Lue keskustelun säännöt.
Erotellaanko perheessänne tai vanhemmillanne tiukasti kenen ostamat ruoat
Tuntuu jotenkin oudolta, kun mies erottelee että tämä on hänen juusto ja voi ja jauhot, ja jos käytän niitä, ne pitää korvata, samoin kotona käydessäni erotetaan mikä on kenenkin, ärsyttää se ainainen tämä on teidän,- tämä on meidän erottelu.
Ei silti , en käytä muiden tavaroita lupaa kysymättä , mutta ärsyttää sellainen jo valmiiksi erottelu, että tämä on teidän voi ja tämä meidän.
Kommentit (560)
meillä erotellaan ne vanukkaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. Kaikki on yhteistä. Toisin voisi olla, jos jollain olisi erityisruokavalio, oli syy sitten allergia, aate tai dieetti.
Dieetti tarkoittaa ruokavaliota suomen kielessä, synonyymi dieetille, ei kaksi eri asiaa. :D
Vierailija kirjoitti:
Ei, emme harrasta tuollaista. Jopa lapset saattavat joskus ostaa jotain omista rahoistaan ja tarjota koko perheelle (alaikäisiä).
Minulla on ystävä, jonka perheestä tämä tarina voisi olla. Perheessä isä ja äiti (naimisissa jo kymmeniä vuosia) laskevat sentilleen tasan ihan kaikki laskut puoliksi. Käyvät jokaisen kuitin erikseen läpi varmuuden vuoksi, ettei toinen ole ostanut itselleen jotain herkkua, jota yrittäisi laskuttaa puolisolta.
Olen joskus ehdottanut heille yhteistä tiliä, jolle laittaisivat yhtä paljon rahaa yhteisiin menoihin, mutta vastaukseksi sain naurua ettei se heillä toimisi.
Tiedän kuitenkin että ystäväni kärsii tästä järjestelystä. Häntä tämä ahdistaa. Miksi ihmeessä silti pitää suostua moiseen järjettömyyteen? Yhteisiä lapsiakin ja yhteinen elämä.
Olisi hirveän ahdistavaa elää tuollaisessa parisuhteessa. Ja miksi ei voisi ostaa joskus herkkuja toisen laskuun? Samaa perhettä ovat.
Banaanikakun ohje:
1kpl Perhe, missä ei puhuta ruoasta
3kpl Banaania ( ei missään nimessä enempää)
1kpl omenatarha
1kpl täti
Työohje: muut perheen jäsenet ostavat omat ruokansa. Osta banaanit tädin banaanikakkuun.
Älä osta kui 3kpl banaaneja, muut voivat syödä hedelmänsä omenatarhasta.
Älä kerro kenellekään, että olet leipomassa tädille banaanikakkua.
Yhdistä.
Varmaan joissain kahden aikuisen taloudessa ihan kätevää,että molemmat ostaa omat ruuat. Kun on ne omat mieltymykset ja määrä mikä riittää ja eipähän tartte tapella,että söitkö sä ne kaikki,etkä mulle jättäny yhtään :D. Toinen ei syö ollenkaan jotain ja toinen tykkää, niin se ostaa itelle sen mistä tykkää. Lapsiperhe-elämässä sitten eri juttu varmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei! Tai siis jos mies haluaa omaa jotain mistä en pidä niin silloin teen oman ruoan, mutta kaikki ruoat on yhteisiä. Maksamme kaiken puoliksi
Osa ruoasta on yhteistä, osa ns. omia. Emme tykkää syödä samanlaisia ruokia, joten teemme useimpina päivinä omannäköisiä ruokia. Jauhot ja voi on yhteistä, juomat, leivät erikseen. Ruokia ostetaan ristiin rastiin, hän ostaa minullekin ja minä ostan toisista kaupoista hänellekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei todellakaan. Jos jotain ei saa ottaa koska se on varattu johonkin tiettyyn tarkoitukseen, sanon että älä syö noita keksejä jotka menee kakkupohjaan tms. Muuten ääntä kohti vaan. Ostan suurimman osan yhteisistä ruoista ja mies maksaa ravintolaillalliset. En olisi edes suhteessa minkään kuittikyylän kanssa...
Lähtökohtaisesti ei, mutta joskus voi olla jotain mitä kumpikin on itselleen ostanut esim. Karkkipussi tai sipsipussi.
Toki siitä vähän annetaan toiselle jos toinen pyytää.
Muu on lähtökohtaisesti yhteistä ja se syö kuka ehtii ja jolla on nälkä, mutta puolet toiselle pyritään jättämään. Eli puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei
Paitsi joskus jos jompikumpi ostaa itselleen vaikka jonkun tietyn herkun tai evään jonka on suunnitellut syövänsä tiettynä ajankohtana tms. Silloin sanotaan että tuo juoma tai hedelmä on sitten mun.
Kaikkea saa syödä mitä jääkaapista löytyy, mieheni syö esim erilaista juustoa kuin minä ja muutoinkin meillä on omia mieltymyksiä ruuan suhteen. Toinen syö esim kalaruokia toinen ei.
Lapset ovat jo aikuisia ja asuvat omillaan. On erilaisia perheitä ja erilaisia ruokatapoja, meille sopii tämä meidän tapamme, jääkaapissa on meillä eri hyllyillä omat ruokamme, löytyvät näin paremmin. Yleensä kysymme jos syömme toisen hyllyltä ja vastaus on usein että syö vain. Toki kaikki jauhot ja hedelmät, leivät ym perustarpeet ovat ns yhteisiä. Välillä syömme eri ruokaa välillä samaa, vaihtelee päivittäin. Asiasta ei ole tullut meille itsellemme ongelmaa.
Kukin kehittäkööt omat tapansa ruokkia perheensä. Ei kannata ahdistua toisten erilaisista tavoista, mikä sopii itselle ei välttämättä toimi toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua, jos on jopa omat jauhopussit. Mitäs jos tehdään lettuja koko perheelle, niin otetaanko puolet jauhoista äidin pussista ja puolet miehen? Entäs jos sitten käy niin, että kun letut on valmiina, niin isä syökin vaan kaksi ja äiti vaikka 4 lettua, pitääkö maksaa erotus?
Ei erotella, kahden aikuisen talous. Kummatkin käyvät kaupassa ja täydentävät kaappeja. Toki, jos jääkappiin on ilmestynyt jotakin erikoisempaan tuotetta tai herkkua, tiedustellaan puolin ja toisin, oliko näille joku tietty käyttötarkoitus. Maalaisjärjellä ja yhteiseen hiileen puhaltamalla mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen pää ateria aika on illalla klo 22 toisen puöliltapäivin. Vuorotyöstä johtuen. Kerran päivässä on jääkaapissa mättöruokaa josta jokainen ottakoon halunsa mukaan. Kaikki on yhteistä, ellei erikseen mainita. Tämä toimii 3vuirotöissä oleville.
30 vuotta on ollut yhteiset ruuat. Ne on myös ostettu yhdessä. Joskus joku mieliteko on voinut olla ns. oma.
Nyt jouduttiin taloudellisesti ahtaalle. Mies on ulosotossa ja käy leipäjonossa hakemassa ruokaa. Sieltä saamiaan vanukkaita, hedelmiä ja muíta spessumpia tuotteita on alkanut omia, koska on ne hakenut.
Parempia aikoja odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Apua, jos on jopa omat jauhopussit. Mitäs jos tehdään lettuja koko perheelle, niin otetaanko puolet jauhoista äidin pussista ja puolet miehen? Entäs jos sitten käy niin, että kun letut on valmiina, niin isä syökin vaan kaksi ja äiti vaikka 4 lettua, pitääkö maksaa erotus?
Jämpti on niin.
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta on ollut yhteiset ruuat. Ne on myös ostettu yhdessä. Joskus joku mieliteko on voinut olla ns. oma.
Nyt jouduttiin taloudellisesti ahtaalle. Mies on ulosotossa ja käy leipäjonossa hakemassa ruokaa. Sieltä saamiaan vanukkaita, hedelmiä ja muíta spessumpia tuotteita on alkanut omia, koska on ne hakenut.
Parempia aikoja odotellessa.
Ja kohtako on aika jolloin taistelette ruuasta, kun se ei riitä. Tähänkö tässä maassa on tultu.
Alkoholistiperheissä tapellaan alkoholista mutta joissain perheissä näköjään ruuistakin.
Tiedän että laoseni naureskelevat näille exel-perheille, heillä kuulemma on kaikki yhteistä.
Samoin kun lapset tulee meille, sanon, että kaikkea saa syödä mitä kaapeista löytyy. Jos jotain ei ole , haetaan. Kauppa kilometrin päässä.
Kaikki mitä kaapeista tai pöydiltä löytyy on vapaata riistaa. Sekä minä että mies ostetaan suurinpiirtein vuorotellen tavaraa sen mukaan mitä puuttuu. Myös lapsi ja hänen kaverinsa saavat ottaa kaikkea mitä löytävät. Lapsuudenkodissa oli sama systeemi ja minusta se on ihan toimiva. Jotkut ovat ihmetelleet, mutta kauppa on kilometrin päässä, sieltä saa äkkiä haettua jos jokin asia päsee loppumaan. Ja lapsi ei jostain syystä pidä kovin paljoa makeasta, yleensä tekee kavereittensa kanssa leipiä.