Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6978)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän itseäni kausittain henkisenä etsijänä ja monet tässä ja toisessa kristityn mystikon ketjussa kuvatut etsikkovaiheet resonoivat. On tuntunut hyvältä lukea näitä ketjuja, kiitos niistä!
Mutta kuitenkin lopulta, omalla kohdallani 'tyhjyyteen tuijottaminen' Jumalaa odotellen alleviivaa minulle vain sitä eroa, että minä etsin ja Jumala antaa odotuttaa. En halua tuijottaa tyhjyyteen, en halua kokea että Jumala on etäällä. Tulkoot taivas maan päälle kuten on luvattu, ilman minun omaa yritystä, tai sitten olkoot tulematta.
Toisena asiana manifestointi ja omien ajatusten järjestely oman tahdon mukaan "todellisuuden vastaisesti" (eli sen vastaisesti miten ne itsestään tahtovat omaan kokemukseen perustuen olla) kuulostaa reseptiltä mielisairaudelle tai sille, että joutuu omin voimin kannattelemaan kyhäämäänsä todellisuusrakennelmaa. Jos jotain ei omassa elämässä ole sitä ei silloin luultavasti tarvitse.
Kolmantena aistimaailman tai aistinautintojen pitäminen yhdentekevänä. Juuri äsken oli kova jano ja nautin suunnattomasti kun sain sen janon tyydytettyä isolla lasillisella sitruunavettä. Tuli selkeä kokemus, että huijaan itseäni jos kuvittelen olevani kuollut tälle maailmalle (kuten välillä olen kuvitellut). Minulle kaunis illuusio ja aistinautinnot ovat rakkaita. En voisi kuvitella viettäväni elämääni "maailmasta vetäytyen".
Neljäs asia: henkisyyden harjoittaminen. Jokin siinä särähtää jos henkisyydestä, hengellisyydestä tai pyhästä tehdään jokin arkielämästä erillinen harjoitus. Ihmisen elämä voi olla pyhää vaikkei mitään etsisikään eikä meditoisi/rukoilisi. Jos ihminen esimerkiksi rakastaa lapsiaan hänen elämänsä on varmasti pyhää. Näin uskaltaisin väittää vaikka henkinen näkökykyni ei olekaan "out of this world".
Luulin, että valaistuminen on minua varten mutta ei se taida ollakaan. Elämä ja aistimaailma ovat kivoja juttuja!
Tiedätkö mitä? Silloin olet todella lähellä valaistumista kun pystyt toteamaan että on aivan yhdentekevää, valaistutko vai et. Onnittelut!
Kiitos onnitteluista, mutta katsotaan nyt.
Kristitty mystikko sanoi
jotenkin niin että hänen elämäntehtäväksi on annettu olla se, jolla on monia avaimia niihin lukkoihin, jotka estävät ihmisiä pääsemästä taivasten valtakuntaan. Tulkitsen tuota toiveikkaana siten, että tämä hänen aloittamansa ketjukin voi avata noita lukkoja, huolimatta siitä onko hän itse paikalla :) En ole lukenut kuin vasta noin 13 sivua tätä ketjua, joten voi olla että vastaus eteeni tulleeseen ongelmaani on jo ketjussa.Eteeni noussut ongelma/lukko liittyy siis tavallaan seksuaalisuuteen. Katsoin juuri telkusta Kristuksen morsian-nimisen elokuvan, jossa lesbonainen palaa/kääntyy fundamentalistikristityksi, hylkää rakkaansa ja yrittää pakottaa itseään uskovaiseksi ja aviovaimoksi miehelle. Olen itse toiminut vähän samalla tavalla, tietoisesti tukahduttanut seksuaalisuuttani kilvoittelumielessä ja palannut samalla kristinuskon pariin parin vuosikymmen "tuhlaajapoikajakson" jälkeen. Tukahduttamisen aikana ja osittain jo ennen sitä olen alkanut vihata miehiä (seksuaalisessa ja romanttisessa mielessä, en vihaa miehiä ihmisinä) mutta en myöskään koe olevani naisiin päin. Nyt en tiedä miten toteuttaa omaa seksuaalisuutta, mutta tuntuu siltä että se puoli pitää jotenkin vapauttaa ennen kuin on mitään asiaa taivaaseen/ siihen paikkaan minne minun on tarkoitus päästä (tai ehlä seksuaalisuuden vapautuminen on minulle taivas). Yhdessä elämänvaiheessa onnistuin tanssimalla toteuttamaan seksuaalisuutta, joten en usko että lakanoiden heiluttelu on ainut tapa. Tanssiminen ei kuitenkaan tunnu enää luontevalta. Laulu voisi tuntua.
Heh, anteeksi yksinpuhelu...
Tuli mieleen, että Mystikkohan on kertonut, että hänellä on helppoa siksi, kun ei ole seksuaalisia tarpeita. Mietin vain, että onko edes välttämätöntä toteuttaa tai vapauttaa seksuaalisuutta? Eikö seksuaalienergia kuitenkin vapaudu tavallaan luontaisesti ihmisen käyttöön energianlähteenä, esim. kehon lisävoimavarana?
Etkö voi vain jättää asian huomiotta ja silloin jos/kun seksuaalista halua ilmenee, ole omatoiminen ja auta itseäsi purkamaan sitä? Keinoja ja välineitähän löytyy. :)
Seksuaalisuus nyt vain liittyy tähän ihmisenä (henkenä) kehossa olemiseen enemmän, vähemmän tai joillakin ei ollenkaan. Iän myötä halutkin vähenevät useilla. Ei siitä tarvitse tehdä sen ihmeempää numeroa kuin syömisestäkään, joka sekin on kehon tarve.
Juuri näin. Ei ole mitenkään pakko toteuttaa tai vapauttaa seksuaalisuutta, ei toteuttaminen tai toteuttamatta jättäminen tuo valaistusta. Olennaista on se Tietoisuus, joka tiedostaa seksuaalienergian ja sen toteuttamiseen tai toteuttamatta jättämiseen liittyvät fyysiset tuntemukset, emootiot ja ajatukset.
Olet vapaa toteuttamaan tai olemaan toteuttamatta seksuaalisuuttasi, joko seksuaalisen toiminnan kautta tai käyttämällä sen energian johonkin muuhun, eikä kumpikaan olennaisesti estä tai edistä valaistumista paitsi silloin jos selvästi jossain vaiheessa koet sisäistä vahvaa halua esim. suunnata seksuaalienergian meditaatioon tai rukoukseen - silloin se voi olla tilapäisesti, tietyssä vaiheessa hyödyllistä. Mutta loppujen lopuksi on kuitenkin oivallettava se, joka on kehon ja mielen ja seksuaalienergiankin tuolla puolen, ja joka on riippumaton näiden tilasta.
Kiitos vastauksesta. Minä olen sen 'minän' jo oivaltanut, mutta ei tämä elämä mitään auvoisaa silti ole, hyvin harmaata ja tukahdutettua. Kaikki on hyvin, mutta "kirkastamatonta". Jotain tässä odotellaan, sen seksuaalisuuden kukkaan puhkeamista varmaankin. En tiedä miksi pitää/on pitänyt odottaa.
Kaikella on aikansa ja kypsyminen valaistumiseenkin vaatii aikansa. Vaikka sinä jo tiedätkin, että olet "sen minän" oivaltanut, niin ehket ole kuitenkaan sitä oivaltanut/kokenut niin vahvasti tai selkeästi kuin jossain vaiheessa tulet sen vielä kokemaan.
Kun vahvasti tiedostaa olevansa Tietoisuus, niin ei tule enää sitä "jonkin" odottelua - kohdallasi esim. mainitsemaasi seksuaalisuuden kukkaan puhkeamisen odottelua. Eikä harmita elämän harmaus. Tietoisuus on kaikki mitä on, "Se" ei harmittele, "Se" vain on ja ilmenee, toimii spontaanisti jonkin "sisäisen tunteen/tarpeen" kuhunkin asiaan "ajamana".
Tarkoitatko, että Tietoisuus ei tunne odottelua eikä harmitusta?
Tietoisuus voi tiedostaa odottelun ja harmittelun, mutta ei odota eikä harmittele.
'minä' ajatus on se joka odottaa ja harmittelee. Tietoisuus on se joka tiedostaa kaikki nuo kolme asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän itseäni kausittain henkisenä etsijänä ja monet tässä ja toisessa kristityn mystikon ketjussa kuvatut etsikkovaiheet resonoivat. On tuntunut hyvältä lukea näitä ketjuja, kiitos niistä!
Mutta kuitenkin lopulta, omalla kohdallani 'tyhjyyteen tuijottaminen' Jumalaa odotellen alleviivaa minulle vain sitä eroa, että minä etsin ja Jumala antaa odotuttaa. En halua tuijottaa tyhjyyteen, en halua kokea että Jumala on etäällä. Tulkoot taivas maan päälle kuten on luvattu, ilman minun omaa yritystä, tai sitten olkoot tulematta.
Toisena asiana manifestointi ja omien ajatusten järjestely oman tahdon mukaan "todellisuuden vastaisesti" (eli sen vastaisesti miten ne itsestään tahtovat omaan kokemukseen perustuen olla) kuulostaa reseptiltä mielisairaudelle tai sille, että joutuu omin voimin kannattelemaan kyhäämäänsä todellisuusrakennelmaa. Jos jotain ei omassa elämässä ole sitä ei silloin luultavasti tarvitse.
Kolmantena aistimaailman tai aistinautintojen pitäminen yhdentekevänä. Juuri äsken oli kova jano ja nautin suunnattomasti kun sain sen janon tyydytettyä isolla lasillisella sitruunavettä. Tuli selkeä kokemus, että huijaan itseäni jos kuvittelen olevani kuollut tälle maailmalle (kuten välillä olen kuvitellut). Minulle kaunis illuusio ja aistinautinnot ovat rakkaita. En voisi kuvitella viettäväni elämääni "maailmasta vetäytyen".
Neljäs asia: henkisyyden harjoittaminen. Jokin siinä särähtää jos henkisyydestä, hengellisyydestä tai pyhästä tehdään jokin arkielämästä erillinen harjoitus. Ihmisen elämä voi olla pyhää vaikkei mitään etsisikään eikä meditoisi/rukoilisi. Jos ihminen esimerkiksi rakastaa lapsiaan hänen elämänsä on varmasti pyhää. Näin uskaltaisin väittää vaikka henkinen näkökykyni ei olekaan "out of this world".
Luulin, että valaistuminen on minua varten mutta ei se taida ollakaan. Elämä ja aistimaailma ovat kivoja juttuja!
Tiedätkö mitä? Silloin olet todella lähellä valaistumista kun pystyt toteamaan että on aivan yhdentekevää, valaistutko vai et. Onnittelut!
Kiitos onnitteluista, mutta katsotaan nyt.
Kristitty mystikko sanoi
jotenkin niin että hänen elämäntehtäväksi on annettu olla se, jolla on monia avaimia niihin lukkoihin, jotka estävät ihmisiä pääsemästä taivasten valtakuntaan. Tulkitsen tuota toiveikkaana siten, että tämä hänen aloittamansa ketjukin voi avata noita lukkoja, huolimatta siitä onko hän itse paikalla :) En ole lukenut kuin vasta noin 13 sivua tätä ketjua, joten voi olla että vastaus eteeni tulleeseen ongelmaani on jo ketjussa.Eteeni noussut ongelma/lukko liittyy siis tavallaan seksuaalisuuteen. Katsoin juuri telkusta Kristuksen morsian-nimisen elokuvan, jossa lesbonainen palaa/kääntyy fundamentalistikristityksi, hylkää rakkaansa ja yrittää pakottaa itseään uskovaiseksi ja aviovaimoksi miehelle. Olen itse toiminut vähän samalla tavalla, tietoisesti tukahduttanut seksuaalisuuttani kilvoittelumielessä ja palannut samalla kristinuskon pariin parin vuosikymmen "tuhlaajapoikajakson" jälkeen. Tukahduttamisen aikana ja osittain jo ennen sitä olen alkanut vihata miehiä (seksuaalisessa ja romanttisessa mielessä, en vihaa miehiä ihmisinä) mutta en myöskään koe olevani naisiin päin. Nyt en tiedä miten toteuttaa omaa seksuaalisuutta, mutta tuntuu siltä että se puoli pitää jotenkin vapauttaa ennen kuin on mitään asiaa taivaaseen/ siihen paikkaan minne minun on tarkoitus päästä (tai ehlä seksuaalisuuden vapautuminen on minulle taivas). Yhdessä elämänvaiheessa onnistuin tanssimalla toteuttamaan seksuaalisuutta, joten en usko että lakanoiden heiluttelu on ainut tapa. Tanssiminen ei kuitenkaan tunnu enää luontevalta. Laulu voisi tuntua.
Heh, anteeksi yksinpuhelu...
Tuli mieleen, että Mystikkohan on kertonut, että hänellä on helppoa siksi, kun ei ole seksuaalisia tarpeita. Mietin vain, että onko edes välttämätöntä toteuttaa tai vapauttaa seksuaalisuutta? Eikö seksuaalienergia kuitenkin vapaudu tavallaan luontaisesti ihmisen käyttöön energianlähteenä, esim. kehon lisävoimavarana?
Etkö voi vain jättää asian huomiotta ja silloin jos/kun seksuaalista halua ilmenee, ole omatoiminen ja auta itseäsi purkamaan sitä? Keinoja ja välineitähän löytyy. :)
Seksuaalisuus nyt vain liittyy tähän ihmisenä (henkenä) kehossa olemiseen enemmän, vähemmän tai joillakin ei ollenkaan. Iän myötä halutkin vähenevät useilla. Ei siitä tarvitse tehdä sen ihmeempää numeroa kuin syömisestäkään, joka sekin on kehon tarve.
Juuri näin. Ei ole mitenkään pakko toteuttaa tai vapauttaa seksuaalisuutta, ei toteuttaminen tai toteuttamatta jättäminen tuo valaistusta. Olennaista on se Tietoisuus, joka tiedostaa seksuaalienergian ja sen toteuttamiseen tai toteuttamatta jättämiseen liittyvät fyysiset tuntemukset, emootiot ja ajatukset.
Olet vapaa toteuttamaan tai olemaan toteuttamatta seksuaalisuuttasi, joko seksuaalisen toiminnan kautta tai käyttämällä sen energian johonkin muuhun, eikä kumpikaan olennaisesti estä tai edistä valaistumista paitsi silloin jos selvästi jossain vaiheessa koet sisäistä vahvaa halua esim. suunnata seksuaalienergian meditaatioon tai rukoukseen - silloin se voi olla tilapäisesti, tietyssä vaiheessa hyödyllistä. Mutta loppujen lopuksi on kuitenkin oivallettava se, joka on kehon ja mielen ja seksuaalienergiankin tuolla puolen, ja joka on riippumaton näiden tilasta.
Kiitos vastauksesta. Minä olen sen 'minän' jo oivaltanut, mutta ei tämä elämä mitään auvoisaa silti ole, hyvin harmaata ja tukahdutettua. Kaikki on hyvin, mutta "kirkastamatonta". Jotain tässä odotellaan, sen seksuaalisuuden kukkaan puhkeamista varmaankin. En tiedä miksi pitää/on pitänyt odottaa.
Kaikella on aikansa ja kypsyminen valaistumiseenkin vaatii aikansa. Vaikka sinä jo tiedätkin, että olet "sen minän" oivaltanut, niin ehket ole kuitenkaan sitä oivaltanut/kokenut niin vahvasti tai selkeästi kuin jossain vaiheessa tulet sen vielä kokemaan.
Kun vahvasti tiedostaa olevansa Tietoisuus, niin ei tule enää sitä "jonkin" odottelua - kohdallasi esim. mainitsemaasi seksuaalisuuden kukkaan puhkeamisen odottelua. Eikä harmita elämän harmaus. Tietoisuus on kaikki mitä on, "Se" ei harmittele, "Se" vain on ja ilmenee, toimii spontaanisti jonkin "sisäisen tunteen/tarpeen" kuhunkin asiaan "ajamana".
Tarkoitatko, että Tietoisuus ei tunne odottelua eikä harmitusta?
Tietoisuus voi tiedostaa odottelun ja harmittelun, mutta ei odota eikä harmittele.
'minä' ajatus on se joka odottaa ja harmittelee. Tietoisuus on se joka tiedostaa kaikki nuo kolme asiaa.
Niin, voisi kai sanoa myös, että Tietoisuus ihmismuodossa odottaa ja harmittelee, mitkä sitten Tietoisuus tiedostaa. Esim. eläimet eivät harmittele, ehkä johtuen siitä, ettei niiden mieli ole niin kehittynyt kuin ihmisen mieli. Eläimet elävät enemmän hetkessä. Tosin voihan sitä ajatella, että eroahdisteinen koira odottaa omistajaansa kotiin, mutta odottaako kuitenkaan, ja jos odottaa, niin onko senkin mieli vähän kehittyneempi kuin jonkun muun eläimen, vaikka pikkulinnun.
Mitä tälle ahdistukselle voi tehdä? On jo lääkkeet ja kaikki, silti ahdistaa jatkuvasti. Tulee mieleen, että onko tämä jotakin hengellistä vaiko vaan ihan tavan ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tälle ahdistukselle voi tehdä? On jo lääkkeet ja kaikki, silti ahdistaa jatkuvasti. Tulee mieleen, että onko tämä jotakin hengellistä vaiko vaan ihan tavan ahdistusta.
Millaiset asiat sinua ahdistavat? Minkä ikäinen olet?
Thymus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Thymus kirjoitti:
Kokeilen nyt rohkeasti kepillä jäätä ja kysyn löytyiskö täältä meili tai irl- kaveria, jonka kanssa pohdiskella näitä ei- dualistisia opetuksia? Päämääräni on tavoittaa sama mitä Krisitty mystikko.
Ja anteeksi tällainen sekaantuminen ketjuun ja ohi varsinaisen aiheen :D
Hei, ethän sinä ollenkaan mennyt ohi aiheen, joten ei tarvitse pyytää anteeksi. Toivottavasti löydät meili- tai irl-kaverin, mutta jos et, niin miksipä et kirjoittelisi täällä useampien kanssa? Jos olet aiheeseen jo paneutunut, niin sinullakin on varmaan jotain annettavaa muille - ehkä saatavaakin.
Koen, ettei foorumilla yleisesti keskustelu tai teoriatasolla pohdiskelu ole enää se mun juttu. Fokus on pelkästään käytännön "työssä" ja näitä omia henkilökohtaisia kokemuksia ja (toivon mukaan) etenemistä olisi kiva peilata jonkun kanssa kahdestaan.
Välillä kun on aika hukassa kuuluuko nämä omat kokemukset asiaan vai onko tässä vaan yksinkertaisesti sekoamassa :DJa olis kiva meditoida, olla läsnä tms jonkun lajitoverin kanssa :) Yhdessä vois matkanteko nopeutua :)
Et ole sekoamassa vaan heräämässä unesta..itsekin olen siinä vaiheessa että teoriaa on opiskeltu ja muiden kokemuksia. Nyt on todellisen käytännön aika. Tulkaa luokseni tyhjin käsin tarkoittaa juurikin sitä. Egona emme valaistu. Ihmeiden oppikurssi on yksi opas monista joka valottaa heräämistä hyvin käytännönläheisesti. Sieltä löytyy vastaukset tähänkin kysymykseen. Ja jos innostuu piireihin niin myös valaistumiskavereita on tarjolla, itse kutsun heitä ihmekavereiksi. Kurssi eli IOK mahtaviksi matkanumppaneiksi Mighty companion jotka tulevat kyllä eteen kun aika on. Valaistuminen ei varsinaisesti ole solo job vaikka toisaalta onkin (koska meitä on vain yksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tälle ahdistukselle voi tehdä? On jo lääkkeet ja kaikki, silti ahdistaa jatkuvasti. Tulee mieleen, että onko tämä jotakin hengellistä vaiko vaan ihan tavan ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tälle ahdistukselle voi tehdä? On jo lääkkeet ja kaikki, silti ahdistaa jatkuvasti. Tulee mieleen, että onko tämä jotakin hengellistä vaiko vaan ihan tavan ahdistusta.
Millaiset asiat sinua ahdistavat? Minkä ikäinen olet?
Kaikki ns negatiiviset tunteet johtuvat siitä että samaistumme egoon. Ja hyvä että tuleekin näkyviin näin. Vain egoa purkamalla voi vapautua ahdistuksesta. Eniten kyse on kuitenkin siitä että sitä pelkää ja vastustaa. Toivota ahdistus tervetulleeksi ja katso mitä tapahtuu. Sen kun katsoo läpi, sen voima pienenee. Ahdistus tulee ja menee mutta ei ole enää ongelma tai lamaannuttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Verrattuna esim. buddhalaisuuteen kristinusko on siitä erityinen, että sen ytimessä ovat kysymykset häpeästä ja rakkaudesta, syyllisyydestä ja armosta. Buddhalaisuudessahan näitä tunteita vain tarkkaillaan, eivät ole mitenkään erityisiä tunteita.
Onko näkemyksiä siitä miksi kristinuskossa portinvartijoina ovat nimenomaan nämä (ikävät) tunneparit, mutta buddhalaisuudessa tämän portin läpi voi leijua vain tarkkailemalla?
Ja onko tosiaan niin, että samaan lopputulokseen vievät? Buddhalaisuus kuulostaisi siinä tapauksessa paljon helpommalta ja houkuttelevammalta vaihtoehdolta, kuka hullu tieten tahtoen vapaaehtoisesti ja todellisuudessa täysin tarpeettomasti itseään ryvettäisi häpeän ja syyllisyyden kurimuksessa, kun pelkällä rentouttavalla meditaatiollakin pääsee samaan lopputulokseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tälle ahdistukselle voi tehdä? On jo lääkkeet ja kaikki, silti ahdistaa jatkuvasti. Tulee mieleen, että onko tämä jotakin hengellistä vaiko vaan ihan tavan ahdistusta.
Millaiset asiat sinua ahdistavat? Minkä ikäinen olet?
Kaikki ns negatiiviset tunteet johtuvat siitä että samaistumme egoon. Ja hyvä että tuleekin näkyviin näin. Vain egoa purkamalla voi vapautua ahdistuksesta. Eniten kyse on kuitenkin siitä että sitä pelkää ja vastustaa. Toivota ahdistus tervetulleeksi ja katso mitä tapahtuu. Sen kun katsoo läpi, sen voima pienenee. Ahdistus tulee ja menee mutta ei ole enää ongelma tai lamaannuttava.
Syytä pari vuotta kestäneeseen ahdistukseeni etsittiin jonkun aikaa, kunnes verikokeesta selvisi, että kehostani puuttuu estrogeeniä. Saan sitä nyt geelinä. Estrogeeni alkoi helpottaa ahdistustani vajaan viikon muutaman käytön jälkeen.
Joskus ahdistuksen syy voi olla kemiallinen epätasapaino kehossa enkä usko, että sitä olisi korjannut egon purkaminen. T. vaihdevuosi-ikäinen, jonka ei tarvinnut alkaa purkaa egoaan - vielä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Verrattuna esim. buddhalaisuuteen kristinusko on siitä erityinen, että sen ytimessä ovat kysymykset häpeästä ja rakkaudesta, syyllisyydestä ja armosta. Buddhalaisuudessahan näitä tunteita vain tarkkaillaan, eivät ole mitenkään erityisiä tunteita.
Onko näkemyksiä siitä miksi kristinuskossa portinvartijoina ovat nimenomaan nämä (ikävät) tunneparit, mutta buddhalaisuudessa tämän portin läpi voi leijua vain tarkkailemalla?
Ja onko tosiaan niin, että samaan lopputulokseen vievät? Buddhalaisuus kuulostaisi siinä tapauksessa paljon helpommalta ja houkuttelevammalta vaihtoehdolta, kuka hullu tieten tahtoen vapaaehtoisesti ja todellisuudessa täysin tarpeettomasti itseään ryvettäisi häpeän ja syyllisyyden kurimuksessa, kun pelkällä rentouttavalla meditaatiollakin pääsee samaan lopputulokseen?
Lisättäköön vielä, että kristinuskossahan syyllisyyttä pidetään todellisena asianlaitana eikä tunteena, toisin kuin buddhalaisuudessa. Ihmisen pitää tuntea nahoissaan, että on itse valintojensa kautta syyllinen eroon Luoja-Jumalasta.
Häpeäkin liittynee siihen, että ihmisen tulee kokea koko olemuksellaan miten mitätön rääpäle on verrattuna Luoja-Jumalaansa. Että ei ole kerta kaikkiaan yhtään mitään ilman rakkautta. Tämä ei ole näytelmä jota buddhalainen tarkkailija voi etäältä seurata, vaan sen on tarkoitus nöyrryttää koko ihmisolento tietoisuuksineen.
Korjannee se jonka mielestä olen ymmärtänyt väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tälle ahdistukselle voi tehdä? On jo lääkkeet ja kaikki, silti ahdistaa jatkuvasti. Tulee mieleen, että onko tämä jotakin hengellistä vaiko vaan ihan tavan ahdistusta.
Millaiset asiat sinua ahdistavat? Minkä ikäinen olet?
Kaikki ns negatiiviset tunteet johtuvat siitä että samaistumme egoon. Ja hyvä että tuleekin näkyviin näin. Vain egoa purkamalla voi vapautua ahdistuksesta. Eniten kyse on kuitenkin siitä että sitä pelkää ja vastustaa. Toivota ahdistus tervetulleeksi ja katso mitä tapahtuu. Sen kun katsoo läpi, sen voima pienenee. Ahdistus tulee ja menee mutta ei ole enää ongelma tai lamaannuttava.
Syytä pari vuotta kestäneeseen ahdistukseeni etsittiin jonkun aikaa, kunnes verikokeesta selvisi, että kehostani puuttuu estrogeeniä. Saan sitä nyt geelinä. Estrogeeni alkoi helpottaa ahdistustani vajaan viikon muutaman käytön jälkeen.
Joskus ahdistuksen syy voi olla kemiallinen epätasapaino kehossa enkä usko, että sitä olisi korjannut egon purkaminen. T. vaihdevuosi-ikäinen, jonka ei tarvinnut alkaa purkaa egoaan - vielä. :)
Kirjoituksessani on liikaa tuo sana "muutaman".
Siis vajaan viikon käytön jälkeen alkoi ahdistus helpottaa. Vähän ohi aiheen, mutta on tärkeä kuitenkin tietää, että ahdistus voi olla monesta asiasta johtuvaa eikä välttämättä valaistumispolkuun liittyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä saisi halvimmalla jonkun naisenkorvikkeen, sellaisen silikoninuken?
Kaikki mitä tähän ketjuun on kirjoitettu on harhaa.
Kaikki mitä tänne on kirjoitettu on
ajatuksen tuotetta.
Ajatukset saavat alkunsa egosta.
Ego on harhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mitä tähän ketjuun on kirjoitettu on harhaa.
Kaikki mitä tänne on kirjoitettu on
ajatuksen tuotetta.
Ajatukset saavat alkunsa egosta.
Ego on harhaa.
Ympyrä on sulkeutunut.
Jumissa, ehkä? Minkälaista työtä tietoisuus tekee ihmisessä tai hänen elämässään, jotta ihminen pystyy jatkamaan elämäänsä pitkällisen peloista johtuvan pysähdyksen jälkeen? Kokemuksesta voin sanoa, että se tuntuu järjestelevän asioita ympärillä niin, että on PAKKO tehdä jotain. Entä sitten kun uusi pysähdys koittaa? Voiko ja voisiko se tietoisuus puskea voimaansa ja luottoansa ihmiseen niin, ettei tarvisi kauhusta kankeana jatkaa matkaa? Joskus rukoilen voimaa, joskus rukoilen, että tee mitä tahansa, että pääsen tämän suuren esteen yli. (Tosin nykyään en pidä asioita enää niin valtavan suurina esteinä, ne menettävät merkitystään jatkuvasti, kyllästyminenkin tuottaa parantumista.)
Samaistuminen egoon on niin helppoa, kun on väsynyt...
Vierailija kirjoitti:
Jumissa, ehkä? Minkälaista työtä tietoisuus tekee ihmisessä tai hänen elämässään, jotta ihminen pystyy jatkamaan elämäänsä pitkällisen peloista johtuvan pysähdyksen jälkeen? Kokemuksesta voin sanoa, että se tuntuu järjestelevän asioita ympärillä niin, että on PAKKO tehdä jotain. Entä sitten kun uusi pysähdys koittaa? Voiko ja voisiko se tietoisuus puskea voimaansa ja luottoansa ihmiseen niin, ettei tarvisi kauhusta kankeana jatkaa matkaa? Joskus rukoilen voimaa, joskus rukoilen, että tee mitä tahansa, että pääsen tämän suuren esteen yli. (Tosin nykyään en pidä asioita enää niin valtavan suurina esteinä, ne menettävät merkitystään jatkuvasti, kyllästyminenkin tuottaa parantumista.)
Samaistuminen egoon on niin helppoa, kun on väsynyt...
Mitä jos esteen tällä puolella on kaikista paras olla? Jos vain rauhoittuu ja katselee ympärilleen, voisiko sitä jo olla siinä kaikista parhaassa paikassa? Ei tarvi taistella enää, rauhoittuu vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumissa, ehkä? Minkälaista työtä tietoisuus tekee ihmisessä tai hänen elämässään, jotta ihminen pystyy jatkamaan elämäänsä pitkällisen peloista johtuvan pysähdyksen jälkeen? Kokemuksesta voin sanoa, että se tuntuu järjestelevän asioita ympärillä niin, että on PAKKO tehdä jotain. Entä sitten kun uusi pysähdys koittaa? Voiko ja voisiko se tietoisuus puskea voimaansa ja luottoansa ihmiseen niin, ettei tarvisi kauhusta kankeana jatkaa matkaa? Joskus rukoilen voimaa, joskus rukoilen, että tee mitä tahansa, että pääsen tämän suuren esteen yli. (Tosin nykyään en pidä asioita enää niin valtavan suurina esteinä, ne menettävät merkitystään jatkuvasti, kyllästyminenkin tuottaa parantumista.)
Samaistuminen egoon on niin helppoa, kun on väsynyt...Mitä jos esteen tällä puolella on kaikista paras olla? Jos vain rauhoittuu ja katselee ympärilleen, voisiko sitä jo olla siinä kaikista parhaassa paikassa? Ei tarvi taistella enää, rauhoittuu vain.
Ehkä sen esteen yli on jo huomaamattaan mennyt, jos on löytänyt pysyvän rauhan ilman vastustusta?
Onko ihmisillä oikeasti kokemusta valaistumisesta ja Pimeän yön loppumisesta?
Olin aikaisemmin iloinen ja elämänsyrjässä kiinni oleva eloisa ihminen. Jonkinlaisen jumaluuden pystyin kokemaan, sisäinen ääni tai mikäpä lie. Sitten menin pyytämään, että pääsisin lähemmäs Jumalaa. Siitä alkoi sisäinen kuivuminen, joka on kestänyt jo vuosia. Nyt tämä tuntuu vain julmalta, kuolettavalta peliltä joka ei pääty koskaan. Ihan kuin joku olisi sanonut "Menepäs tuonne kellariin odottamaan, päästän sinut sieltä pois, kun olen täällä saanut asiat järjesteltyä paremmin", ja sitten unohtanut minut sinne. Olen alkanut vihata valoa, liian kauan on pitänyt odottaa. On huijattu olo, olen alkanut vahvasti epäillä että mistään hengellisestä on edes kyse. Miten täältä pääsee enää pois?
En kaipaa mitään viisauden sanoja, mutta jos joku voisi kertoa että vuosia kestänyt masennus/pimeä yö on totta tosiaan joskus päättynyt. Vai kannattaako yrittää itse kaikin voimin lopettaa se hl vetti.
Sinulla on harvinaisen hyvin äimät hatussa.
Pimeässä oleminen kuuluu henkiseen kasvuun, vaikka se tuntuu välillä vähemmän mukavalta.
Antautuminen tarkoittaa sitä, että ei taistele sitä vastaan 'mikä on' vaan tiedostaa sen sellaisena kun se on.
Alue: Aihe vapaa
Tietoisuus voi tiedostaa odottelun ja harmittelun, mutta ei odota eikä harmittele.