Lue keskustelun säännöt.
Erotellaanko perheessänne tai vanhemmillanne tiukasti kenen ostamat ruoat
Tuntuu jotenkin oudolta, kun mies erottelee että tämä on hänen juusto ja voi ja jauhot, ja jos käytän niitä, ne pitää korvata, samoin kotona käydessäni erotetaan mikä on kenenkin, ärsyttää se ainainen tämä on teidän,- tämä on meidän erottelu.
Ei silti , en käytä muiden tavaroita lupaa kysymättä , mutta ärsyttää sellainen jo valmiiksi erottelu, että tämä on teidän voi ja tämä meidän.
Kommentit (560)
Vierailija kirjoitti:
Varmaan joissain kahden aikuisen taloudessa ihan kätevää,että molemmat ostaa omat ruuat. Kun on ne omat mieltymykset ja määrä mikä riittää ja eipähän tartte tapella,että söitkö sä ne kaikki,etkä mulle jättäny yhtään :D. Toinen ei syö ollenkaan jotain ja toinen tykkää, niin se ostaa itelle sen mistä tykkää. Lapsiperhe-elämässä sitten eri juttu varmaan.
ja en tarkoita,että jauhopussit ja mausteet yms. pitäs ostaa kummankin erikseen, jos joku nyt luuli :D mutta jos toinen tykkää makkarasta ja toinen kalasta, niin ostakoon molemmat niitä itselleen niin paljon kuin haluaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tiukasti, mutta erotellaan kyllä. Syystä että, meillä on kahden aikuisen lapsettoman kotitalous, jossa mies haluaa syödä pullaa ja roskaruokaa, itse haluan syödä terveellisesti.
Tätä aina muut ihmettelevät kovasti, mutta mielestäni olisi hyvä kääntää kalenteri tähän päivään ja ymmärtää erilaisia tapoja elää.
Ymmärrän, että asia olisi toinen, jos olisi lapsia ja/tai kaikki söisivät samaa ruokaa.
Minä en tienaa. Enempää ei tarvitse tietää. Selvitessäni kansaneläkkeelle alan tienata. Tulot nousevat tällöin eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan joissain kahden aikuisen taloudessa ihan kätevää,että molemmat ostaa omat ruuat. Kun on ne omat mieltymykset ja määrä mikä riittää ja eipähän tartte tapella,että söitkö sä ne kaikki,etkä mulle jättäny yhtään :D. Toinen ei syö ollenkaan jotain ja toinen tykkää, niin se ostaa itelle sen mistä tykkää. Lapsiperhe-elämässä sitten eri juttu varmaan.
ja en tarkoita,että jauhopussit ja mausteet yms. pitäs ostaa kummankin erikseen, jos joku nyt luuli :D mutta jos toinen tykkää makkarasta ja toinen kalasta, niin ostakoon molemmat niitä itselleen niin paljon kuin haluaa :)
Samaa mieltä, aiheuttaa vain riitaa.
Kerran kaupassa kohtasin tällaisen pariskunnan, joka kulki perässäni kaikkialle vaikka yritin karistaa heidät kannoiltani. Kauhea riita päällä, ostetaanko sitä vai tätä leipää.
Teki mieli karjua, että ettekö nyt aikuiset ihmiset voi ostaa itsellenne kumpikin just sitä mitä haluatte?! Turha riita päällä.
Mun mielestä sekä ruuassakin että muissa jutuissa mitä kodissa on pätee se että yhteiset jutut on yhteisiä ja omat omia. Eli vaikka leipä, voi, juusto, jauhot ym yleisesti käytössä olevat ruuat on yhteisiä kuten vessapaperikin tai vaikka pyykinpesuaine tai käsisaippua. Mutta sitten on paljon omia ruokia, tai ainakin meillä miehen kanssa ja niitä tietenkään voi ilman lupaa syödä. En syö miehen itselleen ostamia ruokia, jotka on juuri hänelle tiettyyn hetkeen tai tilanteeseen varattuja ja pahoittaisin mieleni jos mies olisi syönyt vaikkapa itselleni herkuksi ostaman pullan, suklaapatukan jne. Aivan kuten en käytä miehen vaatteitakaan tai hän ei käytä vaikka mun hajuvettä. Eli ihan samat jutut pätee ruokiinkin. Riippuu paljon ruokavaliosta ja ruokatottumuksista, mutta meillä on kohtuullisen paljon omia ruokia ja joillain taas syödään aina yhdessä ja vain yhteisiä ruokia joten ihan tilannekohtaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Banaanikakun ohje:
1kpl Perhe, missä ei puhuta ruoasta
3kpl Banaania ( ei missään nimessä enempää)
1kpl omenatarha
1kpl tätiTyöohje: muut perheen jäsenet ostavat omat ruokansa. Osta banaanit tädin banaanikakkuun.
Älä osta kui 3kpl banaaneja, muut voivat syödä hedelmänsä omenatarhasta.
Älä kerro kenellekään, että olet leipomassa tädille banaanikakkua.
Yhdistä.
Ai että tämä oli hyvä kiitos!
Avioliitossa kaikki on yhteistä. Avoliitto eriasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turkulaisia? Turkulaiset sukujuuret vois selittää noin himmeetä toimintaa.
Joo meillä kirjataan vihkoon kaikki ostetut tavarat ja summat mitä on ostettu kenen rahoilla, sitten kirjataan mitä on syöty.
Näistä lasketaan että menee tasan. Näin me ollaan tyytyväisiä kun tämä on oikei. Kyllä me ollaan viisaita ja ylpeitä itsestämme. Jos tulee vieraita niin se maksaa vieraan syömiset kumman vieraita ne on. Mutta tätä yritetään välttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on joitain spesifejä juttuja, joita syön terveyssyistä, niin ohjeistan kyllä muita.
Usein ostan myös esim. jäätelöt aikuisille ja lapsille erikseen, mutta sitten lapset syö ensin minun jäätelöt ja sen jälkeen vasta omansa, koska tietävät etten kuitenkaan niiden mehujäitä syö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä erotetaan. Ei siitä numeroa tehdä, mutta ei mies mene syömään banaaneja, jotka minä olen ostanut, koska ne (kuten kaikki muukin ruoka) on ostettu jotain tarkoitusta varten. Jos mies syö banaanit, en tee banaanikakkua, jonka lupasin leipoa lapsen kummitädille. Meillä kauppa ei ole vieressä ja banaaneille tulee hintaa, kun pelkästään niitä lähdetään hakemaan. Samoin jos mies on ostanut jauhelihaa, en tee siitä kastiketta, koska mies on saattanut ostaa sen makaronilaatikkoa varten.
Kyllä meillä puhutaan, mutta ei ruokaostoksista. Se ostaa, joka aikoo ruokaa tehdä.
Ongelmana on esikoisen tyttöystävä, joka ei osaa kysyä, voiko jotain syödä. Hän ottaa kaapista lupaa kysymättä ja loukkaantuu, kun kallis juusto tai jugurtti ei olekaan hänelle. Sitä juustoa kyllä saa, kunhan malttaa odottaa jälkiruokaan asti, mutta ei, sitä pitää saada heti.
Ihan kipeää touhua.
Mielestäni ei ole ollenkaan. Se henkilö joka ruuan ostaa tietää parhaiten mihin käyttöön se on tarkoitettu ja hänellä olkoon vastuu kunkin tuotteen käytöstä. Meillä ei ehkä ole ihan näin eroteltua tämä, mutta ymmärrän hyvin kirjoittajan pointin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuitit talteen ja katsotaan kuka on ostanut mitäkin ja tasataan, kuka tekee ruoan saa edullisemmin
Ei kyllä oo tuollasta, mitä järkeä tuossa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsäämtöisesti ei erote, suurin osa ostetaan ruuat yhteisen tilin rahoilla. Koska hyvin erilaiset arki-iltasyönti tottumukset, niin ne ostetaan välillä omilla rahoilla, mutta ei niitäkään "mustasukkaisesti vahdita", mutta ei myöskään oteta kysymättä onko ok ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä erotetaan. Ei siitä numeroa tehdä, mutta ei mies mene syömään banaaneja, jotka minä olen ostanut, koska ne (kuten kaikki muukin ruoka) on ostettu jotain tarkoitusta varten. Jos mies syö banaanit, en tee banaanikakkua, jonka lupasin leipoa lapsen kummitädille. Meillä kauppa ei ole vieressä ja banaaneille tulee hintaa, kun pelkästään niitä lähdetään hakemaan. Samoin jos mies on ostanut jauhelihaa, en tee siitä kastiketta, koska mies on saattanut ostaa sen makaronilaatikkoa varten.
Kyllä meillä puhutaan, mutta ei ruokaostoksista. Se ostaa, joka aikoo ruokaa tehdä.
Ongelmana on esikoisen tyttöystävä, joka ei osaa kysyä, voiko jotain syödä. Hän ottaa kaapista lupaa kysymättä ja loukkaantuu, kun kallis juusto tai jugurtti ei olekaan hänelle. Sitä juustoa kyllä saa, kunhan malttaa odottaa jälkiruokaan asti, mutta ei, sitä pitää saada heti.
Saako lapsi tässä tilanteessa syödä banaania? vai ostetaanko hänellekin ns. omat korvamerkityt ruoat - jauhelihat ja välipalabanaanit.
Ei lapsi saa banaaneja, jos ne on ostettu kakkua varten. Lapsi voi mennä puutarhaan ja ottaa puusta omenoita tai viinimarjoja. Lapselle tekee ihan hyvää huomata, että kaikkea ei saa, mitä silmillä näkee.
Nyt on kyllä niin erikoinen järjestely teidän perheessä, että en voi kuin ihmetellä. Sääliksi käy lapsia ja esikoisen tyttöystävää. Ruokaa on, mutta sitä ei saa syödä ilman lupaa. Ja hedelmiä saa syödä vain loppukesästä, kun niitä sattuu pihalla kasvamaan. Tosin epäilen vähän, että huutia siitäkin tulisi, jos menisi niihin omenoihin tai viinimarjoihin koskemaan, eiköhän nekin ole jo varattu mehun keittoon ja hilloiksi tai kummin kaiman omenapiirakkaan.
Mä luin täällä AV:lla kerran sellaisen jutun, jonka oli kirjoittanut kahden teini-ikäinen lapsen yh-mutsin, joka kertoi, että hänellä on vähän nuorempi miesystävä , joka viettää tosi paljon aikaa hänen ja hänen lastensa kodissa. Naista oli alkanut kyrsiä se, kun miesystävä syö niin paljon määrällisesti, mutta osallistuu vain pienellä summalla "yhteisiin" ruokaostoksiin. Sitten kun hän oli jutellut miehen kanssa asiasta, sanoi mies, että hänestä itsestään tuntuu siltä, että hän taasen maksaa ruokaostoksista enemmän kuin mitä itse syö. Tähän nainen keksi sellaisen ratkaisun, että hän ravaa keittiön kaapista hyllyn sekä jääkaapista yhden hyllyn pelkästään miehen omille ruuille. Nainen ajatteli, että nythän miehen pitäisi ilahtua, kun hänen ei enää tarvitse murehtia sitä, että maksaa liikaa ruuista, kun hän syö vain omia ruokiaan.
täytyy kyllä sanoa, että ihmettelen suomalaisia, kun joka helvetin pizzamausteen palanen pitää kirjata Exceliin ja litata kulut tasan. Mie olen toisen, ei-niin-individuaalisen kulttuurin mukana kasvaessa tottunut siihen että ruoka on yhteistä ja toisia kunnioitetaan niin, ettei ahmita enempää kuin oma osuus. Aika tasaa epätasaisuudet ja ongelmien sattuessa niistä voidaan keskustella. Joskus kumppani on valittanut, kun olen juonut enemmän kuin puolet yhteisistä limuista tai kaljoista ja vastaavasti itse olen pettynyt, kun aamuksi säästämäni pullanpala on syöty yöllä. Mutta siitä on selvitty!
Meillä on yhteinen hylly ja omat hyllyt. Kuulostaa hullulta mutta puoliso on tarkalla ruokavaliolla sairautensa vuoksi. Yleensä se kysymys kyllä menee, että voinks mä ottaa sulta..? ja vastaus on: siitä vaan!
Ymmärän tuon jos toinen on esim keliaakikko ja syö niitä "kalliimpia" juttuja, mutta muuten...
Mulle tulee aina tästä teemasta mieleen rakas, mutta ahne ja rajaton veljenpoika.
Aikuisena meillä kyläillessään mm. söi yhteiseen hienompaan ruokaan varatut kaksi granaattiomenaa. Oli meillä siis silläkin kertaa päivän ajan itsekseen ja söi mitä halusi.
Otti myös meillä ollessaan mieheni vaatekaapista hänen vaatteitaan käyttöön, kysymättä.
Ruokavaliolla ollessaan tein hänelle sopivat ruoat ja illalla meidän mentyä nukkumaan veteli sit jääkaapista kaikkea mahdollista, mikä EI kuulunut hänen ruokavalioon.
En osannut tarpeeksi tiukasti sanoa jo nuorelle aikuiselle.