Lue keskustelun säännöt.
Terveessä parisuhteessa PITÄÄ riidellä – mitä häränp*skaa!!!
27.07.2016 |
En allekirjoita tuota, en todellakaan. Olen ollut suhteissa, joissa riidellään kerran päivässä tai viikossa. Nyt viimeisen viisi vuotta olen ollut suhteessa, jossa ei olla riidelty kunnolla kertaakaan. Mieheni on korottanut kerran ääntään, kun meinasimme myöhästyä lennolta sen takia, koska venytin pakkailun viime tinkaan ja lopulta huomasin kentällä, että olin unohtanut minulle välttämättömän reseptilääkkeen kotiini. Tässä viiden vuoden "riidat". Molemmilla on omat mielipiteet, joista pidetään kiinni, mutta riitoja ei yksinkertaisesti ole. Molemmat olemme onnellisempia kuin koskaan.
Mielipiteitä?
Kommentit (27)
Jännä,tähänkin ketjuun vastannut niin hyökkääviä ja pahasti sanovia akkoja että on vaikea kuvitella heidän olevan rauhan ihmisiä jotka ei koskaan riitele!
En jaksa uskoa.
Meillä riidellään mutta kyllä me ollaan rakastuneitakin,vielä vuosien jälkeen.
Mitä nyt tällä elämän kokemuksella tietää tälläisten ihmisten parisuhteesta joissa ei riidellä niin ei ne kovin onnellisia ole.Se on sitten sellaista irrallista tiuskimista ja toisen sivuuttamista.Ei siellä rakkaus kuki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riitelytavat on opittuja, usein sieltä lapsuudenkodista. Ei sillä ole tekemistä onnellisuuden kanssa, vaan tottumuksen, jota voi olla vaikea muuttaa. Pari voi olla onnelllinen oli riitoja tai ei.
Mitäs jos on näitä erimielisyyksiä, jossa molemmat pitävät päänsä ja kumpikin jatkaa olemasta eri mieltä ratkaisevissa kysymyksissä, nii miten ne selvitetään ? Vai jätetäänkö sikseen hautumaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa a, kai niitä parisuhteita on kaikenlaisia. Varmaan ihan normaalia on tietyissä tilanteissa riidellä, ja yhtä normaalia tietyissä tilanteissa olla riitelemättä.
Me ollaan oltu yhdessä teinistä saakka, nyt 10v. Ennen lapsia ei juurikaan riidelty. Kun lapset oli pieniä; oli puutetta unesta, ajasta, rahasta, läheisyydestä.. Vähän kaikesta - paitsi niistä lapsista. Tuollon riideltiin todella paljon. Nyt kun lapset on vähän isompia jne niin riidellään taas vähempi.
Varmaan vähiten riidellään parisuhteissa silloin, kun elämän eri osa-alueet on mallillaan ja kaikki loksahtaneet kohdilleen (talous, terveys, oma aika, ura, harrastukset, parisuhdeaika jne). Mitä enemmän näillä osa-alueilla on haastetta ja osapuolilla stressiä, sitä helpommin tulee sitä riitaakin.
Meillä ei elämässä todellakaan ole mikään lokahtanut kohdalleen ja stressiä on vaikka kuinka. Silti emme pura sitä toisiimme. Siihen ei ole olemassa mitään tekosyytä, että on toiselle ilkeä ilman hänen omaa syytään tai liioitellusti. Ei ikinä. Se on aina sen riitelevän osapuolen syytä. Suurin osa ei vain tajua sitä ja ihmettelee kuinka kaikki suhteet menee aina riitelyksi. Totta kai ne menee, jos itse ei osaa elää sovussa.
Entä jos ei ole kyse stressistä vaan se toinen oikeesti tekee jotain ärsyttävää/väärää? Ja sen mielestä se on ok, sun mielestä ei? Miten tilanne etenee? Koska pakosti niitä tilanteita tulee joka suhteeseen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisessa suhteessa riidellään. Se miten on sitten eri asia. Toiset huutaa ja toiset on fyysisiä ja toiset taas väittelee sujuvasti loukkaamatta toista ääja jotkut keskustelee rauhallisesti
Meillä ei riidellä vaan keskustellaan rauhallisesti. Meillä keskustellaan asioista muutenkin paljon. Rauhallinen keskustelu ei ole riitelemistä. Koskaan. Vaikka mielipide-ero olisi valtava. Onko sinusta kaikki riitelyä, missä ollaan eri mieltä. Onnea valitsemallasi tiellä. Jos luulet, että kaikki läheisesi ovat kanssasi samaa mieltä, olet väärässä. He vain eivät jaksa sitä ainaista, lapsellista vänkäämistä joka asiasta, joten ovat hiljaa.
Meilläkin muuten rakastetaan kiihkeästi, joten ei pidä paikkansa nuo epäilyt siitä, että tällaisissa suhteissa oltaisiin enemmän kämppiksiä tai sitten tuppisuita. Olemme vain aikuisia, aikuisessa suhteessa. Koti on minulle turvasatama ja mieheni rakkain ihminen maailmassa. Miksi ihmessä riitelisin pikkuasioista hänen kanssaan. Tietenkään hän ei ole täydellinen, kukaan ei ole, mutta tämä on hyvä.
Usein riitaisimpia ovat he, jotka eivät ole mihinkään tyytyväisiä. Jos olisin mies, olisin mieluummin yksin kuin tuollaisen naisen kanssa.
Siis anteeksi, lainasitko oikein? Miten ihmeessä teit tuollaisen analyysin tuon kommentin kirjoittajasta?! Olen ihmeissäni... Vaikea uskoa että olisit itse joku sopuisa ihminen kaiken perusteella.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Jännä,tähänkin ketjuun vastannut niin hyökkääviä ja pahasti sanovia akkoja että on vaikea kuvitella heidän olevan rauhan ihmisiä jotka ei koskaan riitele!
En jaksa uskoa.
Meillä riidellään mutta kyllä me ollaan rakastuneitakin,vielä vuosien jälkeen.
Mitä nyt tällä elämän kokemuksella tietää tälläisten ihmisten parisuhteesta joissa ei riidellä niin ei ne kovin onnellisia ole.Se on sitten sellaista irrallista tiuskimista ja toisen sivuuttamista.Ei siellä rakkaus kuki.
Mistä asioista onnellisissa parisuhteissa sitten pitäisi riidellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Luulin ennen että riitely on hyväksi, koska se "puhdistaa ilmapiiriä". Minä jopa pidin riitelystä. Nyt olen suhteessa jossa ei riidellä, vaan puhutaan ja keskustellaan. Nyt on paljon helpompi olla. Tiedän että voin kertoa asiani ja harmini ilman että siitä syntyy huutoa. Riitelemättä asioihin saadaan aidommat näkökannat ja toisen mielipidettä on paljon helpompi ymmärtää ja kunnioittaa.
taysin sama kokemus! Olen seurustellut muutaman kuukauden eika meilla ole ollut edes mitaan suurempia erimielisyyksia - kaikesta selviaa puhumalla ennen kuin tilanne ehtii eskaloitua edes millaan tasolla negatiiviseksi. Pari kertaa olen arahtanyt miehelle (mulla on tosi lyhyt pinna) mista on seurannut valiton anteeksipyynto ja kammottava huono omatunto.
Kauhea ajatus riidella nykyisen kanssa. Onneksi ei tarvitse!
Eksan kanssa tapeltiin koko ajan, kauheaa draamaa ja kyynelia, onneksi ne ajat nayttavat olevan ohi.
Me riidellään tosi harvoin ja silloin kun riidellään niin se on ihan kamalaa ja kumpikin on täysin hajalla. Me ei huudeta eikä paiskota ovia vaan kumpikin loukkaantuu ja murjottaa. Ei kestetä sitä kovin kauan ja jälkeenpäin koko juttu tuntuu tyhmältä, yleensä joku väärinkäsitys. Meillä siis riidat johtuu kommunikaatiokatkoksista enkä tosiaan tajua, miksi pitäisi erityisestä hakea konflikteja.