Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Erotellaanko perheessänne tai vanhemmillanne tiukasti kenen ostamat ruoat
Tuntuu jotenkin oudolta, kun mies erottelee että tämä on hänen juusto ja voi ja jauhot, ja jos käytän niitä, ne pitää korvata, samoin kotona käydessäni erotetaan mikä on kenenkin, ärsyttää se ainainen tämä on teidän,- tämä on meidän erottelu.
Ei silti , en käytä muiden tavaroita lupaa kysymättä , mutta ärsyttää sellainen jo valmiiksi erottelu, että tämä on teidän voi ja tämä meidän.
Kommentit (560)
Joo. Mies ei halua käyttää Pirkkaa, Rainbowta yms. ja ostaa itelleen kalliimmat. Minä ostan halvempia ja mies ei niitä syö, joten ostaa omansa. Ollaan sovittu, että kumpikin ostaa ja syö mitä tahtoo. Eli jos mies ei muista ostaa kaupasta törkykallista Salaneuvos-juustoaan, niin siihen mun Pirkka goudaan ei kosketa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse oon kasvanut melkein tuollaisessa banaanikakkuperheessä ja olihan se hirveetä. Oli esimerkiksi rajoitettu paljonko jugurttia, muroa, leipää, hedelmiä yms sai syödä päivässä. Myöskään kavereille ei saanut ruokaa/välipalaa antaa ja tarjota, vaikka näiden kavereiden luona kyllä kestitettiin ja tarjottiin. Oli hirveää kun kaverit pyysivät välipalaa ja piti kieltää ottamasta tai sitten valehdella vanhemmille että oli itse syönyt sen. Tämä muiden luonakin syöminen ahdisti ja oli vaikeaa, sillä koin tekeväni väärin tässä. Ruokasuhde vääristyi ja joutui sitten nuorena aikuisena harjoittelemaan sen täysin uudestaan. Ei myöskään todellakaan hoikkina pysytty sisaruksien kanssa vaan kaikilla tuli syömishäiriöoireilua ja esim ahmimishäiriötä.
Meillä tuo "ongelma" on ratkaistu niin että ostetaan leipää sen verran että riittää kavereillekin. Sen sijaan mitään kalliita muroja ei ostella kavereiden syötäväksi, eikä tarjolla ole maitoa rajattomasti murohin/juotavaksi. Meillä kukaan ei juo maitoa, vaan sitä käytetään kahviin/ruuanlaittoon, eikä meillä sitä ole litratolkulla koskaan jääkaapissa.
Lapset eivät saa syödä kuutta jukurttia aamupalaksi samalla kun leipä homehtuu ja banaanit mustenevat, vaan kyllä niitä on varattu ihan 1kpl per aamu/iltapala. Poika on lihava, ja söisi kaiken kyllä jos saisi. Kaakaojauhetta ei osteta enää ollenkaan kun poika ei osaa rajoittaa sen juomista.
Meillä oli tällaista exän kanssa, toki oltiin 18v opiskelijoita mutta oli se silti outoa, koska oltiin parisuhteessa eikä kämppiksiä. Eipä oltu kauaa yhdessä 😄
Nykyisessä yli 10v suhteessa rahat on yhteiset ja ruoat myös, toki toinen voi joskus ostaa jotain ihan vain itselleen, mutta siitäkin yleensä kysytään että haluatko sinäkin tätä tiettyä juustoa/suklaata vai ostanko vain yhdelle.
Kaikki toki tehköön tavallaan, mutta kuulostaa todella raskaalta joutua päivittäin miettimään kenen mikäkin maito tai voi paketti on. Kannattaisin laittamaan yhteinen ruokatili pystyyn jotta molemmat maksavat tasavertaisesti ruoasta ja saavat sitä myös syödä ilman että pitää laskea kuinka paljon on velkaa mehulasillisesta tai leivän palasta.
Omassa lapsuuden kodissa oli isäpuoli sellainen, että sai järkyttävät raivarit jos otin välipalaksi jugurtin tai mehulasin kysymättä. "kuka v*ttu anto sulle luvan syödä/juoda mun ruokia!?" Naama punaisena karjui sentin päässä mun naamasta ja haukkui ja uhkaili. tällaista koko ala-aste.
Hän tosin sai raivarit siitäkin jos kehtasin häiritä häntä kävelemällä hänen ohitseen vessaan, mikä minun oli pakko tehdä jos en halunnut kusta housuihini, sillä huoneestani piti kulkea olohuoneen läpi vessaan. Ei ollut ihan terve mies.
Parasta tässä on kuitenkin se, et kun aikuisena olen kertonut näistä tilanteista, on äitini kertonut että kaikki nuo ruoat oli lähes poikkeuksetta äitini ostamia, eikä työttömän isä puolen omia todellakaan.
saiturin vaimo kirjoitti:
Meillä on pakko jaotella, koska mies ei muuten ostaisi ainuttkaan ruoka-ainetta vaan minä maksaisin KAIKEN. Maksan muutenkin asuntomenot, veden, sähkön, auton... mies mielellään maksattaisi myös omat ruokansa. Käyttää rahansa sitten tupakkaan ja omiin harrastuksiinsa.
Alussahan ostin, maksoin ja valmistin kaiken ruuan. Puolentoista vuoden maksum iehenä olon jälkeen lopetin. No, raivokohtaushan siitä tuli. Olen kuulemma pihi ja hän kuolee nälkään kun en voi ostaa hänen ruokia.
Jatkoin vain omien ruokieni ostamista ja hän saattoi olla päiväkausia syömättä. Nykyään ostaa itselleen välttämättömiä ruoka-aineita ja halvimpia mitä löytyy. Joudun myös tarjoamaan hänelle esim. lettuja kun paistan niitä ison läjän ja puuroista hän syö myös muunmuassa.
Ja kyllä- melkein joka päivä on mielessä, että yksin asumalla pääsisin helpommalla! Harkitsen eroa koko ajan. En tiennyt että miehen kanssa eläminen on yhtä kuin miehen elättäminen :(
Kuulostaa puhtaasti hyväksikäytöltä. Miehen on parempi ruveta hoitamaan puolet kuluista tai häipyä. Mieluiten saisi hoitaa kaikki kulut yhtä kauan kuin sinä olet niitä tähän asti hoitanut niin että sinä saisit tuhlata rahasi huveihin,ja sen jälkeen kaikki puoliksi. Tuo nyt ei varmasti ole realistista vaikka reiluuden nimissä pitäisi noin toimia. Ei tuollaisen kanssa kannata jatkaa jos ei suostu kustantamaan omaa elämäänsä mitenkään ja kuvittelee että on ok tuhlata omat rahat huveihin koska toinen maksaa kaiken. Ei, ei ja ei.
Toinen asia jos toisella on oikeasti hyvästä syystä rahavaikeuksia, silloin toki tuetaan kohtuullisesti. Esim. Sairastuminen, työpaikan menetys(kunhan hakee töitä), opiskelu. Vastavuoroisesti tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummatkin tienataan, mies vähän enemmän. Kaikki on ollut yhteistä aina, pankkitilistä muuhun omaisuuteen. Ruokaa ostetaan yhteiseltä tililtä ja syödään kun on nälkä. Lapset ja lapsenlapset tulevat joka viikko joskus päivittäin. Ei ole ollut koskaan ongelmia rahankäytössä, suuret ostokset, kuten matkat, autot, talon kalliit remontti ym. Päätetään yhdessä. Näin on toiminut yli 35 vuotta. En voisi olla yhdessä ihmisen kanssa johon ei voisi luottaa ja joka laskisi jokaisen suupalan. Mutta ehkä tämä yhdessä erikseen talous toimii jos on luottamuspulaa. Jokainen pari tekee omalla tyylillään.
Minun on kyllä välillä pakko sanoa miehelle että ei ahmi kaikkea jugurttia tai rahkoja tms koska olen ostanut ne itselle tai lapsille. Ei siis asuta yhdessä ja välillä tuntuu että mies ei oikein tajua että nuin paljon rahaa ruokaan 3lapsen ruokiin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin kaverilleni grillaamaan kahdestaan. Ostimme grillattavat puoliksi. Sovimme oikein etukäteen kummankin ostamat ruuat. Huomasin kuitenkin jääkaapista jotain kastiketta ottaessa ni, että kaveri oli ostattanut tismalleen niitä juttuja (joku halloum jne.), joita jo löytyi heidän jääkaapistaan, emmekä käyttäneet näitä jääkaapissa olleita ruokia!
En pystynyt kysymään siinä tilanteessa, että miksi ihmeessä oli ostattanut minulla juuri nuo samat jutut. Olen miettinyt tuota, että olivatko nuo hänen reissussa olleen miehensä ruokia, joihin ei saanut koskea, vai mikä ihme tuohon oli syynä.
Vierailija kirjoitti:
Menin kaverilleni grillaamaan kahdestaan. Ostimme grillattavat puoliksi. Sovimme oikein etukäteen kummankin ostamat ruuat. Huomasin kuitenkin jääkaapista jotain kastiketta ottaessa ni, että kaveri oli ostattanut tismalleen niitä juttuja (joku halloum jne.), joita jo löytyi heidän jääkaapistaan, emmekä käyttäneet näitä jääkaapissa olleita ruokia!
En pystynyt kysymään siinä tilanteessa, että miksi ihmeessä oli ostattanut minulla juuri nuo samat jutut. Olen miettinyt tuota, että olivatko nuo hänen reissussa olleen miehensä ruokia, joihin ei saanut koskea, vai mikä ihme tuohon oli syynä.
Oli ostanut varulta jos et tuokkaa mitään/kaikkea sovittua. Kun toit niin käytettiin tietenkin sun tuomia sun osuus jotta saitte kulut puoliksi niin kuin olitte sopineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
PIhtarit pihtaa kaikkea: rahaa, tunteita, läheisyyttä ja seksiä.
Psykoanalyytikko Kaj J. Davidkinin mukaan pihiys, kateus ja ahneus liittyvät toisiinsa. Kitsastelun taustalla on huono itsetunto, joka johtuu suurelta osin varhaislapsuuden traumaattisista kokemuksista. Lapsi on jäänyt vaikeiden tunteidensa kanssa liian yksin.
"Pihi tuntee itsensä riittämättömäksi ja kadehtii toista, koska kokee tiedostamattaan, että toisen hyvä on hänen puutteensa. Tyydyttääkseen pohjatonta psyykkistä nälkäänsä pihi haalii itselleen monenlaista hyvää ja varjelee sitä vain itseään varten", Davidkin sanoo.
Äärimmäinen nuukuus näkyy myös tunneasioissa.
Turvattomaksi itsensä tunteva ihminen ei luota itseensä eikä muihin. Hän kitsastelee tunteissaan eikä ota huomioon toisen tarpeita ja tunteita – hänellä ei ole siihen varaa. Läheisyys ja sitoutuminen on vaikeaa, ja ihmisestä tulee eristäytynyt ja yksinäinen.
Pitkälle mennyt pihiys on joskus suorastaan psyykkistä taistelua hengissä säilymisestä, suoja ahdistusta, ja avuttomuutta vastaan.
Tämä! Kaikki sairaalloisen pihit ihmiset tuntuvat jotenkin kauhean epävarmoilta, mutta eivät välitä esimerkiksi siitä, että heidän pihiytensä ajaa ihmiset etäämmälle. Pihien ihmisten kanssa on aina hankalaa syödä, matkustaa, kyläillä, juhlia tai oikeastaan mitään muutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Menin kaverilleni grillaamaan kahdestaan. Ostimme grillattavat puoliksi. Sovimme oikein etukäteen kummankin ostamat ruuat. Huomasin kuitenkin jääkaapista jotain kastiketta ottaessa ni, että kaveri oli ostattanut tismalleen niitä juttuja (joku halloum jne.), joita jo löytyi heidän jääkaapistaan, emmekä käyttäneet näitä jääkaapissa olleita ruokia!
En pystynyt kysymään siinä tilanteessa, että miksi ihmeessä oli ostattanut minulla juuri nuo samat jutut. Olen miettinyt tuota, että olivatko nuo hänen reissussa olleen miehensä ruokia, joihin ei saanut koskea, vai mikä ihme tuohon oli syynä.
Ne oli varmasti varattu jollekin toiselle päivälle. Minusta on aika selkeä homma että kun tehdään porukalla ruokaa niin ostetaan kaikki ruuat sitä yhteistä illanviettoa varten eikä mennä jääkaapilta ottamaan ainakaan paljoa sellaisia ruokia, jotka on isäntäväen tarkoituksiin varattu muille päiville. En ainakaan itse tykkäisi siitä että mies kutsuisi kavereita grillaamaan ja seuraavana päivänä olisikin jääkaappi tyhjänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukujuureni ovat Karjalasta. En ymmärrä mihin vieraanvaraisuus on kuollut ja onko ihmiset aidosti niin köyhiä, että vieraat eivät saa syödä kystä kyllä.
Jos meille tulee vieraita, jääkaapin saa juoda ja syödä tyhjäksi. Kauppaan on lyhyt matka ja jos taloustili on kuun lopussa jo niukilla, leivotaan sämpylöitä, syödään puuroa ja hernekeittoa tai kaalia.
Maailmassa on useita halpoja ruokia, joten meiltä riittää kyllä vieraille makkaraa, kun joku tulee kylään. Samoin kun me menemme kylään, kestitään meitäkin.
TriplaJ kirjoitti:
Omassa lapsuuden kodissa oli isäpuoli sellainen, että sai järkyttävät raivarit jos otin välipalaksi jugurtin tai mehulasin kysymättä. "kuka v*ttu anto sulle luvan syödä/juoda mun ruokia!?" Naama punaisena karjui sentin päässä mun naamasta ja haukkui ja uhkaili. tällaista koko ala-aste.
Hän tosin sai raivarit siitäkin jos kehtasin häiritä häntä kävelemällä hänen ohitseen vessaan, mikä minun oli pakko tehdä jos en halunnut kusta housuihini, sillä huoneestani piti kulkea olohuoneen läpi vessaan. Ei ollut ihan terve mies.
Parasta tässä on kuitenkin se, et kun aikuisena olen kertonut näistä tilanteista, on äitini kertonut että kaikki nuo ruoat oli lähes poikkeuksetta äitini ostamia, eikä työttömän isä puolen omia todellakaan.
Kasvatti-isäsi oli psykopaatti.
Itselläni oli naispuolinen kasvatti-äiti vastaava ja olen itse nainen.
Millainen äitisi oli?
Kasvatti-isäni oli passiivisaggressiivinen.
Biologiset vanhempani...ovat vanhempani.
Biologinen äitini on kuollut,biologinen isäni ei.
Mitä kuuluu biologisille vanhemmillesi?
Millaisia he ovat luonteiltaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meidän jääkaapista saa pääasiassa syödä mitä tahansa sieltä löytää. Erikseen sitten sovittu, jos on toinen ajatellut esim. tekevänsä vaikka jotain mansikkarahkaa, niin kertoo sitten muille perheessä, että se kerma+rahka+mansikat on sit varattu siihen eikä niitä saa ottaa omin päiten muuten vaan.
Olen ihan mielenkiinnosta kokeillut tämän keskustelun inspiroimana sitä että ostan herkkuja myös miehelleni tietämättä haluaako hän niitä vai ei. Aiemmin olisin ostanut vaikka itselleni karkkipussin tai munkin, pullan jne. jos tekee mieli herkutella ja nauttinut omista herkuista. Mies on valinnut sitten omat herkkunsa vapaasti. No nyt olen ottanut kaupasta miehellekin sen pullan tai munkin. Tai isomman karkkipussin. Eli ostanut herkkuja aina tuplamäärän. Ja tuloksena se, että ne ovat jääneet minun syötäväksi kun miehen ei ole tehnyt mieli juuri sinä päivänä pullaa tai munkkia. Ja toki sitten syön nuo herkut itse mutta koska eivät ne mitään terveysruokaa ole niin se yksikin riittäisi. Joten ilmeisesti meillä on jatkossakin tiettyjen ruokien, kuten juuri nämä herkut, osalta parempi ostaa omat silloin kun niitä mieli tekee, jotta ei sitten tule ostettua liikaa tai varsinkaan heitettyä roskiin. Mutta hauska kokeilu. 😀
Kuulostaa oudolta. Kyllä meillä ostetaan koko perheen käyttöön. Poikkeuksena nyt tietysti esim herkkupäivät, jolloin jokainen voi valita, mitä itse haluaa. Aikuinen, vielä kotona asuva poika käy välillä kaupasta itselleen esim. purkkitolkulla rahkaa ja saa ne kyllä ihan itse syödäkin. Mutta vanhempana en koskaan osta vain itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Minun on kyllä välillä pakko sanoa miehelle että ei ahmi kaikkea jugurttia tai rahkoja tms koska olen ostanut ne itselle tai lapsille. Ei siis asuta yhdessä ja välillä tuntuu että mies ei oikein tajua että nuin paljon rahaa ruokaan 3lapsen ruokiin menee.
onko sun mies lastesi isä?
En käsitä, että avioliitossa olevat ostavat kaiken ruuan vain itselleen eikä yhteiseen käyttöön. Ruoka-allergiat ovat asia erikseen. Liitossa toimitaan molempien hyväksi.
Alue: Aihe vapaa
Kaikki ruuat ja lasten/kodin menot aina ollut yhteisiä. Ja yhdessä kotona tehty kauppalista/ruokatilaus johon tulee kummankin valitsemia asioita. Yhteiseltä taloustilitä mennyt kaikki kodin menot jo 15v ajan. Se kumpi tienaa enemmän laittaa sinne enemmän rahaa, siten että molemmille jää omaan vapaaseen käyttöön suunnilleen saman verran. Maksajan rooli vaihtunut opiskeluiden ja hoitovapaiden aikana moneen kertaan tässä 20v yhteiselon aikana.