ärsyttää ihmiset joiden mielestä koululiikunta pitäisi poistaa

Vierailija kirjoitti:

No ehkä ei poistaa, mutta ensinnäkin hankkia normaalit ja myötätuntoiset opettajat ja tehdä enemmän mukavaa, vapaaehtoista tmv siitä. En oikeasti ymmärrä, että miksi aina juuri liikunnanopettajat olivat niitä "pipejä" yläpäästä. Ihan sekaisin ainakin minun koulussani juurikin sen aineen opettajat. Ja kyllä, nuo tunnit olivat minullekin yhtä tuskaa, vaikka liikuntaa en inhonnutkaan tai ollut ylipainoinen.

''

Tuo on niiiin totta,  miksi juuri liikkaopet on niitä sadistisia kiusaajia, joilla on se oma suosikki ja inhokki tunneilla?

Minä olen kyllä pitänyt koululiikuntatunteja tärkeinä siitä syystä että silloin tutustuttiin eri urheilulajeihin ja tunnit piristivät aina. En ollut tosiaankaan priimus liikunnassa ja kyllä meillä oli aina ne kiusaajat jotka valitsivat viimeisenä joukkueeseensa esim. minut ja muitakin oppilaita. Nykyään huutovalinta on kiellettyä niin kuin joku tuolla linkkittikin uuden opsin. 

Ikävää että näin monella on huonoja kokemuksia koululiikunnasta, itse ajattelisin sen näin että pitää vain hyväksyä se, ettei voi olla kaikissa aineissa hyvä. Mollaaminen niin oppilaiden kuin opettajienkin suunnalta on väärin, sitä en kiellä. Minä oli surkea luistelussa enkä hiihtää osaa vieläkään, koriksesta tykkäsin mutta olen niin lyhyt etten siinäkään pärjännyt kovin hyvin. Olen silti elänyt sen faktan kanssa että nuo ovat vain lajeja muiden joukossa ja myöhemmin aikuiällä olen löytänyt lajeja joista pidän ja joita harjoittelemalla olen kehittynyt huimasti kuten tenniksessä. On itseään kohtaan väärin ettei anna itselleen lupaa harjoitella niitä lajeja joista pitää vain sen takia että joku idiootti on aukonut päätään. 

Vierailija kirjoitti:

Ainakin koululiikunnasta pitäisi poistaa sadistiset liikanmaikat ja se iänikuinen "valitaan toi nössö viimeisenä jengiin" -mentaliteetti.

Todellakin tämä. Pelkästään kieltämällä kunujako säästettäisiin monta itsetuntoa vuosittain. Kun niitä jakotapoja on varmaan 100, mutta kun opea ei vaan nappaa se luokan johtaminen. Helpommallahan sitä noin toki pääsee, lapsen terveyden ja onnellisuuden kustannuksella.

Minullakin oli koululiikunta täyttä helvettiä yläasteen loppuun asti. Lukiossa kaikki muuttui, meillä oli maaaailman paras opettaja liikunnassa, joka opetti mm juoksutekniikkaa niille jotka olivat siitä kiinnostuneita, toiset saivat mennä punttikselle, ohjeet printattuna paperille. Oli joogaa, kehonhuoltotunteja, retkiä seinäkiipelyyn, minigolfiin, ja välillä me oppilaat saimme pareittain suunnitella tunnin ja vetää sen, ja opettaja jumppasi mukana niin kuin kuka tahansa muukin. Hän sai minut rakastumaan liikuntaan ja olen nyt 10 vuotta myöhemminkin ikuisesti kiitollinen!

Itse pelasin kiekkoa ja jalkapalloa nuorempana, joten liikunnassa olin luonnollisesti hyvä.Välillä peleissä meinasi palaa hermo vähän huonompiin, mutta se on ymmärrettävää urheilijalle.Toi kunujako on ollut sellainen juttu jota olen myöhemmin miettinyt.Silloin en sitä tajunnut kun olin itse valitsemassa, tai ensimmäisten joukossa jotka valittiin.Tosiaan opettajalla pitäisi olla se pelisilmä ja jakaa vaikka jalkapallossa joukkueet tasaisesti, jotta kaikilla on mukava pelata.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ollut vähän katkera koululiikuntaa kohtaan. Aina opettajat sanoi, että hyvällä asenteella ja sillä, kun yrittää oikeasti vaikkei osaisi, saa jo tosi hyvän numeron. Mä en ollut hyvä liikunnassa, mutta menin tunneille aina innokkaasti ja hyvällä asenteella. Yritin aina parhaani ja musta oli ihan hauskaakin kun heittäyty täysillä mukaan. Mutta. Sit ne perkeleen testaukset. Montako vatsalihasta teet minuutissa, jaksatko punnertaa näin ja näin paljon ja jos hyppäät näin pitkälle, olet hyvä. Niistähän ne numerot koostui, ei ne opet välitä paskaakaan asenteesta, ne määrää noilla testeillään kuka on hyvä ja kuka ei. Ja ne hyvät on aina lellikkejä jotka saa kaikesta huolimatta kympin, vaikka asenne ja tunteihin suhtautuminen ois täyttä paskaa.

Tämä. Meillekin aina toitotettiin, ettei liikuntanumeroita jaettu osaamisen vaan asenteen perusteella. Hah, hah, hah. Minä olin aina lapsena pyöreä ja yläasteella sitten ylipainoinen ja kestävyyskuntoni oli huono, mutta olin silti liikuntatunneilla aktiivinen ja positiivinen. Varusteet olivat aina mukana ja jäin tunnilta pois ainoastaan pää kainalossa. Jokaisessa lajissa ainakin yritin, enkä edes ollut sieltä surkeimmasta päästä. Silti numeroni ei ollut koskaan yli kahdeksan. Samalla silmiään tehtäville pyöritelleet, tunneilta myöhästelevät ja lintailevat ja huonommille naureskelevat cheerleadertytöt vetivät kymppejä. Omassa kaveriporukassani ainoastaan uintia harrastanut kaverini sai liikunnasta kympin, muut saivat kasit, vaikka osallistuminen ja yrittäminen olivat kaikilla ihan samaa tasoa.

Minusta on ihan oikein, että positiivinen, muita kannustava ja neuvova urheilijanuori saa ansaitsemansa kympin. Näitäkin minun koulussani oli. Kun numerot kerran annetaan kuntotestien ja Cooperin tuloksen perusteella, niin olisi hyvä, jos siitä oltaisiin edes rehellisiä.

Minua kiusataan koulun liikuntatunneilla siksi, että minulla on liian hyvä lihaskunto; paksut reisilihakset, hieman pullottavat vatsalihakset ja omituinen selkä. Useimmat kun tuppaavat mieltämään nuo lihakset läskinä, vaikkeivät ne sitä olekkaan... Eihän kukaan koskaan mieti, miksi pärjään hyvin lihaskuntotesteissä, aina valitetaan että huijaan jotenkin kun "ei läski voi saada hyvää arvosanaa liikunnasta". Monet sanovat, että olen huono liikunnassa, kun en kovin nopeasti juokse. Harrastan sirkuskoulua, jossa ei hirveästi juosta, mutta lihaksia treenataan sitäkin enemmän. Ei tule jäämään hyviä kokemuksia koululiikunnasta ei, vaikka tuosta kiusaamisen ja suuret lihakseni aiheuttaneesta harrastuksesta pidänkin... Toisinaan on itsetunto niin romuna, että mietin lopettavani sirkuksen, ettei minua kiusattaisi. Ai että kun olisi mukavaa päästä koululiikunnasta eroon, siellä kun pärjäät vain ne jotka ovat muutenkin suosittuja luokassa. Karu totuus.

Vierailija kirjoitti:

Harvan itsetuntoon mikään aine vaikuttaa niin kuin liikunta. Paljonko tässäkin maassa on niitä joiden liikunnanilo on tapettu jo lapsena. T. Kunujaon viimeinen, nykyinen sohvaperuna

Olen junnuvalmentaja ja en ole koskaan antanut lasten itse päättää harjoituksissa mitään joukkueita. Enkä ole koskaan antanut lasten edes kommentoida joukkueitaan. En hyväksy kommentteja kumpaankaan suuntaan. En niin että riemuitsee siitä, että joku tulee samaan joukkueeseen; enkä niin että inisee siitä kun joku tulee. Hyvin on toiminut ja olen saanut täysin karistettua lasten kommentoinnin joukkuetovereistaan. Olen karsinut myös parien valitsemiset itse. Tästä huolimatta ryhmämme on kilpaurheiluryhmä ja kilpailullisuus muuten sallitaan, mutta tulokset mitataan kisoissa, ei harkoissa. Miksi näin ei voida toimia myös koululiikunnassa?

Vierailija kirjoitti:

Harvan itsetuntoon mikään aine vaikuttaa niin kuin liikunta.

Itsellä musiikki ja kuvaamataito latistivat itsetuntoa. Pitäiskö nekin poistaa, kun en ollut hyvä niissä?

Vierailija kirjoitti:

Nämä liikunnasta valittavat ovat näitä jotka eivät kestä olla jossain asiassa huonompia kuin toiset. Sitten kun joku menee esimerkiksi matematiikasta erityisopetukseen nauraa sama henkilö tuolle liikunnassa menestyvälle henkilölle. t alakoulun liikunnanopettaja.

Olin itse asiassa hyvä niin liikunnassa kuin matikassakin, ja harrastin liikuntaa aktiivisesti koulun ulkopuolella. Koululiikunta vain oli kamalaa, koska opettajina on elämäänsä kyllästyneitä ihmisiä, jotka tekevät liikuntatunneista kaikille epämiellyttäviä ja tappavat kaiken liikkumisen riemun. Tai kohdalleni ei vain koskaan ole osunut hyvää opettajaa. Yleensä liikunnanopet kun eivät ole opettamisesta pätkääkään kiinnostuneita, vaan he ovat entisiä urheilijoita tms, jotka ovat halunneet tehdä työtä liikunnan parissa. Tarvittaisiin niitä OPETTAJIA, heidän omilla ennätyksillään, senteillä ja sekunneilla ei ketään innosteta liikkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuija kirjoitti:

"Cooperin testi on opetussuunnitelman helmi. Tehdään niin, että testataan koulussa juoksukuntoa, mutta ei ikinä treenata sitä. Ihan sama kuin olisi joka kevät japanin kielen koe. Ei sitä osaa kukaan, mutta haluttiin vain katsoa, miten paskoja te olette tänä vuonna."

Tämä.

Eihän noita nyt voi verrata mitenkään keskenään. Koululiikunnassahan juostaan melkein koko ajan ja luulisi sitäpaitsi juoksemisen kuuluvan jokaisen terveen ihmisen perustaitoihin.

Ja kuka estää treenaamasta sitä vapaa-ajalla etukäteen? Meillä monet tekivät niin.

No mihin sitä koululiikuntaa sitten tarvitaan? Mikä estää treenaamista vapaa-ajalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ehkä ei poistaa, mutta ensinnäkin hankkia normaalit ja myötätuntoiset opettajat ja tehdä enemmän mukavaa, vapaaehtoista tmv siitä. En oikeasti ymmärrä, että miksi aina juuri liikunnanopettajat olivat niitä "pipejä" yläpäästä. Ihan sekaisin ainakin minun koulussani juurikin sen aineen opettajat. Ja kyllä, nuo tunnit olivat minullekin yhtä tuskaa, vaikka liikuntaa en inhonnutkaan tai ollut ylipainoinen.

''

Tuo on niiiin totta,  miksi juuri liikkaopet on niitä sadistisia kiusaajia, joilla on se oma suosikki ja inhokki tunneilla?

Koska liikkaopeksi hankkiutuvat ihmiset ovat kiinnostuneita liikunnasta, eivät ihmisistä. Oletan, että hakuprosessi suosii tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ollut vähän katkera koululiikuntaa kohtaan. Aina opettajat sanoi, että hyvällä asenteella ja sillä, kun yrittää oikeasti vaikkei osaisi, saa jo tosi hyvän numeron. Mä en ollut hyvä liikunnassa, mutta menin tunneille aina innokkaasti ja hyvällä asenteella. Yritin aina parhaani ja musta oli ihan hauskaakin kun heittäyty täysillä mukaan. Mutta. Sit ne perkeleen testaukset. Montako vatsalihasta teet minuutissa, jaksatko punnertaa näin ja näin paljon ja jos hyppäät näin pitkälle, olet hyvä. Niistähän ne numerot koostui, ei ne opet välitä paskaakaan asenteesta, ne määrää noilla testeillään kuka on hyvä ja kuka ei. Ja ne hyvät on aina lellikkejä jotka saa kaikesta huolimatta kympin, vaikka asenne ja tunteihin suhtautuminen ois täyttä paskaa.

Tämä. Meillekin aina toitotettiin, ettei liikuntanumeroita jaettu osaamisen vaan asenteen perusteella. Hah, hah, hah. Minä olin aina lapsena pyöreä ja yläasteella sitten ylipainoinen ja kestävyyskuntoni oli huono, mutta olin silti liikuntatunneilla aktiivinen ja positiivinen. Varusteet olivat aina mukana ja jäin tunnilta pois ainoastaan pää kainalossa. Jokaisessa lajissa ainakin yritin, enkä edes ollut sieltä surkeimmasta päästä. Silti numeroni ei ollut koskaan yli kahdeksan. Samalla silmiään tehtäville pyöritelleet, tunneilta myöhästelevät ja lintailevat ja huonommille naureskelevat cheerleadertytöt vetivät kymppejä. Omassa kaveriporukassani ainoastaan uintia harrastanut kaverini sai liikunnasta kympin, muut saivat kasit, vaikka osallistuminen ja yrittäminen olivat kaikilla ihan samaa tasoa.

Minusta on ihan oikein, että positiivinen, muita kannustava ja neuvova urheilijanuori saa ansaitsemansa kympin. Näitäkin minun koulussani oli. Kun numerot kerran annetaan kuntotestien ja Cooperin tuloksen perusteella, niin olisi hyvä, jos siitä oltaisiin edes rehellisiä.

Juuri näin. Mä olin tunnollinen ja aina liikuntavaatteet mukana innolla osallistumassa kaikkiin juttuihin. Mut aina vaan kasi. En sano että se olis huono, mutta odotin aina enemmän, koska asenteeni oli vähintään kymppi. Jos oli joku liikuntaharrastus koulun ulkopuolella, sai automaattisesti kympin.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin oli koululiikunta täyttä helvettiä yläasteen loppuun asti. Lukiossa kaikki muuttui, meillä oli maaaailman paras opettaja liikunnassa, joka opetti mm juoksutekniikkaa niille jotka olivat siitä kiinnostuneita, toiset saivat mennä punttikselle, ohjeet printattuna paperille. Oli joogaa, kehonhuoltotunteja, retkiä seinäkiipelyyn, minigolfiin, ja välillä me oppilaat saimme pareittain suunnitella tunnin ja vetää sen, ja opettaja jumppasi mukana niin kuin kuka tahansa muukin. Hän sai minut rakastumaan liikuntaan ja olen nyt 10 vuotta myöhemminkin ikuisesti kiitollinen!

Propsit tälle opelle. Kerro nimi, siitä ei voi kukaan loukkantua. (Tai sitten tää ei ole totta)

koululiikunta oli mukavaa ja aloin nostaa puntteja yläasteella ja coopperin testi meni sit jossai vaiheessa huonosti

ja ope tais olla sillo jo heikompi ni tokas jotain siihe suuntaa et hyvä kunto ei kato lihaksia

ja ei kato ei. en tästä nyt osaa olla katkera ja edelleen käyn salilla ja kävelemässä ja pyöräilen jonkin verran

tykkäsi kyllä kaikista lajeista ja niissä kohtuullisen hyvä olinkin ja 8 sain numeroksi:)

minulle on iha sama olisiko siitä numero saanut aikanaan, mutta et liikunta poistettas koulusta kokonaan?

nuoret liikkuvat jo nyt tosi vähän, kuka tietää kuinka iso terveysongelma se on lähitulevaisuudessa

kun nämä nuoret vanhenee ja heidän kroppansa ei kestä edes normaalia työelämää.

lisätä sitä enemmänkin pitäisi ja vähentää vaikka ruotsista sitä ei tarvi kukaan( olkoot valinnainen)

Ai sent takia koululiikunta pitäisi poistaa, kun usealla on ollut huono opettaja?  

Tuon logiikan mukaan pitäisi poistaa aika moni aine koulusta...  Kiusaamista koulussa ei yhden aineen

poistaminen todellakaan lopeta. 

Päinvastoin, koululiikuntaa pitäisi lisätä, MUTTA numeerinen arviointi poistaa kokonaan. Näin nekin, jotka eivät ehkä niin liikuntaorientoituneita ole, saattaisivat siitä innostua, kun numerot ja suorittamisen pakko jäävät pois. Liikunnan tulee olla hauskaa ja antoisaa. Lisäksi tiedetään, että ne, joiden elämään liikunta kuuluu jo olennaisena osana jo lapsesta/nuoruudesta alkaen todennäköisimmin harrastavat sitä läpi elämänsä. Kansanterveydellisesti tällä olisi iso merkitys, jos saataisiin mahdollisimman suuri osa väestöstä aktiiviliikkujiksi. Jos sen sijaan koululiikunta edelleen on numeroihin, suorittamiseen ja (pakko)onnistimiseen perustuvaa, vie se ilon ja kiinnostuksen monilta oppilailta. On paljon vaikeampaa ja työläämpää aloittaa aktiivinen liikunnan harrastaminen aikuisemmalla iällä, jos oma asenne liikuntaan on lähtökohtaisesti kielteinen ja sitä vähättelevä. Tietenkin lahjakkaiden, osaavien ja kilpauralle tähtäävien lasten ja nuorten liikunnan arvioinnissa voidaan käyttää numeroarviointia oppilaan erillisestä pyynnöstä, mutta muiden kohdalla näkisin, että suoritus/osallistumismerkintä olisi perustellumpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvan itsetuntoon mikään aine vaikuttaa niin kuin liikunta. Paljonko tässäkin maassa on niitä joiden liikunnanilo on tapettu jo lapsena. T. Kunujaon viimeinen, nykyinen sohvaperuna

Olen junnuvalmentaja ja en ole koskaan antanut lasten itse päättää harjoituksissa mitään joukkueita. Enkä ole koskaan antanut lasten edes kommentoida joukkueitaan. En hyväksy kommentteja kumpaankaan suuntaan. En niin että riemuitsee siitä, että joku tulee samaan joukkueeseen; enkä niin että inisee siitä kun joku tulee. Hyvin on toiminut ja olen saanut täysin karistettua lasten kommentoinnin joukkuetovereistaan. Olen karsinut myös parien valitsemiset itse. Tästä huolimatta ryhmämme on kilpaurheiluryhmä ja kilpailullisuus muuten sallitaan, mutta tulokset mitataan kisoissa, ei harkoissa. Miksi näin ei voida toimia myös koululiikunnassa?

Kunpa liikunnanopet olisivat tuollaisia!!

Koululiikuntaa ei tulisi poistaa mutta naispuoliset liikunnanopettajat tulisi laittaa vaihtoon!! Suuri osa täysin sopimattomia alalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvan itsetuntoon mikään aine vaikuttaa niin kuin liikunta. Paljonko tässäkin maassa on niitä joiden liikunnanilo on tapettu jo lapsena. T. Kunujaon viimeinen, nykyinen sohvaperuna

Olen junnuvalmentaja ja en ole koskaan antanut lasten itse päättää harjoituksissa mitään joukkueita. Enkä ole koskaan antanut lasten edes kommentoida joukkueitaan. En hyväksy kommentteja kumpaankaan suuntaan. En niin että riemuitsee siitä, että joku tulee samaan joukkueeseen; enkä niin että inisee siitä kun joku tulee. Hyvin on toiminut ja olen saanut täysin karistettua lasten kommentoinnin joukkuetovereistaan. Olen karsinut myös parien valitsemiset itse. Tästä huolimatta ryhmämme on kilpaurheiluryhmä ja kilpailullisuus muuten sallitaan, mutta tulokset mitataan kisoissa, ei harkoissa. Miksi näin ei voida toimia myös koululiikunnassa?

Kunpa liikunnanopet olisivat tuollaisia!!

aika natsi meininki, onko tuo nyt hauskaa

näin siis kasvatetaan suvakkeja