Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6968)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on joku kirjoittanut vähän, mutta asiaa.
Ihan tavallinen tallaaja
4298/6378 |
klo 9:40 | 19.9.2022Kaiken henkisen kilvoittelun, harjoittelun tarkoitus on perimmäisesti se että mieli/ego lopulta sulaa, kuolee pois puhtaaseen tietoisuuteen, sydämeen.
Ulkoisten harjoitusten kuten rukouksen, paaston, mantrojen, hengityksen säätelyn, meditoimisen sekä muiden objektiivisen toimintojen jossa on toimija eli subjekti/minä sekä toiminto sekä kohde eli objekti tarkoitus on puhdistaa mieli sekä hiljentää sitä tarpeeksi jotta sisäisen harjoituksen voi aloittaa ilman että mieli halujen tähden tai muutoin harhailee ajattelemaan ulkoisia asioita jolloin pystyt pitämään mielen suunnattuna syvimpään sisimpään ilman häiriötä ilman ajatusta. Kun sisäistä harjoitusta mielen pitämistä sydämessä, puhtaassa nonduolistisessa tietoisuudessa on harjoitettu "jonkin aikaa" alkaa mieli hiljalleen lepäämään ilman että on tarvetta itse toiminnoille vaan mielestä tulee hiljainen ja se on luonnostaan sydämessä. Kun on harjoitettu ja saavutettu mielen luonnollinen hiljaisuus alkaa mieli yhä vajota syvemmälle sydämeen kunnes se joku päivä sulaa pois kokonaan.
Hiljaisuus on korkeimpia henkisiä harjoituksia mitä on.
Teoria tietoisuuden luonteesta on myös tärkeää mutta liiallinen lukeminen ja tiedon hankinta lopulta vain ruokkii mieltä ja vahvistaa yksilöllistä identiteettiä.
Lopulta jokaisen on opittava pois kaikesta mitä on oppinut.
Sillä puhdastietoisuus, I am ei ole jotain mitä me tiedämme objektiivisesti vaan jotain mitä me jo olemme.
Tarkoituksena on poistaa vain se mitä me emme ole sillä se mitä me olemme se jo olemme.Hiljaisuus on meidän kaikkien yhteinen kieli ja ainostaan hiljaisuus kykenee kertomaan mitä on koko totuus.
Kaikki arvonimet ja tittelin kyseisille "sielulle" ovat antaneet heidän seuraajat mutta itse sellainen vapautunut sielu ei tunne tai tiedä moisia titteleitä.
Niin kauan kuin olemme tietoisia yhtään mistään itsessämme voidaan se myös kyseenalaistaa kunnes se mikä meissä on täysin itsenäinen on niinkuin se on.
Niinpä sanonta
I am that I am.
Tuossa kirjoituksessa mainitaan sulaminen.
On tosi outoa ja toisaalta jännittävää tuntea tuo sulamisen tunne.
Välillä sulamisen tunne tuntuu pään sisällä, välillä koko rintarangan alueella ja välillä koko kehon alueella.
En osaa, enkä tiedä sanoa mistä siitä on kysymys.
Onko kellään muulla ollut tälläistä kokemusta?Olisiko kyse erilaisesta sulamisesta sinun kohdallasi, mitä tuossa tekstissä tarkoitetaan...
Onko kyse fyysisistä tuntemuksista, vai mikä sinussa sulaa pois? Sulaako sinusta pois kaikki, mitä et oikeasti ole, eli kaikki se, mitä olet luullut olevasi?981
En osaa tuohon kysymykseesi vastata.
Se on vaan niin outo juttu, eikä sitä oikeastaan osaa edes kuvata, se vaan tapahtuu, eikä sille voi mitään.Niin ja empä usko, että on eri asia kuin tuossa kirjoituksessa mainitaan.
Olen harjoitellut itsetutkimusta jo pitkään, monia, monia vuosia.
Niin, siinä kirjoituksessa kerrotaan egon sulamisesta kokonaan pois, ensin vähitellen, lopulta kokonaan, jolloin valaistuu, eli ei tunne enää olevansa yksilö, ihminen.
Luulenpa, että se on juuri ego, joka saa meidät ihmiset kertomaan "itsestämme" tarinoita, esim. että olemme harjoittaneet itsetutkimusta tai itsetuntemusta vuosia tai vaikka vuosikymmeniä, mutta silti me vain tunnemme olevamme joku identiteetti edelleen - Maija tai Matti Meikäläinen, tai mikä nimi sitten kullakin lienee ja tietyt luonteenominaisuudet, halut ja tavat jne.
Minulla oli ensimmäinen ihmisminän katoamiskokemus jo 80-luvulla, mutta täällä "minä" vielä ihmisenä porskuttelen eteenpäin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on joku kirjoittanut vähän, mutta asiaa.
Ihan tavallinen tallaaja
4298/6378 |
klo 9:40 | 19.9.2022Kaiken henkisen kilvoittelun, harjoittelun tarkoitus on perimmäisesti se että mieli/ego lopulta sulaa, kuolee pois puhtaaseen tietoisuuteen, sydämeen.
Ulkoisten harjoitusten kuten rukouksen, paaston, mantrojen, hengityksen säätelyn, meditoimisen sekä muiden objektiivisen toimintojen jossa on toimija eli subjekti/minä sekä toiminto sekä kohde eli objekti tarkoitus on puhdistaa mieli sekä hiljentää sitä tarpeeksi jotta sisäisen harjoituksen voi aloittaa ilman että mieli halujen tähden tai muutoin harhailee ajattelemaan ulkoisia asioita jolloin pystyt pitämään mielen suunnattuna syvimpään sisimpään ilman häiriötä ilman ajatusta. Kun sisäistä harjoitusta mielen pitämistä sydämessä, puhtaassa nonduolistisessa tietoisuudessa on harjoitettu "jonkin aikaa" alkaa mieli hiljalleen lepäämään ilman että on tarvetta itse toiminnoille vaan mielestä tulee hiljainen ja se on luonnostaan sydämessä. Kun on harjoitettu ja saavutettu mielen luonnollinen hiljaisuus alkaa mieli yhä vajota syvemmälle sydämeen kunnes se joku päivä sulaa pois kokonaan.
Hiljaisuus on korkeimpia henkisiä harjoituksia mitä on.
Teoria tietoisuuden luonteesta on myös tärkeää mutta liiallinen lukeminen ja tiedon hankinta lopulta vain ruokkii mieltä ja vahvistaa yksilöllistä identiteettiä.
Lopulta jokaisen on opittava pois kaikesta mitä on oppinut.
Sillä puhdastietoisuus, I am ei ole jotain mitä me tiedämme objektiivisesti vaan jotain mitä me jo olemme.
Tarkoituksena on poistaa vain se mitä me emme ole sillä se mitä me olemme se jo olemme.Hiljaisuus on meidän kaikkien yhteinen kieli ja ainostaan hiljaisuus kykenee kertomaan mitä on koko totuus.
Kaikki arvonimet ja tittelin kyseisille "sielulle" ovat antaneet heidän seuraajat mutta itse sellainen vapautunut sielu ei tunne tai tiedä moisia titteleitä.
Niin kauan kuin olemme tietoisia yhtään mistään itsessämme voidaan se myös kyseenalaistaa kunnes se mikä meissä on täysin itsenäinen on niinkuin se on.
Niinpä sanonta
I am that I am.
Tuossa kirjoituksessa mainitaan sulaminen.
On tosi outoa ja toisaalta jännittävää tuntea tuo sulamisen tunne.
Välillä sulamisen tunne tuntuu pään sisällä, välillä koko rintarangan alueella ja välillä koko kehon alueella.
En osaa, enkä tiedä sanoa mistä siitä on kysymys.
Onko kellään muulla ollut tälläistä kokemusta?Olisiko kyse erilaisesta sulamisesta sinun kohdallasi, mitä tuossa tekstissä tarkoitetaan...
Onko kyse fyysisistä tuntemuksista, vai mikä sinussa sulaa pois? Sulaako sinusta pois kaikki, mitä et oikeasti ole, eli kaikki se, mitä olet luullut olevasi?981
En osaa tuohon kysymykseesi vastata.
Se on vaan niin outo juttu, eikä sitä oikeastaan osaa edes kuvata, se vaan tapahtuu, eikä sille voi mitään.Niin ja empä usko, että on eri asia kuin tuossa kirjoituksessa mainitaan.
Olen harjoitellut itsetutkimusta jo pitkään, monia, monia vuosia.Niin, siinä kirjoituksessa kerrotaan egon sulamisesta kokonaan pois, ensin vähitellen, lopulta kokonaan, jolloin valaistuu, eli ei tunne enää olevansa yksilö, ihminen.
Luulenpa, että se on juuri ego, joka saa meidät ihmiset kertomaan "itsestämme" tarinoita, esim. että olemme harjoittaneet itsetutkimusta tai itsetuntemusta vuosia tai vaikka vuosikymmeniä, mutta silti me vain tunnemme olevamme joku identiteetti edelleen - Maija tai Matti Meikäläinen, tai mikä nimi sitten kullakin lienee ja tietyt luonteenominaisuudet, halut ja tavat jne.
Minulla oli ensimmäinen ihmisminän katoamiskokemus jo 80-luvulla, mutta täällä "minä" vielä ihmisenä porskuttelen eteenpäin. :)
Egopa hyvinkin.
Haluaisitko kertoa tarkemmin katoamiskokemuksestasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on joku kirjoittanut vähän, mutta asiaa.
Ihan tavallinen tallaaja
4298/6378 |
klo 9:40 | 19.9.2022Kaiken henkisen kilvoittelun, harjoittelun tarkoitus on perimmäisesti se että mieli/ego lopulta sulaa, kuolee pois puhtaaseen tietoisuuteen, sydämeen.
Ulkoisten harjoitusten kuten rukouksen, paaston, mantrojen, hengityksen säätelyn, meditoimisen sekä muiden objektiivisen toimintojen jossa on toimija eli subjekti/minä sekä toiminto sekä kohde eli objekti tarkoitus on puhdistaa mieli sekä hiljentää sitä tarpeeksi jotta sisäisen harjoituksen voi aloittaa ilman että mieli halujen tähden tai muutoin harhailee ajattelemaan ulkoisia asioita jolloin pystyt pitämään mielen suunnattuna syvimpään sisimpään ilman häiriötä ilman ajatusta. Kun sisäistä harjoitusta mielen pitämistä sydämessä, puhtaassa nonduolistisessa tietoisuudessa on harjoitettu "jonkin aikaa" alkaa mieli hiljalleen lepäämään ilman että on tarvetta itse toiminnoille vaan mielestä tulee hiljainen ja se on luonnostaan sydämessä. Kun on harjoitettu ja saavutettu mielen luonnollinen hiljaisuus alkaa mieli yhä vajota syvemmälle sydämeen kunnes se joku päivä sulaa pois kokonaan.
Hiljaisuus on korkeimpia henkisiä harjoituksia mitä on.
Teoria tietoisuuden luonteesta on myös tärkeää mutta liiallinen lukeminen ja tiedon hankinta lopulta vain ruokkii mieltä ja vahvistaa yksilöllistä identiteettiä.
Lopulta jokaisen on opittava pois kaikesta mitä on oppinut.
Sillä puhdastietoisuus, I am ei ole jotain mitä me tiedämme objektiivisesti vaan jotain mitä me jo olemme.
Tarkoituksena on poistaa vain se mitä me emme ole sillä se mitä me olemme se jo olemme.Hiljaisuus on meidän kaikkien yhteinen kieli ja ainostaan hiljaisuus kykenee kertomaan mitä on koko totuus.
Kaikki arvonimet ja tittelin kyseisille "sielulle" ovat antaneet heidän seuraajat mutta itse sellainen vapautunut sielu ei tunne tai tiedä moisia titteleitä.
Niin kauan kuin olemme tietoisia yhtään mistään itsessämme voidaan se myös kyseenalaistaa kunnes se mikä meissä on täysin itsenäinen on niinkuin se on.
Niinpä sanonta
I am that I am.
Tuossa kirjoituksessa mainitaan sulaminen.
On tosi outoa ja toisaalta jännittävää tuntea tuo sulamisen tunne.
Välillä sulamisen tunne tuntuu pään sisällä, välillä koko rintarangan alueella ja välillä koko kehon alueella.
En osaa, enkä tiedä sanoa mistä siitä on kysymys.
Onko kellään muulla ollut tälläistä kokemusta?Olisiko kyse erilaisesta sulamisesta sinun kohdallasi, mitä tuossa tekstissä tarkoitetaan...
Onko kyse fyysisistä tuntemuksista, vai mikä sinussa sulaa pois? Sulaako sinusta pois kaikki, mitä et oikeasti ole, eli kaikki se, mitä olet luullut olevasi?981
En osaa tuohon kysymykseesi vastata.
Se on vaan niin outo juttu, eikä sitä oikeastaan osaa edes kuvata, se vaan tapahtuu, eikä sille voi mitään.Niin ja empä usko, että on eri asia kuin tuossa kirjoituksessa mainitaan.
Olen harjoitellut itsetutkimusta jo pitkään, monia, monia vuosia.Niin, siinä kirjoituksessa kerrotaan egon sulamisesta kokonaan pois, ensin vähitellen, lopulta kokonaan, jolloin valaistuu, eli ei tunne enää olevansa yksilö, ihminen.
Luulenpa, että se on juuri ego, joka saa meidät ihmiset kertomaan "itsestämme" tarinoita, esim. että olemme harjoittaneet itsetutkimusta tai itsetuntemusta vuosia tai vaikka vuosikymmeniä, mutta silti me vain tunnemme olevamme joku identiteetti edelleen - Maija tai Matti Meikäläinen, tai mikä nimi sitten kullakin lienee ja tietyt luonteenominaisuudet, halut ja tavat jne.
Minulla oli ensimmäinen ihmisminän katoamiskokemus jo 80-luvulla, mutta täällä "minä" vielä ihmisenä porskuttelen eteenpäin. :)
Egopa hyvinkin.
Haluaisitko kertoa tarkemmin katoamiskokemuksestasi?
Pahoittelen, mutten jaksa kirjoittaa siitä, kun olen siitä tänne jo kirjoittanut aiemmin, ja moni muukin on kertonut jotain vastaavaa. Kannattaa lukea koko ketju, jos jaksat. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on joku kirjoittanut vähän, mutta asiaa.
Ihan tavallinen tallaaja
4298/6378 |
klo 9:40 | 19.9.2022Kaiken henkisen kilvoittelun, harjoittelun tarkoitus on perimmäisesti se että mieli/ego lopulta sulaa, kuolee pois puhtaaseen tietoisuuteen, sydämeen.
Ulkoisten harjoitusten kuten rukouksen, paaston, mantrojen, hengityksen säätelyn, meditoimisen sekä muiden objektiivisen toimintojen jossa on toimija eli subjekti/minä sekä toiminto sekä kohde eli objekti tarkoitus on puhdistaa mieli sekä hiljentää sitä tarpeeksi jotta sisäisen harjoituksen voi aloittaa ilman että mieli halujen tähden tai muutoin harhailee ajattelemaan ulkoisia asioita jolloin pystyt pitämään mielen suunnattuna syvimpään sisimpään ilman häiriötä ilman ajatusta. Kun sisäistä harjoitusta mielen pitämistä sydämessä, puhtaassa nonduolistisessa tietoisuudessa on harjoitettu "jonkin aikaa" alkaa mieli hiljalleen lepäämään ilman että on tarvetta itse toiminnoille vaan mielestä tulee hiljainen ja se on luonnostaan sydämessä. Kun on harjoitettu ja saavutettu mielen luonnollinen hiljaisuus alkaa mieli yhä vajota syvemmälle sydämeen kunnes se joku päivä sulaa pois kokonaan.
Hiljaisuus on korkeimpia henkisiä harjoituksia mitä on.
Teoria tietoisuuden luonteesta on myös tärkeää mutta liiallinen lukeminen ja tiedon hankinta lopulta vain ruokkii mieltä ja vahvistaa yksilöllistä identiteettiä.
Lopulta jokaisen on opittava pois kaikesta mitä on oppinut.
Sillä puhdastietoisuus, I am ei ole jotain mitä me tiedämme objektiivisesti vaan jotain mitä me jo olemme.
Tarkoituksena on poistaa vain se mitä me emme ole sillä se mitä me olemme se jo olemme.Hiljaisuus on meidän kaikkien yhteinen kieli ja ainostaan hiljaisuus kykenee kertomaan mitä on koko totuus.
Kaikki arvonimet ja tittelin kyseisille "sielulle" ovat antaneet heidän seuraajat mutta itse sellainen vapautunut sielu ei tunne tai tiedä moisia titteleitä.
Niin kauan kuin olemme tietoisia yhtään mistään itsessämme voidaan se myös kyseenalaistaa kunnes se mikä meissä on täysin itsenäinen on niinkuin se on.
Niinpä sanonta
I am that I am.
Tuossa kirjoituksessa mainitaan sulaminen.
On tosi outoa ja toisaalta jännittävää tuntea tuo sulamisen tunne.
Välillä sulamisen tunne tuntuu pään sisällä, välillä koko rintarangan alueella ja välillä koko kehon alueella.
En osaa, enkä tiedä sanoa mistä siitä on kysymys.
Onko kellään muulla ollut tälläistä kokemusta?Olisiko kyse erilaisesta sulamisesta sinun kohdallasi, mitä tuossa tekstissä tarkoitetaan...
Onko kyse fyysisistä tuntemuksista, vai mikä sinussa sulaa pois? Sulaako sinusta pois kaikki, mitä et oikeasti ole, eli kaikki se, mitä olet luullut olevasi?981
En osaa tuohon kysymykseesi vastata.
Se on vaan niin outo juttu, eikä sitä oikeastaan osaa edes kuvata, se vaan tapahtuu, eikä sille voi mitään.Niin ja empä usko, että on eri asia kuin tuossa kirjoituksessa mainitaan.
Olen harjoitellut itsetutkimusta jo pitkään, monia, monia vuosia.Niin, siinä kirjoituksessa kerrotaan egon sulamisesta kokonaan pois, ensin vähitellen, lopulta kokonaan, jolloin valaistuu, eli ei tunne enää olevansa yksilö, ihminen.
Luulenpa, että se on juuri ego, joka saa meidät ihmiset kertomaan "itsestämme" tarinoita, esim. että olemme harjoittaneet itsetutkimusta tai itsetuntemusta vuosia tai vaikka vuosikymmeniä, mutta silti me vain tunnemme olevamme joku identiteetti edelleen - Maija tai Matti Meikäläinen, tai mikä nimi sitten kullakin lienee ja tietyt luonteenominaisuudet, halut ja tavat jne.
Minulla oli ensimmäinen ihmisminän katoamiskokemus jo 80-luvulla, mutta täällä "minä" vielä ihmisenä porskuttelen eteenpäin. :)
Egopa hyvinkin.
Haluaisitko kertoa tarkemmin katoamiskokemuksestasi?Pahoittelen, mutten jaksa kirjoittaa siitä, kun olen siitä tänne jo kirjoittanut aiemmin, ja moni muukin on kertonut jotain vastaavaa. Kannattaa lukea koko ketju, jos jaksat. :)
Selvä pyy. Katsotaan mitä tapahtuu.
Mitä hyötyä on hetkellisestä egon katoamiskokemuksesta, kun se ei kuitenkaan poista egoa? Olipa mikä tahasa guru, niin siellä se egoistinen "minä" vaan on. Ykseydessä oleva kaksijakoisuus säilyy. Vähän kuin yksi kolikko, jossa on aina kaksi puolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä on hetkellisestä egon katoamiskokemuksesta, kun se ei kuitenkaan poista egoa? Olipa mikä tahasa guru, niin siellä se egoistinen "minä" vaan on. Ykseydessä oleva kaksijakoisuus säilyy. Vähän kuin yksi kolikko, jossa on aina kaksi puolta.
Tämä. En ole esimerkiksi koskaan nähnyt egoistisempaa narsistia kuin äiti amma.
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä on hetkellisestä egon katoamiskokemuksesta, kun se ei kuitenkaan poista egoa? Olipa mikä tahasa guru, niin siellä se egoistinen "minä" vaan on. Ykseydessä oleva kaksijakoisuus säilyy. Vähän kuin yksi kolikko, jossa on aina kaksi puolta.
Jos on kokenut joitain kertoja, tai vaikka vain kerran, että ei ole vain tämä keho, koska se on kokemuksessa kadonnut, ja kuitenkin kokee olevansa selkeästi "elävä, oleva, tiedostava jokin", niin kyllähän se vie pois kuolemanpelon ja sen jälkeen voi todella uskoa, ettemme ole vain tämä keho-mieli-olento.
Tai kun saa kokea vaikka useampia kertoja ja useampien tuntien ajan olevansa yhtä ja samaa "olemista/tiedostamista" toisten kanssa, niin tajuaa syvällisesti, ettei todellakaan ole pelkästään tämä yksi henkilö.
Nuo kokemukset tuovat varmuutta siitä, mitä on siihen asti ehkä vain teoriassa ajatellut olevan. Egon "kuolettaminen" ei tietenkään, tai yleensä, tapahdu hetkessä. Valaistumisen polulla edetään asteittain ja välillä voidaan mennä vähän taaksepäinkin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja niin kauan kuin jokin "sielu" tai Tietoisuus ihmispuvussa täällä pallollamme fyysisenä olentona elää, hänellä on oltava vähän egoa tallella, sillä muuten täällä ei voi toimia. Ramana Maharsi oli jonkin aikaa egottomana, ja öttiäiset söivät häntä eikä hän kyennyt ruokkimaan itseään, vaan muut pitivät häntä elossa.
Tuntuu siltä, ettemme tiedä totuutta egottomana olemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu siltä, ettemme tiedä totuutta egottomana olemisesta.
Kristitty Mystikko tietää. Hän on siitä aika hyvin kertonutkin tänne. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu siltä, ettemme tiedä totuutta egottomana olemisesta.
Kristitty Mystikko tietää. Hän on siitä aika hyvin kertonutkin tänne. :)
Enpä menisi tuota kirkossa kuuluttamaan.
Ainakin se mitä hän on kertonut ykseydestä ei pidä lainkaan paikkansa, vaan on hänen mielikuvituksensa tuotetta.
Hän ei selvästikään ole kokenut ykseyttä sellaisena kun se on, se on ihan selvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu siltä, ettemme tiedä totuutta egottomana olemisesta.
Kristitty Mystikko tietää. Hän on siitä aika hyvin kertonutkin tänne. :)
Enpä menisi tuota kirkossa kuuluttamaan.
Ainakin se mitä hän on kertonut ykseydestä ei pidä lainkaan paikkansa, vaan on hänen mielikuvituksensa tuotetta.
Hän ei selvästikään ole kokenut ykseyttä sellaisena kun se on, se on ihan selvä juttu.
Mistä tiedät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu siltä, ettemme tiedä totuutta egottomana olemisesta.
Kristitty Mystikko tietää. Hän on siitä aika hyvin kertonutkin tänne. :)
Enpä menisi tuota kirkossa kuuluttamaan.
Ainakin se mitä hän on kertonut ykseydestä ei pidä lainkaan paikkansa, vaan on hänen mielikuvituksensa tuotetta.
Hän ei selvästikään ole kokenut ykseyttä sellaisena kun se on, se on ihan selvä juttu.Mistä tiedät?
Tietoisuus on kohdannut tuon tilan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika puhutteleva.
“Study me as much as you like, you will not know me, for I differ in a hundred ways from what you see me to be. Put yourself behind my eyes and see me as I see myself, for I have chosen to dwell in a place you cannot see.”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu siltä, ettemme tiedä totuutta egottomana olemisesta.
Kristitty Mystikko tietää. Hän on siitä aika hyvin kertonutkin tänne. :)
Enpä menisi tuota kirkossa kuuluttamaan.
Ainakin se mitä hän on kertonut ykseydestä ei pidä lainkaan paikkansa, vaan on hänen mielikuvituksensa tuotetta.
Hän ei selvästikään ole kokenut ykseyttä sellaisena kun se on, se on ihan selvä juttu.
Kristitty mystikko itse on sinänsä kyllä sanonut, että ei pitäisi uskoa mitään kenenkään, myös hänen, sanoja totuutena, koska ihmisuskomuksilla on lopulta aika vähän väliä muuta kuin siinä, jos ne saavat kiinnostumaan sen verran, että tavoittelee kokea itse. Joten siinä mielessä ihan hyviä tällaiset viestit, jotka saa kyseenalaistamaan sitä, että pitäisi uskoa että asia on niin miten kuka tahansa nettiin kirjoittaa.
Toisaalta uskon että hengellisen etsinnän myötä ihmisen hengellinen intuitio kehittyy, ja se voi haistaa totuuden tai ainakin itselle sopivan tien. Minä tiesin heti ensimmäiseltä sivulta, että minulle KM ja tämä ketju on tärkeä, kun hän kirjoitti siitä, miten heränneellä ei ole enää suurta halua vaikuttaa tähän näkyvään maailmaan : "Miksi joku näkisi vaivaa tavoitellakseen unikuvia tai päästääkseen niistä eroon? Eikö parempi olisi herätä! Ihminen ymmärtää olevansa yhtä universumin luovan voiman kanssa, sen jonka nimi on "Minä olen". Tajusin, että olin tavoitellut unikuvia ja kehittänyt hengellisen egon materialistisen egon sijaan. Kun joskus tavoittelin kauniimpaa ja terveempää kehoa ja omaisuutta, nyt tavoittelin mielenrauhaa, hengellisiä kokemuksia, tietoa esoteriasta jne. KM on saanut minut ymmärtämään että myös ne on katoavaista, unikuvia, illuusiota. Minun täytyy löytää perimmäinen totuus, joka on ikuinen ja muuttumaton, muulla ei ole enää minulle arvoa. Siksi KM on juuri minulle oikea inspiraatio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu siltä, ettemme tiedä totuutta egottomana olemisesta.
Kristitty Mystikko tietää. Hän on siitä aika hyvin kertonutkin tänne. :)
Enpä menisi tuota kirkossa kuuluttamaan.
Ainakin se mitä hän on kertonut ykseydestä ei pidä lainkaan paikkansa, vaan on hänen mielikuvituksensa tuotetta.
Hän ei selvästikään ole kokenut ykseyttä sellaisena kun se on, se on ihan selvä juttu.Kristitty mystikko itse on sinänsä kyllä sanonut, että ei pitäisi uskoa mitään kenenkään, myös hänen, sanoja totuutena, koska ihmisuskomuksilla on lopulta aika vähän väliä muuta kuin siinä, jos ne saavat kiinnostumaan sen verran, että tavoittelee kokea itse. Joten siinä mielessä ihan hyviä tällaiset viestit, jotka saa kyseenalaistamaan sitä, että pitäisi uskoa että asia on niin miten kuka tahansa nettiin kirjoittaa.
Toisaalta uskon että hengellisen etsinnän myötä ihmisen hengellinen intuitio kehittyy, ja se voi haistaa totuuden tai ainakin itselle sopivan tien. Minä tiesin heti ensimmäiseltä sivulta, että minulle KM ja tämä ketju on tärkeä, kun hän kirjoitti siitä, miten heränneellä ei ole enää suurta halua vaikuttaa tähän näkyvään maailmaan : "Miksi joku näkisi vaivaa tavoitellakseen unikuvia tai päästääkseen niistä eroon? Eikö parempi olisi herätä! Ihminen ymmärtää olevansa yhtä universumin luovan voiman kanssa, sen jonka nimi on "Minä olen". Tajusin, että olin tavoitellut unikuvia ja kehittänyt hengellisen egon materialistisen egon sijaan. Kun joskus tavoittelin kauniimpaa ja terveempää kehoa ja omaisuutta, nyt tavoittelin mielenrauhaa, hengellisiä kokemuksia, tietoa esoteriasta jne. KM on saanut minut ymmärtämään että myös ne on katoavaista, unikuvia, illuusiota. Minun täytyy löytää perimmäinen totuus, joka on ikuinen ja muuttumaton, muulla ei ole enää minulle arvoa. Siksi KM on juuri minulle oikea inspiraatio.
"Minun täytyy löytää perimmäinen totuus"
Etsimällä et tule koskaan löytämään perimäistä totuutta.
Se ei ole fyysinen eikä menttaalinen kohde joka voitaisiin etsimällä löytää.
Kun omanedun tavoittelu ja henkinen ahneus loppuu, siis kun pyyde loppuu kokonaan, silloin tuntematon ilmantuu.
Ote kirjasta: Arthur Osborne " Ramana Maharshin Opetuksia"
K.: Kokevatko kaikki korkeimman tilan samoin vai eroa-
vatko nuo kokemukset jotenkin toisistaan ?
M.: Korkein tila on sama ja kokemus on sama.
K.: Mutta minusta korkeimmasta totuudesta annetut tul-
kinnat poikkeavat toisistaan melkoisesti.
M.: Nuo tulkinnat on tehty mielen avulla. Mielet ovat eri-
laisia, joten tulkinnatkin eroavat.
K.: Tarkoitan että näkijät ilmaisevat kokemansa eri tavoin.
M.: Heidän sanontatapansa saattavat vaihdella sen mukaan,
millainen on niiden totuudenetsijöiden mielen laatu, joiden
opastamiseksi nuo sanalliset ilmaisut on tarkoitettu.
K.: Yksi puhuu kristinuskon ilmaisuja käyttäen, toinen is-
lamin, kolmas buddhalaisuuden ja niin edelleen. Johtuuko se
heidän saamastaan kasvatuksesta ?
M.: Olipa heidän kasvatuksensa mikä hyvänsä, heidän to-
dellisuuskokemuksensa on samanlainen. Vain heidän sanonta-
tapansa eroavat olosuhteiden mukaan. (T, S. 595)
Sama pätee myös kunkin uskonnon sisällä oleviin erilaisiin teihin
ja oppisuuntin.
66
K.: Eri opettajat ovat perustaneet erilaisia oppisuuntia ja julistaneet erilaisia uskontotuuksia hämmentäen siten ihmisiä.
Miksi?
M.: He ovat kaikki opettaneet samaa totuutta, mutta eri
nakökulmista. Tuollaisia erilaisia opetuksia tarvittiin tyydyt-
tamään erilaatuisten mielten tarpeita, mutta ne tuovat kaikki
ilmi saman totuuden.
K.: Koska he kuitenkin ovat suositelleet erilaisia teitä, mitä
niistä tulisi seurata ?
M.: Puhut teistä ajvan kuin sinä olisit jossakin ja Itse jos-
sakin muualla ja aivan kuin sinun pitäisi mennä tavoittamaan
sitä. Todellisuudessa kuitenkin Itse on tässä ja nyt ja sinä
olet se aina. Menettelysi on samanlainen kuin että olet täällä
Ramanasramamissa ja kysyt ihmisiltä tietä Ramanasramamin
sitten valitat, että jokainen osoittaa sinulle eri tien, ja kysyt,
mitä nistä sinun tulee seurata.
(DD I, s. 61)
Ss
Mistä kirjasta kopioit vastauksesi?
Vierailija kirjoitti:
Ja niin kauan kuin jokin "sielu" tai Tietoisuus ihmispuvussa täällä pallollamme fyysisenä olentona elää, hänellä on oltava vähän egoa tallella, sillä muuten täällä ei voi toimia. Ramana Maharsi oli jonkin aikaa egottomana, ja öttiäiset söivät häntä eikä hän kyennyt ruokkimaan itseään, vaan muut pitivät häntä elossa.
Tämäkö on se valaistunut olotila, johon kaikkien ihmisten pitäsi elämässään pyrkiä? Ironista sinänsä, kuolemaa kohti jokaisen elämä menee huolimatta siitä miten aktiivinen on elämässään ja millaisilla toiminnoillaan sen täyttää.
Niin ja empä usko, että on eri asia kuin tuossa kirjoituksessa mainitaan.
Olen harjoitellut itsetutkimusta jo pitkään, monia, monia vuosia.