Lue keskustelun säännöt.
Miehen ystävyys toiseen naiseen ja pitkä parisuhde
??
01.08.2016 |
Nyt naiset (ja miksi ei miehetkin) auttakaa. Pääni on täynnä ajatuksia enkä saa näitä millään jäsentymään.
Taustaa:
Olemme olleet 17 vuotta naimisissa ja meillä on ala-ikäisiä lapsia. Arki vaikeaa lasten kroonisten sairauksien kanssa ja tekemistä jokaiselle tunnille kyllä on. Ja jokaiselle. Jossain vaiheessa parisuhde alkoi "väljähtymään" ja ero oli puheissa yhä selkeämmin. Varasimme ajan perheneuvolaan ja siellä olemme käyneet puolitoista vuotta. Nyt lomalla mietin taaksepäin kevättä ja huomasin, että mies ei tule enää nukkumaan samaan aikaan. Haluaa kyllä seksiä ja sitä vähän kokeilee saada, mutta jos en heti eka vihjeestä ymmärtänyt niin taukoja voi olla viikkoja! Mies ei puhunut enää mistään arkipäiväisestä eikä silitellyt, hellitellyt. Erimielisyyksien aikana oli sanallisesti todella julma, persoonaltaan muuttui ihan erilaiseksi. Tätä muutosta aiemmin mies oli ennen "koko ajan" kiinni, puhui välillä niin että väsyin jo kuuntelemaan ja ei koskaan ollut haukkunut. Eräs ilta keskustellessa tuli ilmi ettei tiedä rakastaako ja kun on niin vaikeaa. Mietin vuorokauden verran ja sitten tuli pieni haisu asiaan... Eli miehellä on vuosia ollut työpaikalla häntä 10 vuotta vanhempi nainen, joka on ystävä. Ja varmasti hyvä onkin. Välillä itsekin olen kysellyt, että mitä XX tuumasi siitä ja siitä. Nyt vaan kävi niin, että mies ei enää keväästä lähtien minulle mitään hänestä jutellutkaan. Soittelee töiden jälkeen tälle mutteivät tapaa muuta kuin töissä (?). Sain samalla tietää, että työpaikalla on liikkunut keväästä heistä salarakas-juoruja ja mies välillä pelännyt niiden menevän hänen esimiehensä korviin ja vaikuttaisi hänen sijoitteluunsa työpisteillä. Mies vain hehkutti tätä XXX minulle, miten hieno ihminen, kuuntelija, keskustelija jne.
Sanoin sitten miehelle, että ok ystävyys mutta puoleentoista vuoteen ei perheterapiassa ole meidän asioihin kantaa ottanut tai mitään esille nostanut. Tämä XXX kuulemma osaa kuunnella ja hänelle kertoo meidän parisuhteesta, saa neuvoja ja tukea. Ei ole kuulemma koskaan miehessä mitään vikaa vaan miettivät aina minun käytöstä, miksi mitenkin toimin. Näitä keskusteluita siis ei ole koskaan tuonut terapiassa esille.
Mä en tiedä mitä minä uskon. Seksiä ei ole varmaan ollut (?). Mutta muuta. Ja ennen kaikkea, mies näyttäisi olevan ihan hulluna tähän naiseen. Ei halua luopua parisuhteesta ja tällä hetkellä kai suostuu ottamaan etäisyyttä. En vaadi vaihtamaan työtä tai luopumaan ystävyydestä, mutta... Voiko tuollaisten tunteiden jälkeen mies olla hänen ystävänsä ja miten voin luottaa? Entä se yksi kerta pikkujouluissa tai jossain muualla kun rajat ylittyvät. Nythän vain vaatteet erottavat kun tunteita jo on.
Pitäisikö minun vaan unohtaa ja antaa olla vai mitä ihmettä minä teen?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ehkä kummallisin juttu. Miksi sua oksettaa että exästä on tullut isä? Tai että hän on muuttunut ja kasvanut? Sehän on melko normaalia ja suotavaa mennä elämässä eteenpäin.
Siksi, että se kaikki tapahtui heti meidän jälkeemme ja koko muutos on niin lopullinen ja valtava. Minulla on ikuisesti muisto meistä sellaisena kuin olimme, mutta nyt kaikki on pilalla. Lapsi on ällöttävän konkreettinen elämänmuutos.
Sinä et omista ketään ihmistä, et edes exiäsi. Eivätkä he ole sulle mitään velkaa. Tekstisi perusteella olet sairaalloisesti takertunut menneisyyteen. Jonka lisäksi sulla on aika isoja tunnevammoja. Ainut joka voi asiaa auttaa olet sinä itse. Jos ikinä haluat onnistua ihmissuhteessa, hae itsellesi apua. Voin vannoa ettet noilla eväillä tule koskaan pärjäämään missään parisuhteessa. Eli ainoa joka pilasa elämääsi olet sinä ite. Exällä on uusi elämä- sulla ei- ja yrität katkerana elää elämää jota ei enää ole ihmisen kanssa joka on aikoja sitten lähtenyt. Jonka elämään et kuulu. Kannattais tajuta tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ottaisin yhteyttä tuohon työkaverinaiseen ja pyytäisin hänet mahdollisimman ystävällisesti vaikkapa kahville tai lounaalle.
Kaupungille, ei kummankaan kotiin.
Korostaisin sitä että arvostaisin hänen näkemyksiään miehen läheisenä ja luotettuna ystävänä, kertoisin avoimesti miten olen itse menettänyt keskusteluyhteyden mieheeni, ja että tilanne on raskas koska edelleen syvästi rakastan miestäni - ja että tiedän hänenkin edelleen rakastavan minua.
Ja ettei mies haluaisi rikkoa perhettämme (en käyttäisi sanaa "erota" vaan korostaisin nimenomaan perheyhteyttä), mutta olevani itse nyt epävarma jatkamisen suhteen.
Kysyisin tämän naisen neuvoa, taas korostaisin että 'miehen ystävänä'.
Alleviivaisin, etten halua rikkoa heidän keskinäistä luottamustaan, ettei naisen tarvitse kertoa mitä mies on hänelle puhunut, vaan koska uskoisin hänenKIN toivovan miehelle pelkkää hyvää, kuten itsekin toivon.
Meidän kaikkien, _koko perheen _ vuoksi.
(*Tässä vaiheessa näyttäisin suloisimmat kuvat lapsistamme - ja hups! lompakossani olisi näkyvällä paikalla myös herkin ja rakastavin yhteiskuva minusta ja miehestä*)
Olisin tyyni, rauhallinen ja selkeästi osoittaisin ettei pieneen mieleenikään juolahtaisi kuvitella että tällä _vanhemmalla ja perheellisellä_ naisella voisi olla suhde (!) mieheni kanssa.
Korostaisin sen sijaan sitä miten mies on aina hehkuttanut saamiaan hyviä neuvoja tältä _Vanhemmalta ja Kokeneemmalta Rouvalta_.
(*Lähetit ap jo sen viestin, en ole unohtanut. Voit kuitenkin kääntää asian voitoksesi, pyytää tapaamistakin osittain sen varjolla että haluat pyytää anteeksi, ja jos viestissä on viitteitä siitä että olisit epäillyt heidän välisensä suhteen laatua, korosta vain kuinka totaalisen sekaisin tämä tilanne sinut välillä saa. Muista naurahtaa epäuskoisesti pelkällä aiemmalle epäilyksellesi!*)
Jos nainen on miehesi tosi ystävä, hän kuuntelee mitä sinulla on sanottavana ja varmastikin pohtii asioita myöhemmin itsekseen.
Mikäli hänellä on minkäänlaista moraalia tai empatiakykyä, hän ymmärtää tilanteen ja jopa väistyy sivummalle. Ei enää leiki ja flittaile miehesi kanssa kuten ennen, ei kevytmielisesti käytä miestäsi oman itsetuntonsa kohottamiseen.
Ehkä ei myöskään enää usko että sinussa on välttämättä kaikki viat teidän parisuhteessanne - kuten mies todennäköisesti on antanut ymmärtää - ehkä jopa kannustaa miestäsi keskustelemaan enemmän kanssasi. Rauhoittamaan tilanteen.
Mikäli olisi niin että miehesi ja tämän naisen välillä olisikin ollut jotain - tunteita, kevyt suhde, jotain - joutuu nainen nyt joka tapauksessa arvioimaan tilanteen ja oman asenteensa uudelleen. Kyseessä onkin kokonaisen perheen tulevaisuus, ehkä jopa kahden. Ehkä miehesi mahdollisen eron jälkeen vaatisi häntäkin päättämään oman liittonsa jatkosta - ja tähän en usko naisen olevan valmis.
Jos taas he ovatkin olleet tosissaan, ja ovat edelleen, ero olisi edessä mutta sinä olisit saanut asioille varmuuden etkä joutuisi enää 'roikkumaan löysässä hirressä' (Inhoan tätä sanontaa mutta minkäs teet - on kuitenkin kuvaava)
Missään tapauksessa miehesi ja tämän naisen suhde ei tule koskaan enää olemaan ennallaan, ja parhaassa tapauksessa sinä ja miehesi voitte jopa löytää toisenne uudelleen. Kuka tietää?
Mitä sinulla on menetettävää jos yrität?
(Myönnetään, osaan olla pirullinen tarvittaessa. Naisten välinen solidaarisuus, se että toistemme parisuhteita kunnioitetaan eikä niihin mennä väliin häsläämään, on minulle hyvin tärkeä asia - siksi mietin raskasta tilannettasi ja haluaisin sinua tukea)
Vierailija kirjoitti:
Minä ottaisin yhteyttä tuohon työkaverinaiseen ja pyytäisin hänet mahdollisimman ystävällisesti vaikkapa kahville tai lounaalle.
Kaupungille, ei kummankaan kotiin.Korostaisin sitä että arvostaisin hänen näkemyksiään miehen läheisenä ja luotettuna ystävänä, kertoisin avoimesti miten olen itse menettänyt keskusteluyhteyden mieheeni, ja että tilanne on raskas koska edelleen syvästi rakastan miestäni - ja että tiedän hänenkin edelleen rakastavan minua.
Ja ettei mies haluaisi rikkoa perhettämme (en käyttäisi sanaa "erota" vaan korostaisin nimenomaan perheyhteyttä), mutta olevani itse nyt epävarma jatkamisen suhteen.Kysyisin tämän naisen neuvoa, taas korostaisin että 'miehen ystävänä'.
Alleviivaisin, etten halua rikkoa heidän keskinäistä luottamustaan, ettei naisen tarvitse kertoa mitä mies on hänelle puhunut, vaan koska uskoisin hänenKIN toivovan miehelle pelkkää hyvää, kuten itsekin toivon.
Meidän kaikkien, _koko perheen _ vuoksi.(*Tässä vaiheessa näyttäisin suloisimmat kuvat lapsistamme - ja hups! lompakossani olisi näkyvällä paikalla myös herkin ja rakastavin yhteiskuva minusta ja miehestä*)
Olisin tyyni, rauhallinen ja selkeästi osoittaisin ettei pieneen mieleenikään juolahtaisi kuvitella että tällä _vanhemmalla ja perheellisellä_ naisella voisi olla suhde (!) mieheni kanssa.
Korostaisin sen sijaan sitä miten mies on aina hehkuttanut saamiaan hyviä neuvoja tältä _Vanhemmalta ja Kokeneemmalta Rouvalta_.
(*Lähetit ap jo sen viestin, en ole unohtanut. Voit kuitenkin kääntää asian voitoksesi, pyytää tapaamistakin osittain sen varjolla että haluat pyytää anteeksi, ja jos viestissä on viitteitä siitä että olisit epäillyt heidän välisensä suhteen laatua, korosta vain kuinka totaalisen sekaisin tämä tilanne sinut välillä saa. Muista naurahtaa epäuskoisesti pelkällä aiemmalle epäilyksellesi!*)
Jos nainen on miehesi tosi ystävä, hän kuuntelee mitä sinulla on sanottavana ja varmastikin pohtii asioita myöhemmin itsekseen.
Mikäli hänellä on minkäänlaista moraalia tai empatiakykyä, hän ymmärtää tilanteen ja jopa väistyy sivummalle. Ei enää leiki ja flittaile miehesi kanssa kuten ennen, ei kevytmielisesti käytä miestäsi oman itsetuntonsa kohottamiseen.Ehkä ei myöskään enää usko että sinussa on välttämättä kaikki viat teidän parisuhteessanne - kuten mies todennäköisesti on antanut ymmärtää - ehkä jopa kannustaa miestäsi keskustelemaan enemmän kanssasi. Rauhoittamaan tilanteen.
Mikäli olisi niin että miehesi ja tämän naisen välillä olisikin ollut jotain - tunteita, kevyt suhde, jotain - joutuu nainen nyt joka tapauksessa arvioimaan tilanteen ja oman asenteensa uudelleen. Kyseessä onkin kokonaisen perheen tulevaisuus, ehkä jopa kahden. Ehkä miehesi mahdollisen eron jälkeen vaatisi häntäkin päättämään oman liittonsa jatkosta - ja tähän en usko naisen olevan valmis.
Jos taas he ovatkin olleet tosissaan, ja ovat edelleen, ero olisi edessä mutta sinä olisit saanut asioille varmuuden etkä joutuisi enää 'roikkumaan löysässä hirressä' (Inhoan tätä sanontaa mutta minkäs teet - on kuitenkin kuvaava)
Missään tapauksessa miehesi ja tämän naisen suhde ei tule koskaan enää olemaan ennallaan, ja parhaassa tapauksessa sinä ja miehesi voitte jopa löytää toisenne uudelleen. Kuka tietää?
Mitä sinulla on menetettävää jos yrität?
(Myönnetään, osaan olla pirullinen tarvittaessa. Naisten välinen solidaarisuus, se että toistemme parisuhteita kunnioitetaan eikä niihin mennä väliin häsläämään, on minulle hyvin tärkeä asia - siksi mietin raskasta tilannettasi ja haluaisin sinua tukea)
Jos vaikuttaa hämmentävältä konseptilta niin selvennykseksi:
Sinä siis vain esitättäisit ystävällismielistä.
Olemalla vahva, saat tilanteen takaisin omiin käsiisi ja olemalla vahva, saat miehesi näkemään sinut uudelleen.
Tämä on vain yksi mahdollinen tapa toimia, sinä tiedät mikä on itsellesi se oikea.
Opin kyseisen ratkaisumallin seuraamalla sivusta läheisen ystävättäreni kriisiä jossa asetelma oli lähes identtinen sinun tilanteesi kanssa.
Siitä on nyt suunnilleen yksitoista vuotta.
Kovaa työtä ja molemminpuolista anteeksiantoa tarvittiin, mutta tänäkin päivänä he ovat yhä onnellisesti yhdessä.
Mutta on tilanteita jolloin vaimo ei ole se ykkösvaihtoehto eikä sellaiseksi enää tule vaikka olisi mitä terapiaa käyty. Ihmiset ihastuvat, rakastuvat ja eroavat. Kun on molemminpuolinen vahva rakastuminen kyseessä niin se on sitten siinä, halusitte tai ette. Toki ennen eroa on käyty läpi mitä se kummallekin tarkoittaa, miten lapset ja jopa se jätetty puoliso pärjäävät, mikä on oma rooli eron jälkeen siinä. Mutta kun toista ei voi omistaa, kyllä ap sinäkään et omista miestäsi etkä hänen tunteitaan. Kun iso rakkaus tulee niin se vie mukanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ottaisin yhteyttä tuohon työkaverinaiseen ja pyytäisin hänet mahdollisimman ystävällisesti vaikkapa kahville tai lounaalle.
Kaupungille, ei kummankaan kotiin.Korostaisin sitä että arvostaisin hänen näkemyksiään miehen läheisenä ja luotettuna ystävänä, kertoisin avoimesti miten olen itse menettänyt keskusteluyhteyden mieheeni, ja että tilanne on raskas koska edelleen syvästi rakastan miestäni - ja että tiedän hänenkin edelleen rakastavan minua.
Ja ettei mies haluaisi rikkoa perhettämme (en käyttäisi sanaa "erota" vaan korostaisin nimenomaan perheyhteyttä), mutta olevani itse nyt epävarma jatkamisen suhteen.Kysyisin tämän naisen neuvoa, taas korostaisin että 'miehen ystävänä'.
Alleviivaisin, etten halua rikkoa heidän keskinäistä luottamustaan, ettei naisen tarvitse kertoa mitä mies on hänelle puhunut, vaan koska uskoisin hänenKIN toivovan miehelle pelkkää hyvää, kuten itsekin toivon.
Meidän kaikkien, _koko perheen _ vuoksi.(*Tässä vaiheessa näyttäisin suloisimmat kuvat lapsistamme - ja hups! lompakossani olisi näkyvällä paikalla myös herkin ja rakastavin yhteiskuva minusta ja miehestä*)
Olisin tyyni, rauhallinen ja selkeästi osoittaisin ettei pieneen mieleenikään juolahtaisi kuvitella että tällä _vanhemmalla ja perheellisellä_ naisella voisi olla suhde (!) mieheni kanssa.
Korostaisin sen sijaan sitä miten mies on aina hehkuttanut saamiaan hyviä neuvoja tältä _Vanhemmalta ja Kokeneemmalta Rouvalta_.
(*Lähetit ap jo sen viestin, en ole unohtanut. Voit kuitenkin kääntää asian voitoksesi, pyytää tapaamistakin osittain sen varjolla että haluat pyytää anteeksi, ja jos viestissä on viitteitä siitä että olisit epäillyt heidän välisensä suhteen laatua, korosta vain kuinka totaalisen sekaisin tämä tilanne sinut välillä saa. Muista naurahtaa epäuskoisesti pelkällä aiemmalle epäilyksellesi!*)
Jos nainen on miehesi tosi ystävä, hän kuuntelee mitä sinulla on sanottavana ja varmastikin pohtii asioita myöhemmin itsekseen.
Mikäli hänellä on minkäänlaista moraalia tai empatiakykyä, hän ymmärtää tilanteen ja jopa väistyy sivummalle. Ei enää leiki ja flittaile miehesi kanssa kuten ennen, ei kevytmielisesti käytä miestäsi oman itsetuntonsa kohottamiseen.Ehkä ei myöskään enää usko että sinussa on välttämättä kaikki viat teidän parisuhteessanne - kuten mies todennäköisesti on antanut ymmärtää - ehkä jopa kannustaa miestäsi keskustelemaan enemmän kanssasi. Rauhoittamaan tilanteen.
Mikäli olisi niin että miehesi ja tämän naisen välillä olisikin ollut jotain - tunteita, kevyt suhde, jotain - joutuu nainen nyt joka tapauksessa arvioimaan tilanteen ja oman asenteensa uudelleen. Kyseessä onkin kokonaisen perheen tulevaisuus, ehkä jopa kahden. Ehkä miehesi mahdollisen eron jälkeen vaatisi häntäkin päättämään oman liittonsa jatkosta - ja tähän en usko naisen olevan valmis.
Jos taas he ovatkin olleet tosissaan, ja ovat edelleen, ero olisi edessä mutta sinä olisit saanut asioille varmuuden etkä joutuisi enää 'roikkumaan löysässä hirressä' (Inhoan tätä sanontaa mutta minkäs teet - on kuitenkin kuvaava)
Missään tapauksessa miehesi ja tämän naisen suhde ei tule koskaan enää olemaan ennallaan, ja parhaassa tapauksessa sinä ja miehesi voitte jopa löytää toisenne uudelleen. Kuka tietää?
Mitä sinulla on menetettävää jos yrität?
(Myönnetään, osaan olla pirullinen tarvittaessa. Naisten välinen solidaarisuus, se että toistemme parisuhteita kunnioitetaan eikä niihin mennä väliin häsläämään, on minulle hyvin tärkeä asia - siksi mietin raskasta tilannettasi ja haluaisin sinua tukea)
Jos vaikuttaa hämmentävältä konseptilta niin selvennykseksi:
Sinä siis vain esitättäisit ystävällismielistä.
Olemalla vahva, saat tilanteen takaisin omiin käsiisi ja olemalla vahva, saat miehesi näkemään sinut uudelleen.Tämä on vain yksi mahdollinen tapa toimia, sinä tiedät mikä on itsellesi se oikea.
Opin kyseisen ratkaisumallin seuraamalla sivusta läheisen ystävättäreni kriisiä jossa asetelma oli lähes identtinen sinun tilanteesi kanssa.
Siitä on nyt suunnilleen yksitoista vuotta.
Kovaa työtä ja molemminpuolista anteeksiantoa tarvittiin, mutta tänäkin päivänä he ovat yhä onnellisesti yhdessä.
Viestini naiselle siis oli asiaa avaava mutten syyttänyt sanallakaan mistään suhteesta tai edes epäilyä siitä. Vain se miten mieheni uskoutuminen hänelle on vaikuttanut ja että olisin toivonut saavani tietää itse ne asiat. Ja pyysin etteivät keskustelisi mieheni kanssa enää minusta tai parisuhteestamme. Ei muuta. Että sinällään suunnitelmasi voisi ollakin toimiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahden ihmisen parisuhdeongelmiin ei ole ratkaisu se, että mies "avautuu" niistä toiselle naiselle. Minä kokisin tuossa kohtaa, että luottamus on petetty, minun henkilökohtaisia asioita on kerrottu täysin vieraalle osapuolelle.
Todennäköisesti he virittelevät suhdetta. Vieras ihminen tuntuu kuuntelevan ja ymmärtävän niin hyvin ja paljon paremmin kuin oma vaimo... Tuostahan se alkaa. "vaimo ei ymmärrä minua"...
Peli poikki nyt heti. Valitkoon sen toisen naisen tai sinut.
?? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ottaisin yhteyttä tuohon työkaverinaiseen ja pyytäisin hänet mahdollisimman ystävällisesti vaikkapa kahville tai lounaalle.
Kaupungille, ei kummankaan kotiin.Korostaisin sitä että arvostaisin hänen näkemyksiään miehen läheisenä ja luotettuna ystävänä, kertoisin avoimesti miten olen itse menettänyt keskusteluyhteyden mieheeni, ja että tilanne on raskas koska edelleen syvästi rakastan miestäni - ja että tiedän hänenkin edelleen rakastavan minua.
Ja ettei mies haluaisi rikkoa perhettämme (en käyttäisi sanaa "erota" vaan korostaisin nimenomaan perheyhteyttä), mutta olevani itse nyt epävarma jatkamisen suhteen.Kysyisin tämän naisen neuvoa, taas korostaisin että 'miehen ystävänä'.
Alleviivaisin, etten halua rikkoa heidän keskinäistä luottamustaan, ettei naisen tarvitse kertoa mitä mies on hänelle puhunut, vaan koska uskoisin hänenKIN toivovan miehelle pelkkää hyvää, kuten itsekin toivon.
Meidän kaikkien, _koko perheen _ vuoksi.(*Tässä vaiheessa näyttäisin suloisimmat kuvat lapsistamme - ja hups! lompakossani olisi näkyvällä paikalla myös herkin ja rakastavin yhteiskuva minusta ja miehestä*)
Olisin tyyni, rauhallinen ja selkeästi osoittaisin ettei pieneen mieleenikään juolahtaisi kuvitella että tällä _vanhemmalla ja perheellisellä_ naisella voisi olla suhde (!) mieheni kanssa.
Korostaisin sen sijaan sitä miten mies on aina hehkuttanut saamiaan hyviä neuvoja tältä _Vanhemmalta ja Kokeneemmalta Rouvalta_.
(*Lähetit ap jo sen viestin, en ole unohtanut. Voit kuitenkin kääntää asian voitoksesi, pyytää tapaamistakin osittain sen varjolla että haluat pyytää anteeksi, ja jos viestissä on viitteitä siitä että olisit epäillyt heidän välisensä suhteen laatua, korosta vain kuinka totaalisen sekaisin tämä tilanne sinut välillä saa. Muista naurahtaa epäuskoisesti pelkällä aiemmalle epäilyksellesi!*)
Jos nainen on miehesi tosi ystävä, hän kuuntelee mitä sinulla on sanottavana ja varmastikin pohtii asioita myöhemmin itsekseen.
Mikäli hänellä on minkäänlaista moraalia tai empatiakykyä, hän ymmärtää tilanteen ja jopa väistyy sivummalle. Ei enää leiki ja flittaile miehesi kanssa kuten ennen, ei kevytmielisesti käytä miestäsi oman itsetuntonsa kohottamiseen.Ehkä ei myöskään enää usko että sinussa on välttämättä kaikki viat teidän parisuhteessanne - kuten mies todennäköisesti on antanut ymmärtää - ehkä jopa kannustaa miestäsi keskustelemaan enemmän kanssasi. Rauhoittamaan tilanteen.
Mikäli olisi niin että miehesi ja tämän naisen välillä olisikin ollut jotain - tunteita, kevyt suhde, jotain - joutuu nainen nyt joka tapauksessa arvioimaan tilanteen ja oman asenteensa uudelleen. Kyseessä onkin kokonaisen perheen tulevaisuus, ehkä jopa kahden. Ehkä miehesi mahdollisen eron jälkeen vaatisi häntäkin päättämään oman liittonsa jatkosta - ja tähän en usko naisen olevan valmis.
Jos taas he ovatkin olleet tosissaan, ja ovat edelleen, ero olisi edessä mutta sinä olisit saanut asioille varmuuden etkä joutuisi enää 'roikkumaan löysässä hirressä' (Inhoan tätä sanontaa mutta minkäs teet - on kuitenkin kuvaava)
Missään tapauksessa miehesi ja tämän naisen suhde ei tule koskaan enää olemaan ennallaan, ja parhaassa tapauksessa sinä ja miehesi voitte jopa löytää toisenne uudelleen. Kuka tietää?
Mitä sinulla on menetettävää jos yrität?
(Myönnetään, osaan olla pirullinen tarvittaessa. Naisten välinen solidaarisuus, se että toistemme parisuhteita kunnioitetaan eikä niihin mennä väliin häsläämään, on minulle hyvin tärkeä asia - siksi mietin raskasta tilannettasi ja haluaisin sinua tukea)
Jos vaikuttaa hämmentävältä konseptilta niin selvennykseksi:
Sinä siis vain esitättäisit ystävällismielistä.
Olemalla vahva, saat tilanteen takaisin omiin käsiisi ja olemalla vahva, saat miehesi näkemään sinut uudelleen.Tämä on vain yksi mahdollinen tapa toimia, sinä tiedät mikä on itsellesi se oikea.
Opin kyseisen ratkaisumallin seuraamalla sivusta läheisen ystävättäreni kriisiä jossa asetelma oli lähes identtinen sinun tilanteesi kanssa.
Siitä on nyt suunnilleen yksitoista vuotta.
Kovaa työtä ja molemminpuolista anteeksiantoa tarvittiin, mutta tänäkin päivänä he ovat yhä onnellisesti yhdessä.Viestini naiselle siis oli asiaa avaava mutten syyttänyt sanallakaan mistään suhteesta tai edes epäilyä siitä. Vain se miten mieheni uskoutuminen hänelle on vaikuttanut ja että olisin toivonut saavani tietää itse ne asiat. Ja pyysin etteivät keskustelisi mieheni kanssa enää minusta tai parisuhteestamme. Ei muuta. Että sinällään suunnitelmasi voisi ollakin toimiva.
Miksi tämä asia kohdistetaan ap:n aviokriisin ulkopuolelle, tuohon ystävänaiseen? mies varmasti nauttii keskusteluista naisen kanssa, mutta jos he ovat vain ystäviä, on naiseen kohdistuvat pyynnöt ja ukaasit naurettavia: mikset ap käy asioita kunnolla läpi OMAN MIEHESI KANSSA? Ei se ystävänainen voi teidän suhdetta korjata. Kerroit itse että ongelmia on ollut ennen tätä ystävänaistakin. Välttelet miehesi ja todellisen ongelman kohtaamista, käymällä asiaa läpi ystävänaisen kanssa, vaikka miehen kanssa sinun pitäisi jutella. Ystävänainen voi häipyä kuvioista, mutta teidän suhteenne ongelmat eivät sillä poistu. Muutenkin vähän kyseenalaista määritellä, kenen kanssa saa olla ystävä. Toista ei voi omistaa. Jos mies puhuisi ystävämiehelle, olisiko se eri asia? Ehkä vääntäisit ap siitäkin mustasukkaisuutta jotenkin? Eikö tärkeintä olisi tehdä omasta parisuhteesta hyvä ja korjata ne ongelmat siellä, kuin syytellä toisia? Tällä menolla menette vain ojasta allikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka sanoi etten ole käynyt asiaa läpi oman mieheni kanssa?
?? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ottaisin yhteyttä tuohon työkaverinaiseen ja pyytäisin hänet mahdollisimman ystävällisesti vaikkapa kahville tai lounaalle.
Kaupungille, ei kummankaan kotiin.Korostaisin sitä että arvostaisin hänen näkemyksiään miehen läheisenä ja luotettuna ystävänä, kertoisin avoimesti miten olen itse menettänyt keskusteluyhteyden mieheeni, ja että tilanne on raskas koska edelleen syvästi rakastan miestäni - ja että tiedän hänenkin edelleen rakastavan minua.
Ja ettei mies haluaisi rikkoa perhettämme (en käyttäisi sanaa "erota" vaan korostaisin nimenomaan perheyhteyttä), mutta olevani itse nyt epävarma jatkamisen suhteen.Kysyisin tämän naisen neuvoa, taas korostaisin että 'miehen ystävänä'.
Alleviivaisin, etten halua rikkoa heidän keskinäistä luottamustaan, ettei naisen tarvitse kertoa mitä mies on hänelle puhunut, vaan koska uskoisin hänenKIN toivovan miehelle pelkkää hyvää, kuten itsekin toivon.
Meidän kaikkien, _koko perheen _ vuoksi.(*Tässä vaiheessa näyttäisin suloisimmat kuvat lapsistamme - ja hups! lompakossani olisi näkyvällä paikalla myös herkin ja rakastavin yhteiskuva minusta ja miehestä*)
Olisin tyyni, rauhallinen ja selkeästi osoittaisin ettei pieneen mieleenikään juolahtaisi kuvitella että tällä _vanhemmalla ja perheellisellä_ naisella voisi olla suhde (!) mieheni kanssa.
Korostaisin sen sijaan sitä miten mies on aina hehkuttanut saamiaan hyviä neuvoja tältä _Vanhemmalta ja Kokeneemmalta Rouvalta_.
(*Lähetit ap jo sen viestin, en ole unohtanut. Voit kuitenkin kääntää asian voitoksesi, pyytää tapaamistakin osittain sen varjolla että haluat pyytää anteeksi, ja jos viestissä on viitteitä siitä että olisit epäillyt heidän välisensä suhteen laatua, korosta vain kuinka totaalisen sekaisin tämä tilanne sinut välillä saa. Muista naurahtaa epäuskoisesti pelkällä aiemmalle epäilyksellesi!*)
Jos nainen on miehesi tosi ystävä, hän kuuntelee mitä sinulla on sanottavana ja varmastikin pohtii asioita myöhemmin itsekseen.
Mikäli hänellä on minkäänlaista moraalia tai empatiakykyä, hän ymmärtää tilanteen ja jopa väistyy sivummalle. Ei enää leiki ja flittaile miehesi kanssa kuten ennen, ei kevytmielisesti käytä miestäsi oman itsetuntonsa kohottamiseen.Ehkä ei myöskään enää usko että sinussa on välttämättä kaikki viat teidän parisuhteessanne - kuten mies todennäköisesti on antanut ymmärtää - ehkä jopa kannustaa miestäsi keskustelemaan enemmän kanssasi. Rauhoittamaan tilanteen.
Mikäli olisi niin että miehesi ja tämän naisen välillä olisikin ollut jotain - tunteita, kevyt suhde, jotain - joutuu nainen nyt joka tapauksessa arvioimaan tilanteen ja oman asenteensa uudelleen. Kyseessä onkin kokonaisen perheen tulevaisuus, ehkä jopa kahden. Ehkä miehesi mahdollisen eron jälkeen vaatisi häntäkin päättämään oman liittonsa jatkosta - ja tähän en usko naisen olevan valmis.
Jos taas he ovatkin olleet tosissaan, ja ovat edelleen, ero olisi edessä mutta sinä olisit saanut asioille varmuuden etkä joutuisi enää 'roikkumaan löysässä hirressä' (Inhoan tätä sanontaa mutta minkäs teet - on kuitenkin kuvaava)
Missään tapauksessa miehesi ja tämän naisen suhde ei tule koskaan enää olemaan ennallaan, ja parhaassa tapauksessa sinä ja miehesi voitte jopa löytää toisenne uudelleen. Kuka tietää?
Mitä sinulla on menetettävää jos yrität?
(Myönnetään, osaan olla pirullinen tarvittaessa. Naisten välinen solidaarisuus, se että toistemme parisuhteita kunnioitetaan eikä niihin mennä väliin häsläämään, on minulle hyvin tärkeä asia - siksi mietin raskasta tilannettasi ja haluaisin sinua tukea)
Jos vaikuttaa hämmentävältä konseptilta niin selvennykseksi:
Sinä siis vain esitättäisit ystävällismielistä.
Olemalla vahva, saat tilanteen takaisin omiin käsiisi ja olemalla vahva, saat miehesi näkemään sinut uudelleen.Tämä on vain yksi mahdollinen tapa toimia, sinä tiedät mikä on itsellesi se oikea.
Opin kyseisen ratkaisumallin seuraamalla sivusta läheisen ystävättäreni kriisiä jossa asetelma oli lähes identtinen sinun tilanteesi kanssa.
Siitä on nyt suunnilleen yksitoista vuotta.
Kovaa työtä ja molemminpuolista anteeksiantoa tarvittiin, mutta tänäkin päivänä he ovat yhä onnellisesti yhdessä.Viestini naiselle siis oli asiaa avaava mutten syyttänyt sanallakaan mistään suhteesta tai edes epäilyä siitä. Vain se miten mieheni uskoutuminen hänelle on vaikuttanut ja että olisin toivonut saavani tietää itse ne asiat. Ja pyysin etteivät keskustelisi mieheni kanssa enää minusta tai parisuhteestamme. Ei muuta. Että sinällään suunnitelmasi voisi ollakin toimiva.
Miltä sinusta tuntuisi jos miehesi kieltäisi sinua, ettet saa puhua enää ystävillesi hänestä tai teidän suhteestanne? Itse kirjoitat av-palstalle suhteestanne. Kohtuutonta määrittää rajoja sille, mistä asioista saa luottamuksella ystävälle avautua. Se on vallankäyttöä. Jokaisella ihmisellä on tarve puhua jollekin. Jospa miehelläsi ei ole sellaisia miesystäviä kelle puhua, naisen kanssa on aivan erilaista keskustella esimerkiksi suhdeasioista. Onko tullut mieleen että miehesi hakee keskusteluilla uusia näkökulmia ja helpotusta omaan oloonsa? Teidän suhteessanne on ongelma. Älä hauku vääriä puita ja menetä suhdettanne kokonaan siinä matkan varrella. Nyt miehen kanssa kunnolla kissa pöydälle, jutelkaa rehellisesti missä mennään ja mitä haluatte elämältä, niin yksilöinä kuin yhdessä. Toisen vapauden rajoittaminen (et saa olla ystävä tuon kaa, tuon kaa saat mutta et saa puhua tästä ja tuosta) on vallankäyttöä, eikä kukaan pidä tuollaisen vallankäytön kohteena olemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trine kirjoitti:
Kahden ihmisen parisuhdeongelmiin ei ole ratkaisu se, että mies "avautuu" niistä toiselle naiselle. Minä kokisin tuossa kohtaa, että luottamus on petetty, minun henkilökohtaisia asioita on kerrottu täysin vieraalle osapuolelle.
Todennäköisesti he virittelevät suhdetta. Vieras ihminen tuntuu kuuntelevan ja ymmärtävän niin hyvin ja paljon paremmin kuin oma vaimo... Tuostahan se alkaa. "vaimo ei ymmärrä minua"...
Peli poikki nyt heti. Valitkoon sen toisen naisen tai sinut.
Postitin avioeropaperit. Meillä on harkintavaihe aikaa saada tai olla saamatta asiat toimimaan. Samoin miehen on toiminnallaan saatava luottamus takaisin koskien tuota ystävyyssuhdetta.
Tässä alkuperäisen viestin kirjoittaja. En tiedä oikein mitä ajattelen osasta vastauksia.
Esitin eilen kysymyksen miehelleni. Hyvä ystäväni kehotti kysymään mieheltä, että hyväksyisikö hän jos minulla olisi miespuolinen ystävä, jonka kanssa olisi samanlainen ystävyyssuhde ja kaikki ne samat tapahtumat kuin heillä. Eli jos minä olisinkin mieheni tilalla ja mies minun.
Vastaus oli, että ei. Mieheni ei hyväksyisi samanlaista ystävyyttä samoine tapahtumineen minun kohdallani ollenkaan.
Pikku vinkki. Perusta oma ketju.