Lue keskustelun säännöt.
Erotellaanko perheessänne tai vanhemmillanne tiukasti kenen ostamat ruoat
Tuntuu jotenkin oudolta, kun mies erottelee että tämä on hänen juusto ja voi ja jauhot, ja jos käytän niitä, ne pitää korvata, samoin kotona käydessäni erotetaan mikä on kenenkin, ärsyttää se ainainen tämä on teidän,- tämä on meidän erottelu.
Ei silti , en käytä muiden tavaroita lupaa kysymättä , mutta ärsyttää sellainen jo valmiiksi erottelu, että tämä on teidän voi ja tämä meidän.
Kommentit (560)
Vierailija kirjoitti:
Puhutko sinä ap nyt ihan aikuisista ja täyspäisistä ihmisistä vai pikkupennuista, jotka pitävät tiukasti kiinni "omistaan". Oikeassa perheessä ruuat ja ruokatavarat ovat kaikkien yhteisiä, eivät vain ostajan omaisuutta. Nyt olisi kyllä jonkunlaisen neuvojan vastaanoton paikka, ennen kuin homma menee vieläkin pahemmaksi.
Olen elänyt 25 vuotta puolisoni kanssa ja vasta nyt sain tietää, että tämä ei ole oikea perhe. Ja vain siksi, että en himoitse puolisoni rahkaa eikä hän minun porkkanoitani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Banaanikakkutapaus vaikuttaa siltä, että rahat on tosi tiukoilla, kun jokaikinen suupala on etukäteen laskettu eikä ole pelivaraa ostaa esim. 1-2 banaania enemmän siltä varalta, että niitä sattuisikin kakkuun menemään enemmän, kuin reseptissä mainitaan (vrt. omenapiirakkaesimerkki). Parista ylimääräisestä banaanista hirveä kaaos ja sekasorto systeemissä. Tulee mieleen jonkin keskustelun perhe, jossa sai leivälle ottaa vain yhtä päällystä (juustoa tai leikettä), ja kun kylässä oleva lapsen kaveri erehtyi ottamaan molempia, ei ollut enää toiste menemistä.
Entä jos kukaan ei halua syödä niitä ylimääräisiä banaaneja?
Ihminen pysyy varakkaana vain niin, että ei tuhlaa. Ostamalla ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että joku sitä haluaa (ei siis tarvitse), saa vuodessa heitettyä hukkaan satoja euroja. Nainen pysyy hoikkana vain niin, että syö vähemmän kuin kuluttaa. Todella moni nainen on pullea siksi, että säästösyistä syö näitä "ylimääräisiä ruokia", vaikka haluaisi syödä jotain ihan muuta.
Mitä kaikkea muuta kuin ruokaa ostatte ylimääräistä siltä varalta, että joku saattaa haluta sitä? Lakanoita, mattoja, verhoja, lamppuja - kun ei koskaan voi tietää, että jos haluaakin muuta kuin mitä alunperin ajatteli.
Tää on kyl hupaisin ketju taas pitkään aikaan.
Ei. Meillä ei ole erikseen määriteltyjä ruokia. Jokainen syö mitä kaapista löytyy. Ja jokainen ostaa kaupasta ruokas koko perheelle. Tottakai muehel on herkkunsa ja mulla, joista toinen ei edes välitä. Jos taas kaapissa on kaikkien herkkua, esim leipäjuusto, niin se valmistetaan yhdessä iltapalaksi ja joksinen saa osansa. Jos huomaan et banaani alkaa olla kypsä, saatan paistaa sen letuiks tai surauttaa smoothieen. Ja sit meillä syödään se. Harvoin on ruokaa lentänyt roskiin syystä ettei kukaan ole viikkoon halunnut syödä banaania. Tai mitään muutakaan.
Käydään kaupas lähes päivittäin niin ei tartte joka suupalaa laskea. Välillä kun saatamme ollakin poissa kotoa pari päivää pikaisella aikataululla. Tai käydäänkin syömässä kodin ulkopuolel.
Banaanikakulle tää taitaa olla liian villiä.
Mut tiedä yhden perheen jossa ruokaostokset ovat myös hyvin tarkkoja. Torstaina laaditaan tarkka lusta viikonlopun ruuista. Suunnitellaan meny. Sit isi menee perjantaina töiden jälkeen kauppaan ja ostaa ruuat. Maanantaina käydään ostamassa alkuviikon ruuat. Itse en osaa olla noin jämpti. Ostan paljon päiväystuotteita ja tarjouksia. Sit niistä loihditaan millo mitäkin.
saiturin vaimo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
saiturin vaimo kirjoitti:
Meillä on pakko jaotella, koska mies ei muuten ostaisi ainuttkaan ruoka-ainetta vaan minä maksaisin KAIKEN. Maksan muutenkin asuntomenot, veden, sähkön, auton... mies mielellään maksattaisi myös omat ruokansa. Käyttää rahansa sitten tupakkaan ja omiin harrastuksiinsa.
Alussahan ostin, maksoin ja valmistin kaiken ruuan. Puolentoista vuoden maksum iehenä olon jälkeen lopetin. No, raivokohtaushan siitä tuli. Olen kuulemma pihi ja hän kuolee nälkään kun en voi ostaa hänen ruokia.
Jatkoin vain omien ruokieni ostamista ja hän saattoi olla päiväkausia syömättä. Nykyään ostaa itselleen välttämättömiä ruoka-aineita ja halvimpia mitä löytyy. Joudun myös tarjoamaan hänelle esim. lettuja kun paistan niitä ison läjän ja puuroista hän syö myös muunmuassa.
Ja kyllä- melkein joka päivä on mielessä, että yksin asumalla pääsisin helpommalla! Harkitsen eroa koko ajan. En tiennyt että miehen kanssa eläminen on yhtä kuin miehen elättäminen :(Miksi ette mene ruokakauppaan yhdessä, ja tee ostoksia yhdessä niin että maksatte vuorotellen? Ei taida teidän parisuhde olla siitä onnellisinmasta päästä!
Niin...miksi emme..?? Miksiköhän? Luuletko että mies maksaisi vuorollaan ostokset? Mitäpä luulet?
MInulla on suhteessa jatkuvasti hyväksikäytetyn olo. Pettynyt, surullinen olo, koska tiedän että suhde ei ole normaali vaan perustuu hyväksikäyttööni.
Muunlaista miestä nyt en vaan ole saanut, joten jos aion olla edes jonkinlaisessa suhteessa, niin tämä on vaan kestettävä.
Mitä mä just luin... siis siedät tollasta tolloa jotta saat olla suhteessa. Ei se sun ihmisarvo laske jos sä eroat, päinvastoin nykysuhteessa sun ihmisarvo on on aika liki nollaa... Hoida itsetuntosi kuntoon! Jos et arvosta itseäs ei muutkaan sua arvosta ja jatkaa tallomista. Oikeastaan, ihan itse tallot itseäsi ollessasi parisuhteessa itaran tollon hyväksikäyttäjän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä ketään kuka tekisi noin. Perheissä on aina yhteiset ruuat. Toki jotain on omaakin, esim. herkut, mutta niitäkin ostetaan tasapuolisesti kaikille halukkaille.
Uusperheissä ihan yleistä. Ettei jonkun toisen lapset yritä lokkeilla.
No, meidän uusperheessä on aina ollut yhteiset ruuat. Täällä saa lukea kyllä ihme juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen haluaisin tietää teiltä, joilla on jaotellut ruoat, miten kukakin tietää, mitä voi syödä? Onko teillä omat hyllyt vai kirjoitatteko nimet purkkeihin vai..?
Minä tiedän, mitä olen ostanut. Mies tietää, mitä on ostanut. Lapset tietävät, mitä ruokia saa syödä (niitä, joita on tarjolla). Olen aina ihmetellyt perheitä, joissa voidaan ostaa kaikenlaista ja sitten ihmetellä, että mistä tämä on tullut.
Mitenkä "tarjolla"? Toimitko aina tarjoilijana lapsille? Vai onko teillä pöydällä esillä ne ruoat mitä saa syödä ja jääkaapin sisältöön ei saa koskea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutko sinä ap nyt ihan aikuisista ja täyspäisistä ihmisistä vai pikkupennuista, jotka pitävät tiukasti kiinni "omistaan". Oikeassa perheessä ruuat ja ruokatavarat ovat kaikkien yhteisiä, eivät vain ostajan omaisuutta. Nyt olisi kyllä jonkunlaisen neuvojan vastaanoton paikka, ennen kuin homma menee vieläkin pahemmaksi.
Olen elänyt 25 vuotta puolisoni kanssa ja vasta nyt sain tietää, että tämä ei ole oikea perhe. Ja vain siksi, että en himoitse puolisoni rahkaa eikä hän minun porkkanoitani.
Normaalissa perheessä sinä toisit kaupasta myös sitä rahkaa ja miehesi niitä porkkanoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Banaanikakkutapaus vaikuttaa siltä, että rahat on tosi tiukoilla, kun jokaikinen suupala on etukäteen laskettu eikä ole pelivaraa ostaa esim. 1-2 banaania enemmän siltä varalta, että niitä sattuisikin kakkuun menemään enemmän, kuin reseptissä mainitaan (vrt. omenapiirakkaesimerkki). Parista ylimääräisestä banaanista hirveä kaaos ja sekasorto systeemissä. Tulee mieleen jonkin keskustelun perhe, jossa sai leivälle ottaa vain yhtä päällystä (juustoa tai leikettä), ja kun kylässä oleva lapsen kaveri erehtyi ottamaan molempia, ei ollut enää toiste menemistä.
Entä jos kukaan ei halua syödä niitä ylimääräisiä banaaneja?
Ihminen pysyy varakkaana vain niin, että ei tuhlaa. Ostamalla ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että joku sitä haluaa (ei siis tarvitse), saa vuodessa heitettyä hukkaan satoja euroja. Nainen pysyy hoikkana vain niin, että syö vähemmän kuin kuluttaa. Todella moni nainen on pullea siksi, että säästösyistä syö näitä "ylimääräisiä ruokia", vaikka haluaisi syödä jotain ihan muuta.
Mitä kaikkea muuta kuin ruokaa ostatte ylimääräistä siltä varalta, että joku saattaa haluta sitä? Lakanoita, mattoja, verhoja, lamppuja - kun ei koskaan voi tietää, että jos haluaakin muuta kuin mitä alunperin ajatteli.
Onko vaikea ymmärtää, että ei niiden "ylimääräisten banaanien" syöminen tarkoita ylimääräisiä kaloreita? Ne banaanit syödään jonkin muun ruoan tilalta. Esim. jos meillä banaanit menee ylikypsiksi, mä syön ne aamupalajugurtin kanssa. Silloin otan vähän vähemmän jugurttia enkä laita sekaan normaalisti laittamiani marjoja.
Sama missä tahansa ruoassa. Jos leivät meinaa vanheta, teen lämppäreitä iltapalaksi (eikä silloin syödä muita iltapalajuttuja). Jos lihan viimeinen käyttöpäivä on huomenna, teen siitä kastikkeen, jonka pakastan hätävaraksi kiireisen arkipäivän päivälliseksi (eikä kukaan syö sitö kastiketta muuten vaan vaan aterialla).
Toki rahaa säästyy, jos pitää lapsia nälässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutko sinä ap nyt ihan aikuisista ja täyspäisistä ihmisistä vai pikkupennuista, jotka pitävät tiukasti kiinni "omistaan". Oikeassa perheessä ruuat ja ruokatavarat ovat kaikkien yhteisiä, eivät vain ostajan omaisuutta. Nyt olisi kyllä jonkunlaisen neuvojan vastaanoton paikka, ennen kuin homma menee vieläkin pahemmaksi.
Olen elänyt 25 vuotta puolisoni kanssa ja vasta nyt sain tietää, että tämä ei ole oikea perhe. Ja vain siksi, että en himoitse puolisoni rahkaa eikä hän minun porkkanoitani.
Mutta 25 v. jälkeenkin käytte erikseen ruokaostoksilla ja sinä ostat omat porkkanasi ja hän rahkansa ynnä muut ruokatarpeet? Nimikoitteko ne? Ja valmistatte erikseen? Entä sellaiset ruokatarpeet, joita molemmat käyttää? Mitä ne nyt voisi olla teidän tapauksessanne? Varmaan kananmunia? Onko molemmilla omat pakkauksensa jääkaapissa vai kirjoitatteko muniin että M=Minnan ja P=Pekan? Ette koskaan tee yhteistä ruokaa, vaikka linssikeittoa? Laskette että nyt keittoon meni 9 kpl Minnan linssejä ja 15 kpl Pekan linssejä, mites tää nyt desilitroissa jaetaan suhteessa?
Koskaan ei tule tilannetta, että Pekka haluaakin porkkanan? Lainaako hän sen porkkanan sinulta ja maksaa takaisin vai suututko, koska juuri se porkkana oli ajateltu sunnuntain lounaalle (vrt. banaanikakku).
Teillä ilmeisesti ei ole lapsia? Ehkä hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jumalauta! mun JAUHOIHIN ei sitten kosketa!!
:D
Eron syy: vaimo söi vehnäjauhot.
Meillä jaetaan vain alkoholi siihen kategoriaan ettei toinen saa koskea siihen. Itse juon harvoin, mutta tykkään säilyttää viinipulloa kaapissa, jos tulisi sille tarve. Poikaystäväni taas järjestäessään peli-iltoja kavereilleen varmasti joisi viinin kavereidensa kanssa jos heiltä juomat loppuvat. Muuten jääkaapin sisältö tottakai yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenköhän banaanikakku suhtautuu kun paljastan että meidän lapsi saattaa syödä iltapalaks banaanin, omenan, jogurtin ja pari voileipää kinkulla, juustolla ja kurkulla..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen haluaisin tietää teiltä, joilla on jaotellut ruoat, miten kukakin tietää, mitä voi syödä? Onko teillä omat hyllyt vai kirjoitatteko nimet purkkeihin vai..?
Minä tiedän, mitä olen ostanut. Mies tietää, mitä on ostanut. Lapset tietävät, mitä ruokia saa syödä (niitä, joita on tarjolla). Olen aina ihmetellyt perheitä, joissa voidaan ostaa kaikenlaista ja sitten ihmetellä, että mistä tämä on tullut.
Milleen "joita on tarjolla"?
Onko teillä ihan todella pienet lapset? Joille viipaloit omenan välipalaksi kun se on sinun ostamasi ja valitsemasi, vai miten?
Vai oletko kotona ja teet aamiaiset ja välipalat koululaisille? Miten tällainen voi toimia koululaisten perheessä, jossa vanhemmat ovat töissä? Laputatko, että tänään to 4.8. välipala: jugurtti (äidin hyllyltä) + porkkana (isän hyllyltä, 1 kpl, keskikokoinen /hlö).
Vai miten tämä toimii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen haluaisin tietää teiltä, joilla on jaotellut ruoat, miten kukakin tietää, mitä voi syödä? Onko teillä omat hyllyt vai kirjoitatteko nimet purkkeihin vai..?
Minä tiedän, mitä olen ostanut. Mies tietää, mitä on ostanut. Lapset tietävät, mitä ruokia saa syödä (niitä, joita on tarjolla). Olen aina ihmetellyt perheitä, joissa voidaan ostaa kaikenlaista ja sitten ihmetellä, että mistä tämä on tullut.
Edeelleen tällaisissa perheissä mietin, että eikö teillä koskaa osteta sellaisia pidempään kestäviä elintarvikkeita? Näitä on jotenkin ihan pilvin pimein ihan nopsaan ajateltuna: jauhot, suola, mausteet, sokeri, ruokaöljy, mahdolliset salaatinkastikkeet, suolakurkut, punajuuret, vaikka salaattiin tarvittavat lisukkeet (aurinkokuivatut tomaatit, oliivit..), hillo, soijakastike, maustekastikkeet...ehkä vähän henkilökohtaisemmat ja helpommin eroteltavat kahvi, tee ja kaakao. Ja joo, osan voi säilöä itse, mutta kuka maksaa atamonit, purkit, sokerit, sähkön?
Mutta jos tehdään vaikka ruokaa, niin onko vaimolla purkki suolaa ja miehellä purkki suolaa ja siitä hyppysellinen molempien purkeista ja lapsille molempien purkeista pikkuriikkinen hyppysellinen? Jos tehdän salaatti, onko molemmilla omat nimikoidut purkit pöydässä, joista otetaan lisukkeita? Nimikoitu purkki kastiketta ja lapsille omansa?
Onko molemmilla omat kananmunat, joista keitetään ja sitten jaetaan, vai onko ne tosiaan jotenkin jo valmiiksi nimikoitu?
Onko todella niin, ettei koskaan ole tilannetta, jossa vaikka yhtäkkiä on lasten kavereita ja koko porukalle pitäisi loihtia välipalaa? Ilmeisesti sama porukka käskee kaverit odottamaan lastenhuoneissa tai kotiin.
En ikinä voisi elää noin, että olis mun ostamat mausteet ja miehen ostamat mausteet. Mun ostamat tomaatit ja miehen ostamat tomaatit ja jollain tussilla merkattaisiin ilmeisesti mikä on kenenkin ja lapset saisivat ruokaa vain tarkasti määritellyn suunnitelman mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Banaaneja en säilytä jääkaapissa ja meillä on se systeemi, että jos haluaa syödä jotain tiettyä, niin sitten ostaa sitä. Kaikki ruoka, jonka ostaa itse, on vapaasti syötävissä, mutta toisen ostama ruoka ei, koska sillä ostajalla on ollut joku tietty tarkoitus ruualle. Eikä ole mitään järkeä ostaa 12 banaania siltä varalta, että joku haluaa niitä syödä, jos kakkuun tarvitaan vain 3. Sitten jää 9 banaania syömättä ja ne pitää viedä roskiin. Enkä keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi itse syödä ne banaanit siksi, että kukaan muu ei niitä huoli eikä kummitätikään joka päivä kakkua halua. Ei pidä lisätä ruokahävikkiä oletuksillaan!
Päätin tehdä omenapiirakan ja reseptissä pyydettiin kolmea omenaa. Ostin viisi (en kahtatoista), koska kauppa ei ole meilläkään lähellä ja 1. ehkä reseptin kirjoittajalla oli isompia omppuja, 2. ehkä haluan piirakkaani enemmän omenaa, 3. ehkä minulle osuu viallinen omena, 4. ehkä joku haluaa syödä omenan.
Piirakkaan meni kuin menikin tasan kolme omenaa. Ilmoitin perheelle, että omppuja jäi pari, syökää pois vaan. Molemmat menivät, mutta olisin itsekin ollut valmis ottamaan vastuun ja syömään ne itse, jos kukaan ei olisi huolinut niitä.
Miksi uskot, että pitää ostaa joko 3 tai 12 banaania? Järkeäkin voi käyttää, osta järkevä määrä. Tunnet perheesi ja tiedät, että Marjukka inhoaa banaaneja mutta Pertille saattaisi maistua, joten ehkä ostat Pertille pari ylimääräistä. Jos ei maistukaan, niin parista banaanista ei ole vaikea hankkiutua yksinään eroon.
Miksi ihmeessä ostaisin banaaneja vain siksi, että joku ehkä haluaa niitä syödä? Jos joku kaipaa hedelmiä, niin tuossa on puutarhassa 3 omenapuuta niitä täynnä, ottaa sieltä ylimääräiset herkkunsa tai menee vaikka mustikkaan. Parista banaanista pääsee äkkiä eroon ja se näkyy monen palstamamman vyötäröllä. Syödään, kun muuten ruoka pilaantuu eli äiti toimii eräänlaisena jätemyllynä.
Ja 12 banaania pitäisi ostaa siksi, että tuskinpa 3 lasta yhteen banaaniin tyytyisi ja jos ei ole banaaneja, niin mitä ihmettä ne lapset välipalaksi saisi. Pitäisikö niiden tyytyä nimenomaan välipalaksi hankittuihin elintarvikkeisiin vain siksi, että olen etukäteen ne miettinyt.
Kolme lasta ei tyytyisi yhteen banaaniin, eli tykkäävät banaaneista? Silloinhan kannattaisi ostaa nimenomaan niitä banaaneja ja vaikka vähän reilummin. :)
Miksi ostaa kalliita hedelmiä, kun ilmaisia omenoita on puu täynnä? Lisäksi myös huomenna on mahdollinen banaanipäivä vai pitääkö silloin lähteä uudestaan kauppaan, että lapset saavat tasan sitä, mitä keksivät haluta kuten vaikka suklaamuroja.
Et millään pysty vaihtamaan suunnittelemastasi moodista? Aivan liian kammottava ajatus: Ostin tänään kolme banaania tädin banaanikakkuun, jospa ostaisin aivan yllättäen samalla vaikka kolme extrabanaania, kun sattui olemaan hyvännäköinen terttu ja lapset söisivät ne tänään välipalaksi. Että bananipäivä olisikin tänään ja huomenna menisivät omenatarhaan pomimimaan omenia. Että banaanipäivä olisi tänään ja omenapäivä huomenna. Ei, ei käy. Mulla oli suunnitelma että banaanikakkupäivä keskiviikkona, omenapäivä torstaina ja banaanipäivä perjantaina.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän jos herkut erotellaan noin ettei heti tulla syömään mutta perus ruoka ja elintarvikkeiden erottelu vain outoa minusta ja ainakin minua ahdistaisi asua sellaisessa kodissa.
Sekin voi ahdistaa että jääkaappi on täynnä toisen toiselle ostamaa ruokaa ja tämä toinen sitten syö tämän ruuan jo senkin takia että ei halua heittää ruokaa roskiin.
Täysi jääkaappi ei ole kiva asia. Jääkaapissa mielummin vähemmän kuin enemmän varsinkin kesäaikaan kun on puutarhat täynnä marjoja ja kasviksia kasvamassa. lehtikaalia, mangoldia , herneitä kurkkuja, nokkosia, tomaatteja, salaatteja.
Tää keskustelu on järkyttävä :DDDDD
Me ollaan miehen kanssa kaksin, ja me käydään 90% yhdessä kaupassa. Maksetaan vuorotellen. Pitkässä juoksussa uskon kulujen menevän aika tasan. Tosin minä olen kotona paljon enemmän kuin mies (opiskelen, mies töissä enemmän kuin minä koulussa), joten mies voi jäädä tässä tappiolle kun maksetaan puoliksi kuitenkin. Kiinnostaako se miestä? Ei hemmetissä.
Kun siellä kaupassa ollaan, molemmat saa kerätä kärryyn mitä tykkää syödä - pääasiassa syödään kuitenkin samoja ruokia. "Omat ruuat"-periaate näkyy ehkä siinä jos ostetaan pieniä jugurtteja/rahkoja, koska niissä minä syön erilaisia kuin mies. Jos jommallakummalla tulee kuitenkin kauhea himo toisen valkkaamaan rahkaan, niin voihan sen nyt sitten syödä. Jos haluaa olla yltiökohtelias, voi kysyä toiselta että saisinko mä syödä ton, mutta käytännössä vastaus on aina että kyllä.
Herkkujen suhteen ilmotetaan jos ollaan toisen nameja syöty - ihan vaan siksi, että joskus esim. pitkänä koulupäivänä ajattelen koko päivän miten kotiin päästyäni otan suihkun ja syön sen jälkeen sitä taivaan aukaisevan ihanaa suklaata telkkarin ääressä. Tällaisten päivien päätteeksi olisi inhottava tajuta ettei sitä suklaata olekaan kaapissa. Ei vie paljoa vaivaa mieheltä laittaa mulle kouluun viestiä että hei, söin nää suklaat loppuun. Ja tadaa - voin mennä kauppaan ja ostaa uuden suklaan kotimatkalla.
Eikö tuo ruokien erottelu lisää hävikkiä? Meillä ainakin miehen työmatka voi venähtää, mulle tulla yllätysreissu ystävän luo tms. Jos sillon toinen ei syö niitä ruokia pois, nii nehän menee pilalle?
Ei ihme että mammojen mielestä arki on stressaavaa, jos näistäkin asioista tehdään ongelmia...
Käyttäjä2410 kirjoitti:
Tää keskustelu on järkyttävä :DDDDD
Me ollaan miehen kanssa kaksin, ja me käydään 90% yhdessä kaupassa. Maksetaan vuorotellen. Pitkässä juoksussa uskon kulujen menevän aika tasan. Tosin minä olen kotona paljon enemmän kuin mies (opiskelen, mies töissä enemmän kuin minä koulussa), joten mies voi jäädä tässä tappiolle kun maksetaan puoliksi kuitenkin. Kiinnostaako se miestä? Ei hemmetissä.
Kun siellä kaupassa ollaan, molemmat saa kerätä kärryyn mitä tykkää syödä - pääasiassa syödään kuitenkin samoja ruokia. "Omat ruuat"-periaate näkyy ehkä siinä jos ostetaan pieniä jugurtteja/rahkoja, koska niissä minä syön erilaisia kuin mies. Jos jommallakummalla tulee kuitenkin kauhea himo toisen valkkaamaan rahkaan, niin voihan sen nyt sitten syödä. Jos haluaa olla yltiökohtelias, voi kysyä toiselta että saisinko mä syödä ton, mutta käytännössä vastaus on aina että kyllä.
Herkkujen suhteen ilmotetaan jos ollaan toisen nameja syöty - ihan vaan siksi, että joskus esim. pitkänä koulupäivänä ajattelen koko päivän miten kotiin päästyäni otan suihkun ja syön sen jälkeen sitä taivaan aukaisevan ihanaa suklaata telkkarin ääressä. Tällaisten päivien päätteeksi olisi inhottava tajuta ettei sitä suklaata olekaan kaapissa. Ei vie paljoa vaivaa mieheltä laittaa mulle kouluun viestiä että hei, söin nää suklaat loppuun. Ja tadaa - voin mennä kauppaan ja ostaa uuden suklaan kotimatkalla.
Eikö tuo ruokien erottelu lisää hävikkiä? Meillä ainakin miehen työmatka voi venähtää, mulle tulla yllätysreissu ystävän luo tms. Jos sillon toinen ei syö niitä ruokia pois, nii nehän menee pilalle?
Ei ihme että mammojen mielestä arki on stressaavaa, jos näistäkin asioista tehdään ongelmia...
Jos teillä menee kulut tasan ja maksatte vuorotellen niin silloin kyseessä on sama tilanne kuin jos ruuat ostettaisiin erikseen. Myös silloin kulut menee tasan kun kumpikin ostaa ja maksaa omat ruokansa.
Silloin vasta voidaan puhua yhteisistä ruuista kun jääkaapista voidaan syödä mitä vaan ja milloin vaan ilmoittamatta ja toinen syö enemmän ja maksaa vähemmän.
LuigiVinetto kirjoitti:
Käyttäjä2410 kirjoitti:
Tää keskustelu on järkyttävä :DDDDD
Me ollaan miehen kanssa kaksin, ja me käydään 90% yhdessä kaupassa. Maksetaan vuorotellen. Pitkässä juoksussa uskon kulujen menevän aika tasan. Tosin minä olen kotona paljon enemmän kuin mies (opiskelen, mies töissä enemmän kuin minä koulussa), joten mies voi jäädä tässä tappiolle kun maksetaan puoliksi kuitenkin. Kiinnostaako se miestä? Ei hemmetissä.
Kun siellä kaupassa ollaan, molemmat saa kerätä kärryyn mitä tykkää syödä - pääasiassa syödään kuitenkin samoja ruokia. "Omat ruuat"-periaate näkyy ehkä siinä jos ostetaan pieniä jugurtteja/rahkoja, koska niissä minä syön erilaisia kuin mies. Jos jommallakummalla tulee kuitenkin kauhea himo toisen valkkaamaan rahkaan, niin voihan sen nyt sitten syödä. Jos haluaa olla yltiökohtelias, voi kysyä toiselta että saisinko mä syödä ton, mutta käytännössä vastaus on aina että kyllä.
Herkkujen suhteen ilmotetaan jos ollaan toisen nameja syöty - ihan vaan siksi, että joskus esim. pitkänä koulupäivänä ajattelen koko päivän miten kotiin päästyäni otan suihkun ja syön sen jälkeen sitä taivaan aukaisevan ihanaa suklaata telkkarin ääressä. Tällaisten päivien päätteeksi olisi inhottava tajuta ettei sitä suklaata olekaan kaapissa. Ei vie paljoa vaivaa mieheltä laittaa mulle kouluun viestiä että hei, söin nää suklaat loppuun. Ja tadaa - voin mennä kauppaan ja ostaa uuden suklaan kotimatkalla.
Eikö tuo ruokien erottelu lisää hävikkiä? Meillä ainakin miehen työmatka voi venähtää, mulle tulla yllätysreissu ystävän luo tms. Jos sillon toinen ei syö niitä ruokia pois, nii nehän menee pilalle?
Ei ihme että mammojen mielestä arki on stressaavaa, jos näistäkin asioista tehdään ongelmia...
Jos teillä menee kulut tasan ja maksatte vuorotellen niin silloin kyseessä on sama tilanne kuin jos ruuat ostettaisiin erikseen. Myös silloin kulut menee tasan kun kumpikin ostaa ja maksaa omat ruokansa.
Silloin vasta voidaan puhua yhteisistä ruuista kun jääkaapista voidaan syödä mitä vaan ja milloin vaan ilmoittamatta ja toinen syö enemmän ja maksaa vähemmän.
Olen silti eri mieltä, että tässä porukassa on enemmän yhteinen ruokatalous kuin banaanikakkuperheessä, jossa jokainen osti omat ruokansa ja niitä sai syödä, muiden ostamia ei saanut.
Tässähän yhdessä ostetaan ja syödän ja on jotain pientä, mitä yleensä vain toinen syö, kuten rahkaa, mutta se ei estä toisen syömästä rahkaa ja sanomasta että hei, söin muuten yhden rahkan, haenko työmatkalla vai tarttitko sitä johonkin erityiseen? Siis keskustelua. Banaanikakkuperheessä ruoasta ei keskustella, vaan jokainen ostaa omansa ja piste.
Minä tiedän, mitä olen ostanut. Mies tietää, mitä on ostanut. Lapset tietävät, mitä ruokia saa syödä (niitä, joita on tarjolla). Olen aina ihmetellyt perheitä, joissa voidaan ostaa kaikenlaista ja sitten ihmetellä, että mistä tämä on tullut.