Tavallisia, kunnollisia 25+ parisuhdetta haluavia ihmisiä ei ole vapaina.

Kannattaa miettiä, mitä haluaa. Siskoni aina naureskeli, että ikinä en niin alas vajoa, että netistä alkaisin miestä etsiä, kyllä se livenä pitää tavata. Vaan eipä tavannut. Netistä sitten löysi miehen ja meni 35- vuotiaana naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä, mitä haluaa. Siskoni aina naureskeli, että ikinä en niin alas vajoa, että netistä alkaisin miestä etsiä, kyllä se livenä pitää tavata. Vaan eipä tavannut. Netistä sitten löysi miehen ja meni 35- vuotiaana naimisiin.

Netti on hyvin yleinen paikka tavata puoliso. Se on nykyaikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Sellainen kunnollinen ja ihan tavallinen mies kyllä jää helposti sinkuksi Suomessa, jos kunnioittaa tai pelkää naista liikaa. Varsinkaan jos ei osaa lukea näitä naisten vihjeitä, mitä suurin osa miehistä ei osaa. Isosta osasta naisista ei alussa pysty mitenkään lukemaan mitään kiinnostuksen merkkejä(ovat ujoja), joten asialinjalla ei pitkälle pötkitä. Itse olin aivan toivoton naisten kanssa, kun en uskaltanut syventää yhteyttä ikinä mihinkään suuntaan. Vasta kun asiat paremmin tietävät kaverit jankuttivat tarpeeksi kauan, että sun pitää vaan olla röyhkempi, seksinhaluisempi ja näyttää se niin homma alkoi toimia paremmin. Kiltille miehelle oli aluksi ihan käsittämätön paikka ymmärtää, että joku nainen voi haluta seksiä _minun_ kanssani :O Eihän minussa ole mitään ihmeellistä.

Tää on kumma oletus että jos juttelet naiselle=et ole kunnollinen etkä kiltti. Tämä itseasiassa selittää sen "kiltit miehet jää aina ilman :(" -ulinan - totta mooses jää jos kiltti on synonyymi tyypille, joka ei puhu vastakkaiselle sukupuolelle iskemismielessä!

Eihän siinä ole mitään epäkilttiä, että flirttailet naiselle joka haluaa flirttailla sun kanssa. Jos kumpikin haluaa seksiä niin sehän on kilttiä ja ystävällistä harrastaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äläs nyt. Etkö oo jo oppinut, että se on naisten vika, että Pena 32v ei oo vieläkään saanut edes ensisuudelmaa. Pitäs jonkun Sara Siepin kotoa hakea.

Ja Sirpalle 30v ei kelpaa kuin oopperasta, viinistä, lääketieteestä, taiteesta, intialaisesta ruoasta ja baletista kiinnostunut mies. 190cm ja tumma ja tulinen. Jos näitä kriteereita ei täytä, niin se loppui yhteen tapaamiseen.

Huoh. Eli täysin samaa mieltä ap:n kanssa

Hih, Penat ja Sirpat on nykyään 50-60 v.

t  Sirpa 50 v.

Minun tuntemat Sirpat ja Penat ovat 60-80 v. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä, mitä haluaa. Siskoni aina naureskeli, että ikinä en niin alas vajoa, että netistä alkaisin miestä etsiä, kyllä se livenä pitää tavata. Vaan eipä tavannut. Netistä sitten löysi miehen ja meni 35- vuotiaana naimisiin.

Netti on hyvin yleinen paikka tavata puoliso. Se on nykyaikaa. 

Ei se kyllä vieläkään mikään yleinen ole, mutta yleisempi kyllä kuin ennen. Silti hyvä paikka, sitä en kiellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen kunnollinen ja ihan tavallinen mies kyllä jää helposti sinkuksi Suomessa, jos kunnioittaa tai pelkää naista liikaa. Varsinkaan jos ei osaa lukea näitä naisten vihjeitä, mitä suurin osa miehistä ei osaa. Isosta osasta naisista ei alussa pysty mitenkään lukemaan mitään kiinnostuksen merkkejä(ovat ujoja), joten asialinjalla ei pitkälle pötkitä. Itse olin aivan toivoton naisten kanssa, kun en uskaltanut syventää yhteyttä ikinä mihinkään suuntaan. Vasta kun asiat paremmin tietävät kaverit jankuttivat tarpeeksi kauan, että sun pitää vaan olla röyhkempi, seksinhaluisempi ja näyttää se niin homma alkoi toimia paremmin. Kiltille miehelle oli aluksi ihan käsittämätön paikka ymmärtää, että joku nainen voi haluta seksiä _minun_ kanssani :O Eihän minussa ole mitään ihmeellistä.

Tää on kumma oletus että jos juttelet naiselle=et ole kunnollinen etkä kiltti. Tämä itseasiassa selittää sen "kiltit miehet jää aina ilman :(" -ulinan - totta mooses jää jos kiltti on synonyymi tyypille, joka ei puhu vastakkaiselle sukupuolelle iskemismielessä!

Eihän siinä ole mitään epäkilttiä, että flirttailet naiselle joka haluaa flirttailla sun kanssa. Jos kumpikin haluaa seksiä niin sehän on kilttiä ja ystävällistä harrastaa sitä.

Ei mulla ollut ikinä vaikeuksia, tai sen suurempia vaikeuksia, jutella naisille. Ongelma oli siitä eteenpäin sen suhteen kehittäminen. Sitten kun tarkoituksella taannutin itseni sinne limaisen pelimiehen tasolle, joita virallisen totuuden mukana vihataan, niin vasta aloin "menestymään" naisten kanssa. Ilmeisesti naisten puolelta tilanne oli se, että jos en automaattisesti ollut ehdottomassa yökyläilyjä/jatkoja/what ever niin en ollut sitten oikeasti kiinnostunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä, mitä haluaa. Siskoni aina naureskeli, että ikinä en niin alas vajoa, että netistä alkaisin miestä etsiä, kyllä se livenä pitää tavata. Vaan eipä tavannut. Netistä sitten löysi miehen ja meni 35- vuotiaana naimisiin.

Netti on hyvin yleinen paikka tavata puoliso. Se on nykyaikaa. 

Ei se kyllä vieläkään mikään yleinen ole, mutta yleisempi kyllä kuin ennen. Silti hyvä paikka, sitä en kiellä. 

Kenelle on hyvä, kelle ei. Introverttina miehenä minun on vaikea livenä tutustua naisiin ja ajattelin, että netistä löytyy samanlainen nainen. Parin vuoden nettideittailun jälkeen huomaan olleeni todella väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen kunnollinen ja ihan tavallinen mies kyllä jää helposti sinkuksi Suomessa, jos kunnioittaa tai pelkää naista liikaa. Varsinkaan jos ei osaa lukea näitä naisten vihjeitä, mitä suurin osa miehistä ei osaa. Isosta osasta naisista ei alussa pysty mitenkään lukemaan mitään kiinnostuksen merkkejä(ovat ujoja), joten asialinjalla ei pitkälle pötkitä. Itse olin aivan toivoton naisten kanssa, kun en uskaltanut syventää yhteyttä ikinä mihinkään suuntaan. Vasta kun asiat paremmin tietävät kaverit jankuttivat tarpeeksi kauan, että sun pitää vaan olla röyhkempi, seksinhaluisempi ja näyttää se niin homma alkoi toimia paremmin. Kiltille miehelle oli aluksi ihan käsittämätön paikka ymmärtää, että joku nainen voi haluta seksiä _minun_ kanssani :O Eihän minussa ole mitään ihmeellistä.

Tää on kumma oletus että jos juttelet naiselle=et ole kunnollinen etkä kiltti. Tämä itseasiassa selittää sen "kiltit miehet jää aina ilman :(" -ulinan - totta mooses jää jos kiltti on synonyymi tyypille, joka ei puhu vastakkaiselle sukupuolelle iskemismielessä!

Eihän siinä ole mitään epäkilttiä, että flirttailet naiselle joka haluaa flirttailla sun kanssa. Jos kumpikin haluaa seksiä niin sehän on kilttiä ja ystävällistä harrastaa sitä.

Ei mulla ollut ikinä vaikeuksia, tai sen suurempia vaikeuksia, jutella naisille. Ongelma oli siitä eteenpäin sen suhteen kehittäminen. Sitten kun tarkoituksella taannutin itseni sinne limaisen pelimiehen tasolle, joita virallisen totuuden mukana vihataan, niin vasta aloin "menestymään" naisten kanssa. Ilmeisesti naisten puolelta tilanne oli se, että jos en automaattisesti ollut ehdottomassa yökyläilyjä/jatkoja/what ever niin en ollut sitten oikeasti kiinnostunut. 

Niin, no jos ei kumpikaan tee mitään elettä viedäkseen suhdetta seksuaaliseen suuntaan niin eihän se sinne itsestään mene! On kuitenkin suuri ero siinä ehdotatko sitä yökyläilyä baari-illan jälkeen jokaiselle naiselle vai useampien treffien jälkeen sille josta olet kiinnostunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä, mitä haluaa. Siskoni aina naureskeli, että ikinä en niin alas vajoa, että netistä alkaisin miestä etsiä, kyllä se livenä pitää tavata. Vaan eipä tavannut. Netistä sitten löysi miehen ja meni 35- vuotiaana naimisiin.

Netti on hyvin yleinen paikka tavata puoliso. Se on nykyaikaa. 

Ei se kyllä vieläkään mikään yleinen ole, mutta yleisempi kyllä kuin ennen. Silti hyvä paikka, sitä en kiellä. 

Kenelle on hyvä, kelle ei. Introverttina miehenä minun on vaikea livenä tutustua naisiin ja ajattelin, että netistä löytyy samanlainen nainen. Parin vuoden nettideittailun jälkeen huomaan olleeni todella väärässä.

Niin. Ois pitänyt varmaan todeta, että konseptina hyvä. Käyttäjät sitten tekevät siitä vähän toimimattoman paikan, ellet satu kuulumaan tiettyihin ryhmiin. Tästä on niin monessa ketjussa juteltu, joten ei jaksa sen kummemmin mennä siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon päälle kolmekymppinen, iloinen ja keskustelukykyinen, akateemisesti koulutettu, hygieniastani huolehtiva, normaalimitoissa ja normaalin näköinen (en mikään kaunotar, mutten mielestäni rumakaan), ei ongelmia alkoholin tai muiden aineiden kanssa, ei yh-lapsia. Sinkku olen ja sinkkuna todennäköisesti pysyn, koska en tapaa tuosta vaan sormeani heiluttamalla vapaita ja kiinnostavia miehiä, enkä käytä mitään deittailu- tai treffipalveluja. Hyväksyn sen faktan aivan täysin, että minun itseni pitäisi muuttaa käytöstäni ja aktivoitua, jos haluaisin itselleni kumppanin. Enkä aktivoitumisesta huolimatta välttämättä löytäisi, sillä onnenkauppaahan sekin osaltaan on. Pitäisi olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja tavata oikea ihminen. Toistaiseksi en ole vaivautunut etsimään, mutta toistaiseksi olen myös ollut satunnaisista yksinäisyyden puuskista huolimatta varsin tyytyväinen elämääni. Voi olla, että joskus alkaa harmittaa ja sitten varmaan olenkin jo liian vanha lihamarkkinoille (tosin monen mielestä olen varmaan jo nyt). Mutta en jaksa murehtia mahdollista murehtimista etukäteen :P

Niin no sinullahan löytyy siis aivan ymmärrettävä syy, et varsinaisesti etsi, eikä piireihisi kuulu ilmeisesti paljon paikkoja missä sinkkumiehiä tapaisitkaan. Et siis syytä siitä vastakkaista sukupuolta että et löydä puolisoa. 

Aivan noin. Kirjoitin tuon lähinnä siksi, että täällä jatkuvasti saa lukea, kuinka naiset joutuvat suurin piirtein hätistelemään miehiä kimpustaan. Voin ihan rehellisesti sanoa, etten ole koskaan hätistellyt yhtään ketään paitsi joskus jotain ympäripäissään olijoita. Mutta jos joskus alkaisin tosissani haluta parisuhdetta ja yrittäisin löytää itselleni hyvän puolison, niin en kuitenkaan usko, että sellaista välttämättä löytyisi. Tunnen monia naisia, jotka ovat minun mittapuullani ns. hyviä saaliita, ja jotka ovat yrittäneet saada itselleen miestä, ovat käyneet treffeillä, eivät toivo kuuta taivaalta jne. Mutta ei vain ole löytynyt sellaista yksilöä, jonka kanssa kemiat sopivasti kohtaisivat. Ihan pelkällä sattumalla ja onnella tuntuu olevan paljon vaikutusta. Se on tietysti sellainen asia, mitä voi olla vaikea myöntää, koska sitä ei voi toisaalta itse kontrolloida, eikä voi myöskään syyttää toista osapuolta (tai koko sukupuolta) kohtuuttomuudesta.

Naisena nyt kommentoin, että miksi ihmeessä listaat tuon "mielenterveysongelman" noin kamalaksi jutuksi. Isolla osalla ihmisistä on jossain elämänvaiheessaan psyykkinen sairaus. Miten esim paniikkihäiriö tekee ihmisestä sellaisen, ettei hänen kanssaan edes lähtökohtaisesti voisi seurustella? Entäs jos on todella ujo ja sitten päässyt siitä eroon esim kolmikymppisenä? Niin sitten ei kelpaa sen takia, että on joskus ollut ujo?

Vierailija kirjoitti:

Naisena nyt kommentoin, että miksi ihmeessä listaat tuon "mielenterveysongelman" noin kamalaksi jutuksi. Isolla osalla ihmisistä on jossain elämänvaiheessaan psyykkinen sairaus. Miten esim paniikkihäiriö tekee ihmisestä sellaisen, ettei hänen kanssaan edes lähtökohtaisesti voisi seurustella? Entäs jos on todella ujo ja sitten päässyt siitä eroon esim kolmikymppisenä? Niin sitten ei kelpaa sen takia, että on joskus ollut ujo?

Nuo aloituksessa listatut asiat ovat mahdollisia selittäjiä sille ettei kumppania löydy. Eihän mikään niistä sitä tarkoita etteikö kukaan ylipainoinen tai mielenterveysongelmainen tmv löytäisi kumppania! Vaan juuri sitä että jos sitä kumppania ei halusta huolimatta löydy niin joku noista listatuista silloin on luultavasti vialla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon päälle kolmekymppinen, iloinen ja keskustelukykyinen, akateemisesti koulutettu, hygieniastani huolehtiva, normaalimitoissa ja normaalin näköinen (en mikään kaunotar, mutten mielestäni rumakaan), ei ongelmia alkoholin tai muiden aineiden kanssa, ei yh-lapsia. Sinkku olen ja sinkkuna todennäköisesti pysyn, koska en tapaa tuosta vaan sormeani heiluttamalla vapaita ja kiinnostavia miehiä, enkä käytä mitään deittailu- tai treffipalveluja. Hyväksyn sen faktan aivan täysin, että minun itseni pitäisi muuttaa käytöstäni ja aktivoitua, jos haluaisin itselleni kumppanin. Enkä aktivoitumisesta huolimatta välttämättä löytäisi, sillä onnenkauppaahan sekin osaltaan on. Pitäisi olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja tavata oikea ihminen. Toistaiseksi en ole vaivautunut etsimään, mutta toistaiseksi olen myös ollut satunnaisista yksinäisyyden puuskista huolimatta varsin tyytyväinen elämääni. Voi olla, että joskus alkaa harmittaa ja sitten varmaan olenkin jo liian vanha lihamarkkinoille (tosin monen mielestä olen varmaan jo nyt). Mutta en jaksa murehtia mahdollista murehtimista etukäteen :P

Niin no sinullahan löytyy siis aivan ymmärrettävä syy, et varsinaisesti etsi, eikä piireihisi kuulu ilmeisesti paljon paikkoja missä sinkkumiehiä tapaisitkaan. Et siis syytä siitä vastakkaista sukupuolta että et löydä puolisoa. 

Aivan noin. Kirjoitin tuon lähinnä siksi, että täällä jatkuvasti saa lukea, kuinka naiset joutuvat suurin piirtein hätistelemään miehiä kimpustaan. Voin ihan rehellisesti sanoa, etten ole koskaan hätistellyt yhtään ketään paitsi joskus jotain ympäripäissään olijoita. Mutta jos joskus alkaisin tosissani haluta parisuhdetta ja yrittäisin löytää itselleni hyvän puolison, niin en kuitenkaan usko, että sellaista välttämättä löytyisi. Tunnen monia naisia, jotka ovat minun mittapuullani ns. hyviä saaliita, ja jotka ovat yrittäneet saada itselleen miestä, ovat käyneet treffeillä, eivät toivo kuuta taivaalta jne. Mutta ei vain ole löytynyt sellaista yksilöä, jonka kanssa kemiat sopivasti kohtaisivat. Ihan pelkällä sattumalla ja onnella tuntuu olevan paljon vaikutusta. Se on tietysti sellainen asia, mitä voi olla vaikea myöntää, koska sitä ei voi toisaalta itse kontrolloida, eikä voi myöskään syyttää toista osapuolta (tai koko sukupuolta) kohtuuttomuudesta.

Onnella on tietysti tekemistä tiettyyn pisteeseen asti, mutta vuosien yksinäisyyttä tai 30v neitsyttä se ei selitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon päälle kolmekymppinen, iloinen ja keskustelukykyinen, akateemisesti koulutettu, hygieniastani huolehtiva, normaalimitoissa ja normaalin näköinen (en mikään kaunotar, mutten mielestäni rumakaan), ei ongelmia alkoholin tai muiden aineiden kanssa, ei yh-lapsia. Sinkku olen ja sinkkuna todennäköisesti pysyn, koska en tapaa tuosta vaan sormeani heiluttamalla vapaita ja kiinnostavia miehiä, enkä käytä mitään deittailu- tai treffipalveluja. Hyväksyn sen faktan aivan täysin, että minun itseni pitäisi muuttaa käytöstäni ja aktivoitua, jos haluaisin itselleni kumppanin. Enkä aktivoitumisesta huolimatta välttämättä löytäisi, sillä onnenkauppaahan sekin osaltaan on. Pitäisi olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja tavata oikea ihminen. Toistaiseksi en ole vaivautunut etsimään, mutta toistaiseksi olen myös ollut satunnaisista yksinäisyyden puuskista huolimatta varsin tyytyväinen elämääni. Voi olla, että joskus alkaa harmittaa ja sitten varmaan olenkin jo liian vanha lihamarkkinoille (tosin monen mielestä olen varmaan jo nyt). Mutta en jaksa murehtia mahdollista murehtimista etukäteen :P

Niin no sinullahan löytyy siis aivan ymmärrettävä syy, et varsinaisesti etsi, eikä piireihisi kuulu ilmeisesti paljon paikkoja missä sinkkumiehiä tapaisitkaan. Et siis syytä siitä vastakkaista sukupuolta että et löydä puolisoa. 

Aivan noin. Kirjoitin tuon lähinnä siksi, että täällä jatkuvasti saa lukea, kuinka naiset joutuvat suurin piirtein hätistelemään miehiä kimpustaan. Voin ihan rehellisesti sanoa, etten ole koskaan hätistellyt yhtään ketään paitsi joskus jotain ympäripäissään olijoita. Mutta jos joskus alkaisin tosissani haluta parisuhdetta ja yrittäisin löytää itselleni hyvän puolison, niin en kuitenkaan usko, että sellaista välttämättä löytyisi. Tunnen monia naisia, jotka ovat minun mittapuullani ns. hyviä saaliita, ja jotka ovat yrittäneet saada itselleen miestä, ovat käyneet treffeillä, eivät toivo kuuta taivaalta jne. Mutta ei vain ole löytynyt sellaista yksilöä, jonka kanssa kemiat sopivasti kohtaisivat. Ihan pelkällä sattumalla ja onnella tuntuu olevan paljon vaikutusta. Se on tietysti sellainen asia, mitä voi olla vaikea myöntää, koska sitä ei voi toisaalta itse kontrolloida, eikä voi myöskään syyttää toista osapuolta (tai koko sukupuolta) kohtuuttomuudesta.

Onnella on tietysti tekemistä tiettyyn pisteeseen asti, mutta vuosien yksinäisyyttä tai 30v neitsyttä se ei selitä. 

Mutta entäs jos on vaikka tosi ujo ja sitten 30-v:nä pääsee siitä hieman eroon ja sitten tapaa tosi mukavan naisen ja sitten selviää, että mies ei ole ujouden takia päässyt aikaisemmin kontaktiin naisen kanssa, niin miksi ihmeessä tuollainen mies ei sitten kelpaisia parisuhteeseen?

No höh, itse olen pian 23 vuotta täyttävä sinkkunainen. Kohta olen ollut sinkkuna vuoden erottuani neljän vuoden suhteen jälkeen. Haluaisin joskus kyllä seurustella, mutta pelkään uudenkin miehen olevan väkivaltainen kusipää.

Tapaillut olen useampaa tässä, mutta aina mies paljastuu joko ikäväksi tai sitten molemminpuolista kiinnostusta ei vain synny. Onnekseni viihdyn kyllä yksikseenkin hyvin.

En pidä itseäni huonona naisena vaikka sinkku olenkin, en vain enää tyydy mihin tahansa!

Jos olisin nainen, minua pelottaisi ainakin se, että kanssani päätyy yhteen joku näistä "kunnollisista" miehistä, joille tuntuu kelpaavan parisuhde kuin parisuhde, kunhan ei yksin tarvitse olla. Nämä kun nostavat kytkintä, kun se oikea osuu kohdalle. Mielestäni se, että toinen on yhtä isolla sydämellä mukana kuin itse on, ei ole kohtuuton odotus.

Vierailija kirjoitti:

Naisena nyt kommentoin, että miksi ihmeessä listaat tuon "mielenterveysongelman" noin kamalaksi jutuksi. Isolla osalla ihmisistä on jossain elämänvaiheessaan psyykkinen sairaus. Miten esim paniikkihäiriö tekee ihmisestä sellaisen, ettei hänen kanssaan edes lähtökohtaisesti voisi seurustella? Entäs jos on todella ujo ja sitten päässyt siitä eroon esim kolmikymppisenä? Niin sitten ei kelpaa sen takia, että on joskus ollut ujo?

Tämä. Olen kolmikymppinen, akateemisesti koulutettu, asiantuntijatöitä tekevä, sivistynyt, keskustelutaitoinen ja intohimoinen mies. Minulla sattuu myös olemaan paniikkihäiriö. Voin vakuuttaa, että paniikkihäiriöni ei ole koskaan vaikuttanut pariutumiseeni millään tavalla, se ei merkittävästi rajoita elämääni (uimataidottomuus ja likinäköisyys rajoittavat paljon enemmän) ja olen itse ihan sinut asian kanssa. Harmi homma, jos joku on niin tietämätön mielenterveysasioista, että tuollaisen asian takia hylkää muuten kiinnostavan kumppaniehdokkaan.

Elättekö te edelleen jotain 50 -luvun maaseutua, jossa pariudutaan nuorena ja se on ainoa malli? En tiedä ainuttakaan koulutettua, kaupunkilaista ihmistä, joka olisi edelleen sen parikymppisenä löytämänsä puolison kanssa. Jokainen on eronnut ja uudelleenavioitunut monet kerrat, itse olen uudelleenavioitunut leski. Ei se yksi ero, etenkään nuorena löydetystä puolisosta ihmistä pahenna. Harvoin niissä nuoruuden liitoissa on edes lapsia. Lapset tulevat kuvioon sitten n. 35:n paikkeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä, mitä haluaa. Siskoni aina naureskeli, että ikinä en niin alas vajoa, että netistä alkaisin miestä etsiä, kyllä se livenä pitää tavata. Vaan eipä tavannut. Netistä sitten löysi miehen ja meni 35- vuotiaana naimisiin.

Netti on hyvin yleinen paikka tavata puoliso. Se on nykyaikaa. 

Ei se kyllä vieläkään mikään yleinen ole, mutta yleisempi kyllä kuin ennen. Silti hyvä paikka, sitä en kiellä. 

Kenelle on hyvä, kelle ei. Introverttina miehenä minun on vaikea livenä tutustua naisiin ja ajattelin, että netistä löytyy samanlainen nainen. Parin vuoden nettideittailun jälkeen huomaan olleeni todella väärässä.

Niin. Ois pitänyt varmaan todeta, että konseptina hyvä. Käyttäjät sitten tekevät siitä vähän toimimattoman paikan, ellet satu kuulumaan tiettyihin ryhmiin. Tästä on niin monessa ketjussa juteltu, joten ei jaksa sen kummemmin mennä siihen.

Periaatehan on hyvä, mutta vinoutunut sukupuolijakauma tekee siitä toimimattoman.

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeesti parhaat viedään 18-vuotiaina. Itse olen ruma nainen, sain vaan eronneen paskiaisen 25-vuotiaana.

Just joo, se klassinen ajatusvirhe "parhaat on varattuja", ei pidä todellisuudessa ollenaan paikkaansa. Tiedän ihan paskaisia puli/narkki miehiä ja naisia jotka ovat suhteissa ja vastaavasti normaaleja, kivan näköisiä, fiksuja ja työssäkäyviä ihmisiä jotka ovat sinkkuja.