Lue keskustelun säännöt.
Paha olo ystäväni puolesta: lapsenlapsi ei tunnu pitävän isovanhemmistaan
04.08.2016 |
Onko kellään kokemusta tällaisesta?
Ystäväni ja hänen miehensä ovat erittäin herttaisia ihmisiä ja heillä on tyttäreensä läheiset ja lämpimät välit. Mutta tällä tyttärellä on tytär, joka ei ole koskaan halunnut esim. halata isovanhempiaan, vaikka näkee heitä harva se päivä. Nyt tyttö on viiden, ja on alkanut suoranaisesti ilkeillä isovanhemmilleen. En olisi uskonut että 5-vuotias osaa ns. vittuilla, mutta kyllä tuo osaa. Ja välillä suuttuu ja kertoo vihaavansa isovanhempiaan, mikä menisi ihan uhmaiän piikkiin, mutta... etenkin mummolleen osaa sanoa hyvin laskelmoidun julmia asioita, jotka saavat kyseisen mummon ahdistumaan. Käytös ei siis ole mitään lapsellista riehumista ja kiljumista vaan harkittua tottelemattomuutta ja... kylmyyttä. En osaa muuten kuvailla kuin kylmyytenä. Ja ystäväni on tytön kanssa turhankin lepsu: yhtenä kertana tyttö pomppi sängyllä, isoäiti yritti kieltää vedoten siihen että tyttö voi loukata itsensä, ja tyttö vastasi kylmän viileästi: "Mitä aiot tehdä asialle?" (juuri näin sanoin) ja jatkoi pomppimista.
Ystäväni on asiasta ymmällään, koska lapsi vaikuttaa muuten normaalilta ja halii ja suukottelee kyllä omia vanhempiaan kuin mikä tahansa normaali lapsi. En tiedä, miten tyttö käyttäytyy toisten isovanhempiensa kanssa.
Kuulostaako tämä teidän mielestänne normaalilta? Käykö joskus yksinkertaisesti niin, että lapsi ei kiinny isovanhempiinsa vaikka viettää heidän kanssaan paljon aikaa? Tulee todella paha mieli ystäväni puolesta, koska tosiaankin mukavampaa ja auttavaisempaa ihmistä saa hakea. Muistan, kun lapsi syntyi, miten innoissaan hän oli siitä, että saa olla lapselleen sellainen mummo jollainen hänellä itselläänkin aikanaan oli. No, toisin kävi...
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on sitten uskottava, että on ihan normaalia, ettei lapsi ole KOSKAAN halannut isovanhempiaan.
En ole ikinä tällaiseen yhdessäkään sukulais- tai tuttavaperheessä törmännyt, joten tuntuu siksi uskomattomalta. Tuttavalapset tuntuvat yleensä jopa rakastavan sellaisiakin isovanhempia, joita itse karsastan, esim. alkoholistimummoa joka löyhkää viinalta kilometrin päähän...
Tämä voi tulla nyt yllätyksenä, mutta lapsikin on ihan oikea ihminen ja persoona, jota toiset persoonat viehättävät ja toiset eivät niinkään. Päiväkodissa lapsi tykkää toisista tädeistä, ja toisista ei. Jotkut lapset kiinnostavat kavereina, ja toiset ei. Toinen mummo saattaa vaikuttaa tosi kivalta, ja toinen ei.
Vanhemmistaan lapsi tykkää yleensä ihan automaattisesti, koska heihin syntyy aivan erilainen suhde kuin keneenkään muuhun. Isovanhemmistaan lapsi taas ei tykkää automaattisesti. Isovanhempien vierellä ei vietetä heti synnyttyä aikaa 24/7, isovanhemmat eivät vastaa vauvan vauvan nälkä-, lämpö-, kosketus-, ym. tarpeisiin 24/7, heihin ei (yleensä) synny kiintymyssuhdetta, jonka vuoksi lapsi rakastaa vanhempiaan vaikka he eivät persoonina viehättäisi lapsia. Vaikka se isovanhempi olisi kuinka ollut apuna vauvasta pitäen, niin esim 6kk ikään mennessä lapsi pystyy luomaan vain kaksi kestävää kiintymyssuhdetta, ja ne ovat useimmiten äitiin ja isään.
ap tuntuu ajattelevan, että on yksi lapsen malli, hän on viaton halaileva robotti
hän on ihminen pitää joistakin toisista ei.
Vittumainen, juoruileva ja ilkeä, jos vanhempansa opettaneet.
ap kuvaili ihan tavallisen penikan, ja muutenkin pakko olla trolli.
Kaikki erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kylmää lukea vastauksia tähän ketjuun. On siis ihan ok, jos lapsi päättää ettei tykkää vanhoista ihmisistä, tai ilman mitään kunnollista syytä inhoaa läheisiään?
Mitä jos lapsi päättäisi, ettei pidä omista vanhemmistaan ja haluaisi mieluummin toisen perheen? Pitäisikö sekin vain hyväksyä?
Kyllä on ihan ok, että pikkulapsi esim. saattaa vierastaa ja pelätä ihmisiä vain sen vuoksi että he ovat vanhoja. On myös ihan ok, että lapsi ilman erityistä syytä ei pidä niinkään isovanhemmistaan. Mutta totta kai rajojen puute heidän kanssaan ei ole ok.
Ongelmia on tunnemaailman suhteen on vasta, kun lapsi selvästi ole kiintynyt vanhempiinsa. Ne ovat varhaislapsuuden tärkeimmät ihmissuhteet, ja silloin kaikki muut ihmissuhteet ovat (yleensä) vielä täysin toissijaisia.
Näin. Lapsi=ihminen. Ihmisellä on tunteet. Niitä ei voi hallita, ei voi päättää tykätä jostain jos ei tykkää.
Lapsi voi olla laskelmoiva ja kusipaavittumainen, jos vanhemmat opettaneet.
Vanhemmilta tulee malli, vanhemmat tärkeä ihmissuhde. Vanhemmat eivät saa välittää tykätäänkö, vai ei. Itsestään on pidettävä jos aikoo lapsia tehdä, lapsi ei voi olla e joka tuo itsetuntoa. Lapselle ei kykene pitämään rajoja, jos oma itsearvostus on kiinni siitä pitääkö lapsi minusta vai ei.
Ei meidän lapset ole koskaan kummankaan puolen isovanhempia pussailleet eikä halailleet. En ole pitänyt epänormaalina. Ovat kyllä yökylässä olleet ja tykkäävät puolin ja toisin. Osaavat käyttytyä ja tottelevat myös isovanhempien komennusta tarvittaessa. En ole itsekään lapsena halinut tai pusinut eikä kukaan sisaruksistanikaan. Varmaan kylmää ja tylyä porukkaa ollaan?
Kaikkea ei perheen ulkopuolisena aina tiedä. Kyllä ollaan herttaista isovanhempaa kun paikalla on vieraita. Mutta annas olla kun porukka on keskenään. Mistäkö tiedän? No näin meillä. Poikaa haukutaan tekee mitä tahansa, mikään ei ole oikein tai hyvä. Mutta odotas kun on muita vieraita niin kylläpäs ollaan höveliä ja rakastavia. Vieraille tietysti muistetaan säälitellä miksi ei käydä kuin niin harvoin ja miksi poika ei pidä heistä vaikka kuinka ovat hyviä. Että näinkin voi olla!
"Jos kakaroita pitää tehdä siksi että joku tykkää minusta, niin siinä tapauksessa ne pitää jättää tekemättä"
Ööööö mitä hittoa? Ei kai kukaan sen takia lapsia tee, mutta mä olen aina ajatellut lähtökohtaisesti, että perheenjäsenet ovat kiintyneitä toisiinsa elleivät sitten omalla käytöksellään tuhoa suhteitaan. Väkivaltaista alkkisisää ei ole mikään pakko rakastaa, mutta jos sulla on tavisisä jonka ainoa vika on että on liian juntti lapsensa makuun, niin aika pinnallinen paskiainen saa olla jos tämän takia lakkaa välittämästä omasta vanhemmastaan.
Tässä ketjussa on aika moni sanonut, että jo lapsena piti sitä tai tätä lähisukulaista niin tyhmänä tai junttina tai selkärangattomana, että alkoi inhota. Aika kylmä asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mummo haisi pahalle, siksi en ikinä halannut.
Vierailija kirjoitti:
"Jos kakaroita pitää tehdä siksi että joku tykkää minusta, niin siinä tapauksessa ne pitää jättää tekemättä"
Ööööö mitä hittoa? Ei kai kukaan sen takia lapsia tee, mutta mä olen aina ajatellut lähtökohtaisesti, että perheenjäsenet ovat kiintyneitä toisiinsa elleivät sitten omalla käytöksellään tuhoa suhteitaan. Väkivaltaista alkkisisää ei ole mikään pakko rakastaa, mutta jos sulla on tavisisä jonka ainoa vika on että on liian juntti lapsensa makuun, niin aika pinnallinen paskiainen saa olla jos tämän takia lakkaa välittämästä omasta vanhemmastaan.
Tässä ketjussa on aika moni sanonut, että jo lapsena piti sitä tai tätä lähisukulaista niin tyhmänä tai junttina tai selkärangattomana, että alkoi inhota. Aika kylmä asenne.
Ei kai tässä niin ole sanottu, että joku on niin juntti, kaikista ei tykkää, kauheaa, lapsetko eivät saa olla ihmisiä, eivät saa ajatella itse? Että jos on sukua niin on pakko halailla? Jos on ihminen, mutta alaikäinen on pakko halailla ja tykätä? Hyi, yrität määrätä millainen on oltava.
Yleensä lapsi rakastaa ehdoitta vanhempiaan olivat nämä millaisia tahansa. Mistä johtuu? Ehkä ovat niin laskelmoivia että ymmärtävät olevansa riippuvaisia. Alitajuisesti tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nojust kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos kakaroita pitää tehdä siksi että joku tykkää minusta, niin siinä tapauksessa ne pitää jättää tekemättä"
Ööööö mitä hittoa? Ei kai kukaan sen takia lapsia tee, mutta mä olen aina ajatellut lähtökohtaisesti, että perheenjäsenet ovat kiintyneitä toisiinsa elleivät sitten omalla käytöksellään tuhoa suhteitaan. Väkivaltaista alkkisisää ei ole mikään pakko rakastaa, mutta jos sulla on tavisisä jonka ainoa vika on että on liian juntti lapsensa makuun, niin aika pinnallinen paskiainen saa olla jos tämän takia lakkaa välittämästä omasta vanhemmastaan.
Tässä ketjussa on aika moni sanonut, että jo lapsena piti sitä tai tätä lähisukulaista niin tyhmänä tai junttina tai selkärangattomana, että alkoi inhota. Aika kylmä asenne.
Ei kai tässä niin ole sanottu, että joku on niin juntti, kaikista ei tykkää, kauheaa, lapsetko eivät saa olla ihmisiä, eivät saa ajatella itse? Että jos on sukua niin on pakko halailla? Jos on ihminen, mutta alaikäinen on pakko halailla ja tykätä? Hyi, yrität määrätä millainen on oltava.
Yleensä lapsi rakastaa ehdoitta vanhempiaan olivat nämä millaisia tahansa. Mistä johtuu? Ehkä ovat niin laskelmoivia että ymmärtävät olevansa riippuvaisia. Alitajuisesti tai jotain.
Ohis, mutta on tässä ketjussa mainittu, ettei lapsenakaan tykännyt jostain perheenjäsenistä, koska he olivat niin juntteja tai tyhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajojen laittaminen on asia erikseen, ja niiden suhteen ystäväsi pitää olla jämäkämpi, jotta lapsi käyttäytyy kunnioittavammin. Mutta minusta tuollainen kiintymyksen puute isovanhempia kohtaan ei ole normaalia, jos isovanhemmat ovat olleet noin paljon elämässä. Joku vertasi asiaa siihen, etteivät kaikki lapsetkaan kiinnosta 5-vuotiasta kaverina samalla tavalla ihan muuten vaan, mutta kyllä minä väitän, että kaveriin, jonka kanssa viettäisi yhdessä aikaa useita kertoja viikossa vuosien ajan, tottumuksesta kiintyisi kyllä, ellei olisi erityisiä syitä olla pitämättä tästä. Ja mitä tarhatäteihin tulee, niin ymmärtääkseni lapset useimmiten vieroksuvat niitä ankaria tätejä, joiden säännöt ovat tiukemmat kuin mihin kotona on totuttu, tai joista on jäänyt huonoja muistoja esim. rangaistusten takia. Kuvailit ystäväsi olevan kiltti ja ystävällinen, herttainen nainen (ja ehkä liiankin lepsu, joten tuosta syystä lapsi ei ainakaan ole etäinen). Ymmärrän siis huonon käytöksen liian lepsua mummoa kohtaan, mutta kylmyyttä ja kiintymyksen puutetta en.
Miten ystäväsi tytär käyttäytyy äitiään kohtaan? Puhuuko hänelle kunnioittavasti, pitääkö itsestäänselvyytenä? Sitä et tietenkään voi tietää, miten tytär puhuu äidistään perheen kesken kotona lapsen kuullen. Voisiko väliinpitämätön asenne olla kotoa opittu? Itse kyllä tiedän tapauksia, joissa äiti on täysi kusipää vanhempiaan kohtaan, mutta isovanhemmat ovat rakkaita lapselle. Kaiken kaikkiaan tapaus kuulostaa erikoiselta, en ole koskaan ennen kuullut kenenkään 5-vuotiaan käyttäytyvän tuolla tavalla (normaaleja) isovanhempiaan kohtaan, ettei halaisi tai tuntisi minkäänlaista hellyyttä. Lapset kyllä riehuvat ja käyttäytyvät huonosti helpommin sellaisten aikuisten seurassa, joihin ovat kiintyneitä, mutta tuo kuvailemasi kuulostaa kiintymyksen puutteelta. Niitä, joille tuntuu turvalliselta kiukutella, lapsi yleensä kaipaa ja halaileekin herkemmin kuin muita.
Lto:na haluaisin ihan ohi aiheen vastata tuohon lihavoituun kommenttiin, että on olemassa lapsia jotka päiväkotiin tullessa rakastavat rajoja, ja kiintyvät paljon juuri niiden rajojen asettajaan. Olet käsittänyt väärin. Lapsetkin ovat yksilöitä, toiset tykkäävät toisenlaisista persoonista, sellaista se on.
Mitä tuohon kiintymiseen tulee, niin normaalin kiintymyksen merkki on, että lapsi on kiintynyt vanhempiinsa ja pystyy kiintymään muihin ihmisiin. Vaikka isovanhempi olisi asunut koko elämänsä lapsiperheen kanssa saman katon alla, niin kiintymyssuhdetta tähän ei ole välttämättä syntynyt. On eri asia olla lähellä kuin aidosti osallistua ja vuorovaikuttaa lapsen kanssa. Jos lapsi osoittaa hellyyttä ja rakkautta vanhemmilleen, niin hänellä on tunne-elämän ja kiintymyksen suhteen asiat todennäköisesti ihan hyvin.
Totta kai lapsilla täytyy olla rajoja, jotta nämä tuntisivat olonsa turvalliseksi, mutta en usko, että on kovin yleistä, että lapset nauttisivat siitä, jos rajat ovat tuntuvasti kotiolosuhteita ankarammat. Se saattaa päin vastoin tuntua arvaamattomalta ja pelottavalta, sillä kaksien erilaisten sääntöjen omaksuminen ja muistaminen voi olla hankalaa, ja rangaistuksia voi tulla, vaikka olisi "kotimittapuulla" ollut kiltti. Ehkä joillain edesvastuuttomien juoppojen lapsilla tai välinpitämättömän ja vapaan kasvatuksen hedelmillä näin on, mutta ns. normaali lapsi harvemmin nauttii totuttua tiukemmista rajoista - korkeintaan siitä huomiosta, jota rajojen noudattamisella / noudattamattomuudella saa. Tuskin lapsi pitää tätiä ihanana sen takia, että tämä pakottaa syömään lautaselta kaikki herneet vaikka sitten itkua tihrustaen, jos kotona on oppinut, että riittää, jos maistaa kunnolla. Tai jos on tottunut väärin tehtyään rauhallisempaan ja vähemmän teatraaliseen puhuttelutyyliin, tuntuu tarhatädin hurjistunut olemus tuskin ihanalta vanhemman normaaliin jämäkkyyteen verrattuna.
Päiväkodeissa ei pakoteta itkeviä lapsia syömään. Päiväkodeissa on myös lähes aina ankarampaa kuin kotona, johtuen turvallisuussyistä. Kotona jossa Petterillä on ehkä 1-2 sisarusta saa ja pitääkin olla vapaampaa kuin kotona, jossa Petteri viettää aikaansa 20 muun samanikäisen lapsen kanssa pienissä tiloissa. En tiedä minkälainen mielikuva sinulla on ankarista tarhatädeistä ja mihin aikakauteen se perustuu, mutta tätejä on monenlaisia: toiset on jämyjä, eli saattavat puhuakin hieman komentelevammin, kun taas toiset tykkäävät enemmän asettua lapsen tasolle puhutellessaan heitä. Toiset taas puuttuvat herkemmin sääntörikkomuksiin, kun taas toiset katsovat sivulle useammin. Yhteistä kuitenkin kaikille on, että lasten rankaisukeinot ovat yhdessä hyväksyttyjä, esim. sotkujen siivoamattomuudesta (isommilla) saattaa seurata ettei pääse johonkin tilaan iltapäivästä. Jotkut antavat kyseisen rangaistuksen toisia helpommin, mutta kaikki aikuiset kuitenkin sitten noudattavat sitä rankaisukeinoa kun se on päätetty.
Lapset oppivat aika nopeasti nämä jutut, ja hakevatkin eri tädeiltä erilaista huomiota. Jotkut lapset rakastavat sääntöjä, siis ihan oikeasti rakastavat niitä, ja usein näistä tuleekin niiden jämyjen tätien pikku "apulaisia". Lapsetkin siis tykkäävät erilaisista persoonista, puhetavoista, säännöistä jne. Ap:n kertomassa tapauksessa voi hyvinkin olla kyse siitä, että mummo ei yksinkertaisesti persoonana miellytä lasta, eikä täydykään. Ongelma sen sijaan lienee, että lapsi ei tottele mummoaan, mikä voi johtaa vaaratilanteisiin.
Mitä minä just luin? Totta helvetissä lapsi on laskelmoidusti kylmä ja vittumainen, moni tuon ikäiset osaa eristää esim kiusaamalla.
Lapsi=ihminen. Jotkut karseita laskelmoivia vittumaisia jotkut ei, kyllä helkkarissa jokainen joka osaa esim puhua voi olla laskelmoiva.