Lue keskustelun säännöt.
Erotellaanko perheessänne tai vanhemmillanne tiukasti kenen ostamat ruoat
Tuntuu jotenkin oudolta, kun mies erottelee että tämä on hänen juusto ja voi ja jauhot, ja jos käytän niitä, ne pitää korvata, samoin kotona käydessäni erotetaan mikä on kenenkin, ärsyttää se ainainen tämä on teidän,- tämä on meidän erottelu.
Ei silti , en käytä muiden tavaroita lupaa kysymättä , mutta ärsyttää sellainen jo valmiiksi erottelu, että tämä on teidän voi ja tämä meidän.
Kommentit (560)
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään! Hullu ajatuskin mutta ystäväperheissä kyllä tiedetään kenen sohva tai tv on;D
Me olemme perhe ja kaikki on yhteistä
No me oltiin kaksi ihan aikuista ihmistä kun muutettiin yhteen ja kummallakin huonekaluja, astioita, petivaatteita yms. Nyt tulee ero ja kyllä on täysin selvää, että mies ottaa esim. telkkarin ja tv-tason koska ne hänellä oli jo silloin kun alettiin olemaan yhdessä. Mä taas otan sohvakaluston koska se on mun äitin ostama vaikka onkin meidän yhdessäolon aikana ostettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei erotella. Kummallakin on omia suosikkeja joita toinen ei syö mutta kauppareissut tehdään yhdessä. Täydennykset voidaan hakea erikseen mutta ei niistä toiselta rahaa pyydetä. Sun parisuhtees ei ole terve.
Onko semmoinen parisuhde, että kaikki mitä mies tienaa on hänen. Kotitöitä hän ei tee eikä osallistu lasten asioiden hoitoon. Harrastaa kalliita juttuja, kuten sukellusta, purjehdusta tms. Sotkee eikä siivoa jälkiään. Seksiä pitäis olla kuitenkin. Tämmöiseksi muuttui lapsen synnyttyä. Valitettavasti tämä tarina on totta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä "erilliset ruuat" - konsepti kuulostaa utopistiselta. Kahden vuoden avoliiton aikana ei ole tullut mieleenkään, että pitäisi ostaa ruuat erikseen kumppanin kanssa. Käydään yleensä yhdessä kaupassa, ja jos ei käydä niin perus ruokatarvikkeita sieltä ostetaan. Ruokarahat menee suurinpiirtein puoliksi, vuorotellen maksetaan tai minä saatan maksaa noin 50e ruokaostokset ja puoliso tankkaa auton 50e mutta eipä sitä euron päälle katsella. Ja tottakai molemmat saa syödä kaikkia niitä ruokia, joita kaapeista löytyy. Tehdään aina isompi satsi jotain lämmintä ruokaa mitä molemmat syö, ei ole maailmanloppu jos toinen syökin lautasellisen enemmän kuin toinen. Toki jos olen vaikka huomenna menossa nyyttärimeiningillä illanistujaisiin ja olen istanut suklaakeksejä voin toiselle sanoa että älä syö näitä vien nä huomenna illanistujaisiin. Ihme asioista tehdään ongelmia.
Enemmän tää omat ruuat -tyyli taitaa olla ongelma kaikille muille kuin niille ketkä siihen tyyliin tyytyväisinä elävät.
Onko toi vitsi vai onko sun mies kipiö?
Jauhot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään! Hullu ajatuskin mutta ystäväperheissä kyllä tiedetään kenen sohva tai tv on;D
Me olemme perhe ja kaikki on yhteistä
No me oltiin kaksi ihan aikuista ihmistä kun muutettiin yhteen ja kummallakin huonekaluja, astioita, petivaatteita yms. Nyt tulee ero ja kyllä on täysin selvää, että mies ottaa esim. telkkarin ja tv-tason koska ne hänellä oli jo silloin kun alettiin olemaan yhdessä. Mä taas otan sohvakaluston koska se on mun äitin ostama vaikka onkin meidän yhdessäolon aikana ostettu.
Ihan eri asia. Itsestään selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä "erilliset ruuat" - konsepti kuulostaa utopistiselta. Kahden vuoden avoliiton aikana ei ole tullut mieleenkään, että pitäisi ostaa ruuat erikseen kumppanin kanssa. Käydään yleensä yhdessä kaupassa, ja jos ei käydä niin perus ruokatarvikkeita sieltä ostetaan. Ruokarahat menee suurinpiirtein puoliksi, vuorotellen maksetaan tai minä saatan maksaa noin 50e ruokaostokset ja puoliso tankkaa auton 50e mutta eipä sitä euron päälle katsella. Ja tottakai molemmat saa syödä kaikkia niitä ruokia, joita kaapeista löytyy. Tehdään aina isompi satsi jotain lämmintä ruokaa mitä molemmat syö, ei ole maailmanloppu jos toinen syökin lautasellisen enemmän kuin toinen. Toki jos olen vaikka huomenna menossa nyyttärimeiningillä illanistujaisiin ja olen istanut suklaakeksejä voin toiselle sanoa että älä syö näitä vien nä huomenna illanistujaisiin. Ihme asioista tehdään ongelmia.
Enemmän tää omat ruuat -tyyli taitaa olla ongelma kaikille muille kuin niille ketkä siihen tyyliin tyytyväisinä elävät.
No, ap elää eikä ole tyytyväinen, siitä tämä aloituskin. Tyytyväisille se ei tietenkään ei ole ongelma.
Tämän takia naiset on köyhiä ja köyhtyy suhteessa. Ruoat maksetaan 50-50, kun mies syö 2/3 (ja kaikki vanukkaat). Oletteko laskeneet paljonko ruokakulut nousi, kun aloitte jakamaan ne miehen kanssa? Entä, kun vegaani ja sekasyöjä jakavat ruokakulut 50-50 - toisen parin euron pavut vs. kymmenien eurojen pihvit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä "erilliset ruuat" - konsepti kuulostaa utopistiselta. Kahden vuoden avoliiton aikana ei ole tullut mieleenkään, että pitäisi ostaa ruuat erikseen kumppanin kanssa. Käydään yleensä yhdessä kaupassa, ja jos ei käydä niin perus ruokatarvikkeita sieltä ostetaan. Ruokarahat menee suurinpiirtein puoliksi, vuorotellen maksetaan tai minä saatan maksaa noin 50e ruokaostokset ja puoliso tankkaa auton 50e mutta eipä sitä euron päälle katsella. Ja tottakai molemmat saa syödä kaikkia niitä ruokia, joita kaapeista löytyy. Tehdään aina isompi satsi jotain lämmintä ruokaa mitä molemmat syö, ei ole maailmanloppu jos toinen syökin lautasellisen enemmän kuin toinen. Toki jos olen vaikka huomenna menossa nyyttärimeiningillä illanistujaisiin ja olen istanut suklaakeksejä voin toiselle sanoa että älä syö näitä vien nä huomenna illanistujaisiin. Ihme asioista tehdään ongelmia.
Enemmän tää omat ruuat -tyyli taitaa olla ongelma kaikille muille kuin niille ketkä siihen tyyliin tyytyväisinä elävät.
Tämä juuri. Ja ihmettelenkin paikoitellen aika kiivastakin keskustelua aiheesta. Mutta tosi mielenkiintoista kuulla eri näkemyksiä ja on kiva että ihmiset tekee eri tavalla.
perheen perintätoimisto, ja vippilainaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstalla aina huudellaan "jätä se sika", mutta nyt siis ihan oikeesti ap,
Jätä se sika kyttäämään jauhopussejansa ja muita elintarvikkeitaan. EI JATKOON.Olen samaa mieltä.
Aloituksesta on jo 7 vuotta. Eiköhän aloittaja ole jo ollut parissakin suhteessa tämän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta on ollut yhteiset ruuat. Ne on myös ostettu yhdessä. Joskus joku mieliteko on voinut olla ns. oma.
Nyt jouduttiin taloudellisesti ahtaalle. Mies on ulosotossa ja käy leipäjonossa hakemassa ruokaa. Sieltä saamiaan vanukkaita, hedelmiä ja muíta spessumpia tuotteita on alkanut omia, koska on ne hakenut.
Parempia aikoja odotellessa.
Ja kohtako on aika jolloin taistelette ruuasta, kun se ei riitä. Tähänkö tässä maassa on tultu.
Tätähän Petteri toivoo. Virnistelee ja hekumoi ajatuksella, että kyllä köyhillä on kohta kivaa.
Jos on 30 vuotta ollut yhteiset ruuat, niin tarkoittaa varmaan sitä, että pari on noin 50 vuotiaita henkilöitä.
Miksi vain toinen käy leipäjonossa? Onko toinen töissä?
Jos mies yksin hoitaa leipäjonossa käynnin, niin kaipa hän sitten voi syödä ne spessummat tuotteet. Leivät kai ovat yhteisiä?
Mutta voi, kurjaa on tosiaan, jos pitää jakaa leipäjonon tuotteetkin, hyvin kurjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä v.ttua mä luen 😂
Onko oikeasti parisuhteita, jossa jaotellaan ruoka? Hammastahna? Huuhhu mitä menoa.
Meidän suhteessa minä olen se, joka ostaa 95% ruuasta ja ei tulisi mieleenkään sanoa naisystävälle, että et muuten näitä syö kun nämä on minun! Jos jotain ostan / ostamme, se on meille yhteisesti tottakai. Autan muutenkin mielelläni hankinnoissa koska olen huomattavasti varakkaampi. Tiedän, että naiseni tekisi samoin tässä tilanteessa. Hän käyttää meihin vähäisistäkin rahoista.
Osittain joo kyllä. Vihaan kaupassakäyntiä joten en todellakaan ramppaa siellä vain sen takia että joku muu on käyttänyt tuotteet jotka olen laskenut riittävän ajan x. Esim. mehu. Juon mehua ehkä 4x kuussa, ja kun haluan mehua, sitä on oltava kaapissa. Mies joisi mehua päivät pitkät jos sitä olisi rajattomasti kaapissa.
Jos ajattelen juovani mehua 2 viikon päästä, ja purkki on kaapissa kaikille, niin se on jo illalla loppu, ja näin joudun hakemaan mehuni joka kerta kun sitä haluan, ellei ole erikseen se minun mehuni. Joku voi tykätä tuosta kaupassa ramppaamisesta, minä en.
Hammastahna on myös omani, ja ostan sitä lisää kun se loppuu. En huolehdi että miehellä on tahnaa, ei hänkään huolehdi että minulla on.
Mies ei myöskään koskaan kauppaan lähtiessään katso onko vessapaperia, ja minulla onkin oma jemmani josta voin hakea rullan jos se on tyystin lppunut. Mies käy sitten erikseen hakemassa sitä kaupasta jos ei viitsinyt katsoa papreitilannetta ennen kauppaan menoaan. Vararullalla pärjätään se pari päivää.
Meillä erotellaan vaimon toiveesta. Vaimo hurahti kaikenlaisiin vegeruokiin ja hänen tekemä ruoan maku ei enää miellytä minua. Sanoin että syön mielummin ihan perinteisiä ruokia ja salaattia. No hän suuttui ja sanoi että ostat tästä eteenpäin omat ruokasi ja niin olen tehnyt. Isoin huomio oli, että ruokaan käyttämäni rahamäärä on nyt pienentynyt aika reippaasti. Oikeastaan hintojen nousu ei ole tuntunut minulla mitenkään. Se on ihan ok että molemmat syö mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä "erilliset ruuat" - konsepti kuulostaa utopistiselta. Kahden vuoden avoliiton aikana ei ole tullut mieleenkään, että pitäisi ostaa ruuat erikseen kumppanin kanssa. Käydään yleensä yhdessä kaupassa, ja jos ei käydä niin perus ruokatarvikkeita sieltä ostetaan. Ruokarahat menee suurinpiirtein puoliksi, vuorotellen maksetaan tai minä saatan maksaa noin 50e ruokaostokset ja puoliso tankkaa auton 50e mutta eipä sitä euron päälle katsella. Ja tottakai molemmat saa syödä kaikkia niitä ruokia, joita kaapeista löytyy. Tehdään aina isompi satsi jotain lämmintä ruokaa mitä molemmat syö, ei ole maailmanloppu jos toinen syökin lautasellisen enemmän kuin toinen. Toki jos olen vaikka huomenna menossa nyyttärimeiningillä illanistujaisiin ja olen istanut suklaakeksejä voin toiselle sanoa että älä syö näitä vien nä huomenna illanistujaisiin. Ihme asioista tehdään ongelmia.
Enemmän tää omat ruuat -tyyli taitaa olla ongelma kaikille muille kuin niille ketkä siihen tyyliin tyytyväisinä elävät.
Näinpä. Äitini ja tätini taloudessa on eri ruoat - konsepti toiminut kohta puoli vuosisataa. Samoin oman avioliittoni se pelasti turhalta kinaamiselta. Ei ole mitään ongelmia ollut. Loistava systeemi.
Vrlj kirjoitti:
Tämän takia naiset on köyhiä ja köyhtyy suhteessa. Ruoat maksetaan 50-50, kun mies syö 2/3 (ja kaikki vanukkaat). Oletteko laskeneet paljonko ruokakulut nousi, kun aloitte jakamaan ne miehen kanssa? Entä, kun vegaani ja sekasyöjä jakavat ruokakulut 50-50 - toisen parin euron pavut vs. kymmenien eurojen pihvit?
Reilua on, että kumpikin ostaa ja maksaa omat ruokansa. Silloin saa syödä tai olla syömättä.
Kaikki maksettiin yhdessä mutta kun kaveri huomasi että käytin enemmän vessapaperia niin vaati että ne maksetaan erikseen. Mitenkään ei huomioinut että söin noin kolme kertaa sen mitä mää söin. Nykyään ex, siitäs sai.
Kyllä yhteiselo on mahtavaa. Ihmetyttää miksi itsekkäät ihmiset lähtevät tällaiseen eloon. Onhan se tiedossa haluaako huomioida muita ja osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta on ollut yhteiset ruuat. Ne on myös ostettu yhdessä. Joskus joku mieliteko on voinut olla ns. oma.
Nyt jouduttiin taloudellisesti ahtaalle. Mies on ulosotossa ja käy leipäjonossa hakemassa ruokaa. Sieltä saamiaan vanukkaita, hedelmiä ja muíta spessumpia tuotteita on alkanut omia, koska on ne hakenut.
Parempia aikoja odotellessa.
Ja kohtako on aika jolloin taistelette ruuasta, kun se ei riitä. Tähänkö tässä maassa on tultu.
Tätähän Petteri toivoo. Virnistelee ja hekumoi ajatuksella, että kyllä köyhillä on kohta kivaa.
Jos on 30 vuotta ollut yhteiset ruuat, niin tarkoittaa varmaan sitä, että pari on noin 50 vuotiaita henkilöitä.
Miksi vain toinen käy leipäjonossa? Onko toinen töissä?
Jos mies yksin hoitaa leipäjonossa käynnin, niin kaipa hän sitten voi syödä ne spessummat tuotteet. Leivät kai ovat yhteisiä?
Mutta voi, kurjaa on tosiaan, jos pitää jakaa leipäjonon tuotteetkin, hyvin kurjaa.
Mies kumminkin maksaa omat ulosottovelkansa?
Minä ostan kaikki , mitä ruokakaapeissa on, ihan mieleni mukaan. Mies maksaa kaikki.