ärsyttää ihmiset joiden mielestä koululiikunta pitäisi poistaa

Vierailija kirjoitti:

Uudessa opsissa myös muiden aineiden arviointi alkaa siirtyä koululiikunnan, musiikin ja kuvaamataidon kanssa samaan suuntaan. Eli koulussa ainetta ei varsinaisesti opeteta vaan pelkästään arvioidaan. Tämä on hyvä asia, koska työelämässä näitä taitoja tarvitaan.

En ymmärrä tätä. Eli harrastuneisuuden pohjalta pitää vain osata pelien säännöt, tekniikka jne ja se sitten arvioidaan? Eikä niitä mulle ainakaan opetettu. Oli ja tulee yhtä olemaan aivan kamala ajatus, että kuntosalille mentiin vain tekemään ilman, että neuvottiin laitteiden käyttöä ja tekniikkaa etukäteen. Tai jumppaliikkeitä tehdään ilman mallia. Niillä voi särkeä itsensä. Nuotit pitää osata itsestään? Kuvaamataidossa opetettiin, miten perusväreistä tehdään  muita värejä tai lyijykynätekniikkaa Tätäkö ei enää jatkossa opeteta? Typerä ajatus. 

Minä olen kyllä aina ollut liikkuvainen ja tykännyt liikkua. Mutta en pitänyt joukkuepeleistä, joita meillä oli aina. Ei meillä paljon muuta ollutkaan. Pari kertaa vuodessa hiihtoa ja siitä tykkäsin. Luistelua oli ehkä kerran. 

Se toisten pilkkaaminen ja nauraminen liikunnassa on se, mikä lyttää monen itsetunnon vuosiksi, ja opettajat omalla käytöksellään sallivat sen.

Itsellä liikunnan ilo kuoli koululiikunnan myötä kokonaan, meidän perheessä ei vanhempia kiinnostanut minkäänlainen liikunta, joten miten sitä olisi voinnut osata ja olla taitava. Vasta aikuisiällä olen innostunut liikunnasta ja löytänyt oman lajini, lisäksi tykkään satunnaisesti tehdä muitakin juttuja, sulkapallosta ja uinnista kiipeilyyn ja lasketteluun.

Omille lapsille on pyritty tarjoamaan mahdollisuus kokeilla kaikkea, mitä on keksitty, mitä voidaan harrastaa yhdessä. Välillä urheilukentällä, välillä kuntopiiriä kotona ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Molemmat lapset harrastaa myös omaa lajiaan. Silti varsinkin isommalta kuulee, että koululiikunta on tylsää, kun siellä aina pelataan jalkapalloa. (Joo ei pelaa jalkapalloa, joten kaverit, jotka pelaavat, pilkkaavat opettajan kuullen.)

Koululiikunnan pitäisi olla osa päivää, keskittyä siihen, että porukka oppisi nauttimaan liikunnasta ja siitä tulisi tapa.

Käykää lukemassa se uusi ops. Tulee voimaan tänä syksynä alakoulun osalta, yläkouluissa muutaman vuoden viiveellä. http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_per…

Vierailija kirjoitti:

Ainakin koululiikunnasta pitäisi poistaa sadistiset liikanmaikat ja se iänikuinen "valitaan toi nössö viimeisenä jengiin" -mentaliteetti.

Koulun liikuntatunnit ovat oikeita kiusaamisen linnakkeita. Varsinaisia tukikohtia. Kiusatut ovat vapaata riistaa joita saa opettajan siunauksella nöyryyttää ja kiusata niin paljon kuin sielu sietää. Eikä se jää niihin liikuntatunteihin. Niiden tuntien tapahtumia käsitellään vielä seuraavana päivänä 😣

Niiltä tunneilta kiusaajat saavat kivasti lisämateriaalia toimiinsa.

Aika kamalia kokemuksia teillä koululiikunnasta. Ei meillä ainakaan ollut minkäänlaista sukupuolijaottelua eri lajien kanssa ja liikunnanopettajat olivat kannustavia. Jakokin joukkueiden välillä tehtiin enimmäkseen 1-2-1-2 jaottelulla. Ja vaikka välillä luokan parhaimmat pelaajat saivat valita joukkueet ja itse yleensä jäin pienenä rimpulana viimeseksi, ei se itsetuntooni vaikuttanut mitenkään. Olihan niitäkin lajeja missä sitten itse olin hyvä. Jos itsetunto romutti tuollaisen asian takia, niin ei sitä mielestäni ole alunperinkään kasvatettu hirveän vahvaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koululiikuntaa voisi painottaa enempi niin, että ideana on tutustuttaa oppilaat erilaisiin lajeihin. Nykyisellään monelta vain kuolee kipinä. Esim. oli mukavaa tutustua kuntosaliin, kokeilla keilausta, suunnistaa kerran syksyssä..mutta muuten vihasin kyseistä ainetta.

Tämä.

Plus ottakaa pois se jaottelu tyttöjen ja poikien lajeihin. Talvellakin pojat pelaavat jääkiekkoa, tytöt tekevät piruetteja. Sisäliikunnassa tytöillä on jumppaa, pojat pelaavat esim. korista.

terv. yhden kyrsiintyneen koululaisen äiti

Me ei tehty piruetteja eikä harjoiteltu muutakaan kivaa. Me pelattiin jääkiekkoa verenmaku suussa. Ja niille jotka eivät olleet hyviä pelaamaan huudettiin pää punaisena, ihan opettajaa myöten.

Oksettaa ajatellakin niitä tunteja.

Kaikki muutkin liikuntatunnit pelattiin, sillä osalla oppilaita oli sellainen uskonnollinen vakaumus etteivät saaneet voimistella tai tehdä niitä perkeleen piruetteja. Ja sitähän piti kunnioittaa.

Vierailija kirjoitti:

Aika kamalia kokemuksia teillä koululiikunnasta. Ei meillä ainakaan ollut minkäänlaista sukupuolijaottelua eri lajien kanssa ja liikunnanopettajat olivat kannustavia. Jakokin joukkueiden välillä tehtiin enimmäkseen 1-2-1-2 jaottelulla. Ja vaikka välillä luokan parhaimmat pelaajat saivat valita joukkueet ja itse yleensä jäin pienenä rimpulana viimeseksi, ei se itsetuntooni vaikuttanut mitenkään. Olihan niitäkin lajeja missä sitten itse olin hyvä. Jos itsetunto romutti tuollaisen asian takia, niin ei sitä mielestäni ole alunperinkään kasvatettu hirveän vahvaksi.

Huudettiinko sinulle "ei vittu, tuo tulee meille, ei me haluta, onko pakko"? Ja sitten tönitty ja huoriteltu lopputunti?

Vierailija kirjoitti:

Samoin minun itsetuntoni. Olisin voinut tappaa itseni jokaisen tunnin jälkeen. Ainoa kouluaine jossa mennään parhaiden ehdoilla eikä pilkkaamiseen ja naureskeluun puututa.

Samat fiilikset. Sillä erotuksella että olisin halunnut tappaa ne kiusaajatkin.

Joku sanoikin, että koululiikunnasta pitäisi poistaa arvostelu. Mä oon ihan samoilla linjoilla. Ja kaikki missä testataan kuka nyt on paras missäkin. Sen pitäisi olla hauskaa yhdessätekemistä ja mukavaa liikkumista, ei kilpailua siitä kuka juoksee 60metriä nopeimmin.

Mä olen aina ollut vähän katkera koululiikuntaa kohtaan. Aina opettajat sanoi, että hyvällä asenteella ja sillä, kun yrittää oikeasti vaikkei osaisi, saa jo tosi hyvän numeron. Mä en ollut hyvä liikunnassa, mutta menin tunneille aina innokkaasti ja hyvällä asenteella. Yritin aina parhaani ja musta oli ihan hauskaakin kun heittäyty täysillä mukaan. Mutta. Sit ne perkeleen testaukset. Montako vatsalihasta teet minuutissa, jaksatko punnertaa näin ja näin paljon ja jos hyppäät näin pitkälle, olet hyvä. Niistähän ne numerot koostui, ei ne opet välitä paskaakaan asenteesta, ne määrää noilla testeillään kuka on hyvä ja kuka ei. Ja ne hyvät on aina lellikkejä jotka saa kaikesta huolimatta kympin, vaikka asenne ja tunteihin suhtautuminen ois täyttä paskaa.

Muistanpa, että en kasiluokalla päässyt pakolliselle valinnaiskursille nimeltään liikunnan erikoiskurssi, koska olin se huono oppilas. Ja lukiossa kaikki kärjistyi, kun opettaja jakoi esim koripallossa hyvät toiselle puolelle kenttää pelaamaan ja huonot toiselle puolelle pelaamaan omaa paskaa peliänsä. Siellä opettaja kannusti niitä hyviä ja paskat sai pelata omia pelejään. Ei huvittanut edes mennä, koska opettaja luokitteli mut huonoksi heti alkuunsa.

Anteeks avautuminen, helpotti

"Cooperin testi on opetussuunnitelman helmi. Tehdään niin, että testataan koulussa juoksukuntoa, mutta ei ikinä treenata sitä. Ihan sama kuin olisi joka kevät japanin kielen koe. Ei sitä osaa kukaan, mutta haluttiin vain katsoa, miten paskoja te olette tänä vuonna."

Tämä.

No ehkä ei poistaa, mutta ensinnäkin hankkia normaalit ja myötätuntoiset opettajat ja tehdä enemmän mukavaa, vapaaehtoista tmv siitä. En oikeasti ymmärrä, että miksi aina juuri liikunnanopettajat olivat niitä "pipejä" yläpäästä. Ihan sekaisin ainakin minun koulussani juurikin sen aineen opettajat. Ja kyllä, nuo tunnit olivat minullekin yhtä tuskaa, vaikka liikuntaa en inhonnutkaan tai ollut ylipainoinen.

Koululiikunta alensi itsetuntoani ja tappoi liikunnan ilon pitkäksi aikaa. Tunsin itseni aina hirveäksi läski kasaksi kun olin huonompi kuin muut jossain lajissa. Yleensä minut valittiin viimeisten joukossa.

Kuntotesteistä selvitettiin kuinka monta prosenttia olet parempi jossain vatsalihas/hyppy liikkeessä kuin keskiverto ikäisesi.

Muistan kun kaverini sai jostain 0 prosenttia hän alkoi melkein itkemään.

Onneksi meen nyt ammattikouluun. Sielläkin tulee olemaan yksi jakso liikuntaa, odotan kauhulla.

tuija kirjoitti:

"Cooperin testi on opetussuunnitelman helmi. Tehdään niin, että testataan koulussa juoksukuntoa, mutta ei ikinä treenata sitä. Ihan sama kuin olisi joka kevät japanin kielen koe. Ei sitä osaa kukaan, mutta haluttiin vain katsoa, miten paskoja te olette tänä vuonna."

Tämä.

Matikassakin voitaisiin tehdä niin ettei mitään opeteta, käsketään vain laskea. Sitten käydään huutamassa niille jotka eivät osaa. Ja kaikki hyvät oppilaat saavat naureskella heille rauhassa ja pilkata niin paljon kuin haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kamalia kokemuksia teillä koululiikunnasta. Ei meillä ainakaan ollut minkäänlaista sukupuolijaottelua eri lajien kanssa ja liikunnanopettajat olivat kannustavia. Jakokin joukkueiden välillä tehtiin enimmäkseen 1-2-1-2 jaottelulla. Ja vaikka välillä luokan parhaimmat pelaajat saivat valita joukkueet ja itse yleensä jäin pienenä rimpulana viimeseksi, ei se itsetuntooni vaikuttanut mitenkään. Olihan niitäkin lajeja missä sitten itse olin hyvä. Jos itsetunto romutti tuollaisen asian takia, niin ei sitä mielestäni ole alunperinkään kasvatettu hirveän vahvaksi.

Huudettiinko sinulle "ei vittu, tuo tulee meille, ei me haluta, onko pakko"? Ja sitten tönitty ja huoriteltu lopputunti?

No ei huudettu, mutta supateltiin pahasti mulkoillen. Ja aika kamalaa, jos haukkumiseksi ja väkivallaksi menee melkein joka liikuntatunti! Sitten kyllä ymmärrän. Miten tuollaiseen ei muka puututa mitenkään tai itse ei asiasta käy sanomassa jollekin?

Itse inhosin kaikenlaista liikuntaa täysin koululiikunnan vuoksi. Vasta aikuisiällä tajusin että liikunta voi olla ihan mukavaakin.

Kyllä, olin aina se viimeisenä valittava, ujo ja yksinäinen tyttö.

tuija kirjoitti:

"Cooperin testi on opetussuunnitelman helmi. Tehdään niin, että testataan koulussa juoksukuntoa, mutta ei ikinä treenata sitä. Ihan sama kuin olisi joka kevät japanin kielen koe. Ei sitä osaa kukaan, mutta haluttiin vain katsoa, miten paskoja te olette tänä vuonna."

Tämä.

Eihän noita nyt voi verrata mitenkään keskenään. Koululiikunnassahan juostaan melkein koko ajan ja luulisi sitäpaitsi juoksemisen kuuluvan jokaisen terveen ihmisen perustaitoihin.

Vierailija kirjoitti:

tuija kirjoitti:

"Cooperin testi on opetussuunnitelman helmi. Tehdään niin, että testataan koulussa juoksukuntoa, mutta ei ikinä treenata sitä. Ihan sama kuin olisi joka kevät japanin kielen koe. Ei sitä osaa kukaan, mutta haluttiin vain katsoa, miten paskoja te olette tänä vuonna."

Tämä.

Eihän noita nyt voi verrata mitenkään keskenään. Koululiikunnassahan juostaan melkein koko ajan ja luulisi sitäpaitsi juoksemisen kuuluvan jokaisen terveen ihmisen perustaitoihin.

Ja kuka estää treenaamasta sitä vapaa-ajalla etukäteen? Meillä monet tekivät niin.

Liikunnanopet oikein nauttivat kun "hyvät" oppilaat haukkuvat ja syrjivät "huonoja". Meidän lapsen koulussa tuollainen oppilas sai jopa stipendin liikunnasta! Sairasta, irvokasta menoa ja siksi koululiikunta tulisi todellakin lopetaaa.

N16 kirjoitti:

Koululiikunta alensi itsetuntoani ja tappoi liikunnan ilon pitkäksi aikaa. Tunsin itseni aina hirveäksi läski kasaksi kun olin huonompi kuin muut jossain lajissa. Yleensä minut valittiin viimeisten joukossa.

Kuntotesteistä selvitettiin kuinka monta prosenttia olet parempi jossain vatsalihas/hyppy liikkeessä kuin keskiverto ikäisesi.

Muistan kun kaverini sai jostain 0 prosenttia hän alkoi melkein itkemään.

Onneksi meen nyt ammattikouluun. Sielläkin tulee olemaan yksi jakso liikuntaa, odotan kauhulla.

Tuokin ajatusmalli on vain oman pääsi sisällä. Kyllähän kirja-aineissakin on kokeita joilla testataan asian osaamista, mutta ei huono numero kenestäkään automaattisesti tyhmää tee.