Lue keskustelun säännöt.
Mies unohti - taas kerran
06.08.2016 |
Tänään minulla oli sovittu parin tunnin meno/"työ"keikka, jonka aikana miehen piti antaa valmistamaani ruokaa 3-vuotiaalle, ja vauvalle lautaselle valmiiksi annosteltu annos sosetta. Menoni jälkeen kyseisessä paikassa oli tarkoitus osallistua piknikille niin, että mies toisi itsensä ja lapset paikalle ja minä liittyisi seuraan kun saisin hommani hoidettua. Kerroin päivän mittaan, mitä hän voisi tuoda mukanaan: lapselle hedelmäsosetta (on lapsen herkkua, koska harvoin saa muuta makeaa, leipiä...). Samalla mietin, miten kivaa olisi, kun pitkästä aikaa näkisin piknikillä muita ihmisiä ja saisin syödä valmiin iltapalan muiden kanssa jutustellen. Lapsikin oli innoissaan ja höpötti piknikistä päivän mittaan. Mies muisti ruokkia lapset ja tulla paikalle - ilman eväitä. Ei anteeksipyyntöä, ei selitystä. Kysyttäessä: "Unohdin". Lapsi katseli paikalla surullisena kun muut söivät eväitään ja itse tunsin oloni tosi kiusaantuneeksi, joten lähdimme oikeastaan heti kotiin. Minun iltana oli pilalla, lapsen lupaukset petetty, koska aikuinen mies "unohti". Kotona otin kierroksia asiasta, ja mies suuttui silmittömästi, koska minä vain valitan. Ilmeisesti minulla ei ole oikeutta suuttua tällaisesta(kaan) asiasta, vaan lapsen ja itseni kohdalla lupauksien pettäminen pitäisi ottaa hymyillen vastaan, koska mies nyt sattui unohtamaan toisen niistä asioista, jotka hänen piti hoitaa. Onko tämä kohtuullista?
Kommentit (287)
Vierailija kirjoitti:
Tajuatteko miten naurettavia olette? Missä on oma vastuunne miehenne valinnassa?
Kertoo kaiken oleellisen teistä itsestänne, minkälaisen miehen kanssa olette.
No jos alettaisiin nostaa rimaa ylemmäs, Suomeen syntyisi vuodessa noin kymmenen lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tajuatteko miten naurettavia olette? Missä on oma vastuunne miehenne valinnassa?
Kertoo kaiken oleellisen teistä itsestänne, minkälaisen miehen kanssa olette.
Paitsi että mä olin itsekin samanlainen ennen lasten syntymää. Meidän koti oli läävä. Vieläkin hävetttää kun töissä tosissani harkitsin liittyväni työpsikan perheellisten siivoojarinkiin. Me syötiin mitä syötiin milloin syötiin kun sattui tulemaan nälkä tyypillisesti joku iso mättö kerta pöivässä ja loppuaika naposteltiin jos ei oltu töissä. Kaupassa käydessä ostettiin seurava ateria eikä mitään muuta ja ravattiin kaupassa alvariinsa. Tätä ei voinu yksinkertaisesti jatkaa lasten syntymän jälkeen ja toinen meidän parisuhteessa tajusi sen heti ja toinen ei vieläkään. Meillä on ollut 10 vuotta lapsia ja edelleenkin mies ostaa kaupasta vain sitä mitä itse syö. Purkki mehua ja makkaraa tuo perheenisä kauppareissultaan, ja karkkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuatteko miten naurettavia olette? Missä on oma vastuunne miehenne valinnassa?
Kertoo kaiken oleellisen teistä itsestänne, minkälaisen miehen kanssa olette.
Paitsi että mä olin itsekin samanlainen ennen lasten syntymää. Meidän koti oli läävä. Vieläkin hävetttää kun töissä tosissani harkitsin liittyväni työpsikan perheellisten siivoojarinkiin. Me syötiin mitä syötiin milloin syötiin kun sattui tulemaan nälkä tyypillisesti joku iso mättö kerta pöivässä ja loppuaika naposteltiin jos ei oltu töissä. Kaupassa käydessä ostettiin seurava ateria eikä mitään muuta ja ravattiin kaupassa alvariinsa. Tätä ei voinu yksinkertaisesti jatkaa lasten syntymän jälkeen ja toinen meidän parisuhteessa tajusi sen heti ja toinen ei vieläkään. Meillä on ollut 10 vuotta lapsia ja edelleenkin mies ostaa kaupasta vain sitä mitä itse syö. Purkki mehua ja makkaraa tuo perheenisä kauppareissultaan, ja karkkia.
Niin ja vituttaa lukea miten se että maine ottaa lusikan kauniiseen käteen ja rupeaa helpottamaan kaikkien elämää sillä "nipotuksellaan". Meidän lapset on saaneet kohtuuttomia raivareita käytännössä pelkästään joko yliväsyneinä tai kun ruokaväli on käynyt liian pitkäksi. Pidä verensokeri tasaisena ja tilanne pysyy hallinnassa. Sotkua ei lapsiperheessä yksinkertaisesti voi päästää kovin pahaksi koska sitä ei sitten ikinä EHDI siivota muuten, ja jaksa. Kun jonkun paikan antaa kasaantua siihen yleensä kuuluva tavara tungetaan jonnekin muualle ja tällaisista ketjureaktioista just syntyy kaaos jossa kenelläkään ei ole kivaa. Eli jos mies täyttää lehtiroskiksen jollain pakkausjätteellä koska ei jaksa viedä niitä roskikseen, kohta talossa lojuu kohta joka paikassa lehtiä ja mainoksia kun niille ei ole enää paikkaa. Ja minä olen tietty palstamiesten mielestä natsi kun yritän estää tällaisia ketjureaktioita edes syntymästä. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä otin jossain vaiheessa sen kannan että talon yläkerta on miehen alue, saa siellä säätää halunsa mukaan enkä nipota siisteydestä jne. Nyt 10 vuotta myöhemmin yläkerta alkaa lähestyä hoarding-tilaa. Siellä ei käy kukaan muuten kuin pakosta, miehen työhuone on imuroitu viimeksi ehkä viisi vuotta sitten koska ei siellä voi imuroida kun joka paikka on täynnä tavaraa. Mitään järkevää ei mahdu tekemään, kaikki miehen tavarat on aina hukassa koska mitään järjestystä ei ole. Tuon takia valtavat määrät tavaraa ostetaan meille lähtee tai kolmeen kertaan koska ne vaan katoaa sinne epäjärjestykseen. Sama tilanne myös toisella miehen reviirillä eli autotallissa. Jostain syystä mies ei itsekään hengaa paskansa keskellä vaan siellä mies minä pidän jöötä ja on suurin piirtein siistiä. Nipottaja en ole itsekään koska nipottaja ei ikinä luovuttsisi kodistaan neliökaupalla kaatopaikaksi.
Meillä vähän sama tilanne. Miehellä on "oma alue", joka säännöllisesti täyttyy rojusta. Kukaan muu ei kyseisiä tiloja käytä ja silti mies ihmettelee miksi paikat ovat jatkuvasti sekaisin. SItten niitä nurkkia raivataankin kaljalaatikon voimin ja heitetään tavaraa roskiin. Usein käy niin, että samalla hän hävittää sellaistakin tavaraa, jota oikeasti tarvitaan. Meilläkin siis ostetaan joitain vehkeitä useita kertoja, koska ne joko heitetään roskiin tai mies jättää ne pihalle kastumaan. Joskus ärsyttää se rahamäärä mikä tuohon huolimattomuuteen menee, mutta en nalkuta. Itsepä tietää.
Itku herkässä, ymmärtäessäni millaisen luuserin kanssa elän. Meillä ei liiemmin ole ylimääräistä rahaa, olemme pienituloisia, mutta saamme tehdä töitä joista pidämme. Minä pidän tavarat järjestyksessä, mies hukkaa tärkeitä papereitaankin, avaimia ja tavaroita, tavarakasojensa alle. Kyllä, hänellä on omat privat-tilansa, joista saa olla huolehtimatta. Koska tavarat ovat aina hukassa, ostaa hän uutta vastaavaa tarvittaessa. Lisää tavaraa kasojen päälle.
Ongelman ymmärtämättömät voivat nyt olla riemuissaan, miten hienoa on että mies osaa käydä kaupassa ostamassa tupla- ja triplatavaroita. Miten loistavat taloudenhallitsemattomuuden hän taitaa, kuten isänsäkin, isänsä poika. Persaukisuuden voi selittää valheilla ja tärkeiden asiapapereiden hukkumisen että koiralla oli nälkä. Vara-avaimia ei kukaan tarvitse, koska sisään mennään vain yhdellä avaimella. Tavaran tai omaisuuden ostaja lakkaa ajan myötä kyselemästä kauppaan luvatun osan perään, koska ennenkin. Miksi pitäisi organisoida mitään, kun aina voi selittää, ei muista, kun ei muista, niin ei muista. Välillä stressaa niin, että ihottumat valtaavat kehoa, kun viranomaisetkin vaativat papereita tiettyny päivään mennessä. Laskuttajatkin voisivat ajatella, ettei voi muistaa eräpäiviä, vaikka laskut ovat tietokoneen vieressä paperiläjän joukossa. Kaikkien muiden pitäisi ymmärtää aikuislasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
np_ kirjoitti:
Ihmekö tuo jos unohtaa en itsekään viitsisi kuunnella enkä muistaa jos monta kertaa soitetaan päivän aikana ja muistutetaan tee sitä tee tätä tuo vie laita et sitten unohda jne.jne. kuka tollasta jaksaa kuunnella. Ruuat laitettu valmiiksi koska mies ei osaa tehdä niitä Oikein (eli niinkuin nainen ne tekisi) eli sitä saa mitä on tilannut. Ei kukaan viitsi yrittää eikä edes ajatella jos aina nalkutetaan että taas sä oot laittanut nää väärin, miksä olet nää näin laittanut, etkö sä nyt ottanut sitä sosetta ja tätä mössöä miks sä tota otit kälä kälä. Mies on pska minä olen hyvä.
Mulle tuli sama mieleen. Ei pahalla, mutta ketjusta tuli näin naisenakin mieleen tilanteet kun lapsena leikittiin erilaisia leikkejä. Tytöt halusivat leikkiä kotileikkejä ja olla perheenäitejä. Tytöt komentelivat muita koko leikin ajan ja mua ahdisti tällainen leikkiminen. Toimin silloin kuten nämä miehet: sabotoin hienovaraisesti näitä leikkejä kun se perheen koira (minä) vahingossa sotki ruokakuppinsa pitkin lattioita tai isä (minä jossain toisessa leikissä) ei viitsinyt kuunnella äitihahmon ohjeita.
Saman olen huomannut naisvaltaisilla työpaikoilla. Ne ovat täynnä ohjeistuksia ja ohjeistajia. Kaikki pitää tehdä ohjeistusten mukaan. Rennolle ja luovalle suhtautumiselle asioihin ei jätetä mitään tilaa. Perseillä ei pidä tietenkään, mutta jos asenne on jo valmiiksi "mies/ työntekijä on vain iso lapsi jos ei tee kuten MINÄ haluan" se tappaa oma-aloitteisuuden! Miksi se mies haluaisi edes osallistua jos kaikki tehdään äidin ehdoilla äidin tyyliin? Aloittajan kiva kesäpiknik on hyvä esimerkki. Ehkä se mies inhoaa piknikkejä ja julkista pönötystä ja siksi sabotoi hommat.
Kokkikoulussa oli ketjun naisten tyylinen miesopettaja. Hän parjasi joka kerta jos halusin tehdä asiat omalla tavallani, joka on luova ja oma-aloitteinen. Hänelle se ei käynyt vaan ruoat piti valmistaa tämän opettajan tyylillä. Koin senkin niin ahdistavaksi, että jos hän oi sijaistamassa jotain tuntia en saanut mitään aikaan. Eikä tyyli sopinut hänellekään, sillä opettajan ryhmä yhdistettiin toiseen kun tämä sai hermoromahduksen.
Olen varmaan outo kun pidin sitä juttua lasten oudosta vaatetuksesta, takkuisesta tukasta ja jäätelöstä naamalla hellyyttävänä. Ja mitä sitten jos isin hoitopäivänä on kämppä sotkussa ja syödään lämpimiä leipiä? Ei lapsi mene siitä rikki.
Itse muistan kun kävin nelivuotiaana mummon hautajaisissa ja olin jossain mökillä valtavassa teepaidassa ja pikkupöksyissä sukulaisia ympärillä. Äiti, vauvaikäinen veli ja matkavaatteet olivat jääneet jonnekin. Sekin muisto on kuitenkin erityinen kun muistan sen aikuisten teepaidan, jonka sain jostain.
Oli myös hauskaa kun sai hetken valvoa kun isä teki jotain epäterveellistä iltapalaa nukkumaanmenoaikaan. Mulle jäi sekä pedantin äidin että suurpiirteisen isän toimista mukavia muistoja. Heidän riitansa tuottivat sitten mielenterveysongelmia...
Sanoisin siis, että jos kukaan ei kuole asiat ovat hyvin. Älkää yrittäkö "kasvattaa" niitä miehiä, koska se vie motivaation yrittää olla hyvä isä. Perus isä osaa kyllä jos annetaan mahdollisuus.
Parisuhde ei ole pomo-alainen -suhde. Ei myöskään lasten leikki. Aikuinen ihminen voi - ja aikuisen ihmisen pitää - sanoa jos toinen ohjeistaa liikaa ja puuttuu liikaa asioihin. Jos joku ei uskalla ottaa asiaa reilusti puheeksi vaan alkaa salakähmäisesti ilkeillä toiselle, silloin kyseessä ei ole aikuisen ihmisen asenne vaan ilkeän lapsen.
Menikö pointti ohi? Tietysti kyse on kahdesta aikuisesta. Vertasin sitä näihin muihin ihmissuhdeasetelmiin, jotka muodostuvat jo hiekkalaatikolla.
Kyllä, aikuinen ihminen ei passiivis-aggressiivisesti kosta lapselle. Mutta, ehkä se vanhempi on kurkkuaan myöten täynnä toisen vanhemman holhoavaa asennetta ja siksi pikkuasiat jotenkin jännästi "unohtuvat". Ehkä isukille tuli lisäännyttyä yllätyksenä, että äiti on päällepäsmäri.
Ottakaa nyt se ero. Saatte rauhassa päteä, päsmäröidä ja stressaantua imaginääristen metatöittenne parissa ja mies saa olla se vanhempi, jonka luo lapsilla on kiva olla kun joka asiaa ei tarvitse hoitaa täydellisesti, koska muut naiset ja heidän oletetut mielipiteensä.
Meillä miesystävä on muuten siistimpi. Voitteko kuvitella? Mitään roinakasoja hän ei tee. Sama koskee muita ex-kumppaneita. Vain yksi mennyt hoito on ollut hamstraaja, jonka kämppä oli räjähdys. Akateeminen yh-isä. Semmosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni oli ainoa lapsi perheessä, jossa elettiin 1920-lukua. Miesten ei tarvinnut tehdä kotitöitä ja anoppi oli kotona. Kun seurustelimme, esittelin miehelle 2000-luvun salat ja hänestä kuoriutui ruoanlaitosta nauttiva mestarikokki ja huolellinen siivooja.
Yhteisen, kauan toivotun, lapsen syntyminen oli miehelle kuitenkin shokki. Hän on epävarma ihan kaikesta ja tuntuu siltä, ettei hän uskalla ajatella itse. Hyvin usein hän taantuu käskyjä noudattavaksi koneeksi (eli mies pyytää, että käskytän!), mikä on minulle erittäin raskasta, sillä teen silloin käytännössä molempien työt. Miehelle, joka ennen pesi sujuvasti meidän molempien pyykit, pitää nykyään erikseen ohjeistaa, että lisää pesuainetta ja mieluiten annostella se valmiiksi hänelle. Kun kysyn mitä tapahtui aiemmalle osaamiselle, hän kyllä muistaa, että hoiti nämä asiat sujuvasti ennen ja on itsekin hyvin hämillään tilanteesta. Ihan kuin lapsen syntymä olisi aiheuttanut jonkintyyppisen aivovaurion.
Jos muuten hyvä mies, eikä pettele niin mitä tuosta. Ukot nyt on tommosia. Mun mies ei varmaankaan unohtais, koska ei oo ollut mammanpoika, mutta veli taas voisi unohtaa, koska meijän äiti on höösännyt ja höseltää veljeäni vieläkin.
Paasamaalla saat vaan nalkuttavan maineen. Tiedän tämän, koska jos asiastakin sanoo saa vaa valittavan akan maineen. Anna jo alkuperäinen asian olla ja toivo, että ensi kerralla muistaa. Tsemppiä liittoosi.
t. lapseton seurusteleva kolmekymppinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä tapaus meiltä noin viikon takaa:
Keittiössä mies alkaa sadatella jääkaapin ovi auki, että joku purkki vuotaa kaapissa. Jotenkin onnettomuudekseni satun olemaan paikalla tai mielenhäiriössä tulen paikalle.
Mies: - Mikä purkki vuotaa?!
Minä: - No selvästi joko tuo maitopurkki tai piimäpurkki, ei siellä muitakaan ole.
Mies: - Kumpi?!
Minä: - Öö... Sä itse toit ne äsken kaupasta ja laitoit kaappiin. Miten mä voisin tietää, kumpi vuotaa, kun näen ne nyt ekaa kertaa?
Mies: - No kumpi?! Kohta on koko purkki tyhjäntynyt kaappiin! Sano äkkiä!
Minä: - Ota purkit pois kaapista ja katso!
Mies: - KUMPI?! ÄKKIÄ!
Minä (hyvin häkeltyneenä): - Öö... No molemmat! Molemmat vuotaa! Ota molemmat pois kaapista!
Mies ottaa molemmat purkit kaapista ja huomaa, että maitopurkki vuotaa. En sanonut mitään, mutta tosiaan nyt viikonkaan päästä en ole päässyt tapauksesta yli, vaikka sitä ei ole otettu enää esille. Oliko tässä nyt vastuunsiirtoa äärimmillään? Mies on fiksu ja menestyvä, ja varmaan yksin kotona ollessaan olisi osannut ratkaista vuotavan purkin arvoituksen.
😃 repesin tälle, kiitos nauruista. Lapseni olivat tuollaisia ehkä viisivuotiaina. Onneksi ei ole enää miestä.
Tuli tämä ketju mieleen kun laitoin just takkaan tulet. En ole aikohin pitänyt tulia koska meillä on puupohjainen lämmitys muutenkin ja samaa tavaraa menee takkaan ja lämppäriin. Mies sen sijaan tykkää polttaa. Joten kun mä meen laittaan takkaan tulet se tarkoittaa sitä että ensin kaivan tuhkan seasta ulos tuhka-astian jossa on about arinaan asti ulottuva keko tuhkaa. Sitten tyhjennän tuhkaluukusta lapioimalla sen satsin tuhkaa jota oli noin tuhka-astian tilavuuden verran liikaa tuhkaluukussa ympäriinsä levinneenä. Sitten kaavin arinan päältäpäin esiin ja puhtaaksi, arinalla on kauttaaltaan monen sentin paksuinen kerros tuhkaa. Tiedän etten itsekään ole kaikissa asioissa mikään unelmapartneri, mutta kyllä tällainen elämä puolison kanssa vaan on raskasta, kun toinen nakittaa kaikki tällaiste tylsät tehtävät toiselle. Kun ne on vaan pakko tehdä, se nyt vaan ei ole vaihtoehto ettei sitä tuhkaluukkua koskaan tyhjää! Ja se on sitte aina minun tehtävänä silloinkin kun mies on se joka takkaa käyttää. Vituttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, mutta AP:lle sanoisin, että yritä olla realistisempi.
Miehet ajattelevat niin, että kakarat ja niiden pöperöt on akkojen hommaa. Jos mies välillä vähän kattoo muksujen perään, se on palvelus sinulle, siitä pitää olla kiitollinen eikä valittaa.
En sano että tämä on oikein, sanonpahan vaan, että näin se miesten ajatusmaailmassa menee.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuatteko miten naurettavia olette? Missä on oma vastuunne miehenne valinnassa?
Kertoo kaiken oleellisen teistä itsestänne, minkälaisen miehen kanssa olette.
No jos alettaisiin nostaa rimaa ylemmäs, Suomeen syntyisi vuodessa noin kymmenen lasta.
Eli suomalainen nainen lisääntyy pakkomielteisesti vaikka ameeban kanssa omista itsekkäistä haluistaan johtuen?
Silloin ei kannata sitten kovin paljoa omaa valintaansa itkeäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, mutta AP:lle sanoisin, että yritä olla realistisempi.
Miehet ajattelevat niin, että kakarat ja niiden pöperöt on akkojen hommaa. Jos mies välillä vähän kattoo muksujen perään, se on palvelus sinulle, siitä pitää olla kiitollinen eikä valittaa.
En sano että tämä on oikein, sanonpahan vaan, että näin se miesten ajatusmaailmassa menee.
Montako päivää olet elänyt eri miesten elämää?
Palstan miesvihaajat kerääntyy näihin uhriulinaketjuihin, sinä olet tietysti myös jononjatkona.
Kaffepulla kirjoitti:
En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, mutta AP:lle sanoisin, että yritä olla realistisempi.
Miehet ajattelevat niin, että kakarat ja niiden pöperöt on akkojen hommaa. Jos mies välillä vähän kattoo muksujen perään, se on palvelus sinulle, siitä pitää olla kiitollinen eikä valittaa.
En sano että tämä on oikein, sanonpahan vaan, että näin se miesten ajatusmaailmassa menee.
Omassa pienessä maailmassasi. Jos uskallat tulla sieltä hellan vierestä tutustumaan nykyaikaan, huomaat että näin 2000-luvulla arvomaailma on muuttunut 40-luvulta. Osa elää niin, ettei ole akkojen ja ukkojen hommia, vaan yhteiset jaettavat hommat. Naiset osaavat ja haluavat nykyään tehdä muutakin kuin pöperöitä, miehet muutakin kuin korjata autoa, eikö ole ihmeellistä täällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän tämä ole enää lastenhoitoon liittyvä suoranaisesti vaan ihan elämänhallinnan ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, mutta AP:lle sanoisin, että yritä olla realistisempi.
Miehet ajattelevat niin, että kakarat ja niiden pöperöt on akkojen hommaa. Jos mies välillä vähän kattoo muksujen perään, se on palvelus sinulle, siitä pitää olla kiitollinen eikä valittaa.
En sano että tämä on oikein, sanonpahan vaan, että näin se miesten ajatusmaailmassa menee.
Omassa pienessä maailmassasi. Jos uskallat tulla sieltä hellan vierestä tutustumaan nykyaikaan, huomaat että näin 2000-luvulla arvomaailma on muuttunut 40-luvulta. Osa elää niin, ettei ole akkojen ja ukkojen hommia, vaan yhteiset jaettavat hommat. Naiset osaavat ja haluavat nykyään tehdä muutakin kuin pöperöitä, miehet muutakin kuin korjata autoa, eikö ole ihmeellistä täällä?
Itse asiassa kotitöissä on akkavalta ja miehillä on statistin rooli. Jos tasa-arvoa halutaan, niin sitten kummankin rooli on yhtä tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, mutta AP:lle sanoisin, että yritä olla realistisempi.
Miehet ajattelevat niin, että kakarat ja niiden pöperöt on akkojen hommaa. Jos mies välillä vähän kattoo muksujen perään, se on palvelus sinulle, siitä pitää olla kiitollinen eikä valittaa.
En sano että tämä on oikein, sanonpahan vaan, että näin se miesten ajatusmaailmassa menee.
Omassa pienessä maailmassasi. Jos uskallat tulla sieltä hellan vierestä tutustumaan nykyaikaan, huomaat että näin 2000-luvulla arvomaailma on muuttunut 40-luvulta. Osa elää niin, ettei ole akkojen ja ukkojen hommia, vaan yhteiset jaettavat hommat. Naiset osaavat ja haluavat nykyään tehdä muutakin kuin pöperöitä, miehet muutakin kuin korjata autoa, eikö ole ihmeellistä täällä?
Itse asiassa kotitöissä on akkavalta ja miehillä on statistin rooli. Jos tasa-arvoa halutaan, niin sitten kummankin rooli on yhtä tärkeä.
Niin, miesten pitäisi ymmärtää kasvaa pikkuapulaisista aikuisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, mutta AP:lle sanoisin, että yritä olla realistisempi.
Miehet ajattelevat niin, että kakarat ja niiden pöperöt on akkojen hommaa. Jos mies välillä vähän kattoo muksujen perään, se on palvelus sinulle, siitä pitää olla kiitollinen eikä valittaa.
En sano että tämä on oikein, sanonpahan vaan, että näin se miesten ajatusmaailmassa menee.
Omassa pienessä maailmassasi. Jos uskallat tulla sieltä hellan vierestä tutustumaan nykyaikaan, huomaat että näin 2000-luvulla arvomaailma on muuttunut 40-luvulta. Osa elää niin, ettei ole akkojen ja ukkojen hommia, vaan yhteiset jaettavat hommat. Naiset osaavat ja haluavat nykyään tehdä muutakin kuin pöperöitä, miehet muutakin kuin korjata autoa, eikö ole ihmeellistä täällä?
Itse asiassa kotitöissä on akkavalta ja miehillä on statistin rooli. Jos tasa-arvoa halutaan, niin sitten kummankin rooli on yhtä tärkeä.
Niin, miesten pitäisi ymmärtää kasvaa pikkuapulaisista aikuisiksi.
Niin kauan kuin pidät miehiä vain pikkuapulaisina, niin yhtälö on mahdoton.
Teitä metatyö-marttyyri-pirttihirmuja pitää jokaisen miehen vältellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
np_ kirjoitti:
Ihmekö tuo jos unohtaa en itsekään viitsisi kuunnella enkä muistaa jos monta kertaa soitetaan päivän aikana ja muistutetaan tee sitä tee tätä tuo vie laita et sitten unohda jne.jne. kuka tollasta jaksaa kuunnella. Ruuat laitettu valmiiksi koska mies ei osaa tehdä niitä Oikein (eli niinkuin nainen ne tekisi) eli sitä saa mitä on tilannut. Ei kukaan viitsi yrittää eikä edes ajatella jos aina nalkutetaan että taas sä oot laittanut nää väärin, miksä olet nää näin laittanut, etkö sä nyt ottanut sitä sosetta ja tätä mössöä miks sä tota otit kälä kälä. Mies on pska minä olen hyvä.
Mulle tuli sama mieleen. Ei pahalla, mutta ketjusta tuli näin naisenakin mieleen tilanteet kun lapsena leikittiin erilaisia leikkejä. Tytöt halusivat leikkiä kotileikkejä ja olla perheenäitejä. Tytöt komentelivat muita koko leikin ajan ja mua ahdisti tällainen leikkiminen. Toimin silloin kuten nämä miehet: sabotoin hienovaraisesti näitä leikkejä kun se perheen koira (minä) vahingossa sotki ruokakuppinsa pitkin lattioita tai isä (minä jossain toisessa leikissä) ei viitsinyt kuunnella äitihahmon ohjeita.
Saman olen huomannut naisvaltaisilla työpaikoilla. Ne ovat täynnä ohjeistuksia ja ohjeistajia. Kaikki pitää tehdä ohjeistusten mukaan. Rennolle ja luovalle suhtautumiselle asioihin ei jätetä mitään tilaa. Perseillä ei pidä tietenkään, mutta jos asenne on jo valmiiksi "mies/ työntekijä on vain iso lapsi jos ei tee kuten MINÄ haluan" se tappaa oma-aloitteisuuden! Miksi se mies haluaisi edes osallistua jos kaikki tehdään äidin ehdoilla äidin tyyliin? Aloittajan kiva kesäpiknik on hyvä esimerkki. Ehkä se mies inhoaa piknikkejä ja julkista pönötystä ja siksi sabotoi hommat.
Kokkikoulussa oli ketjun naisten tyylinen miesopettaja. Hän parjasi joka kerta jos halusin tehdä asiat omalla tavallani, joka on luova ja oma-aloitteinen. Hänelle se ei käynyt vaan ruoat piti valmistaa tämän opettajan tyylillä. Koin senkin niin ahdistavaksi, että jos hän oi sijaistamassa jotain tuntia en saanut mitään aikaan. Eikä tyyli sopinut hänellekään, sillä opettajan ryhmä yhdistettiin toiseen kun tämä sai hermoromahduksen.
Olen varmaan outo kun pidin sitä juttua lasten oudosta vaatetuksesta, takkuisesta tukasta ja jäätelöstä naamalla hellyyttävänä. Ja mitä sitten jos isin hoitopäivänä on kämppä sotkussa ja syödään lämpimiä leipiä? Ei lapsi mene siitä rikki.
Itse muistan kun kävin nelivuotiaana mummon hautajaisissa ja olin jossain mökillä valtavassa teepaidassa ja pikkupöksyissä sukulaisia ympärillä. Äiti, vauvaikäinen veli ja matkavaatteet olivat jääneet jonnekin. Sekin muisto on kuitenkin erityinen kun muistan sen aikuisten teepaidan, jonka sain jostain.
Oli myös hauskaa kun sai hetken valvoa kun isä teki jotain epäterveellistä iltapalaa nukkumaanmenoaikaan. Mulle jäi sekä pedantin äidin että suurpiirteisen isän toimista mukavia muistoja. Heidän riitansa tuottivat sitten mielenterveysongelmia...
Sanoisin siis, että jos kukaan ei kuole asiat ovat hyvin. Älkää yrittäkö "kasvattaa" niitä miehiä, koska se vie motivaation yrittää olla hyvä isä. Perus isä osaa kyllä jos annetaan mahdollisuus.
Parisuhde ei ole pomo-alainen -suhde. Ei myöskään lasten leikki. Aikuinen ihminen voi - ja aikuisen ihmisen pitää - sanoa jos toinen ohjeistaa liikaa ja puuttuu liikaa asioihin. Jos joku ei uskalla ottaa asiaa reilusti puheeksi vaan alkaa salakähmäisesti ilkeillä toiselle, silloin kyseessä ei ole aikuisen ihmisen asenne vaan ilkeän lapsen.
Tiedän useamman miehen, jotka roikkuu suhteessa vain ja ainoastaan lasten takia. Ei kyse ole ilkeänä lapsena olemista vaan yritetään olla hiljaa ja miellyttää rouvaa ( & ei nalkutusta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, mutta AP:lle sanoisin, että yritä olla realistisempi.
Miehet ajattelevat niin, että kakarat ja niiden pöperöt on akkojen hommaa. Jos mies välillä vähän kattoo muksujen perään, se on palvelus sinulle, siitä pitää olla kiitollinen eikä valittaa.
En sano että tämä on oikein, sanonpahan vaan, että näin se miesten ajatusmaailmassa menee.
Omassa pienessä maailmassasi. Jos uskallat tulla sieltä hellan vierestä tutustumaan nykyaikaan, huomaat että näin 2000-luvulla arvomaailma on muuttunut 40-luvulta. Osa elää niin, ettei ole akkojen ja ukkojen hommia, vaan yhteiset jaettavat hommat. Naiset osaavat ja haluavat nykyään tehdä muutakin kuin pöperöitä, miehet muutakin kuin korjata autoa, eikö ole ihmeellistä täällä?
Itse asiassa kotitöissä on akkavalta ja miehillä on statistin rooli. Jos tasa-arvoa halutaan, niin sitten kummankin rooli on yhtä tärkeä.
Niin, miesten pitäisi ymmärtää kasvaa pikkuapulaisista aikuisiksi.
Ihmiset ovat erilaisia ja yhteiselämässä täytyy löytää kompromisseja. Jos toinen on siisti henkilö ja toinen ei, niin se tietää ongelmia suhteelle. Kannattaa etsiä sellainen henkilö, jonka arvot vastaavat omia.
Tajuatteko miten naurettavia olette? Missä on oma vastuunne miehenne valinnassa?
Kertoo kaiken oleellisen teistä itsestänne, minkälaisen miehen kanssa olette.