Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6978)
Söin sikaa jouluna.
Ulostan nyt sianpaloja.
Miksi en voisi syödä k.issaani.
Niillä ei ole sielua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsivä löytää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsivä löytää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ihana, että sinäkin Etsivä löytää, olet täällä vielä mukana. :) Olen iloinen puolestasi, että olet päässyt aiheen älyllisestä tutkimisesta pidemmälle, parempaan vaiheeseen. Toivon pääseväni sinne itsekin, mutta vielä olen kiinni tässä älyllisessä mietinnässä. Olen luonteeltani sellainen, että, jos en ymmärrä asiaa mahdollisimman tarkasti älyllisesti, en uskalla päästää irti. Niiden asioiden kohdalla, jotka olen riittävän tarkasti älyllisesti ymmärtänyt, olen myös päästänyt irti ja saanut kokea monenlaisia pieniä ihmeitä, samadhi-kokemuksiakin. Tämän ihmisolemukseni pikkutarkka luonne on rasite. Monille riittää paljon vähäisempi tieto eikä tarkentavia kysymyksiä synny.
Esim. Mystikko, kuten moni muukin valaistunut, on kertonut, että Todellinen Itse on kuin elokuvakangas, jonka pinnalla näyttää niin todellisen näköisenä ilmenevän kaikki ihmiset, eläimet, tapahtumat jne. , mutta kun elokuva on ohi, jäljellä on vain se elokuvakangas, se Todellinen Itse(Minä Olen, ja kaikki se ilmenevä, kuten esim. ihmiset, ovat epätodellista, väliaikaisesti ilmenevää. Monille tuo tieto riittää vallan mainiosti. Muistan kun luin tuon eka kerran, minussa heräsi heti kysymys, kuka tai mkä saa tuon kaiken ilmenemään Itsessä, eli tuossa valkokankaan pinnalla ja onko siinä vain yksi vaihtoehto vastaukseksi jne. Monimutkainen ajattelija, tavallaan kai tyhmäkin, vaikka olikin kympin oppilas aikoinaan kai juuri siksi, että vain sinnikkäästi halusin tietää kaikesta kaiken.
Sitten tuosta, että olisin loukkaantunut toisen kirjoittajan tekstistä. En loukkaantunut, koska en ole enää vuosiin onnistunut loukkaantumaan ihmisten loukkausyrityksistä, en tahattomista enkä tahallisistakaan, vaikka rajat voinkin joskus sellaiselle asettaa, jos sillä hetkellä siltä tuntuu. Huomasin, että kirjoittajan tekstistä esiin tullut asenne voi loukata muita, ja toin sen esiin kirjoittajalle kysymysten muodossa vähän herättääkseni häntä, sillä ajattelin, että jos hän on jo kauan tätä ketjua lukenut ja Mystikkoa ihailee, niin ei hän varmaan tahallaan halua ketään loukata.
En itse luokittelisi noita asioita niin, että olisin "pidemmällä" tai "paremmassa vaiheessa", vaan minulle tähän hetkeen paremmin sopivassa tilanteessa. Pikkutarkkuus, yliajattelu ja asioiden loputon älyllinen pyörittely ovat olleet tuttuja ilmiöitä itsellenikin, mutta kuten jo totesin, niistä alkoi muodostua minulle jossain vaiheessa enemmän este kuin kannuste. Sellainen tiedonjanohan voi toimia myös katalyyttinä henkiselle tielle, joten ei kannata luokitella asioita paremmiksi tai huonommiksi sen perusteella, mitä muut niistä sanovat. Minun henkinen tieni näyttää kulkevan tässä kohtaa ihan elämän kautta asioita suoraan kokemalla ja tiedostamalla, joten älyllinen pyörittely ei vie asioita eteenpäin vaan ennemminkin vain sotkee kaikkea. Kyllä sitä oman pään sisällä tulee edelleen välillä tehtyä, mutta se alkaa olla niin väsyttävää, että minun on pakko luopua siitä pala kerrallaan, jos haluan säilyttää toimintakykyni. Tämä on kuitenkin vain minun henkilökohtainen kokemukseni ja muille voi olla olemassa ihan toisenlainen tie.
Oletko tuon loukkaantumisen osalta ihan rehellinen itsellesi? Puolesta loukkaantuminenhan on myös yksi loukkaantumisen muoto ja älyllisesti varmaan ymmärrät, ettei perimmäisessä todellisuudessa edes ole "muita", jos kerran kaikki on Yhtä. Miksi koet tarvetta herätellä muita? Voit olla vastuussa vain omasta polustasi ja aitoon myötätuntoon sisältyy myös se, että antaa toisille vapauden valita omat kokemuksensa myös ne ikäviltä vaikuttavat. Jos joku tuosta loukkaantui, niin hänhän voi ottaa sen hyvänä tilaisuutena tarkastella omia uskomuksiaan ja tunnekokemuksiaan, mikä saattaa palvella myös sitä henkistä polkua odottamattomilla tavoilla. Tässäkin ketjussa on paljon puhuttu ihmisten taipumuksesta luokitella asioita hyviksi ja pahoiksi omien uskomustemme pohjalta, mutta todellisuudessa moni pahaksi luokittelemamme asia voi olla "siunaus valepuvussa" ja palvella toista lopulta paremmin, kuin mielistely ja hymistely.
Itse sain vuosia sitten Mystikolta erääseen kysymykseeni sellaisen vastauksen, että koin koko arviointikykyni tulleen kritisoiduksi, mikä oli silloiselle loogisena pitämälleni ajattelulle kova pala niellä. Myöhemmin minulle kuitenkin kävi selväksi, että tuo kokemus palveli juuri sitä omaa tietäni ja Mystikko toimi siinä aivan oikein, vaikka alkujaan otinkin sen asian häneltä loukkauksena. Tuo on ollut omalla kohdallani yksi niistä kokemuksista, joiden ansiosta olen oppinut pysähtymään ja tarkastelemaan ensin omia reaktioitani ja syitä siihen, jos koen toisen käytöksen jotenkin ikävänä. Ei sitä turhaan kehoteta "kääntymään sisäänpäin" henkisellä tiellä sieltä käsin tämä koko kokemusmaailma luodaan ja vain siellä siihen voidaan myös vaikuttaa.
Kiitos Etsivä löytää. Toki on noin, ettei kannata arvioida asioita tai toisten kehittymisiä toisiaan paremmiksi, mutta koin, että itselleni olisi helpompaa, jos olisin jo siinä vaiheessa, missä sinäkin kerroit olevasi, että olet pikkuhiljaa pyrkinyt päästämään irti tarpeesta tietää asioita älyllisesti ja siirtynyt enemmän olemiseen ja suoraan kokemiseen.
Ja sitten tuosta loukkaantumisesta. :) Jos tuntisit minut paremmin, tietäisit, että olen myös itseäni kohtaan rehellinen ja realisti enkä ole loukkaantuvaa tyyppiä (enää), mutta myönnän että joskus toisten puolesta tuntuu pahalta. Omalta kohdaltani en edes muista, milloin olisin viimeksi loukkaantunut, sillä se joka loukkaa on se onnettomampi eikä minulla ole hätää. Joten, ei hänen tekstinsä loukannut minua. Hän on monta kertaa asian tuonut esiin. Välillä vähän ihmetyttää, että miksi joku, joka tietää vastauksen johonkin kysymykseen, mieluummin harmittelee, että kysymys kysytään kuin että vastaisi siihen, mutta jokainen toimii siten kuin kussakin tilanteessa osaa.
Jos ajatellaan lastentarhan opettajaa 3-6 -vuotiaiden ryhmässä. Hän on varmaan kuullut 3-vuotiaiden lasten kysymyksiä aina vain uudelleen ja uudelleen vuosien kuluessa, mutta jos hän osaa toimia rakkaudellisesti, hän kyllä vastaa heille aina ja aina uudelleen eikä valita sitä, että aina nuo pienimmät (vrt. valaistumispolulla "aloittelijat") kysyvät samoja kysymyksiä, ja jättäisi heidät ilman vastauksia.
Minullakin on sinulle kysymys. Oletko huomannut, että joskus olisit olettanut jotain ja huomaisit myöhemmin, että oletitkin väärin?
Olen joskus itse olettanut asioita ja tuntenut myös muita olettajia. Halusin luopua siitä tavasta, koska siitä tuli vain väärinkäsityksiä. Laitoin n. 20 vuotta sitten jääkaappini oveen lapun, jossa luki suunnilleen näin: "Ethän oleta. Kysy. "Ei se ole ollut siinä enää vuosiin. :) Minulle on tullut tavaksi kysyä aina mieluummin kuin olettaa.
Kysyit: "Miksi koet tarvetta herätellä muita?" En yleensä koe tarvetta herätellä muita, mutta tämän erään kirjoittajan kohdalla tuli spontaani halu tietää ja siten kysymykselläni vähän myös herätellä, miksi hän valittaa siitä, että ihmiset kyselevät, miksi hän ei mieluummin vastaa heille, jos tietää vastaukset, sillä monilla etsijöillä on varsinkin polun alkuvaiheessa suuri tarve kysellä asioista, jotta he voisivat ymmärtää, sillä elämä voi olla hyvinkin ahdistavaa, kun on alkanut tajuta olevansa jossain "elämän pelissä" eikä olekaan oikeasti se itsensä, mikä on kuvitellut aina olevansa.
Tuosta, miten joku epämiellyttävä asia voi palvella kulkijan tietä, olla siunaus valepuvussa. Useimmat ikävät asiat ovat sellaisia, joista voi myöhemmin kiittää. :)
Kun kysyin noita kysymyksiä, niin tarkoitin ne enemmän itsellesi pohdittavaksi kuin yleiseen keskusteluun läpikäytäväksi asiaksi. Nyt kuitenkin, kun vastasit, haluaisin vielä toistamiseen kiinnittää huomiosi tähän asiaan: jos kerran (älyllisesti ajateltuna) "muita" ei varsinaisesti ole olemassakaan, vaan kaikki on Yhtä, niin miksi sinusta tuntuu toisten puolesta pahalta? Mystikko on aika usein puhunut siitä, että valaistunut näkee illuusion läpi myös näiden havaittujen "muiden" kohdalla: eikö tähän ajatukseen perustuen ole aika hassua loukkaantua muiden puolesta? Ja eikö se lopulta kuitenkin ole itsen puolesta loukkaantumista, jos kerran todellisuudessa kaikki on Yhtä? Esitän näitä kysymyksiä siksi, että itselleni negatiivisina koetut tunteet ja ajatukset ovat olleet todennäköisesti se tärkein tienviitta itsetuntemuksen ja sitä kautta egon ohjauksesta luopumisen tiellä. Niissä tunteissa ja ajatuksissa itsessään ei ole mitään väärää, mutta jos toimii vain niiden ohjaamina (esim. siten, että odottaa niiden "muiden" muuttavan käytöstään sellaiseksi, että se on rakkaudellista eikä loukkaavaa), eikä pysähdy tarkastelemaan näitä reaktioita ja niiden syitä itsessään, niin se ulkoinen kokemuskaan ei voi muuttua toisenlaiseksi. Havaittu maailma on heijastus sisimpämme tilasta ja jos siinä maailmassa nähdään jotain vikaa, niin sitä ei korjata lopullisesti muuten kuin sisältäpäin (ja tämä ei sitten tarkoita sitä, etteikö myös ulkoisia toimia tarvittaisi, mutta niin kauan kuin se toiminta syntyy egon tasolta, ovat seurauksetkin sen mukaisia).
Tuohon kysymykseesi: lähes koko elämäni on ollut yhtä väärää oletusta, ainakin silloin kun huomioni on ollut kiinnittynyt sisäisen sijasta ulkoiseen maailmaan. Nytkin, näitä asioita sinulta kysyessäni, suuntaan ihan samat kysymykset myös itselleni. Oma egoni on siitä ovela, että se on rakentanut itselleen "hyvän ihmisen" identiteetin ja tunnistan paljon tuota toisten puolesta loukkaantumista myös itsessäni. Omalla kohdallani uskon tämän liittyvän jonkinlaiseen arvottomuuden kokemukseen niin, että minun on projisoitava näitä tunteita "muihin", koska itseni puolesta en taistelisi oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi. Egohan tarvitsee jonkinlaista ristiriitaa, taistelua ja polarisointia pysyäkseen voimissaan, joten tämä "hyvän ihmisen identiteetti" on myös vain yksi tapa pitää yllä sitä illuusiota erillisyydestä.
Ok, kiitos Etsivä löytää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsivä löytää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ketju tuota enää yhtään mitään hyödyllistä tai uutta - valitettavasti. Ikävä on Mystikkoa, Etsivä löytää-nimimerkkiä ja muita matkalaisia.
Onneksi voi sentään lukea ketjun alkupuolta, sieltä löytyy oikeastaan kaikkeen oleelliseen vastaukset, loppu on täysin itsestä kiinni.
Olet aika usein valittanut tuota samaa ja kaihoillut menneisyyteen, aikaan, jolloin asiat olivat toisin, mielestäsi paremmin. Olisiko mahdollista, että hyväksyisit asian olevan nyt näin, ettei ole Etsivä löytää -nimimerkkiä kirjoittelemassa eikä Mystikkokaan kirjoittele entiseen malliin? Hänkin on muuttunut.
Tiedostatko, että loukkaat toisia, joilla on oma tapa etsiä totuutta omilla kysymyksillään. Sinä halveksit heitä kirjoittamalla, ettei tämä ketju valitettavasti tuota enää yhtään mitään hyödyllistä tai uutta. Niin, täällä on nyt kai mielestäsi huonommat kirjoittajat. Voisiko olla että kysymykset ovat sinulle liian vaikeita? Tai jos ne ovat ihan helppoja, miksi et heille vastaa?
Oletko mielestäsi edistynyt kovinkaan paljon, jos olet jo vuosia tätä ketjua seurannut, mutta edelleenkään et kykene hyväksymään sitä, mikä on tämän hetkinen tilanne tai millaisia ihmisiä täällä kirjoittaa.
Etkö ole oppinut auttamisenhalua ja rakkaudellisuutta, jotta voisit auttaa toisia etsijöitä? Miksi mieluummin valitset toisten moittimisen ja loukkaamisen? Onko valituksesi esiin tuominen tärkeämpää?
Minä olen kyllä edelleen silmäillyt ketjua säännöllisesti ja esittänyt pari kysymystäkin Mystikolle, mutta eri nimimerkillä, koska olen halunnut pysytellä etäällä keskustelusta. Sen suunta on muuttunut vahvasti mentaaliseen suuntaan ja älylliseen pyörittelyyn, mikä varmaan palvelee joitakin, mutta omalla kohdallani olen huomannut sellaisen luovan vain suurempia esteitä henkisyyden tiellä. Olen pikkuhiljaa pyrkinyt päästämään irti tarpeesta tietää asioita älyllisesti ja siirtynyt enemmän olemiseen ja suoraan kokemiseen, mikä luo tilaa näiden asioiden oivaltamiselle henkilökohtaisesti. En voi väittää olevani vieläkään "perillä" ja koen nyt enemmän tarvetta hoivata henkilökohtaista suhdettani itseeni ja maailmankaikkeuteen sen sijaan, että jakaisin asioitani muille tai osallistuisin älyllisiin väittelyihin perimmäisistä totuuksista. Se on aivan totta, että yksikään ihminen ei voi antaa oivaltamisen kokemusta toiselle, mutta voi kyllä osoittaa siihen suuntaan, mistä kokemus voi löytyä. Itse en koe olevani siinä asemassa ja siksi olen nähnyt nyt paremmaksi tarkkailla keskustelua hiljaa sivusta.
Sinulle, joka loukkaannuit tuosta lainaamastasi tekstistä, haluaisin esittää kysymyksen: osaatko sanoa, miksi se loukkasi sinua? Huomaatko, että projisoit moittimisen koskemaan vain toista ihmistä, kun kuitenkin teet sitä myös itse? Mitä tunnekokemuksia ja ajatuksia sinulla heräsi tuosta lainaamastasi tekstistä? En odota sinun vastaavan minulle vaan enemmänkin itsellesi tällä tavalla työskentelemällä ja itseä tarkastelemalla voisit löytää vastauksia sellaisiin asioihin, joita kukaan muu edes tässä keskusteluketjussa ei voi sinulle tarjota.
Hyvä viesti ja hienoa kuulla paikallaolostasi!
Niin, sitä olen vain yrittänyt ajaa että loputtomien kysymysten sijaan joskus tulisi ajateltua vähän omillakin aivoilla, ja juuri käännyttyä enemmän itseensä, eikä vain takerruttaisi ihmissanoihin tai maallisiin "lillukanvarsiin". Siitä on vain ja ainoastaan hyötyä jatkon kannalta. Ei se prosessi etene silloin samalla tavalla jos hyppii temppuilevan mielen mukaan jatkuvasti, tiedän sen omastakin kokemuksesta.
Kirjoittaja jonka kanssa keskustelen, on myös aika kärkäs ajoittain ja kovin hanakasti hyökkää vastaan jos jotain tällaista pientä vastakommenttia antaa, vai oletko itse tätä huomannut? Tämä kysymys on siis hänelle itselleen. Kovasti käytät hymiöitä ja kiittelet aina hyvistä vastauksista, mutta vastapainoksi teet itsekin aika perustavanlaatuisia oletuksia sekä karkeita yleistyksiä muista kirjoittajista. Siis samaa joita kritisoit muissa.
Mielenkiintoista. Jos olet hänen kanssaan enemmänkin keskustellut/kirjoitellut, niin voisitko ystävällisesti laittaa tänne muutaman lainauksen, jossa hän on kärkäs ja tekee perustavanlaatusia ja karkeita yleistyksiä muista kirjoittajista. Minä se en nimittän takuuvarmasti ole, joten jos tuo, mitä kirjoitat, pitää paikkansa, sinun on täytynyt sekoittaa useampi kirjoittaja yhdeksi ja samaksi kirjoittajaksi.
Onneksi minulla on Mystikon kirjoitusten lisäksi myös jokainen oma kirjoitukseni tallessa, niin voin tarkistaa asiat tai pyytää vaikka puolisoani tarkistamaan ne. Pitänee joku päivä selailla tätä ketjua taaksepäin, löytyisikö täältä jotain kuvaamiasi kärkkäitä tekstejä ja perustavanlaatuisia ja karkeita yleistyksiä muista kirjoittajista. Alkoi kiinnostaa, kun en niitä muista itse lukeneeni, että onko minulla joku muistihäiriö.
Miksi laitat saman viestin kahteen kertaan? Sinulle vastattiin jo.
Kappas vaan tännehän on tullu kontrollia.
Vierailija kirjoitti:
Elokuussa 2021 joku kysyi Mystikolta näin:
"Kun jokainen ihminen on Jumala yksilöllistyneenä ihmiseksi, niin miten nämä psykop.aatit, jotka ovat saattaneet elämänsä aikana tehdä hyvinkin sadi.stisia tekoja, niin onko sellainenkin olento Jumala ihmiseksi yksilöllistyneenä ja miksi Jumala haluaa toimia ihmisenä niin, että hän aiheuttaa muille, eläimille tai ihmisille, tietoisesti suurta tus.kaa?"
Mystikko vastasi: "Toki pohjimmiltaan se psykopaattikin on Minä, sillä jos se Energia joka Minä olen vetäisi itsensä hänestä pois, häntä ei enää olisi. Minä tai Jumala siis on sen hahmon olemisen substanssi: energia, elämä ja oleminen. "
... jos se energia, joka Minä olen vetäisi itsensä hänestä pois, häntä ei enää olisi.
Mystikko ei ole ainoa, joka puhuu Jumalasta/Elämästä/Tietoisuudesta/Todellisesta Itsestä nimellä MINÄ OLEN ja silti jotkut väittävät, ettei Todellinen Itse/Jumala ole Minä Olen?
Ajatus-sanalla Minä Olen ajatus viittaa korkeimman voiman olemassa oloon.
Todellisuudessa korkeammalla voimalla ei ole mitään nimeä-ei edes Minä Olen nimeä.
Etsivä löytää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsivä löytää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ihana, että sinäkin Etsivä löytää, olet täällä vielä mukana. :) Olen iloinen puolestasi, että olet päässyt aiheen älyllisestä tutkimisesta pidemmälle, parempaan vaiheeseen. Toivon pääseväni sinne itsekin, mutta vielä olen kiinni tässä älyllisessä mietinnässä. Olen luonteeltani sellainen, että, jos en ymmärrä asiaa mahdollisimman tarkasti älyllisesti, en uskalla päästää irti. Niiden asioiden kohdalla, jotka olen riittävän tarkasti älyllisesti ymmärtänyt, olen myös päästänyt irti ja saanut kokea monenlaisia pieniä ihmeitä, samadhi-kokemuksiakin. Tämän ihmisolemukseni pikkutarkka luonne on rasite. Monille riittää paljon vähäisempi tieto eikä tarkentavia kysymyksiä synny.
Esim. Mystikko, kuten moni muukin valaistunut, on kertonut, että Todellinen Itse on kuin elokuvakangas, jonka pinnalla näyttää niin todellisen näköisenä ilmenevän kaikki ihmiset, eläimet, tapahtumat jne. , mutta kun elokuva on ohi, jäljellä on vain se elokuvakangas, se Todellinen Itse(Minä Olen, ja kaikki se ilmenevä, kuten esim. ihmiset, ovat epätodellista, väliaikaisesti ilmenevää. Monille tuo tieto riittää vallan mainiosti. Muistan kun luin tuon eka kerran, minussa heräsi heti kysymys, kuka tai mkä saa tuon kaiken ilmenemään Itsessä, eli tuossa valkokankaan pinnalla ja onko siinä vain yksi vaihtoehto vastaukseksi jne. Monimutkainen ajattelija, tavallaan kai tyhmäkin, vaikka olikin kympin oppilas aikoinaan kai juuri siksi, että vain sinnikkäästi halusin tietää kaikesta kaiken.
Sitten tuosta, että olisin loukkaantunut toisen kirjoittajan tekstistä. En loukkaantunut, koska en ole enää vuosiin onnistunut loukkaantumaan ihmisten loukkausyrityksistä, en tahattomista enkä tahallisistakaan, vaikka rajat voinkin joskus sellaiselle asettaa, jos sillä hetkellä siltä tuntuu. Huomasin, että kirjoittajan tekstistä esiin tullut asenne voi loukata muita, ja toin sen esiin kirjoittajalle kysymysten muodossa vähän herättääkseni häntä, sillä ajattelin, että jos hän on jo kauan tätä ketjua lukenut ja Mystikkoa ihailee, niin ei hän varmaan tahallaan halua ketään loukata.
En itse luokittelisi noita asioita niin, että olisin "pidemmällä" tai "paremmassa vaiheessa", vaan minulle tähän hetkeen paremmin sopivassa tilanteessa. Pikkutarkkuus, yliajattelu ja asioiden loputon älyllinen pyörittely ovat olleet tuttuja ilmiöitä itsellenikin, mutta kuten jo totesin, niistä alkoi muodostua minulle jossain vaiheessa enemmän este kuin kannuste. Sellainen tiedonjanohan voi toimia myös katalyyttinä henkiselle tielle, joten ei kannata luokitella asioita paremmiksi tai huonommiksi sen perusteella, mitä muut niistä sanovat. Minun henkinen tieni näyttää kulkevan tässä kohtaa ihan elämän kautta asioita suoraan kokemalla ja tiedostamalla, joten älyllinen pyörittely ei vie asioita eteenpäin vaan ennemminkin vain sotkee kaikkea. Kyllä sitä oman pään sisällä tulee edelleen välillä tehtyä, mutta se alkaa olla niin väsyttävää, että minun on pakko luopua siitä pala kerrallaan, jos haluan säilyttää toimintakykyni. Tämä on kuitenkin vain minun henkilökohtainen kokemukseni ja muille voi olla olemassa ihan toisenlainen tie.
Oletko tuon loukkaantumisen osalta ihan rehellinen itsellesi? Puolesta loukkaantuminenhan on myös yksi loukkaantumisen muoto ja älyllisesti varmaan ymmärrät, ettei perimmäisessä todellisuudessa edes ole "muita", jos kerran kaikki on Yhtä. Miksi koet tarvetta herätellä muita? Voit olla vastuussa vain omasta polustasi ja aitoon myötätuntoon sisältyy myös se, että antaa toisille vapauden valita omat kokemuksensa myös ne ikäviltä vaikuttavat. Jos joku tuosta loukkaantui, niin hänhän voi ottaa sen hyvänä tilaisuutena tarkastella omia uskomuksiaan ja tunnekokemuksiaan, mikä saattaa palvella myös sitä henkistä polkua odottamattomilla tavoilla. Tässäkin ketjussa on paljon puhuttu ihmisten taipumuksesta luokitella asioita hyviksi ja pahoiksi omien uskomustemme pohjalta, mutta todellisuudessa moni pahaksi luokittelemamme asia voi olla "siunaus valepuvussa" ja palvella toista lopulta paremmin, kuin mielistely ja hymistely.
Itse sain vuosia sitten Mystikolta erääseen kysymykseeni sellaisen vastauksen, että koin koko arviointikykyni tulleen kritisoiduksi, mikä oli silloiselle loogisena pitämälleni ajattelulle kova pala niellä. Myöhemmin minulle kuitenkin kävi selväksi, että tuo kokemus palveli juuri sitä omaa tietäni ja Mystikko toimi siinä aivan oikein, vaikka alkujaan otinkin sen asian häneltä loukkauksena. Tuo on ollut omalla kohdallani yksi niistä kokemuksista, joiden ansiosta olen oppinut pysähtymään ja tarkastelemaan ensin omia reaktioitani ja syitä siihen, jos koen toisen käytöksen jotenkin ikävänä. Ei sitä turhaan kehoteta "kääntymään sisäänpäin" henkisellä tiellä sieltä käsin tämä koko kokemusmaailma luodaan ja vain siellä siihen voidaan myös vaikuttaa.
Kiitos Etsivä löytää. Toki on noin, ettei kannata arvioida asioita tai toisten kehittymisiä toisiaan paremmiksi, mutta koin, että itselleni olisi helpompaa, jos olisin jo siinä vaiheessa, missä sinäkin kerroit olevasi, että olet pikkuhiljaa pyrkinyt päästämään irti tarpeesta tietää asioita älyllisesti ja siirtynyt enemmän olemiseen ja suoraan kokemiseen.
Ja sitten tuosta loukkaantumisesta. :) Jos tuntisit minut paremmin, tietäisit, että olen myös itseäni kohtaan rehellinen ja realisti enkä ole loukkaantuvaa tyyppiä (enää), mutta myönnän että joskus toisten puolesta tuntuu pahalta. Omalta kohdaltani en edes muista, milloin olisin viimeksi loukkaantunut, sillä se joka loukkaa on se onnettomampi eikä minulla ole hätää. Joten, ei hänen tekstinsä loukannut minua. Hän on monta kertaa asian tuonut esiin. Välillä vähän ihmetyttää, että miksi joku, joka tietää vastauksen johonkin kysymykseen, mieluummin harmittelee, että kysymys kysytään kuin että vastaisi siihen, mutta jokainen toimii siten kuin kussakin tilanteessa osaa.
Jos ajatellaan lastentarhan opettajaa 3-6 -vuotiaiden ryhmässä. Hän on varmaan kuullut 3-vuotiaiden lasten kysymyksiä aina vain uudelleen ja uudelleen vuosien kuluessa, mutta jos hän osaa toimia rakkaudellisesti, hän kyllä vastaa heille aina ja aina uudelleen eikä valita sitä, että aina nuo pienimmät (vrt. valaistumispolulla "aloittelijat") kysyvät samoja kysymyksiä, ja jättäisi heidät ilman vastauksia.
Minullakin on sinulle kysymys. Oletko huomannut, että joskus olisit olettanut jotain ja huomaisit myöhemmin, että oletitkin väärin?
Olen joskus itse olettanut asioita ja tuntenut myös muita olettajia. Halusin luopua siitä tavasta, koska siitä tuli vain väärinkäsityksiä. Laitoin n. 20 vuotta sitten jääkaappini oveen lapun, jossa luki suunnilleen näin: "Ethän oleta. Kysy. "Ei se ole ollut siinä enää vuosiin. :) Minulle on tullut tavaksi kysyä aina mieluummin kuin olettaa.
Kysyit: "Miksi koet tarvetta herätellä muita?" En yleensä koe tarvetta herätellä muita, mutta tämän erään kirjoittajan kohdalla tuli spontaani halu tietää ja siten kysymykselläni vähän myös herätellä, miksi hän valittaa siitä, että ihmiset kyselevät, miksi hän ei mieluummin vastaa heille, jos tietää vastaukset, sillä monilla etsijöillä on varsinkin polun alkuvaiheessa suuri tarve kysellä asioista, jotta he voisivat ymmärtää, sillä elämä voi olla hyvinkin ahdistavaa, kun on alkanut tajuta olevansa jossain "elämän pelissä" eikä olekaan oikeasti se itsensä, mikä on kuvitellut aina olevansa.
Tuosta, miten joku epämiellyttävä asia voi palvella kulkijan tietä, olla siunaus valepuvussa. Useimmat ikävät asiat ovat sellaisia, joista voi myöhemmin kiittää. :)
Kun kysyin noita kysymyksiä, niin tarkoitin ne enemmän itsellesi pohdittavaksi kuin yleiseen keskusteluun läpikäytäväksi asiaksi. Nyt kuitenkin, kun vastasit, haluaisin vielä toistamiseen kiinnittää huomiosi tähän asiaan: jos kerran (älyllisesti ajateltuna) "muita" ei varsinaisesti ole olemassakaan, vaan kaikki on Yhtä, niin miksi sinusta tuntuu toisten puolesta pahalta? Mystikko on aika usein puhunut siitä, että valaistunut näkee illuusion läpi myös näiden havaittujen "muiden" kohdalla: eikö tähän ajatukseen perustuen ole aika hassua loukkaantua muiden puolesta? Ja eikö se lopulta kuitenkin ole itsen puolesta loukkaantumista, jos kerran todellisuudessa kaikki on Yhtä? Esitän näitä kysymyksiä siksi, että itselleni negatiivisina koetut tunteet ja ajatukset ovat olleet todennäköisesti se tärkein tienviitta itsetuntemuksen ja sitä kautta egon ohjauksesta luopumisen tiellä. Niissä tunteissa ja ajatuksissa itsessään ei ole mitään väärää, mutta jos toimii vain niiden ohjaamina (esim. siten, että odottaa niiden "muiden" muuttavan käytöstään sellaiseksi, että se on rakkaudellista eikä loukkaavaa), eikä pysähdy tarkastelemaan näitä reaktioita ja niiden syitä itsessään, niin se ulkoinen kokemuskaan ei voi muuttua toisenlaiseksi. Havaittu maailma on heijastus sisimpämme tilasta ja jos siinä maailmassa nähdään jotain vikaa, niin sitä ei korjata lopullisesti muuten kuin sisältäpäin (ja tämä ei sitten tarkoita sitä, etteikö myös ulkoisia toimia tarvittaisi, mutta niin kauan kuin se toiminta syntyy egon tasolta, ovat seurauksetkin sen mukaisia).
Tuohon kysymykseesi: lähes koko elämäni on ollut yhtä väärää oletusta, ainakin silloin kun huomioni on ollut kiinnittynyt sisäisen sijasta ulkoiseen maailmaan. Nytkin, näitä asioita sinulta kysyessäni, suuntaan ihan samat kysymykset myös itselleni. Oma egoni on siitä ovela, että se on rakentanut itselleen "hyvän ihmisen" identiteetin ja tunnistan paljon tuota toisten puolesta loukkaantumista myös itsessäni. Omalla kohdallani uskon tämän liittyvän jonkinlaiseen arvottomuuden kokemukseen niin, että minun on projisoitava näitä tunteita "muihin", koska itseni puolesta en taistelisi oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi. Egohan tarvitsee jonkinlaista ristiriitaa, taistelua ja polarisointia pysyäkseen voimissaan, joten tämä "hyvän ihmisen identiteetti" on myös vain yksi tapa pitää yllä sitä illuusiota erillisyydestä.
On hyvä päästää irti ja antaa olla.
Lopulta jos toinen tietää ei ole tarvetta asiasta puhua..mutta kun ei tiedä niin silloin yleensä sitä puhuu paljonkin "valaistumisesta".
Parempi on olla hiljaa ja hellästi tehdä työtä itsensä kanssa..yhä ja yhä syvemmälle sisimpään..aina vain hiljaisemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Intuitio ohjaa tänne kirjoittelua, monesti vaikka asiat ovat itselle selviä niin ei ole sellaista paloa kirjoitella tai vastata kysymyksiin. Edelleenkin, ketjua voi aina vapaasti selata taaksepäin, vastaus löytyy kyllä kysymyksiin. KM on tehnyt jo todella hyvää työtä ja kokonaisen kirjan verran löytyy vastauksia vaikka ei kirjoittaisi tänne enää viestiäkään.
Valaistumisen prosessiin kuuluu myös sisäistäminen, soveltaminen, ja oivaltaminen, pelkkä "hauki on kala" - pänttäys ei perille vie, jos sen unohtaa minuutin päästä lukemastaan.
Vierailija kirjoitti:
Intuitio ohjaa tänne kirjoittelua, monesti vaikka asiat ovat itselle selviä niin ei ole sellaista paloa kirjoitella tai vastata kysymyksiin. Edelleenkin, ketjua voi aina vapaasti selata taaksepäin, vastaus löytyy kyllä kysymyksiin. KM on tehnyt jo todella hyvää työtä ja kokonaisen kirjan verran löytyy vastauksia vaikka ei kirjoittaisi tänne enää viestiäkään.
Valaistumisen prosessiin kuuluu myös sisäistäminen, soveltaminen, ja oivaltaminen, pelkkä "hauki on kala" - pänttäys ei perille vie, jos sen unohtaa minuutin päästä lukemastaan.
KM on usein kirjoittanut ettei hänellä ole enää tarvetta elää kehossaan, mutta hän haluaa olla auttamassa muita valaistumisen tiellä kulkevia esimerkiksi vastaamalla täällä (ja muuallakin) heidän kysymyksiinsä. Toisilla valaistuneilla on enemmän opetustyötä, kirjojenkin kirjoittamista ja jotkut voivat toimia ns. taajuudenkannattelijoina, mistä E. Tollekin on usein maininnut, ja kaikkea siltä väliltä, "mitä Isä sitten onkaan heille tehtäväksi suunnitellut."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etsivä löytää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ketju tuota enää yhtään mitään hyödyllistä tai uutta - valitettavasti. Ikävä on Mystikkoa, Etsivä löytää-nimimerkkiä ja muita matkalaisia.
Onneksi voi sentään lukea ketjun alkupuolta, sieltä löytyy oikeastaan kaikkeen oleelliseen vastaukset, loppu on täysin itsestä kiinni.
Olet aika usein valittanut tuota samaa ja kaihoillut menneisyyteen, aikaan, jolloin asiat olivat toisin, mielestäsi paremmin. Olisiko mahdollista, että hyväksyisit asian olevan nyt näin, ettei ole Etsivä löytää -nimimerkkiä kirjoittelemassa eikä Mystikkokaan kirjoittele entiseen malliin? Hänkin on muuttunut.
Tiedostatko, että loukkaat toisia, joilla on oma tapa etsiä totuutta omilla kysymyksillään. Sinä halveksit heitä kirjoittamalla, ettei tämä ketju valitettavasti tuota enää yhtään mitään hyödyllistä tai uutta. Niin, täällä on nyt kai mielestäsi huonommat kirjoittajat. Voisiko olla että kysymykset ovat sinulle liian vaikeita? Tai jos ne ovat ihan helppoja, miksi et heille vastaa?
Oletko mielestäsi edistynyt kovinkaan paljon, jos olet jo vuosia tätä ketjua seurannut, mutta edelleenkään et kykene hyväksymään sitä, mikä on tämän hetkinen tilanne tai millaisia ihmisiä täällä kirjoittaa.
Etkö ole oppinut auttamisenhalua ja rakkaudellisuutta, jotta voisit auttaa toisia etsijöitä? Miksi mieluummin valitset toisten moittimisen ja loukkaamisen? Onko valituksesi esiin tuominen tärkeämpää?
Minä olen kyllä edelleen silmäillyt ketjua säännöllisesti ja esittänyt pari kysymystäkin Mystikolle, mutta eri nimimerkillä, koska olen halunnut pysytellä etäällä keskustelusta. Sen suunta on muuttunut vahvasti mentaaliseen suuntaan ja älylliseen pyörittelyyn, mikä varmaan palvelee joitakin, mutta omalla kohdallani olen huomannut sellaisen luovan vain suurempia esteitä henkisyyden tiellä. Olen pikkuhiljaa pyrkinyt päästämään irti tarpeesta tietää asioita älyllisesti ja siirtynyt enemmän olemiseen ja suoraan kokemiseen, mikä luo tilaa näiden asioiden oivaltamiselle henkilökohtaisesti. En voi väittää olevani vieläkään "perillä" ja koen nyt enemmän tarvetta hoivata henkilökohtaista suhdettani itseeni ja maailmankaikkeuteen sen sijaan, että jakaisin asioitani muille tai osallistuisin älyllisiin väittelyihin perimmäisistä totuuksista. Se on aivan totta, että yksikään ihminen ei voi antaa oivaltamisen kokemusta toiselle, mutta voi kyllä osoittaa siihen suuntaan, mistä kokemus voi löytyä. Itse en koe olevani siinä asemassa ja siksi olen nähnyt nyt paremmaksi tarkkailla keskustelua hiljaa sivusta.
Sinulle, joka loukkaannuit tuosta lainaamastasi tekstistä, haluaisin esittää kysymyksen: osaatko sanoa, miksi se loukkasi sinua? Huomaatko, että projisoit moittimisen koskemaan vain toista ihmistä, kun kuitenkin teet sitä myös itse? Mitä tunnekokemuksia ja ajatuksia sinulla heräsi tuosta lainaamastasi tekstistä? En odota sinun vastaavan minulle vaan enemmänkin itsellesi tällä tavalla työskentelemällä ja itseä tarkastelemalla voisit löytää vastauksia sellaisiin asioihin, joita kukaan muu edes tässä keskusteluketjussa ei voi sinulle tarjota.
Hyvä viesti ja hienoa kuulla paikallaolostasi!
Niin, sitä olen vain yrittänyt ajaa että loputtomien kysymysten sijaan joskus tulisi ajateltua vähän omillakin aivoilla, ja juuri käännyttyä enemmän itseensä, eikä vain takerruttaisi ihmissanoihin tai maallisiin "lillukanvarsiin". Siitä on vain ja ainoastaan hyötyä jatkon kannalta. Ei se prosessi etene silloin samalla tavalla jos hyppii temppuilevan mielen mukaan jatkuvasti, tiedän sen omastakin kokemuksesta.
Kirjoittaja jonka kanssa keskustelen, on myös aika kärkäs ajoittain ja kovin hanakasti hyökkää vastaan jos jotain tällaista pientä vastakommenttia antaa, vai oletko itse tätä huomannut? Tämä kysymys on siis hänelle itselleen. Kovasti käytät hymiöitä ja kiittelet aina hyvistä vastauksista, mutta vastapainoksi teet itsekin aika perustavanlaatuisia oletuksia sekä karkeita yleistyksiä muista kirjoittajista. Siis samaa joita kritisoit muissa.
En ole itse huomannut pitkiin aikoihin mitään kovin kärkkäitä tekstejä keneltäkään. Yllättävän rauhallista on onneksi ollut jo pitempään.
Mistä voit tietää kuka kirjoittaa mitäkin, kun niin harva käyttää nimimerkkiä? Oletko selvänäkökykyinen vai päätteletkö kirjoitustyylistä kuka on kirjoittaja? Noissa tavoissa on aika iso mahdollisuus virheellisen päätelmän tekemiseen. Minuakin on joskus syytetty toisen kirjoittajan mielipiteistä mutta kun olen tiennyt väitteen olevan virheellinen, en ole siitä jaksanut alkaa väittelemään. Toivoisin useimpien lailla, että muistettaisiin Jeesuksen ohje Vuorisaarnassa (Matt. 7:12):
"Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille."
Vierailija kirjoitti:
Intuitio ohjaa tänne kirjoittelua, monesti vaikka asiat ovat itselle selviä niin ei ole sellaista paloa kirjoitella tai vastata kysymyksiin. Edelleenkin, ketjua voi aina vapaasti selata taaksepäin, vastaus löytyy kyllä kysymyksiin. KM on tehnyt jo todella hyvää työtä ja kokonaisen kirjan verran löytyy vastauksia vaikka ei kirjoittaisi tänne enää viestiäkään.
Valaistumisen prosessiin kuuluu myös sisäistäminen, soveltaminen, ja oivaltaminen, pelkkä "hauki on kala" - pänttäys ei perille vie, jos sen unohtaa minuutin päästä lukemastaan.
Sinä olet ilmeisesti oivaltanut todellisen itsesi. Olisi mukava tietää vastauksesi kysymykseen: Kuka sinä olet? Jos et halua vastata, niin jaksaisitko lainata tämän tekstini ja lähettää sen tyhjänä, niin tiedän, etten turhaa odota vastaustasi. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Intuitio ohjaa tänne kirjoittelua, monesti vaikka asiat ovat itselle selviä niin ei ole sellaista paloa kirjoitella tai vastata kysymyksiin. Edelleenkin, ketjua voi aina vapaasti selata taaksepäin, vastaus löytyy kyllä kysymyksiin. KM on tehnyt jo todella hyvää työtä ja kokonaisen kirjan verran löytyy vastauksia vaikka ei kirjoittaisi tänne enää viestiäkään.
Valaistumisen prosessiin kuuluu myös sisäistäminen, soveltaminen, ja oivaltaminen, pelkkä "hauki on kala" - pänttäys ei perille vie, jos sen unohtaa minuutin päästä lukemastaan.
Sinä olet ilmeisesti oivaltanut todellisen itsesi. Olisi mukava tietää vastauksesi kysymykseen: Kuka sinä olet? Jos et halua vastata, niin jaksaisitko lainata tämän tekstini ja lähettää sen tyhjänä, niin tiedän, etten turhaa odota vastaustasi. Kiitos.
Enemmän sinua hyödyttää kysyä sitä ihan itseltäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Intuitio ohjaa tänne kirjoittelua, monesti vaikka asiat ovat itselle selviä niin ei ole sellaista paloa kirjoitella tai vastata kysymyksiin. Edelleenkin, ketjua voi aina vapaasti selata taaksepäin, vastaus löytyy kyllä kysymyksiin. KM on tehnyt jo todella hyvää työtä ja kokonaisen kirjan verran löytyy vastauksia vaikka ei kirjoittaisi tänne enää viestiäkään.
Valaistumisen prosessiin kuuluu myös sisäistäminen, soveltaminen, ja oivaltaminen, pelkkä "hauki on kala" - pänttäys ei perille vie, jos sen unohtaa minuutin päästä lukemastaan.
Sinä olet ilmeisesti oivaltanut todellisen itsesi. Olisi mukava tietää vastauksesi kysymykseen: Kuka sinä olet? Jos et halua vastata, niin jaksaisitko lainata tämän tekstini ja lähettää sen tyhjänä, niin tiedän, etten turhaa odota vastaustasi. Kiitos.
Enemmän sinua hyödyttää kysyä sitä ihan itseltäsi.
Minä olen Se joka ilmenee myös tämän kirjoittajan kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa asia mikä kannattaa tietää on se että pohjimmiltamme olemme joka hetki valaistuneita. Syntymästä saakka näin. Uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta jokaisella on mahdollisuus joka ikinen hetki vain havaita se ominaisuutemme joka on aina ollut, mitään "ulkopuolelta" tulevaa valaistumista ei koskaan tule.
Siksi toisekseen se ns valaistunut tila, jota siis olemme joka hetki, ei ole mitään erityistä, vaan tuiki tavallista, onhan se luonnollinen tilamme.
Elämyksiä luontaisen valaistumisen havaitsemisessa hakevat tulevat pettymään, ja tästä havainnosta ovat puhuneet kaikkien uskontokuntien edustajat joilla tämä omakohtainen kokemus on. Ja nekin joilla ei kytkyjä uskontoihin tms ole koskaan ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Intuitio ohjaa tänne kirjoittelua, monesti vaikka asiat ovat itselle selviä niin ei ole sellaista paloa kirjoitella tai vastata kysymyksiin. Edelleenkin, ketjua voi aina vapaasti selata taaksepäin, vastaus löytyy kyllä kysymyksiin. KM on tehnyt jo todella hyvää työtä ja kokonaisen kirjan verran löytyy vastauksia vaikka ei kirjoittaisi tänne enää viestiäkään.
Valaistumisen prosessiin kuuluu myös sisäistäminen, soveltaminen, ja oivaltaminen, pelkkä "hauki on kala" - pänttäys ei perille vie, jos sen unohtaa minuutin päästä lukemastaan.
Sinä olet ilmeisesti oivaltanut todellisen itsesi. Olisi mukava tietää vastauksesi kysymykseen: Kuka sinä olet? Jos et halua vastata, niin jaksaisitko lainata tämän tekstini ja lähettää sen tyhjänä, niin tiedän, etten turhaa odota vastaustasi. Kiitos.
Enemmän sinua hyödyttää kysyä sitä ihan itseltäsi.
Minä olen Se joka ilmenee myös tämän kirjoittajan kautta.
Sitä suuremmalla syyllä, ihan turhaa mielen höpinää kysyä muilta ihmismuodoilta sanallisia perusteluita, kun yhtä hyvin voi vain suunnata fokuksen hiljaisuuteen ja kohti kokemista. Sanalliset perustelut eivät tyydytä sisintä kuitenkaan. Vaikka minä vastaisin, niin voisin olla varma että ei se hetken kuluttua enää lämmittäisi vaan mieli halajaisi lisää tietoa, kuin sokerikoukussa oleva lapsi joka kinuaa vain kovempaa lisää karkkia vaikka pussi olisi jo puolityhjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia mikä kannattaa tietää on se että pohjimmiltamme olemme joka hetki valaistuneita. Syntymästä saakka näin. Uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta jokaisella on mahdollisuus joka ikinen hetki vain havaita se ominaisuutemme joka on aina ollut, mitään "ulkopuolelta" tulevaa valaistumista ei koskaan tule.
Siksi toisekseen se ns valaistunut tila, jota siis olemme joka hetki, ei ole mitään erityistä, vaan tuiki tavallista, onhan se luonnollinen tilamme.
Elämyksiä luontaisen valaistumisen havaitsemisessa hakevat tulevat pettymään, ja tästä havainnosta ovat puhuneet kaikkien uskontokuntien edustajat joilla tämä omakohtainen kokemus on. Ja nekin joilla ei kytkyjä uskontoihin tms ole koskaan ollutkaan.
Totta, olemme pohjimmiltamme joka hetki valaistuneita. Se on sinun mielestäsi ainoa asia, mikä kannattaa tietää. Ihmiset ovat erilaisia, joillekin se riittää, joillekin ei. Mystikollekaan ei olisi välttämättä riittänyt tuo lause tietyssä vaiheessa matkaa. Hän tutki asioita, luki kirjoja ja meditoi. Hän oli myös aika ahdistunut välillä, mikä on ymmärrettävää ja tavallistakin tuolla matkalla, varsinkin, jos etenee nopeasti.
Mystikko kirjoitti: "Jumala itse on hypnotisoitu uskomaan että hän on voimaton ja pieni, eikä ole toista jumalaa auttamaan. Se on kuin Jumala olisi näyttelijänä näytelmässä, jossa roolissa hän olisi ongelmainen, avuton ja heikko, mutta jossain vaiheessa olisi unohtanut oman tosiolemuksensa kokonaan, luullen täysin olevansa roolihahmonsa."
Henkilö ei valaistu, vaan meissä oleva hypnotisoitu "Jumala" herää hypnoottisesta tilastaan ja havaitsee mikä "hän" on. Aina tie havahtumiseen ei ole kaikilla niin suora ja lyhyt kuin joillain toisilla eikä siinä ole mitään pahaa eikä väärää, vaikka jotkut, jotka kuvittelevat olevansa pitemällä tai viisaampia yrittäisivätkin teille vakuuttaa, että on turha kysellä liikoja.
Jos haluatte ja hyväksi itsellenne koette, kyselkää muilta ja kyselkää itseltänne. Välillä on hyvä pohtia asioita monelta kantilta. Tarvittaessa voi pitää taukoa näistä asioista, jos ne alkavat liikaa stressata, sillä tauon aikanakin tapahtuu asioiden muhimista, valmistelua. Tsemppiä!
Jotkut ajattelevat vertauskuvallisesti että Tietoisuus/Itse/Jumala on kuin meri, ja aallot meren pinnalla ovat erilaisia ilmentymiä, egoja, ihmisiä, eläimiä, kasveja, tunteita, tuoksuja, suruja, tapahtumia ja niin edelleen.
Joidenkin mukaan valaistuminen on sitä, että he oivaltavat olevansa kuin se pysyvä, muuttumaton meri eivätkä ne meren pinnan vaihtelut. Joillekin riittää tuo oivallus.
Oivalluksensa jälkeen jotkut saattavat vetäytyä hiljaisuuteen, jopa tietynlaiseen välinpitämättömyyteen eivätkä he koe halua auttaa muita heidän valaistumispolullaan. Jotkut heistä (jopa introvertit erakot) haluavat jakaa ymmärrystään, jotta muutkin voisivat saada apua. Niin Mystikkokin on toiminut. Se mikä saa jotkut valaistuneet auttamaan toisia ja jotkut olemaan välinpitämättömiä toisten avuntarpeen suhteen kuuluunee sekin "jonkinlaiseen suureen suunnitelmaan".
Jotkut ajattelevat, että jos valaistuneessa on vähääkään egoa jäljellä, hän ei ole valaistunut. Mutta mereen (Tietoisuuteen) kuuluu myös ne aallot ja vaahtopäät, ne egot, tunteet, tapahtumat, ihmiset ja niin edelleen.
Jotkut valaistuneet jatkavat "tutkimuksiaan". Jostain syystä "heille" ei riitä se, että uskovat olevansa valaistuneita siksi, että ovat oivaltaneet todellisen itsensä, alkuperänsä, ymmärtävät olevansa "se meri".
Mystikkokin meni vielä eteenpäin tuosta tilasta. Se on harvempien tie eikä siitä ole kovin paljon kirjoitettu. Mystikko on siitä joskus maininnut. Voin laittaa lainauksen tänne, jos sen joskus huomaan ketjua lukiessani.
Hyvää uutta vuotta kaikille yhteisesti ja erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Hyvää uutta vuotta kaikille yhteisesti ja erikseen.
Kiitos, ja hyvää uutta vuotta sinullekin! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Intuitio ohjaa tänne kirjoittelua, monesti vaikka asiat ovat itselle selviä niin ei ole sellaista paloa kirjoitella tai vastata kysymyksiin. Edelleenkin, ketjua voi aina vapaasti selata taaksepäin, vastaus löytyy kyllä kysymyksiin. KM on tehnyt jo todella hyvää työtä ja kokonaisen kirjan verran löytyy vastauksia vaikka ei kirjoittaisi tänne enää viestiäkään.
Valaistumisen prosessiin kuuluu myös sisäistäminen, soveltaminen, ja oivaltaminen, pelkkä "hauki on kala" - pänttäys ei perille vie, jos sen unohtaa minuutin päästä lukemastaan.
Sinä olet ilmeisesti oivaltanut todellisen itsesi. Olisi mukava tietää vastauksesi kysymykseen: Kuka sinä olet? Jos et halua vastata, niin jaksaisitko lainata tämän tekstini ja lähettää sen tyhjänä, niin tiedän, etten turhaa odota vastaustasi. Kiitos.
Enemmän sinua hyödyttää kysyä sitä ihan itseltäsi.
Olen Satu (nimi muutettu).
Olen 37 vuotta.
Olen insinööri.
Olen tanssija ja runoilija (vapaa-ajalla).
Olen eläinrakas, huumorintajuinen, syvällinen jne.
Olen extrovertti. Minulla on paljon ystäviä.
Pidän luonnossa vaeltamisesta.
Nuo ovat kaikki vain opittuja uskomuksia ja ajatuksia siitä, mikä minä kuvittelen olevani.
Ajatukset ja uskomukset muuttuvat ja vaihtuvat. Se, mikä minä olen, ei muutu. Se on aina.
Tiedän tämän vahvasti. Minä Olen. Mutta mitä sitten?
Mitä muuta minun on Itsestäni tiedettävä, jotta voin sanoa oivaltaneeni todellisen itseni?
Miten minun on tätä matkaa jatkettava, jotta herään?
Itsekyselyjä olen tehnyt jo vuosia, se tie on loppuun käyty sillä enempää ei vastauksia ole tullut pitkiin aikoihin. Ainoa vastaus on ollut: Minä Olen.
Moni valaistunut youtubevideoilla kertoilee että eri ihmiset heräävät hyvin monin eri tavoin. Joillekin sopii meditaatio ja itsekysely, joillekin itsetarkkailu (kuin katselisi itseään ja toimintaansa vähän kauempaa), joillekin itsensä muistuttelu siitä, ettei ole ego, joillekin joku muu tapa.
Eräs jo noin 20 vuotta sitten valaistunut, joka tuntee monia heränneitä (valaistuneita), kertoi että moni on etsinyt totuutta ja yrittänyt herätä niin pitkään, ettei hän edes heräämisensä jälkeen tiedosta heränneensä vaan etsii heräämistä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Intuitio ohjaa tänne kirjoittelua, monesti vaikka asiat ovat itselle selviä niin ei ole sellaista paloa kirjoitella tai vastata kysymyksiin. Edelleenkin, ketjua voi aina vapaasti selata taaksepäin, vastaus löytyy kyllä kysymyksiin. KM on tehnyt jo todella hyvää työtä ja kokonaisen kirjan verran löytyy vastauksia vaikka ei kirjoittaisi tänne enää viestiäkään.
Valaistumisen prosessiin kuuluu myös sisäistäminen, soveltaminen, ja oivaltaminen, pelkkä "hauki on kala" - pänttäys ei perille vie, jos sen unohtaa minuutin päästä lukemastaan.
Sinä olet ilmeisesti oivaltanut todellisen itsesi. Olisi mukava tietää vastauksesi kysymykseen: Kuka sinä olet? Jos et halua vastata, niin jaksaisitko lainata tämän tekstini ja lähettää sen tyhjänä, niin tiedän, etten turhaa odota vastaustasi. Kiitos.
Enemmän sinua hyödyttää kysyä sitä ihan itseltäsi.
Olen Satu (nimi muutettu).
Olen 37 vuotta.
Olen insinööri.
Olen tanssija ja runoilija (vapaa-ajalla).
Olen eläinrakas, huumorintajuinen, syvällinen jne.
Olen extrovertti. Minulla on paljon ystäviä.
Pidän luonnossa vaeltamisesta.
Nuo ovat kaikki vain opittuja uskomuksia ja ajatuksia siitä, mikä minä kuvittelen olevani.
Ajatukset ja uskomukset muuttuvat ja vaihtuvat. Se, mikä minä olen, ei muutu. Se on aina.
Tiedän tämän vahvasti. Minä Olen. Mutta mitä sitten?
Mitä muuta minun on Itsestäni tiedettävä, jotta voin sanoa oivaltaneeni todellisen itseni?
Miten minun on tätä matkaa jatkettava, jotta herään?
Itsekyselyjä olen tehnyt jo vuosia, se tie on loppuun käyty sillä enempää ei vastauksia ole tullut pitkiin aikoihin. Ainoa vastaus on ollut: Minä Olen.
Moni valaistunut youtubevideoilla kertoilee että eri ihmiset heräävät hyvin monin eri tavoin. Joillekin sopii meditaatio ja itsekysely, joillekin itsetarkkailu (kuin katselisi itseään ja toimintaansa vähän kauempaa), joillekin itsensä muistuttelu siitä, ettei ole ego, joillekin joku muu tapa.
Eräs jo noin 20 vuotta sitten valaistunut, joka tuntee monia heränneitä (valaistuneita), kertoi että moni on etsinyt totuutta ja yrittänyt herätä niin pitkään, ettei hän edes heräämisensä jälkeen tiedosta heränneensä vaan etsii heräämistä edelleen.
Sen lisäksi että minä olen, minä myös tiedostan.
Laitoin viestini ensin väärään lainaukseen, joten pyysin sen poistoa ja laitoin viestini uudelleen oikean lainauksen perään. Pahoittelen, jos viestini ehti sinua häiritä. Nyt se on poistettu.