Mies on ''riitansa riidellyt''

Se on sitä vauvapalstan keksimää limerenssiä. 😂😂😂😂😂😂

Meidän suhteessa ei riidellä koskaan. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Jos jompikumpi on johonkin tilanteeseen tyytymätön, hän saa kuitenkin sanoa, että minusta tuntui pahalta, kun

Ja toinen ymmärtää kyllä asian, pahoittelee, että on sanonut/tehnyt niin ja asia on sillä selvä. 

Aloituksen perusteella vaikuttaa siltä, että teet kärpäsestä härkäsen. Asiallisesti voi sanoa ja keskustella esim. tunteiden käyttämisestä tai kiitoksen sanomisesta, mutta jos niistä saa riidan aikaan niin sympatiat miehelle. Lapsellisilta riitelyn syiltä vaikuttavat. 

Ehkä sun pitäis vähän enemmän avata näitä tilanteita, niin voisi enemmän kommentoidakin. 

Parisuhdeterapia voi olla ihan hyvä, jos molemmilla on toiveena jatkaa liittoa. Siellä voi vaikka opetella rakentavaa keskustelua riitelyn ja syyttelyn sijaan. 

Naiset! Riita pitää saada aikaiseksi pakolla vaikka mistä... miehet ei jaksa joutavista haastella! Valita ystävällesi.

Jos hän ei aijo enää riidellä, niin eipä siinä sitten muuta kuin ero. Pelkästään eron vihjailu olisi minulle = ero

Sellanen aamu-ulina tänään

Mene kotiin vähän vielä kasvamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mene kotiin vähän vielä kasvamaan. 

Älähän nyt, ap eka parisuhde. 

Mun mielestä isompi ongelma on, että teidän kummankaan mielestä omia tarpeitaan ja preferenssejään ei voi ilmaista riitelemättä.

 

Ei meillä riidellä, mutta se johtuu vaan siitä, että voimme keskustella ja olla eri mieltä ja kumpikin voi sanoa, että tämä on minulle tosi tärkeä juttu ihan riitelemättä. Molemmat haluamme, että molemmilla on hyvä olla ja siksi toisen tarpeita nimenomaan halutaan kuulla. Joskus se sama juttu on molemmille tosi tärkeä eri suuntiin ja silloin on keskusteltava vähän pitempään siitä, että miksi se on tärkeä ja mikä siinä on tärkeää, jotta löydetään molempia palveleva ratkaisu, mutta on se silti yleensä ollut löydettävissä. 

 

Miksi teidän täytyy riidellä tarpeistanne? Sovittekohan te kovin hyvin yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhteessa ei riidellä koskaan. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Jos jompikumpi on johonkin tilanteeseen tyytymätön, hän saa kuitenkin sanoa, että minusta tuntui pahalta, kun

Ja toinen ymmärtää kyllä asian, pahoittelee, että on sanonut/tehnyt niin ja asia on sillä selvä. 

Toisin sanoen: mies pyytämässä koko ajan anteeksi? Näinhän se hyvin usein menee. Ei tule riitaa kun mies alistuu lapatossuksi

Naisessa ei ole mitään vikaa 

Miksi pitäisi riidellä? Ap kuulostaa rasittavalta.

Onko siis ongelma, ettei mies ole valmis riitelemään vai se, että mies ei ole valmis puhumaan negatiivista asioista?

Ymmärrän jos kyseessä on jälkimmäinen, mutta muuten en käsitä miksi kukaan haluaa olla parisuhteessa missä riidellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhteessa ei riidellä koskaan. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Jos jompikumpi on johonkin tilanteeseen tyytymätön, hän saa kuitenkin sanoa, että minusta tuntui pahalta, kun

Ja toinen ymmärtää kyllä asian, pahoittelee, että on sanonut/tehnyt niin ja asia on sillä selvä. 

 

Toisin sanoen: mies pyytämässä koko ajan anteeksi? Näinhän se hyvin usein menee. Ei tule riitaa kun mies alistuu lapatossuksi

Naisessa ei ole mitään vikaa 

Halusit lukea noin, vaikka nimenomaan kirjoitin, että JOMPIKUMPI.

Minulla on mies, jonka edellinen suhde oli hyvin riitaisa. En saa häntä riitelemään. Hän sanoo hyvin nopeasti, että tehdään sitten, miten tahdot. Tilanne on hyvin hämmentävä. Vieläkinnnäiden 12 vuoden jälkeen.

ap - sinun tehtäväsi ei ole arvostella miestä. Pyydä mitä haluat, mutta älä arvostele. Ja muista, että toisella on vapaa tahto. Hänen ei tarvitse tehdä, kuten haluat. 

Se, mistä minä olen huolissani, on erolla uhkailu. Se on kiristämistä. Mutta älä tästäkään syytä miestä. Kerro vain, että sinusta tuntuu, ettet uskalla kertoa tahtoasi.

Kyllä se peilissä näkyy syypää tähän ap:n tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhteessa ei riidellä koskaan. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Jos jompikumpi on johonkin tilanteeseen tyytymätön, hän saa kuitenkin sanoa, että minusta tuntui pahalta, kun

Ja toinen ymmärtää kyllä asian, pahoittelee, että on sanonut/tehnyt niin ja asia on sillä selvä. 

Miksi toisen pitää aina ymmärtää? Entä jos se mielensäpahoittaja onkin väärässä? Tuskin joka kerta olette samaa mieltä siitä kumman näkökulma on oikea.

Mua itse huolestuttaa parit joissa "ollaan aina samaa mieltä". Silloin on dynamiikassa jotain pahasti pielessä. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhteessa ei riidellä koskaan. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Jos jompikumpi on johonkin tilanteeseen tyytymätön, hän saa kuitenkin sanoa, että minusta tuntui pahalta, kun

Ja toinen ymmärtää kyllä asian, pahoittelee, että on sanonut/tehnyt niin ja asia on sillä selvä. 

Saattaapi patoutumat kasvaa. Jossain vaiheessa sitten saattaa käydä pahasti.

Me ollaan kumpikin samaa mieltä kuin miehesi. Elämällä on sen verran kiero huumorintaju, että se aiheuttaa pettymyksiä, raivostuttaa ja pakottaa hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia kumppanissa ja varsinkin itsessä. 

Minäkin sain riidoista tarpeekseni ensimmäisessä liitossani, jota kesti 20v. Nyt olen 8v eron jälkeen uudessa parisuhteessa, asumme yhdessä. Meillä ei ole tarvetta riidellä: asioista keskustellaan, jos jokin harmittaa/mietityttää tms. ja voimme todeta, että ollaan eri mieltä. Riitaa siitä ei kuitenkaan ole tarvetta saada aikaiseksi. Ja tässä parisuhteessa koen, että tulen paljon paremmin kuulluksi, kuin edellisessä, jossa eri mieltä olemisesta tuli riita ja sai kauheat haukut päälle. Ja kompromissin paikkoja tulee jokaisessa parisuhteessa eteen

Ei se mies riitelemällä sellaiseksi muutu kuin sinä haluat.