Lue keskustelun säännöt.
Pystyyn kuollut avioliitto
turhautunut
07.08.2016 |
10 vuotta yhdessä, kaksi lasta 1 v ja 4v. Ja minusta tuntuu että liitto on ihan pystyyn kuollut. Meillä ei ole mitään yhteistä - paitsi lapset ja jaetaan sama huusholli.
Mies on töissä päivät pitkät, minä hoidan lapsia. Mies ei halua vaihtaa osia, vaikka lukuisia kertoja olen pyytänyt. Vapaa-ajalla mies käy treeneissä ja peleissä, vedoten terveyteen. Näkee kavereita, vedoten siihen että menee vasta kun lapset on laitettu unille. Viettää paljon aikaa vanhemmillaan, vedoten siihen että minä saan "levätä" kun ottaa isomman lapsen mukaansa. Nytkin lähti vanhemmilleen esikoisen kanssa ja palaa vasta ilta kahdeksalta.
Mitä minä teen. Kykin kotona, hoidan pienempää. Hoidan kotityöt. Elukat. Ei ole autoa millä mennä kauemmas, ei ole varaakaan.
Olisi mukavaa jos edes joskus mies jotenkin huomioisi. Tai huomioi hän aina kun haluaa seksiä. Hellyys mitä hän osoittaa, johtaa aina siihen. Kahdestaan ollaan vietetty iltaa viimeksi vuosi sitten, sitä ennenkin taisi vuosi vierähtää. Olen miehelle pelkkä lasten- ja kodinhoitaja. Ja tietty makkarissa kelpaan seuraksi kerran viikossa. Iltaisin katsellaan yhdessä telkkaria, mutta AINA ohjelmia jota mies haluaa. Jos katsotaan jotain mistä minä ensisijaisesti pitäisin, se nukahtaa pystyyn.
Jos lapsia ei olisi nostaisin kytkintä heti. Mies ei välitä, vaikka olen sanonut asiasta lukuisia kertoja. Jotenkin ei tunnu menevän tajuntaansa että olen tosissani. Ja hänen mielestään meillä on kaikki ihan hyvin.... joopa joo. Olen alkanut oireilla jo siinä määrin, että tänäänkin haukuin miehen pystyyn autossa lasten kuullen. Eikä se urpo siltikään tajua. Tai ei vaan välitä. Minulla on vaan pelkkä musta möykky sisällä, ei enää edes juuri haluja miestäni kohtaan. Miksi olisi, koska aina tulee pettymys.
Vertaistukea?
Kommentit (31)
No erotkaa. Ei ole vaikeaa nykyisin. Vaihtamalla paranee aina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vois sinua. Vertaistukea ei ole antaa muta empatiaa kyllä; tuo kuulostaa tosi kurjalta. :/
Mies ei selvästi tajua että sinä voit huonosti. "Paperilla" kun teillä vaikuttaa olevan asiat ookoo.
Miehellä on ihan liikaa valtaa sinuun ja ilmeisesti pitkälti taloudellisista syistä. Hän uskoo ettei hänen kertakaikkiaan tarvitse välittää sinun hyvinvoinnistasi kun olet hänestä riippuvainen.
Oisko sinulla mahdollisuutta mennä töihin? Lapset hoitoon?
No kyllä tekis mieli erota. Lapsille en vaan haluaisi sitä tuskaa tuottaa, niiden niskoillehan se lopuksi vaan lankeaa. Kai nyt viimeisillä epätoivoisilla keinoilla koitan ravistella miestä tajuamaan asian vakavuuden.
Lapset aloittaa hoidossa ensi vuoden tammikuussa. Ja kun minä palaan töihin tienaamaan, ei ole enää edes sitä taloudellista narua sitomassa minua tähän suhteeseen....
-ap
Olette olleet yhdessä 10 vuotta joista laskelmieni mukaan 6 vuotta ilman lapsia. Vaikuttaisi, että tulette ihan hyvin toimeen, mutta tietysti elämä pikkulapsien kanssa on tuollaista. Varmaan helpottaa kun kuopuskin hieman kasvaa. Nyt on hyvä huomata se, että asioiden näkeminen objektiivisesti ei ole helpoa. Minusta tuo esikoisen kanssa meneminen isovanhemmille esim. osoittaa sen, että miestäsi kiinnostaa myös sinun hyvinvointis, vaikka hän ei varmaan oikein ymmärrää, ettei se mitään lepoa ole jos kuitenkin pienempi on hoidettavanasi. Mutta ajatus on tärkein, eli että mies haluaa myös sinun vointiasi. Kesksutelemalla asiasta varmasti pääsette eteenpäin. Miten mies suhtautuu siihen, että sinä lähtisit jonnekin omiin menoihisi esim viikonlopuksi? Lapsilamme on hieman alle 3 vuotta ikäeroa ja kyllä minä pakotin vaimoni lähtemään kaverinsa luokse toiselle paikkakunnalle viettämään viikonloppu vapaata, muistaakseni kuopus oli tuolloin 1,5 vuotias. Eihän se tietenkään mitää lepoa ollut kun kvaerinsa kanssa olivat pe ja la paikallisissa baareissa pilkkuun asti, mutta minusta saa käyttää vapaa viikonloppuna haluamallaan tavalla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota itseäsi niskasta kiinni. Sinun elämäsi ei ole miehesi vastuulla. Miksi muuten teitte lapsia? Niitä vain tuli vai? Kyse ei ole miehestäsi vaan pelkästään sinun päätöksistä, haukkiminen ei todellakaan auta vai paraniko olosi muka tai miehen ymmärrys(luulen että päin vastoin)?
Onko teillä aina ollut tuollaista? Vai vasta lasten jälkeen? Miksi teitte vielä toisenkin lapsen, jos tiesit mitä on tulossa?
Siis lähinnä tarkoitan tuota valta-asetelmaa ja sinun tarpeidesi huomiotta jäämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero??? Miten voit kuvitella, että sinun tilanteesi paranisi eron jälkeen? Sitten olisit vielä enemmän yksin ja vielä sidotumpi lapsiin. Yksi neuvo: Onni lähtee sinusta itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Olette olleet yhdessä 10 vuotta joista laskelmieni mukaan 6 vuotta ilman lapsia. Vaikuttaisi, että tulette ihan hyvin toimeen, mutta tietysti elämä pikkulapsien kanssa on tuollaista. Varmaan helpottaa kun kuopuskin hieman kasvaa. Nyt on hyvä huomata se, että asioiden näkeminen objektiivisesti ei ole helpoa. Minusta tuo esikoisen kanssa meneminen isovanhemmille esim. osoittaa sen, että miestäsi kiinnostaa myös sinun hyvinvointis, vaikka hän ei varmaan oikein ymmärrää, ettei se mitään lepoa ole jos kuitenkin pienempi on hoidettavanasi. Mutta ajatus on tärkein, eli että mies haluaa myös sinun vointiasi. Kesksutelemalla asiasta varmasti pääsette eteenpäin. Miten mies suhtautuu siihen, että sinä lähtisit jonnekin omiin menoihisi esim viikonlopuksi? Lapsilamme on hieman alle 3 vuotta ikäeroa ja kyllä minä pakotin vaimoni lähtemään kaverinsa luokse toiselle paikkakunnalle viettämään viikonloppu vapaata, muistaakseni kuopus oli tuolloin 1,5 vuotias. Eihän se tietenkään mitää lepoa ollut kun kvaerinsa kanssa olivat pe ja la paikallisissa baareissa pilkkuun asti, mutta minusta saa käyttää vapaa viikonloppuna haluamallaan tavalla..
No varmasti en osaa enää käsitellä enkä nähdä asiaa omien tunteideni ulkopuolelta. Koska haluaisin vaan että mies kuuntelee kun sanon hänelle mitä minä tarvitsen. Väsymys tietenkin painaa myös. Mies ei kovin hyvin suhtaudu siihen kun minä menen johonkin edes pariksi tunniksi. Koska kokee ettei pärjää lasten kanssa. Perään voi tulla kiukkuisia viestejä. Hieman on oppinut nielemään kiukkuaan, koska olen siitä sanonut tiukasti että hänenkin pitäisi jaksaa yksin lasten kanssa. Mutta selvästi mies ei osannut edes villeimmissä kuvitelmissaan kuvitella kuinka rankkaa kahden pienen lapsen hoitaminen voi olla. Siksi on kelkkansakin kääntänyt koti-isyyden suhteen toisen lapsen syntymän jälkeen. Hänen piti jäädä kotiin nyt elokuussa, mutta kuopuksen ollessa vauva alkoikin kieltäytyä ajatuksesta täysin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ero??? Miten voit kuvitella, että sinun tilanteesi paranisi eron jälkeen? Sitten olisit vielä enemmän yksin ja vielä sidotumpi lapsiin. Yksi neuvo: Onni lähtee sinusta itsestäsi.
Eihän mies nytkään juuri ota osaa lasten tai kodin hoitoon. Mutta eron jälkeen minun ei tarvitsisi enää ainakaan yrittää rämpiä paskassa parisuhteessa. Ei parisuhde toimi ellei sitä hoida, ja tällä hetkellä koen että meillä ei parisuhdetta ole. Miehen menot ja halut ainoastaan rasittaa minua. Oletko itse elänyt huonossa parisuhteessa? Ymmärrätkö kuinka kuormittavaa se on henkisesti?
Sanot että onni lähtee itsestä, ja kun sanon että ero tuntuu pian ainoalta vaihtoehdolta jotta voin olla aidosti onnellinen itseni kanssa, tuomitset sen täysin?
-ap
Ala nyt ihan oikeasti tekemään elämästäsi sinun näköistä ja arvoista. Elät miehesi elämää ja ei hän voi sinua pakottaa vaan itse mukisematta olet sitä elänyt. Vuosia valuu hukkaan. Älä harrasta seksiä jos et halua, katso teeveestä mitä itse haluat. Laita kummatkin lapset miehelle mukaan kun aiemmin ottanut vanhimman. Opettele sanomaan ei. Mies nukuttaan lapset kun sinä lähdet näkemään kavereitasi. Kiukuttelusi johtuu siitä että mies ei huomioi ja rakkautta ei osoita kun halutessaan seksiä. Se tuntuu pahalta mutta hän ehkä ikinä huomioi sinua enää, ei vaikka seisoisit päälläsi ja pidättäisit hengitystäsi. Sinun tarvitsee nyt itse antaa itsellesi huomiota ja lapsille mutta jätä se tyhmä äijä ulkopuolelle kuvioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen usein että miksi nykyaikana suhteita ei arvosteta, ei kannata tehdä lapsia sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole valmis korjaamaan asioita ja näkemään vaivaa. Jos et saa katsoa ohjelmiasi telkusta, älä valita vaan osta toinen tv, kuulokkeet ja tabletti... teet vaan valittamalla itsellesi huonoa oloa kun voisit muuttaa asioita
Vierailija kirjoitti:
Ala nyt ihan oikeasti tekemään elämästäsi sinun näköistä ja arvoista. Elät miehesi elämää ja ei hän voi sinua pakottaa vaan itse mukisematta olet sitä elänyt. Vuosia valuu hukkaan. Älä harrasta seksiä jos et halua, katso teeveestä mitä itse haluat. Laita kummatkin lapset miehelle mukaan kun aiemmin ottanut vanhimman. Opettele sanomaan ei. Mies nukuttaan lapset kun sinä lähdet näkemään kavereitasi. Kiukuttelusi johtuu siitä että mies ei huomioi ja rakkautta ei osoita kun halutessaan seksiä. Se tuntuu pahalta mutta hän ehkä ikinä huomioi sinua enää, ei vaikka seisoisit päälläsi ja pidättäisit hengitystäsi. Sinun tarvitsee nyt itse antaa itsellesi huomiota ja lapsille mutta jätä se tyhmä äijä ulkopuolelle kuvioista.
Hyvin kirjoitettu. Mitä sen väliä jos mies nukahtaa, katsot mistä pidät ja teet omaa elämääsi. Sivuutat ihan itse oman hyvinvointisi ja syyllistät miestä siitä. Ota vastuu ja ala tehdä sinulle hyviä ja tärkeitä asioita. Mies joko hoitaa lapset tai hankkii lapsenvahdin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voisin yksin korjata asioita? Joo, voin alkaa tekemään yhä enemmän ja enemmän yksin niitä asioita. Miehestä välittämättä. Parisuhdettani se ei korjaa. Kyllä minä nytkin teen paljon asioita yksinäni. Lasten mentyä nukkumaan istun makkarissa oven takana toisella telkkarilla ja mies olohuoneessa hyvin usein. Ei se mitään muuta eikä paranna meidän suhdetta. Sairastuttaa vaan ihmisen ennenpitkää tuollanen parisuhde, vaikka kaippa noitakin pareja on pilvin pimein. Ja tulihan tuota lapsuuskodissakin katottua vuodesta toiseen...
-ap
Ihan samanlaiset tuntemukset on, tuo on kuin mun elämästä. Pelkkää kodinhoitamista ja mies liihottaa omilla teillänsä. Ei vaan jaksais enää mutta lasten takia minäkin tässä vielä olen.
Vierailija kirjoitti:
Miten voisin yksin korjata asioita? Joo, voin alkaa tekemään yhä enemmän ja enemmän yksin niitä asioita. Miehestä välittämättä. Parisuhdettani se ei korjaa. Kyllä minä nytkin teen paljon asioita yksinäni. Lasten mentyä nukkumaan istun makkarissa oven takana toisella telkkarilla ja mies olohuoneessa hyvin usein. Ei se mitään muuta eikä paranna meidän suhdetta. Sairastuttaa vaan ihmisen ennenpitkää tuollanen parisuhde, vaikka kaippa noitakin pareja on pilvin pimein. Ja tulihan tuota lapsuuskodissakin katottua vuodesta toiseen...
-ap
No mutta pitäisikö sitten alkaa sitä eroa rakentaa? Jos ei muuten parane. Se vie vuoden tai kaksi mutta pääsisit ihan omaan elämääsi ja vapaaksi tuosta liitosta.
Mies näkökulmaa (omat 3 ja 5).. Teidän kuopuksenne on jo sen verran vanha, että miehen pitää pystyä hoitamaan häntä yksin ainakin vuorokausi, siis vaikka kokonaan, mutta lapselle ei varmaan ole hyväksi olla erossa vanhemmasta yli vuorokautta (tietysti riippuu lapsesta ja siitä paljonko isä on hoitanut). Jos ei mies tähän vielä pysty niin opetelkoot. Meillä on käyty oikeastaan lasten syntymästä kokoajan riitaa siitä että "kun sinä et tee mitää ja aina vain omia menoja". Silloin kun olin töissä vaimo oli sitä mieltä, että minä pääsen niin helpolla kun saan olla töissä ja voin illat ja vkl hoitaa lapsia ja hän saa levätä. Sitten kun vaimo aloitti työt, niin hän valittaa siitä kuinka raskasta on käydä töissä. Itse olin hoitovapaalla+ pidin kertyneet lomat, eli yhteensä 2 kuukautta kotona, kun vaimo aloitti työt kuopuksen jälkeen. Kuopus oli tuolloin 1,5 vuotias. Tottakai tuon ikäisten lasten kanssa on jo helpompaa olla kotona ja tietysti tuollaisessa lyhessä 2 kk pätkässä on myös sitä "alku innostusta". Minä pidin kotona ollessani kunnia asiana, että paikat on siistit, pyykit pesty ja ruokalaitettu. Muistan oikein hyvin, kun jossain noin 1,5 kk kotona oltuani vaimo rupesi oikein riehumaan, kun sitä ja tätä ei oltu tehty. Sanoin hänelle rauhallisesti, että mitä kotitöitä sinä olet tehnyt viimeisen 1,5 kk aikana. Vaimo meni hiljaiseksi... Tajusi, ettei ollut tehnyt mitää. Siis ihan oikeasti ei yhtään mitään. Silloin hän viimeistään havahtui, että hän aina ajatteli minun pääseväni helpommalla. Tuon jälkeen meillä on riidat vähenytynyt huomattavasti ja olemme laittaneet työnjaon ja ns. oman ajan paperille ylös. On sovittu siitä mikä on kummankin homma ja on myös sovittu, ettei toiselle tarvitse valittaa siitä, jos nuo omat hommat on vaikka parilta päivltä tekemättä.. Myös molempien vapaa ajat on sovittu aika tarkasti. Siis molemmilla on vapaus lähteä esim. keikalle tms. mutta asia laitetaan ylös ja toinen saa sitten tehdä jotain muuta. Ei niin, että vuorotellen vaan toinen saa käydä vaikka 10 kertaa peräkkäin jos haluaa, mutta ne laitetaan ylös ja toinen saa mennä sitten kun huvittaa...
Tästä viestistä tuli aikamoinen sekamelska... Mutta se mitä haluan sanoa on se, että matematiikka ei valehtele. "kellottakaa kotityöt" Jos kaupassakäyntiin menee 30 minuuttia x 2/vko ja toinen hoitaa tuon, niin toinen hoitaa sitten asian, jonka hoitamiseen menee 1 tunti/vko ja niin edelleen. Myös vapaa aika voidaan sopia noin. On perheen kesken vietettävä yhteinen aika, molempien oma vapaa-aika ja sitten olisi hyvä jos pääsisitte käymään vaikka yhdessä baarissa tms... Meillä asioiden sopiminen matematiikkaa (joka ei ole kummankaan puolella) apuna käyttäen on vähentänyt kitkaa huomattavasti...
Olet siis loisinut vuosia kotona, miehen ja yhteiskunnan maksamana , ja nyt nukkeleikki ei olekaan enää kivaa?
Vika on toki miehessä. Aina. Pani sinut väkisin paksuksi ja kielsi abortin?
Vierailija kirjoitti:
Ihan samanlaiset tuntemukset on, tuo on kuin mun elämästä. Pelkkää kodinhoitamista ja mies liihottaa omilla teillänsä. Ei vaan jaksais enää mutta lasten takia minäkin tässä vielä olen.
:( Kuinka vanhoja teillä on lapset?
-ap
Valivali