Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa kielioppiknoppeja, joita kaikki ei ehkä tiedä
28.07.2016 |
Tässä omani:
Oikein: Ompi, onpa
Väärin: Onpi, ompa
Kommentit (185)
Haisee/maistuu/näyttää/tuntuu pahaLTA, ei pahaLLE!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin, edellä mainittu, yllä mainittu, Irakin sota, Ruotsin-matka, 12-vuotias, 12 vuotta, 50 kiloa, 50-kiloinen...
Kiitos, tuli ilmeisesti selvyys jo pitkään kiusanneeseen vaivaan eli löytyi vihdoin oikea asu Suomen-matkalle. Lähtee käyttöön, ellei tule vastalauseita.
Toinen hieman epäintuitiivinen on "Suomen Saksan-suurlähetystö" (ja tämähän on siis se suurlähetystö joka on Berliinissä).
Muotoilisin mieluummin esim. Suomessa sijaitseva Saksan suurlähetystö. Väliviivaa siihen ei missään tapauksessa tule.
T:kielitieteilijä
Kääk! Miten muka voit olla kielitieteilijä, minkä kielen?
Tuo tarkoittaa SUOMEN suurlähetystöä Saksassa ja kyllä on tavallinen tapa kirjoittaa Suomen Saksan-suurlähetystö.
"Yhdysmerkin käyttö selventää usein etenkin silloin, kun erisnimen genetiiviä edeltää toinen genetiivimäärite."
Olet oikeassa.
Kumpikin itseään kielitieteilijäksi tituleeraava taitaa olla vielä melko nuori, ja siksi kokemus yhteiskunnallisista instituutioista ja toiminnoista puuttuu. Politiikan ja diplomatian kielessä on paljon muotoja, jotka voivat nuorten kielitieteilijäin korviin kuulostaa kielenvastaisilta, mutta jotka ovat täysin vakiintuneita käytössä ja joilla on erityinen merkitys. Samoin on tietysti kaikilla erityisaloilla, sotilaallisissa asioissa, juridiikan kielessä, tekniikan kielessä jne.
Pitäisi aina tuntea se kenttä, jonka kieltä kommentoi.
Tästähän tuli mielenkiintoinen keskustelu. Piti oikein tarkistaa ja tutkia asiaa enemmän itsekin. Ainakin Suomen ulkoasiainministeiön sivuilla käytetään kyllä ihan muotoa Suomen Saksan suurlähetystö. Ehkä sitten vauvapalstalaiset tietävät asian kuitenkin paremmin kuin ministeriössä? Suomen kielessä on sääntöjä ja ohjeistuksia kielioppiin, joita ei aina kuitenkaan sellaisenaan voi soveltaa. Tässä vielä varmuudeksi linkki sivulle, missä tuo ministeriön käyttämä muoto lukee.
http://www.finlande.nl/public/default.aspx?contentid=87333&nodeid=35916…
Vierailija kirjoitti:
Haisee/maistuu/näyttää/tuntuu pahaLTA, ei pahaLLE!
Itseasiassa, molempi parempi. Jep, deal with it.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin, edellä mainittu, yllä mainittu, Irakin sota, Ruotsin-matka, 12-vuotias, 12 vuotta, 50 kiloa, 50-kiloinen...
Kiitos, tuli ilmeisesti selvyys jo pitkään kiusanneeseen vaivaan eli löytyi vihdoin oikea asu Suomen-matkalle. Lähtee käyttöön, ellei tule vastalauseita.
Toinen hieman epäintuitiivinen on "Suomen Saksan-suurlähetystö" (ja tämähän on siis se suurlähetystö joka on Berliinissä).
Muotoilisin mieluummin esim. Suomessa sijaitseva Saksan suurlähetystö. Väliviivaa siihen ei missään tapauksessa tule.
T:kielitieteilijä
Kääk! Miten muka voit olla kielitieteilijä, minkä kielen?
Tuo tarkoittaa SUOMEN suurlähetystöä Saksassa ja kyllä on tavallinen tapa kirjoittaa Suomen Saksan-suurlähetystö.
"Yhdysmerkin käyttö selventää usein etenkin silloin, kun erisnimen genetiiviä edeltää toinen genetiivimäärite."
Olet oikeassa.
Kumpikin itseään kielitieteilijäksi tituleeraava taitaa olla vielä melko nuori, ja siksi kokemus yhteiskunnallisista instituutioista ja toiminnoista puuttuu. Politiikan ja diplomatian kielessä on paljon muotoja, jotka voivat nuorten kielitieteilijäin korviin kuulostaa kielenvastaisilta, mutta jotka ovat täysin vakiintuneita käytössä ja joilla on erityinen merkitys. Samoin on tietysti kaikilla erityisaloilla, sotilaallisissa asioissa, juridiikan kielessä, tekniikan kielessä jne.
Pitäisi aina tuntea se kenttä, jonka kieltä kommentoi.
Tästähän tuli mielenkiintoinen keskustelu. Piti oikein tarkistaa ja tutkia asiaa enemmän itsekin. Ainakin Suomen ulkoasiainministeiön sivuilla käytetään kyllä ihan muotoa Suomen Saksan suurlähetystö. Ehkä sitten vauvapalstalaiset tietävät asian kuitenkin paremmin kuin ministeriössä? Suomen kielessä on sääntöjä ja ohjeistuksia kielioppiin, joita ei aina kuitenkaan sellaisenaan voi soveltaa. Tässä vielä varmuudeksi linkki sivulle, missä tuo ministeriön käyttämä muoto lukee.
http://www.finlande.nl/public/default.aspx?contentid=87333&nodeid=35916…
Ja siis terveisin se eka kielitieteilijä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin, edellä mainittu, yllä mainittu, Irakin sota, Ruotsin-matka, 12-vuotias, 12 vuotta, 50 kiloa, 50-kiloinen...
Kiitos, tuli ilmeisesti selvyys jo pitkään kiusanneeseen vaivaan eli löytyi vihdoin oikea asu Suomen-matkalle. Lähtee käyttöön, ellei tule vastalauseita.
Toinen hieman epäintuitiivinen on "Suomen Saksan-suurlähetystö" (ja tämähän on siis se suurlähetystö joka on Berliinissä).
Muotoilisin mieluummin esim. Suomessa sijaitseva Saksan suurlähetystö. Väliviivaa siihen ei missään tapauksessa tule.
T:kielitieteilijä
Kääk! Miten muka voit olla kielitieteilijä, minkä kielen?
Tuo tarkoittaa SUOMEN suurlähetystöä Saksassa ja kyllä on tavallinen tapa kirjoittaa Suomen Saksan-suurlähetystö.
"Yhdysmerkin käyttö selventää usein etenkin silloin, kun erisnimen genetiiviä edeltää toinen genetiivimäärite."
Olet oikeassa.
Kumpikin itseään kielitieteilijäksi tituleeraava taitaa olla vielä melko nuori, ja siksi kokemus yhteiskunnallisista instituutioista ja toiminnoista puuttuu. Politiikan ja diplomatian kielessä on paljon muotoja, jotka voivat nuorten kielitieteilijäin korviin kuulostaa kielenvastaisilta, mutta jotka ovat täysin vakiintuneita käytössä ja joilla on erityinen merkitys. Samoin on tietysti kaikilla erityisaloilla, sotilaallisissa asioissa, juridiikan kielessä, tekniikan kielessä jne.
Pitäisi aina tuntea se kenttä, jonka kieltä kommentoi.
Tästähän tuli mielenkiintoinen keskustelu. Piti oikein tarkistaa ja tutkia asiaa enemmän itsekin. Ainakin Suomen ulkoasiainministeiön sivuilla käytetään kyllä ihan muotoa Suomen Saksan suurlähetystö. Ehkä sitten vauvapalstalaiset tietävät asian kuitenkin paremmin kuin ministeriössä? Suomen kielessä on sääntöjä ja ohjeistuksia kielioppiin, joita ei aina kuitenkaan sellaisenaan voi soveltaa. Tässä vielä varmuudeksi linkki sivulle, missä tuo ministeriön käyttämä muoto lukee.
http://www.finlande.nl/public/default.aspx?contentid=87333&nodeid=35916…
Minä, jolle vastasit, käyttäisin muotoa Suomen Saksan suurlähetystö. Oma kommenttini koski sekä sitä, ettäkö tuo olisi jotenkin monitulkintainen (ei ole, vaan aivan selvästi kyseessä on Suomen suurlähetystö Saksassa). Komppaan kyllä sinänsä sitä, että aina on sallittua epäselvyyksien välttämiseksi käyttää väliviivaa, vaikka sitä tavanomaisten sääntöjen mukaan ei tarvittaisi, kuten klassikkoesimerkissä koululais-kuri ja koulu-laiskuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samaistua = väärin
samastua = oikein
Nro 12 ihmettelee, mikäköhän tämänkin aloituksen tarkoitus lie on.
1. kuten nro 15 jo korjasikin, ei sanota lie on, vaan lienee
2. epäsuoran kysymyslauseen alkuun ei kirjoiteta / sanota konjunktiota että. Jos kysymyssana puuttuu, silloinkaan ei tule että-konjunktiota, vaan verbi + -ko-pääte aloittaa lauseen:
Nro 12 ihmetteleen, onko tällaisella aloituksella tarkoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin, edellä mainittu, yllä mainittu, Irakin sota, Ruotsin-matka, 12-vuotias, 12 vuotta, 50 kiloa, 50-kiloinen...
Kiitos, tuli ilmeisesti selvyys jo pitkään kiusanneeseen vaivaan eli löytyi vihdoin oikea asu Suomen-matkalle. Lähtee käyttöön, ellei tule vastalauseita.
Toinen hieman epäintuitiivinen on "Suomen Saksan-suurlähetystö" (ja tämähän on siis se suurlähetystö joka on Berliinissä).
Muotoilisin mieluummin esim. Suomessa sijaitseva Saksan suurlähetystö. Väliviivaa siihen ei missään tapauksessa tule.
T:kielitieteilijä
Pakko tulla kommentoimaan tähän, että "Suomen Saksan suurlähetystö" on aivan oikea muoto ja sillä voidaan periaatteessa tarkoittaa Suomessa olevaa Saksan suurlähetystöä kuin Saksassa olevaa Suomen suurlähetystöäkin. Väliviivaa ei tule, kuten mainitsitkin. Ilmaisu on tosin mielestänikin hieman tulkinnanvarainen ja siksi myös itse käyttäisin jotain muuta muotoa, ellei asia tulisi selville muusta yhteydestä.
T: se eka kielitieteilijä
Höpön löpön, ette te ainakaan suomen kielen kielioppia tai yhdyssanasääntöjä ole opinnoissanne opiskelleet.
t: Suomen kielen aineopintoja toimittajaopintojen yhteydessä Tampereen yliopistolla tehnyt ja siellä tämänkin muodon oikein oppinut:
Nominatiivi ja genetiivi yhdyssanan alkuosan muotoina ovat osittain erityneet. Nominatiivimuoto on merkitykseltään väljä, genetiivimuoto ilmaisee usein sijaintia:
Kiina-innostus, Bond-filmit
Tukholman-kirjeenvaihtaja, Suomen Lontoon-lähetystö
Ohjeen osat ovat seuraavat:
Bond-fani, Suomen Tukholman-suurlähettiläs"
Te toimittajanplantuthan ne pahimmat virheet kieliopissa teette. Päivittäin näkee painettua sanaa huonolla suomella. Ehkä tarvis enemmän kielioppia teidän koulutkseen.
Erkki Esimerkki kirjoitti:
samaistua = väärin
samastua = oikein
Tsori. Molemmat käy.
T: eka kielitieteilijä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nro 12 ihmettelee, mikäköhän tämänkin aloituksen tarkoitus lie on.
1. kuten nro 15 jo korjasikin, ei sanota lie on, vaan lienee
2. epäsuoran kysymyslauseen alkuun ei kirjoiteta / sanota konjunktiota että. Jos kysymyssana puuttuu, silloinkaan ei tule että-konjunktiota, vaan verbi + -ko-pääte aloittaa lauseen:
Nro 12 ihmetteleen, onko tällaisella aloituksella tarkoitusta.
Voi hyvänen aika...tuo lie on (ja liekö petti) on ihan yleinen vitsi palstalla, suluissa oleva viittaa tunnettuun klassikkoavaukseen.
Aina joku tosikko menee vipuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, onko tämä jo mainittu, mutta päivämäärien oikeinkirjoitus. Piste tulee sekä päivän että kuukauden perään! Tässä tehdään jatkuvasti virheitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin, edellä mainittu, yllä mainittu, Irakin sota, Ruotsin-matka, 12-vuotias, 12 vuotta, 50 kiloa, 50-kiloinen...
Kiitos, tuli ilmeisesti selvyys jo pitkään kiusanneeseen vaivaan eli löytyi vihdoin oikea asu Suomen-matkalle. Lähtee käyttöön, ellei tule vastalauseita.
Toinen hieman epäintuitiivinen on "Suomen Saksan-suurlähetystö" (ja tämähän on siis se suurlähetystö joka on Berliinissä).
Muotoilisin mieluummin esim. Suomessa sijaitseva Saksan suurlähetystö. Väliviivaa siihen ei missään tapauksessa tule.
T:kielitieteilijä
Kääk! Miten muka voit olla kielitieteilijä, minkä kielen?
Tuo tarkoittaa SUOMEN suurlähetystöä Saksassa ja kyllä on tavallinen tapa kirjoittaa Suomen Saksan-suurlähetystö.
"Yhdysmerkin käyttö selventää usein etenkin silloin, kun erisnimen genetiiviä edeltää toinen genetiivimäärite."
Olet oikeassa.
Kumpikin itseään kielitieteilijäksi tituleeraava taitaa olla vielä melko nuori, ja siksi kokemus yhteiskunnallisista instituutioista ja toiminnoista puuttuu. Politiikan ja diplomatian kielessä on paljon muotoja, jotka voivat nuorten kielitieteilijäin korviin kuulostaa kielenvastaisilta, mutta jotka ovat täysin vakiintuneita käytössä ja joilla on erityinen merkitys. Samoin on tietysti kaikilla erityisaloilla, sotilaallisissa asioissa, juridiikan kielessä, tekniikan kielessä jne.
Pitäisi aina tuntea se kenttä, jonka kieltä kommentoi.
Tästähän tuli mielenkiintoinen keskustelu. Piti oikein tarkistaa ja tutkia asiaa enemmän itsekin. Ainakin Suomen ulkoasiainministeiön sivuilla käytetään kyllä ihan muotoa Suomen Saksan suurlähetystö. Ehkä sitten vauvapalstalaiset tietävät asian kuitenkin paremmin kuin ministeriössä? Suomen kielessä on sääntöjä ja ohjeistuksia kielioppiin, joita ei aina kuitenkaan sellaisenaan voi soveltaa. Tässä vielä varmuudeksi linkki sivulle, missä tuo ministeriön käyttämä muoto lukee.
http://www.finlande.nl/public/default.aspx?contentid=87333&nodeid=35916…
Minä, jolle vastasit, käyttäisin muotoa Suomen Saksan suurlähetystö. Oma kommenttini koski sekä sitä, ettäkö tuo olisi jotenkin monitulkintainen (ei ole, vaan aivan selvästi kyseessä on Suomen suurlähetystö Saksassa). Komppaan kyllä sinänsä sitä, että aina on sallittua epäselvyyksien välttämiseksi käyttää väliviivaa, vaikka sitä tavanomaisten sääntöjen mukaan ei tarvittaisi, kuten klassikkoesimerkissä koululais-kuri ja koulu-laiskuri.
Totta kai oikea muoto on Suomen Saksan suurlähetystö, mutta päässään asian voi kääntää myös toisinpäin (Suomessa sijaitseva Saksan valtion suurlähetystö). Tämän takia varmaankin alkuperäinen kysyjä tätä myös ihmetteli. Siksi se siis voi olla monitulkintainen joillekin, vaikkei sinulle olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut mitään uutta vielä tässä ketjussa. Tosin olen kuusi vuotta opiskellut suomen kieltä. Hämmästyttävän usein ihmiset kirjoittavat "tottakai". Oikeamuoto on siis "totta kai". Sellainen hauska juttu jäi myös jostain syystä alkuopintojen ajoilta mieleen, että "lauantai" pitäisi suomen kielen sääntöjen mukaan kirjoittaa "lauvantai". On siis poikkeus säännöissä.
On huvittavaa, että esim. omat tekstiviestini tutuille ovat aivan hirveää kieltä. Kukaan ulkopuolinen ei uskoisi, että olen kielitieteilijä.
Nyt kun mainitsit, kumotaanko nykyisin vanha maan ja kielen suuria ja pieniä alkukirjaimia koskeva sääntö:
Suomi/Saksa/Italia on maa, Suomen/Saksan/Italian kieli on suomi/saksa/italia, suomenkieliset/saksankieliset/italiankieliset ovat Suomessa/Saksassa/Italiassa enemmistö jne.
Eli suomen kieli/saksan kieli/italian kieli p.o. yksinkertaisesti suomi/saksa/italia jne.
Hmm, en tiedä ymmärsinkö nyt täysin mitä tarkoitat. On yhtä oikein kirjoittaa suomen kieli kuin suomikin. Usein esimerkiksi lomakkeita täytettäessähän vastataan äidinkielen kohtaan "suomi". Tai vastaavasti sanot varmasti puhuvasi suomea, et suomen kieltä. Muotoon "Suomen kieli" (eli Suomi isolla) ei kirjoiteta kuin lauseen alussa. Ellei sitten muuteta hieman merkitystä, esim. Suomessa puhuttava kieli on.. Vastasinko kysymääsi asiaan yhtään?
Joo, tämä kiusaa ja en siis tiedä, mikä on suositus tai nykyoikein. Eli itselleni vierasta on puhua suomen kielestä ( tässä kirjoitusasussa), kun oikeasti tarkoitetaan vain ihan suomea (kieli). Sensijaan jos halutaan erityisesti mainita se maa (Suomi), miksi ei (enää?) ilmaista se sitten Suomen kieli? Erikseen yhdyssanana kirjoitusasu "suomenkielinen" on selkeä. Miksi siis sanotaan suomen kieli, eikä Suomen kieli tai suomi?
Kiitos kun vastailet näihin!
Vierailija kirjoitti:
"Hän omaa" on anglismi, joka on korvattava omistusrakenteella "hänellä on".
t. äidinkielenopettaja
Se on muuten svetisismi - ajalta jolloin englantia ei vielä Suomessa juuri osattu.
Vierailija kirjoitti:
Väärin: Hän on niin kaunis. (EI EI EI !!!)
Huutomerkin eteen ei tule sanaväliä.
Maa on niin kaunis!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neulalla pistetään, ruokaa laitetaan, panna-verbiä ei pidä pelätä käyttää muissakin kuin sukupuolisissa yhteyksissä.
Laittaa-verbiä on alettu käyttää myös siinä merkityksessä, mihin ennen vain panna sopi.
Ennen siis sopi panna aina paitsi ompelemisen ja ruoanlaiton yhteydessä. :D
Vierailija kirjoitti:
Miksi siis sanotaan suomen kieli, eikä Suomen kieli tai suomi?
Kielessä on usein monta tapaa sanoa sama asia:
"Suomen kielet ovat suomen kieli ja ruotsin kieli."
"Suomen kielet ovat suomi ja ruotsi."
Ensimmäinen Suomi pitää noissa kirjoittaa isolla, koska se tarkoittaa maata eikä kieltä. Jälkimmäinen suomi taas tarkoittaa kieltä.
Milloin käyttää eri muotoja? "Monet opiskelevat swahilin kieltä. Tiesitkö muuten, että swahili on yksi Tansanian virallisista kielistä?" Edellisessä lauseessa autan kuulijaa muistuttamalla, että swahili on kieli. Jälkimmäisessä kuulija tietää sen muutenkin, joko etukäteen tai viimestään luettuaan koko virkkeen.
Muistan erään Helsingin Sihteeriopiston kasvatin, joka päätti ryhtyä huoltamaan asianajajan tekstiä oikein olan takaa, kun oli kerran kielenhuollon kurssin käynyt. Tämä sihteeri oli näet kuullut, että turhaa toistoa pitää välttää, ja niinpä hän omin päin poisteli asianajajan kirjelmästä käräjäoikeudelle kaikki mielestään turhat olennainen-sanat. Niinpä kirjelmään jäi vain, että kaupan kohteessa oli virhe, ei olennainen virhe.
Sillä tavalla.