Kertokaa kielioppiknoppeja, joita kaikki ei ehkä tiedä

Vierailija kirjoitti:

Ennen siis sopi panna aina paitsi ompelemisen ja ruoanlaiton yhteydessä. :D

Ei suinkaan! Yrittänyttä ei laiteta, ja olutta pannaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut mitään uutta vielä tässä ketjussa. Tosin olen kuusi vuotta opiskellut suomen kieltä. Hämmästyttävän usein ihmiset kirjoittavat "tottakai". Oikeamuoto on siis "totta kai". Sellainen hauska juttu jäi myös jostain syystä alkuopintojen ajoilta mieleen, että "lauantai" pitäisi suomen kielen sääntöjen mukaan kirjoittaa "lauvantai". On siis poikkeus säännöissä. 

On huvittavaa, että esim. omat tekstiviestini tutuille ovat aivan hirveää kieltä. Kukaan ulkopuolinen ei uskoisi, että olen kielitieteilijä. 

Nyt kun mainitsit, kumotaanko nykyisin vanha maan ja kielen suuria ja pieniä alkukirjaimia koskeva sääntö:

Suomi/Saksa/Italia on maa, Suomen/Saksan/Italian kieli on suomi/saksa/italia, suomenkieliset/saksankieliset/italiankieliset ovat Suomessa/Saksassa/Italiassa enemmistö jne.

Eli suomen kieli/saksan kieli/italian kieli p.o. yksinkertaisesti suomi/saksa/italia jne.

Hmm, en tiedä ymmärsinkö nyt täysin mitä tarkoitat. On yhtä oikein kirjoittaa suomen kieli kuin suomikin. Usein esimerkiksi lomakkeita täytettäessähän vastataan äidinkielen kohtaan "suomi". Tai vastaavasti sanot varmasti puhuvasi suomea, et suomen kieltä. Muotoon "Suomen kieli"  (eli Suomi isolla) ei kirjoiteta kuin lauseen alussa. Ellei sitten muuteta hieman merkitystä, esim. Suomessa puhuttava kieli on.. Vastasinko kysymääsi asiaan yhtään?

Joo, tämä kiusaa ja en siis tiedä, mikä on suositus tai nykyoikein. Eli itselleni vierasta on puhua suomen kielestä ( tässä kirjoitusasussa), kun oikeasti tarkoitetaan vain ihan suomea (kieli). Sensijaan jos halutaan erityisesti mainita se maa (Suomi), miksi ei (enää?) ilmaista se sitten Suomen kieli? Erikseen yhdyssanana kirjoitusasu "suomenkielinen" on selkeä. Miksi siis sanotaan suomen kieli, eikä Suomen kieli tai suomi?

Kiitos kun vastailet näihin!

Alkuperäinen  kirjoittaja viittasi mahdollisesti opiskelemansa aineen nimeen, joka siis on suomen kieli (pienellä).

Sydämeen mahtuu vain yksi ämmä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut mitään uutta vielä tässä ketjussa. Tosin olen kuusi vuotta opiskellut suomen kieltä. Hämmästyttävän usein ihmiset kirjoittavat "tottakai". Oikeamuoto on siis "totta kai". Sellainen hauska juttu jäi myös jostain syystä alkuopintojen ajoilta mieleen, että "lauantai" pitäisi suomen kielen sääntöjen mukaan kirjoittaa "lauvantai". On siis poikkeus säännöissä. 

On huvittavaa, että esim. omat tekstiviestini tutuille ovat aivan hirveää kieltä. Kukaan ulkopuolinen ei uskoisi, että olen kielitieteilijä. 

Nyt kun mainitsit, kumotaanko nykyisin vanha maan ja kielen suuria ja pieniä alkukirjaimia koskeva sääntö:

Suomi/Saksa/Italia on maa, Suomen/Saksan/Italian kieli on suomi/saksa/italia, suomenkieliset/saksankieliset/italiankieliset ovat Suomessa/Saksassa/Italiassa enemmistö jne.

Eli suomen kieli/saksan kieli/italian kieli p.o. yksinkertaisesti suomi/saksa/italia jne.

Hmm, en tiedä ymmärsinkö nyt täysin mitä tarkoitat. On yhtä oikein kirjoittaa suomen kieli kuin suomikin. Usein esimerkiksi lomakkeita täytettäessähän vastataan äidinkielen kohtaan "suomi". Tai vastaavasti sanot varmasti puhuvasi suomea, et suomen kieltä. Muotoon "Suomen kieli"  (eli Suomi isolla) ei kirjoiteta kuin lauseen alussa. Ellei sitten muuteta hieman merkitystä, esim. Suomessa puhuttava kieli on.. Vastasinko kysymääsi asiaan yhtään?

Joo, tämä kiusaa ja en siis tiedä, mikä on suositus tai nykyoikein. Eli itselleni vierasta on puhua suomen kielestä ( tässä kirjoitusasussa), kun oikeasti tarkoitetaan vain ihan suomea (kieli). Sensijaan jos halutaan erityisesti mainita se maa (Suomi), miksi ei (enää?) ilmaista se sitten Suomen kieli? Erikseen yhdyssanana kirjoitusasu "suomenkielinen" on selkeä. Miksi siis sanotaan suomen kieli, eikä Suomen kieli tai suomi?

Kiitos kun vastailet näihin!

Voit aivan hyvin puhua pelkästään suomesta tarkoittaessasi suomen kieltä. Se on siis aivan oikein. Yhteydet, milloin käytetään suomea, ja milloin suomen kieltä ovat aika vakiintuneita. Uskoisin niiden tulevan luonnostaan äidinkielenään suomea puhuvalta. (Esim. minä olen opiskellut suomen kieltä. Sinä puhut suomea.) Siihen, miksi valtion nimi kirjoitetaan aina pienellä, jos se liittyy sanaan "kieli", minulla ei valitettavasti ole vastausta. Näin on vain joskus sovittu ja se on otettu käytännöksi. Ehkä itse jotenkin ajattelen sen liittyvän enemmän siihen, että pääpaino ja itse asia mistä puhutaan on kieli, ei niinkään Suomen valtion omistama jokin asia. Vaikea selittää, ja se siis on vain minun mielikuvani asiasta, mitä pistit minut nyt ajattelemaan. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut mitään uutta vielä tässä ketjussa. Tosin olen kuusi vuotta opiskellut suomen kieltä. Hämmästyttävän usein ihmiset kirjoittavat "tottakai". Oikeamuoto on siis "totta kai". Sellainen hauska juttu jäi myös jostain syystä alkuopintojen ajoilta mieleen, että "lauantai" pitäisi suomen kielen sääntöjen mukaan kirjoittaa "lauvantai". On siis poikkeus säännöissä. 

On huvittavaa, että esim. omat tekstiviestini tutuille ovat aivan hirveää kieltä. Kukaan ulkopuolinen ei uskoisi, että olen kielitieteilijä. 

Nyt kun mainitsit, kumotaanko nykyisin vanha maan ja kielen suuria ja pieniä alkukirjaimia koskeva sääntö:

Suomi/Saksa/Italia on maa, Suomen/Saksan/Italian kieli on suomi/saksa/italia, suomenkieliset/saksankieliset/italiankieliset ovat Suomessa/Saksassa/Italiassa enemmistö jne.

Eli suomen kieli/saksan kieli/italian kieli p.o. yksinkertaisesti suomi/saksa/italia jne.

Hmm, en tiedä ymmärsinkö nyt täysin mitä tarkoitat. On yhtä oikein kirjoittaa suomen kieli kuin suomikin. Usein esimerkiksi lomakkeita täytettäessähän vastataan äidinkielen kohtaan "suomi". Tai vastaavasti sanot varmasti puhuvasi suomea, et suomen kieltä. Muotoon "Suomen kieli"  (eli Suomi isolla) ei kirjoiteta kuin lauseen alussa. Ellei sitten muuteta hieman merkitystä, esim. Suomessa puhuttava kieli on.. Vastasinko kysymääsi asiaan yhtään?

Joo, tämä kiusaa ja en siis tiedä, mikä on suositus tai nykyoikein. Eli itselleni vierasta on puhua suomen kielestä ( tässä kirjoitusasussa), kun oikeasti tarkoitetaan vain ihan suomea (kieli). Sensijaan jos halutaan erityisesti mainita se maa (Suomi), miksi ei (enää?) ilmaista se sitten Suomen kieli? Erikseen yhdyssanana kirjoitusasu "suomenkielinen" on selkeä. Miksi siis sanotaan suomen kieli, eikä Suomen kieli tai suomi?

Kiitos kun vastailet näihin!

Voit aivan hyvin puhua pelkästään suomesta tarkoittaessasi suomen kieltä. Se on siis aivan oikein. Yhteydet, milloin käytetään suomea, ja milloin suomen kieltä ovat aika vakiintuneita. Uskoisin niiden tulevan luonnostaan äidinkielenään suomea puhuvalta. (Esim. minä olen opiskellut suomen kieltä. Sinä puhut suomea.) Siihen, miksi valtion nimi kirjoitetaan aina pienellä, jos se liittyy sanaan "kieli", minulla ei valitettavasti ole vastausta. Näin on vain joskus sovittu ja se on otettu käytännöksi. Ehkä itse jotenkin ajattelen sen liittyvän enemmän siihen, että pääpaino ja itse asia mistä puhutaan on kieli, ei niinkään Suomen valtion omistama jokin asia. Vaikea selittää, ja se siis on vain minun mielikuvani asiasta, mitä pistit minut nyt ajattelemaan. :)

Ilmaisussa suomen kieli suomen ei viittaa valtioon, vaan kieleen. Johan se on ylempänä moneen otteeseen selitetty.

Ei sanota esimerkiksi, että puhun iso-britanniaa tai ison-britannian kieltä, vaan puhun englantia. Iso-Britannia kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella, kuten myös Yhdysvallat, jossa ei myöskään puhuta yhdysvaltoja. Puhekielessä voidaan tosin sanoa, että joku puhuu amerikkaa, kun tarkoitetaan puhuttavan englantia amerikkalaisella aksentilla (joita niitäkin on monia erilaisia).

Koulussa opettajalla oli haasteita saada minut tajuamaan sanojen 'koittaa' ja 'koettaa' eroja. 

Tajusin sitten jossain vaiheessa, että aamu koittaa ja ihminen koettaa.....

Vierailija kirjoitti:

Kin-säännöllä tunnistaa kirjoitetaanko sanat yhteen.

Kerroskintalo / kerrostalo

Jos sana kuulostaa tyhmältä liittämällä "kin" sanojen väliin, niin kyseessä on yhdyssana.

Kissankin häntä on pitkä

Kissan häntäkin on pitkä

Tuossa on nyt kaksi eri merkitystä lauseilla. Jos kissankin häntä on pitkä, voimme olettaa, että jonkun muun eläimen häntää on sanottu pitkäksi ja lisätty, että myös kissan häntä on pitkä. Jos sanotaan, että kissan häntäkin on pitkä, oletuksena on, että jokin muukin osa kissasta (tai jostain muusta) on pitkä.

Väärin: pahamieli, huono-olo

Oikein: paha mieli, huono olo

Näitä näkee liikaa erilaisilla nettifoorumeilla...

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan kieliopillisesti väärin, mutta äidinkielenopettajamme ei sallinut käyttää ilmaisua joku "omaa" jotakin. Oli erittäin harva muutama tilanne jossa kyseinen ilmaisumuoto oli sallittu, mutta niitä en enää muista ja käsky oli etsiä muu muoto ilmaista kyseinen asia. Olen L:n äidinkielestä kirjoittanut muutama vuosi sitten ja jo nyt on kirjoitustaito täysin ala-arvoista, mutta tuo "omata" pistää aina silmään ja aiheuttaa inhoa! :D

...enkä edes muista millä kehotettiin tuo kyseinen ilmaisu kiertämään...

Eipä ole vaikea kiertää: 

-Hän omaa kauniin lauluäänen. 

-Hänellä on kaunis lauluääni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut mitään uutta vielä tässä ketjussa. Tosin olen kuusi vuotta opiskellut suomen kieltä. Hämmästyttävän usein ihmiset kirjoittavat "tottakai". Oikeamuoto on siis "totta kai". Sellainen hauska juttu jäi myös jostain syystä alkuopintojen ajoilta mieleen, että "lauantai" pitäisi suomen kielen sääntöjen mukaan kirjoittaa "lauvantai". On siis poikkeus säännöissä. 

On huvittavaa, että esim. omat tekstiviestini tutuille ovat aivan hirveää kieltä. Kukaan ulkopuolinen ei uskoisi, että olen kielitieteilijä. 

Nyt kun mainitsit, kumotaanko nykyisin vanha maan ja kielen suuria ja pieniä alkukirjaimia koskeva sääntö:

Suomi/Saksa/Italia on maa, Suomen/Saksan/Italian kieli on suomi/saksa/italia, suomenkieliset/saksankieliset/italiankieliset ovat Suomessa/Saksassa/Italiassa enemmistö jne.

Eli suomen kieli/saksan kieli/italian kieli p.o. yksinkertaisesti suomi/saksa/italia jne.

Hmm, en tiedä ymmärsinkö nyt täysin mitä tarkoitat. On yhtä oikein kirjoittaa suomen kieli kuin suomikin. Usein esimerkiksi lomakkeita täytettäessähän vastataan äidinkielen kohtaan "suomi". Tai vastaavasti sanot varmasti puhuvasi suomea, et suomen kieltä. Muotoon "Suomen kieli"  (eli Suomi isolla) ei kirjoiteta kuin lauseen alussa. Ellei sitten muuteta hieman merkitystä, esim. Suomessa puhuttava kieli on.. Vastasinko kysymääsi asiaan yhtään?

Joo, tämä kiusaa ja en siis tiedä, mikä on suositus tai nykyoikein. Eli itselleni vierasta on puhua suomen kielestä ( tässä kirjoitusasussa), kun oikeasti tarkoitetaan vain ihan suomea (kieli). Sensijaan jos halutaan erityisesti mainita se maa (Suomi), miksi ei (enää?) ilmaista se sitten Suomen kieli? Erikseen yhdyssanana kirjoitusasu "suomenkielinen" on selkeä. Miksi siis sanotaan suomen kieli, eikä Suomen kieli tai suomi?

Kiitos kun vastailet näihin!

Voit aivan hyvin puhua pelkästään suomesta tarkoittaessasi suomen kieltä. Se on siis aivan oikein. Yhteydet, milloin käytetään suomea, ja milloin suomen kieltä ovat aika vakiintuneita. Uskoisin niiden tulevan luonnostaan äidinkielenään suomea puhuvalta. (Esim. minä olen opiskellut suomen kieltä. Sinä puhut suomea.) Siihen, miksi valtion nimi kirjoitetaan aina pienellä, jos se liittyy sanaan "kieli", minulla ei valitettavasti ole vastausta. Näin on vain joskus sovittu ja se on otettu käytännöksi. Ehkä itse jotenkin ajattelen sen liittyvän enemmän siihen, että pääpaino ja itse asia mistä puhutaan on kieli, ei niinkään Suomen valtion omistama jokin asia. Vaikea selittää, ja se siis on vain minun mielikuvani asiasta, mitä pistit minut nyt ajattelemaan. :)

Kiitos!🌹

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä omani:

Oikein: Ompi, onpa

Väärin: Onpi, ompa

Oikein: oNpi, onpa...

Ompi on vanhahtava, runollinen ilmaisu. 

Esim. tietänet laulu Kotimaani ompi Suomi, Suomi armas synnyinmaa...

Tässä nimenomaan "ompi". 

Luku ja mittayksikön lyhenne erotetaan välillä:

6 dl

3 €

14 v (huom. eri merkitys: 14-v. = neljätoistavuotias)

100 %

2 t (ei 2 h)

50 kg

12 kk

Suomen kielessä desimaalierotin on pilkku, ei piste:

VÄÄRIN: 1.55 euroa

OIKEIN: 1,55 euroa

Nimikirjaimia pisteineen ei kirjoiteta yhteen pötköön:

VÄÄRIN: J.K. Rowling

OIKEIN: J. K. Rowling

Vierailija kirjoitti:

Koulussa opettajalla oli haasteita saada minut tajuamaan sanojen 'koittaa' ja 'koettaa' eroja. 

Tajusin sitten jossain vaiheessa, että aamu koittaa ja ihminen koettaa.....

koittaa

1. sarastaa, valjeta. Aamu koittaa. Nousta päivän koittaessa.

Kuv. Hetkesi on koittanut! Vielä koittaa parempikin aika.

koettaa

1. tunnustella, kokeilla, tutkia, testata. Koettaa haarukalla perunoiden kypsyyttä. Koettaa [= sovittaa] kenkiä jalkaansa. Koettaa voimiaan. Koettaa onneaan tehdä jtak onneensa luottaen. Koetetaan, kumpi meistä on parempi. Koettaa kepillä jäätäkuv. kokeilla (uhkarohkeasti) mahdollisuuksiaan.

2. yrittää. Koettaa tehdä jtak. Koettaa parastaan. Saanko minäkin koettaa? Koetetaan nostaa yhdessä.

- Kielitoimiston sanakirja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikein: Per släpi

Väärin: Persläpi

Paskapuhetta mutta läpi meni.

- Per

VÄÄRIN!

Pitää olla: Per Saukko

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin, edellä mainittu, yllä mainittu, Irakin sota, Ruotsin-matka, 12-vuotias, 12 vuotta, 50 kiloa, 50-kiloinen...

Kysyttiin knoppeja, ei semmoisia, mitkä jokainen peruskoulun käynyt tietää.

Liitepartikkeli -ko, -kö ei kuulu kysymyssanaan, koska jo sana itsessään ilmaisee kysymystä. 

vrt. 

-tuolla menee koira

-koirako?

-mikä tuolla menee

-ai, mikäkö?

Eli on verrattavissa tähän myöskin-ilmaisuun. Tuplataan sama asia. Tätä näkee paljon muodossa mikäköhän. Pitäisi olla mikähän. 

Roadwalker kirjoitti:

Hevoinen

Tätä olen aina ihmetellyt: eikö hevonen ole diminutiivimuoto sanasta hepo / hevo?

Tästä tui mieleen pienten eläinten nimitykset, jotka soisi ainakin maatalousalalla toimivien ja luontotoimittajien ja kääntäjien tuntevan:

- varsa

- porsas

- kili, vuona

- vasikka, vasa

- pentu

- poikanen

Miksi muuten kissalla on aina poikia = kissanpojat eikä tyttöjä.

Samoin soisi tunnettavan eläinten sukupuolta, tai "sukupuolettomuutta" ilmaisevat sanat: ori/ruuna/tamma, lehmä/ sonni/härkä, nartu/kolli ja mitä näitä nyt onkaan.

Jason Bourne -elokuva