Tavoitteena laihtua vuodessa 35kg - vinkkejä kuinka onnistun!

Vierailija kirjoitti:

"Ei ole muita konsteja kuin syödä reippaasti vähemmän kuin kuluttaa. Eli annoskoot alas."

Totta, muttei toimi noin yksinkertaisesti sitten kuitenkaan. Ei ole ainakaan aikaisemmin toiminut. :/

"Jos vauva ei tykkää vaunuista, niin tykkäiskö kantorepusta?"

Tykkäisi, valtavasti! Mutten voi kantaa jalkojen pettämisen vuoksi - lennän siis silloin aina rähmälleni. Ennen kannoin paljonkin mutta kerran lapsi sylissä kaaduin enkä toiste uskalla ottaa riskiä (selvittiin säikähdyksellä).

Ja miksi tuollainen tarkka aikataulu?

En osaa selittää ilman että pointti tästä aloituksesta katoaa. Mutta esim. motivaatio pysyy kun ei kestä liian kauan ja paluu työelämään olisi helpompaa. Mahdollisesti myös leikkauksia edessä, on turvallisempaa.

-Ap

Laihdutus kestää usein kauan, etenkin, kun puhutaan isoista kilomääristä. Jos yhden viisauden voin itse laihduttajana antaa, kärsivällisyys on hyve. Joskus painoa voi pudota paljon kerralla, ja joskus voi tulla jumeja, jolloin paino ei hievahdakaan. Joskus, vaikka tekisit kaikkesi ja vähän ylikin, painoa saattaa pudota ihan pieninä pisaroina, mikä todella syö motivaatiota. Se, että saisit painon putoamaan vuodessa tuollaisen kilomäärän, voi vaatia sinulta niin orientoitunutta otetta laihduttamiseen, että ei puhuta enää mielekkäästä, eikä välttämättä (yllättäen!) edes terveellisestä elämäntavasta. Ole realistinen: sinulla on pieni lapsi ja imetys menossa, eikä voimakas liikunnan lisääminen ole vielä mahdollista. Sinulla on näin ollen elämässäsi paljon asioita, jotka tulevat painonhallinnan edelle, tai rajoittavat tapojasi pudottaa painoa. Toisin sanoen: huomioi, että laihdutus on vain osa elämääsi, eikä koko elämä. Jos tavoitteet ovat liian isoiksi mitoitettuja, ne pienet onnistumiset saattavatkin tuntua mitättömiltä, vaikka ne olisivatkin erinomaisia, ja tukisivat täysin hallittua painonpudotusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatko hoitoapua lapselle, jotta pääset esim. kerta viikossa liikkumaan kunnolla?

En itse halua antaa mitään vinkkejä, koska mielestäni sinun tilanteessa tarvitaan ammattilaisen neuvoja eikä mutuilua. Imetys vaikuttaa varmasti siihen mitä ruokavaliosta kannattaa karsia ja noin heikko kuntotaso vaatii kyllä jonkun hiukan tarkistamaan että miten voit liikkua.

Hoitoapua saan lähinnä exältä. Toistaseks oon käyttäny sen ajan kodinhoitoon ja rentoutumiseen mutta täytyy aloittaa lenkkeily. Toivottavasti typy viihtyy pulkassa/potkukelkassa niin talvella ainakin pääsisi liikkeelle enemmän! :)

Mitä ammattilaisia suosittelisit? Oon itse ihan pihalla ja lääkärit raapii päätään kun ei tiedetä missä mättää. Ravitsemusterapeutille vain sain lähetteen, olen joskus käynytkin ja heidän ruokavaliovinkit ei sovellu mun suolistolle. :/

Ravitsemustetapeutit tuntuvat olevan hyvin kuutamolla ravitsemusasioissa, ainakin kokemukseni mukaan. Mulle ei sovellu viljat, mutta koska minulla ei ole keliakiaa, niin hyvä ettei väittänyt viljojen aiheuttamia ongelmia kuvitelluiksi. Kokojyväviljaa vaan naamariin, sipaisu kevylevitettä päälle, niin koko maailman murheet katoavat. Kuulemma on melkein mahdotonta syödä terveellisesti, jos ei syö viljoja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

35 kiloa vuodessa ei ole realistinen tavoite, jollei lähtöpaino ole yli 200 kiloa. Hitaampi painonputoaminen johtaa pysyvämpiin tuloksiin.

On motivoivampaa saavuttaa tavoitteet, kun tavoite on oikeasti saavutettavissa ilman mitään järkyttäviä elämäntapamuutoksia. 1-1,5 kg:n painonlasku kuukaudessa on realistista, ja senkin saavuttamiseksi voit joutua tekemään isosti hommia. Itsehän tuolla aiemmin väitit, ettei annoskoon normaalistaminen johtanut painosi pienentymiseen.

Annoskoko ja sen kcal-määrä tavoitepainoasi vastaavaksi, ruokailu 4-5 kertaa päivässä eikä ikinä mitään pieniä naposteluja, ruokavalioon enemmän kasviksia ja ikuiset hyvästit ranskalaisille, pizzoille, makkaralle ja sokerillisille juomille. Siitä se lähtee.

Ihan ensinnä kannattaa käydä ravitsemusterapeutilla selvittämässä, mikä on nykyisessä ruokavaliossa hyvää ja mikä huonoa. Läski ei materiaalistu ilmasta. Kaikki läski on hankittu ihan itse syömällä vääränlaista ravintoa tai liian paljon.

Voi olla syytä käydä myös psykologilla pohtimassa, miksi syöt liikaa.

Tottakai läski on saatu syömällä väärin, mä en nyt ihan tajunnu tön kommentin pointtia. Ravitsemusterapeutin suosittelema syö leipää ja laihdu ruokavalio ei sovi mun suolistolle ja ainakin tää kyseinen työntekijä pitää siitä kiinni ehkei raivoisasti mutta melkein kuitenkin, koska "sulla ei ole keliakiaa".

Söin noin kuukauden pieniä annoksia säännöllisesti päivässä, ei herkkuja ym. Paino ei tippunu grammaakaan. Motivaatio tippu nollaan. Nyt oon uudelleen motivoitunut koska terveys pettää. Tää ei oo enään vaan ulkonäköseikka.

Sokeriset juomat ei oo ikinä kuulunu mun ruokavalioon. Lihonut olen herkuilla ja liian isoilla ruokamäärillä. Mut laihtumiseen joudun tekemään kovasti töitä. Mun mielestä mun tavoite on ihan realistinen kuitenkin. En halua tyytyä vähempään, ja aion tehdä mitä vaan että saan läskit pois! Lievä ylipaino ei mua haittaa - kunhan olen terve ja pystyisin liikkua normaalisti.

-Ap

Itse kans paisun kuin pullataikina leivän syömisellä. Näitä ravitsemusterapeutteja on niin joka lähtöön, kuka mitäkin painottaa. Ja yleensä ovat hyvin fanaattisia omien näkemyksiensä kanssa. Se että puputtaa pieniä annoksia pitkin päivää ei välttämättä laske sitä energian saantia yhtään. Ja laihdutuksen edellytys yksinkertaisuudessaan on, että saa vähemmän energiaa kuin kuluttaa. Ja huom, se että jättää herkut pois ei välttämättä laihduta yhtään, painonnousu toki pysähtyy jos ei jatkuvasti saa ylimääräisiä kaloreita, mutta laihtuakseen täytyy syödä vähemmän kuin kuluttaa. Minusta sun kertomasi ruokavalio kuulostaa ihan hyvältä, kiinnität vain huomiota siihen energiamäärään, koska just esim pähkinöistä saa nopeasti energiamäärän täyteen. Pähkinöitä ei oikeasti tarvita kuin muutama pähkinä päivässä, jotta saa hyödyt mutta ei liikaa energiaa. Kotijumppa on ihan hyvä, ja varmasti ihan kiva lapsenkin kanssa tehdä, kun ottaa asenteen että muutama liikesarja pitkin päivää, miten kulloinkin pystyy.

Käy joka toinen päivä väh. Puolen tunnin juoksulenkillä maastossa, jossa siis mäkiä on ym.. Aloita hitaasti, juokse alussa vähän ja kävele välillä. Kun kunto kasvaa niin vauhtia lisää. Syö normaalia kotiruokaa, leipänä vain ruisleipä tai näkkäriä juomana maito vesi. Kinkkua kasviksia leivälle tai oivariini pelkästään. Annokset pienelle esim. Lasten lautaseen niin ei tule syötyä liikaa. Kasviksia porkkanaa ym iltapalaksi kiva napostella tv:n ääressä:) älä syö jogurtteja tai mitään mikä sisältää sokeria. Sipsejä eikä pizzaa vaikka tulis päivä että olis saatava.. Koita kestää se menee ohi. Joskus pidä karkkipäivä esim. Kerran viikkoon mutta se tarkoittaa esim. Pikku määrä irtokarkkeja. Ei kaikkia herkkuja kerralla ja paljon. Osta kunnon lenkkikengät ja venyttele hyvin lenkin jälkeen jalat. Opettele elämään vähemällä syömisellä. Kun sen oivallat nin tajuat että olet syönyt ennen ihan turhaan ja ihan liikaa. Sen jälkeen painon pudotus on helppoa. Se on vain pään sisäinen juttu loppujen lopuksi:) Tsemppiä.

Unohtakaa tuo aika tavoite jooko. Hölmö kun edes mainitsin sen.

-Ap

Maha voi huutaa ruokaa, kun se on venynyt reilusti ylimittaan lihomisella! Se on mielestäni hankala yhtälö, koska se pitää vähitellen opettaa pienempään ruokamäärään ja kutistumaan normaaliksi. Kylläisyyden tunne voi olla myös häiryyntynyt. Aivot ja elimistön kylläisyyshormonit eivät pelitä normaalisti, kun ylipainoa on reilusti. Ei laihtuminen välttämättä epäonnistu mutta ei ole kaikille helppoakaan. Kokemusta on! En onnistunut laihtumaan ilman nälän tunnetta ja kun laihdutuskuuri loppui, paino palasi ennelleen yli 30 kg. Menisin ammattilaisen pakeille, jonka luona voisi käydä säännöllisesti tsekkaamassa tilanne. Jos yksi ravitsemusterapeutti ei ollut hyvä, voi valita jonkun muun tai vaikka sisätautilääkärin tms. Jos on leikkausta tulossa, yhteys lääkäriin olisi minusta välttämätön joka tapauksessa.

Itseä auttoi "herkuista" eroon pääseminen, kun luin jostain että teolliset ruokavalmisteet, kuten sipsit, karkit ja muut vastaavat, aiheuttavat syöjissään riippuvuutta. Eli aiheuttavat samanlaista "pakko saada lisää" kuin huumeet tai tupakka. En halua myrkyttää ruumistani, joten tämä ajatus helpotti niistä luopumista. Oli tämä totta tai ei, niin siitä oli kuitenkin apua.

Vierailija kirjoitti:

Unohtakaa tuo aika tavoite jooko. Hölmö kun edes mainitsin sen.

-Ap

Ei unohdeta. Sinähän totesit, että olet saanut sen jostakin ulkopuolelta annettuna. Onko mies antanut sulle ultimaatumin, että jos ei läskit lähde vuodessa, niin hän lähtee? Vai oletko menossa johonkin leikkaukseen, mikä edellyttää painonpudotusta? Vai etkö saa sitä isomummon perintöä, jollet ole määräajassa keventynyt teinivuosiesi mittoihin?

Eikö imetyksen juuri pitäisi karistaa niitä kiloja, vai onko tämäkin jo kääntynyt päälaelleen?

Jos sulla ap on ongelmia selän ja jalkojen kanssa jo nyt niin tuosta urakasta taitaa tulla tosi raskas. Liikuntaa et pysty harrastamaan melkein ollenkaan ja ne hitaat kävely- ja pyörälenkit kuluttavat maksimissaan parisataa kaloria.

Kerroit että kulutuksesi on tällä hetkellä 1600 kaloria per päivä. Jokainen kilo on noin 7000 kaloria ja kerroit haluavasi laihduttaa 35 kiloa. Se tekisi siis 245000 kaloria. Jos tuon taas jakaa viidelletoista kuukaudelle ja siitä kolmellekymmenelle päivälle niin tulos on 544. Eli nykyisellä kulutusellasi saisit maksimissaan syödä 1056 kaloria per päivä jotta pysyisit aikataulussa.

Tiukkaa tulee tekemään tuollainen tahti. Toivottavasti onnistut!

Vierailija kirjoitti:

Maha voi huutaa ruokaa, kun se on venynyt reilusti ylimittaan lihomisella! Se on mielestäni hankala yhtälö, koska se pitää vähitellen opettaa pienempään ruokamäärään ja kutistumaan normaaliksi. Kylläisyyden tunne voi olla myös häiryyntynyt. Aivot ja elimistön kylläisyyshormonit eivät pelitä normaalisti, kun ylipainoa on reilusti. Ei laihtuminen välttämättä epäonnistu mutta ei ole kaikille helppoakaan. Kokemusta on! En onnistunut laihtumaan ilman nälän tunnetta ja kun laihdutuskuuri loppui, paino palasi ennelleen yli 30 kg. Menisin ammattilaisen pakeille, jonka luona voisi käydä säännöllisesti tsekkaamassa tilanne. Jos yksi ravitsemusterapeutti ei ollut hyvä, voi valita jonkun muun tai vaikka sisätautilääkärin tms. Jos on leikkausta tulossa, yhteys lääkäriin olisi minusta välttämätön joka tapauksessa.

Tämä on ihan totta, mutta ei kannata huolestua - vatsalaukku ja elimistö tottuu yllättävän nopeasti. Toki ensimmäisenä päivänä se huutaa ja ihmettelee, missä ruoka-annokset ovat. Olen paastonnut usein, joten voin kertoa että n. 4 päivän kuluttua vatsalaukku on ihan tyytyväinen ja hiljaa.

Toinen on sitten se mitä päänupissa tapahtuu eli hyväksyykö mieli sen, etteivät kädet työnnä suuhun jotain. Osaako esim. katsoa netflixistä putkeen mahtavaa sarjaa ilman, että napostelee samalla? Itselläni tähän auttoi veden juonti. Otan aina silloin tällöin hörpyn vesipullosta. Jollain voi kutominen auttaa.

Sekin voi auttaa, jos joka ilta merkitsee vaikka ruutuvihkoon rastin onnistuneesta päivästä. Sarakkeita voi olla muitakin, tyyliin Ruokavalio/harrastin liikuntaa/kävin kävelemässä/tms. Se tunne kun illalla saa piirtää sen rastin.. se on onnistumisen tunne. Ja kun päivällä tulee fiilis, että voi kun tuo leipäjuusto jääkaapissa olisi niin pieni ja jos vain sen nappaisin .. niin muistaa, että sitten en voi illalla laittaa rastia vihkoon tälle päivälle. Se oikeasti estää sen herkutteluhalun. Illalla menee nukkumaan tyytyväisenä ja "menestyneenä" ja aamulla on hyvä herätä.

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla ap on ongelmia selän ja jalkojen kanssa jo nyt niin tuosta urakasta taitaa tulla tosi raskas. Liikuntaa et pysty harrastamaan melkein ollenkaan ja ne hitaat kävely- ja pyörälenkit kuluttavat maksimissaan parisataa kaloria.

Kerroit että kulutuksesi on tällä hetkellä 1600 kaloria per päivä. Jokainen kilo on noin 7000 kaloria ja kerroit haluavasi laihduttaa 35 kiloa. Se tekisi siis 245000 kaloria. Jos tuon taas jakaa viidelletoista kuukaudelle ja siitä kolmellekymmenelle päivälle niin tulos on 544. Eli nykyisellä kulutusellasi saisit maksimissaan syödä 1056 kaloria per päivä jotta pysyisit aikataulussa.

Tiukkaa tulee tekemään tuollainen tahti. Toivottavasti onnistut!

Tärkeintä laihdutuksessa on ruokavalio. Liikuntaa ei kannata ajatella ollenkaan laihdutusmetodina. Jätä ap kokonaan laskematta sen kulutus! Liikunta kannattaa ajatella terveysmetodina, tapana kehittää omaa kuntoaan ja lihaksia. Voit päivän mittaan tehdä omalla kropalla treeniä: punnerrukset, kyykyt, hyppelyt, vatsat, selkälihakset. Näitä vaikka 2-3 kertaa viikkoon. Lihaskunto hoidettu. Sitten aerobinen kunto: joka päivä 3 kertaa 10 minuutin naruhyppelyä tai paikallaanjuoksua tai niitä punnerrus-kyykkyyn-ylös hyppyjä - tai tanssia! Niin että hiki roiskuu ja teet vauhdilla. Jos polvissa kreppaa, hölkkää "matalana" paikallasi. Vielä joustavuus eli venyttele tai joogaa netin ohjeilla pari kertaa viikkoon.

Suosittelin ap:lle ravitsemusterapeutilla käymistä enkä tosiaankaan tarkoittanut mitään netin ja keskustelupalstojen itseoppineita vouhottavia poppakonstiterapeutteja vaan yliopistosta valmistunutta ravitsemuksen ja erilaisten dieettien asiantuntijaa. Olen tällaisella käynyt sairaalassa ja saanut asiallista, tutkimustietoon perustuvaa apua.

Ei siellä kaikille samoja asioita suositella. Kaikki lähtee asiakkaan nykytilanteen kartoittamisesta ja omien ruokailutottumusten ymmärtämisestä. Yhdessä selvitetään se, mikä niissä on hyvää ja mitä voisi muuttaa.

Omat täsmäohjeeni: 

- Kartoita tilanne: millainen painohistoria sinulla on, mitkä ovat suurimmat ongelmasi, miten elät paraikaa, ja mitkä ovat tavoitteesi. Joskus kyse voi olla huonojen elämäntapojen kasautumisesta, joskus jostakin syvemmästä, henkisestäkin ongelmasta. Jälkimmäisessä tapauksessa muuten ei ole häpeä turvautua vaikkapa terapiaan.

- Ruokapäiväkirja. Tällä pystyy hahmottamaan, mitä syö, kuinka paljon ja kuinka säännöllisesti. Tämän avulla voi nähdä myös ne ruokavalion ongelmakohdat, kunhan on rehellinen kirjatessaan syömisiään. Kalorilaskentaakin voi toteuttaa, vaikken suosittelekaan tukeutumaan siihen orjallisesti: joskus jokin viaton ja terveelliseltäkin tuntuva tottumus voi juuri olla se, joka pitää tiukasti painoa aloillaan.

- Joitakin muutoksia, joskus rankkojakin, painonpudotus aina vaatii. Suosittelen kuitenkin harkitsemaan kahdesti, onko totaalikieltäytyminen mielekästä. Minulle itselleni oli helppoa luopua lähes täysin esim. alkoholista ja pitseria/grilliruoista, mutta totaalikieltäytyminen kaiken herkuttelun suhteen ei enää ollut mielekästä. Siispä, jos harkitset jotakin totaalikieltoa, mieti laihdutuksen lisäksi sitä, pystytkö oikeasti elämään mielekkäästi tällä elämäntavalla. 

- Tärkein ohje: laihdutus on osa elämääsi, eikä koko elämä. Senpä vuoksi kannattaa myös suhtautua painonpudotukseen kärsivällisesti ja realistisesti: joskus tahti on hitaampaa, joskus jumeja tulee, ja ne hetket kysyvät ehkä eniten luonteenlujuutta ja uskoa siihen, että on oikealla tiellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohtakaa tuo aika tavoite jooko. Hölmö kun edes mainitsin sen.

-Ap

Ei unohdeta. Sinähän totesit, että olet saanut sen jostakin ulkopuolelta annettuna. Onko mies antanut sulle ultimaatumin, että jos ei läskit lähde vuodessa, niin hän lähtee? Vai oletko menossa johonkin leikkaukseen, mikä edellyttää painonpudotusta? Vai etkö saa sitä isomummon perintöä, jollet ole määräajassa keventynyt teinivuosiesi mittoihin?

Ei v*ttu :D (anteeksi kielenkäyttöni) mut tää oli kyllä huippu! :D Kiitos päivän nauruista. Ja sulta meni ohi että juu, kyllä on tulossa leikkauksia mahdollisesti, ja mä olen eronnut ihan itse kuspää miehestä :D

-Ap

Vierailija kirjoitti:

"Ei ole muita konsteja kuin syödä reippaasti vähemmän kuin kuluttaa. Eli annoskoot alas."

Totta, muttei toimi noin yksinkertaisesti sitten kuitenkaan. Ei ole ainakaan aikaisemmin toiminut. :/

"Jos vauva ei tykkää vaunuista, niin tykkäiskö kantorepusta?"

Tykkäisi, valtavasti! Mutten voi kantaa jalkojen pettämisen vuoksi - lennän siis silloin aina rähmälleni. Ennen kannoin paljonkin mutta kerran lapsi sylissä kaaduin enkä toiste uskalla ottaa riskiä (selvittiin säikähdyksellä).

Ja miksi tuollainen tarkka aikataulu?

En osaa selittää ilman että pointti tästä aloituksesta katoaa. Mutta esim. motivaatio pysyy kun ei kestä liian kauan ja paluu työelämään olisi helpompaa. Mahdollisesti myös leikkauksia edessä, on turvallisempaa.

-Ap

Tämä on sinulle asetettu tavoite jotta tietty operatio voidaan toteuttaa?

Lihavuusleikkaus?

Niihin yleensä on ehtona yksilöllisesti määritelty ehto sovitun kilomäärän/prosentuaalisen osuuden painosta - pudotuksesta.

Haluat rauhassa hoitaa imetyksen ensin? Ihan luonnollista.

Miten tämän "syyn" eli sen 13 kk:n aikataulun ja tavoitteen kertominen "sotkisi aloituksen"?

Päinvastoin - järkevä ja terveydellisistä näkökohdista asetettu päämäärä jonka saavuttaessasi sinulle voidaan tehdä toimenpide jonka ansiosta ei vain omasi vaan koko pienen perheesi elämänlaatu paranee.

On kyse sitten edellämainituista tai polvileikkauksesta, tai mistä vaan.

Tietenkin saat ja voit mielin määrin kysyä neuvoja ja vertaistukea myös täältä, ei siitä varmasti ole haittaa, mutta tiesitkö että voit myös saada sairaalasi/lääkärisi kautta mahdollisuuden päästä ravitsemusterapeutin vastaanotolle?

Ellei sinulla tällaista yhteyttä vielä ole, voit hakeutua terveyskeskuslääkärin lähetteellä lähimmän erikoissairaanhoidon yksikön sisätautien klinikalle ja siellä edelleen painonhallinnasta vastaavalle polille.

Kannattaa myös selvittää missä sinua lähimpänä tehdään kehonkoostumusmittauksia (BMI), siis terveydenhuollossa, en tarkoita yksityisten salien palveluja tässä kohtaa.

Tätä asiaa - kuten etenemistä sellaisen hoidon piiriin mistä yllä kerroin - kannattaa alkaa selvittämään oman työterveyshoitajan tai tk:n terveydenhoitajan kautta.

Tuhannesti tsemppiä!

Muista: alku on aina pahin.

Paljon hyviä vinkkejä, kiitos kaikille! :)

Tosiaan mä olen jo käynyt muutaman kerran ravintoterapeutilla ja taas sain lähetteen, en kokenu hänestä olevan apua.. Lääkärilläkin siis käynyt olen, ja aika kirurgille tulee magneettikuvien jälkeen.

Ja tuo 1600kcal kulutus oli täysin liikuntaa ja imetystä huomioimatta - jonkunlaista aktiivisuutta tulee väkisinkin juuri kävelemään oppineen pienen lapsen (autottomana) yksinhuoltajana. :) Lenkeillä ja puistossa käydään myös pakollisten asiointien lisäksi, koska selkä menee todella kipeäksi ilman kävelyä. Lenkit jää vain lyhyiksi kun lapsi ei viihdy rattaissa kun sen 20-30min. Eli arkiaktiivisuus + imetys vielä päälle tuohon kalorin kulutukseen.

Jooga kiinnostaisi kyllä, oma mummuni 65v aloitti joogan ja vain joogan, ruokavalion ja hitaiden metsälenkkien myötä laihtui normaalipainoon :) inspiroiva nainen! Harmi kun asutaan kaukana toisistamme...

Tehokkain motivaattori oman terveyden jälkeen on tietysti lapsi - haluan hänelle opettaa parempaa, en tällaista tapaa mässäillä herkuilla. Lisäksi tuo rasti vihkoon juttu, ruokapäiväkirja lähtee kyl toteutukseen! :) Tulostan myös itsestäni kuvan kun olen tässä kunnossa ja kuvan, kun olin vielä terve, ennen raskautta ja vain lievässä ylipainossa :)

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei ole muita konsteja kuin syödä reippaasti vähemmän kuin kuluttaa. Eli annoskoot alas."

Totta, muttei toimi noin yksinkertaisesti sitten kuitenkaan. Ei ole ainakaan aikaisemmin toiminut. :/

"Jos vauva ei tykkää vaunuista, niin tykkäiskö kantorepusta?"

Tykkäisi, valtavasti! Mutten voi kantaa jalkojen pettämisen vuoksi - lennän siis silloin aina rähmälleni. Ennen kannoin paljonkin mutta kerran lapsi sylissä kaaduin enkä toiste uskalla ottaa riskiä (selvittiin säikähdyksellä).

Ja miksi tuollainen tarkka aikataulu?

En osaa selittää ilman että pointti tästä aloituksesta katoaa. Mutta esim. motivaatio pysyy kun ei kestä liian kauan ja paluu työelämään olisi helpompaa. Mahdollisesti myös leikkauksia edessä, on turvallisempaa.

-Ap

Tämä on sinulle asetettu tavoite jotta tietty operatio voidaan toteuttaa?

Lihavuusleikkaus?

Niihin yleensä on ehtona yksilöllisesti määritelty ehto sovitun kilomäärän/prosentuaalisen osuuden painosta - pudotuksesta.

Haluat rauhassa hoitaa imetyksen ensin? Ihan luonnollista.

Miten tämän "syyn" eli sen 13 kk:n aikataulun ja tavoitteen kertominen "sotkisi aloituksen"?

Päinvastoin - järkevä ja terveydellisistä näkökohdista asetettu päämäärä jonka saavuttaessasi sinulle voidaan tehdä toimenpide jonka ansiosta ei vain omasi vaan koko pienen perheesi elämänlaatu paranee.

On kyse sitten edellämainituista tai polvileikkauksesta, tai mistä vaan.

Tietenkin saat ja voit mielin määrin kysyä neuvoja ja vertaistukea myös täältä, ei siitä varmasti ole haittaa, mutta tiesitkö että voit myös saada sairaalasi/lääkärisi kautta mahdollisuuden päästä ravitsemusterapeutin vastaanotolle?

Ellei sinulla tällaista yhteyttä vielä ole, voit hakeutua terveyskeskuslääkärin lähetteellä lähimmän erikoissairaanhoidon yksikön sisätautien klinikalle ja siellä edelleen painonhallinnasta vastaavalle polille.

Kannattaa myös selvittää missä sinua lähimpänä tehdään kehonkoostumusmittauksia (BMI), siis terveydenhuollossa, en tarkoita yksityisten salien palveluja tässä kohtaa.

Tätä asiaa - kuten etenemistä sellaisen hoidon piiriin mistä yllä kerroin - kannattaa alkaa selvittämään oman työterveyshoitajan tai tk:n terveydenhoitajan kautta.

Tuhannesti tsemppiä!

Muista: alku on aina pahin.

Kiitos :) Tosiaan olen terveyskeskuksesta saanut vain lähetteen magneettikuvauksiin, kirurgille (selkä) ja tuolle ravitsemusterapeutille nyt, mutta en mene sillä ennen raskautta kävin enkä kokenut siitä olevan hyötyä... Tuonne sisätauti/ylipaino polille haluaisin! Mut ei tunnu millään saavan näköjään lähetettä oikeaan paikkaan..... Pitänee varata taas uusi aika arvauskeskukseen ellei kirurgi laita lähetettä.

Eikä ole kyse laihdutusleikkauksesta, en sellaiseen suostuisi millään! Niin paljon nähnyt miten se vahingoittaa, ja hyöty ei ole todellinen jos elämäntapoja ei muuta (toinen tuttuni sai imeytymishäiriöitä ja kuihtuu, toinen laihtui yli 60kg mutta on lihonnut jo toistakymmentä kiloa kun edelleen jatkaa huonoja ravintotottumuksia)..

-Ap

Mulla on tapana illalla ennen unta sivellä omaa vatsaa ja kehua omaa kroppaa tyyliin "hienosti jaksat, voi miten mahtava olet, kiitos sinulle" ja muuta sellaista. Kuulostanee vähän hölmöltä, mutta minusta se on tärkeä rituaali. Omaa kroppaa ei saa inhota ja vihata, vaikka olisi lihottanut sen ihan palloksi! Ihmisen keho on hieno, se osaa korjata itse itsensä ja tekee juuri niin kun vain omilla valinnoillaan sitä ohjaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tapana illalla ennen unta sivellä omaa vatsaa ja kehua omaa kroppaa tyyliin "hienosti jaksat, voi miten mahtava olet, kiitos sinulle" ja muuta sellaista. Kuulostanee vähän hölmöltä, mutta minusta se on tärkeä rituaali. Omaa kroppaa ei saa inhota ja vihata, vaikka olisi lihottanut sen ihan palloksi! Ihmisen keho on hieno, se osaa korjata itse itsensä ja tekee juuri niin kun vain omilla valinnoillaan sitä ohjaa.

Ihana ajattelutapa :) täytyy kehittää jokin oma tyyli muistaa se oman kehon arvo

-Ap