Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kun anoppi suosii vävyään ja vihaa miniäänsä?
02.08.2016 |
Tilanne meillä siis tämä: anoppini on suhtautunut minuun aina hyvin kylmäkiskoisesti ja kyräillen. Hän on ihmisenä kuin emotionaalinen jääpuikko, ei ole ollenkaan lämmin tai mukava ihminen, ei ota yleensäkään muita huomioon, ja minua miniäänsä kaikista vähiten. Olen nokkimisjärjestyksessä selvästi se alin. Suhtautuu minuun kuin veriviholliseen, vaikka olen kaikin tavoin yrittänyt olla hyvä miniä hänelle ja hyvä vaimo hänen pojalleen. Selän takana kuuluu puhuvan ja arvostelevan minua, keksii vaikka tikusta asiaa.
Minun on ollut asiaa vaikea näiden vuosien aikana (15 vuotta) ymmärtää tai hyväksyä, kun kuitenkin olen aina ollut häntä kohtaan erittäin huomioonottava ja kohtelias, auttavainen, hyväkäytöksinenkin. Mutta eivätpä ole apuni ja hyvät käytöstavat auttaneet, anoppi on töykeä ja törkeä.
Kunnes.....kuvioon astui tyttären mies, vävy. Tämä mies on melko huonokäytöksinen, arrogantti, itsekäs. Ei kiitä, ei ikinä tarjoa omastaan, ei ota anoppia millään tavalla huomioon, ei auta. Ei näytä positiivisia tunteita. Ruokapöydässä mies kasaa ison annoksen itselleen ensimmäisenä ja syötyään jättää likaiset astiat pöytään ja poistuu kiittämättä paikalta. Olen hämmentyneenä seurannut anopin käytöstä. Anoppi on maireana ja yrittää kaikin tavoin miellyttää tätä vävyään. Ostelee lahjoja, kehuu ja hehkuttaa. Tekee lempiruokaa, ostaa lempiolutta.
Miksi ihmeessä?!? Voisiko joku fiksumpi selittää mulle tämän omituisen kuvion? Se, joka käytöksensä perusteella ansaitsisi vähiten saa kuitenkin eniten? Mitä minä, inhottu ja sorsittu miniä, voisin oikein tehdä? Heittää hanskat tiskiin ja lopettaa vierailut anopin luona kokonaan? Pyyhkiä koko ihminen elämästäni? Joka kerta tulee nykyisin paha mieli pitkäksi aikaa kun on anopin kanssa tekemisissä. Se suosikin ja inhokin välinen arvostusero on niin ilmeinen.
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten ihmetyttää tuo kuinka jaksaa noin pohtia ja seurata. Miehellä viisi sisarusta enkä kyllä koskaan ole pohtinut kuka olisi suosikki apen ja anopin silmissä. Tyttäret joskus keskenään näyttävän olevan mustasukkaisia ketä heidän tiukka äitinsä eniten arvostaa. Omien vanhempien suhteen tuollainen kateus ja kilpailu on ymmärrettävää kun kumpuaa lapsuudesta, mutta kun aikuisena tutustuu puolison vanhempiin, hehän ovat ihan outoja ihmisiä, miksi siinä pitäisi kamalasti haistella tykkäävätkö vai ei? Itse olen vetänyt ystävällisen asiallista linjaa ja saanut suht samanlaista kohtelua takaisin. Joskus olen saanut takakautta kuulla kritiikkiä (haluttiin pitää oma joulu ja miehen vanhemmat loukkaantuivat, olin kuulemma ylpeä), mutta mitäpä tuosta, olisivat halunneet meidät sinne ja harmistuivat, kohautin olkapäitä ja hyvät välit jatkuivat. Paljon on itsestäkin kiinni, miten käyttäytyy, ja osan viestistä voi suodattaakin eikä itseensä ottaa. Monesti ne loukkaantumiset lähtevät omasta kehnosta itsetunnosta - vaikka tuossa työttömyystapauksessa voi sukulaisten olla hankalaa olla "oikein", kaikki tuntuu hyökkäykseltä jos asia itseä painaa. Ihmiset ja tavat ovat erilaisia, eikö tärkeintä kuitenkin ole, että välit säilyvät, omilla lapsilla on isovanhemmat joiden luona käydä ja kaikki saavat elää omanlaistaan elämää.
Vierailija kirjoitti:
Välit poikki ja miehen, anopin pojan, kannattaisi kasvattaa itselleen vihdoinkin selkäranka ja pallit! Outoa ettei mies puutu äitinsä huonoon, epäoikeudenmukaiseen käytökseen ja nosta asioita pöydälle. Kuka edes haluaa itselleen tuollaisen miehen? Hyi yäk.
Nämä kommentit pistävät aina hymyilyttämään. Itsenäinen , rohkea, voimakas suomalainen nainen vuonna 2016 piilotuu edelleenkin miehensä selän taakse, mutta samalla mollaa sitten sitä miestäkin. Miehen kannattaa varoa, että ei löydä puukkoa selästään.
Koko ketju on taas passiivisagressiivista munattomien naisten miesvihaa.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista miesvihaa taas kerran.
Miesvihaa? Kun vävyä hyysätään? Päinvastoin mielestäni! Onhan tuossa tietysti miesvihan piirteitä kun äiti kohtelee poikaansa ja tämän puolisoa noin huonosti, mutta mieshän se suosittu vävykin kai on.....?
Meillä on sama tilanne kuin ap:lla. Anoppilassa hössötetään kun vävy tyttären kanssa on tulossa kylään. Anoppi haluaa kuin tehdä vaikutuksen, palvellaan, ostetaan, tarjoillaan, valmistetaan vävylle maittavia ruokia, ostetaan vävylle maittavia juomia.... Sitten me tullaan poikansa kanssa piipahtamaan, ja anoppi on umpiväsynyt tyttären ja vävyn passaamisesta, ettei jaksa edes tervehtiä meitä. Kaikki energia ladataan niille "tärkeimmille". Me sitten seurustellaan apen kanssa pieni hetkinen ja poistutaan takavasemmalle vähin äänin kuivin suin. Minä hiljaa mielessäni toivotan heille hyvää loppuelämää tyttären ja vävyn seurassa.
En vieläkään ole ymmärtänyt, miksi vävy ansaitsee kaiken tuon huolenpidon...?! Vain siksi, että jaksaa sietää anopin lapsellista ja vaikeaa tytärtä? Haluaako anoppi korvata tämän vävylle jotenkin ja varmistaa, ettei ero tulisi niin helposti?
Erinomaisia teorioita! Vielä yksi: jos anoppi ja tuore vävynsä ovat kumpikin törppöjä, heillä on ehkä samantyyppinen vuorovaikutustyyli ja he ikään kuin ymmärtävät toisiaan sanattomasta sopimuksesta. Olen tuntenut paljonkin ilkeän ja kylmäkiskoisen oloisia naisihmisiä, jotka tulevat parhaiten toimeen juuri kaltaistensa kanssa. Heitä tuntuu ärsyttävän, jos joku on heitä miellyttämisenhaluisempi tai vaikka ujompi - taitavat pitää sitä jotenkin epäaitona mielistelynä? Olen siivonnut moiset tyypit elämästäni mahdollisimman pitkälle ja suosittelen samaan ap:lle. Näin kaikki voittavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää tuo kuinka jaksaa noin pohtia ja seurata. Miehellä viisi sisarusta enkä kyllä koskaan ole pohtinut kuka olisi suosikki apen ja anopin silmissä. Tyttäret joskus keskenään näyttävän olevan mustasukkaisia ketä heidän tiukka äitinsä eniten arvostaa. Omien vanhempien suhteen tuollainen kateus ja kilpailu on ymmärrettävää kun kumpuaa lapsuudesta, mutta kun aikuisena tutustuu puolison vanhempiin, hehän ovat ihan outoja ihmisiä, miksi siinä pitäisi kamalasti haistella tykkäävätkö vai ei? Itse olen vetänyt ystävällisen asiallista linjaa ja saanut suht samanlaista kohtelua takaisin. Joskus olen saanut takakautta kuulla kritiikkiä (haluttiin pitää oma joulu ja miehen vanhemmat loukkaantuivat, olin kuulemma ylpeä), mutta mitäpä tuosta, olisivat halunneet meidät sinne ja harmistuivat, kohautin olkapäitä ja hyvät välit jatkuivat. Paljon on itsestäkin kiinni, miten käyttäytyy, ja osan viestistä voi suodattaakin eikä itseensä ottaa. Monesti ne loukkaantumiset lähtevät omasta kehnosta itsetunnosta - vaikka tuossa työttömyystapauksessa voi sukulaisten olla hankalaa olla "oikein", kaikki tuntuu hyökkäykseltä jos asia itseä painaa. Ihmiset ja tavat ovat erilaisia, eikö tärkeintä kuitenkin ole, että välit säilyvät, omilla lapsilla on isovanhemmat joiden luona käydä ja kaikki saavat elää omanlaistaan elämää.
Tuollainen asenne on varmasti helppo ottaa ja suhtautua appivanhempiin ja heidän käytökseensä etäisen viileästi, jos ei tarvitse olla paljoa tekemisissä ja todistaa tätä epäoikeudenmukaisuutta omin silmin ja korvin. Lisäksi henkisesti terveet, normaalit vanhemmat/appivanhemmat osaavat kyllä käyttäytyä inhimillisesti lapsiaan ja näiden puolisoita kohtaan. Vaikka niitä suosikkeja ja ei-niin-suosikkeja olisikin.
Voisin kuitenkin väittää, että jos joka kerta kun ollaan tekemisissä kohtaa itseensä kohdistuvaa syrjimistä ja saa tuntea olevansa huonomman luokan kansalainen, alkaa pikkuhiljaa tulla mitta täyteen ihan kenellä tahansa. Välien katkaiseminen ja kaikenlaisen kanssakäymisen lopettaminen on kyllä toimiva pikaratkaisu, mutta jos on "pakko" olla tekemisissä (lasten ja miehen vuoksi), miten appivanhempien loukkaavaan, tympeään käytökseen voisi suhtautua omaa persoonaansa lyttäämättä? Niin kovaa titaanikuorta mulla ei ainakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Erinomaisia teorioita! Vielä yksi: jos anoppi ja tuore vävynsä ovat kumpikin törppöjä, heillä on ehkä samantyyppinen vuorovaikutustyyli ja he ikään kuin ymmärtävät toisiaan sanattomasta sopimuksesta. Olen tuntenut paljonkin ilkeän ja kylmäkiskoisen oloisia naisihmisiä, jotka tulevat parhaiten toimeen juuri kaltaistensa kanssa. Heitä tuntuu ärsyttävän, jos joku on heitä miellyttämisenhaluisempi tai vaikka ujompi - taitavat pitää sitä jotenkin epäaitona mielistelynä? Olen siivonnut moiset tyypit elämästäni mahdollisimman pitkälle ja suosittelen samaan ap:lle. Näin kaikki voittavat.
Samaa mieltä! Epämiellyttävät ihmiset kannattaa siivota elämästään, miksi ihmeessä tuhlata aikaa heidän kanssaan oleiluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ajatuksia:
- Anopin aikuisen pojan, eli aloittajan miehen, olisi pitänyt puuttua asioihin ja kyseenalaistaa äitinsä käytöstä. Kysyä asiasta suoraan ja huomauttaa, eikö anoppi itse näe teoissaan mitään outoa? Tai kysyä, miten anoppi itse kokee oman käytöksensä ja miksi hän valitsee käyttäytyä kuten käyttäytyy?
- Miksi ihmeessä aloittaja edes haluaa olla näkemässä ja kokemassa tuollaista itseään syrjivää käytöstä? Miksi aloittaja mahdollistaa anopin ikävän käytöksen tulemalla kerta toisensa jälkeen paikalle? Tuohan on ihan tietoista uhriutumista! Välit poikki ja kanssakäyminen minimiin! Jos anoppi jonakin päivänä kehtaa ihmetellä miniän katoamista, kannattaa todeta rehellisesti syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista miesvihaa taas kerran.
Miesvihaa? Kun vävyä hyysätään? Päinvastoin mielestäni! Onhan tuossa tietysti miesvihan piirteitä kun äiti kohtelee poikaansa ja tämän puolisoa noin huonosti, mutta mieshän se suosittu vävykin kai on.....?
Meillä on sama tilanne kuin ap:lla. Anoppilassa hössötetään kun vävy tyttären kanssa on tulossa kylään. Anoppi haluaa kuin tehdä vaikutuksen, palvellaan, ostetaan, tarjoillaan, valmistetaan vävylle maittavia ruokia, ostetaan vävylle maittavia juomia.... Sitten me tullaan poikansa kanssa piipahtamaan, ja anoppi on umpiväsynyt tyttären ja vävyn passaamisesta, ettei jaksa edes tervehtiä meitä. Kaikki energia ladataan niille "tärkeimmille". Me sitten seurustellaan apen kanssa pieni hetkinen ja poistutaan takavasemmalle vähin äänin kuivin suin. Minä hiljaa mielessäni toivotan heille hyvää loppuelämää tyttären ja vävyn seurassa.
En vieläkään ole ymmärtänyt, miksi vävy ansaitsee kaiken tuon huolenpidon...?! Vain siksi, että jaksaa sietää anopin lapsellista ja vaikeaa tytärtä? Haluaako anoppi korvata tämän vävylle jotenkin ja varmistaa, ettei ero tulisi niin helposti?
Kyllä tämä sama aloittaja tekee kerran viikossa näitä aloituksiaan, joissa naiset nähdään kotiorjina ja palvelijoina samaan aikaan kun miehet vetää lonkkaa.
Ja mammat on aina innoissaan mukana. Tämä sama aloitus on ollut pelkästään tänä vuonna palstalla jo ainakin kymmenen kertaa, hiukan eri versioina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista miesvihaa taas kerran.
Miesvihaa? Kun vävyä hyysätään? Päinvastoin mielestäni! Onhan tuossa tietysti miesvihan piirteitä kun äiti kohtelee poikaansa ja tämän puolisoa noin huonosti, mutta mieshän se suosittu vävykin kai on.....?
Meillä on sama tilanne kuin ap:lla. Anoppilassa hössötetään kun vävy tyttären kanssa on tulossa kylään. Anoppi haluaa kuin tehdä vaikutuksen, palvellaan, ostetaan, tarjoillaan, valmistetaan vävylle maittavia ruokia, ostetaan vävylle maittavia juomia.... Sitten me tullaan poikansa kanssa piipahtamaan, ja anoppi on umpiväsynyt tyttären ja vävyn passaamisesta, ettei jaksa edes tervehtiä meitä. Kaikki energia ladataan niille "tärkeimmille". Me sitten seurustellaan apen kanssa pieni hetkinen ja poistutaan takavasemmalle vähin äänin kuivin suin. Minä hiljaa mielessäni toivotan heille hyvää loppuelämää tyttären ja vävyn seurassa.
En vieläkään ole ymmärtänyt, miksi vävy ansaitsee kaiken tuon huolenpidon...?! Vain siksi, että jaksaa sietää anopin lapsellista ja vaikeaa tytärtä? Haluaako anoppi korvata tämän vävylle jotenkin ja varmistaa, ettei ero tulisi niin helposti?
Kyllä tämä sama aloittaja tekee kerran viikossa näitä aloituksiaan, joissa naiset nähdään kotiorjina ja palvelijoina samaan aikaan kun miehet vetää lonkkaa.
Ja mammat on aina innoissaan mukana. Tämä sama aloitus on ollut pelkästään tänä vuonna palstalla jo ainakin kymmenen kertaa, hiukan eri versioina.
Nyt on pakko olla eri mieltä. Sama aloitus monta kertaa vuodessa....? Minä en ainakaan AV-palstan vakkarina ole tällaista aiemmin nähnyt.
Aloitus voisi olla mun näppikseltäni lähtöisin!
Miehen perheessä meno on juuri tuollaista. Miniät ja pojat ei ole yhtään mitään, vävy ja tytär taas on kaikki kaikessa. Anoppi passaa ja hössää kun lempi-ihmiset tulee paikalle.
Jostakin syystä ovat kuitenkin tytär ja vävykin minimoineet seurusteluhetket anopin kanssa.... ilmeisesti anopin uurastus ja mielistely ei ole tuottanutkaan toivottua tulosta.
Ehkä mekin miehen kanssa ollaan oltu aivan liian paljon appivanhempien kanssa tekemisissä? Säälistä ollaan heitä tähän asti autettu ja palkinnoksi ollaan saatu vain töykeyttä ja cold showeria vaikka tyttären perheelle osaavat kyllä todistettavasti olla mukavia. Täytynee siis lopettaa sekin vaivannäkö ja vähentää tapaamiskertoja, ehkä anoppi sen jälkeen kohtelee meitä paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi kuin ihmetellä, miksi ihmeessä te miniät haluatte edes olla tuollaisten anoppien kanssa tekemisissä? Eikö teillä ole itsetuntoa tai itsearvostusta ollenkaan? Vai haluatteko jostakin syystä mielistellä miestänne ja/tai anoppia?
Vierailija kirjoitti:
En voi kuin ihmetellä, miksi ihmeessä te miniät haluatte edes olla tuollaisten anoppien kanssa tekemisissä? Eikö teillä ole itsetuntoa tai itsearvostusta ollenkaan? Vai haluatteko jostakin syystä mielistellä miestänne ja/tai anoppia?
Mä olen ollut anopin kanssa tähän asti tekemisissä ihan puhtaasti mieheni vuoksi. Tai lähinnä perherauhan säilymisen takia. En jaksa mieheni harjoittamaa syyllistämistä ja mököttämistä jos en lähde mukaan ja mies taas ei jostakin syystä halua käydä vanhempiensa luona ilman minua. Omituinen kuvio.
Mies suhtautuu vaikeaan äitiinsä tyynesti ymmärtäen ja anteeksiantaen. Ei siis koskaan puolustaudu tai edes puolusta minua. Esittää ettei kuule äitinsä ilkeitä heittoja tai sisaren julkeaa suosimista. Mulle tulee paha mieli pitkäksi aikaa noiden vierailujen jälkeen ja kun selvitän miehelle, mistä paha mieleni johtuu, mies on suorastaan yllättynyt kun "ei hän sillä hetkellä tajunnut että äiti sanoi niin".
Nyt olen päättänyt lopettaa vierailut. Käyköön mies, aikuinenhan hän on. Mikäs esiliina se minä muka olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi kuin ihmetellä, miksi ihmeessä te miniät haluatte edes olla tuollaisten anoppien kanssa tekemisissä? Eikö teillä ole itsetuntoa tai itsearvostusta ollenkaan? Vai haluatteko jostakin syystä mielistellä miestänne ja/tai anoppia?
Mä olen ollut anopin kanssa tähän asti tekemisissä ihan puhtaasti mieheni vuoksi. Tai lähinnä perherauhan säilymisen takia. En jaksa mieheni harjoittamaa syyllistämistä ja mököttämistä jos en lähde mukaan ja mies taas ei jostakin syystä halua käydä vanhempiensa luona ilman minua. Omituinen kuvio.
Mies suhtautuu vaikeaan äitiinsä tyynesti ymmärtäen ja anteeksiantaen. Ei siis koskaan puolustaudu tai edes puolusta minua. Esittää ettei kuule äitinsä ilkeitä heittoja tai sisaren julkeaa suosimista. Mulle tulee paha mieli pitkäksi aikaa noiden vierailujen jälkeen ja kun selvitän miehelle, mistä paha mieleni johtuu, mies on suorastaan yllättynyt kun "ei hän sillä hetkellä tajunnut että äiti sanoi niin".
Nyt olen päättänyt lopettaa vierailut. Käyköön mies, aikuinenhan hän on. Mikäs esiliina se minä muka olen.
Ja tämä ylläoleva 34 kirjoittaja oli siis myös 32. Unohdin mainita tekstissä.
Miten vanhemmat kohtelevat lapsiaan, siten kohtelevat heidän puolisoitaan. Kultaisen lapsen puoliso ja lapset saavat hyvää kohtelua, kun taas syntipukun puolisoa ja lapsia koldellaa kaltoin. Tämä on siis väärin ja ongelma on vanhemmilla, ei heidän lapsillaan. Narsistiperheissä varsinkin tätä tapahtuu. Tällä käytöksellään vanhemmat tuhoavat lastensa keskinäiset suhteet ja lastenlastensa. Ei kovin älykästä toimintaa vanhemmilta. Kaltoinkohtelevaa anoppia ei kestä kukaan katsella, eikä pidäkään.
Mulla on maailman parhaimpia anoppeja jolle olen kuin oma lapsi.
Olen nähnyt kyllä mitalin toisenkin puolen. Oma äitini on hankala persoona, joten en pakota koskaan vaimoa mukaan anoppilaan. Tavataan mielummin puolueettomalla maaperällä kun vanhakantaisilla anopeilla on tapana ajatella minun koti, minun säännöt.
Sitten olen nähnyt erään tapauksen johdosta niin karmeaa käytöstä että se ei ole normaalia.
Tällä noita-akalla on suosikkivävyt, hyvin menestyvät akateemiset ja suosikkitytön kanssa naimisissa oleva amisviiksi satunnaisine työkeikkoineen oleva inhokkivävy.
Noita-akka ei millään tavoin näe tarpeelliseksi peitellä inhoaan "luuseria" kohtaan.
Muutenkin suurin osa ihmisistä on noita-akalle ilmaa joita ei tarvitse edes tervehtiä ja puhuu erittäin rumasti suurimmalle osalle kanssaihmisiä.
Onneksi en ole hänen (kauniiden) tyttöjen kanssa naimisissa. Anopin aisuri ei olisi kiva lempinimi.
Minä olen äidin ainoa tytär ja äiti palvoo miestäni kaikin keinoin ja ikäänkuin vähättelee minua, pyytelee anteeksi kun tyttärensä on vain tällainen. Rivien välistä luettuna ja keittiöpsykologin tulkintana on että äidillä itsellään on kovin huono itsetunto ja pitää minua ikäänkuin jatkeenaan. Koska hän ei pidä itseään riittävän hyvänä, ei hänen tytärkään voi olla kovin hyvä. Ja siksi hän mielistelee miestä jolle kelpaa hänen huono tyttärensä. Todella loukkaavaa :(
^
Ihan kuin mun anoppi! Just tuo tervehtimättömyys ja ettei viitsi vaivautua "arvottomina" pitämiensä henkilöiden seurassa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tällaisia anoppeja tosiaan vielä olemassa modernina nykypäivänä? Siis että suositaan vävyä vain siksi, että tämä sattuu olemaan sukupuoleltaan mies ja yhdessä lempilapsen, tyttären kanssa?
Ja sitten inhotaan omaa poikaa ja tämän valittua?Ihmetellä täytyy näin kahden teinipojan äitinä ja tulevana anoppina.
Kyllä on. Ja yleistäkin taitaa olla. :((
Oma anoppini on juuri tällainen. Esittää näennäisesti nuorekasta, mutta syvällä sisimmässään omaa hyvin omituiset ja vanhanaikaiset ajatukset. Vävyä suositaan ja tytärtä palvotaan, mutta pojat puolisoineen ovat alinta kastia. Toki näidenkin välillä on selkeä arvojärjestys.
Se jolla on parempi työ (jolla anoppi voi leuhkia tuttujen keskuudessa), on se parempi. Myös korkea koulutus, siis sellainen jolla voi brassailla sukujuhlissa ("hän on TOHTORI!) nostaa asetelmia arvojärjestyksessä. Jos on työtön tai vaikkapa opiskeluissaan epäonnistunut, on anopin silmissä totaalisen halveksittava luuseri jolle ei tarvitse edes puhua tai jota ei tarvitse edes tervehtiä. Se anoppini tyly käytös on jotakin karmivan pelottavaa. Ihan kuin työttömyys olisi aina vain työttömän syy. Että sellainen anoppi mulla.
Kuulostaa todella tutulta. Kyseisesta syysta omat vierailuni anoppilaan ovat todella, todella vahaisia. Ikavaa sinansa, koska appeni on itseasiassa aika mielenkiintoinen ja mukava tyyppi.
Alue: Aihe vapaa
Mulla ei ole viel miniöitä eikä vävyjä, mutta selvähän se on, että tulen olemaan ystävällisempi vävyille. Ellei sitten ole sellainen paska, jonka haluan savustaa ulos suvusta. Mutta aina suhtaudun miehiin eri tavalla kuin naisiin. Miehet himottavat aina, joten täytyy yrittää tehdä niihin vaikutus, että himoaisivat takaisin :D