Erotellaanko perheessänne tai vanhemmillanne tiukasti kenen ostamat ruoat

Olen ollut todistamassa riitaa sinappi puristuksen hinnasta.

Pariskunnalla oli kaikki omaa vaikka olivat jo asuneet 5 vuotta yhdessä.

Toiselta oli sinappi loppu ja halusi lainata avopuolisoltaan.

Sitten riideltiin oliko 7 pennin vai 15 pennin puristus.

Kummatkin olivat jopa jo töissä tuossa vaiheessa ja tienasivat ihan kivasti.

Ihme kyllä ovat vielläkin yhdessä. En tiedä millainen arki heillä mahtaa nykyään olla.

Vanhempani erottelivat ostoksensa sen jälkeen kun olin jo muuttanut pois. Ei lasten asuessa vielä kotona. Erosivat siten ajallaan.

Omassa perheessäni, kolme lasta ja me vanhemmat, ei todellakaan erotella ostoksia. Kaikki on kaikkien käytössä, ja se maksaa, joka kaupassa käy. Ollessani hoitovapaalla mies maksoi enemmän, nyt tasaisemmin, kun molemmat töissä. Mutta ei me lasketa eikä mitenkään tasata erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Aamiainen.lounas.välipala.päivällinen iltapala. Ei koko aikaa mussuteta ruokaa. Tulee lihavia aikuisia ja lapsia. Ts selkeet ruoka-ajat. Nykyään hankalaa koska lapsilla harrastuksia ja aikuiset kuskaa ja harrastaa. Sitten on sinun.minun ja yhteisiä lapsia. No onneksi näin ei oo mulla.

Öö..tossahan just napostellaan koko ajan. Kannattas opettaa lapset alusta asti syömään oikein. Tueva aamiainen, lounas ja päivällinen/illalllinen. On se kumma kun vaan Suomessa ihmisten verensokeri heittää ja heikottaa jos koko ajan ei popsita jotain välipaloja.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu jotenkin oudolta, kun mies erottelee että tämä on hänen juusto ja voi ja jauhot, ja jos käytän niitä, ne pitää korvata, samoin kotona käydessäni erotetaan mikä on kenenkin, ärsyttää se ainainen tämä on teidän,- tämä on meidän erottelu.

Ei silti , en käytä muiden tavaroita lupaa kysymättä , mutta ärsyttää sellainen jo valmiiksi erottelu, että tämä on teidän voi ja tämä meidän.

Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä opiskeluajoista lähtien ja meillä on aina kaikki ruoat olleet yhteisiä. Yleensä maksetaan ostokset vuorotellen. Joskus alussa säästettiin kuitit ja laskettiin loppusummat mutta tuostakin luovuttiin, kun huomattiin että kuukausitasolla molemmat maksettiin melko lailla saman verran. Nyt kun molemmat ollaan töissä niin en tosiaankaan näe mitään tarvetta erotella banaaneja, jauhoja tai mitään muitakaan ruokia. Arjessa riittää hommaa ilmankin ja monet erikoistuotteet pilaantuu helposti, turha niitä on kahta vajaata pakettia pitää kaapissa.

Meillä ostetaan molemmat ruokaa ja syödään ilman mitään rajoja. Vanhemmat ruuat kompostiin ja uutta kaupasta , simppeliä.

Tää ei saa pudota.

Joko on banaanikakut leivottu?

Vierailija kirjoitti:

Meillä homma toimii juuri päinvastoin kuin banaanikakkutyypeillä. Se käy kaupassa kuka milloinnin ehtii. Kaikki ruoka on tarkoitettu kaikille. Oikeastaan juuri niin päin että kun käyn kaupassa ostan jotain sellaista mistä tiedän mieheni pitävän erityisesti ja taas mies ostaa mun lempparijuttuja hemmotellakseen minua. Niin ihana huomata kuinka hän taas oli ajatellut minua tätäkin ostaessaan. 5 lasta pitävät huolen että mitään ei jää yli ja ainahan kauppapäivää voi siirtää jos ruokaa vielä on jäljellä.

Me tuodaan miehen kanssa toisillemme kaupasta "tuliaisia" eli yleensä tyyliin tikkari tai lakupötkö tai vastaavaa. :D

Vierailija kirjoitti:

Tää ei saa pudota.

Joko on banaanikakut leivottu?

Ei vielä, banaanit odottaa kypsymistä työpöydällä. :)

Mies maksaa 100% kaiken. Käymme yhdessä kaupassa ja kumpikin ostaa sitä mistä tykkää. Syön aika vähän jotten lihoisi, joten ei ne kuukauden ruokamaksut ole kohdallani kovin kummoiset. Minulla on kortti hänen tililleen ja ostan mitä haluan, jos käyn yksin kaupassa. Olen tosi pihi luonteeltani tosin, ja käytän ehkä 50 euroa kuussa omiin juttuihin. Koskaan minua ei ole syyllistetty, jos olen halunnut jotain ostaa. Mies sanoo vaan, että osta jos haluat. Sen lisäksi hän ostaa minulle aika usein lahjoja. Kaapista saa syödä mitä haluaa ja milloin haluaa. Sekä minä, että lapset. Kun loppuu joku, niin ostetaan lisää. Meillä on paljon keksejä ja suklaata kotona, mutta lapseni varsinkin eivät ole yhtään persoja makealle.

Olen siis kotiäiti ja omat tulot nolla. Mies maksaa minulle eläkettä. Asunto on molempien nimissä, vaikka mies sen maksaakin. Auto on miehen, mutta en itse halua ajaa autoa ollenkaan. Meillä ei ole edes avioehtoa, mutta minulla on rikkaampi suku. Lopulta kaikki menee lapsillemme joka tapauksessa. Ulkomaan matkat mieheni maksaa myös. Käymme kerran vuodessa pidemmällä reissulla ja muutaman kerran lyhyemmällä.

Yhdessä lähes 20 vuotta eikä ole tarvinnut riidellä rahasta tai ruuasta, eikä mistään ole koskaan ollut puutetta kummallakaan.

Meillä ruokalasku viikossa noin 100 e (2 aikuista, 3 lasta), kaverilla 2 lasta ja ruokalasku yli 200 e viikossa. Meillä ei osteta ylimääräisiä herkkuja siltä varalta, että joku niitä haluaa, kaverilla on koko ajan esillä erilaisia hedelmiä (joita kukaan ei syö, koska haluavat tuoreita), jääkaapissa vanukkaita (joilla korvataan aamupala), maustamatonta jugurttia (jota kukaan ei syö, kun on niitä vanukkaita) ja ruokaa tehdään "säästäväisesti tarjousten mukaan" eli vaikka kotona olisi kaikki muu paitsi kana pastakastiketta varten, niin ostetaan kanan sijaan tarjouksessa ollutta karjalanpaistilihaa ja siihen lisukkeeksi vihannekset, perunat ja salaattiaineet. Sitten ihmetellään, että miksi ruokaan kuluu niin paljon rahaa! Heillä ruokahävikki on melkein kassillinen viikossa, koska niitä banaanejakaan ei jostain syystä syödä, vaikka ne pöydällä lojuvat.

Tavallaan joo, erotellaan. Meillä on pari yhteistä lasta ja lapset syö mitä laitetaan ja lupa syödä mitä haluaa / löytää kotoa. Mutta siinä vaiheessa, jos ruokaa on mennyt vanhaksi jääkaapissa, ei mieheni korjaa sitä sieltä pois, koska minä olen sen ostanut. Selvinnyt, kun olen kysynyt joka kerta " miksi sinä et voi ottaa mädäntyvää ruokaa jääkaapista pois. Eikä hän siivoa pöytää siltä osin kun on minun ostamia ruokia esim. voikin jää pöydälle, jos on minun ostama. Tämä kaikki ulottuu myös lasten vaatteisiin, siivoamiseen, ei nosta tai pese jos on minun ostamia tuotteita.

Äitinsä asuu samassa talossa ja mm. pesee pyykkiä, ei minun mutta poikansa ja lasten. Lisäksi silittää kaikki muut vaatteet paitsi minun vaatteita. Tarkkaa rajaa pitävät äiti ja poika minun suhteen. Kumpikaan ei auta minua vahingossakaan ja kaikki on tarkasti mielessä mikä on kenenkin ostama juttu.

Huom! 17 vuotta yhteiseloa ja nämä kaksi hlöä Ei muutu. .. Eli tiedän hyvin tarkkaan mitä on eristäminen ja minun - sinun ajattelu parisuhteessa. Kyllä jokainen voi kuvitella että sellaišessa parisuhteessa kaikki on velvollisuuksia. Älkää nuoret naiset lähtekö tällaiseen suhteeseen, jos jo alussa on tällaisia "oireita", äkkiä kytkin ylös! Mukavia ja yhteistä hyvää ajattelevia miehiäkin on :)

Parasta ennen ohi kirjoitti:

Tavallaan joo, erotellaan. Meillä on pari yhteistä lasta ja lapset syö mitä laitetaan ja lupa syödä mitä haluaa / löytää kotoa. Mutta siinä vaiheessa, jos ruokaa on mennyt vanhaksi jääkaapissa, ei mieheni korjaa sitä sieltä pois, koska minä olen sen ostanut. Selvinnyt, kun olen kysynyt joka kerta " miksi sinä et voi ottaa mädäntyvää ruokaa jääkaapista pois. Eikä hän siivoa pöytää siltä osin kun on minun ostamia ruokia esim. voikin jää pöydälle, jos on minun ostama. Tämä kaikki ulottuu myös lasten vaatteisiin, siivoamiseen, ei nosta tai pese jos on minun ostamia tuotteita.

Äitinsä asuu samassa talossa ja mm. pesee pyykkiä, ei minun mutta poikansa ja lasten. Lisäksi silittää kaikki muut vaatteet paitsi minun vaatteita. Tarkkaa rajaa pitävät äiti ja poika minun suhteen. Kumpikaan ei auta minua vahingossakaan ja kaikki on tarkasti mielessä mikä on kenenkin ostama juttu.

Huom! 17 vuotta yhteiseloa ja nämä kaksi hlöä Ei muutu. .. Eli tiedän hyvin tarkkaan mitä on eristäminen ja minun - sinun ajattelu parisuhteessa. Kyllä jokainen voi kuvitella että sellaišessa parisuhteessa kaikki on velvollisuuksia. Älkää nuoret naiset lähtekö tällaiseen suhteeseen, jos jo alussa on tällaisia "oireita", äkkiä kytkin ylös! Mukavia ja yhteistä hyvää ajattelevia miehiäkin on :)

Ei tietenkään jos on sellainen oire että anoppi asuu samassa talossa 😱

Pysyn edelleen siinä kannassa, että banaanikakulla on rahat tiukilla. Mies ostaa ja laittaa ruuat vain itselleen, banaanikakku kitkuttaa ja säännöstelee ruuat lapsille (ei ole töissä, siten on aikaa), keksinyt jossain vaiheessa, että näin ei ainakaan pääse lihomaan ja sitä kautta koittaa selittää tilanteen järkeväksi itselleen. Mikä muu selittää sen, että puolisot eivät puhu ollenkaan ruuanlaitosta toisilleen? Pakostihan ruokaostoksista puhutaan yleisesti edes sen verran, ettei nyt molemmat tee samaa ruokaa peräkkäisinä päivinä. Tai jos toinen tekeekin kerralla isomman satsin, ilmoittaa että ei tarvitse olla heti tekemässä uutta, ja voidaan sopia laitetaanko pakkaseen, ottaako joku evääksi, tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Banaanikakkutapaus vaikuttaa siltä, että rahat on tosi tiukoilla, kun jokaikinen suupala on etukäteen laskettu eikä ole pelivaraa ostaa esim. 1-2 banaania enemmän siltä varalta, että niitä sattuisikin kakkuun menemään enemmän, kuin reseptissä mainitaan (vrt. omenapiirakkaesimerkki). Parista ylimääräisestä banaanista hirveä kaaos ja sekasorto systeemissä. Tulee mieleen jonkin keskustelun perhe, jossa sai leivälle ottaa vain yhtä päällystä (juustoa tai leikettä), ja kun kylässä oleva lapsen kaveri erehtyi ottamaan molempia, ei ollut enää toiste menemistä.

Entä jos kukaan ei halua syödä niitä ylimääräisiä banaaneja?

Ihminen pysyy varakkaana vain niin, että ei tuhlaa. Ostamalla ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että joku sitä haluaa (ei siis tarvitse), saa vuodessa heitettyä hukkaan satoja euroja. Nainen pysyy hoikkana vain niin, että syö vähemmän kuin kuluttaa. Todella moni nainen on pullea siksi, että säästösyistä syö näitä "ylimääräisiä ruokia", vaikka haluaisi syödä jotain ihan muuta.

Mitä kaikkea muuta kuin ruokaa ostatte ylimääräistä siltä varalta, että joku saattaa haluta sitä? Lakanoita, mattoja, verhoja, lamppuja - kun ei koskaan voi tietää, että jos haluaakin muuta kuin mitä alunperin ajatteli.

Onko vaikea ymmärtää, että ei niiden "ylimääräisten banaanien" syöminen tarkoita ylimääräisiä kaloreita? Ne banaanit syödään jonkin muun ruoan tilalta. Esim. jos meillä banaanit menee ylikypsiksi, mä syön ne aamupalajugurtin kanssa. Silloin otan vähän vähemmän jugurttia enkä laita sekaan normaalisti laittamiani marjoja.

Sama missä tahansa ruoassa. Jos leivät meinaa vanheta, teen lämppäreitä iltapalaksi (eikä silloin syödä muita iltapalajuttuja). Jos lihan viimeinen käyttöpäivä on huomenna, teen siitä kastikkeen, jonka pakastan hätävaraksi kiireisen arkipäivän päivälliseksi (eikä kukaan syö sitö kastiketta muuten vaan vaan aterialla).

Toki rahaa säästyy, jos pitää lapsia nälässä.

Mutta tämähän vaatii nimenomaan sen, että on tosi iso perhe tai  kaupassa käydään usein (= paljon menekkiä ja/tai ruokakaappia voi tasoittaa jatkuvasti). Jos meillä söisi banaaneja "jugurtin tilalla", niin sitten jäisi yli jugurttia. Ja sitä jugurttiakinhan pitäisi olla palstan logiikan mukaan jo valmiiksi liikaa, jos joku haluaakin syödä jugurttia enemmän kuin "laskettu". Tai jos leipää olisi ostettu ylimääräistä ja siitä tehtäisiin suunnittelemattomia lämpimiä leipiä, niin sitten jotain muuta jäisi käyttämättä mitä oli iltapalaksi aiottu. Eihän banaanit kai ole se ainoa mitä pitää ostaa yli tarpeen jos joku haluaa, vaan samalla lailla pitäisi ostaa jugurttia, rahkaa, leipää, leikkeitä, juustoa, mehua, jne jne. Lopputuloksena että joko ruokaa jää roimasti hukkaan, tai joku syö liikaa kun toimii jätemyllynä.

Meille ei ole katastrofi, jos kauppapäivää edeltävänä iltana onkin valittavissa enää yksi rahka, tai jos omg joutuu tekemään puuroa jos mitään muuta ei ole kaapissa. Tavoitteena onkin, että kauppapäivää edeltävänä iltana tuoretuotevarastot olisivat aika lailla tyhjät. Se taas häiritsisi paljon enemmän, jos siellä olisi läjittäin viimeisen päiväyksen kinkkua, kuivanutta leipää ja mustia banaaneja.

T. Se toinen banaanit ja jugurtit laskeva

Ei, ystäväiseni ei.

Jugurttia (eikä banaaneja) tarvitse ostaa kilokaupalla eikä ylimääräistä periaatteella "jos joku sattuisi haluamaan". Jugurttia ostetaan kauppareissulla vaikkapa kaksi litraa. Sitten se jugurtti syödään niin, että he, jotka nyt syövät sitä jugurttia tai haluavat sitä, syövät ja sitten se loppuu. Voi syntyä tilanne, että joku lapsista haluaisi aamupalaksi jugurttia, mutta se onkin loppu, koska joku muu söi sen yhteisen jugurtin loppuun eilen ja sitten otetaan jotain muuta niistä yhteisistä ruoista, vaikka banaaneja jos niitä on ja jos ei ole, niin sitten vaikka sitä puuroa. Ei siis ole jokaiselle korvamerkittyä ruokaa periaatteella että jokaisen tulisi saada just sitä samaa just samalla hetkellä, vaan kaappiin ostetaan sellaisia asioita, joita tiedetään menevän, mutta mikään ei lähtökohtaisesti ole kenenkään omaa. Otetaan nyt esimerkki: kuopukseni rakastaa bulgarianjugurttia ja mangopilttiä sekoituksena. Näitä on aina joskus kaapissa, ostan sellaisen 6 kpl mangopilttipakkauksen. Ostan koska tiedän hänen tykkäävän. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ne mangopiltit olisivat jotenkin laskettu hänelle aamiaisiksi 1,2,3,4,5 ja 6 vaan niitä voi ottaa kuka tahansa. Joskus ne loppuvat silleen, että kuopus ei saakaan aamupalaksi sitä mitä oli ajatellut ja syö sitten jotain muuta, joskus niitä on kaapissa parikin viikkoa, koska ei se kuopuskaan välttämättä halua syödä kuutta päivää putkeen samaa aamiaista.

Teitä on ilmeisesti kaksi, ei lapsia ja laskette ja suunnittelette hyvin tarkkaan mitä syötte milläkin aterialla. Kahden taloudessa varmaan helpompaa ja loogisempaakin, silti hankalan kuuloista. Banaanikakkuperheessä ostettiin jauheliha erikseen niin, että mies tekee lauantaina makaronilaatikon jauhelihasta ja ostaa sen valmiiksi vaikka keskiviikkona ja se on hänen jauhelihansa  ja vaimo ostaa torstaina omat jauhelihansa tehdäkseen niistä kastiketta.

Ehei, banaanikakkuperheessä mies ostaa jauhelihan perjantaina ja tekee siitä makaronilaatikon perjantaina. Miksi kukaan ostaisi jauhelihaa jääkaappiin mätänemään? Eihän se kaupassa jauhettu liha edes ole käyttökelpoista enää lauantaina!

Samoin banaanikakkuperheessä (jossa se kakku on erikseen tilattu asia, ei mikään jokapäiväinen juttu) tiedetään, mitä jääkaapista löytyy. Siellä on aina välipalatarpeita, joten lasten ei tarvitse ottaa erikseen tiettyä tarkoitusta varten hankittuja ruoka-aineita. Jos välipalana on jo ollut marjasmoothie, niin miksi ihmeessä sen lisäksi pitäisi vielä ottaa banaani. Siksi, että lapsi haluaa? Entä jos lapsi haluaa jäätelöä - saisiko sitä ottaa? Useimmissa esimerkeissä ei, joten miksi banaani eroaa jäätelöstä?

Jos smoothie ei vie nälkää niin mitään ekstraako ei voi ottaa? Meillä on kaksi lasta ja kahta identtistä iltapalaa ei meidän perheestä juuri löydy. Eri leipiä eri täytteillä esim, lapset tykkää eri jogurteista kuin mä ja mies taas tykkää meetvurstista mitä mä en syö jne. Kuulostaa työläältä miettiä kaikki ruuat noin valmiiksi. Mulle riittää jo se, että lämpimät ruuat mietitään (eli ostetaan esim jauhelihaa josta sitten tekohetkellä päätän onko kastike vai kenties lasagne ruokana).

Musta ois jotenkin kamalaa jos jääkaappi ois välillä ihan tyhjä. Jos tuleekin vaikka kuume tai vatsatauti eikä kauppaan pääse niin miten sitten? Meillä ostetaan melko paljon ruokaa ja täydennystä haetaan kun tarvis. Enkä laske lasteni syömiä määriä tai rajoita "1 jogurtti/omena/banaani per pv".

Ja ei, jäätelöä lapset syö kun annetaan mutta muuten saavat kyllä välipalansa valita vapaasti kaapissa olevista.

Up

Olen naimisissa, rahat ovat yhteiset ja kaksi jääkaappia ja pakastin ovat täynnä yhteisiä ruokia.

Joidenkin suhteet ovat uskomatonta pelleilyä omien tilien ja ruokien kanssa.

Henkilökohtaisesti jos aviopuoliso alkaisi vaatia omia ruokia ja tilejä ja sumplittaisiin rahoja/ruokia edestakaisin niin onko siinä mitään järkeä?

Parasta ennen ohi kirjoitti:

Tavallaan joo, erotellaan. Meillä on pari yhteistä lasta ja lapset syö mitä laitetaan ja lupa syödä mitä haluaa / löytää kotoa. Mutta siinä vaiheessa, jos ruokaa on mennyt vanhaksi jääkaapissa, ei mieheni korjaa sitä sieltä pois, koska minä olen sen ostanut. Selvinnyt, kun olen kysynyt joka kerta " miksi sinä et voi ottaa mädäntyvää ruokaa jääkaapista pois. Eikä hän siivoa pöytää siltä osin kun on minun ostamia ruokia esim. voikin jää pöydälle, jos on minun ostama. Tämä kaikki ulottuu myös lasten vaatteisiin, siivoamiseen, ei nosta tai pese jos on minun ostamia tuotteita.

Äitinsä asuu samassa talossa ja mm. pesee pyykkiä, ei minun mutta poikansa ja lasten. Lisäksi silittää kaikki muut vaatteet paitsi minun vaatteita. Tarkkaa rajaa pitävät äiti ja poika minun suhteen. Kumpikaan ei auta minua vahingossakaan ja kaikki on tarkasti mielessä mikä on kenenkin ostama juttu.

Huom! 17 vuotta yhteiseloa ja nämä kaksi hlöä Ei muutu. .. Eli tiedän hyvin tarkkaan mitä on eristäminen ja minun - sinun ajattelu parisuhteessa. Kyllä jokainen voi kuvitella että sellaišessa parisuhteessa kaikki on velvollisuuksia. Älkää nuoret naiset lähtekö tällaiseen suhteeseen, jos jo alussa on tällaisia "oireita", äkkiä kytkin ylös! Mukavia ja yhteistä hyvää ajattelevia miehiäkin on :)

Eli siis jos on käyttänyt voita, jonka sinä olet ostanut, niin ei laita sitä takaisin sinne mistä otti, koska "emännän hankkima"? Miten te edes muistatte, että kuka osti mitä osti?

Joku sano tosta sähkölaskusta ja listasta katkaisijan vieressä. Meillä oli eksän kans lista suurimmista sähkösyöpöistä (ei tosin valonkatkasijoista tms.) koska mä halusin niin. Alko ituttaan, kun hän ei maksanu mitään ja halus mennä joka ilta moneks tunniks saunaan, yöllä oli tietokoneet jatkuvasti päällä, päivisin kaikki mööpelit, valot päällä aina vessassa... ja mä maksoin kaiken, plus vuokran. Sanoin et nyt maksat oman käyttösi mukaan, mihin kyllä suostu, mut lopulta se hyväkskäyttöhän siirty sit vaan muille alueille. Senpä vuoksi erosin. Harkitse tarkkaan ap, millä tiellä olet miehesi kanssa nyt.

Up

Parasta ennen ohi kirjoitti:

Tavallaan joo, erotellaan. Meillä on pari yhteistä lasta ja lapset syö mitä laitetaan ja lupa syödä mitä haluaa / löytää kotoa. Mutta siinä vaiheessa, jos ruokaa on mennyt vanhaksi jääkaapissa, ei mieheni korjaa sitä sieltä pois, koska minä olen sen ostanut. Selvinnyt, kun olen kysynyt joka kerta " miksi sinä et voi ottaa mädäntyvää ruokaa jääkaapista pois. Eikä hän siivoa pöytää siltä osin kun on minun ostamia ruokia esim. voikin jää pöydälle, jos on minun ostama. Tämä kaikki ulottuu myös lasten vaatteisiin, siivoamiseen, ei nosta tai pese jos on minun ostamia tuotteita.

Äitinsä asuu samassa talossa ja mm. pesee pyykkiä, ei minun mutta poikansa ja lasten. Lisäksi silittää kaikki muut vaatteet paitsi minun vaatteita. Tarkkaa rajaa pitävät äiti ja poika minun suhteen. Kumpikaan ei auta minua vahingossakaan ja kaikki on tarkasti mielessä mikä on kenenkin ostama juttu.

Huom! 17 vuotta yhteiseloa ja nämä kaksi hlöä Ei muutu. .. Eli tiedän hyvin tarkkaan mitä on eristäminen ja minun - sinun ajattelu parisuhteessa. Kyllä jokainen voi kuvitella että sellaišessa parisuhteessa kaikki on velvollisuuksia. Älkää nuoret naiset lähtekö tällaiseen suhteeseen, jos jo alussa on tällaisia "oireita", äkkiä kytkin ylös! Mukavia ja yhteistä hyvää ajattelevia miehiäkin on :)

Miksi ihmeessä olet tuollaisen kanssa vielä? Lyhyestä elämästäsi olet parhaat vuodet tuhlannut tuollaisen ääliön ja sen äidin kanssa! Äläkä vaan sano että lasten takia, niiden takia olis pitäny lähteeki, oppivat tuollaiset oudot tavat eivätkä koskaan saa normaalia parisuhdetta.