Lue keskustelun säännöt.
mun sydän on särkymyt mies jättämässä yli 20 v jälkeen
30.07.2016 |
Löysi toisen naisen petti ja jäi kiinni vasta kun löysin selkeät todisteet mitä ei pitänyt kieltää. lupauksesta huolimatta oli jatkanut suhdetta. Ite hyysännyt miestä koko ajan et olis tyytyväisempi. Tullut jotenkin ilkkeeks parin vuoden aikana. Ennen täysin perheelle omistautuva mies joka kyllä halunnut tehdä itsekseenkin asioita ja se hyvässä hengessä suotu puolin ja toisin.
Nyt sit piti viikkokausia löysässä hirressä ja tuhos mun itsetunnon kun ei oikeen osannut päättää jääkö perheen luo. Nyt ei oo itse kertonut lapsille mitään mulle sanonut et ero tulee. Olen aivan rikki olin 18v kun tavattiin ja koko elämäni perusta avioliitto ja perhe. En mä siis ikinä erojakaan aiemmin kokenut ja koen olevani jotenkin vanhanaikanen. Haluan aina ajatella hyvää huonostakin asiasta ja olin valmis tekemään parisuhteen eteen töitä. Ei tällasta hienoa perhettä voi hajottaa.
Jään henkisesti ja naisena ihan yksin. taloudellisesti aina ollut turvattu elämä. Nyt ei enää siinäkin muo petetty.
Viime yön oli pois ja ollen täysin murtunut et 25v ei merkinnyt mitään.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Antaisitko nyt, jos vielä voisit ?
Pilkku kipiänä, en enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että pääsit tollasesta siasta eroon. Hetken se sattuu, mutta kohta oot niin onnellinen siitä, että toi kusipää on historiaa. Sä ja sun lapset ansaitsette paremman miehen/isän.
Kyllä sinä siitä selviät!
Itsekin olen eronnut kolmenkymmenen yhdessäolovuoden jälkeen ja vaikka aluksi tuntui mahdottomalta saada nenä pinnan yläpuolelle taas, olen nyt erittäin tyytyväinen elämääni.
Yritin vuosikaudet, hampaat irvessä, saada liitomme säilymään luottamuksen puutteesta huolimatta. Olin tottunut ja kiintynyt ja varmaan läheisriippuvainenkin. Kun mies sitten, varmaan ihan tarkoituksella, repäisi oikein kunnolla, eikä tilanne antanut minulle enää mitään muuta mahdollisuutta kuin lähteä liitosta, lähdin. Miehessä ei ollut munaa itse ilmoittaa toisen naisen olevan tärkeämpi, mutta teot puhuivat kyllä. Vastuu erosta jäi minulle, mutta kaiken tapahtuneen jälkeen ei syyllisyyttä.
Eron tultua voimaan havahtui mieskin, että mites tässä näin kävi! Ei se hänen suhteensa kauempaa kestänyt, mutta takaisin en miestä tietenkään enää huolinut.
No, onneksi kävi! tapasin myöhemmin luotettavan miehen ja hänen kansaan olen elänyt jo 15 vuotta. Enää ei tarvitse aamuyöllä vahtia kelloa ja odotella mahdollisesti kotiin retkiltään palaavaa. En tuossa nuoruuden avioliitossani vain tiennyt paremmasta, normaalista ihmissuhteesta.
Osaanpahan nyt antaa arvon tälle nykyiselle miehelle.
Toivotan sinulle voimia ja itsekunnioitusta. Aluksi sattuu, mutta kyllä elämä kantaa! Tarvitset nyt ystäviesi tukea.
Antaisitko nyt, jos vielä voisit ?