Tavoitteena laihtua vuodessa 35kg - vinkkejä kuinka onnistun!

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tapana illalla ennen unta sivellä omaa vatsaa ja kehua omaa kroppaa tyyliin "hienosti jaksat, voi miten mahtava olet, kiitos sinulle" ja muuta sellaista. Kuulostanee vähän hölmöltä, mutta minusta se on tärkeä rituaali. Omaa kroppaa ei saa inhota ja vihata, vaikka olisi lihottanut sen ihan palloksi! Ihmisen keho on hieno, se osaa korjata itse itsensä ja tekee juuri niin kun vain omilla valinnoillaan sitä ohjaa.

Itse asiassa: hyvä pointti! Olen itsekin todennut, että pohja kestävälle elämäntapamuutokselle on se, että hyväksyy itsensä ja arvostaa itseään jo nyt, eikä vasta sitten tietyn kokoisena. Jotkut ajattelevat, että itsensä hyväksyminen ylipainoisena ei motivoi tarpeeksi laihduttamaan. Minä taas koen, että itsensä hyväksyminen (tai sen opettelu) ovat olleet tie siihen, että ne elämäntapamuutokset ovat oikeasti olleet viisaita ja hyvää oloa tuottavia, eivätkä esim. rääkkirankaisumetodeja mahdollisimman pieneen kokonumeroon. Itsensä hyväksyminen on myös tuonut matkalle tiettyä levollisuutta, joka on auttanut etenkin silloin, kun prosessi ei etenekään sillä tavoin kuin haluaisi: "olen arvokas, vaikka en saavuttanutkaan tavoitteitani tänään". 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tapana illalla ennen unta sivellä omaa vatsaa ja kehua omaa kroppaa tyyliin "hienosti jaksat, voi miten mahtava olet, kiitos sinulle" ja muuta sellaista. Kuulostanee vähän hölmöltä, mutta minusta se on tärkeä rituaali. Omaa kroppaa ei saa inhota ja vihata, vaikka olisi lihottanut sen ihan palloksi! Ihmisen keho on hieno, se osaa korjata itse itsensä ja tekee juuri niin kun vain omilla valinnoillaan sitä ohjaa.

Ei millään pahalla, mutta kuulostaa aika sekopäiseltä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei ole muita konsteja kuin syödä reippaasti vähemmän kuin kuluttaa. Eli annoskoot alas."

Totta, muttei toimi noin yksinkertaisesti sitten kuitenkaan. Ei ole ainakaan aikaisemmin toiminut. :/

"Jos vauva ei tykkää vaunuista, niin tykkäiskö kantorepusta?"

Tykkäisi, valtavasti! Mutten voi kantaa jalkojen pettämisen vuoksi - lennän siis silloin aina rähmälleni. Ennen kannoin paljonkin mutta kerran lapsi sylissä kaaduin enkä toiste uskalla ottaa riskiä (selvittiin säikähdyksellä).

Ja miksi tuollainen tarkka aikataulu?

En osaa selittää ilman että pointti tästä aloituksesta katoaa. Mutta esim. motivaatio pysyy kun ei kestä liian kauan ja paluu työelämään olisi helpompaa. Mahdollisesti myös leikkauksia edessä, on turvallisempaa.

-Ap

Tämä on sinulle asetettu tavoite jotta tietty operatio voidaan toteuttaa?

Lihavuusleikkaus?

Niihin yleensä on ehtona yksilöllisesti määritelty ehto sovitun kilomäärän/prosentuaalisen osuuden painosta - pudotuksesta.

Haluat rauhassa hoitaa imetyksen ensin? Ihan luonnollista.

Miten tämän "syyn" eli sen 13 kk:n aikataulun ja tavoitteen kertominen "sotkisi aloituksen"?

Päinvastoin - järkevä ja terveydellisistä näkökohdista asetettu päämäärä jonka saavuttaessasi sinulle voidaan tehdä toimenpide jonka ansiosta ei vain omasi vaan koko pienen perheesi elämänlaatu paranee.

On kyse sitten edellämainituista tai polvileikkauksesta, tai mistä vaan.

Tietenkin saat ja voit mielin määrin kysyä neuvoja ja vertaistukea myös täältä, ei siitä varmasti ole haittaa, mutta tiesitkö että voit myös saada sairaalasi/lääkärisi kautta mahdollisuuden päästä ravitsemusterapeutin vastaanotolle?

Ellei sinulla tällaista yhteyttä vielä ole, voit hakeutua terveyskeskuslääkärin lähetteellä lähimmän erikoissairaanhoidon yksikön sisätautien klinikalle ja siellä edelleen painonhallinnasta vastaavalle polille.

Kannattaa myös selvittää missä sinua lähimpänä tehdään kehonkoostumusmittauksia (BMI), siis terveydenhuollossa, en tarkoita yksityisten salien palveluja tässä kohtaa.

Tätä asiaa - kuten etenemistä sellaisen hoidon piiriin mistä yllä kerroin - kannattaa alkaa selvittämään oman työterveyshoitajan tai tk:n terveydenhoitajan kautta.

Tuhannesti tsemppiä!

Muista: alku on aina pahin.

Kiitos :) Tosiaan olen terveyskeskuksesta saanut vain lähetteen magneettikuvauksiin, kirurgille (selkä) ja tuolle ravitsemusterapeutille nyt, mutta en mene sillä ennen raskautta kävin enkä kokenut siitä olevan hyötyä... Tuonne sisätauti/ylipaino polille haluaisin! Mut ei tunnu millään saavan näköjään lähetettä oikeaan paikkaan..... Pitänee varata taas uusi aika arvauskeskukseen ellei kirurgi laita lähetettä.

Eikä ole kyse laihdutusleikkauksesta, en sellaiseen suostuisi millään! Niin paljon nähnyt miten se vahingoittaa, ja hyöty ei ole todellinen jos elämäntapoja ei muuta (toinen tuttuni sai imeytymishäiriöitä ja kuihtuu, toinen laihtui yli 60kg mutta on lihonnut jo toistakymmentä kiloa kun edelleen jatkaa huonoja ravintotottumuksia)..

-Ap

Sinulla on jo kontakti ravitsemusterapeuttiin? Loistavaa!

Nyt vaan rohkeasti uudelleen yhteys!

Ei siellä tarvitse eikä kannata pelkkänä kuunteluoppilaana olla; esitä heti kärkeen omat tavoitteesi - kilomäärä ja suunnittelemasi aikataulu - ja ota mukaan:

> se seurantavihko syömisistäsi minkä aloitat huomenna ;>

> kaikki erilaiset ohjeet, suositukset, ravintoarvotaulukot - ihan kaikki mitä olet kerännyt, ehkä kokeillut, tai pähkäillyt itseksesi

---> Näin saat suunnitelmalla rungon, rt näkee että olet tosissasi ja ennen kaikkea, missä asioissa tarvitset eniten ohjausta.

Bonus: voit noudattaa sinulle yksilöllisesti suunniteltua dieettiä ilman että joudut pohtimaan, olisiko netistä lukemasi kuitenkin parempi?

Eli kysy ihan kaikkea!

Pidä myös kiinni siitä että säilyttätte säännöllisen kontaktin koko laihdutusprojektin ajan - joko käyntejä tai sp-viestittelyä - mutta erityisesti sen jälkeen, ainakin seuraavan vuoden ajan.

Jos Ihmettelet miksi tästä rt-asiasta näin sinulle messuan, niin voin sen verran avata että työssäni tapaan tiettyä potilasryhmää, joiden hoito- ja toipumisprosessiin kuuluu myös yhtenä tärkeänä osana oikeanlaisesta ja riittävästä ravitsemuksesta huolehtiminen. Heille kaikille järjestetään ravitsemusterapeutin tapaaminen, mutta kaikki eivät valitettavasti osaa tätä mahdollisuutta hyödyntää.

Ajattele asiaa niin että sinä olet asiakas jolla on oikeus tähän palveluun, ja myös oikeus vaatia _laadukasta_ palvelua joka huomioi sinun yksilölliset tarpeesi ja tähtää asetettujen tavoitteiden sekä _tuloksien saavuttamiseen_.

Bonus2: kysypä tätä kautta sitä sisätautien klinikan 'painonhallintapoli'-asiaa!

(Laitoin lainausmerkit koska vastaava poli on nimetty klinikkakohtaisesti, eli voi periaatteessa olla millä nimellä vaan)

> satavarmaksi tiedän että kaikki joille lihavuusleikkausta suunnitellaan ovat tämän tai vastaavan polin hoidoissa ja seurannassa

> voit miettiä sitäkin vaihtoehtoa - jos asiasta muuten kiinnostuit - että käyt keskustelemassa, voisitko lähteä projektiin ilman että leikkaushoito olisi ehdoton?

You go, girl - asennetta! Respect!

Harkitse kuntopyörää kotiin. Hyvää liikuntaa, ei rasita niveliä, voit tehdä vähän aikaakin aina kerrallaan kun on sopiva hetki. Tui on hyvä vempain kun sitä vaan käyttää, reteesti olkkariin vaan niin voi esim. tv olla sivussa, käy muuten tylsäksi.

Vierailija kirjoitti:

Eikö imetyksen juuri pitäisi karistaa niitä kiloja, vai onko tämäkin jo kääntynyt päälaelleen?

Ei todellakaan laihduta kaikkia koska vaikuttaa rajusti hormoneihin. Itse oon aina ollut normaalipainoinen paitsi imetysaikoina, muutaman kuukauden jälkeen imetyksen lopettamisesta paino on itsekseen vajonnut tavalliseen , (bmi 26-27 imettäessä 22-23 muuten). Monta rundia jo takana tuota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei ole muita konsteja kuin syödä reippaasti vähemmän kuin kuluttaa. Eli annoskoot alas."

Totta, muttei toimi noin yksinkertaisesti sitten kuitenkaan. Ei ole ainakaan aikaisemmin toiminut. :/

"Jos vauva ei tykkää vaunuista, niin tykkäiskö kantorepusta?"

Tykkäisi, valtavasti! Mutten voi kantaa jalkojen pettämisen vuoksi - lennän siis silloin aina rähmälleni. Ennen kannoin paljonkin mutta kerran lapsi sylissä kaaduin enkä toiste uskalla ottaa riskiä (selvittiin säikähdyksellä).

Ja miksi tuollainen tarkka aikataulu?

En osaa selittää ilman että pointti tästä aloituksesta katoaa. Mutta esim. motivaatio pysyy kun ei kestä liian kauan ja paluu työelämään olisi helpompaa. Mahdollisesti myös leikkauksia edessä, on turvallisempaa.

-Ap

Tämä on sinulle asetettu tavoite jotta tietty operatio voidaan toteuttaa?

Lihavuusleikkaus?

Niihin yleensä on ehtona yksilöllisesti määritelty ehto sovitun kilomäärän/prosentuaalisen osuuden painosta - pudotuksesta.

Haluat rauhassa hoitaa imetyksen ensin? Ihan luonnollista.

Miten tämän "syyn" eli sen 13 kk:n aikataulun ja tavoitteen kertominen "sotkisi aloituksen"?

Päinvastoin - järkevä ja terveydellisistä näkökohdista asetettu päämäärä jonka saavuttaessasi sinulle voidaan tehdä toimenpide jonka ansiosta ei vain omasi vaan koko pienen perheesi elämänlaatu paranee.

On kyse sitten edellämainituista tai polvileikkauksesta, tai mistä vaan.

Tietenkin saat ja voit mielin määrin kysyä neuvoja ja vertaistukea myös täältä, ei siitä varmasti ole haittaa, mutta tiesitkö että voit myös saada sairaalasi/lääkärisi kautta mahdollisuuden päästä ravitsemusterapeutin vastaanotolle?

Ellei sinulla tällaista yhteyttä vielä ole, voit hakeutua terveyskeskuslääkärin lähetteellä lähimmän erikoissairaanhoidon yksikön sisätautien klinikalle ja siellä edelleen painonhallinnasta vastaavalle polille.

Kannattaa myös selvittää missä sinua lähimpänä tehdään kehonkoostumusmittauksia (BMI), siis terveydenhuollossa, en tarkoita yksityisten salien palveluja tässä kohtaa.

Tätä asiaa - kuten etenemistä sellaisen hoidon piiriin mistä yllä kerroin - kannattaa alkaa selvittämään oman työterveyshoitajan tai tk:n terveydenhoitajan kautta.

Tuhannesti tsemppiä!

Muista: alku on aina pahin.

Kiitos :) Tosiaan olen terveyskeskuksesta saanut vain lähetteen magneettikuvauksiin, kirurgille (selkä) ja tuolle ravitsemusterapeutille nyt, mutta en mene sillä ennen raskautta kävin enkä kokenut siitä olevan hyötyä... Tuonne sisätauti/ylipaino polille haluaisin! Mut ei tunnu millään saavan näköjään lähetettä oikeaan paikkaan..... Pitänee varata taas uusi aika arvauskeskukseen ellei kirurgi laita lähetettä.

Eikä ole kyse laihdutusleikkauksesta, en sellaiseen suostuisi millään! Niin paljon nähnyt miten se vahingoittaa, ja hyöty ei ole todellinen jos elämäntapoja ei muuta (toinen tuttuni sai imeytymishäiriöitä ja kuihtuu, toinen laihtui yli 60kg mutta on lihonnut jo toistakymmentä kiloa kun edelleen jatkaa huonoja ravintotottumuksia)..

-Ap

Sinulla on jo kontakti ravitsemusterapeuttiin? Loistavaa!

Nyt vaan rohkeasti uudelleen yhteys!

Ei siellä tarvitse eikä kannata pelkkänä kuunteluoppilaana olla; esitä heti kärkeen omat tavoitteesi - kilomäärä ja suunnittelemasi aikataulu - ja ota mukaan:

> se seurantavihko syömisistäsi minkä aloitat huomenna ;>

> kaikki erilaiset ohjeet, suositukset, ravintoarvotaulukot - ihan kaikki mitä olet kerännyt, ehkä kokeillut, tai pähkäillyt itseksesi

---> Näin saat suunnitelmalla rungon, rt näkee että olet tosissasi ja ennen kaikkea, missä asioissa tarvitset eniten ohjausta.

Bonus: voit noudattaa sinulle yksilöllisesti suunniteltua dieettiä ilman että joudut pohtimaan, olisiko netistä lukemasi kuitenkin parempi?

Eli kysy ihan kaikkea!

Pidä myös kiinni siitä että säilyttätte säännöllisen kontaktin koko laihdutusprojektin ajan - joko käyntejä tai sp-viestittelyä - mutta erityisesti sen jälkeen, ainakin seuraavan vuoden ajan.

Jos Ihmettelet miksi tästä rt-asiasta näin sinulle messuan, niin voin sen verran avata että työssäni tapaan tiettyä potilasryhmää, joiden hoito- ja toipumisprosessiin kuuluu myös yhtenä tärkeänä osana oikeanlaisesta ja riittävästä ravitsemuksesta huolehtiminen. Heille kaikille järjestetään ravitsemusterapeutin tapaaminen, mutta kaikki eivät valitettavasti osaa tätä mahdollisuutta hyödyntää.

Ajattele asiaa niin että sinä olet asiakas jolla on oikeus tähän palveluun, ja myös oikeus vaatia _laadukasta_ palvelua joka huomioi sinun yksilölliset tarpeesi ja tähtää asetettujen tavoitteiden sekä _tuloksien saavuttamiseen_.

Bonus2: kysypä tätä kautta sitä sisätautien klinikan 'painonhallintapoli'-asiaa!

(Laitoin lainausmerkit koska vastaava poli on nimetty klinikkakohtaisesti, eli voi periaatteessa olla millä nimellä vaan)

> satavarmaksi tiedän että kaikki joille lihavuusleikkausta suunnitellaan ovat tämän tai vastaavan polin hoidoissa ja seurannassa

> voit miettiä sitäkin vaihtoehtoa - jos asiasta muuten kiinnostuit - että käyt keskustelemassa, voisitko lähteä projektiin ilman että leikkaushoito olisi ehdoton?

You go, girl - asennetta! Respect!

Kylläpä selitin alkuosan sekavasti, en tahtonut itsekään saada enää selvää...

Siis: rt laatii juuri sinulle sopivan, yksilöllisen ruokavalio-ohjeistuksen.

Siinä on hyvin tarkkaan, tyyliin puolikkaan leipäpalan tarkkuudella, lueteltu mitä saat (ja mitä sinun pitää!) kunkin päivän aikana syödä.

Muista että ohjeistus tulee tarkistaa ja päivittää säännöllisesti! Sovi rt:n kanssa miten menettelette; tapaamiset ja punnitukset säännöllisesti vai yhteys netin välityksellä?

Ne muut keräämäsi ruokavalio- ja muut ohjeet (myös ne hölmöimmät!) kannattaa ottaa mukaan siksi että kuulet asiantuntijan mielipiteen niistä.

Eli vähentää sitä stressiä mikä syntyy kun aprikoit olisiko joku muu vaihtoehto kuitenkin parempi, ja samalla kasvattaa luottamustasi omaan projektiisi.

- sama; ajatus eteni nopeammin kuin näppäinsormi

Herkut tuntuu olevan nyt se kompastuskivi. Yhtäkkiä niistä eroon pääseminen tuntuu epärealistiselta ja johtaa repsahduksiin. Herkkulaskuri? Tietoisesti laitat ylös kaikki herkut, joita nyt syöt päivässä. Jokaikinen patukka ja keksi. Sen jälkeen huomisesta alkaen tietoisesti vähennät yhden herkkuannoksen päivässä. Sen jälkeen pikkuhiljaa toisen annoksen jne. Et välttämättä voi luopua kaikista, mutta aseta tavoite: esim. yksi suklaakeksi päivässä tai puoli levyä viikossa jne. Älä rankaise itseäsi! Hyvä puoli on tässä se, ettei se ukonkutale ole häiritsemässä vaan voit mennä omaan tahtiin! Mitkä ovat niitä tilanteita, joissa herkku tai ylensyönti tulee peliin? Miten tilannetta voisi muuttaa toisenlaiseksi ja söisit tilalla vaikka porkkanan?

Mä en kyllä todellakaan pysty vähentää herkkuja porrastetusti. Kyllä tää pitää tehdä ihan kunnolla alusta asti. En mä tarvitse epäterveellisiä herkkuja mihinkään! Mä olen lopettanu tupakan jo vuosia sitten, samoin alkoholin, nyt vai herkut.. Haluan olla terve, ja onnellinen ja nauttia pienen lapseni kanssa tekemisestä! Saa loppua mässäily, joka tekee vaan pahan olon niin henkisesti ku fyysisestikkin

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä todellakaan pysty vähentää herkkuja porrastetusti. Kyllä tää pitää tehdä ihan kunnolla alusta asti. En mä tarvitse epäterveellisiä herkkuja mihinkään! Mä olen lopettanu tupakan jo vuosia sitten, samoin alkoholin, nyt vai herkut.. Haluan olla terve, ja onnellinen ja nauttia pienen lapseni kanssa tekemisestä! Saa loppua mässäily, joka tekee vaan pahan olon niin henkisesti ku fyysisestikkin

-Ap

Tuo on tietysti hyvä asenne. Tarkoitan vain sitä, että totaalikieltäytyminen voi johtaa jossain vaiheessa repsahdukseen ja itseinhoon ja homma lipeää. Jos sulle sopii paremmin totaaliherkkukielto, niin siitä vaan! Yleensä ehdottomuus joka asiassa toimii jonkin aikaa, mutta sitten houkutus kasvaa liian suureksi. Toisaalta herkuksi voi muodostaa kaikki terveelliset vaihtoehdot.

Joo herkut voi valita myös paremmin! Olenkin ajatellut että itse tekemällä saa terveellisempää, esim jäätelön tilalla itsetehtyä sorbettia, suklaa vaihtaa tummaan (raaka)suklaaseen ja niin edelleen.. Mut nämä irtokarkki-sipsi-roskaruoka mätöt täytyy jäädä - eihän sitä muuten voi tapoja muuttaa kuin muuttamalla ne! :)

Olen kuitenkin selvinnyt hyvin muista huonoista elämäntavoista, joten jospa tästäkin! Jotain korvaamaan herkuttelu täytyy kyllä keksiä...

Mistä muut löytää mielihyvää kun ei herkuttele, juo alkoholia, polta tupakkaa tai muuta vastaavaa? Shoppailukaan ei käy, liikunta tulee pikkuhiljaa enempi kuvioihin kun kuntoudun. Meditointia voisin kokeilla, täytynee illoiksi hankkia jotain kirjoja kun teeveen äärellä tekee mieli napostella..

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Joo herkut voi valita myös paremmin! Olenkin ajatellut että itse tekemällä saa terveellisempää, esim jäätelön tilalla itsetehtyä sorbettia, suklaa vaihtaa tummaan (raaka)suklaaseen ja niin edelleen.. Mut nämä irtokarkki-sipsi-roskaruoka mätöt täytyy jäädä - eihän sitä muuten voi tapoja muuttaa kuin muuttamalla ne! :)

Olen kuitenkin selvinnyt hyvin muista huonoista elämäntavoista, joten jospa tästäkin! Jotain korvaamaan herkuttelu täytyy kyllä keksiä...

Mistä muut löytää mielihyvää kun ei herkuttele, juo alkoholia, polta tupakkaa tai muuta vastaavaa? Shoppailukaan ei käy, liikunta tulee pikkuhiljaa enempi kuvioihin kun kuntoudun. Meditointia voisin kokeilla, täytynee illoiksi hankkia jotain kirjoja kun teeveen äärellä tekee mieli napostella..

-Ap

Erään laihduttajan ajatuksia: minulle oli helppoa luopua lähes täysin alkoholista. En pidä humalatilasta, joten juhlat tuntuvat nykyään itse asiassa paljon mukavammilta, kun ei ole huono olo, eikä tule hölmöiltyä typeriä. Myös mättöruoasta oli loppujen lopuksi helppo irrottautua. Kun ei ole krapulaa, ei tule sorruttua krapularuokiin, ja kun on nyt tottunut säännölliseen ateriarytmiin, mättöruokien tuoma ähky tuntuu vain epämiellyttävältä. 

... Mutta herkuttelusta sinänsä en ole luopunut, sitä on vain pitänyt hienosäätää. Minulle ei toiminut oikein minkäänlainen kieltoajatus (totaalikielto, 1 päivän "sääntö"...). Kun tiesi, että tiettynä ajanjaksona ei saa syödä tippaakaan herkkuja, varsinaisena herkkupäivänä niitä söi sitten kaksin käsin, vaikka ei edes maistunut. Kokeilin sallia itselleni herkuttelun vaikka joka päivä, kunhan syön muuten terveellisesti, maltillisesti ja säännöllisesti. Tämä toimi hyvin! Nykyään ei ole tarvetta herkutella yli äyräiden, eikä ole vaikeuksia kieltäytyä herkuttelusta (eikä toisaalta ole huonoa omatuntoa, vaikka herkutteleekin). Herkun tarpeen voi hyvin ajaa vaikkapa rivi suklaata, pieni annos jäätelöä, tai vaikkapa leivoskahvit ystävän kanssa. Samalla olen myös laajentanut "herkun" käsitettä. Rakastan suklaata, leivoksia ja hyviä juustoja - toisaalta taas joskus ei voi elää ilman lohileipää, dippikasviksia ja hyvää salaattia. Herkun ei tarvitse aina olla jotakin ylisokerista ja ylirasvaista... toisaalta taas en näe mitään mieltä siinäkään, että yrittäisin torjua vaikkapa suklaanhimon pikkuporkkanoilla. Kyllä herkuillakin on paikkansa elämässäni. :)

No, mun tilanteessa tuollainen ei toimi. Rivi suklaata saa vain vihaiseksi, samoin yksi pallero jäätelöä.

Jotenkin typerää, mut mulla tulee paha mieli vähän näistä "ei kannata totaalikieltäytyä" jutuista. Aivan kuin en voisi onnistua? Se että se ei sovi joillekkin ei tarkoita etteikö sopis toiselle.. :( Ja tottapuhuen, mulla ei oo tällaisella määrällä ylipainoa muuta vaihtoehtoa kuin olla kokonaan ilman herkkuja, jos meinaan niistä päästä irti joskus!

-Ap

Vierailija kirjoitti:

No, mun tilanteessa tuollainen ei toimi. Rivi suklaata saa vain vihaiseksi, samoin yksi pallero jäätelöä.

Jotenkin typerää, mut mulla tulee paha mieli vähän näistä "ei kannata totaalikieltäytyä" jutuista. Aivan kuin en voisi onnistua? Se että se ei sovi joillekkin ei tarkoita etteikö sopis toiselle.. :( Ja tottapuhuen, mulla ei oo tällaisella määrällä ylipainoa muuta vaihtoehtoa kuin olla kokonaan ilman herkkuja, jos meinaan niistä päästä irti joskus!

-Ap

Oletan, että kommenttisi liittyi omaan kommenttiini, joten vastaan: olen hieman kummastunut, että otit kommenttini vastaan näinkin negatiivisesti. Tarkoitukseni ei ollut sinua pahastuttaa, ja jos totaalikielto toimii mielestäsi sinulle parhaiten, go for it! Minulle se ei toiminut, mutta en koe, että tämä asia alleviivaisi jotenkin sinun epäonnistumistasi?

71

Minun vinkkini on, että tee lista sellaisista terveellisistä ruoista, joista pidät, ja tee niitä usein. Television dieettiohjelmissa näkee monesti, kuinka laihduttajia inhottaa jonkin ruoan syöminen ja ruokavaliossa pysytteleminen on aivan pakkopullaa. Tsemppaamalla ja itsekurilla pääsee nopeasti tuloksiin, mutta tämä ei ole hyvä pohja pysyvälle elämäntapamuutokselle. Jos vaikka parsakaali ei maistu, ei kannata suunnitella dieettiä, jossa syödään joka päivä parsakaalia. Itse esimerkiksi en pysty pakottamaan itseäni syömään joka aamu puuroa, jossain vaiheessa lipsahdan, kun inhoamani puuro alkaa tympiä. Sen sijaan smoothieta ja banaanilettuja syön mielelläni.

Vierailija kirjoitti:

Jos vauva ei tykkää vaunuista, niin tykkäiskö kantorepusta?

Justhan ap kertoi, ettei jalat/selkä kestä paljoa kävelyä. Painoa tulisi vielä lisää, kun lapsi on repussa selässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö imetyksen juuri pitäisi karistaa niitä kiloja, vai onko tämäkin jo kääntynyt päälaelleen?

Ei todellakaan laihduta kaikkia koska vaikuttaa rajusti hormoneihin. Itse oon aina ollut normaalipainoinen paitsi imetysaikoina, muutaman kuukauden jälkeen imetyksen lopettamisesta paino on itsekseen vajonnut tavalliseen , (bmi 26-27 imettäessä 22-23 muuten). Monta rundia jo takana tuota.

Minä lihoin imetysaikana, vaikka lapseni lutkutti tissiä yöt ja päivät monivuotiaaksi. Kaupanpäälle sain vielä venyneet, valtavat rinnat!

Vierailija kirjoitti:

Minun vinkkini on, että tee lista sellaisista terveellisistä ruoista, joista pidät, ja tee niitä usein. Television dieettiohjelmissa näkee monesti, kuinka laihduttajia inhottaa jonkin ruoan syöminen ja ruokavaliossa pysytteleminen on aivan pakkopullaa. Tsemppaamalla ja itsekurilla pääsee nopeasti tuloksiin, mutta tämä ei ole hyvä pohja pysyvälle elämäntapamuutokselle. Jos vaikka parsakaali ei maistu, ei kannata suunnitella dieettiä, jossa syödään joka päivä parsakaalia. Itse esimerkiksi en pysty pakottamaan itseäni syömään joka aamu puuroa, jossain vaiheessa lipsahdan, kun inhoamani puuro alkaa tympiä. Sen sijaan smoothieta ja banaanilettuja syön mielelläni.

Kannatan tätä! Itse herkuttelin ennen rasvaisilla ja suolaisilla annoksilla. Jätin kaikki kerralla pois ja aloin syödä terveellisesti mutta sellaisia ruokia, joista pidän. Esim. kaali ja vihannekset - en pidä niistä raakana, joten keitän/paistan/haudutan/höyrytän ja sitten maustan kunnolla. Oi, mitä herkkua. En edes kaipaa niitä entisiä mössöjä, kuten pitsaa. Ahdistaa just nuo telkkarin ohjelmat, joissa ihmiselle työnnetään purkki raakoja porkkanoita käteen ja sanotaan, että syöt nyt näitä.

Siispä valitse ne ruuat joista pidät ja syö niitä kuten edellinen sanoi.

Jos tykkää jäätelöstä niin banaania voi muussata ja laittaa pakastimeen, tulee maukasta "jädeä"

Vierailija kirjoitti:

Käy joka toinen päivä väh. Puolen tunnin juoksulenkillä maastossa, jossa siis mäkiä on ym.. Aloita hitaasti, juokse alussa vähän ja kävele välillä. Kun kunto kasvaa niin vauhtia lisää. Syö normaalia kotiruokaa, leipänä vain ruisleipä tai näkkäriä juomana maito vesi. Kinkkua kasviksia leivälle tai oivariini pelkästään. Annokset pienelle esim. Lasten lautaseen niin ei tule syötyä liikaa. Kasviksia porkkanaa ym iltapalaksi kiva napostella tv:n ääressä:) älä syö jogurtteja tai mitään mikä sisältää sokeria. Sipsejä eikä pizzaa vaikka tulis päivä että olis saatava.. Koita kestää se menee ohi. Joskus pidä karkkipäivä esim. Kerran viikkoon mutta se tarkoittaa esim. Pikku määrä irtokarkkeja. Ei kaikkia herkkuja kerralla ja paljon. Osta kunnon lenkkikengät ja venyttele hyvin lenkin jälkeen jalat. Opettele elämään vähemällä syömisellä. Kun sen oivallat nin tajuat että olet syönyt ennen ihan turhaan ja ihan liikaa. Sen jälkeen painon pudotus on helppoa. Se on vain pään sisäinen juttu loppujen lopuksi:) Tsemppiä.

Ei tainnut taas tämäkään innokas lukea ap:n juttua ollenkaan! Kun toinen on juuri kertonut ettei jalat kestä juurikaan liikkumista, lähettäisi tämä neuvonantaja ap:n JUOKSEMAAN vaikeaan maastoon. On turhauttavaa kuunnella tällaisia neuvoja, jotka ovat tuhoontuomittuja jo ennen syntymistään.

Vierailija kirjoitti:

personal treiner kirjoitti:

Tulet repsahtamaan todennäköisesti herkkuihin ensimmäisen nälän tullen. Mene lihavuusleikkaukseen.

En mene. Lihavuusleikkaus on valtava riski eikä sitäkään tehdä ihmiselle joka ei ole sitoutunut elämäntapamuutokseen. Lähipiirissäni on eräs mies joka kuihtuu silmissä ko leikkauksen vuoksi, sai leikkauksen myötä korjaamattomissa olevan imeytymishäiriön ja kärsii jatkuvista puutostiloista. Elimistö on ihan rikki ja poikki, iho harmaa kuin tuhka.......

-Ap

Minullekin on suositeltu lihavuusleikkausta, vaikka minulla on lukuisia sairauksia. Nyt sain juuri kuulla, että eräs tuttavani, jolle sellainen on tehty, on sairastunut vatsasyöpään. Syöpä on nyt levinnyt kaikkialle... Ei oikein houkuttele ko. leikkaus minua! Olen saanut nyt pudotettua painoa 12 kg, se vain on niin vaikeaa kun lääkket tukkivat aineenvaihdunnan ja aiheuttavat runsasti tuvotuksia.

(edellä) siis ...TURVOTUKSIA