Ex-haahujen maaliskuun pino

Minä tulin heti tarkistamaan onko kukaan muistanut aloittaa kuukausipinoa ja olihan Molli jo ehtinyt! Hyvä!



Pikaisesti kerron kuulumisia kun tuo tyttö nyt tuossa lattialla yksikseen viihtyy... Edelleen täällä kaikki hyvin ja vauva kasvaa hurjaa kyytiä. Täällä on sama kuin Mollin vauvalla eli kaksi hammasta on puhjennut alaleukaan. Ne tuli viikon välein ja ilman kitinöitä, mutta kuolaamista on ollut kyllä senkin edestä! Joka paikka on kuolassa koko ajan!



Nyt ollaan kiinteitä maisteltu n. 2,5 viikkoa ja ihan hyvin alkaa maistua. Tässä vaan mietin olenkohan antanut hieman jo liikaakin, mutta kun tuntuu maistuvan. Typy on ollut tosi huono nukkumaan päiväunia ja kun olen nyt noin viiden päivän ajan antanut hieman aamupuuroa huomasin, että meillä nukutaan n. 2-2,5 tunnin päikkärit jo aamupäivällä. Tein tänään testin ja jätin aamupuuron antamatta, tyttö nukkuin vajaa puolituntia... Sen jälkeen annoin hieman puuroa ja seuraavalta " tissimaidolta" vedeltiikin sitten heti kahden tunnin unet. Eli jatkan kyllä tuon aamupuuron antamista, vaikka joku mulle jo ihmetteli kun annan tytölle lisäksi sosetta hieman iltapäivällä ja illalla vielä mustikan/luumun kanssa puuroa. On kuulemma liikaa... Välissä syödään vielä rintaakin monta kertaa. Mutta musta tuo määrä tuntuu meillä hyvältä joten taidan jatkaa.



Mitäs muuta... Tyttö on istunut jo viikon verran hienosti ilman tukea ja se onkin sitten mukavaa. Ryömiminen ei vielä oikein luonnistu, mutta oman napansa ympäri pyöritään jo hurjasti ja kierimällä mennään melkoisia matkoja :) Ihana tyttö on ja joka päivä ihmettelen miten paljon tuota lasta voi rakastaa, ja miten ihmeessä meillä voi olla noin aurinkoinen ja hymyilevä tyttö!!!



Mulla alkaa vauvakuume olla ihan useinkin mielessä... ja toivon kovasti, että nuo menkat pian alkaisivat! Ehkäisyä ei käytetä ollenkaan, mutta melko hiljaista tuolla saralla on tällä hetkellä kun eipä juuri tuota yhteistä aikaa ole ja illalla mennään kaikki aikaisin nukkumaan. Mutta eiköhän tämä tästä. En olisi ikinä uskonut, että minä haluan heti toisen vauvan!!! Usein ajattelin, että yksi jos meille suodaan, se riittäköön. Nyt vaan toivon sydämestäni, että meille se toinen vielä suodaan...



Mieskin on jo aikaa sitten pehminnyt ajatukseen uudesta vauvasta, vaikka aluksi oli hieman vastaan. Mutta niin on tuo tyttö sulattanut miehenkin sydämen!



Nyt täytyy mennä... Kirjoitelkaahan kaikki kuulumisia!



napoltti ja typy kolmen päivän päästä 6kk!!!

Palailen paremmalla ajalla kuulumisten kanssa. Tulin vaan katsomaan josku joku olisi jo ehtinyt aloittaa. Kiva juttu!

Itse kävin vasta nyt lukemassa läpi - kiva kuulla Sonnette teidän arjesta! Anton on hyvä nimi!



Palaillaan.



Helmikuun ketju siis täällä:



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=6404644&p=&mpage=1&tmode=…

Tulinpa vauvapuolelle kurkkaamaan ja näin teidän pinon (on jotenkin viimeaikoina alkanut tämäkin puoli kiinnostaa), niin oli pakko tulla morjestamaan!!



Kiva lukea teidän " tuttujen" kuulumisia ja vauva-arkea!! Teidän kaikkien vauvat on jo niin " isoja" ... :)



Meillä ex-haahuissa olikin hiljainen helmikuu vauvojen suhteen, kellään ei ollut LA helmikuussa, mutta nyt maaliskuussa meitä sitten onkin monta... Meistä maaliskuista NETTE otti pienoisen varaslähdön ja sai pojan 28.2, joten piakkoin varmaan tämäkin porukka täällä sitten laajenee, kun saadaan lisää ex-haahuvauvoja maailmaan!! Kiva, että pidätte pinoa täällä yllä!! ;)



Ihan asiaakin minulla oli... Lähinnä MOLLILLE ja SONNETELLE!! Katselin ex-haahupinossa syntyneitä vauvoja ja bongasin sieltä teidän poitsujen syntymäpainot, jotka olivat yli 4kg ja itselleni on " ennustettu" yli 4kg vauvaa, joten hieman jännittää!! Miten teillä meni synnytys? Oliko mitään erikoista siinä? Tiedättekö miksi vauvat kasvoivat noin " isoiksi" ? Paljonko teillä oli sf-mitta n. rv36? Entä mitä painoarvioita pojista annettiin ja pitivätkö paikkaansa? Entäpä minkä kokoisiin vaatteisiin pojat mahtuivat synnyttyään? Mä kävin sokerirasituksessa ja siinä paastoarvo oli 0.1 koholla, muuten kaikki arvot hyvät ja sen jälkeenkin kontrolleissa on paastoarvo ollut normaali... Eilen kävin äitipolilla synnytystapa-arviossa ja siellä lääkäri sai painoarvioksi rv36+3 3207g ja epäili kuitenkin mun sokereiden vaikuttavan vauvan kasvuun!! Kontrolli kahden viikon päähän... Mulla sf-mitta on koko raskauden huidelut siellä yläkäyrän yläpuolella ja rv35+0 se oli 36.5cm!! Kiitos jos ehditte vastata, olisi kiva kuulla teidän kokemuksia asiasta!!



Nyt kuitenkin vielä poistun tuonne " omalle" puolelle muutamaksi viikoksi!! Mukavaa vauva-arkea ja viikonloppua kaikille!!



Mellu ja pikkumies rv36+4

Tulehan Nette sitten kertomaan kokeilitko sitä vyöhyketerapiaa ja muutenkin nuo synnytys ja äitiysfiilikset ihan tuoreeltaan.



Voi olla, että nämä omat kuulumiset täytyy kertoa parissa erässä - pojat tuolla yhdessä " katsoo" Nasun suurta elokuvaa, joten missä vaiheessa tahansa voi taas tulla keskeytys naputteluun, mutta tähän alkaa jo tottua ; )



Meillä menee kertakaikkisen hyvin ja ihanasti (koputetaan puuta). Ei olla juurikaan sairasteltu ja Juuso on viimeisen kuukauden aikana päässyt eroon masuvaivoista, vieläkin syö pari kertaa yössä mutta on muuten aivan kertakaikkisen hurmaava, hymyilevä ja tyytyväinen vauva. Löydettiin kädet tämän viikon aikana - niissä nyt sitten riittääkin tutkimista - ja lelut on alkanu kiinnostaa ihan eritavalla kuin aikaisemmin. Yhä mennään täysimetyksellä - seuraavaan neuvolaan on 1,5 viikkoa. 2kk paino oli 5700g ja pituus 60 cm (3400g/52cm) eli hienosti oli kasvettu siihen asti. Esikoisella kasvu hidastui juuri tässä 3-4kk:n aikana ja nyt jännittää käykö tällä kertaa sama juttu. Tämän takia en ole vielä paljoa korviketta tai muuta edes suunnitellut antavani - katsotaan nyt sitten seuraava neuvola.



Esikoinen on jättänyt päiväunet pois (arghhh... siihen on ollut vaikea tottua) ja nyt yritetään levätä päivällä yksi tunti katsomalla joku elokuva edes. Vähän on hankalaa jaksaa vielä koko päivää nukkumatta ja iltatoimet alkaakin tosi aikaisin. Me ollaan edelleen jatkettu tarhailua muutamana päivänä viikossa - olivat tosi joustavia eli ei tarvinnut edes sopia mitään tiettyjä viikonpäiviä eli jos ollaan vaikka viikko reissussa tai kotona niin halutessa seuraavalla viikolla voi sitten olla enemmän. Mies vie pojan yhdeksään mennessä ja mä käyn sitten kuopuksen kanssa hakemassa iltapäivästä. Aika hyvältä systeemiltä tuntuu - kaikki on tyytyväisiä ja mäkin saan vähän " huokaista" , nauttia hiljaisesta kodista ja vauvan seurasta ihan rauhassa. Melkoista hulinaa on nää päivät kun ollaan kaikki kotosalla.



Kävin laittamassa hormonikierukan muutama viikko sitten ja voi perkkk....le - maha turposi takasin ihan kun olisi taas raskaana ja se samperin vuoto/tiputtelu josta just oli päässy eroon tuli takasin. No toivotaan, että tää menis nopeesti ohi ja kroppa tottuis äkkiä. Se siis niistä vauvahaaveista... No täytyy nauttia tästä vauva-arjesta mahdollisimman paljon ja pitkään. Ajoittain väsyttää mutta muutoin on tuntunu yllättävän helpolta. Ehkä tällä toisella kerralla jotenkin osaa suhtautua asioihin erilailla eikä yritäkään saada niin paljoa aikaiseksi. Tulihan tätä tarinaa... Nyt pojat kutsuu kuorossa. Palaillaan.

Älkää välittäkö mun uudesta turhasta aloituksesta....uups..





Moikka!



En ole päässyt kirjoittamaan näille sivuille mutta korjataampa tilanne nyt.

Meillä poika syntyi 9.1.2006 eli ens viikolla 2kk. Poika on ollut oikea enkeli! Ei mitään vaivaa ole ollut, mitä nyt joskus pierut vääntää itkemään. Yöllä nukkuu 3-4h eka ja sit 2h välein syödään. Nykyään 3-4 kertaa yössä. Ihan mukavasti mielestäni, vaikka kaipaankin kokonaan läpinukuttuja öitä...



Nyt on sit alkanut raivota rinnalla ja herää kerran yössä itkemään ilmeisesti mahaansa (?). Tai nyt parina yönä. Katotaan millon se loppuu... Oon yrittänyt ottaa rauhallisesti ja ettii tietoa imetyssivuilta. Täysimetyksellä mennään niin on maidon riittävyys käynyt mielessä monesti. Hyvin on poika kasvanut, 1kk:n neuvolassa painoa oli tullut melkein kilo ja pituutta huimat 7cm!! Eli tänne asti maito on riittänyt. Tilasin kyllä mammateetä kokeeksi. Oletteko kokeillut sitä?



Juu mutta nyt poika kutsuu!



Terkkuja kaikille ja jaksamista joskus vaikeankin vauva-arjen keskelle!

Nautitaan äistä meidän kultaakin kalliimmista nyyteistä :)



toivottelee Rouva ja poika kohta 2kk

älä nyt sitten säikähdä, mutta vastaan kun kysyit:)



Elikä mulla oli samoiten kun sulla paastoarvo 0.1 liian korkea, muut arvot ok. Enkä sitten ottanut sokeriasiaa ihan niin vakavasti kuin ehkä olisi pitänyt. No ei vaan, eihän sitä tiedä olisko vauveli silti kasvanut yhtä isoksi, jos olisin ihan tiukka ollut dieetin kanssa. Ilmeisesti meitin herra on kasvanut vielä yliajallakin, sehän oli 42+2 kun poika vasta syntyi, yleensä kai kasvu pysähtyy lasketun ajan tienoilla.



Painoarvioista, viikkoa ennen syntymää arvio oli alle 4 kg, siksi ei silloin vielä käynnistetty, käynnistysaamuna arvio oli 4.3 kg (vähintään, sanoi lääkäri ja hymyili päälle)



Sf-mitta huiteli koko ajan yläkäyrän yläpuolella ja vatsa olikin kyllä ihan valtava.



Synnytys oli vaikea, ponnistusvaihe pitkittyi ja sitten viimein imukupilla kiskoen poika syntyi, kiidätettiin suoraan vauvateholle ja vasta muutaman päivän päästä sain vierihoitoon.



Eli kaikki meni pieleen, mutta siltikin lopulta hyvin, koska pojalla kaikki hyvin, nyt se kiljuu täyttä päätä päiväunille kaveriksi

palaan vielä lukemaan mitä kirjoitin j a vaikka vähän täydentämään

molli



mutta tämä ei siis ole tarkoitettu peloitteluksi, tiedätpähän vain, että näinkin voi käydä

nyt on iltapäikkärit nukuttu.



Elikä oman synnytykseni vaikeudet kai johtui ennenkaikkea ahtaasta lantiosta, kenellekään ei tullut mieleen sitä kuvata, vaikka vatsa oli ihan älytön, mutta kun ne ultran painoarviot oli ihan kohtuulliset. Kaivoin neuvolakortin esiin, viikolla 36 arvio on ollut 3089 ja 41+1 viikolla 3900 ja sitten lopputulos oli mitä oli. Sf mitta mulla samaa luokkaa kuin sulla.



Olen lueskellut synnytyspuolelta yli neljäkiloisten kertomuksia ja useimmiten ne kuitenkin menee ihan hyvin.



Vielä pojan koosta, 55 senttiset vaatteet mahtui ihan hetken aikaa, joku 50 senttinenkin oli kai ihan alussa. Pian oli jo käytössä 60 senttiset eikä nekään kauan mennyt. ihan liikaa ostin vaatteita, paljon jäi melkein käyttämättä.



hain pojan syliini ja epäilemättä tällä on kakka housussa, eli heippa taas. onnea mellu synnytykseen ja tervehdys teille mammoille!

Voi että on taas sellainen aamu, että ottaa tuo oma armas ukko niin kovasti päähän.

Kyllä välillä sieppaa, kun ihan pokkana hän voi keskittyä omiin mielenkiinnonkohteisiinsa ja pyytäessäni viemään vauvaa ulos, kehtaa sanoa, että en mene! Kyllä nousi verenpaine taas melko lukemiin. Jätkä tuijottaa jalkapalloa ja on kohta lähdössä tuntikausiksi oman harrastuksensa pariin, eikä ehdi muutamaa hetkeä ulkoiluttaa vauvaa, voi prkl....



No tulipahan taas sanottua aika rumasti, mulla on valitettavasti sellainen tapa,että tulee sitten tuuletettua ihan kunnolla ja haukuttua koko heppu ihan lyttyyn.



Aika harvinaista tämä kuitenkin on, useimmiten kyllä mieskin osallistuu ihan kiitettävästi vauvelin hoitoon, mutta sitten sillä on joskus näitä " itsekkyyskohtauksia" . Ja että ne saa mut raivon valtaan!!!!



Onneksi vauveli nukahti nopeasti ulos, ettei munkaan nyt tarvinnut lähteä tallaamaan pitkin katuja, kun iltapäivällä kuitenkin joudun taas pariin otteeseen kävelemään pitkän lenkin niin ei nyt olisi jaksanut.



Kiitos kun sain purkautua, jo vähän helpottaa....

ärsyyntynyt molli

Meillä mies tosin osallistuu vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti tähän kodin hoitoon (taitaa olla kiltti luonnostaan tai sitten on ihan täysin mun tossun alla ; ) ). Tosin viimeksikin itsepäisesti halusi hoitaa ihan itse ulosmenon poikien kanssa (arvatkaa vaan tuleeko joskus esikoinen mieleen). Lopputulos oli sitten se, että esikoinen huusi suoraa huutoa jäähytuolissaan sisällä ja kuopus vaunuissa ulkona. Isä sitten puolipukeissa jossain välimaastossa. Voi vee... Sanoin minä. Pakkohan se oli sitten puuttua ja auttaa. Pidin pienen " koulutussession" kyllä illalla ja kävin läpi loogisimman mahdollisen kuvion, jolla koko porukan ulostautuminen tapahtuu ilman sen kummempaa hässäkkää.



Mies oli tässä joku hetki sitten työmatkalla ja mä olin poikien kanssa kotosalla useamman päivän. Taisi tulla yliannostus äidin ja pikkuveljen seuraa esikoiselle - on ollut vähän turhan innokas tarhailija tällä viikolla (käy jo äidin itsetunnolle ; ) ). Ihana ilma - tänään kävellään hakemaan esikoinen tarhasta (saa kunnon hikikävelyn) ja tullaan bussilla kotiin (3km matka). Toi bussimatkailu on jättikivaa pojasta kun muuten aina liikutaan omilla autoilla.

Oli ihan pakko tulla vastaamaan Molli sulle pikaisesti, vaikka onkin ihan hirrrrveä kiire :)



Miehet osaa kyllä olla melkoisen itsekkäitä usein ja silloin kun itekin on väsynyt, on melko luonnollista, että hermothan siinä menee. Ja kun se usein on juuri perheessä äiti joka joutuu sitten joustamaan ja asiat kuitenkin hoitamaan... Mutta kun mua nauratti ihan hirveästi se, että olit sitten haukkunut miehesi ihan kunnolla; on nimittäin meillä juuri ollut tuollainen tilanne, että " taas" ;) minä olin joutunut hoitamaan sen ja sen asian ja mies ei mua ikinä arvosta ja tue ja plaa, plaa, plaa. Sitten kun minä suutun, ja se on ajoittain melko useinkin, niin minäkin haukun ukkoni täysin lyttyyn ja haukun kaupan päälle vielä koko suvunkin!!! Jälkeenpäin aina nauretaankin, että tulihan se sukukin taas vedettyä tähän mukaan. Mutta silloin kun ottaa päähän, en ainakaan minä pysty itseäni hillitsemään, sen verran on temperamenttia... Ja aina päätän, että seuraavalla kerralla suku jää rauhaan; joskus tuo päätös pitää, mutta ei aina.



Ja voidaanhan me aina puolustautua ja sanoa, että itsepähän kerjäävät noita haukkuja olemalla niin pirun itsekeskeisiä ja tylsiä :)



Tämän viestin tarkoituksena oli siis yksinkertaisesti sanoa, että tuntuu kovin kovin tutulta tuo sun ärsyyntyminen ja ainakin mun mielestä sinä olit ihan oikeassa!!! :) Jaksetaan...



Hengessä mukana

napoltti

Toivottavasti molli on jo leppynyt miehelleen. Mää olen ihan liian kiltti tolle aviosiipalleni, harvoin tulee räjähdettyä kunnolla, vaikka se kyllä puhdistais ilmaa. meillä ukko harvoin osaa tehdä mitään kotiin liittyvää oma-aloitteisesti, tänäänkin imuroi kun huomautin asiasta, mutta jos ei asiasta sano, ei osaa imuria itse käteen ottaa.

Meillä on kaks vanhempaa lasta kerhossa ja täällä maalla on se hyvä puoli, että taksi hakee lapset pihasta ja saa itse aina näin torstaisin muutaman tunnin hengähtää ja vauvakin sattuu just nyt nukkumaan, niin talossa on harvinaisen rauhallista.

Tällä viikolla on aloitettu ulkoilut vauvan kanssa, tänäänkin nukkui 1,5 tuntia ulkona, sit otin sisälle jatkamaan unia. Laitoin vaunuun lämpömittarin ja oikein yllätyin, että vaunuissa oli lämmintä 19 astetta, vaikka vaunut oli varjossa. Meillä on mittari auringossa ja siinä on lämmintä +8, joten hyvin tuolla vaunuissa tuo lämpötila näköjään nousee.

Poika nukkuu edelleen hyvin, yöllä heräilee pari kertaa syömään ja jatkaa unia, aamulla heräilee siinä keheksan aikaan. Saa nähä kuinka nuo d-vitamiinit vaikuttaa, kun rupeaa lisäämään annostusta. Kuinkas nopeasti te muut rupesitte antamaan sitä 5 tippaa päivässä?

Itse olen antanut nyt pojalle parina päivänä yhden tipan ja taidan antaa vielä tänäänkin vaan yhden, jos masu paremmin tottuis niihin.



Niin ja Onnittelut tälläkin puolella uusille vauvansa saaneille ex-haahuille tiitiäiselle ja n1979!!! Jospa kohta saadaan Mellu ja Wilkunakin tälle puolelle, sitä odotellessa kaikille hyvää ja aurinkoista loppuviikkoa!

T:Nette ja pikkumies 16 pv

ymmärtävistä viesteistä. Tilanne meillä raukesi aika nopeasti, todettiin yhdessä miehen kanssa, että olipas paska aamu ja naurettiin päälle. Meillä näitä ilmapiirin puhdistuksia tosiaan tulee aika usein kun innostun raivottareksi:)))

No eipä siinä mitään, onneksi ollaan oltu yhdessä jo 7 vuotta, että on mieskin jo ehtinyt tottua.



Aika jännä Nette toi vaunujen lämpötila, että noin korkeaksi nousee. Ilmankos meillä oli yksi päivä hirveä huuto, kun yritin vielä makuuttaa toppapuvussa, tänään jo suosiolla vaihdettiin kevyempään pukuun.

Vitamiinitipoista: mä ainakin lisäsi määrää aika hitaasti, en kyllä muista tarkalleen, mutta hissuksiin kuitenkinn

Nyt vauveli itkee, menen antamaan tissihoitoa:)

heippa taas

Kiva Molli, että tilanne raukesi ilman sen suurempia " kriisejä" :) Mun on pakko vielä tarkentaa tuota omaa tekstiäni, että ette mua ihan niin moukkana pidä eli kun haukun miehen suvun suutuspäissäni, niin ihan vaan miehelleni nuo jutut latelen... En siis soittele ympäri sukua huutaen ja kiroten ;) Mutta me ollaan kanssa oltu jo pitkään eli 18 vuotta (!!!) yhdessä, joten mies taitaa tuntea mun pimeät puolet vähän liiankin hyvin.



Nette, minäkään en ole tainnut sinua vielä vauvan johdosta onnitella eli lämpöiset onnittelut vielä näin jälkikäteen. Kyselit noista d-tipoista; minä aloittelin melko rauhallisesti kun pelkäsin, että josko ne ottavat masuun, kun meidän tyttö ei muuten ollenkaan itkenyt ja oli todella tyytyväinen vauva jo heti ihan pienenä. En siis halunnut heti antaa siihen tahtiin kun th käski. Minä annoin 2vko ikäisestä siis ekan viikon yhtä tippaa, tokan viikon kahta jne. Eli vasta viidentenä viikkona viittä tippaa päivässä ja meillä ei ole ollut kyllä masun kanssa yhtään ongelmia. Jekovit on käytössä ja terkan mukaan hyvin siedetty, koska on vesipohjainen.



Hyvää viikonloppua kaikille. Nyt lähden vähän järjestelemään paikkoja kun tyttö vielä päikkäreillä.



napoltti ja typy 6,5kk

Kiitos napoltti onnitteluista

Kiitokset myös mollille ja napoltille d-vitamiini tiedoista, täytyy itsekkin vähitellen lisätä tuota tippojen määrää, ettei niistä tulis ylimääräisiä vatsan väänteitä.

Meillä poitsu on nyt muutamana yönä itkeskellyt vatsaansa. Sitten kun saa piereskeltyä ilmat pois helpottaa, mutta 1,5 tuntia yleensä menee siinä kipristellessä. Täytyy varmaan maanantaina soitella vyöhyketerapeutille ja kysellä voisko se auttaa vatsavaivoissa. Onkos kellään siitä kokemusta?

Nyt rupean keittelemään perheelle kuumaa kaakaota, kun vauvakin nukkuu niin saadaan rauhassa juoda kaakaot ja taidanpa ottaa pakkasesta sulamaan pullatkin sunnuntain kunniaksi.

T:Nette ja poitsu 19 pv

Meillä poika on nyt kaksi yötä nukkunut omassa huoneessa. Eka yö meni ihan hyvin, mutta viime yönä heräiltiin tunnin välein. Masu taisi olla kipeänä ja tänään on ihan flunssan oireita, ehkäpä kolmas hammas kohta ilmaantuu. Antti on nukkunut parina päivänä myös päikkärit omassa sängyssä kun sänky on omassa huoneessa, tähän asti ei juuri sitä ole tehnyt.

Tänään ei sitten ole oikein päikkäreitäkään nukuttu, itku vaan tuli sekä sängyssä että vaunussa, mutta minun viereen sitten hetkeksi nukahti.

Iskä lähti äsken töihin ja meillä pitkä ilta edessä.

Tuossa antti möyrii lattialla ja karjahtelee, äänet on aika miehekkäitä toisinaan:) Polvilleen nousee, muttei vielä eteenpäin suunnista. Kohta varmaan mennään ja lujaa.



No, pitää kai ottaa mussukka syliin, kun väsähtää tuohon lattialla ponnisteluun, pitäis jotenkin saada vielä nukkumaan tänään, muuten on mielenkiintoinen ilta edessä

Hyvät sunnuntait kaikille!

molli

Kävin tuolla odotuspuolella, voi että sinne on tullut paljon uusia ja vanhojakin onnellisesti odottelemaan omaa nyyttiä :) ihanaa! Melikellä tais olla jännät paikat, liekö lähtenyt jo synnärille? .kati oli ainakin saanut jo pienenpienen nyytin. Kohtapa saadaan kuulumisia tälle puolelle. Toivottavasti tytöt tulee kirjoitteleen!



Luka ei enää raivoa rinnalla. Mammateetä juodaan ja hyvin menee:) Poika kasvaa ihan hirveetä vauhtia, tuntuu että aamulla kun pukee niin illalla jo vaatteet kiristää;) Pituutta tuntuu venyvän..



Mollilla oli ollut " ilmanpuhdistusta" . Se on hyvä välillä. Pitää munkin laittaa mies välillä ojennukseen. Jos mä en imetä poikaa vaan pyydän isäntää pitään poikaa niin meen tekeen jotain kotitöitä (niitä riittää) niin vastaavasti jos mää huolehdin pojasta niin mies vaan ähöttää koneella eikä tee yhtään mitään! Ärsyttää! Sitten tuhahtelee kun käsken jotain tekeen, ettei saa tehtyä omia hommia! OMIA HOMMIA??

poika on meidän OMA homma nyt...pah..





Rouva ja Luka 2kk ja risat

Tyttö tuolla isänsä kanssa riehuu olkkarissa, joten päätin tehdä pikapyrähdyksen tänne palstalle.



Tuntuko susta Molli haikealle siirtää poika omaan huoneeseen nukkumaan? Mä en tiedä mikä ihme mua vaivaa, mutta musta on tullut todella herkkä kaikkien asioiden suhteen mitkä liittyvät Millaan. Minäkin vannotin, että kun tyttö on puoli vuotias, siirretään hänet heti omaan huoneeseen nukkumaan. Nyt olisi jo pari viikkoa sitten pitänyt, mutta aina joillakin tekosyillä perustelen itelleni miksi vielä muutaman päivä siirretään jne. Mä olen ihan heikkopäinen, mutta kai se typy vaan täytyy siirtää omaan huoneeseen niin saa rauhassa siellä nukkua ilman isänsä kuorsaamisia ;) Rapotoin kuinka asia etenee...



Meillä myös kovasti jo konttausasentoa haetaan ja tuntuu olevan kovasti mukavaa puuhaa. Välillä pikkuinen nauraa niin hirveästi, että menee kaikki voimat ja mätkähtää vaan mahalleen ja jatkaa tietysti nauramista. On se vaan sellainen aurinko tuo tyttö!!! Ryömiminen on vielä melko hidasta, mutta eteenpäin mennään hiljalleen ja tänään on jo alettu veteleen kirjahyllyn laatikkoa auki ja vähän muutakin " pahaa" jo kokeillaan.



Kaikki menee muuten hyvin, mutta syöminen tuottaa tuskaa. Mikään ei oikein hyvin meinaa upota, peruna ei sitten alkuunkaan ja mulla on vähän sellainen tunne, että Milla saattaisi olla porkkanalle vähän herkkä. En tiedä onko mahdollista, mutta nyt teen sellaista omaa pientä tutkimusta asiasta. Syöminen on melkoista taistelua, mutta onneksi edes rintaa syö hyvällä ruokahalulla. Sitkeästi vaan harjoitellaan, eiköhän se siitä.



Netelle vielä piti sanoa, että oletko kokeillut vauvalle ilmavaivoihin vauvahierontaa? Se on ihan hirmu tehokasta ja tosi yksinkertaista. Masuvaivoihin on muutama helppo ja nopea liike, jotka tekee parissa minuutissa, ja monille auttaa. Meillä ei ole koskaan oikein ollut pienempänä masuvaivoja, liekö vauvahieronnan ansiosta, mutta tiedän monta, joille siitä on ollut akuuteissa tilanteissa apua. Kirjastossa on yleensä hyviä kuvallisia opuksia avuksi.



Hmmm, eipä tässä tällä kerralla muuta kuin mielenkiinnolla jään odottamaan vanhojen ja uusien ex-haahujen kuulumisia.



napoltti

eli viime yö oli taas yhtä heräilyä, pieni reppana tuhisi nuhanenänä iskän vieressä ja minä nukuin makuuhuoneen lattialla:)



Napoltti: Omaan huoneeseen siirtymisestä

Meillä minä olen ollut koko ajan puhumassa sen puolesta, että vauva siirtyy suht pienenä omaan huoneeseen, mies olisi halunnut vuosikkaaksi pitää meidän huoneessa. Nyt olen jo parin viikon ajan ajatellut, että aika alkais olla kypsä ja huomasin sen siitä, että kun itse nukuin viime ajat olohuoneen sohvalla, niin vauva nukkui paljon paremmin eikä heräillyt niin usein. Otin sitten asian neuvolassa puheeksi ja siellä terveydenhoitaja oli sitä mieltä, että nyt on helpompi siirtää kuin vähän ajan päästä. No mieskin sitten myöntyi, kun ihan ammatti-ihminen näin sanoi. No sitten ajatus alkoikin tuntua minusta pahalle, eli kyllä se haikeus iski, kun olisi pitänyt tositoimiin ryhtyä. Vielä pari yötä vitkuttelin, mutta sitten vaan yhtenä aamuna siirsin sängyn ja päivän mittaan useaan otteeseen laitoin poitsun pötköttelemään omaan sänkyyn ja ihmettelemään uusia näkymiä. Sitten kun Antti nukahtikin päiväunille sinne, tiesin että olin tehnyt oikean ratkaisun, vaikka haikea olo olikin. Yöllä sitten imetän antin huoneessa nojatuolissa ja silloin saa sitten taas tankattua sitä läheisyyttä.

No, mutta nyt tosiaan viime yönä ai antti omaan sänkyyn suostunut, niin on ollut joka kerta kun on ollut kipeänä, eli sitten taas palataan omaan huoneeseen, kun tervehtyy.

Eniten kai sitä haikeutta aiheuttaa se tosiasia, että oma vauva kasvaa niin kipeän kovaa vauhtia, eikä ole kohta enää vauva lainkaan:(

Mutta onneksi tietysti kehittyy, enhän mä sitä tarkoita...

molli

Onpa sitten ihana päivä!!! Taidan pakata Millan kohta vaunuihin ja lähteä pienelle kävelylenkille. Olen jo usein nostanut vaunujen selkänojaa hieman tytön ollessa hereillä ja sieltä Milla iloisesti katselee ja naureskelee kun näkee vähän muutakin maailmaa, eikä vaan tylsää äidin naamaa. Vielä ei ole tarvinnut valjaita viritellä, pysyy hyvin paikallaan, mutta katsotaan nyt kuinka kauan.



Molli: Tuntuu tosi tutulta tuo tunne, kuinka toisaalta haikealta tuntuu katsoa vauvan kasvua... Tietysti on ihanaa, että vauva kasvaa ja kehittyy niin kuin pitää, mutta nyt kun Milla tuossa vieressä touhuaa ja liikkuu, on kyllä sellainen olo, että mihin tämä aika on karannut. Juurihan tuo kääryle vasta syntyi!!!



Minä taidan sitten tällä viikolla siirtää Millan omaan huoneeseensa nukkumaan. Hiukan mua jännittää sekin, että jos en kuulekaan kun hän yöllä herää... Milla ei ikinä itke herätessään, vaan muista äänistä ja touhuista olen itse herännyt ja jo oppinut milloin hän vain touhuaa ja nukahtaa kohta uudelleen, ja milloin on sitten ihan oikeasti nälkä ja tarvii imettää. Nyt kun en sitten kuulekaan, joutuuko tyttö sitten alkaa siellä itkemään ennen kuin minä tajuan mennä paikalle!!! Muutenkaan Milla ei itke juuri koskaan, joten tuntuu ihan kauhealta jos nyt täytyy sitten sen takia alkaa pientä itkettämään, että minä kuulen mennä syöttämään. Kuulostanko ihan tyhmältä?



Mulla ei muuten ole vauvakuume kauheasti hellittänyt... Olen niiiiin totaalisen rakastunut tuohon pieneen tyttööni, että on tullut ihan oikeasti sellainen tunne, että miksi ihmeessä jättäisimme tähän yhteen, jos meille vaan vielä toinen suodaan. On tuo lapsi ollut vaan niin ihana. Ja vaikka toinen olisi vaativampi vauva uskon, että jaksaisin ihan hyvin siltikin. En voinu koskaan ikinä kuvitella, että musta tulee tällainen höperö vauvojen suhteen... Koko ajan on tietysti tiukasti takaraivossa ajatus, että mahtaakohan sitä enää koskaa tulla raskaaksi, kun tuon tytönkin alulle saattaminen oli niin työn ja tuskan takana. Ja täytyy myöntää, että myös ne muut peikot on välillä useinkin mielessä: onko pakko uhmata kohtaloa ja olla ahne, mitä jos toinen lapsi ei olisikaan terve, miksi emme tyytyneet tähän yhteen ihmeeseen... Yleensä olen tosi positiivinen ihminen ja yritän negatiiviset ajatukset karsia mielestä pois, mutta nuo vanhat pelot lasten suhteen taitaa istua melko syvällä.



No, nyt taidan lähteä syöttämään typyn ja sitten lähdemme kärryttelemään.



napoltti