itseeni, jos siten osaisin vastata paremmin. Joskus auttaa sekin, kun joku yrittää ystävällisesti vastata. :) Kria

Vaikka teoriassa uskoisikin että todellisuudessa olemme kaikki jo valaistuneessa tilassa, niin sitä on tosi vaikea uskoa niin kauan kun on samastuneena tähän roolihahmoon, egoon, ihmiseen tässä unessa. Sitten kun tajuaa todellisuuden, tajuaa että kaikki on muuttunut eikä kuitenkaan mikään ole muuttunut. Edelleen roolihahmosi tekee kaikkea sitä mitä teit ennenkin mutta et vai ole samaistunut siihen roolihahmoon etkä siten koe olevasi enää Maija tai Matti Meikäläinen tai mikä nimesi ja identiteettisi olikaan.

Onko niin että kun ajattomuudessa ei ole aikaa, niin kaikki yksilöllistyneen sielun elämät tapahtuvat samaan aikaan aivan kuin ois kyse rinnakkaistodellisuuksista. Ja ne yksilöllistyneen sielun samat elämät täällä ajassa maapallollamme tuntuvat tapahtuneen peräkkäin?

Olen elänyt tätä elämää ennen munkkina 1700-luvulla ja sotilaana 1800-luvulla mutta että oikeasti ne ovat tapahtuneet samaan aikaan ajattomuudessa niin kuin muutkin peräkkäiset elämäni maapallolla tai muualla?

Jotkut näkevät mustavalkoisia unia. Se lienee harvinaista. Näen itse värikkäitä unia, joissa maistan, haistan ja tunnen esim. kipua. Mukavat unet ovat oikein mukavia mutta painajaiset ihan hirveitä. On helpottavaa herätä aamulla. Joskus näen myös unen sisällä toista unta, josta herään ensisijaiseen uneen ja siitä sitten tähän ihmiselämän "uneen", päivätajuntaan. 

Niinkö se menee, että kun kuolemme, niin tämäkin elämä tuntuu vain unelta, josta heräsimme ja se seuraava paikka, henkimaailma kenties, tuntuu todellisemmalta kuin tämä maallinen elämämme? Ainakin kuoleman rajatilan kokeneet sanovat, että se "paikka" oli paljon todellisempi kuin tämä, missä ihmisinä asumme. Tuntuu oudolta, että niin voisi olla mutta niin kai se on.

Ja jos niin on, niin mitä tulee sitten, missä heräämme seuraavaksi, jossa se henkimaailmassa henkikehossa eletty aika tuntuu myös unelta?

Jotkut sanovat Jumalan olevan kaikkivaltias tai kaikkivoimainen. Mitä se tarkoittaa?

Jos Jumala on kerran kaikki mitä on, niin Jumala on myös kaikki paha ja hyvä. Kuitenkin sanotaan, että Jumala on vain hyvä ja on ihmisten egojen vika kun täällä tapahtuu pahoja asioita.

Jotensakin epäloogista. Toivoisin tuohon selvennystä, jos mahdollista. Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut sanovat Jumalan olevan kaikkivaltias tai kaikkivoimainen. Mitä se tarkoittaa?

Jos Jumala on kerran kaikki mitä on, niin Jumala on myös kaikki paha ja hyvä. Kuitenkin sanotaan, että Jumala on vain hyvä ja on ihmisten egojen vika kun täällä tapahtuu pahoja asioita.

Jotensakin epäloogista. Toivoisin tuohon selvennystä, jos mahdollista. Kiitos.

Paha on se työkalu, jolla Jumala erottaa täällä maan päällä jyvät akanoista, toisin sanoen jos olet paha et pääse Taivaan valtakuntaan. Jos uskot Jumalaan ja noudatat Jeesuksen opetuksia, paha ei sinussa pysy. Jumala ei kuitenkaan ole pahaa luonut, vaan paha (Saatana) on syntynyt itsessään erottuaan Jumalasta, niin käy ihmisellekin erottuaan Jumalasta, pahuus alkaa tarttua ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut sanovat Jumalan olevan kaikkivaltias tai kaikkivoimainen. Mitä se tarkoittaa?

Jos Jumala on kerran kaikki mitä on, niin Jumala on myös kaikki paha ja hyvä. Kuitenkin sanotaan, että Jumala on vain hyvä ja on ihmisten egojen vika kun täällä tapahtuu pahoja asioita.

Jotensakin epäloogista. Toivoisin tuohon selvennystä, jos mahdollista. Kiitos.

Ja jos Jumala on kaikkivaltias niin eikö Jumala sitten päätä erilaisista pahoistakin asioista, mitä tapahtuu ihmisille, luonnolle jne.? Jos ei ole muuta kuin Yksi, joka on kaikkivaltias Jumala, niin silloinhan se menee niin. Miksi siis jotkut sanovat Jumalan olevan pelkästään hyvä?

Vierailija kirjoitti:

Voiko egon kuoleman lähestyessä alkaa pelottaa että onkin fyysinen kuolema edessä? On sellainen olo että en elä enää kauan, vaikka ei ole tietoa mistään sairaudesta joka voisi olla kuolemaksi. Kuolinsiivoustakin aloin jo tekemään. En ole masentunut mutta en jaksa enää toivoa mitään elämääni, kuten ennen olen tehnyt. Olen väsynyt elämään ja sen arvaamattomuuteen ja tylyyteen mutta haluan silti ehdottomasti elää. Manifestoinko tällä asenteella ja kuolinsiivouksella oman kuolemani tulevan aiemmin?

Kyllä, on aika tavallista että osa mieltä kokee lähestyvän valaistumisen niin, että on joko kuolemassa fyysisesti tai menettämässä kontrollin käytöksestään, sekoamassa. Se on hyvin tavallista, eikä johda minkään kielteiseen manifestoitumiseen. Ei-tietoiset syvemmät itsen tasot tietävät kyllä, mikä prosessi on käynnissä.

Vierailija kirjoitti:

Hei Mystikko, olet kertonut, että ihan tuntemattomatkin ihmiset ovat huomanneet sinussa jotain erikoista rauhaa tms. Mietin, ovatko läheisesi (esim. äitisi) tai ystäväsi ja työkaverisi huomanneet myös, vai onko niin, että he, jotka ovat vielä vahvasti egonsa hallitsemia ihmishahmoisia Jumalan ilmentymiä, eivät sitä huomaa?

-Kria

Ei kaikki huomaa mitään ja jotkut huomaavat niin, että kokevat minut itselleenkin tuntemattomasta syystä erittäin ärsyttäväksi. Esim. kokevat tarvetta jatkuvasti yrittää provosoida ja saada aikaan vastareaktio, ja kun sitä ei tule, se ärsyttää vielä enemmän.