Lue keskustelun säännöt.
Erotellaanko perheessänne tai vanhemmillanne tiukasti kenen ostamat ruoat
Tuntuu jotenkin oudolta, kun mies erottelee että tämä on hänen juusto ja voi ja jauhot, ja jos käytän niitä, ne pitää korvata, samoin kotona käydessäni erotetaan mikä on kenenkin, ärsyttää se ainainen tämä on teidän,- tämä on meidän erottelu.
Ei silti , en käytä muiden tavaroita lupaa kysymättä , mutta ärsyttää sellainen jo valmiiksi erottelu, että tämä on teidän voi ja tämä meidän.
Kommentit (560)
On kyllä aika järkyttävä aloitus.
Minulla ei ole miestä, mutta lapsi on, jolla taas poikakaveri. Olen sanonut tälle poikaystävällekin, että voit ihan vapaasti käydä kaapeilla, ja kaikki syötävä ja juotava on ihan vapaasti käytettävissä. Meillä on tyttären kannsa paljon erilaisia allergioita/yliherkkyyksiä ruokaaineita kohtaan, joten jos tiedän jonkun olevan tulossa meille(esim. sen poikaystävän), niin ostan niitä normaaleja syötäviä hänelle. Muuten meillä on aika eriskumalliset syötävät.
Silloin kun mulla oli äijä, niin syötiin laskematta. Yleensä sen ostamaa ruokaa. Sille kun narsistina ei kelvannut mun ostamat ruoat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta tämä banaanikakkutyyppi on kyllä hiukan huvittava. En ole tiennyt, että banaaneja tulee olla 3 tai 12, itse ostan yleensä 4-5 banaania 😮
Meillä on yhteiset rahat ja ruoat, ja se maksaa, joka käy kaupassa/on enemmän rahaa/ei ole laskuja. Minä olen myös ostanut miehelle puhelimen ja hän mulle vaatteita, noin esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Banaaneja en säilytä jääkaapissa ja meillä on se systeemi, että jos haluaa syödä jotain tiettyä, niin sitten ostaa sitä. Kaikki ruoka, jonka ostaa itse, on vapaasti syötävissä, mutta toisen ostama ruoka ei, koska sillä ostajalla on ollut joku tietty tarkoitus ruualle. Eikä ole mitään järkeä ostaa 12 banaania siltä varalta, että joku haluaa niitä syödä, jos kakkuun tarvitaan vain 3. Sitten jää 9 banaania syömättä ja ne pitää viedä roskiin. Enkä keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi itse syödä ne banaanit siksi, että kukaan muu ei niitä huoli eikä kummitätikään joka päivä kakkua halua. Ei pidä lisätä ruokahävikkiä oletuksillaan!
Päätin tehdä omenapiirakan ja reseptissä pyydettiin kolmea omenaa. Ostin viisi (en kahtatoista), koska kauppa ei ole meilläkään lähellä ja 1. ehkä reseptin kirjoittajalla oli isompia omppuja, 2. ehkä haluan piirakkaani enemmän omenaa, 3. ehkä minulle osuu viallinen omena, 4. ehkä joku haluaa syödä omenan.
Piirakkaan meni kuin menikin tasan kolme omenaa. Ilmoitin perheelle, että omppuja jäi pari, syökää pois vaan. Molemmat menivät, mutta olisin itsekin ollut valmis ottamaan vastuun ja syömään ne itse, jos kukaan ei olisi huolinut niitä.
Miksi uskot, että pitää ostaa joko 3 tai 12 banaania? Järkeäkin voi käyttää, osta järkevä määrä. Tunnet perheesi ja tiedät, että Marjukka inhoaa banaaneja mutta Pertille saattaisi maistua, joten ehkä ostat Pertille pari ylimääräistä. Jos ei maistukaan, niin parista banaanista ei ole vaikea hankkiutua yksinään eroon.
Miksi ihmeessä ostaisin banaaneja vain siksi, että joku ehkä haluaa niitä syödä? Jos joku kaipaa hedelmiä, niin tuossa on puutarhassa 3 omenapuuta niitä täynnä, ottaa sieltä ylimääräiset herkkunsa tai menee vaikka mustikkaan. Parista banaanista pääsee äkkiä eroon ja se näkyy monen palstamamman vyötäröllä. Syödään, kun muuten ruoka pilaantuu eli äiti toimii eräänlaisena jätemyllynä.
Ja 12 banaania pitäisi ostaa siksi, että tuskinpa 3 lasta yhteen banaaniin tyytyisi ja jos ei ole banaaneja, niin mitä ihmettä ne lapset välipalaksi saisi. Pitäisikö niiden tyytyä nimenomaan välipalaksi hankittuihin elintarvikkeisiin vain siksi, että olen etukäteen ne miettinyt.
Kolme lasta ei tyytyisi yhteen banaaniin, eli tykkäävät banaaneista? Silloinhan kannattaisi ostaa nimenomaan niitä banaaneja ja vaikka vähän reilummin. :)
Miksi ostaa kalliita hedelmiä, kun ilmaisia omenoita on puu täynnä? Lisäksi myös huomenna on mahdollinen banaanipäivä vai pitääkö silloin lähteä uudestaan kauppaan, että lapset saavat tasan sitä, mitä keksivät haluta kuten vaikka suklaamuroja.
Kalliita hedelmiä? Banaanit maksaa n euron kilo. Ja omenat on vielä raakileita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Banaaneja en säilytä jääkaapissa ja meillä on se systeemi, että jos haluaa syödä jotain tiettyä, niin sitten ostaa sitä. Kaikki ruoka, jonka ostaa itse, on vapaasti syötävissä, mutta toisen ostama ruoka ei, koska sillä ostajalla on ollut joku tietty tarkoitus ruualle. Eikä ole mitään järkeä ostaa 12 banaania siltä varalta, että joku haluaa niitä syödä, jos kakkuun tarvitaan vain 3. Sitten jää 9 banaania syömättä ja ne pitää viedä roskiin. Enkä keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi itse syödä ne banaanit siksi, että kukaan muu ei niitä huoli eikä kummitätikään joka päivä kakkua halua. Ei pidä lisätä ruokahävikkiä oletuksillaan!
Päätin tehdä omenapiirakan ja reseptissä pyydettiin kolmea omenaa. Ostin viisi (en kahtatoista), koska kauppa ei ole meilläkään lähellä ja 1. ehkä reseptin kirjoittajalla oli isompia omppuja, 2. ehkä haluan piirakkaani enemmän omenaa, 3. ehkä minulle osuu viallinen omena, 4. ehkä joku haluaa syödä omenan.
Piirakkaan meni kuin menikin tasan kolme omenaa. Ilmoitin perheelle, että omppuja jäi pari, syökää pois vaan. Molemmat menivät, mutta olisin itsekin ollut valmis ottamaan vastuun ja syömään ne itse, jos kukaan ei olisi huolinut niitä.
Miksi uskot, että pitää ostaa joko 3 tai 12 banaania? Järkeäkin voi käyttää, osta järkevä määrä. Tunnet perheesi ja tiedät, että Marjukka inhoaa banaaneja mutta Pertille saattaisi maistua, joten ehkä ostat Pertille pari ylimääräistä. Jos ei maistukaan, niin parista banaanista ei ole vaikea hankkiutua yksinään eroon.
Miksi ihmeessä ostaisin banaaneja vain siksi, että joku ehkä haluaa niitä syödä? Jos joku kaipaa hedelmiä, niin tuossa on puutarhassa 3 omenapuuta niitä täynnä, ottaa sieltä ylimääräiset herkkunsa tai menee vaikka mustikkaan. Parista banaanista pääsee äkkiä eroon ja se näkyy monen palstamamman vyötäröllä. Syödään, kun muuten ruoka pilaantuu eli äiti toimii eräänlaisena jätemyllynä.
Ja 12 banaania pitäisi ostaa siksi, että tuskinpa 3 lasta yhteen banaaniin tyytyisi ja jos ei ole banaaneja, niin mitä ihmettä ne lapset välipalaksi saisi. Pitäisikö niiden tyytyä nimenomaan välipalaksi hankittuihin elintarvikkeisiin vain siksi, että olen etukäteen ne miettinyt.
Pari banaania näkyy palstamamman vyötäröllä? Tämä ihmistyyppi suhtautuu syömiseen vääristyneesti. Siirtää suhtautumisen myös lapsiin. Syömishäiriöitä odotellessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Banaanikakkutapaus vaikuttaa siltä, että rahat on tosi tiukoilla, kun jokaikinen suupala on etukäteen laskettu eikä ole pelivaraa ostaa esim. 1-2 banaania enemmän siltä varalta, että niitä sattuisikin kakkuun menemään enemmän, kuin reseptissä mainitaan (vrt. omenapiirakkaesimerkki). Parista ylimääräisestä banaanista hirveä kaaos ja sekasorto systeemissä. Tulee mieleen jonkin keskustelun perhe, jossa sai leivälle ottaa vain yhtä päällystä (juustoa tai leikettä), ja kun kylässä oleva lapsen kaveri erehtyi ottamaan molempia, ei ollut enää toiste menemistä.
Entä jos kukaan ei halua syödä niitä ylimääräisiä banaaneja?
Ihminen pysyy varakkaana vain niin, että ei tuhlaa. Ostamalla ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että joku sitä haluaa (ei siis tarvitse), saa vuodessa heitettyä hukkaan satoja euroja. Nainen pysyy hoikkana vain niin, että syö vähemmän kuin kuluttaa. Todella moni nainen on pullea siksi, että säästösyistä syö näitä "ylimääräisiä ruokia", vaikka haluaisi syödä jotain ihan muuta.
Mitä kaikkea muuta kuin ruokaa ostatte ylimääräistä siltä varalta, että joku saattaa haluta sitä? Lakanoita, mattoja, verhoja, lamppuja - kun ei koskaan voi tietää, että jos haluaakin muuta kuin mitä alunperin ajatteli.
Onko vaikea ymmärtää, että ei niiden "ylimääräisten banaanien" syöminen tarkoita ylimääräisiä kaloreita? Ne banaanit syödään jonkin muun ruoan tilalta. Esim. jos meillä banaanit menee ylikypsiksi, mä syön ne aamupalajugurtin kanssa. Silloin otan vähän vähemmän jugurttia enkä laita sekaan normaalisti laittamiani marjoja.
Sama missä tahansa ruoassa. Jos leivät meinaa vanheta, teen lämppäreitä iltapalaksi (eikä silloin syödä muita iltapalajuttuja). Jos lihan viimeinen käyttöpäivä on huomenna, teen siitä kastikkeen, jonka pakastan hätävaraksi kiireisen arkipäivän päivälliseksi (eikä kukaan syö sitö kastiketta muuten vaan vaan aterialla).
Toki rahaa säästyy, jos pitää lapsia nälässä.
Mutta tämähän vaatii nimenomaan sen, että on tosi iso perhe tai kaupassa käydään usein (= paljon menekkiä ja/tai ruokakaappia voi tasoittaa jatkuvasti). Jos meillä söisi banaaneja "jugurtin tilalla", niin sitten jäisi yli jugurttia. Ja sitä jugurttiakinhan pitäisi olla palstan logiikan mukaan jo valmiiksi liikaa, jos joku haluaakin syödä jugurttia enemmän kuin "laskettu". Tai jos leipää olisi ostettu ylimääräistä ja siitä tehtäisiin suunnittelemattomia lämpimiä leipiä, niin sitten jotain muuta jäisi käyttämättä mitä oli iltapalaksi aiottu. Eihän banaanit kai ole se ainoa mitä pitää ostaa yli tarpeen jos joku haluaa, vaan samalla lailla pitäisi ostaa jugurttia, rahkaa, leipää, leikkeitä, juustoa, mehua, jne jne. Lopputuloksena että joko ruokaa jää roimasti hukkaan, tai joku syö liikaa kun toimii jätemyllynä.
Meille ei ole katastrofi, jos kauppapäivää edeltävänä iltana onkin valittavissa enää yksi rahka, tai jos omg joutuu tekemään puuroa jos mitään muuta ei ole kaapissa. Tavoitteena onkin, että kauppapäivää edeltävänä iltana tuoretuotevarastot olisivat aika lailla tyhjät. Se taas häiritsisi paljon enemmän, jos siellä olisi läjittäin viimeisen päiväyksen kinkkua, kuivanutta leipää ja mustia banaaneja.
T. Se toinen banaanit ja jugurtit laskeva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vain harvoja. Esim. jotkut jugurtit ja rahkat jokaineen valitsee itselleen mieluisat ja jotkut makeiset ovat omia. Meillä kuten jollain aiemmin on myös allerginen, jonka ruokiin ei toiset koske, että hänellä varmasti on aina mistä ottaa. Mutta jotkut nekin, esim. riisikakut ovat kaikille vapaata riistaa, vaikka allerginen on niiden pääasiallinen syöjä.
Ei mun pojalla edes opiskelijasolussa ole noin tiukkaa, vaan kun joskus tekee isomman satsin ruokaa, tarjoaa kaverille ja päinvastoin. Kyselin tätä tuossa kun tuli kotona käymään, sillä poika muutti yksiöstä soluun, ekan vuoden asui yksiössä ja sitten löysi samanhenkisen kaverin. Kahvit ja vessapaperit yms. kuulemma ostavat vuorotellen, eikä niissä ole nimilappuja ja jos sattuu samaan aikaan olemaan kahvihammas kipeä, keittelevät yhteiset kahvit. Eikä poika ainakaan tunnu olevan nuuka kahveistakaan, kun ostelee usein kahden paketin tarjouksia.
Sen kyllä ymmärrän, että parisuhteessa molemmilla on oikeus myös omaan rahaan ja että pidetään huolta tasapuolisesta osallistumisesta talouden kuluihin. Mutta kyllä tämä pitäisi pystyä järjestämään niin, ettei mitään erillisiä jauhopusseja ole tai että puolisolle satunnaisesti jonkin asian tarjoaminen pitäisi aina pennilleen tasoittaa.
Meillä on yhteinen taloustili, jolle molemmat siirtävät kuukausittain tietyn, samansuuruisen summan. Tältä tililtä maksamme kaiken ruuan, taloustavaran ja myös yhteiset ravintolaruokailut. Jos minä käyn syömässä ystäväni kanssa tai yksin tai jos haluan ostaa jotain sellaista erityistä, jonka syön itse omana herkkunani, maksan omalta tililtäni. Olemme avomieheni kanssa molemmat sellaisia, että tietyn taloudellisen itsenäisyyden haluamme säilyttää.
Olemme kyllä tästä yhteisestä taloudesta paljon jutelleet, ja olen miehelle sanonut, että jos hän joskus tarvitsee rahaa, minä kyllä annan eikä siitä synny mitään velkaa. Samoin olen kysynyt, että jos toinen tulevaisuudessa jää vanheimpain vapaalle, pitääkö tämän siitä pienestä tuestaan edelleen maksaa kaikki tasan. Ei kuulemma pidä, vaan silloin suhteutetaan. Toista jeesataan tarvittaessa ja yhdessä eletään sellaista elämää, johon yhdessä varaa on. Perheessä kaikilla on sama elintaso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos toinen ostaa vaikka xtra tuotteita ja toinen jotain laadukkaampia? Musta sillon ihan ok sanoa perheessäkin, että syö omaa kumijuustoasi, tämä kalliinpi on mun.
Samoin jotkut herkut meillä (minä) olen julstanut omikseni. Mies on sen verran "huomaavainen" että ahmisi kaikki parhaat palat päältä pois jos en jaottelisi osaa ruoista sun ja mun ruokiin.
Ei olla siis "oikea perhe" :)
Medän perheessä on kolme lasta (10-15v) ja vanhemmat. Minä teen ostoslistat ja mies hakee työmatkallaan ostoskassin n. kertaviikkoon. Rahat on yhteiset.
Minusta tuntuis täysin sietämättömältä ja idioottimaiselta jakaa erikseen että tässä on rouvan juusto ja tuossa herran ja lapset saa ottaa tuota kolmatta. Ja kuiva-ainekaapissa sama sokerin kanssa, jauhojen, riisin? Ei meidän kaappeihin mahtuisi, hätinä mahtuu se nykyinen valikoima! Perusoletus on, että kaikki ruoka on yhteistä ja syötäväksi, mutta jos siellä on jotakin perusvalikoimasta poikkeavaa, perhe usein kysyy että "onko sulla joku suunnitelma tämän varalle". Hedelmistä saatan sanoa, että banaaneista pitää säästää neljä banaanipannaria varten. Ostan yleensä vähän ylimääräistä joka lajia.
Meidän lapset ei napsi ruoka-aikojen ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Banaaneja en säilytä jääkaapissa ja meillä on se systeemi, että jos haluaa syödä jotain tiettyä, niin sitten ostaa sitä. Kaikki ruoka, jonka ostaa itse, on vapaasti syötävissä, mutta toisen ostama ruoka ei, koska sillä ostajalla on ollut joku tietty tarkoitus ruualle. Eikä ole mitään järkeä ostaa 12 banaania siltä varalta, että joku haluaa niitä syödä, jos kakkuun tarvitaan vain 3. Sitten jää 9 banaania syömättä ja ne pitää viedä roskiin. Enkä keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi itse syödä ne banaanit siksi, että kukaan muu ei niitä huoli eikä kummitätikään joka päivä kakkua halua. Ei pidä lisätä ruokahävikkiä oletuksillaan!
Päätin tehdä omenapiirakan ja reseptissä pyydettiin kolmea omenaa. Ostin viisi (en kahtatoista), koska kauppa ei ole meilläkään lähellä ja 1. ehkä reseptin kirjoittajalla oli isompia omppuja, 2. ehkä haluan piirakkaani enemmän omenaa, 3. ehkä minulle osuu viallinen omena, 4. ehkä joku haluaa syödä omenan.
Piirakkaan meni kuin menikin tasan kolme omenaa. Ilmoitin perheelle, että omppuja jäi pari, syökää pois vaan. Molemmat menivät, mutta olisin itsekin ollut valmis ottamaan vastuun ja syömään ne itse, jos kukaan ei olisi huolinut niitä.
Miksi uskot, että pitää ostaa joko 3 tai 12 banaania? Järkeäkin voi käyttää, osta järkevä määrä. Tunnet perheesi ja tiedät, että Marjukka inhoaa banaaneja mutta Pertille saattaisi maistua, joten ehkä ostat Pertille pari ylimääräistä. Jos ei maistukaan, niin parista banaanista ei ole vaikea hankkiutua yksinään eroon.
Miksi ihmeessä ostaisin banaaneja vain siksi, että joku ehkä haluaa niitä syödä? Jos joku kaipaa hedelmiä, niin tuossa on puutarhassa 3 omenapuuta niitä täynnä, ottaa sieltä ylimääräiset herkkunsa tai menee vaikka mustikkaan. Parista banaanista pääsee äkkiä eroon ja se näkyy monen palstamamman vyötäröllä. Syödään, kun muuten ruoka pilaantuu eli äiti toimii eräänlaisena jätemyllynä.
Ja 12 banaania pitäisi ostaa siksi, että tuskinpa 3 lasta yhteen banaaniin tyytyisi ja jos ei ole banaaneja, niin mitä ihmettä ne lapset välipalaksi saisi. Pitäisikö niiden tyytyä nimenomaan välipalaksi hankittuihin elintarvikkeisiin vain siksi, että olen etukäteen ne miettinyt.
Kolme lasta ei tyytyisi yhteen banaaniin, eli tykkäävät banaaneista? Silloinhan kannattaisi ostaa nimenomaan niitä banaaneja ja vaikka vähän reilummin. :)
Miksi ostaa kalliita hedelmiä, kun ilmaisia omenoita on puu täynnä? Lisäksi myös huomenna on mahdollinen banaanipäivä vai pitääkö silloin lähteä uudestaan kauppaan, että lapset saavat tasan sitä, mitä keksivät haluta kuten vaikka suklaamuroja.
Kalliita hedelmiä? Banaanit maksaa n euron kilo. Ja omenat on vielä raakileita.
Joo ja omenat takuulla vielä maistuu, ku niitä on vetäny 2kk putkeen ilman mitään vaihtelua...
Vierailija kirjoitti:
Entä jos toinen ostaa vaikka xtra tuotteita ja toinen jotain laadukkaampia? Musta sillon ihan ok sanoa perheessäkin, että syö omaa kumijuustoasi, tämä kalliinpi on mun.
Samoin jotkut herkut meillä (minä) olen julstanut omikseni. Mies on sen verran "huomaavainen" että ahmisi kaikki parhaat palat päältä pois jos en jaottelisi osaa ruoista sun ja mun ruokiin.
Ei olla siis "oikea perhe" :)
Kyllä kai jokaisessa perheessä on jotain sellaisia ruokia, joita yksi syö ja muut eivät tai jotka on sen yhden lempiherkkua ja muut tietävät olla rohmuamatta. Kyse onkin siitä, että otetaanko ja maksetaanko tuo kaikki ruoka kuitenkin lähtökohtaisesti yhteisestä kassasta ja siitä, ettei grammoissa ja senteissä ruveta mittaamaan, että sinä laitat leivälle yleensä enemmän voita, joten maksat voista enemmän.
Tosiaan meillä minä en syö maitopohjaisia rahkoja enkä kananmunia lainkaan ja mies ei taas tykkää minun rakastamistani aprikooseista, appelsiineista ja soijajugurtista, mutta tämä kaikki on kyllä ihan sitä meidän yhteisen talouden normaalia ruokaa, joka yhdessä ostetaan ja yhteiseltä tililtä maksetaan (meillä siis tuollainen taloustili, johon molemmat siirtävät tasapuolisesti rahaa). Pointti on se, että kaupasta kumpikin saa sitä, mitä haluaa ja tarvitsee ja vaikka kaikkia ruokia eivät molemmat syö, maksetaan kaikki ruoka könttänä yhdessä. Mitään sun suosikkijuuston ja mun suosikkijuuston välistä erotusta ei todellakaan ruveta laskemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saako teillä oikeasti lapset syödä mitä tahansa? Kaivella jäätelöt pakastimesta ja keksit paketeista, jos he herkkuja haluavat? Meillä ei saa, mutta ollaan näköjään poikkeus.
Meillä 8-vuotiaskin kysyy vielä saako jotain ottaa, tosin ei hänen tarvitsisi, kyllä meillä saa syödä sitä mitä on. Meillä ei ole kilokaupalla epäterveellisiä herkkuja kaapeissa eikö esim. limua ole koskaan paitsi juhlissa. Eipä tarvitse miettiä että lapset ottaisivat jotain mitä eivät saa.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta tämä banaanikakkutyyppi on kyllä hiukan huvittava. En ole tiennyt, että banaaneja tulee olla 3 tai 12, itse ostan yleensä 4-5 banaania 😮
Meillä on yhteiset rahat ja ruoat, ja se maksaa, joka käy kaupassa/on enemmän rahaa/ei ole laskuja. Minä olen myös ostanut miehelle puhelimen ja hän mulle vaatteita, noin esimerkiksi.
Minä taas olen huomannut, että jos tarvitsen 3 banaania ja ostan varmuudeksi 6, jotta jokainen lapsi saa omansa, niin ne kaikki 6 banaania syödään samantien ja joku lapsista ihmettelee, miksi hän ei saanut yhtäkään, kun Mikan kaveri sai kaksi. Joku outo "karman laki", joka määrää, että erikseen jotain tiettyä varten ostetut herkut syödään heti. Siksi pitäisi ostaa vähintään 9 banaania, mielellään 12. Tai sitten pitää kieltää lasten kavereita, että ei saa ottaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta toi aloitus vaan kuulosti siltä" teidän voi ja meidän voi", että ap ostaa jotain senlaatuisia / merkkisiä tuotteita että niitä ei vaan muut pysty syömään, joten siksi sanovat että tuo säästömarketin -polkupyöränketjunrasva on sitten teidän ja me käytämme tätä oivariinia. Just my two cents..
Tämä keskustelu on ihan absurdi, en voi käsittää, että tällaisia ihmisiä edes on. Kai se on tämä nykyaika kun kaikki on niin helvetin individuaalia ja kaikesta selvitään yksin ja "parisuhteessakaan" ei ole mitään meitä, on vaan minä ja minun ostamat tavarat ja ruoat, pitäähän ne tavaratkin erotella jos ero sattuu tulemaan. Rakastamalleen ihmisellehän ei voi antaa mitään omaa ja on se kauheata kun minä ostin kalliin juuston jos puoliso siitä ottaa muutaman siivun. Ja kotityöthän jaetaa sitten TASAN puoliksi myös koska en voi tiskata yhtä kattilaa enemmän kuin puoliso. Miksi olette parisuhteessa tai vielä pahempaa, perustatte perheen? Ihmiset ovat todella itsekeskeisiä nykyään, mutta kai se on ajan henki. Miksi ei vain voi olla yhteisiä rahoja kun kerran lapsetkin ovat yhteisiä sekä asutaan samassa taloudessa? Mitä järkeä tässä rahojen erottelussa on kertokaa.
No ei erotella. Ei eroteltu lapsuuden perheessä eikä erotella nykyisessä perheessä vaikka mukana kuvassa on myös lapsia aiemmasta suhteesta. Käymme kaupassa vaihtelevasti, yhdessä, erikseen, hakemassa viikon tarpeet tai hakemassa täydennystä. Emme laske kuka osti mitäkin, useammin ehkä menee niin että minä käyn arkisin töiden jälkeen kaupasta pientä täydennystä useampana päivänä ja mies maksaa isomman satsin viikonloppuna. Kaikista ostoksista saa kaikki syödä, oli mukana valitsemassa omia ruokiaan tai ei ollut. Jotenkin tässä vuosien aikana on oppinut hyvin mitä kukin tykkää syödä ja niitä tulee sitten ostettua kaupasta vaikka ei olisi pyydettykään (tämä siis esim hedelmien, rahkojen, murojen jne suhteen). Ei meillä kukaan mene ja paista välipalaksi jauhelihapakettia kaapista joten sitä ei tarvitse pelätä, kyllä siitä joku tekee ihan ruokaa sitten ja koko perheelle.
Jotain rahkoja tai jogurtteja saatetaan ostaa lapsille siten että niitä on yksi jokaiselle ja jokainen tietää että kun sen omansa on syönyt niin sitten ei ole asiaa syödä toista, juurikaan muita rajoitteita meillä ei lapsillekaan ole.. Hedelmiä on tarjolla käytännössä aina, niitä saa syödä aamu- väli- ja iltapalalla vapaasti ja kysymättä, leipää saa tehdä itse haluamillaan päällysteillä ja muroja ei saa syödä joka päivä. Karkit ja muut herkut on karkkipäivälle ja niitä ei kukaan mene ottamaan. Joskus tehdään yhteinen iltapala (pannaria, lämpimiä leipiä, munakkaita tms) ja joskus kukin syö mitä haluaa.
Elintaso meillä perheessä on kaikilla sama eli toisen ei tarvitse pihistellä ja ostaa halpaa juustoa samaan aikaan kun toinen ostaa kallista. Kompromissina arkeen ostetaan joku hyvä perusjuusto ja se hyvä kallis juusto on erikoisherkku jossain tilaisuudessa. Sama juttu vaikka lihatuotteissa, joskus ostetaan hyvät pihvit ja tehdään hieno kastike mutta arkena syödään suikaletta ja jauhelihaa. Jotain omia herkkujamme meillä on miehen kanssa mistä toinen ei välitä, niitäkin voi ostaa ihan kumpi vaan itselleen tai toiselle.
Ruokaa ei mene juurikaan hukkaan, molemmat seuraa päiväyksiä ja huomauttaa jos jokin menossa vanhaksi ja keksitään mitä siitä voisi tehdä. Emme osta ruokaa harkitsemattomasti vaan kyllä jokaiselle ostetulle tuotteelle on joku ajatus taustalla että mitä siitä voisi tehdä tai minkä kanssa syödä, nuo ajatukset saattaa matkan varrella sitten muuttua ihan joksikin muuksi mutta syötyä tulee. Pakastimessa on myös aina jotain niin että jos siihen makaronilaatikkoon suunniteltu jauheliha onkin mennyt aiemmin viikolla tortilloihin niin pakastimesta löytyy lisää.
Ap:n suhde kuulostaa omituiselta, en voisi kuvitella olevani läheinen ihmisen kanssa joka vaatii minua palauttamaan ne kaksi jauhodesiä joita käytin leipomukseeni :D Joo, jos söisin vaikka lihat jotka toinen oli ostanut eväitään varten niin menisin ja ostaisin uuden paketin lihaa mutta jotkut jauhot!
Banaanikakun elämä kuulostaa todella raskaalta, aina pitää olla paikalla asettamassa tarjolle mitä lapset saavat syödä ja laskemassa ettei vaan tule ostettua ylimääräistä tomaattia kun menee haaskuun tai tulee lihavaksi jos sen syö itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Banaanikakkutapaus vaikuttaa siltä, että rahat on tosi tiukoilla, kun jokaikinen suupala on etukäteen laskettu eikä ole pelivaraa ostaa esim. 1-2 banaania enemmän siltä varalta, että niitä sattuisikin kakkuun menemään enemmän, kuin reseptissä mainitaan (vrt. omenapiirakkaesimerkki). Parista ylimääräisestä banaanista hirveä kaaos ja sekasorto systeemissä. Tulee mieleen jonkin keskustelun perhe, jossa sai leivälle ottaa vain yhtä päällystä (juustoa tai leikettä), ja kun kylässä oleva lapsen kaveri erehtyi ottamaan molempia, ei ollut enää toiste menemistä.
Entä jos kukaan ei halua syödä niitä ylimääräisiä banaaneja?
Ihminen pysyy varakkaana vain niin, että ei tuhlaa. Ostamalla ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että joku sitä haluaa (ei siis tarvitse), saa vuodessa heitettyä hukkaan satoja euroja. Nainen pysyy hoikkana vain niin, että syö vähemmän kuin kuluttaa. Todella moni nainen on pullea siksi, että säästösyistä syö näitä "ylimääräisiä ruokia", vaikka haluaisi syödä jotain ihan muuta.
Mitä kaikkea muuta kuin ruokaa ostatte ylimääräistä siltä varalta, että joku saattaa haluta sitä? Lakanoita, mattoja, verhoja, lamppuja - kun ei koskaan voi tietää, että jos haluaakin muuta kuin mitä alunperin ajatteli.
Onko vaikea ymmärtää, että ei niiden "ylimääräisten banaanien" syöminen tarkoita ylimääräisiä kaloreita? Ne banaanit syödään jonkin muun ruoan tilalta. Esim. jos meillä banaanit menee ylikypsiksi, mä syön ne aamupalajugurtin kanssa. Silloin otan vähän vähemmän jugurttia enkä laita sekaan normaalisti laittamiani marjoja.
Sama missä tahansa ruoassa. Jos leivät meinaa vanheta, teen lämppäreitä iltapalaksi (eikä silloin syödä muita iltapalajuttuja). Jos lihan viimeinen käyttöpäivä on huomenna, teen siitä kastikkeen, jonka pakastan hätävaraksi kiireisen arkipäivän päivälliseksi (eikä kukaan syö sitö kastiketta muuten vaan vaan aterialla).
Toki rahaa säästyy, jos pitää lapsia nälässä.
Mutta tämähän vaatii nimenomaan sen, että on tosi iso perhe tai kaupassa käydään usein (= paljon menekkiä ja/tai ruokakaappia voi tasoittaa jatkuvasti). Jos meillä söisi banaaneja "jugurtin tilalla", niin sitten jäisi yli jugurttia. Ja sitä jugurttiakinhan pitäisi olla palstan logiikan mukaan jo valmiiksi liikaa, jos joku haluaakin syödä jugurttia enemmän kuin "laskettu". Tai jos leipää olisi ostettu ylimääräistä ja siitä tehtäisiin suunnittelemattomia lämpimiä leipiä, niin sitten jotain muuta jäisi käyttämättä mitä oli iltapalaksi aiottu. Eihän banaanit kai ole se ainoa mitä pitää ostaa yli tarpeen jos joku haluaa, vaan samalla lailla pitäisi ostaa jugurttia, rahkaa, leipää, leikkeitä, juustoa, mehua, jne jne. Lopputuloksena että joko ruokaa jää roimasti hukkaan, tai joku syö liikaa kun toimii jätemyllynä.
Meille ei ole katastrofi, jos kauppapäivää edeltävänä iltana onkin valittavissa enää yksi rahka, tai jos omg joutuu tekemään puuroa jos mitään muuta ei ole kaapissa. Tavoitteena onkin, että kauppapäivää edeltävänä iltana tuoretuotevarastot olisivat aika lailla tyhjät. Se taas häiritsisi paljon enemmän, jos siellä olisi läjittäin viimeisen päiväyksen kinkkua, kuivanutta leipää ja mustia banaaneja.
T. Se toinen banaanit ja jugurtit laskeva
Ei, ystäväiseni ei.
Jugurttia (eikä banaaneja) tarvitse ostaa kilokaupalla eikä ylimääräistä periaatteella "jos joku sattuisi haluamaan". Jugurttia ostetaan kauppareissulla vaikkapa kaksi litraa. Sitten se jugurtti syödään niin, että he, jotka nyt syövät sitä jugurttia tai haluavat sitä, syövät ja sitten se loppuu. Voi syntyä tilanne, että joku lapsista haluaisi aamupalaksi jugurttia, mutta se onkin loppu, koska joku muu söi sen yhteisen jugurtin loppuun eilen ja sitten otetaan jotain muuta niistä yhteisistä ruoista, vaikka banaaneja jos niitä on ja jos ei ole, niin sitten vaikka sitä puuroa. Ei siis ole jokaiselle korvamerkittyä ruokaa periaatteella että jokaisen tulisi saada just sitä samaa just samalla hetkellä, vaan kaappiin ostetaan sellaisia asioita, joita tiedetään menevän, mutta mikään ei lähtökohtaisesti ole kenenkään omaa. Otetaan nyt esimerkki: kuopukseni rakastaa bulgarianjugurttia ja mangopilttiä sekoituksena. Näitä on aina joskus kaapissa, ostan sellaisen 6 kpl mangopilttipakkauksen. Ostan koska tiedän hänen tykkäävän. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ne mangopiltit olisivat jotenkin laskettu hänelle aamiaisiksi 1,2,3,4,5 ja 6 vaan niitä voi ottaa kuka tahansa. Joskus ne loppuvat silleen, että kuopus ei saakaan aamupalaksi sitä mitä oli ajatellut ja syö sitten jotain muuta, joskus niitä on kaapissa parikin viikkoa, koska ei se kuopuskaan välttämättä halua syödä kuutta päivää putkeen samaa aamiaista.
Teitä on ilmeisesti kaksi, ei lapsia ja laskette ja suunnittelette hyvin tarkkaan mitä syötte milläkin aterialla. Kahden taloudessa varmaan helpompaa ja loogisempaakin, silti hankalan kuuloista. Banaanikakkuperheessä ostettiin jauheliha erikseen niin, että mies tekee lauantaina makaronilaatikon jauhelihasta ja ostaa sen valmiiksi vaikka keskiviikkona ja se on hänen jauhelihansa ja vaimo ostaa torstaina omat jauhelihansa tehdäkseen niistä kastiketta.
Mun vanhempien luona erotellaan vain margariinit, syystä että äidillä on keliakia. Kaikki muu on yhteistä. Samoin meillä, kaikki on yhteistä.
Kyllä mä tiedän pariskuntia joissa eväs jaotellaan sun mun-periaatteella. Kerran meillä kävi yökylässä miehen kaveri avovaimonsa kanssa, halusivat jostain syystä käydä kaupassa vaikka meillä oli jääkaappi täynnä ruokaa. No mentiin Lidliin, siellä he kinastelivat joka hemmetin paketista tarvitaanko sitä. Jos toinen ei halunnut, ei aikonut maksaa puolia koska ei aikonut syödäkään. Kauppareissu oli melkoinen show mutta varsinainen hupiosuus alkoi vasta takaisin meille päästyä. Laskimen kanssa laskivat yhteiset eväät. Ongelma tuli kun puolittivat summan ja toisella olisikin pitänyt maksaa tyyliin 22e 18,5c toiselle. Miten maksat puolikkaan sentin? Siinä sitten muistelivat kumpi maksoi viimeksi kokonaisen sentin... =D
Vierailija kirjoitti:
Komppaan banaanikakkutyyppiä, meillä on yhteiset kaikkien syötävissä olevat peruselintarvikkeet ja jokainen perheenjäsen voi ostaa itselleen haluamaansa ruokaa, jonka itse syö tai vaikka tarjoaa muille. Perustarvikkeet jokainen tuntee, leivät esimerkiksi päällysteineen, iso satsi valmista ruokaa yms. Lapsille on välipalat varattu, osaavat niistä valita mitä minäkin päivänä ottavat, samoin aamiaistarvikkeita on monenlaisia, kaikki yhteisiä. Mutta jos ostan vaikka erikoisempaa mehua, hedelmiä, jäätelön tai vaikka niitä banaaneja, ei niitä muut syö ja varsinkaan kysymättä. Samalla tavalla lapset saavat ostaa herkkuja ja olla pelkäämättä, että joku ne napsii kaapista salaa. Jos mies ostaa broileria, mies niistä sen ruuan tekee enkä minä huolehdi paketin päiväyksestä, yhdessä mietitään koko perheen ruuat, töihin eväät on sitten kummankin omilla harteilla valmistaa. Suoraan sanoen en kestäisi jos kaapista häviää kaikki sinne ostettu ruoka, varsinkin omat mieliteot tai ne banaanit, perheessä ei silti tarvitse ihan kaikkea pitää yhteisenä. Ei toisen tavaroitakaan käytetä ja viedä noin vain ilman lupaa, kai se ruokakin voi olla jonkun omaa?
Itse asiassa minäkin tunnistan piirteitä itsessäni. Periaatteessa meillä saa syödä mitä ikinä haluaa jääkaapista. Mutta jos suunnitelmissa on tehdä jotain spesiaalia tai leipoa jotakin, niin silloin ei saa syödä niitä. Jotenkin ne spesiaalijutut kiinnostaa aina.😊.
Juu, nimenomaan. Taloudellisesti se lopputulema on sama, vaikka siellä kaupassa molemmat ei osta erikseen omia banaaneja. Se oli mun pointti.
Meillä on yhteinen voi, juusto, kinkku, kuiva-aineet, kasvikset, lihat, kalat, kanat, kananmunat, mehut, maidot, vissyt, pastat, mausteet, leivät, marjat, hedelmät jne. Mutta meillä ei ole yhteisiä ruokia, jos kerrotaan toiselle kun on syöty toisen lemppariherkku loppuun?
Meinaatko nyt siis todella sitä, että ruuat on enemmän yhteisiä jos toinen maksaa enemmän kuin toinen?