Lue keskustelun säännöt.
Erotellaanko perheessänne tai vanhemmillanne tiukasti kenen ostamat ruoat
Tuntuu jotenkin oudolta, kun mies erottelee että tämä on hänen juusto ja voi ja jauhot, ja jos käytän niitä, ne pitää korvata, samoin kotona käydessäni erotetaan mikä on kenenkin, ärsyttää se ainainen tämä on teidän,- tämä on meidän erottelu.
Ei silti , en käytä muiden tavaroita lupaa kysymättä , mutta ärsyttää sellainen jo valmiiksi erottelu, että tämä on teidän voi ja tämä meidän.
Kommentit (560)
Vierailija kirjoitti:
Saako teillä oikeasti lapset syödä mitä tahansa? Kaivella jäätelöt pakastimesta ja keksit paketeista, jos he herkkuja haluavat? Meillä ei saa, mutta ollaan näköjään poikkeus.
Kyllä saa. Ovat oppineet siinä samalla syömään herkkuja kohtuullisia määriä ja ettei mikään ruoka ole pahasta sinänsä. Meillä puhutaan myös ruuasta paljon ja tehdään yhdessä. On tosi kivaa, että voi suunnitella viikon ruokia ja mitä uutta kokeillaan tällä viikolla. Jokaviikkoinen makaronilaatikko vaihtui jokaviikkoiseen linssikeittoon, kun kerran kokeiltiin.
Mutta ymmärrän kyllä, että jos on pakko budjetoida hyvin tarkkaan tai vaikka on ruokavaliorajoitteita, niin sitten on eri toimintatapa Yhdessä sovitut tai vähintään selkeästi ilmaistut säännöt ovat hyvin reilu tapa hallita sellaista tilannetta. Ei se mikä sopii yksille sovi kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse oon kasvanut melkein tuollaisessa banaanikakkuperheessä ja olihan se hirveetä. Oli esimerkiksi rajoitettu paljonko jugurttia, muroa, leipää, hedelmiä yms sai syödä päivässä. Myöskään kavereille ei saanut ruokaa/välipalaa antaa ja tarjota, vaikka näiden kavereiden luona kyllä kestitettiin ja tarjottiin. Oli hirveää kun kaverit pyysivät välipalaa ja piti kieltää ottamasta tai sitten valehdella vanhemmille että oli itse syönyt sen. Tämä muiden luonakin syöminen ahdisti ja oli vaikeaa, sillä koin tekeväni väärin tässä. Ruokasuhde vääristyi ja joutui sitten nuorena aikuisena harjoittelemaan sen täysin uudestaan. Ei myöskään todellakaan hoikkina pysytty sisaruksien kanssa vaan kaikilla tuli syömishäiriöoireilua ja esim ahmimishäiriötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä ilmiö miten jotkut kokee ruuan erottelemisen jotenkin todella outona tai vääränä tapana. Itse ainakin ajattelen että kukin tyylillään ja mun mielestä on ihan yhtä ok että kaikki ruoka on yhteistä tai sitten että on omia ruokia. Okei, myönnän että mausteiden ja jauhojen erotteleminen on ehkä vähän erikoista.
Mutta yllätyin miten tunteella moni tähän suhtautuu, kun sen erikoisemmasta asiasta ole kyse. Kun kuitenkin vaikkapa vaatteet ja henkilökohtaiset hygieniatavaratkin on ihan jokaisen omia ja se on ihan ok ja normaalia. Ja moni muukin harrastusväline jne. Mikä ruuassa on niin poikkeuksellista että sen erotteleminen on outoa, mutta on normaalia olla vaikka omat deodorantit. Mietin vaan 😅
Eikö sinun kotonasi koskaan syödä yhdessä samaa ruokaa? Se tekee ruuasta poikkeuksellisen, että aika usein perheessä syödään samaa ruokaa, ja samaan aikaan. Harvemmin koko perhe yrittää tunkea samaan vaatteeseen, jos sellaiseksi ei lasketa telttaa.
Harvemmin kukaan iholleen ruokaa levittää niin kuin deodoranttia. Harrastusvälineissä voi olla sellaisia ominaisuuksia, että ne eivät ole muille perheenjäsenille sopivia vaikka samaa harrastaisivat , esim. ratsastuskypärät tai luistimet.
Sinusta on varmaan on outoa, että meidän perheessä on pesuhuoneessa yhteiskäytössä olevia aineita, jopa hammastahnaa. Harjat ovat sentään jokaisen omat.
Syödään tottakai joskus, mutta ehkä se mitä moni ei huomioi on se, että sellaiset joilla on paljon matkoja, harrastuksia tai mitä tahansa aikatauluja, jotka liittyvät syömiseen, niin ei silloin voida syödä yhdessä. Meillä siis vaikka tänään mies on työmatkalla ja hän syö koko päivän omia ruokiaan ja mulla on omat. Meillä ei ole vielä lapsia ja tilanne tulee heidän myötä muuttumaan että on yhteisiä ruokahetkiä enemmän. Mutta aika monella kahden hengen perheellä on esim aikataulusyistä yhteisiä ruokahetkiä tosi harvoin, jos välttämättä ollenkaan. Tuota yhteistä hammstahnaa en ole koskaan ymmärtänyt. Mutta hyvä jos toimii teille.
Kyse oli tarkasta ruokien erottelusta, eli jopa jauhot ym. erikseen, vaikka siihen ei olisi syynä joku erityisruokavalio. Onhan aivan eri asia ostaa omia ruokia silloin, kun niitä ei ole kukaan muu syömässä. Itse kukin voi meilläkin ostaa "omia" ruokia, mutta ei muita kielletä syömästä, lukuun ottamatta jotain erityisiä matkaeväitä ym.
Mitä kummallista on yhteisessä hammastahnassa, jos käytetään samaa? Kummallisempaa minusta olisi viisi täsmälleen samanlaista pepsodentia, kun yksikin riittää. Siitähän vaan puserretaan siististi harjaan eikä kaiveta harjalla tuubia.
Vierailija kirjoitti:
Itse oon kasvanut melkein tuollaisessa banaanikakkuperheessä ja olihan se hirveetä. Oli esimerkiksi rajoitettu paljonko jugurttia, muroa, leipää, hedelmiä yms sai syödä päivässä. Myöskään kavereille ei saanut ruokaa/välipalaa antaa ja tarjota, vaikka näiden kavereiden luona kyllä kestitettiin ja tarjottiin. Oli hirveää kun kaverit pyysivät välipalaa ja piti kieltää ottamasta tai sitten valehdella vanhemmille että oli itse syönyt sen. Tämä muiden luonakin syöminen ahdisti ja oli vaikeaa, sillä koin tekeväni väärin tässä. Ruokasuhde vääristyi ja joutui sitten nuorena aikuisena harjoittelemaan sen täysin uudestaan. Ei myöskään todellakaan hoikkina pysytty sisaruksien kanssa vaan kaikilla tuli syömishäiriöoireilua ja esim ahmimishäiriötä.
Joo. Tuttua.
Turpaan tuli ylimääräisen jogurtin syömisestä. Vaikka olikin oma, mutta vääränä päivänä syöty.
Köyhien elämää 😂
No kyllä !
Katsu ainakin:
Toisten ruokia syö, mutta muut ei saa syödä Katsun ruokia - hengen menetyksen uhalla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on helppoa! Minä huolen ruokapuolesta 100%:sesti paitsi maksamisesta. Mies hoitaa sen puolen. Ja täyttää viinikellarin.
Aina on kaapeissa riittävästi ruokaa, olutta jääkaapissa ja muutama juusto myös viinien kanssa nautittavaksi. Molemmat ovat tyytyväisiä.No kai se on helppoa kun on rahaa millä mällätä. Meillä mies laittaa jääkaapin ylähyllylle omat herkkunsa joihin ei mulla ole lupa koskea. Tosin ostan itse omat herkkuni, jotka kyllä miehellekin kelpaavat. Välillä mies ostaa esim. kanafileitä ja minun pitää sitten ne paistaa hänelle. Ja keittää riisi tietysti myös.
Reilu meininki, sanoisin. Saatko sinä syödä miehelle paistamiasi kanafileitä, vai oletko pelkkää palveluskuntaa?
Kaikki ruoka mitä on kaapeissa on kaikkien vapaasti syötävissä. Myös vieraat saa ottaa kaapeista itse vapaasti mitä haluaa. Rahat on kyllä molemmilla erillisillä tileillä, mutta jos omalta tililtä loppuu raha, voi jatkaa toisen tililtä kunhan sanoo siitä. Toki asiaa helpottaa, että tienataan suurinpiirtein saman verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä erotetaan. Ei siitä numeroa tehdä, mutta ei mies mene syömään banaaneja, jotka minä olen ostanut, koska ne (kuten kaikki muukin ruoka) on ostettu jotain tarkoitusta varten. Jos mies syö banaanit, en tee banaanikakkua, jonka lupasin leipoa lapsen kummitädille. Meillä kauppa ei ole vieressä ja banaaneille tulee hintaa, kun pelkästään niitä lähdetään hakemaan. Samoin jos mies on ostanut jauhelihaa, en tee siitä kastiketta, koska mies on saattanut ostaa sen makaronilaatikkoa varten.
Kyllä meillä puhutaan, mutta ei ruokaostoksista. Se ostaa, joka aikoo ruokaa tehdä.
Ongelmana on esikoisen tyttöystävä, joka ei osaa kysyä, voiko jotain syödä. Hän ottaa kaapista lupaa kysymättä ja loukkaantuu, kun kallis juusto tai jugurtti ei olekaan hänelle. Sitä juustoa kyllä saa, kunhan malttaa odottaa jälkiruokaan asti, mutta ei, sitä pitää saada heti.
Pojan tyttöystävä ottaa jääkaapista omin luvin jugurttia ja juustoa ?
Aika huonosti kasvatettu on
On tottunut kotonaan siihen, että saa syödä kaikkea, mitä kaapissa on eikä tarvitse kysyä lupaa.
Harvalla meistä on jotain sellaista kallista vain tietylle ihmiselle tarkoitettuja. Poikkeukset on sitten erikseen eli hän on merkinnyt oman herkkunsa, jonka ostanut vain itselleen tai keliaakikon levitteet ym. ovat erikseen suljetussa rasiassa. Olisikin hyvä tapa, että omat kalliit erikoisjugurtit olisivat kannellisessa rasiassa eikä vapaasti otettavissa hyllyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse oon kasvanut melkein tuollaisessa banaanikakkuperheessä ja olihan se hirveetä. Oli esimerkiksi rajoitettu paljonko jugurttia, muroa, leipää, hedelmiä yms sai syödä päivässä. Myöskään kavereille ei saanut ruokaa/välipalaa antaa ja tarjota, vaikka näiden kavereiden luona kyllä kestitettiin ja tarjottiin. Oli hirveää kun kaverit pyysivät välipalaa ja piti kieltää ottamasta tai sitten valehdella vanhemmille että oli itse syönyt sen. Tämä muiden luonakin syöminen ahdisti ja oli vaikeaa, sillä koin tekeväni väärin tässä. Ruokasuhde vääristyi ja joutui sitten nuorena aikuisena harjoittelemaan sen täysin uudestaan. Ei myöskään todellakaan hoikkina pysytty sisaruksien kanssa vaan kaikilla tuli syömishäiriöoireilua ja esim ahmimishäiriötä.
Joo. Tuttua.
Turpaan tuli ylimääräisen jogurtin syömisestä. Vaikka olikin oma, mutta vääränä päivänä syöty.
Köyhien elämää 😂
:) Joo meillä on aina kaapit täys. Muutkin kuin JÄÄkaappi ( oli kun muksut oli pienii kaksikin jääkaappia, muuten. ) En minä ala toisten syömisiä vahtimaan. Sit ne lopettaa syömisen kun maha on täys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei. Toki kun itse käy kaupassa saa nimenomaan itselle mieluisimpia, mutta ostan aina muidenkin hyvinä pitämiä, kysyn mitä halutaan. Herkkuja voi ostaa itselle, mutta jos ne on jääkaapissa / näkösällä kannattaa varautua jakamaan meilläpäin. :) Kirjoittamaton sääntö toki on ettei kaikkea toisen ostamaa erikoisherkkua syödä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällainen tarkka "minun ja sinun ruoat" erottelu voi toimia niin kauan, kun perheeseen kuuluu vain työssäkäyviä aikuisia. Mutta jos pariskunnalla on yhteinen lapsi, menee ruokien erottelu jo hiukan hankalammaksi.
Toki onhan niitäkin perheitä, joissa se hoitovapaalla oleva äiti maksaa kaikki lapseen liittyvät kulut, koska isä on niin tarkka rahoistaan, jotka kuuluvat vain ja ainoastaan hänelle itselleen.
"Toki onhan niitäkin perheitä, joissa se hoitovapaalla oleva äiti maksaa kaikki lapseen liittyvät kulut, koska isä on niin tarkka rahoistaan, jotka kuuluvat vain ja ainoastaan hänelle itselleen." Ja jostain kumman syystä, näissä tapauksissa aina on roolit näin päin sukupuolten suhteen. Koskaan ei nainen ole töissä ja käytä rahoja vaan itseensä, ja mies kituuttaisi pienellä etuudella ja maksaisi siitä kaiken yhteisille lapsille ja jopa ruuat vaimollekin. En usko että tälläisiä pariskuntia/perheitä on. Yleensä jos perheessä vaimo tienaa enemmän, rahat on perheen yhteisiä, tai ainakin hän maksaa lasten kulut eikä kuvittele miehensä maksavan niitä pienistä tuloistaan.
Ja silti, täällä "miehet" kutsuu naisia lompakkoloisiksi, vaikka oikeasti miehet loisii pienituloisen vaimonsa lompakolla.
Mulle kävi just noin. Mies pilkkasi, että mitäs maksoit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta jos puoliso kaupassa ei halua ostaa jotain, niin oletan, ettei sitten syö minun ostamiani. Kyse ei ole rahasta, koska kaikki maksetaan yhdessä, vaan siitä, että jos ostan viikoksi itselleni x määrän tuotetta y, niin ei sovi, että toinen (joka ei ko. ruokaa halunnut kaupassa ottaa) ne syö.
Joskus saatan myös jostain tuotteesta sanoa, että on tarkoitettu johonkin tiettyyn ruokaan, ettei häviä raaka-aineet ennen kokkaamista.
Minulle mies ostaa n. 3 x vuodessa pikkuruisen pullon konjakkia, jota pidän kaapissa siltä varalta, että satunnaisesti inspiroidun leipomaan juhlasuklaatäytekakun. Ei siis juotavaksi. Kun huomaan, että onkin pullo tyhjentynyt "itsestään", huomautan, että pitää tuoda uusi. :D
Muutoin ollaan samoilla linjoilla, jaetaan herkut ja muut eikä lasketa.
Ei erotella vaikka joskus voisin itse niin tehdä kun mies ei käy viikkoon kaupassa ja on pahalla päällä ku ei ole mitään syötävää. On siis jo syönyt viikon ajan ostamiani ruokia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ei edes asuta virallisesti yhdessä, mutta kaikki on yhteistä mitä jomman kumman jääkaapissa on. Suurin piirtein puoliksi ostetaan kai ruoat, ei jakseta nipottaa. Se käy kaupassa, joka ehtii. Ravintolassa tarjotaan vuorotellen.
Tämä on ymmärrettävää kun miettii tasapuolisuutta, että vuorotellen tarjotaan. Ja ehkä on helpompaa maksaa kaikki ruuat yhdessä kuin eritellä? Omassa elämässä usein kuitenkin mietin, että tarjoamisesta menee pointti jos se heti seuraavassa hetkessä korvataan takaisin, vieläpä ihan samalla tavalla. Jos tarjoan kahvit niin kohta toinen tarjoaa vuorostaan kahvit. Vähän sellaista kohteliaisuuspelleilyä josta paistaa kuitenkin läpi ettei mitään "tarjoamista" todellisuudessa tapahdu. Itse olen tosin ihan samanlainen, että heti tilaisuuden tullen pitää olla maksamassa takaisin, muuten tulee "osittain omistettu" olo :D
Palstalla aina huudellaan "jätä se sika", mutta nyt siis ihan oikeesti ap,
Jätä se sika kyttäämään jauhopussejansa ja muita elintarvikkeitaan. EI JATKOON.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako teillä oikeasti lapset syödä mitä tahansa? Kaivella jäätelöt pakastimesta ja keksit paketeista, jos he herkkuja haluavat? Meillä ei saa, mutta ollaan näköjään poikkeus.
Kyllä saa. Ovat oppineet siinä samalla syömään herkkuja kohtuullisia määriä ja ettei mikään ruoka ole pahasta sinänsä. Meillä puhutaan myös ruuasta paljon ja tehdään yhdessä. On tosi kivaa, että voi suunnitella viikon ruokia ja mitä uutta kokeillaan tällä viikolla. Jokaviikkoinen makaronilaatikko vaihtui jokaviikkoiseen linssikeittoon, kun kerran kokeiltiin.
Mutta ymmärrän kyllä, että jos on pakko budjetoida hyvin tarkkaan tai vaikka on ruokavaliorajoitteita, niin sitten on eri toimintatapa Yhdessä sovitut tai vähintään selkeästi ilmaistut säännöt ovat hyvin reilu tapa hallita sellaista tilannetta. Ei se mikä sopii yksille sovi kaikille.
Se riippuu paljon lasten iästäkin voiko antaa luvan syödä jätskiä ja keksejä omin päin. Pikkulasten ei toivottavasti kukaan anna kaivella kaapista syötävää, teinien taas olettaisi jo itsekin osaavan hallita mielihalujaan niin ettei syö kaappeja tyhjäksi kaikesta hyvästä joka päivä. Lapsesta ja perheestä sitten riippuu missä iässä lapsi on tarpeeksi kypsä ottamaan sitä vastuuta omista syömisistään. Liian nipokaan ei kannata olla, koska se voi sitten johtaa siihen että lapset syö salaa ja pahimmillaan syömishäiriöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikae_riivaa kirjoitti:
täytyy kyllä sanoa, että ihmettelen suomalaisia, kun joka helvetin pizzamausteen palanen pitää kirjata Exceliin ja litata kulut tasan. Mie olen toisen, ei-niin-individuaalisen kulttuurin mukana kasvaessa tottunut siihen että ruoka on yhteistä ja toisia kunnioitetaan niin, ettei ahmita enempää kuin oma osuus. Aika tasaa epätasaisuudet ja ongelmien sattuessa niistä voidaan keskustella. Joskus kumppani on valittanut, kun olen juonut enemmän kuin puolet yhteisistä limuista tai kaljoista ja vastaavasti itse olen pettynyt, kun aamuksi säästämäni pullanpala on syöty yöllä. Mutta siitä on selvitty!
Monella jolla on omia ruokia ja useitakim syömisiä jaetaan, en usko että kyse on juurikaan rahasta. Meillä ei ainakaan. Meille on miehen kanssa ihan sama kumpi maksaa ja mitä, koska se on nimenomaan sitä yhteistä parisuhdetta. Mutta toisen huomioiminen ja kunnioitus kohdistuu aina yksilöön, myös parisuhteessa ja näin ollen huomioidaan puolin ja toisin aika tarkastikin että en syö miehen mokkapaloja tai hän ei juo mun limsaa tai mitä tahansa. Perusjutut on yhteisiä, kuten mausteet, voi, maito, juusto ja tuotteet jotka ovat yhteisiksi yhdessä olon aikana ja yhteisymmärryksen kautta vakiintuneet. Kuten vaikka kurkku tai tomaatti jne. Mutta molemmilla on reissua ja kaikenmaailman harrastusta ja menoa että molempien ruokatarpeet ja tottumukset vaihtelee päivittäin tosi paljon ja olisi outoa esim. ostaa kaupasta yhteiset ruuat kun mies on työmatkalla ja odottaa hänen sitten kotiin palattuaan heti menevän kauppaan ostamaan meille yhteisiä ruokia, juuri kun olenkin lähdössä koko päiväksi töihin/harrastukseen jossa on ruuat koko päiväksi. Ja itselläni tulee kausia jolloin olen vaikka tosi koukussa johonkin ruokaan jota syön 3 viikkoa putkeen tai hurahdan johonkin hedelmään tms jota syön päivätolkulla ja miehellä on paljon omia juttujaan. Monesti joku kiva herkku kuuluu vaikka omaan rentoutumishetkeen arjen keskellä ja olisi outoa syödä miehen berliinimunkki, jonka tiedän hänen ostaneen kahvin seuraksi. Tykätään kunnioittaa toista ja ottaa huomioon näissä pienissäkin asioissa.
Normaalit ihmiset kunnioittaa sitä kumppania ja muita perheenjäseniä ostamalla kaikille berliininminkin. Ei ole kunnioittavaa seurassa syödä yksin herkkuja. Se on noloa ja epäkunnioittavaa. Kohteliasta on mielummin jäädä itse ilman kuin mässyttää yksin. Kyllä perheessä tiedetään mitä kukakin haluaa ja sitä sitten ostetaan. Jos meillä toinen on työmatkalla, se kotonaolija on tietenkin käynyt kaupassa ja ostanut kaikille ruokaa. Tuossa sinun mallissa se matkalla tulija käy itselleen kaupassa kuin asuisi yksin.
Nykyteknologian aikana on tosi helppo myös kysäistä perheeltä haluaako nämä berliininmunkkia tai jotain muuta, kun aikoo itselleenkin ostaa. Jos siis ei tiedä mistä ne perheenjäsenet tykkää. Tosi kummallista tuommoiset omat herkut jääkaapissa. Tosin no, on meilläkin jotain juustoja joita minä en syö ja esim nutellaa mitä mies ei syö, mutta kyllä nekin silti on yhteisiä ja toinen saisi syödä jos haluaisi. Tietty siinä kohtaa kun lapset kasvaa teini-ikään, pitää keskustella siitä ettei kaapista voi aivan kaikkea syödä mitään kyselemättä, koska jotkut tavarat voi olla tarkoitettu seuraavan päivän ruokaa varten. Ja että muutkin perheenjäsenet pitää huomioida.
Mulle on erittäin tärkeää se että ruokahävikkiä tulee mahdollisimman vähän, joten on järkevä ostaa itselle oma herkku jonka tietää itse syövänsä. Joskus ostan myös varalta vaikka kaksi pullaa. Mutta se että ostaisin varalta aina useamman jokaista tuotetta tai joka tuotteen kohdalla laittaisin viestiä kaupassa tai soittaisin niin aika erikoista olisi. Meillä toimii tämä. Jos esim. Ostankin 5 munkkia varalta ja en jaksakaan syöd niitä kaikkia ja kukaan muukaan ei halua, niin se on ihan todella huono juttu. Mutta kiva että kaikilla toimii eri jutut 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä ilmiö miten jotkut kokee ruuan erottelemisen jotenkin todella outona tai vääränä tapana. Itse ainakin ajattelen että kukin tyylillään ja mun mielestä on ihan yhtä ok että kaikki ruoka on yhteistä tai sitten että on omia ruokia. Okei, myönnän että mausteiden ja jauhojen erotteleminen on ehkä vähän erikoista.
Mutta yllätyin miten tunteella moni tähän suhtautuu, kun sen erikoisemmasta asiasta ole kyse. Kun kuitenkin vaikkapa vaatteet ja henkilökohtaiset hygieniatavaratkin on ihan jokaisen omia ja se on ihan ok ja normaalia. Ja moni muukin harrastusväline jne. Mikä ruuassa on niin poikkeuksellista että sen erotteleminen on outoa, mutta on normaalia olla vaikka omat deodorantit. Mietin vaan 😅
Eikö sinun kotonasi koskaan syödä yhdessä samaa ruokaa? Se tekee ruuasta poikkeuksellisen, että aika usein perheessä syödään samaa ruokaa, ja samaan aikaan. Harvemmin koko perhe yrittää tunkea samaan vaatteeseen, jos sellaiseksi ei lasketa telttaa.
Harvemmin kukaan iholleen ruokaa levittää niin kuin deodoranttia. Harrastusvälineissä voi olla sellaisia ominaisuuksia, että ne eivät ole muille perheenjäsenille sopivia vaikka samaa harrastaisivat , esim. ratsastuskypärät tai luistimet.
Sinusta on varmaan on outoa, että meidän perheessä on pesuhuoneessa yhteiskäytössä olevia aineita, jopa hammastahnaa. Harjat ovat sentään jokaisen omat.
Syödään tottakai joskus, mutta ehkä se mitä moni ei huomioi on se, että sellaiset joilla on paljon matkoja, harrastuksia tai mitä tahansa aikatauluja, jotka liittyvät syömiseen, niin ei silloin voida syödä yhdessä. Meillä siis vaikka tänään mies on työmatkalla ja hän syö koko päivän omia ruokiaan ja mulla on omat. Meillä ei ole vielä lapsia ja tilanne tulee heidän myötä muuttumaan että on yhteisiä ruokahetkiä enemmän. Mutta aika monella kahden hengen perheellä on esim aikataulusyistä yhteisiä ruokahetkiä tosi harvoin, jos välttämättä ollenkaan. Tuota yhteistä hammstahnaa en ole koskaan ymmärtänyt. Mutta hyvä jos toimii teille.
Kyse oli tarkasta ruokien erottelusta, eli jopa jauhot ym. erikseen, vaikka siihen ei olisi syynä joku erityisruokavalio. Onhan aivan eri asia ostaa omia ruokia silloin, kun niitä ei ole kukaan muu syömässä. Itse kukin voi meilläkin ostaa "omia" ruokia, mutta ei muita kielletä syömästä, lukuun ottamatta jotain erityisiä matkaeväitä ym.
Mitä kummallista on yhteisessä hammastahnassa, jos käytetään samaa? Kummallisempaa minusta olisi viisi täsmälleen samanlaista pepsodentia, kun yksikin riittää. Siitähän vaan puserretaan siististi harjaan eikä kaiveta harjalla tuubia.
Okei ehkä ymmärsin keskustelun pointin väärin.
Meillä asuu vuoroviikoin puolison lapset hänen edellisestä liitosta. Heidän ruokiaan en minä maksa, koska mielestäni se ei kuulu mulle. Toki ei mitään omia maitopurkkeja tai voirasioita ole jääkaapissa eri perheenjäsenille.