Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Voi itku, se tapahtui taas.... Kirjoitin ketjuun jokin aika sitten siitä miten olen lopen kyllästynyt siihen että minulle tärkeät asiat laukaisee säännönmukaisesti jotain ikävää tai vastoinkäymistä. Jotain kamalaa ja överiä ja semmosta sattumaa että se on ihan mahdotonta. Keskustelu jäi siihen että harmittelin parin vuoden takaista poikkeuksellisen tärkeää lomaa joka lukuisten vastoinkäymisten joukossa lopulta ihan fyysisesti katkesi e-coliin. Vastaajille jäi se käsitys että minä sairastuin mikä olisikin ihan normaalia, mutta tosiasiassa lomapaikan vedestä löydyi e-colia ja vesi oli toista viikkoa käyttökiellossa eikä sinne olisi ollut mitään järkeä lähteä. Näitä asioita sattuu niin hitaaseen tahtiin - kuten myös mulle emotionaalisesti tärkeitä asioita - että ehdin aina välissä unohtaa enkä siis millään lailla älyä odottaa. Se oliskin helpompaa kun osaisi varautua. Mut, ei tilanne on aina sama pommi. Toisaalta enhän mä voi varautumaankaan ruveta koska sitten en enää uskalla tehdä mitään. Tässä tämänkertaisessa oli kyse pitkäaikaisen haaveen toteuttamisesta, joka vaatii multa paljon uskallusta ja itseni likoon laittamista. Päätin viimeinkin tehdä asialle jotain, pistin määräpäivän jolloin päätän ryhdynkö vai enkä ja pidin pienen testijakson kokeillakseni onko onnistumisen mahdollisuudet. Kaikki meni hyvin, tein päivänä x päätöksen kuten olin ajatellutkin lähteä toteuttamaan unelmaani. Illalla tapahtui jotain itsestäni riippumatonta kamalaa jolla on suuri vaikutus unelman toteuttamiseen. Huoh. En yleensä itke juuri koskaan mutta nyt olen joutunut vähän väliä itkemään silmäni punaiseksi (kukaan ei ole vahingoittunut kuitenkaan). Nyt tuo unelma tuntuu niin kaukaiselta, miten saan kerättyä voimat sen toteuttamiseen. Onko tämä nyt taas kerran varoitus, rangaistus, testi vai itseni luoma. Tiedän että 90 prosenttia pitää mua pimahtaneena minkä hyvin ymmärrän =))). Sitä epäilen itsekin joka kerta. Minä haluan vain yhtä asiaa ja se on että tämä tällainen loppuu.

Miksi joku jättää menemättä paikkaan jonkun vedessä olevan e.colin takia? Sen kun käyttää juoma- ja hampaidenpesuvetenä pullovettä tai keittää veden niin ongelma on sillä ratkaistu.

Oletko nyt ihan varma että tämän nyt tapahtuneen asian vaikutus on oikeasti SUURI unelmasi toteuttamiselle? Ei siinä hyödytä juuri vatvoa onko varoitus, rangaistus, testi vai mikä, vaan sisulla vaan läpi harmaan kiven, vastoinkäymisiä vastaan. Se on ainakin mun asenne ja sillä yleensä tavoittaa sen mitä tahtoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi itku, se tapahtui taas.... Kirjoitin ketjuun jokin aika sitten siitä miten olen lopen kyllästynyt siihen että minulle tärkeät asiat laukaisee säännönmukaisesti jotain ikävää tai vastoinkäymistä. Jotain kamalaa ja överiä ja semmosta sattumaa että se on ihan mahdotonta. Keskustelu jäi siihen että harmittelin parin vuoden takaista poikkeuksellisen tärkeää lomaa joka lukuisten vastoinkäymisten joukossa lopulta ihan fyysisesti katkesi e-coliin. Vastaajille jäi se käsitys että minä sairastuin mikä olisikin ihan normaalia, mutta tosiasiassa lomapaikan vedestä löydyi e-colia ja vesi oli toista viikkoa käyttökiellossa eikä sinne olisi ollut mitään järkeä lähteä. Näitä asioita sattuu niin hitaaseen tahtiin - kuten myös mulle emotionaalisesti tärkeitä asioita - että ehdin aina välissä unohtaa enkä siis millään lailla älyä odottaa. Se oliskin helpompaa kun osaisi varautua. Mut, ei tilanne on aina sama pommi. Toisaalta enhän mä voi varautumaankaan ruveta koska sitten en enää uskalla tehdä mitään. Tässä tämänkertaisessa oli kyse pitkäaikaisen haaveen toteuttamisesta, joka vaatii multa paljon uskallusta ja itseni likoon laittamista. Päätin viimeinkin tehdä asialle jotain, pistin määräpäivän jolloin päätän ryhdynkö vai enkä ja pidin pienen testijakson kokeillakseni onko onnistumisen mahdollisuudet. Kaikki meni hyvin, tein päivänä x päätöksen kuten olin ajatellutkin lähteä toteuttamaan unelmaani. Illalla tapahtui jotain itsestäni riippumatonta kamalaa jolla on suuri vaikutus unelman toteuttamiseen. Huoh. En yleensä itke juuri koskaan mutta nyt olen joutunut vähän väliä itkemään silmäni punaiseksi (kukaan ei ole vahingoittunut kuitenkaan). Nyt tuo unelma tuntuu niin kaukaiselta, miten saan kerättyä voimat sen toteuttamiseen. Onko tämä nyt taas kerran varoitus, rangaistus, testi vai itseni luoma. Tiedän että 90 prosenttia pitää mua pimahtaneena minkä hyvin ymmärrän =))). Sitä epäilen itsekin joka kerta. Minä haluan vain yhtä asiaa ja se on että tämä tällainen loppuu.

Miksi joku jättää menemättä paikkaan jonkun vedessä olevan e.colin takia? Sen kun käyttää juoma- ja hampaidenpesuvetenä pullovettä tai keittää veden niin ongelma on sillä ratkaistu.

Oletko nyt ihan varma että tämän nyt tapahtuneen asian vaikutus on oikeasti SUURI unelmasi toteuttamiselle? Ei siinä hyödytä juuri vatvoa onko varoitus, rangaistus, testi vai mikä, vaan sisulla vaan läpi harmaan kiven, vastoinkäymisiä vastaan. Se on ainakin mun asenne ja sillä yleensä tavoittaa sen mitä tahtoo.

Silloin kun mulle soitettiin e-colista siellä oli täysi tilanne päällä. Veteen oli päässyt jotain lietettä tms., vika oli iso, kraanasta tuleva vesi oli silminnähden kellertävää... Sen piti olla ihana hemmotteluloma eikä "istun päiviä peseytymättä juomassa vissyvettä" -breikki =). Ja minusta asia ei ole niin yksinertainen että sisulla vain läpi harmaan kiven. Jos itse luon itselleni paskamaisia vastoinkäymisiä, niin mikä takaa että se loppuu? Sisulla läpi harmaan kiven ponnistellen luon itselleni tukun ongelmia lopulta toivoen etten olisi koskaan läksinytkään ja olisin säästynyt niin paljolta jos olisin vaan jättänyt asian siihen? Tai onko tarkoitus osoittaa alunperinkin että kaikki maallinen on turhaa tms.  Jne. En jaksa edes kirjoittaa kaikkia päähän pälkähtäviä mietteitä koska kukaan ei  jaksais lukea =).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi itku, se tapahtui taas.... Kirjoitin ketjuun jokin aika sitten siitä miten olen lopen kyllästynyt siihen että minulle tärkeät asiat laukaisee säännönmukaisesti jotain ikävää tai vastoinkäymistä. Jotain kamalaa ja överiä ja semmosta sattumaa että se on ihan mahdotonta. Keskustelu jäi siihen että harmittelin parin vuoden takaista poikkeuksellisen tärkeää lomaa joka lukuisten vastoinkäymisten joukossa lopulta ihan fyysisesti katkesi e-coliin. Vastaajille jäi se käsitys että minä sairastuin mikä olisikin ihan normaalia, mutta tosiasiassa lomapaikan vedestä löydyi e-colia ja vesi oli toista viikkoa käyttökiellossa eikä sinne olisi ollut mitään järkeä lähteä. Näitä asioita sattuu niin hitaaseen tahtiin - kuten myös mulle emotionaalisesti tärkeitä asioita - että ehdin aina välissä unohtaa enkä siis millään lailla älyä odottaa. Se oliskin helpompaa kun osaisi varautua. Mut, ei tilanne on aina sama pommi. Toisaalta enhän mä voi varautumaankaan ruveta koska sitten en enää uskalla tehdä mitään. Tässä tämänkertaisessa oli kyse pitkäaikaisen haaveen toteuttamisesta, joka vaatii multa paljon uskallusta ja itseni likoon laittamista. Päätin viimeinkin tehdä asialle jotain, pistin määräpäivän jolloin päätän ryhdynkö vai enkä ja pidin pienen testijakson kokeillakseni onko onnistumisen mahdollisuudet. Kaikki meni hyvin, tein päivänä x päätöksen kuten olin ajatellutkin lähteä toteuttamaan unelmaani. Illalla tapahtui jotain itsestäni riippumatonta kamalaa jolla on suuri vaikutus unelman toteuttamiseen. Huoh. En yleensä itke juuri koskaan mutta nyt olen joutunut vähän väliä itkemään silmäni punaiseksi (kukaan ei ole vahingoittunut kuitenkaan). Nyt tuo unelma tuntuu niin kaukaiselta, miten saan kerättyä voimat sen toteuttamiseen. Onko tämä nyt taas kerran varoitus, rangaistus, testi vai itseni luoma. Tiedän että 90 prosenttia pitää mua pimahtaneena minkä hyvin ymmärrän =))). Sitä epäilen itsekin joka kerta. Minä haluan vain yhtä asiaa ja se on että tämä tällainen loppuu.

Miksi joku jättää menemättä paikkaan jonkun vedessä olevan e.colin takia? Sen kun käyttää juoma- ja hampaidenpesuvetenä pullovettä tai keittää veden niin ongelma on sillä ratkaistu.

Oletko nyt ihan varma että tämän nyt tapahtuneen asian vaikutus on oikeasti SUURI unelmasi toteuttamiselle? Ei siinä hyödytä juuri vatvoa onko varoitus, rangaistus, testi vai mikä, vaan sisulla vaan läpi harmaan kiven, vastoinkäymisiä vastaan. Se on ainakin mun asenne ja sillä yleensä tavoittaa sen mitä tahtoo.

Silloin kun mulle soitettiin e-colista siellä oli täysi tilanne päällä. Veteen oli päässyt jotain lietettä tms., vika oli iso, kraanasta tuleva vesi oli silminnähden kellertävää... Sen piti olla ihana hemmotteluloma eikä "istun päiviä peseytymättä juomassa vissyvettä" -breikki =). Ja minusta asia ei ole niin yksinertainen että sisulla vain läpi harmaan kiven. Jos itse luon itselleni paskamaisia vastoinkäymisiä, niin mikä takaa että se loppuu? Sisulla läpi harmaan kiven ponnistellen luon itselleni tukun ongelmia lopulta toivoen etten olisi koskaan läksinytkään ja olisin säästynyt niin paljolta jos olisin vaan jättänyt asian siihen? Tai onko tarkoitus osoittaa alunperinkin että kaikki maallinen on turhaa tms.  Jne. En jaksa edes kirjoittaa kaikkia päähän pälkähtäviä mietteitä koska kukaan ei  jaksais lukea =).

Kai se henkisestä näkökulmasta on tavallaan tarkoitus näyttää että ei rauhaa tai onnellisuutta löydy muuttuvan materiaalisen tasolta.

Mutta kyllä mä ainakin olen elämässäni joutunut taistelemaan ja ponnistelemaan monien minulle tärkeiden ja hyvien asioiden eteen, se on vain tavallista ihmisen elämää. Ainakin siihen asti jos löytää lopulta valaistumisen, jolloin ilmeisesti asiat on helpompia. Mä kuitenkin ajattelen niin että siihen asti kun on taisteltavaa, pitää taistella, ja siinä sivussa etsiä sitä syvempää rauhaa sisäisestä maailmasta. Se ei hyödytä mitään jos jää paikalleen vatvomaan miksi-kysymyksiä ja lamautuu ongelmiinsa.

Kristitty mystikko, puhuessasi maadoittumisesta meditoidessa sanoit ettet sinänsä välitä moisesta puuhasta, koska maadoittuminen kuulostaa varotoimenpiteeltä (kuviteltuja) uhkia vastaan. Ts. maadoittuminen siis mielestäsi ruokkisi illuusioita. Entä sitten konkreettisemmat toimet, esim. ihmisoikeuksien puolesta taistelu tai vapaaehtoistoiminta vaikkapa sademetsien häviämistä, sairauksia tai köyhyyttä vastaan taistelemiseksi - mitä mieltä olet tällaisesta aktivismista? Ruokkivatko ne myös illuusioita ko. ilmiöistä?

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko, puhuessasi maadoittumisesta meditoidessa sanoit ettet sinänsä välitä moisesta puuhasta, koska maadoittuminen kuulostaa varotoimenpiteeltä (kuviteltuja) uhkia vastaan. Ts. maadoittuminen siis mielestäsi ruokkisi illuusioita. Entä sitten konkreettisemmat toimet, esim. ihmisoikeuksien puolesta taistelu tai vapaaehtoistoiminta vaikkapa sademetsien häviämistä, sairauksia tai köyhyyttä vastaan taistelemiseksi - mitä mieltä olet tällaisesta aktivismista? Ruokkivatko ne myös illuusioita ko. ilmiöistä?

Ai niin - kiitos vielä tästä hienosta ketjusta, en ole tänne aiemmin kirjoitellut mutta seuraan kyllä keskustelua aktiivisesti. Kiitos!

Olen tuo yllä kirjoittava urputtaja ja kirjoitan vielä yhden viesti koska olen päässyt taas sillä lailla yli tästä tällä kertaa että huumori voittaa. Nämä ovat pieniä asioita ihmiskunnan mittakaavassa mutta aina kun tätä sattuu kyseellä on ollut mulle poikkeuksellisen tärkeä asia ja en tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa näitten kanssa. Yks oli toi e-coli-loma ja toinen tää viimeaikainen katastrofi. Jälkimmäisestä tulee kestämään pitkään toipua ja koota ittensä tällä elämänalueella. Yhdessä viimevuosina sattuneessa tapauksessa en itse edes yrittänyt mitään,  tapahtui tosi ihana asia ja sitten vedettiinkin karmeasti matto alta. Tunnistamisen pelossa en kerro mitä tapahtui mutta henkisesti se oli kuin joku olisi ensin soittanut että onnea, olette voittaneet lotossa miljona euroa. Ja sit kun olisin ollut aivan onneni kukkuloilla ja ehtinyt jo ilahtua kuinka monille ongelmille voi heittää hyvästit ja  tästä riittää iloa pitkäksi aikaa,  ehkä koko loppuelämäksi, puhelimesta huudettaisiinkin että äikkistä! Et sinä ole mitään voittanut! Hymyile, olet piilokamerassa, ja muuten, tämä menee livenä internettiiin. Et kyllä kauheen siistiltä näytä noissa kotiverkkareissa siellä. Niin joo, ja huomasitko että kaivoit just nenääsi? Niin ja sitten oli se yksi juttu johon laitoin suuret toiveet ja tein kaiken oikein ja lopputulos oli sellainen että joka ikinen juttu oli päinvastoin kuin se mihin pyrin :D. Sama kuin ilmoittautuisit kirkkokuoroon ja jotain hyvin kummallista tapahtuisi, jonka lopputuloksena päätyisit soittamaan bassoa death metal -bändiin. Kysyen itseltäsi että mitä hittoa juuri tapahtui ja miten minä tänne päädyin ja haluanko minä tätä. Mulla on kyllä kummallinen käänteinen midaksen kosketus näissä elämäni käänteissä....

Vierailija kirjoitti:

KM: Tiedän että tämä on ihan sivuasia eikä ihmisille henkisesti oikeasti tärkeä mutta minua kiinnostaa koska esim. buddhalaiset kirjoitukset näyttävät viittaavan rinnakkaisten todellisuuksien olemassaoloon. Uskotko itse sellaisiin tai koetko jopa sellaisten todellisuuden jos olet meditaatiossa unionissa Luojan kanssa, sen jonka sanot olevan kaikki mitä on (siis ne rinnakkaiset universumitkin, jos niitä on)?

Koen kyllä. Kun käännän tietoisuuteni sisäänpäin, ytimeen ja Ilmentymättömään, kaikki maailmat, kaikki illuusiot ja unet, palaavat yhdeksi, ja sen takanaolevaksi perimmäiseksi ajattomaksi, avaruudettomaksi Ilmentymättömän todellisuudeksi. Kun käännyn ulospäin, Ilmentynyt syntyy, kaikki maailmankaikkeudet ja järjestelmät. 

Jopa rinnakkaisten universumien näkemys on omasta näkökulmastani rajoittunut, koska sillä usein tarkoitetaan erilaisia tietyllä tapaa ihmisten kokemusmaailmalle sukua olevia illuusioita, sellaisia joissa aika ja avaruus on todellisuutta (perimmäistä todellisuutta niillä ei ole, ne ovat rajoittuneita vääristymiä Perimmäisen ominaisuuksista ikuisuudesta ja äärettömyydestä). On totta, että Luojan -joka Minä olen- luovuus on niin suuri, että mikään mahdollisuus ei jää ajan ja avaruuden tasolla tutkimatta. Ei mikään. On rajaton määrä rinnakkaisia todellisuuksia niin että jokainen mahdollisuus tulee tutkituksi, jokainen valinta valituksi. Mutta näistä puhuminen ei tosiaan ole kovin merkittävää - joka niitä kaipaa, kaipaa kokemista itse.

Mutta sen lisäksi on todellisuuksia, joissa aikaa ja avaruutta siinä mielessä kuin ihmiset sen kokevat ei ole. Niistä ei pysty puhumaan ihmisten kielellä kuin vertauksin ja viittauksin, koska ihmisten kieli ja ajattelu on niin sidottu aikaan ja tilaan. Esimerkiksi sellaisia on, joissa siinä missä ihmisten maailmassa jatkuvuuden antaa ajan kulku ja ajassa tiettyjen lakien mukaan tapahtuvat tapahtumat, niin niissä todellisuuden perustan muodostaa sillä tasolla olevien olentojen assosiatiiviset verkot jotka eivät ole ajassa. Myös manifestaatio on niissä välitöntä, eikä tapahdu kiinteäksi materiaksi vaikkakin kyllä hengen aistein havaittavaksi muodoiksi. Mutta kaikki nämä sanat, muoto tai assosiatiivinen verkko, ovat vain viittauksia, ne eivät ole mitään mitä ihmismieli ymmärtää.

Jos haluaa, on turvallista tutkia Tietoisuuden vuota sisäänpäin, kohti ilmiömaailman alkupistettä ja sen taakse Perimmäiseen ikuiseen todellisuuteen. Mutta jos ei ole todella varma identiteetistään Hengen tasolla, kannattaa sen jälkeen palata siihen tuttuun maailmaan ja tuttuun keho-ilmentymään, eikä lokalisoida itseään ainakaan kovin vieraisiin systeemeihin. Voi olla hyvin ahdistava ja kaoottinen kokemus päätyä ihmiseksi samaistuneena systeemin, jossa ihmisten maailman mitkään perusoletukset eivät päde, jossa aikaan ja paikkaan tottunut mieli ei osaa toimia. Sen tietää kyllä itse, milloin on valmis paitsi lokalisoimaan itsensä minne haluaa ilmentymien maailmassa, niin myös lepäämään vain tietoisuudessa että on kaikki-mitä-on, kokemaan Itsensä ilmentymässä kaikkina maailmoina tässä ikuisessa nykyhetkessä. Olemaan Ilmentymätön ja Ilmennyt, Todellisuus ja kaikki sen lukemattomat tulkinnat joita erilaisiksi maailmoiksi sanotaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten mystikko näkee kysymykset oikeasta ja väärästä? Nämähän ne enemmän aiheuttavat kiistaa uskontojen välille, kuin teologiset kysymykset. Näin itse ainakin näen.

Miten teet valintasi arjessa, täytyykö noudattaa maan lakeja ja yleisiä hyviä tapoja vai voisitko rikkoa näitä? Ovatko tapasi keskivertosuomalaista vastaavat? Äänestätkö vaaleissa? Miksi henkisen maailmankuvan (nähdäkseni aidon) pohjalta voidaan johtaa niinkin toisistaan poikkeavia poliittisia ja moraalisia näkemyksiä? Suurten maailmanuskontojen näkemykset ovat edes jossain sopusoinnussa keskenään, mutta tähän on mielestäni enemmän yhteiskunnalliset syyt. Jos mystikko kannattaa koko maailman tuhoamista, jotta harhasta päästään eroon, miten näet tällaisen, tuskin koskaan suosituksi nousevan näkemyksen?

Oma temperamenttini pakottaa olemaan vahvasti läsnä maailmassa ja minusta ei koskaan voisi tulla vetäytyvää askeettia. Korkeamman todellisuuden ja maailman harhaluonteen tiedostaminen ei itsessään aiheuta minulle valtavaa tyytyväisyyden tunnetta. Jää edelleen nakertava kysymys, että miksi olen juuri täällä sitten. Koen, että sisäinen ääneni on välillä vahvassakin ristiriidassa ympäröivän todellisuuden ja sen moraalikäsitysten kanssa.

Minä en ajattele kysymyksiä oikeasta ja väärästä - minä toimin sisäisen, tilanteessa tulevan inspiraation mukaan. Pääosin se johtaa kyllä noudattamaan lakeja ja sääntöjä, mutta lähimmäisenrakkaus menee aina lopulta ensimmäiseksi. Jos olisi se usein mainittu hypoteettinen tilanne, että olisin Hitlerin ajan Saksassa, kodissani piilottelisi juutalainen ja lailliset viranomaiset tulisivat kysymään että olenko nähnyt juutalaisia (viedäkseen heidät keskitysleirille), olen varma, että sisäinen inspiraatio käskisi sanomaan että en ole nähnyt. Silti vaikka se olisi valhe ja laillisen viranomaisen vastustamista. Tässä maailmassa ei usein ole olemassa täydellistä vaihtoehtoa, eikä sellaisia ole syytä edes etsiä. Sen kun antaa syvemmän Itsen ohjata sitä mitä kullakin hetkellä tekee, ja pidättäytyy ihmismielen rajoittuneista tuomioista.

Tapani keskivertosuomalaista vastaavat... Pääosin kai kyllä. Elän tosin yksin ja selibaatissa, en välitä harrastaa mitään, en tietoisesti tavoittele mitään elämässäni vaan olen sivustakatsoja ja nauttija. Mutta luulen että moni yllättyisi kuinka tavis minä olen livenä kohdattuna. (Ja tuo yksin ja selibaatissa eläminen ei ole jotain mitä henkisen tien kulkijan pitäisi tavoitella, se on vain minulle luonnollinen ja itse valitsemani tie, ei useimmille muille.)

Äänestänkö vaaleissa? Kyllä. Myös demokratia on osa uuden tietoisuuden asteittaista ilmentymistä maan päälle, edistystä moniin aiempiin systeemeihin nähden. Varmaan arvaatkin, miten valitsen ketä äänestän? Käännyn sisäänpäin ja äänestän sitä, mitä sisäinen intuitio ohjaa äänestämään. 

Miksi henkisen maailmankuvan (nähdäkseni aidon) pohjalta voidaan johtaa niinkin toisistaan poikkeavia poliittisia ja moraalisia näkemyksiä? 

Koska kaikki sellaiset näkemykset ovat vain kokoelmia ihmisajatuksia. Hyvin erilaisten järjestelmien piirissä voi myös toimia oikeamielisesti tai väärämielisesti. Ei sillä ole lopulta niin paljon väliä, sanooko olevansa oikeistolainen vai vasemmistolainen, kristitty vai ateisti - kaikkien näiden näennäisesti vastakkaisten ryhmien sisällä on kaikenlaisia ihmisiä, niitä jotka edistävät uuden tietoisuuden syntymistä maan päälle, että niitä jotka vastustavat sitä.

Jos mystikko kannattaa koko maailman tuhoamista, jotta harhasta päästään eroon, miten näet tällaisen, tuskin koskaan suosituksi nousevan näkemyksen?

Silloin mystikko on itse harhassa, dualismin vallassa, näkemässä taas hyvää ja pahaa ja niiden välistä taistelua, jossa toisen osapuolen pitäisi voittaa. Myös kaikki illuusiot ovat olemassa syystä eivätkä ne ole mitenkään pahoja - ne ovat loputonta luovuutta ja jumalallista pyhää leikkiä. 

Oma temperamenttini pakottaa olemaan vahvasti läsnä maailmassa ja minusta ei koskaan voisi tulla vetäytyvää askeettia. 

Myös henkisiä ja valaistuneita ihmisiä on kaikenlaisia temperamentteja, ja heillä on erilaisia rooleja maailmassa. Eivät kaikki ole mietiskelijöitä, henkisiä opettajia, saati askeetteja. Itseänikään tuskin voisi askeetiksi kutsua, sillä minä nautin elämässäni runsaudesta, joka on tietoisuudentilani ulkoinen heijastuma. Jokaiselle on oma tiensä ja tehtävänsä, jolla juuri hänen kuuluu palvella. Joillekin varsin harvoille se voi olla vetäytyneen askeetin tie, useimmille toisenlainen.

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko, puhuessasi maadoittumisesta meditoidessa sanoit ettet sinänsä välitä moisesta puuhasta, koska maadoittuminen kuulostaa varotoimenpiteeltä (kuviteltuja) uhkia vastaan. Ts. maadoittuminen siis mielestäsi ruokkisi illuusioita. Entä sitten konkreettisemmat toimet, esim. ihmisoikeuksien puolesta taistelu tai vapaaehtoistoiminta vaikkapa sademetsien häviämistä, sairauksia tai köyhyyttä vastaan taistelemiseksi - mitä mieltä olet tällaisesta aktivismista? Ruokkivatko ne myös illuusioita ko. ilmiöistä?

Niitä voi tehdä sekä asenteella joka vahvistaa niiden todellisuutta ja ruokkii illuusiota, että asenteella joka ei niin tee. Jos niitä tekee lähtökohdasta, jossa tosiaan näkee ja uskoo olevan käynnissä hyvän ja pahan taistelun, ja liittyy taisteluun hyvän joukoissa, on dualismin vallassa ja vahvistaa dualismia myös ulkoisessa.

Mutta sitä voi myös nähdä kaikkien ilmentymien läpi, todellisuuteen joka on jo rauhan ja ykseyden tilassa, ja silti valita rakkaudesta maailman toisin näkeviä lähimmäisiä kohtaan auttaa heitä heidän tietoisuutensa tasolla. Esimerkiksi itse en pidä sairautta todellisena, enkä ikinä käyttäisi lääketieteen palveluksia - sen lähtökohdatkin ovat oman näkemykseni vastaiset. Silti saatan lahjoittaa rahaa vaikka syöpätutkimukseen tai Lastensairaalalle, sillä se on ainoa taso millä useimmat ihmiset tällä hetkellä voivat ottaa apua vastaan mitä tulee sairauksista vapautumiseen. Samoin minä näen omassa elämässäni kaiken tarvittavan rahan ja omaisuuden ilmenevän sisäisestä Lähteestä luonnollisesti, ilman ponnistelua, mutta olisi julmaa evätä apu taloudellisessa pulassa olevalta lähimmäiseltä ja sen sijaan saarnata hänelle vain omaa näkemystään (jota hän ei pystyisi todennäköisesti ymmärtämään kuitenkaan, ei oikeasti). Ihmisten maailmassa täytyy pääosin toimia ihmisten kanssa heidän tietoisuutensa tasolla, tuoden sille tasolle rakkautta ja rauhaa.

365 jne. Tarkkaile vain, katsele kuin ulkopuolelta... Katso kaikkea mitä tapahtuu tietoisuudessasi ja mielessäsi ja kaikkea mitä tapahtuu "ulkoisessa", vastustamatta mitään tai kiinnittymättä mihinkään henkisesti. Vastustamalla vain annat voimaa sisäisille ja ulkoisille vihollisillesi, vahvistat niiden todellisuutta. 

Tämä ei tarkoita ettetkö voisi toimia ulkoisella tasolla, mutta se on hyvä tehdä hyväksynnän tilasta käsin. Hyväksyä nykyhetki, vaikka siinä olisikin jotain kipeää tekevää, ja sitten lähteä hyväksynnästä käsin muuttamaan olosuhteita. Sillä mitä järkeä on vastustaa jotain mikä on jo? Sitä ei saa enää olemattomaksi, ei millään määrällä sisäistä vastustusta ja valitusta. Ihmisten tietoisuuden tasolla vain tulevaan voi vaikuttaa, ja siihen vaikuttaa parhaiten olemalla nyt korkeimmassa itselle mahdollisessa tietoisuuden tilassa, luopumalla sisäisestä kaunasta ja vastustuksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli mitä haluan sanoa sulle kristitty mystikko, niin jätä oikea kristinusko rauhaan äläkä sotke sitä idän uskontoihin, vaikka Jeesus tuntuisikin kivalta tyypiltä.

Kun ihminen tulee uskoon eli pyytää Jeesuksen elämäänsä, alkaa hänessä Raamatun jutut oikeasti toteutua siten kun Jeesus on sanonut. Miljoonat kristityt ovat kokeneet sen.

Ei siihen meditaatiota tarvita.

Kaiken sanominen harhaksi on kuin Jumalan luomistyön häpäisemistä.

Jos ihmettelet mistä alapeukut, niin ehkäpä ylimielisestä sävystäsi joka paistaa läpi viesteistä. Tunnut kuittaavan Kristityn mystikon aika kevytkenkäiseksi tyypiksi, kun vihjaat että hän puhuu kristinuskosta vain koska Jeesus tuntuu kivalta tyypiltä. Käytännössä pidät häntä yksinkertaisena, ja samaan aikaan omat viestisi osoittavat totaalista ymmärtämiskyvyn puutetta siitä mistä täällä on keskusteltu. Me emme jaksa keskustella kysymyksistäsi koska niistä tulee heti olo että et halua keskustella vaan käännyttää ja vängätä, ilman oikeaa halua ymmärtää. Kuten aiempi sanoi, olet väärässä ketjussa nyt. Täällä tuskin kukaan on kiinnostunut käsityksistäsi. Vielä vähemmän koska ne on esitetty asenteella joilla ne esität.

No kerropa sinä miksi KM:n nimessä on sana "kristillinen". Kysyn tätä ihan rehellisesti ja vilpittömästi.

Sama kuin mä väittäisin itseäni "kristilliseksi pankkiryöstäjäksi";ei pelkkä nimi tee kristilliseksi.

Meneekö sinun mielestäsi myös esim. tuon Wikipedia linkin alla kristillisen mystiikan edustajiksi luetellut, joista osa on pyhimyksiksi julistettuja henkilöitä, kaikki ei-kristillisiksi, siksi että ajattelevat opinkysymyksistä eri tavalla kuin sinä tai uskonsuuntasi? Mikä oikeus sinulla on määritellä kristillisyys? Historiassa kristinuskossa on valtavasti eriäviä suuntauksia, joista varmasti vain pieni osa mahtuisi sinun määritelmäsi alle.

Ja mitä väliä jollain termillä yleensä on? Minulle ainakin tärkeintä on että minä ja moni muu tänne kirjoittanut on ilmoittanut saavansa sisäistä rauhaa ja inspiraatiota näistä teksteistä. IHan sama onko kirjoittaja kristillinen tai buddhalainen tai vaikka avaruusolento jonka uskomusjärjestelmästä emme ymmärrä mitään. Esitetyt ajatukset puhuvat puolestaan.

Erota toisistaan ihmisten keksimät jutut ja Raamatun sana. Mä en puhu omiani, vaan luen Raamattua niin kuin se on kirjoitettu, en itse uskalla peukaloida Jumalan sanoja.

Kumpaanko me voidaan luottaa, ihmisten keksimään juttuun vai Jumalan omaan puheeseen?

Eli, ei kaikki joka on kirkollista, ole kristillistä. Raamatussa puhutaan pyhistä eli uskovista, mutta ei puhuta pyhimyksistä. Ei mitään ihmisille tehtävistä patsaista eikä monesta muustakaan kirkollisesta asiasta (kaavut, liturgiat, konfirmaatio, kasteen armoon palaaminen, sakramentit).

Ei siellä ole munkkeja, nunnia, luostareita.

Jeesuksen ja apostolien malli oli dynaaminen, vietiin yksinkertaista sanomaa ihmisille pelastuksesta eikä jääty homehtumaan luostariin. Omat vaatteet oli, ei ollut raskaita liturgioita vaan jokainen sai puhua seurakunnan kokouksissa vapaasti mitä Jumala oli puhunut jne.

Mutta kun koko Raamatun lukeminen on yhtä tulkintaa. Ei kukaan lue Raamattua sanasta sanaan, vaan sitä tulkintaa teologit tekevät. Sitten he kertovat _oman_ tulkintansa meille. Ja hänestä tulee seurakunnan johtaja, joka tietää parhaiten.

Tästä tulkinnastahan eri suuntaukset (luterilaisuus, vapaakirkko, helluntailaiset, Kansanlähetys...) juuri kiistelevät.

Yhtä suurta tulkintaa kaikki. Ihmisen tekemää tulkintaa.

Ap

Ei Raamattua ole vaikea tulkita, periaate on että ns.pihtiputaan mummonkin pitää saada siitä tolkku - ja perusjutuista hän saakin. Pelastussanoma on siellä selkeästi kerrottu.

Toinen periaate on että Raamattu selittää itse itseään ja se on ehdottomasti tulkittava kokonaisuutena, koska siellä on toisistaan vastakkaisia lauseita (pari kertaa jopa peräkkäin).

Jos sitten haluaa ihan teologisia linjauksia muotoilla niin täytyy tietää historiaa ja kulttuuria ja hyvä on olla alkukielten tuntemustakin. Mutta ne kysymykset ei usein ole ns.pelastuskysymyksiä, pelastus on tosi selkeästi kerrottu.

En halua vainota kristittyä mystikkoa, varmasti symppis ihminen, mutta en löydä hänen teksteistään MITÄÄN kristillistä.

->siispä sana "kristitty"pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli mitä haluan sanoa sulle kristitty mystikko, niin jätä oikea kristinusko rauhaan äläkä sotke sitä idän uskontoihin, vaikka Jeesus tuntuisikin kivalta tyypiltä.

Kun ihminen tulee uskoon eli pyytää Jeesuksen elämäänsä, alkaa hänessä Raamatun jutut oikeasti toteutua siten kun Jeesus on sanonut. Miljoonat kristityt ovat kokeneet sen.

Ei siihen meditaatiota tarvita.

Kaiken sanominen harhaksi on kuin Jumalan luomistyön häpäisemistä.

Jos ihmettelet mistä alapeukut, niin ehkäpä ylimielisestä sävystäsi joka paistaa läpi viesteistä. Tunnut kuittaavan Kristityn mystikon aika kevytkenkäiseksi tyypiksi, kun vihjaat että hän puhuu kristinuskosta vain koska Jeesus tuntuu kivalta tyypiltä. Käytännössä pidät häntä yksinkertaisena, ja samaan aikaan omat viestisi osoittavat totaalista ymmärtämiskyvyn puutetta siitä mistä täällä on keskusteltu. Me emme jaksa keskustella kysymyksistäsi koska niistä tulee heti olo että et halua keskustella vaan käännyttää ja vängätä, ilman oikeaa halua ymmärtää. Kuten aiempi sanoi, olet väärässä ketjussa nyt. Täällä tuskin kukaan on kiinnostunut käsityksistäsi. Vielä vähemmän koska ne on esitetty asenteella joilla ne esität.

No kerropa sinä miksi KM:n nimessä on sana "kristillinen". Kysyn tätä ihan rehellisesti ja vilpittömästi.

Sama kuin mä väittäisin itseäni "kristilliseksi pankkiryöstäjäksi";ei pelkkä nimi tee kristilliseksi.

Meneekö sinun mielestäsi myös esim. tuon Wikipedia linkin alla kristillisen mystiikan edustajiksi luetellut, joista osa on pyhimyksiksi julistettuja henkilöitä, kaikki ei-kristillisiksi, siksi että ajattelevat opinkysymyksistä eri tavalla kuin sinä tai uskonsuuntasi? Mikä oikeus sinulla on määritellä kristillisyys? Historiassa kristinuskossa on valtavasti eriäviä suuntauksia, joista varmasti vain pieni osa mahtuisi sinun määritelmäsi alle.

Ja mitä väliä jollain termillä yleensä on? Minulle ainakin tärkeintä on että minä ja moni muu tänne kirjoittanut on ilmoittanut saavansa sisäistä rauhaa ja inspiraatiota näistä teksteistä. IHan sama onko kirjoittaja kristillinen tai buddhalainen tai vaikka avaruusolento jonka uskomusjärjestelmästä emme ymmärrä mitään. Esitetyt ajatukset puhuvat puolestaan.

Erota toisistaan ihmisten keksimät jutut ja Raamatun sana. Mä en puhu omiani, vaan luen Raamattua niin kuin se on kirjoitettu, en itse uskalla peukaloida Jumalan sanoja.

.

Ok, eli niin kuin on kirjoitettu ilman tulkintoja. Jos olet nainen, pidäthän seurakunnan kokouksissa huivin päässä "vallanalaisuuden merkkinä"? Jos jokin näkemäsi viettelee sinua, revit silmän pois päästäsi? Kivität niitä ihmisryhmiä joille Vanha Testamentti määrää kivitystuomion esim. aviorikkojia ja tottelemattomia lapsia?

Huomaa ettet ole lukenut Raamattua kokonaisuutena vaan yksittäisinä jakeina.

Ensinnäkin, lapsikin tajuaa että silmän repiminen on vertauskuva, koska silmää ei voi repiä kuin sen 2 kertaa, mutta kiusauksia tulee uskovillekin sitä enemmän.

Vertauskuvat tulee niin selkeinä ettei niissä ole epäselvyyttä, ainut että Ilmestyskirjan jotkut kohdat on tulkinnallisempia.

Sitten on hyvä tietää mitä Jeesus opetti. Jeesus ei kannattanut avionrikkojanaisen kivittämistä, Hän kielsi omiaan tappamasta (eli ristiretket ei olleet Jumalasta) jne. Käski kyllä totella maallista esivaltaa joten jos jossain on linnatuomio vaikka raiskauksesta, niin sit suorittakoon sen.

Sit on ns.klassisessa kristinuskossa ihan selvillä se, mikä kuuluu juutalais-ja mikä pakanakristityille (eli meillä ei ole juutalaisten juhlamenoja ym).

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KM: Tiedän että tämä on ihan sivuasia eikä ihmisille henkisesti oikeasti tärkeä mutta minua kiinnostaa koska esim. buddhalaiset kirjoitukset näyttävät viittaavan rinnakkaisten todellisuuksien olemassaoloon. Uskotko itse sellaisiin tai koetko jopa sellaisten todellisuuden jos olet meditaatiossa unionissa Luojan kanssa, sen jonka sanot olevan kaikki mitä on (siis ne rinnakkaiset universumitkin, jos niitä on)?

Koen kyllä. Kun käännän tietoisuuteni sisäänpäin, ytimeen ja Ilmentymättömään, kaikki maailmat, kaikki illuusiot ja unet, palaavat yhdeksi, ja sen takanaolevaksi perimmäiseksi ajattomaksi, avaruudettomaksi Ilmentymättömän todellisuudeksi. Kun käännyn ulospäin, Ilmentynyt syntyy, kaikki maailmankaikkeudet ja järjestelmät. 

Jopa rinnakkaisten universumien näkemys on omasta näkökulmastani rajoittunut, koska sillä usein tarkoitetaan erilaisia tietyllä tapaa ihmisten kokemusmaailmalle sukua olevia illuusioita, sellaisia joissa aika ja avaruus on todellisuutta (perimmäistä todellisuutta niillä ei ole, ne ovat rajoittuneita vääristymiä Perimmäisen ominaisuuksista ikuisuudesta ja äärettömyydestä). On totta, että Luojan -joka Minä olen- luovuus on niin suuri, että mikään mahdollisuus ei jää ajan ja avaruuden tasolla tutkimatta. Ei mikään. On rajaton määrä rinnakkaisia todellisuuksia niin että jokainen mahdollisuus tulee tutkituksi, jokainen valinta valituksi. Mutta näistä puhuminen ei tosiaan ole kovin merkittävää - joka niitä kaipaa, kaipaa kokemista itse.

Mutta sen lisäksi on todellisuuksia, joissa aikaa ja avaruutta siinä mielessä kuin ihmiset sen kokevat ei ole. Niistä ei pysty puhumaan ihmisten kielellä kuin vertauksin ja viittauksin, koska ihmisten kieli ja ajattelu on niin sidottu aikaan ja tilaan. Esimerkiksi sellaisia on, joissa siinä missä ihmisten maailmassa jatkuvuuden antaa ajan kulku ja ajassa tiettyjen lakien mukaan tapahtuvat tapahtumat, niin niissä todellisuuden perustan muodostaa sillä tasolla olevien olentojen assosiatiiviset verkot jotka eivät ole ajassa. Myös manifestaatio on niissä välitöntä, eikä tapahdu kiinteäksi materiaksi vaikkakin kyllä hengen aistein havaittavaksi muodoiksi. Mutta kaikki nämä sanat, muoto tai assosiatiivinen verkko, ovat vain viittauksia, ne eivät ole mitään mitä ihmismieli ymmärtää.

Jos haluaa, on turvallista tutkia Tietoisuuden vuota sisäänpäin, kohti ilmiömaailman alkupistettä ja sen taakse Perimmäiseen ikuiseen todellisuuteen. Mutta jos ei ole todella varma identiteetistään Hengen tasolla, kannattaa sen jälkeen palata siihen tuttuun maailmaan ja tuttuun keho-ilmentymään, eikä lokalisoida itseään ainakaan kovin vieraisiin systeemeihin. Voi olla hyvin ahdistava ja kaoottinen kokemus päätyä ihmiseksi samaistuneena systeemin, jossa ihmisten maailman mitkään perusoletukset eivät päde, jossa aikaan ja paikkaan tottunut mieli ei osaa toimia. Sen tietää kyllä itse, milloin on valmis paitsi lokalisoimaan itsensä minne haluaa ilmentymien maailmassa, niin myös lepäämään vain tietoisuudessa että on kaikki-mitä-on, kokemaan Itsensä ilmentymässä kaikkina maailmoina tässä ikuisessa nykyhetkessä. Olemaan Ilmentymätön ja Ilmennyt, Todellisuus ja kaikki sen lukemattomat tulkinnat joita erilaisiksi maailmoiksi sanotaan.

Kaunista, kaunista. Jotenkin epäilinkin että näkemyksesi syvyys ei pettäisi, siksi kysyinkin :) Olen lukenut näistä asioista hindulaisesta ja buddhalaisesta kirjallisuudesta ja todennut että myös moderni kosmologia supersäie- ja multiversumiteorioineen alkaa tukea sellaisia näkemyksiä. Nyt pitäisi päästä vain kokemaan itse :)

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten mystikko näkee kysymykset oikeasta ja väärästä? Nämähän ne enemmän aiheuttavat kiistaa uskontojen välille, kuin teologiset kysymykset. Näin itse ainakin näen.

Miten teet valintasi arjessa, täytyykö noudattaa maan lakeja ja yleisiä hyviä tapoja vai voisitko rikkoa näitä? Ovatko tapasi keskivertosuomalaista vastaavat? Äänestätkö vaaleissa? Miksi henkisen maailmankuvan (nähdäkseni aidon) pohjalta voidaan johtaa niinkin toisistaan poikkeavia poliittisia ja moraalisia näkemyksiä? Suurten maailmanuskontojen näkemykset ovat edes jossain sopusoinnussa keskenään, mutta tähän on mielestäni enemmän yhteiskunnalliset syyt. Jos mystikko kannattaa koko maailman tuhoamista, jotta harhasta päästään eroon, miten näet tällaisen, tuskin koskaan suosituksi nousevan näkemyksen?

Oma temperamenttini pakottaa olemaan vahvasti läsnä maailmassa ja minusta ei koskaan voisi tulla vetäytyvää askeettia. Korkeamman todellisuuden ja maailman harhaluonteen tiedostaminen ei itsessään aiheuta minulle valtavaa tyytyväisyyden tunnetta. Jää edelleen nakertava kysymys, että miksi olen juuri täällä sitten. Koen, että sisäinen ääneni on välillä vahvassakin ristiriidassa ympäröivän todellisuuden ja sen moraalikäsitysten kanssa.

Minä en ajattele kysymyksiä oikeasta ja väärästä - minä toimin sisäisen, tilanteessa tulevan inspiraation mukaan. Pääosin se johtaa kyllä noudattamaan lakeja ja sääntöjä, mutta lähimmäisenrakkaus menee aina lopulta ensimmäiseksi. Jos olisi se usein mainittu hypoteettinen tilanne, että olisin Hitlerin ajan Saksassa, kodissani piilottelisi juutalainen ja lailliset viranomaiset tulisivat kysymään että olenko nähnyt juutalaisia (viedäkseen heidät keskitysleirille), olen varma, että sisäinen inspiraatio käskisi sanomaan että en ole nähnyt. Silti vaikka se olisi valhe ja laillisen viranomaisen vastustamista. Tässä maailmassa ei usein ole olemassa täydellistä vaihtoehtoa, eikä sellaisia ole syytä edes etsiä. Sen kun antaa syvemmän Itsen ohjata sitä mitä kullakin hetkellä tekee, ja pidättäytyy ihmismielen rajoittuneista tuomioista.

Tapani keskivertosuomalaista vastaavat... Pääosin kai kyllä. Elän tosin yksin ja selibaatissa, en välitä harrastaa mitään, en tietoisesti tavoittele mitään elämässäni vaan olen sivustakatsoja ja nauttija. Mutta luulen että moni yllättyisi kuinka tavis minä olen livenä kohdattuna. (Ja tuo yksin ja selibaatissa eläminen ei ole jotain mitä henkisen tien kulkijan pitäisi tavoitella, se on vain minulle luonnollinen ja itse valitsemani tie, ei useimmille muille.)

Äänestänkö vaaleissa? Kyllä. Myös demokratia on osa uuden tietoisuuden asteittaista ilmentymistä maan päälle, edistystä moniin aiempiin systeemeihin nähden. Varmaan arvaatkin, miten valitsen ketä äänestän? Käännyn sisäänpäin ja äänestän sitä, mitä sisäinen intuitio ohjaa äänestämään. 

Minä olen miettinyt myös tätä maallista lakia henkisestä näkökulmasta. Kerroinkin aiemmin, että minulla on läheinen, joka on rikkonut lakia usein. Pohdin pitkään ja hartaasti sitä, onko minun tehtäväni ilmoittaa siitä viranomaisille vai mikä siinä tapauksessa olisi sitä lähimmäisenrakkautta. Jossain vaiheessa mieleeni nousi aika selkeästi se, että koska lähimmäiseni lakia rikkoessaan saattaisi vahingoittaa muitakin, lähimmäisenrakkautta on tehdä se ilmoitus. Joskus nämä tilanteet ovat kyllä todella hankalia... Kun en myöskään haluaisi kuitenkaan puuttua kenenkään vapaaseen tahtoon, joskus on vain annettava ihmisten tehdä omat virheensä. Vaikeita kysymyksiä, ja minun intuition kuunteleminen on vielä jotenkin niin työlästä, että ratkaisut eivät tule helpolla. Kuulisin mielelläni muidenkin ajatuksia tästä aiheesta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli mitä haluan sanoa sulle kristitty mystikko, niin jätä oikea kristinusko rauhaan äläkä sotke sitä idän uskontoihin, vaikka Jeesus tuntuisikin kivalta tyypiltä.

Kun ihminen tulee uskoon eli pyytää Jeesuksen elämäänsä, alkaa hänessä Raamatun jutut oikeasti toteutua siten kun Jeesus on sanonut. Miljoonat kristityt ovat kokeneet sen.

Ei siihen meditaatiota tarvita.

Kaiken sanominen harhaksi on kuin Jumalan luomistyön häpäisemistä.

Jos ihmettelet mistä alapeukut, niin ehkäpä ylimielisestä sävystäsi joka paistaa läpi viesteistä. Tunnut kuittaavan Kristityn mystikon aika kevytkenkäiseksi tyypiksi, kun vihjaat että hän puhuu kristinuskosta vain koska Jeesus tuntuu kivalta tyypiltä. Käytännössä pidät häntä yksinkertaisena, ja samaan aikaan omat viestisi osoittavat totaalista ymmärtämiskyvyn puutetta siitä mistä täällä on keskusteltu. Me emme jaksa keskustella kysymyksistäsi koska niistä tulee heti olo että et halua keskustella vaan käännyttää ja vängätä, ilman oikeaa halua ymmärtää. Kuten aiempi sanoi, olet väärässä ketjussa nyt. Täällä tuskin kukaan on kiinnostunut käsityksistäsi. Vielä vähemmän koska ne on esitetty asenteella joilla ne esität.

No kerropa sinä miksi KM:n nimessä on sana "kristillinen". Kysyn tätä ihan rehellisesti ja vilpittömästi.

Sama kuin mä väittäisin itseäni "kristilliseksi pankkiryöstäjäksi";ei pelkkä nimi tee kristilliseksi.

Meneekö sinun mielestäsi myös esim. tuon Wikipedia linkin alla kristillisen mystiikan edustajiksi luetellut, joista osa on pyhimyksiksi julistettuja henkilöitä, kaikki ei-kristillisiksi, siksi että ajattelevat opinkysymyksistä eri tavalla kuin sinä tai uskonsuuntasi? Mikä oikeus sinulla on määritellä kristillisyys? Historiassa kristinuskossa on valtavasti eriäviä suuntauksia, joista varmasti vain pieni osa mahtuisi sinun määritelmäsi alle.

Ja mitä väliä jollain termillä yleensä on? Minulle ainakin tärkeintä on että minä ja moni muu tänne kirjoittanut on ilmoittanut saavansa sisäistä rauhaa ja inspiraatiota näistä teksteistä. IHan sama onko kirjoittaja kristillinen tai buddhalainen tai vaikka avaruusolento jonka uskomusjärjestelmästä emme ymmärrä mitään. Esitetyt ajatukset puhuvat puolestaan.

Erota toisistaan ihmisten keksimät jutut ja Raamatun sana. Mä en puhu omiani, vaan luen Raamattua niin kuin se on kirjoitettu, en itse uskalla peukaloida Jumalan sanoja.

Kumpaanko me voidaan luottaa, ihmisten keksimään juttuun vai Jumalan omaan puheeseen?

Eli, ei kaikki joka on kirkollista, ole kristillistä. Raamatussa puhutaan pyhistä eli uskovista, mutta ei puhuta pyhimyksistä. Ei mitään ihmisille tehtävistä patsaista eikä monesta muustakaan kirkollisesta asiasta (kaavut, liturgiat, konfirmaatio, kasteen armoon palaaminen, sakramentit).

Ei siellä ole munkkeja, nunnia, luostareita.

Jeesuksen ja apostolien malli oli dynaaminen, vietiin yksinkertaista sanomaa ihmisille pelastuksesta eikä jääty homehtumaan luostariin. Omat vaatteet oli, ei ollut raskaita liturgioita vaan jokainen sai puhua seurakunnan kokouksissa vapaasti mitä Jumala oli puhunut jne.

Mutta kun koko Raamatun lukeminen on yhtä tulkintaa. Ei kukaan lue Raamattua sanasta sanaan, vaan sitä tulkintaa teologit tekevät. Sitten he kertovat _oman_ tulkintansa meille. Ja hänestä tulee seurakunnan johtaja, joka tietää parhaiten.

Tästä tulkinnastahan eri suuntaukset (luterilaisuus, vapaakirkko, helluntailaiset, Kansanlähetys...) juuri kiistelevät.

Yhtä suurta tulkintaa kaikki. Ihmisen tekemää tulkintaa.

Ap

Ei Raamattua ole vaikea tulkita, periaate on että ns.pihtiputaan mummonkin pitää saada siitä tolkku - ja perusjutuista hän saakin. Pelastussanoma on siellä selkeästi kerrottu.

Toinen periaate on että Raamattu selittää itse itseään ja se on ehdottomasti tulkittava kokonaisuutena, koska siellä on toisistaan vastakkaisia lauseita (pari kertaa jopa peräkkäin).

Jos sitten haluaa ihan teologisia linjauksia muotoilla niin täytyy tietää historiaa ja kulttuuria ja hyvä on olla alkukielten tuntemustakin. Mutta ne kysymykset ei usein ole ns.pelastuskysymyksiä, pelastus on tosi selkeästi kerrottu.

En halua vainota kristittyä mystikkoa, varmasti symppis ihminen, mutta en löydä hänen teksteistään MITÄÄN kristillistä.

->siispä sana "kristitty"pois.

Niin niin. Tätä ketjua lukevista luultavasti kukaan ei varmaan usko kuolemanjälkeisen pelastuksen tarpeeseen eikä sellaista etsi. Olet väärässä ketjussa, edelleen.

Kristitty mystikko:Eli nyt tuli sit viimeinen osoitus ettet ole mikään kristitty.

Sulle intuition kuunteleminen on tärkeämpää kuin Raamattu.

Oman intuition kuunteleminen on välillä tärkeää, mutta se on vaarallista. Eri kulttuureista tulevien intuitiot sanoo eri asioita, eikä jokainen maailman ihminen ole psyykkisesti terve.

-mitä jos muslimitaustaisen intuitio sanoo "ota tuo 6 vee tyttö vaimoksesi koska hän on niin suloinen?" Vaikka se mies olisi vilpitön?

-skitsofreenikolle intuitio sanoo:tuo naapuri salakuuntelee sua, mene sanomaan sille.

-jotakuta voisi intuitio ohjata shoppailemaan jonkun kivan kaupan tyhjäksi vaikka ei olisi varaa.

Joku voi sanoa että "nuo ei päde koska niissä vahingoitetaan jotakuta". Niin, mutta miksi meillä on vankeinhoitolaitos? Miksi sakkojärjestelmä? Oppivelvollisuus? Niissäkin vahingoitetaan ihmistä viemällä hänen vapautensa.

Ihmismieleen ei voi luottaa. Sen takia me tarvitaan ikuinen, muuttumaton Jumalan sana.

Ohjeet jotka ei muutu ihmisen, kulttuurin ja ympäröivien käsitysten mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko:Eli nyt tuli sit viimeinen osoitus ettet ole mikään kristitty.

Sulle intuition kuunteleminen on tärkeämpää kuin Raamattu.

Oman intuition kuunteleminen on välillä tärkeää, mutta se on vaarallista. Eri kulttuureista tulevien intuitiot sanoo eri asioita, eikä jokainen maailman ihminen ole psyykkisesti terve.

-mitä jos muslimitaustaisen intuitio sanoo "ota tuo 6 vee tyttö vaimoksesi koska hän on niin suloinen?" Vaikka se mies olisi vilpitön?

-skitsofreenikolle intuitio sanoo:tuo naapuri salakuuntelee sua, mene sanomaan sille.

-jotakuta voisi intuitio ohjata shoppailemaan jonkun kivan kaupan tyhjäksi vaikka ei olisi varaa.

Joku voi sanoa että "nuo ei päde koska niissä vahingoitetaan jotakuta". Niin, mutta miksi meillä on vankeinhoitolaitos? Miksi sakkojärjestelmä? Oppivelvollisuus? Niissäkin vahingoitetaan ihmistä viemällä hänen vapautensa.

Ihmismieleen ei voi luottaa. Sen takia me tarvitaan ikuinen, muuttumaton Jumalan sana.

Ohjeet jotka ei muutu ihmisen, kulttuurin ja ympäröivien käsitysten mukaan.

Miten sinä jaksatkin jankata tuosta yhdestä sanasta KRISTITTY. Kun KM on itse sanonut monta kertaa, että tietää että osa ei pidä häntä kristittynä ja se on hänelle yhdentekevää. Mitä väliä sillä on, että lyökö joku ihminen tai joukko ihmisiä sinuun leiman kristitty vai kieltäytyykö lyömästä sitä? 

Ja miten jos sitä jumalan sanaa niin tarvitaan, niin ateistit ja agnostikot ei näytä olevan yhtään sen pahempia ihmisiä kuin kristitytkään? Silti vaikka eivät tunnusta mitään raamattua vaan elävät vain maallisten lakien ja oman omatuntonsa mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli mitä haluan sanoa sulle kristitty mystikko, niin jätä oikea kristinusko rauhaan äläkä sotke sitä idän uskontoihin, vaikka Jeesus tuntuisikin kivalta tyypiltä.

Kun ihminen tulee uskoon eli pyytää Jeesuksen elämäänsä, alkaa hänessä Raamatun jutut oikeasti toteutua siten kun Jeesus on sanonut. Miljoonat kristityt ovat kokeneet sen.

Ei siihen meditaatiota tarvita.

Kaiken sanominen harhaksi on kuin Jumalan luomistyön häpäisemistä.

Jos ihmettelet mistä alapeukut, niin ehkäpä ylimielisestä sävystäsi joka paistaa läpi viesteistä. Tunnut kuittaavan Kristityn mystikon aika kevytkenkäiseksi tyypiksi, kun vihjaat että hän puhuu kristinuskosta vain koska Jeesus tuntuu kivalta tyypiltä. Käytännössä pidät häntä yksinkertaisena, ja samaan aikaan omat viestisi osoittavat totaalista ymmärtämiskyvyn puutetta siitä mistä täällä on keskusteltu. Me emme jaksa keskustella kysymyksistäsi koska niistä tulee heti olo että et halua keskustella vaan käännyttää ja vängätä, ilman oikeaa halua ymmärtää. Kuten aiempi sanoi, olet väärässä ketjussa nyt. Täällä tuskin kukaan on kiinnostunut käsityksistäsi. Vielä vähemmän koska ne on esitetty asenteella joilla ne esität.

No kerropa sinä miksi KM:n nimessä on sana "kristillinen". Kysyn tätä ihan rehellisesti ja vilpittömästi.

Sama kuin mä väittäisin itseäni "kristilliseksi pankkiryöstäjäksi";ei pelkkä nimi tee kristilliseksi.

Meneekö sinun mielestäsi myös esim. tuon Wikipedia linkin alla kristillisen mystiikan edustajiksi luetellut, joista osa on pyhimyksiksi julistettuja henkilöitä, kaikki ei-kristillisiksi, siksi että ajattelevat opinkysymyksistä eri tavalla kuin sinä tai uskonsuuntasi? Mikä oikeus sinulla on määritellä kristillisyys? Historiassa kristinuskossa on valtavasti eriäviä suuntauksia, joista varmasti vain pieni osa mahtuisi sinun määritelmäsi alle.

Ja mitä väliä jollain termillä yleensä on? Minulle ainakin tärkeintä on että minä ja moni muu tänne kirjoittanut on ilmoittanut saavansa sisäistä rauhaa ja inspiraatiota näistä teksteistä. IHan sama onko kirjoittaja kristillinen tai buddhalainen tai vaikka avaruusolento jonka uskomusjärjestelmästä emme ymmärrä mitään. Esitetyt ajatukset puhuvat puolestaan.

Erota toisistaan ihmisten keksimät jutut ja Raamatun sana. Mä en puhu omiani, vaan luen Raamattua niin kuin se on kirjoitettu, en itse uskalla peukaloida Jumalan sanoja.

Kumpaanko me voidaan luottaa, ihmisten keksimään juttuun vai Jumalan omaan puheeseen?

Eli, ei kaikki joka on kirkollista, ole kristillistä. Raamatussa puhutaan pyhistä eli uskovista, mutta ei puhuta pyhimyksistä. Ei mitään ihmisille tehtävistä patsaista eikä monesta muustakaan kirkollisesta asiasta (kaavut, liturgiat, konfirmaatio, kasteen armoon palaaminen, sakramentit).

Ei siellä ole munkkeja, nunnia, luostareita.

Jeesuksen ja apostolien malli oli dynaaminen, vietiin yksinkertaista sanomaa ihmisille pelastuksesta eikä jääty homehtumaan luostariin. Omat vaatteet oli, ei ollut raskaita liturgioita vaan jokainen sai puhua seurakunnan kokouksissa vapaasti mitä Jumala oli puhunut jne.

Mutta kun koko Raamatun lukeminen on yhtä tulkintaa. Ei kukaan lue Raamattua sanasta sanaan, vaan sitä tulkintaa teologit tekevät. Sitten he kertovat _oman_ tulkintansa meille. Ja hänestä tulee seurakunnan johtaja, joka tietää parhaiten.

Tästä tulkinnastahan eri suuntaukset (luterilaisuus, vapaakirkko, helluntailaiset, Kansanlähetys...) juuri kiistelevät.

Yhtä suurta tulkintaa kaikki. Ihmisen tekemää tulkintaa.

Ap

Ei Raamattua ole vaikea tulkita, periaate on että ns.pihtiputaan mummonkin pitää saada siitä tolkku - ja perusjutuista hän saakin. Pelastussanoma on siellä selkeästi kerrottu.

Toinen periaate on että Raamattu selittää itse itseään ja se on ehdottomasti tulkittava kokonaisuutena, koska siellä on toisistaan vastakkaisia lauseita (pari kertaa jopa peräkkäin).

Jos sitten haluaa ihan teologisia linjauksia muotoilla niin täytyy tietää historiaa ja kulttuuria ja hyvä on olla alkukielten tuntemustakin. Mutta ne kysymykset ei usein ole ns.pelastuskysymyksiä, pelastus on tosi selkeästi kerrottu.

U

En halua vainota kristittyä mystikkoa, varmasti symppis ihminen, mutta en löydä hänen teksteistään MITÄÄN kristillistä.

->siispä sana "kristitty"pois.

Niin niin. Tätä ketjua lukevista luultavasti kukaan ei varmaan usko kuolemanjälkeisen pelastuksen tarpeeseen eikä sellaista etsi. Olet väärässä ketjussa, edelleen.

Ei varmasti etsikään, vähiten KM. Ja sen takia lakatkoon puhumasta itsestään kristittynä.

Koska kristityt uskovat että kuoleman jälkeen on Jeesuksen ilmoittamat 2 paikkaa, taivas ja helvetti.

Mutta jatkakaa buddhismin tai New Agen parissa, kaikkea hyvää teille anyway.

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko:Eli nyt tuli sit viimeinen osoitus ettet ole mikään kristitty.

Sulle intuition kuunteleminen on tärkeämpää kuin Raamattu.

Oman intuition kuunteleminen on välillä tärkeää, mutta se on vaarallista. Eri kulttuureista tulevien intuitiot sanoo eri asioita, eikä jokainen maailman ihminen ole psyykkisesti terve.

-mitä jos muslimitaustaisen intuitio sanoo "ota tuo 6 vee tyttö vaimoksesi koska hän on niin suloinen?" Vaikka se mies olisi vilpitön?

-skitsofreenikolle intuitio sanoo:tuo naapuri salakuuntelee sua, mene sanomaan sille.

-jotakuta voisi intuitio ohjata shoppailemaan jonkun kivan kaupan tyhjäksi vaikka ei olisi varaa.

Joku voi sanoa että "nuo ei päde koska niissä vahingoitetaan jotakuta". Niin, mutta miksi meillä on vankeinhoitolaitos? Miksi sakkojärjestelmä? Oppivelvollisuus? Niissäkin vahingoitetaan ihmistä viemällä hänen vapautensa.

Ihmismieleen ei voi luottaa. Sen takia me tarvitaan ikuinen, muuttumaton Jumalan sana.

Ohjeet jotka ei muutu ihmisen, kulttuurin ja ympäröivien käsitysten mukaan.

Näkisin että kuvailemissasi tilanteissa ei puhu intuitio vaan mieli, ego. Se joka jatkuvasti tulkitsee, höpöttää, arvottaa ja ajattelee. Mieli tekee sen kuitenkin vain ulkoisen oppimansa ja näiden perusteella tekemiensä yhteyksien kautta. Se on hyvä renki, mutta huono isäntä. Jos se pääsee ns. niskan päälle, eli jos ihminen on kadottanut yhteyden todelliseen itseensä, alkaa mieli tuottamaan mitä sattuu. Ihminen uskoo olevansa mieli.