Kun anoppi suosii vävyään ja vihaa miniäänsä?

Tilanne meillä siis tämä: anoppini on suhtautunut minuun aina hyvin kylmäkiskoisesti ja kyräillen. Hän on ihmisenä kuin emotionaalinen jääpuikko, ei ole ollenkaan lämmin tai mukava ihminen, ei ota yleensäkään muita huomioon, ja minua miniäänsä kaikista vähiten. Olen nokkimisjärjestyksessä selvästi se alin. Suhtautuu minuun kuin veriviholliseen, vaikka olen kaikin tavoin yrittänyt olla hyvä miniä hänelle ja hyvä vaimo hänen pojalleen. Selän takana kuuluu puhuvan ja arvostelevan minua, keksii vaikka tikusta asiaa.

Minun on ollut asiaa vaikea näiden vuosien aikana (15 vuotta) ymmärtää tai hyväksyä, kun kuitenkin olen aina ollut häntä kohtaan erittäin huomioonottava ja kohtelias, auttavainen, hyväkäytöksinenkin. Mutta eivätpä ole apuni ja hyvät käytöstavat auttaneet, anoppi on töykeä ja törkeä.

Kunnes.....kuvioon astui tyttären mies, vävy. Tämä mies on melko huonokäytöksinen, arrogantti, itsekäs. Ei kiitä, ei ikinä tarjoa omastaan, ei ota anoppia millään tavalla huomioon, ei auta. Ei näytä positiivisia tunteita. Ruokapöydässä mies kasaa ison annoksen itselleen ensimmäisenä ja syötyään jättää likaiset astiat pöytään ja poistuu kiittämättä paikalta. Olen hämmentyneenä seurannut anopin käytöstä. Anoppi on maireana ja yrittää kaikin tavoin miellyttää tätä vävyään. Ostelee lahjoja, kehuu ja hehkuttaa. Tekee lempiruokaa, ostaa lempiolutta.

Miksi ihmeessä?!? Voisiko joku fiksumpi selittää mulle tämän omituisen kuvion? Se, joka käytöksensä perusteella ansaitsisi vähiten saa kuitenkin eniten? Mitä minä, inhottu ja sorsittu miniä, voisin oikein tehdä? Heittää hanskat tiskiin ja lopettaa vierailut anopin luona kokonaan? Pyyhkiä koko ihminen elämästäni? Joka kerta tulee nykyisin paha mieli pitkäksi aikaa kun on anopin kanssa tekemisissä. Se suosikin ja inhokin välinen arvostusero on niin ilmeinen.