Lue keskustelun säännöt.
Erotellaanko perheessänne tai vanhemmillanne tiukasti kenen ostamat ruoat
Tuntuu jotenkin oudolta, kun mies erottelee että tämä on hänen juusto ja voi ja jauhot, ja jos käytän niitä, ne pitää korvata, samoin kotona käydessäni erotetaan mikä on kenenkin, ärsyttää se ainainen tämä on teidän,- tämä on meidän erottelu.
Ei silti , en käytä muiden tavaroita lupaa kysymättä , mutta ärsyttää sellainen jo valmiiksi erottelu, että tämä on teidän voi ja tämä meidän.
Kommentit (560)
Ei, meillä on kaikki yhteistä ja jääkaapista saa syödä mitä vaan. Eihän tuollaisesta erottelussa mitään tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli 50vuotta naimisissa.
Ei kyllä oisi osattu riitelemättä elää noin.
Kaikki on aina ollut yhteistä samalle tilille menneet palkat ja nyt eläkkeet.
No ei todellakaan! Tästä syystä on hyvä kun kaikki on yhteistä, ei tarvitse pelleillä sentilleen joka asiaa.
Meillä on kyllä ystäviä jotka ovat olleet naimisissa 20-30 vuotta ja edelleen tietävät tarkalleen kenen rahoilla on sohva tai tv ostettu ja ravintolassa splittaavat kuittia. Tekisivät sen edes kotona! Todella noloa
No ei todellakaan! Tästä syystä on hyvä kun kaikki on yhteistä, ei tarvitse pelleillä sentilleen joka asiaa.
Meillä on kyllä ystäviä jotka ovat olleet naimisissa 20-30 vuotta ja edelleen tietävät tarkalleen kenen rahoilla on sohva tai tv ostettu ja ravintolassa splittaavat kuittia. Tekisivät sen edes kotona! Todella noloa
Vain esim. Evääksi tarkoitetuista ruoista sanon että tämän otan huomenna evääksi älä syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ku sanois että et saa käydä suihkussa ku minä maksoin vesilaskun.
Ei eroteltu mun lapsuuden kodissa eikä nyt omassa kodissa. Ostetaan sen tilillä olevilla rahoilla jolla on rahaa. Kaikki syö kaikkea.
Ainoat mitä erotellaan on pojan ruuat. Ja se johtuu siitä kun hän on niin allerginen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut herkut ja joskus mehut jaetaan, ettei lapsi tai joskus mies syö kaikkia, että muutkin saa. Mutta ei ikinä sen perusteella kuka ne osti, vaan sen perusteella, että kaikki saa. Minä en syö leikkeleitä, niin välillä kiukkuan, että kaikki minun juusto pitänyt syödä, vaikka leivälle olisi vaikka kuinka paljon leikkelettä. En kiukkua, jos juustoa on paljon jäljellä, joskus vaan, jos se on ihan lopussa.
Meillä minä ostan lähes kaiken ruuan, mies maksaa vastaavasti enemmän laskuja. Tehdään näin, koska minä olen aika tarkka mitä tuotteita suostun syömään, mies taas ostaa mitä sattuu.
En kestäisi suhteessa, missä pitää sentit laskea. Jos rahasta on tiukkaa, niin toki pitää elää säästeliäästi, mutta en silloinkaan ymmärtäisi miksi olisi erilliset eväät.
Täältä Vauva-palstalta olen oppinut, että on suuri joukko hyvin ansaitsevia miehiä, jotka elävät parisuhteessakin omaa elämäänsä ja ovat jo hyvissä ajoin ilmoittaneet, että eivät aio elättää puolisoa ja lapsia. Vaikka puolisolla olisi huomattavasti pienemmät tulot, niin mies vaatii, että asumis- ym.kulut jaetaan tasan, myös sitten kun lapsi on syntynyt ja äiti on perhevapaalla pienellä äitiysrahalla pienistä tuloista johtuen. Kuitenkin hänen olisi osallistuttava kuluihin yhtä suurella osuudella kuin ennenkin ja lisäksi kustannettava siitä korvauksesta + lapsilisästä oma ja lapsen elämä. Kun ensimmäisiä kertoja luin tästä, kuvittelin ilman muuta, että kyseessä täytyy olla provo, mutta kun niitä juttuja oli aina vaan enemmän, uskoin, että totta se on. Tuntuu omituiselle ja jopa naurettavalle, että esim. mies ostaa ruokia, joita puoliso ja lapset eivät saa syödä. Vielä omituisemmaksi tilanne muuttuu, kun jotkut miehet ostavat omat ruokansa, mutta syövät myös toisten ostamat. Muistakaa vanukkaiden ahmijamiehet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei erotella... Minä olen ainoa joka käy kaupassa (olemme jakaneet kuluja näin, mies sitten maksaa enemmän asumisesta) ja kaikki mitä ostan on vapaasti kaikkien käytössä ellei toisin mainita. Meillä uusioperhe, kaksi aikuista ja kaksi lasta. Pyrimme mieheni kanssa ihan tietoisestikin välttämään kaikenlaista erottelua, koska haluamme kaikkien tuntevan olevamme perhe, vaikka ei kaikki biologisia ollakaan. Tuollainen ruokaerottelu tekee huonoa yhteishengelle.
Noin kerran viikossa kaupassa käydään, miehen kanssa yhdessä ja maksetaan yhteiseltä tililtä. Ostetaan kaikille sellasia juttuja joita kukakin tykkää syödä, esim. lapselle tiettyä jogurttia tai mulle muroja. Näitä toki voi muutkin ottaa, mutta yleensä kyllä kohteliaasti kysytään, että haittaako jos otan näitä "sinun" muroja. Sitten tietysti ostetaan kaikkea mitä nyt yleensä syödään, leipää, hedelmiä, juustoa, tofua jne. Jos jotakin tiettyä tarkoitusta varten ostetaan vaikka niitä banaaneja, niin sitten tämä ilmoitetaan kaikille :D me kyllä ostetaan varmaan puoli laatikollista banskuja joka kerta, että niistä ei yleensä oo pulaa... Avokadoja ostan joskus, mutta niitä ei tykkää syödä kuin minä ja mies, niin saadaan ihan kahestaan jakaa ne. Välipalan tarpeessa voi kaapista ottaa mitä tahtoo. Tämä on toiminut ihan hyvin, lapseni ovat sen verran järkeviä, että eivät esim. välipalaksi paista kanasuikaleita, jotka on tarkoitettu päivällisen valmistukseen, vaan ottavat jotakin välipalaksi paremmin sopivaa.
Minä en yksinkertaisesti jaksaisi sellasta, että pitäisi käydä kaupassa erikseen ja miettiä tosi tarkasti mitä milloinkin syödään ja muistaa, että ei syö toisen ruokia. Ostetaan perustarvikkeita ja niistä sitten teen fiiliksen mukaan ruokaa. Toissapäivänä tein linssikastiketta ja riisiä, eilen syötiin kanapastaa ja tänään on makaronilaatikkoa. Kasviksia ja hedelmiä on tasaisesti tarjolla, myös pääruoan kanssa (en tiiä onko se outoa syödä ananasta, tomaattia ja viinirypäleitä lasagnen kanssa, mutta me syödään). Vihaan kaupassa käymistä, niin kerta viikossa puolison henkisen (ja fyysisen, sekin kantaa kasseja) tuen avulla riittää mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtis kyllä tuollainen äijä pihalle ja lujaa. Perhe on perhe, ei kämppis. Sairasta menoa. Ei ole sanoja.
Ei koske minun perhettäni, olen vaan uullut että uusperheissä (varsinkin naiset) ei tykkää kun bonuslapsi syö. Aina se syö liikaa koska ruoan on hankkinut ja tehnyt uusio-äiti. Omat lapset (ja yhteiset) saa syödä napansa täyteen. En minäkään kattos että bonuslapsi vetää toista lihapiirakkaa kun jokaiselle on yksi. Ylimääräisen söisi kyllä oma lapsi jos maistuisi tai söisin itse. En kyllä ketään bonuslasta ottaisikaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mulla ja miehellä omat hyllyt, miehellä on erikoisruokavalio (keliakia ja pari muutakin rajoitetta) ja mulla siksi, että on ruokia, joita pitää varjella meidän teiniahmateilta (2 kappaletta 186 cm poikia). En erityisemmin ilahdu, jos edellispäivänä ostetut 2 pakettia fetajuustoa, grillattu kana, kaikki maidot, voit tai juustot on kadonneet yön aikana teinien kitaan, jos tarkoitus oli tehdä niistä päivällisruokaa. Niin että kyseistä hyllyä koskaa ankara kielto koskea mihinkään. Muu sisältö paitsi mutsin ja isin hylly on vapaasti nuorison tyhjennettävissä.
Meillä on yhteinen ruokalasku, eli kortilla maksetaan taloustililtä. Ja joo, miehellä on oma jauhopussi, johtuen keliakiasta, mutta yhteisesti ostettu. Mutta ruoka tehdään sitten usein gluteenittomana, että kaikki pääsee samaan pöytään eikä sitä monia ruokia jaksa väsätä....
Ei muuten, mutta isoilla teineillä on omat jääkaapissa, joiden sisältöihin muut tietävät olla koskematta; siellä mm. työ- tai harrastuseväät, herkut jne.
Toisilla on kyllä outoja parisuhteita.
Saa syödä ihan mitä haluaa. Jos olen ostanut jonkun tuotteen vaikka täytekakkua varten, ilmoitan siitä, niin näin kukaan ei mene sitä syömään ja jos syö, niin kaupasta saa lisää :D
Ei tietenkään. Ei kuulu terveeseen parisuhteeseen. Toki jos toinen ostaa itselleen hulluna herkkuja/oluita, ihan liikaan omaan tarpeeseensa nähden, saisi hän maksaa ne ihan itse. En riippuvuuksia alkaisi "mahdollistaa" esim. syömis- tai juomishäiriötä. En esim. syömishäiriöiselle (jo vanhalle) isälleni tarjoa sokeri/jauho/rasva -herkkuja. On melkein tappanut itsensä entisillä syömishäiriöillään (kakkostyypin diabeteksen kautta haiman ongelmiin), vaikka ei tuota faktaa usissaankaan myöntäisi. Huoh!
Voi laittaa lapun sen tuotteen päälle, mitä ei saa syödä. Esim. "älä syö tätä, teen illalla baanaanikakun"
Uskomaton keskustelu. Me asutaan miehen kanssa kaksin ja minä hoidan käytännössä kaupassa käynnin. Ei meilläkään osteta ylimääräistä, mutta tiedän suurin piirtein ruokamäärät, jotka meillä menee viikottain. Ostan esimerkiksi kaksi kalaa, yhden kanapaketin ja yhden jauhelihan, hedelmiä noin kaksi kiloa, erilaisia vihanneksia noin 4 kg jne. Sitten niistä kehitellään ruokaa viikon mittaan. Välipalan saa ottaa kaapista mitä haluaa. Ei meillä mene mitään hukkaan koska loppupeleissä se ruokamäärä on aika vakio, tarvittaessa tehdään sitten hedelmäsalaattia, smoothieta tai pakastetaan lihoja. Tottakai jos leivon jotain banaanikakkua niin sanon, että älä syö näitä, nämä on tarkoitettu kakkuun. Muutoin saa syödä jääkaapista kyllä ihan niin paljon kun syö. Onhan meillä sänky ja vessapaperikin yhteistä ja itse en ainakaan haluaisi tai jaksaisi olla niin itsekäs, että molemmat kävisivät kaupassa tekemässä omia ostoksiaan. 🙉