Ex-haahujen maaliskuun pino
Olinko eka? En ainakaan nähnyt muuta aloitusta, minäkö muka innokas kertomaan kuulumisia?
Meillä juuri poika pakitti lattialla täyttä vauhtia, eli ensimmäisen kerran näin kun liikkui, tähänkin asti olen huomannut että on siirtynyt paikasta toiseen, mutta en ole päässyt todistamaan millä tekniikalla se tapahtuu.
Hampaita on kaksi kappaletta, niitä on kitisty ja huonoja öitä vietetty, nyt kai vähän paranemaan päin, kun enää kaksi yöherätystä on viime öinä ollut.
Ihana veijari tuo poika on, naurua, pärinää ja kirkumista ja sydämen sulattavia hymyjä.
Kevättä rinnassa, kohta päästään toppavehkeistä eroon.
Kuulumisia kertomaan tulkaahan muutkin!
molli ja poika ihan kohta 6 kk!
Kommentit (55)
Mä palaankin saman tien - kiva kun täällä on nyt näin paljon tarinaa.
Mellu: Mulla oli esikoisesta koko ajan sf kaikkien käyrien yläpuolella ja sokeriarvot huiteli sallitun rajamailla - poika syntyi viikon yli la:n ihan keskivertokokoisena (3600). Pelkäsin kanssa silloin ihan hulluna isoa vauvaa, vatsa näytti siltä kun olis kaksoset ollu tulossa (ja näitä kommentteja sitten riittikin ihan liiaksi). Silloin ei tosin tehty mitään arvioita ultrilla niinkuin nykyään.
Sonnette: Meillä on kanssa neuvolat samaan aikaan - juniorin 3kk ja esikoisen 3vuotta. Esikoisesta mennään nyt puolivuotta normaalia aikaisemmin just painon takia. Meillä poika on pitkä (varmaan jo huitelee lähempänä metriä kuin 90cm), mutta todella hoikka. Koko ajan ollaan taisteltu syömisen kanssa ja nyt alkaa vasta joku rytmi ja normaaliruokahalu löytyä. Mä niin toivoisin, että juniorin kanssa menis helpommin. Vaikka kyllähän tää on niistä vaivoista pienimpiä. Ajoittain vaan ottanut päähän ja pojan puolesta harmittanu nämä kaikenlaiset ajattelemattomat kommentit joita ympäristöstä satelee ja toisaalta jokainen vatsatauti on tehny pojan ihan kukkakepin näköiseksi ; ) Onneks ei itse tunnu välittävän vaan on omasta mielestään jo tosi " iso" .
Pilkukas: Mites teidän tytölle kuuluu? Eikös teillä ollu kanssa sitä napatyrää??? Meillä oli Juusolla aika hassun näköinen navan seutu silloin aluksi, nyt on viime kuukauden aikana muuttunut tosi paljon, näyttää siltä että mitään operointeja ei todellakaan tarvita.
Piti vielä tulla pari juttua raapustamaan, kun eilen oli niin kiire, että jäi jutut kesken.
Napoltti: meillä menee kiinteitä suunnilleen saman verran kuin teilläkin, enkä oikein osaa tuota määrää pitää isona. Puurot meillä uppoaa hyvin, muut sössöt milloin mitenkin, päivittäiset määrät vaihtelee aika paljon, mutta pääasia että pikkuhiljaa tottuu syömään. Tissi on kyllä edelleenkin meillä se ykkösjuttu.
Rouvalle maidon riittävyydestä. Meillähän oli niinpäin, että käytössä oli alkuun oman maidon lisäksi korvike ja olikohan siinä noin kaksi ja puolikuinen, kun ykskaks korviketta ei enää tarvittukaan, eli ilmeisesti vasta sitten oma maito alkoi riittämään. En kokeillut mammateetä, ilmeisesti tiheät imut lisäsivät ja ehkä sekin auttoi, että tuossa vaiheessa pikkuhiljaa oli oma kunto jo parempi.
Meidän Antti oli 5 kk neuvolassa hiukkaa vaille 10 kiloinen ja 70 senttinen, eli kasvu on ollut huimaa, olihan tuota lähtökokoakin tietysti riittävästi. Parin viikon päästä saadaan uudet mitat, ainakin 74- senttiset bodyt alkaa jo kiristää,ehkä on taas muutama sentti tullut lisää.
Vaihdettiin jo turvaistuimeen istumaan, kun kaukalo oli niin ahtaan oloinen toppavehkeissä.
Me käydään vauva-uinnissa ja tanssimassa ja kivaa on. Tänään viimeksi sukelleltiin ja Antti on ihan innoissaan.
Siinäpä niitä kuulumisia taas oli, tänään olis aikomus mennä miehen kanssa kahdestaan syömään, ei olla kovin paljon yhdessä missään käyty, kivaa päästä rauhassa herkuttelemaan. Itse olin viime viikonloppuna vähän tuulettumassa ja krapula oli niin kauhea, että menee taas kauan ennekuin mihinkään erehdyn lähtemään:)
Hyvät viikonloput
Ihan tuli tippa linssiin teidän tsemppauksia lukiessa!! Oon nykyään niin herkällä mielellä, että... Kaipa se on tuo lähenevä synnytys mikä saa mielen haikeaksi!! Kohta mulla ei oo enää vauvamahaa, eikä kukaan tömpsäyttele mua masussa... Onkohan tää tällänen ihan normaalia? Hih, luultavasti!!
Mutta siis kieltämättä tuo synnytys on alkanut jännittämään tuon koon puolesta, mutta yritän mennä päivän kerrallaan ja avoimin mielin!! :) Kiitos kuitenkin kaikille jotka jaksoivat kertoa omista kokemuksista ja valaa muhun uskoa!! Palailen sitten joskus vauvauutisten kera!! ;)
Mellu ja pikkumies rv36+5
Oma vauvahan syntyi melko pienenä, että omaa kokemusta ei ole. Mutta mutu-tuntuma on juuri sellainen, että vauvan koko ja äidin koko eivät kerro mitään tulevan synnytyksen helppoudesta/vaikeudesta! Mutta pidetään peukkuja!
Kiinteitä ollaan aloiteltu, mutta ihottuman perusteella epäillään kyllä allergioita (ainakin perunalle). Harmittaa ja surettaa, mutta minkäs teet... Elämä on yhtä kortisonilla rasvaamista ja salapoliisintyötä... Onneksi vauveli itse ei tunnu siitä kärsivän, vaan on kertakaikkisen hymyileväinen ja nauravainen pieni poika!
Oli muuten kiva lukea, että lähes puolivuotiset jo istuvat ja hampaitakin on - meillä on siis sellaista tiedossa lähiaikoina ;-)
Helis ja poitsu 4,5 kk
Kun Juuso on täysimetyksellä ja mietinkin tässä että kannattaisiko ensin alkaa siirtämään edes osittain korvikkeelle ja sitten kokeilemaan kiinteitä vai tehdä just toisin päin. Meillä tulee miehen kanssa kymmenen yhteistä vuotta täyteen nyt alkukesästä ja olisi haaveena joskus kesän aikana lähteä pariksi yöksi juhlistamaan tätä ihan kaksistaan (imetyksen takarajaa siis lyön tässä lukkoon ja täysin itsekkäistä syistä ; ) ). Oon kyllä ollu yllättynyt ja hurjan tyytyväinen kun nyt imetys menee aika pienillä ongelmilla (kaikista kikoista ja kokeiluista huolimatta maito vaan suihkuaa varsinkin toisesta rinnasta). Esikoinen meni osittaisimetyksellä ekat viis kuukautta ja sitten siirsi itse itsensä pullolle (en osannut enkä ymmärtänyt edes yrittää imetyksen jatkamista).
Kantoliinailu ei oikein tuntunu omalta jutulta - jotenkin hankalaa ja hidasta sitoa päälle ja varsinkin kun vauvaa ei tartte kokoajan kanniskella niin myinkin jo liinan ja BB rintarepun pois. Hankin sellaisen ergon kantorepun kun poika pitää päätä jo nyt tosi jämäkästi ja se on kyllä tuntunu ihan loistavalta laitteelta (vähän niinku vaatteiden kanssa niin tää " sopi mulle heti" ; ) ). Se on itteasiassa varmaan aika kätevä matkarattaisiin yhdistettynä myös myöhemmin keväällä - pystyn nimittäin kantamaan myös esikoista selässä tossa repussa. Nyt äkkiä ruuan laittoon kun päiväunet tuntuisi maistuvan!
Meidän jössikkä oli 4,3kg, synnytys oli aika paljon samanlainen kuin mollilla. Ongelmat meillä ei varsinaisesti johtunut pojan koosta, vaan lyhyestä napanuorasta-> sydänäänet laski-> imukuppi synnytys.
Minulla on tilava lantio, hyvin sopi tulemaan mutta luulen että pienemmän vauvan olisin saanut ponnistettua nopeammin eikä imukuppia olisi tarvittu.
Varsinaista " syytä" isoon kokoon meillä ei ollut, miehen puolelta vain tulee isot geenit, onhan miehellä mittaa vajaa 2m joten kovin pientä vauvaa ei olisi voinut tullakaan. Sokeria minulla oli raskausaikana pissassa muutaman kerran, mutta rasituksessa arvot oli jopa liian alhaiset.
Eli avoimin mielin vain synnyttämään, kaikki sujuu varmasti hyvin ja saat oman ihanan tuhisijan lopultakin syliin :) Tsemppiä!
Poika kutsuu, paremmalla ajalla kuulumisia...
-Kiana ja pikku-ukko 5kk
Kiva huomata, että täällä vauvapuolellakin on vanhoja ex-haahu tuttuja.
Meidän poika syntyi 28.2, painoa 3510g ja pituutta 51cm. Synnytys käynnistettiin rv 38+0 raskaushepatoosin vuoksi. Olin jo auki 2,5 cm, joten pääsin heti synnytyssaliin missä puhkaistiin kalvot, supistukset ei kuitenkaan alkaneet sillä vaan avuksi laitettiin oksitosiinitipa ja sit oli menoa. Avautumisvaihe kesti 2 tuntia 40 min ja ponnistusvaihe 30 min. Synnytys oli kivulias, mutta onneksi kaikki oli nopeasti ohi. Spinaalipuudutus laitettiin, mutta siitä ei ollut apua, päinvastoin se toi ongelmia, jouduin vielä eilen menemään sairaalaan, kun mulla oli torstaista asti ollut kamala päänsärky, just tosta puudutteesta ja heräämössä laitettiin veripaikka, onneksi nyt tuo päänsärkykin on poissa ja saa keskittyä täysillä vauvan hoitoon.
Kyllä tota pientä ihmettä jaksaa ihmetellä, tuntuu, että yölläkin pitää vaan katsella miten ihanasti hän on rinnalla ja sitten siihen nukahtaa kun on vatsa täynnä. Poika on ainakin vielä tyytyväinen nukkuu ja syö. Välillä pitää herättää syömään, kun tuntuu, että nukuttaa vähän liiankin hyvin. Maito on noussut nyt hyvin, alussa piti antaa vähän korviketta kun ei maitoa tullut vielä tarpeeksi ja vauvan sokeriarvojen kanssa oli vähän ongelmia sairaalassa, mutta nyt tissimaito riittää.
Bojo; Kävin vyöhyketerapiassa, mutta olisin varmaan tarvinnut uuden käynnin, jotta oltais saatu synnytys käyntiin sillä. Supistuksia tuli jo samana iltana ja vielä seuraavanakin, mutta ne loppuivat sitten siihen. Muuten tuo käynti oli ihanan rentouttava just tossa ennen synnytystä. Niin ja vyöhyketerapeutti neuvoi jaloissa pisteitä joista mies paineli supistusten aikana ja ne kyllä helpotti. Pisteitten avulla selvisin kun kohdunsuu oli 4 cm auki.
Ihana nimi muuten teidän pojulla. Itsekkin haluaisin meiän pojasta Juuson, mutta mies ei syty nimelle.
Rouva; Minä kokeilin keskimmäisen kanssa mammateetä, voi olla, että siitä oli apua, ainakin elän siinä uskossa, että se lisäs maidon määrää. Myös vyöhyketerapiasta vois olla apua. Siitä mulla ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta ainakin tuo mun vyöhyketerapeutti suositteli hoitoa, jos on ongelmia maidon riittävyyden kanssa.
Mellu; Meidän keskimmäinen painoi syntyessään 4260g. Mulla oli valtava maha koko raskauden ajan ja olin varma että vauvakin on iso, mutta kukaan ei uskonut mua. Sf-mitta oli koko raskaudenajan keskikäyrän yläpuolella, mutta reilusti alle yläkäyrän. Synnytyssalissa kätilö arvioi painoksi 3700 g ja hänkin oli tosi yllättynyt kun vauva painoikin reilusti yli 4 kg. Synnytys oli muuten suht helppo, mutta vauva jäi hieman hartioista kiinni ja jouduttiin vetämään kahden kätilön avustuksella pois, mutta en kumminkaan revennyt pahasti ja vauvakin selvisi hyvin. Mulla oli tän vauvan painoarvio (ultralla tehty) rv 34+2 2800g ja syntyessään 4 viikkoa myöhemmin hän painoi 3500 g. Uskon Mellu, että selviät hienosti synnytyksestä, vaikka vauva olisikin isokokoinen ja ainakin minä huomasin, että isokokoisen vauvan hoito on helppoa. Niin ja vielä tuosta vaatekoosta; Keskimmäiselle ostin 50 cm vaatteita ja synnäriltä lähtiessä sain just bodysta napin kiinni, joten heti tuli käyttöön 56 cm ja 62 cm vaatteet. Onnea vielä lähenevään synnytykseen!
Hyvää viikonalkua kaikille ex-haahuille vauvoineen!
T:Nette ja TitteliTom 6 pv (tuon nimen meidän 3,5 vuotias poikamme antoi pikkuveikalle, tosin isosisko sanoi, että ei tuommoista nimeä voi olla, mutta saa kelvata siihen asti, että saadaan vauvalle oikea nimi)
ensinnäkin Bojo: onpas kurjaa, kun ei voi hyvillä mielin jättää lapsia isovanhemmille. Ymmärrän tuntemuksesi täysin: meillä oli juuri muutaman päivän mummo ja ukki kylässä ja kyllä verenpaine kohosi muutamaan otteeseen erilaisten näkemysten vuoksi, mutta meillä ei tuota kuritus-asiaa kylläkään ole, eli itse voin kuitenkin turvallisin mielin jättää lapsen hoitoon. Itse olen niin kiivasluontoinen, että jos joku uskaltaisi sanallakaan vihjaista luunapin antamisesta tai tukistamisesta, niin suuttuisin hurjasti. Vaikeita asioita, kun kyseessä omat vanhemmat.
Mitäs sitten piti, ai niin, kiva kuulla Rillasta, muistetaan toki!
En nyt sitten enää muistakaan mitä muut kirjoitteli.
Olin pari päivää pois sivuilta ja kyllä oli aggressiivisia pinoja tullut sillä välin, noita imetysjuttuja lähinnä. Siellä on mammat tosissaan toistensa kimpussa, aika huvittavaa. Ottaisivat oppia ex-haahujen suvaitsevasta ilmapiiristä!
Hyvää viikonloppua mollilta kaikille
Kiitos uusille onnittelijoille!
Rilla; mullekkin on sun nicki jäänyt mieleen, vaikka ei odotuspuolella keretty olemaan yhtä aikaa kuin muutama viikko, itse kun plussasin melkein samoihin aikoihin, kun teidän pikkuinen jo syntyi. Äkkiä tuo aika rientää...
Meillä on isommat lapset mummon ja papan luona ja poitsu nukkuu ulkona, joten rauhallista on kotona. Ainoastaan mies kuorsaa sohvalla. Tänään kävin näyttämässä poikaa töissäkin ja sain hänelle ihania vaatteita työkavereilta, oli kiva nähdä heitä pitkästä aikaa, töihin kyllä ei ruvennut tekemään yhtään mieli.
Millois te olette saaneet vauvalta ensimmäisen hymyn? Itse odottelen sitä kuumeisesti, mutta vielä vaavi vaan katselee suurilla silmillään suu peruslukemilla.
Mellun uutisia odottelen jännityksellä, hän on tainnut lähteä synnyttämään...
Kaikille hyvää viikonloppua, toivotaan ett aurinko paistaa, niin pääsis itsekkin sulattelemaan lenkille tätä vatsakumpua, jos se vaikka kesään mennessä olis ees vähän pienempi
T:Nette ja poju 24 pv
Pilkukas, ei se nyt niin hirveää ollut töihin palata kuin voisi luulla. Johtuen kyllä varmasti siitä, että en tosiaan kauaa ehdi olemaan. Tää on nyt tämmöistä vaihtelua. Inhottavaa on vaan se kun teen kolmivuorotyötä (sh) niin pojan näkeminen on välillä aika vähissä :`( Hyvin kuitenkin ovat pärjänneet isänsä kanssa kotona :)
Poika ei ole ikävöinyt kun olen töissä, mutta kun tulen kotiin ja kuulee äänen niin tulee itku. Vissiin muistaa että on hällä äitikin olemassa :)
On tää vauva-aika tosiaan mennyt nopeaan. Tuntuu niin hassulta että juuri tuo pieni mies oli semmoinen avuton nyytti ja nyt se jo jahtaa kissoja minkä ehtii... Täytyy vaan nauttia tästä ajasta nyt!
Kaikille muillekin iso moi, pakko mennä kun tässä työvuorossa tulin kattomaan onko tänne muut kirjoitelleet ;)
Ja Nette, kyllä olet sinäkin jäänyt mieleen.
Nette:
Millois te olette saaneet vauvalta ensimmäisen hymyn? Itse odottelen sitä kuumeisesti, mutta vielä vaavi vaan katselee suurilla silmillään suu peruslukemilla.
T:Nette ja poju 24 pv
kommentoimpa Nette sulle eka. Meidän hurmuriherra alkoi hymyilemään kuukauden iässä muulloinkin kuin unessa, varmaan kohta teilläkin:) On se niin ihanaa kun näkee sen hymyn oman pojan kasvoilla, äitin sydän sulaa kyllä täysin...
Ollaan ajateltu sitä vauvauintia aloitella kunhan tuo 3kk ikä ylitetään. Meillä on mennyt ihan hyvin, poika vaan kasvaa. Neuvola on parin viikon päästä, kerrompa sitten uusia kuulumisia!
vauva arkeen palaten, Rouva ja Luka about 2kk2vk
Piti tulla kommentoimaan tuota vauvauintia - me ollaan nyt kaks kertaa käyty sisarusuinnissa (esikoinen on uinut kanssa vauvasta asti) ja juniori on ollut ihan innoissaan. Itse oon ihmetelly sitä, miten tyynesti tää pikkumies kaiken ottaa - ei oo hätkähtäny vielä yhtään mitään ja viimeksikin uitiin melkein kolmevarttia. Aivan ihanaa! Meille tosta uimisesta on tullu koko perheen tärkeä (ja ainoa) harrastus. Nyt kun esikoinen on parina päivänä tarhassa niin mitään muita harrastuksia ei edes yritetä viikkon mahduttaa. Syksyllä ajattelin mennä vielä vauvamuskariin tämän pienimmän kanssa.
[b]Nette[/b] kyseli hymyilystä, meidän pikku-ukko alkoi hymyilemään tarkoituksellisesti jo kahden viikon ikäisestä. Sitä ennen tuli noita unissaan hymyjä. Muutenkin poju on sosiaalisesti tosi hyvin kehittynyt, vastapuolena taas liikunnallinen kehitys on ollut hitaampaa.
Vauvauinnissa mekin käydään. Hyvin on sujunut varsinkin nyt ryhmävaihdon jälkeen, ennen ukkeli oli pahimmoilleen väsynyt aina uinnin aikaan ja itkuksi tahtoi loppu aika mennä.
Muistanko [b]rouva[/b] oikein että olet Oulusta? Jos kaupungin järjestämään uintia olet suunnitellut ja ette ole vielä ilmoittautuneet, suosittelen soittamaan ohjaajille saman tien. Ryhmät on olleet aivan täynnä. Muutama uusi pääsi nyt vasta keskeyttäneiden tilalle.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
-Kiana ja pikku-ukko tasan 6kk
Oulusta tosiaan ja olen soittanut kaupungin vauvauintiin mut oli jo kaikki täynnä, yllätys! Elokuussa otetaan vasta uusia :( Onneksi Kylpylä Eeden järjestää myös vauvauintia lauantai aamuisin niin mennään sinne ehkä jo ens kuussa.
Ollaan asuntoja kateltu ja nyt tänään laitettiin lainahakemus yhteen pankkiin, saa nähä mitä ne meinaa. Toivottavasti saatais muutettua isompaan kämppään.
mukavaa viikonalkua ja KESÄN ALKUA kaikille!! ..muistitte kai siirtää kellot viikonloppuna?..
Meille kuuluu hyvää. Välillä äitiä vähän väsyttää leikki-ikäisen ja vauvan kanssa touhuilu, mutta se taitaa olla normaalia... ;-) Isoveli osaa välillä olla tosi raivostuttava 3-vuotisuhmailuineen.
Anton kasvaa ja komistuu. Ihan tuoreita mittoja ei mulla ole, 7-viikoisena mitat olivat 5830 g /58,5 cm. Seuraava neuvola olisi 1,5 viikon päästä. Pojan masuvaivat ovat viime aikoina selkeästi helpottaneet ja olen jo jättänyt Disflatylin käytönkin pois. Ruisleipään en tosin vielä uskalla koskea, siitä saatiin aikaisemmin niin hurjat huudot ja kahviakin juon tosi harvoin. Joskus on ihan _pakko_ saada kupillinen. :-)
Meillä on viime päivät pidetty oikein imuttelupäiviä. Anton on selkeästi laittanut maitotilausta sisään ja syönyt päivällä välillä 1,5 tunnin välein. Yöt menee onneksi parilla kolmella syötöllä. Kääntymisestä ei ole vielä mitään merkkejä, mutta juttua tulee jo aika kivasti ja omat kädet kiinnostaa.
Bojo: meilläkin esikoisen kasvukäyrät notkahtivat tuossa 3kk:n tietämillä ja pienikokoinen poika tuo on, vaikka syntyi tosiaan yli nelikiloisena. Ei varmaan paljoa ylitä 90 cm kolmivuotispituus. Anton on tähän mennessä kasvanut veljeään vauhdikkaammin. Saa nähdä mikä on 3-kuukautisneuvolassa tilanne.
Mellu: Meillä on molemmat pojat olleet yli nelikiloisia, painoarviot on olleet molemmista muistaakseni jotain 3,5kg eli ihan ei ole menneet kohdallleen. Tosin nuo ovat ihan neuvolakäynneillä tulleita painoarvioita, synnytystapa-arviossa en käynyt kummastakaan pojasta. Osasyynä isohkoihin vauvoihin on varmasti ollut se, että molemmat on menneet ihan reippaasti yliaikaisiksi (41+) Synnytykset on menneet tosi hyvin, esikoisessa oli vähän enempi ponnistamista, mut tämä toinen tuli tosi helpolla. Sen verran eka varmaan löystytti paikkoja. :-) Lantion puolesta ei ollut ongelmia - tilaa oli hyvin. Antonista sf oli viikolla 36 33 cm. Koko raskauden mun sf meni tuossa keskiarvon tuntumassa - tuo viikon 36 mitta oli ainoa vähän yläkantin mitta, kun silloin mittasi lääkäri eikä th. Hetken aikaa vauvalle menivät 56 cm vaatteet, mutta 60-62 cm olivat hetikohta sopivia. Nyt Anton käyttää jo 70-senttisiä.
Tsemppiä Mellu synnärille! Ei yli nelikiloinen vauva välttämättä tarkoita hankaluuksia synnytykseen.
Sonnette & Anton 2,5 kk