Lue keskustelun säännöt.
Voiko tauon jälkeen luottaa (seurustelusuhde)?
11.08.2016 |
Meillä meni ihan hyvin minusta, sitten toista alkoi ahdistaa ja tarvitsi miettimisaikaa ja hengähdystilaa. Päätettiin olla ystäviä, vaikka itseeni asia koskikin. Oltiin erossa. Nyt hän selvästi lämmittelee taas välejä, pitää yhteyttä, haluaa nähdä useammin, tulee jonkin verran lähelle... Minä en tiedä mitä tehdä, voinko luottaa, uskallanko yrittää? Ettei sama toistu.
Miten teillä muilla on mennyt?
Kommentit (20)
Joillain onnistuu, joillain ei. Ei sitä voi etukäteen tietää.
Parhaat mahdollisuudet on, jos molemmat tietävät, että voisivat elää ihan hyvää elämää ilman sitä toistakin, ja tietävät, että toinenkin voisi - mutta että yhdessä on kumminkin vielä kivempaa ja siksi sen eteen kannattaa nähdä vaivaa. Jos jommalla kummalla on toista suurempi tarve, syntyy roikkumista tai roikuttamista, riippuvaisuutta ja vähättelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni ihan hyvin minusta, sitten toista alkoi ahdistaa ja tarvitsi miettimisaikaa ja hengähdystilaa. Päätettiin olla ystäviä, vaikka itseeni asia koskikin. Oltiin erossa. Nyt hän selvästi lämmittelee taas välejä, pitää yhteyttä, haluaa nähdä useammin, tulee jonkin verran lähelle... Minä en tiedä mitä tehdä, voinko luottaa, uskallanko yrittää? Ettei sama toistu.
Miten teillä muilla on mennyt?Olin aikanaan vähän vastaavassa tilanteessa. 1,5 vuoden suhteen jälkeen mies halusi erota, omaa aikaa, "jotain muuta", ei tiedä mitä, jaada jaada... Menin ihan paskaksi siitä, oli todella kipeä ero. Parin kuukauden jälkeen mies alkoi ottaa yhteyttä, ensin neutraalisti, sitten alkoi selvästi lämmitellä ja lopulta paljasti, että on tajunnut eron jälkeen mitä menetti (klassikko!) ja haluaisi yrittää uudelleen ja käyttää koko loppuelämänsä todistaakseen asian ja tehdäkseen mut onnelliseksi. 2 kk mietin asiaa, oltiin jkv tekemisissä mutta en luvannut mitään eikä mitään läheisyyttä ollut. Rakastin kuitenkin edelleen. Mietin sitten että ok, jos palataan yhteen, niin siitä saattaa tulla joko loppuelämäni suhde, niin hyvä pari me mielestäni oltiin (mistä syystä en koskaan ymmärtänyt miehen halua pois), tai sitten siitä tulee toinen setti sydänsurua. Ainakin sitten tietäisin, eikä tarvitsisi jossitella.
No sitä onnea kesti sitten 3 vuotta, kun mies alkoi taas empiä. Sillä erää vuoden verran kuuntelin ja kestin sitä empimistä ja koitin vakuutella toista miten hyvä meidän on, ja tavallaan mieskin sen tajusi, mutta silti "ei oikein tiennyt". Ykskaks vaan tajusin, että siinä vaiheessa kun suhde on siinä pisteessä, että toisen pitää maanitella toista jäämään, niin se on mennyt jo. Ero, ja lopullisesti sillä kertaa.
Tämänkin jälkeen (!!!) mies harmitteli eroa ja pohti oisko meidän sittenkin pitänyt jatkaa, mutta nyt vastasin jo että minun puoleltani kaikki yrityskerrat on jo käytetty, jatkoa ei ole enää tulossa eikä mitään semmoista voi enää luvata, että mieltäni muuttaisin.
Semmoinen oli meidän tarinamme.
No jo on!
Kiitos vastauksestasi.
Tätä minäkin tässä nyt "pelkään". Jos alan innostua ja luottaa niin käykö samoin, toisaalta jospa hän eron aikana olisikin huomannut mitä menetti...se tässä nyt on, ottaako riski vaiko ei. Yleensä olen sitä mieltä että soutaminen ja huopaaminen on turhaa, mutta nyt mietin silti tätä... Ei olla vielä puhuttu tulevasta, mutta esim. kaupungilla hän kietoo käden mun ympärille tai ottaa kädestä kiinni ja sellaisia pikku eleitä, että hän selvästi välittää...haluaa myös nähdä ja olla yhteydessä... No aika kai näyttää, pitäis mennä päivä kerrallaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Joillain onnistuu, joillain ei. Ei sitä voi etukäteen tietää.
Parhaat mahdollisuudet on, jos molemmat tietävät, että voisivat elää ihan hyvää elämää ilman sitä toistakin, ja tietävät, että toinenkin voisi - mutta että yhdessä on kumminkin vielä kivempaa ja siksi sen eteen kannattaa nähdä vaivaa. Jos jommalla kummalla on toista suurempi tarve, syntyy roikkumista tai roikuttamista, riippuvaisuutta ja vähättelyä.
Niinhän se on. Vaikea sanoa siis, miten käy.
Tuntuu hullulta olla niin ehdotonkin ettei voisi antaa mahdollisuutta vain siksi että toinen epäröi kerran... Mutta toisaalta, on vaan tunne, että jos kerran ahdistaa miksipä ei toisenkin.
ap
No, en ole koskaan kuullut onnistuneesta tauosta. Vaihtoehdot ovat yhdessäolo tai ero. Nuo tauot ovat vain merkki siitä, että toista ei kiinnosta tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, en ole koskaan kuullut onnistuneesta tauosta. Vaihtoehdot ovat yhdessäolo tai ero. Nuo tauot ovat vain merkki siitä, että toista ei kiinnosta tarpeeksi.
No näin minäkin tulkitsen, siksi epäröin vahvasti.
En vaan tajua, miksi hän nyt niin haluaa sitten mun lähelle ja nähdä ja kuulla. Ei tässä mitään PIIP ole tarjolla, ettei sen perässäkään hyödytä :D.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni ihan hyvin minusta, sitten toista alkoi ahdistaa ja tarvitsi miettimisaikaa ja hengähdystilaa. Päätettiin olla ystäviä, vaikka itseeni asia koskikin. Oltiin erossa. Nyt hän selvästi lämmittelee taas välejä, pitää yhteyttä, haluaa nähdä useammin, tulee jonkin verran lähelle... Minä en tiedä mitä tehdä, voinko luottaa, uskallanko yrittää? Ettei sama toistu.
Miten teillä muilla on mennyt?
Harva onnistuu ja jos teillä ei ole lapsia niin en suosittele yrittään, sillä se syö ihmistä mikäli alkaa miettiin
milloin asia toistuu.
Tuttaville kävi niin että yrittivät niin sitten alettii kaivella niitä suhteita esille joita oli ns. jäähyn aikana ja sota oli valmis.
Jotain siinä mättää, että toinen tarvitsee taukoa ja mietintäaikaa. Sellaisia ei tarvita, jos tietää rakastavansa toista ja toinen sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se toisilla onnistuu. Kaverit olivat viitisen vuotta erossa. Sitten löysivät toisena uudelleen, äkkiä kihloihin ja parin kuukauden päästä naimisiin (mies vähän yli 50 ja nainen vähän alle). Hyvin niillä tuntuu menevän, mies vähän tossun alla, mutta taitaa vaan tykätä siitä, kun muija komentaa koko ajan. Lapset jo täysikäisiä molempien ed. liitoista.
Vierailija kirjoitti:
Jotain siinä mättää, että toinen tarvitsee taukoa ja mietintäaikaa. Sellaisia ei tarvita, jos tietää rakastavansa toista ja toinen sinua.
Niin mättää, osin olivat omia ongelmiaan jotka hänellä oli työstämättä.
No, katsotaan mitä tuleman pitää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain siinä mättää, että toinen tarvitsee taukoa ja mietintäaikaa. Sellaisia ei tarvita, jos tietää rakastavansa toista ja toinen sinua.
Niin mättää, osin olivat omia ongelmiaan jotka hänellä oli työstämättä.
No, katsotaan mitä tuleman pitää.
ap
Tuo kuulostaa niin tutulta. Lähes aina nämä ovat niitä tyyppejä joilla on näitä omia ongelmia ja niillä sitten perustellaan milloin mitäkin. Ongelmia tulee tällaisille aina jossain vaiheessa lisää, ja taas pitäisi saada omaa tilaa ja paeta. Ja sori vika ei oo sussa vaan mussa, mut voitko kuitenkin odottaa mua ja roikkua. Joo ei kiitos.
Mun silmään pisti eniten se, että mieshän ei ole sanonut haluavansa takaisin, eikä ole ollut sillä asenteella että hän on tosissaan ja tahtoo sen näyttää ap:lle. Nyt hän vain yrittää vetää ap:n lähemmäksi itseään, ja toivoo voivansa tehdä sen mahdollisimman vähin selityksin tai lupauksin. Ehkä hän tahtoo "katella" mitä tapahtuu. Jos takaisin otat niin syvääluotaava keskustelu aiheesta, miksi tarvitsi noin radikaalilla tavalla aiemmin omaa ja miksei se taas toistuisi. Haluat tietää miksi mies nyt on tosissaan. Tee selväksi että sulla ei sitten enää jatkossa leikitä ja mitään on off suhdetta ei sun kanssa aleta pitämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taukoa haluaa juurikin ne, joilla on omia ongelmia. Ne jotka tietävät että ei enää rakasta, haluavat erota, ei taukoa. Omista ongelmista saatetaan syyttää parisuhdetta ja siksi tauko, mutta tauon aikana tajuaa että ei se elämä ilman parisuhdetta parempaa ole, jolloin hautaan takaisin. Mutta yhteenpaluu onnistuu vain jos sen tauon aikana on työstänyt ja ratkomut ne omat ongelmansa. Äärimmäisen harva kuitenkaan on. Siksi yhteenpaluun jälkeen vuoden parin päästä ne omat ongelmat alkaa taas haitata ja aletaan kaivata uutta taukoa.
Miksi kummassa haluaisit olla sellaisen kanssa, joka on itsekkäästi ja julmasti sinut jo kertaalleen hylännyt?
Ei minusta kannata jäädä kattelemaan tuollaista miestä ap. Mutta teet ite mitä huvittaa. Luulenpa että tulet jätetyksi uudestaan. Järki käteen ja uutta etsimään.
Minun mielestä tuo mies ei kuulosta siltä että hänestä olisi hyvään parisuhteeseen. Jos haluaa sitoutua ja rakastaa ja on tunne-elämältään riittävän aikuinen, ei leiki mitään erotaan ja palataan taas yhteen -leikkejä. Luulen että hänellä on omia ongelmia tai tunnelukkoja tms joiden vuoksi hän leikkii tuota lähennytään-etäännytään-lähennytään-peliä, jossa sinä ap et voi olla kuin häviäjä :( . Ikävä kyllä.
Ap. Sinun kannattaa miettiä, miksi ihastut tuollaisiin etäisiin miehiin jotka roikuttavat sinua löyhässä hirressä. Mikä heissä sinua kiehtoo? Miksi tunnet vetoa etäiseen tai epävakaaseen mieheen? Keksi vastaus tuohon kysymykseeni, niin huomaat että et todellakaan enää ikinä edes halua palata tuon miehen kanssa yhteen vaan haluat löytää itsellesi läheisyyteen kykenevän fiksun miehen :) . Tsemppiä.
Tätä ketjua on todella tyydyttävää lukea. Olen itse ollut yhden miehen löysässä hirressä ja empinyt ja suoraan sanottuna tuhlannut 4 vuotta elämästäni. Sitten katkaisin köyden. Silmiä avaavaa lukea muilta samoja kommentteja, mitä itsekin mietin, että miehen olisi pitänyt ne omat sitoutumisongelmansa ratkoa, eikä kyse ollut siitä, että meidän parisuhteemme olisi ollut huono. Tai no olihan se, mutta mielestäni siitä syystä, kun kaikki oli koko ajan kyseenalaista, kun mies vatvoi ja vatuloi. Eikä halunnut erota kokonaan. Tavallaan harmittaa että meni niin pitkään, ennen kuin tajusin lähteä lopullisesti, mutta helpotti kun lakkasin etsimästä syitä itsestäni. Miehellä on joku ihme seurustelupakko yhdistettynä sitoutumiskammoon; koko ajan pitää olla joku, mutta sen jonkun kanssa ei voida kuitenkaan elää arkea ja ratkoa mahdollisia ongelmia, vaan sitten vaan lähdetään ja etsitään uusi. Näin on käynyt meidän suhteemme jälkeenkin, mies tavallaan haluaa elää sitä alkusuhteen huumaa uudestaan ja uudestaan, liehitellä, kokea ihastumisen ja rakastumisen, mutta sitten kun arki astuu kuvioihin, mikään ei merkitse enää mitään.
Ap, sinun välttelisin kyllä antautumasta enää miehen pauloihin, oman kokemuksen ja tämän ketjun kokemusten perusteella...
Meillä meni ihan hyvin minusta, sitten toista alkoi ahdistaa ja tarvitsi miettimisaikaa ja hengähdystilaa. Päätettiin olla ystäviä, vaikka itseeni asia koskikin. Oltiin erossa. Nyt hän selvästi lämmittelee taas välejä, pitää yhteyttä, haluaa nähdä useammin, tulee jonkin verran lähelle... Minä en tiedä mitä tehdä, voinko luottaa, uskallanko yrittää? Ettei sama toistu.
Miten teillä muilla on mennyt?
Olin aikanaan vähän vastaavassa tilanteessa. 1,5 vuoden suhteen jälkeen mies halusi erota, omaa aikaa, "jotain muuta", ei tiedä mitä, jaada jaada... Menin ihan paskaksi siitä, oli todella kipeä ero. Parin kuukauden jälkeen mies alkoi ottaa yhteyttä, ensin neutraalisti, sitten alkoi selvästi lämmitellä ja lopulta paljasti, että on tajunnut eron jälkeen mitä menetti (klassikko!) ja haluaisi yrittää uudelleen ja käyttää koko loppuelämänsä todistaakseen asian ja tehdäkseen mut onnelliseksi. 2 kk mietin asiaa, oltiin jkv tekemisissä mutta en luvannut mitään eikä mitään läheisyyttä ollut. Rakastin kuitenkin edelleen. Mietin sitten että ok, jos palataan yhteen, niin siitä saattaa tulla joko loppuelämäni suhde, niin hyvä pari me mielestäni oltiin (mistä syystä en koskaan ymmärtänyt miehen halua pois), tai sitten siitä tulee toinen setti sydänsurua. Ainakin sitten tietäisin, eikä tarvitsisi jossitella.
No sitä onnea kesti sitten 3 vuotta, kun mies alkoi taas empiä. Sillä erää vuoden verran kuuntelin ja kestin sitä empimistä ja koitin vakuutella toista miten hyvä meidän on, ja tavallaan mieskin sen tajusi, mutta silti "ei oikein tiennyt". Ykskaks vaan tajusin, että siinä vaiheessa kun suhde on siinä pisteessä, että toisen pitää maanitella toista jäämään, niin se on mennyt jo. Ero, ja lopullisesti sillä kertaa.
Tämänkin jälkeen (!!!) mies harmitteli eroa ja pohti oisko meidän sittenkin pitänyt jatkaa, mutta nyt vastasin jo että minun puoleltani kaikki yrityskerrat on jo käytetty, jatkoa ei ole enää tulossa eikä mitään semmoista voi enää luvata, että mieltäni muuttaisin.
Semmoinen oli meidän tarinamme.