Voiko siivoaminen mennä sairaaksi?

Jos se on pakkomielteenomaista ja se estää elämästä normaalia elämää niin kyllä. Olen veljeni osalta sitä miettinyt kun hän ei esim voi saunoa koskaan ettei pese saunaa ensin. Lainasin hänelle autoni ja hän pesi sen. On todella tarkka.

Voi, itsellä oli naapuri, joka siivosi noin 20 tuntia vuorokaudessa. Mainitsin asiasta muille talon asukkaille ja asia oli kaikkien tiedossa, tehnyt sitä niin kauan kuin talossa asunut.

ennen siivosin yölläkin, mutta nykyään en koska asumis tilanteeni muuttui. Eikä siivoaminen rajoita minun elämääni, voin saunoa ilman että sauna pitää pestä ennen sitä :)

Toivoisin vaan että elämääni ei häiritsis jos tavarat olisivat joskus epäjärjestyksessä tai pöydälle olisi jäänyt pari murua

Äitini käytti siivousta purkaakseen pahaa oloaan. Kun tulin koulusta kotiin, se ei päästänyt edes eteisestä pois ennen kuin jalkapohjat oli imuroitu vaikka ne olivat olleet koko päivän kenkien sisällä. Monesti se imuroi myös päällä olevia vaatteita.

Toinen mihin se purki pahaa oloaan oli "sairastelu", lääkäri oli kehottanut sitä menemään psykologin juttusille, eikä rampata pitkin alueen sairaaloita hakemassa apua kuvitellulle sairaudelle. Kun se ei saanut luulosairauteensa hoitoa omalta terveyskeskukselta, se saattoi ajattaa itsensä toisiin kaupunkeihin jossa oli mukamas käymässä ja yritti saada lääkärinaikaa sieltä. Lopulta se ei enää saanut aikaa niihinkään, silloin se alkoi käymään yksityisillä. Sitten kun rahat loppuivat, eikä se voinut enää rampata lääkärillä, tilalle tuli pakonomainen siivous.

Haluaisin joskus olla päivän tai kaksi siivoamatta, mutta en voi koska epäsiisteys pistää silmään. Vaikkakin aina kaikki sanoo että ikinä meillä ei sotkuista ole. Enkä pystyisi olemaan siivoamatta koska mitä tekisin jos en siivoaisi? :/ -ap

Siivoilija kirjoitti:

Haluaisin joskus olla päivän tai kaksi siivoamatta, mutta en voi koska epäsiisteys pistää silmään. Vaikkakin aina kaikki sanoo että ikinä meillä ei sotkuista ole. Enkä pystyisi olemaan siivoamatta koska mitä tekisin jos en siivoaisi? :/ -ap

Lukisit Tinttejä ja Asterixeja ja googlaisit kaikkea kiinnostavaa esim.

Tottakai voi, ja vaikuttaa, että sinun kohdallasi on jo liiallista. Kannattaa ehkä jutella jonkun terapiaihmisen kanssa, häneltä voisi saada neuvoja, miten siedättää itseään.

Siivoilija kirjoitti:

Haluaisin joskus olla päivän tai kaksi siivoamatta, mutta en voi koska epäsiisteys pistää silmään. Vaikkakin aina kaikki sanoo että ikinä meillä ei sotkuista ole. Enkä pystyisi olemaan siivoamatta koska mitä tekisin jos en siivoaisi? :/ -ap

Sulla on jokin neuroosi. Tuttavani sisko siivoaa tyyliin hammasharjalla kaikki kaakelit ja kaakelin kaakelit. On loppuunpalamisen partaalla, työkin takkuaa kun pitäs joka risaus olla vimpan päälle vaikkei tarvii.

Hiuskiehkurakaan ei saa olla väärässä paikassa.

Mietippäs tätä: "niin paljon minä turhaan siivosin, sanoi mummo kuolinvuoteellaan" EI taida sopia sulle.

Googalla vaikkasiivous+neuroosi, löytyykö asiaa!

Olet turhautunut. Käytkö töissä kodin ulkopuolella? Onko sinulla ystäviä tai mitään muita mielenkiinnon kohteita?

Voi. Ahdistutko, jos et voi siivota?

Oletko sellainen, joka huutaa ja raivoaa perheelle, kun sinä joudut kaiken tekemään yksin ja muut pitävät touhuasi ihan mielipuolisena, koska eivät ole edes saaneet mahdollisuutta siivota, kun eivät osaa sinun tavallasi?

Kyllä se on sairasta, jos se siivoamiseen käytetty aika on yhä useammin pois siitä ajasta, kun voisit viettää aikaa lasten kanssa. Neuroottinen siivoushullu ei anna lapsille kivoja muistoja. Yleensä tuollaiset ihmiset on taipuvaisia myös muihin riippuvuuksiin esim. juomiseen.

Ap, sanot tykkääväsi siivoamisesta ja mietit mitä sitten tekisit, jos et siivoaisi. Joskus käy niin, että jotkut "pakko"- jutut verhotaan sillä, että tää on kivaa, mä tykkään tästä. Okei, kyllä siivoaminenkin voi kivaa olla, kun inspiraatio iskee, mutta kannattaa rauhassa miettiä, missä mittakaavassa teet tuota. Löytyykö joku syy? Ei pelkästään se, että "pelkäät" pahoja hajuja tms. Ihan yltiöpäinen jokapäiväinen, usein koko päivän kestävä siivoaminen ei ole normaalia, se nyt on vaan fakta.

Tiedän erään naisen, joka ikinen päivä

tamppasi matot ulkona. Oli poissa tolaltaan, jos satoi. Kun kunto huononi iän myötä, joutui tuosta luopumaan.

Olen törmännyt kolmeen tällaiseen ihmiseen, joista voi turvallisesti sanoa että siivous ja puhtaus on mennyt överiksi.

Eräs oli sisareni asunnossa vuokralla asunut nainen. Hänellä oli alta kouluikäinen poika sekä mies, ja tämä nainen siivosi KOKO ajan. Tiedän tämän koska itse asuin samassa naapurustossa.

Nainen kantoi mattoja ulos ja sisään, hinkasi ja hankasi, pesi ja puunasi. Non- stop. Kuulin että heillä oli ongelmia tästä, miehellä hermot kireällä enkä ihmetttele.

Toinen  oli itse asiassa opettajani eräässä jatkokoulutuksessa. Hän ylpeili siivoamisellaan. Kuulemma kylpaikan siisteyden näki jo rappukäytävässä; oliko postiluukku puhdas!

Hänen mielipuheenaiheensa oli siivous, erilaiset siivousliinat (huom! niitä ei saanut sanoa räteiksi!) eri aineet eri kohteisiin jne jne jne.

Hän ylpeili 18-vuotiaasta pojastaan joka kuului olevan saman lainen. Tämä nainen kertoi että hänen pitää käydä pesemässä pojan selkä suihkussa, ja ennenkuin sai koskea mihinkään piti huolelllisesti pestä kädet.  Jos kosketti johonkin, uusi pesu ennenkuin voi aloittaa varsinaisen tehtävän eli selänpesun.

Poika oli sanonut ettei koskaan voi mennä naimisiin sillä ei löydä yhtä siistiä naista kuin äiti!

Ei varmasti mikään vahinko ettei voikaan....

Heillä oli myös tytär joka oli silloin 16. Tyttö oli "normaali" ja siitä saimme usein kuulla sitten. Poika oli kultalapsi.

Oikeastaan mikä tahansa asia voi mennä yli, jos se alkaa häiritä muuta elämää tai on pakkomielteistä. Tai toisaalta häiritsee muiden samassa taloudessa asuvien elämää esim. niin, että mitään yhteisiä menoja ei enää ole, kun yksi vain siivoaa, vaikkei kyseinen siivooja itse näkisi asiassa ongelmaa. Sama on esim. liikuntaharrastusten/terveellisen elämän kanssa, kun homma lähtee lapasesta niin, että kaikki pyörii sen ympärillä. Tai vaihtoehtoisesti myös päihteiden käytössä, autojen rukkaamisessa, seksin harrasmasisessa tai missä tahansa muussa. Jotkut ihmiset ovat luonteeltaan sellaisia, että riippuvuuksia tulee herkemmin ja monesti nämä ihmiset siirtyvät sitten aina riippuvuudesta toiseen, kun kuvittelevat, että se riippuvuuden vaihto tarkoittaa paranemista (esim. anoreksia -> Fitness -> Triathlon/Crossfit -> wellness -> mindfullness -> hidas elämä/kotoilu).

Hanki pikku apulainen tai kaksi eli imurointi- ja lattianpesurobotit.

Olen jo viidenkymmenen, mutta edelleen vaivaa muistot äidin raivosiivoamisista. Oli pakko siivota, koska oli pakko. Se katkeroitti koko lapsuuteni ja vihaan lapsuudenkotiani ihan rakennuksenakin tämän takia.

Muistathan, jollet asu yksin niin siivoamisesi koskettaa myös muita ihmisiä ja vaikuttaa heidän elämäänsä jopa elämänlaatua heikentävästi.

Kerta viikossa perussiivous riittää vallan hyvin, saunan ja kaapit voi käydä läpi kerran pari vuodessa, varaston ja autotallin kerran ja ikkunat voi pestä max pari kertaa vuodessa. Saa luvan riittää!

Voi mennä. Entinen ystäväni siivosi kompulsiivisesti. Jos koskin johonkin koriste-esineeseen ja laitoin sen paikoilleen, tämä tyyppi kävi vaivihkaa kääntämässä sitä sentin pari oikeaan suuntaan. Kun söin voileivän, häm pyyhkäisi joka suupalan jälkeen pöydän leipäni alta murusten varalta. Hän pesi lattiat ja SEINÄT mopilla 1-2 krt viikossa.

Kertoi joskus itse että siivoaminen on ylimitoitettua nyt kun hän vihdoin asuu omillaan ja saa määrätä siisteystason kodissaan. Lapsuudenkoti oli kirjaimellisesti aivan täynnä pa s k a a ja romua; lemmikkien jätöksiä, homeisia astioita yms. Ja perheet miespuoliset sylkeksivät lattioille ja pöydille. Tiedän että pitää paikkansa, sillä vierailin siellä kerran.