Hassuin uskomus, joka sinulla on ollut pienenä?

Ei ehkä hassuin, mutta luulin mm. että koripallo on valmistettu levyistä, koska selostuksissa tämän tästä kuka milloinkin otti levypallon.

Mulle lapsena mummot oli niitä stereotyyppisiä mummoja. Harmaat nutturalla olevat hiukset ja isot silmälasit. Kummatkin mummovainaani itseasiassa näyttivätkin tuolta kuin myös muutamat naapurissa asuneet mummot.

Täti tuli isoäidiksi hieman yli 40-vuotiaana ja äitini sanoi, että nyt hän on mummo. Ihmettelin, että eihän hän voi mummo olla kun ei näytä semmoiselta. Ei omannut harmaita hiuksia eikä ainakaan isohoja silmälaseja. 

Jäätelöä syödään vain Suomessa.

En muista olenko jo aikasemmin vastannut, vastaan uudestaan.

Penskana kaivoin nenää. Iskä sanoi että siitä nenästä kaivetusta räästä tulee hämähäkkejä (pelkäsin hämiksiä yli kaiken. Ja pelkään vieläkin). Siihen loppui nenänkaivuu.

Luulin että kaikkien mummojen nimi on Eira. (mun mummon nimi)

Että ihmiset kohtelee auta hyvin jos kohtelee niitä hyvin.

Luulin lapsena , että aikuisten etunimet vaihtuu aikuiseksi tullessa. Kysyin äidiltäni minkä niminen hän on ollut pienenä. Ei kai kukaan vauva voinut olla nimeltään Kirsti. En ainakaan tiennyt ainuttakaan!

Olin kerran pienenä potalla ja kyselin äitiltäni että mistä minä tulin. Se sitte sanokin että variksen selässä

Luulin pienenä, että tv:n sisällä asuu oikeita ihmisiä. Lisäksi ajattelin, että jossain vaiheessa ihmiset alkaa nuorentumaan ja muuttuvat uudestaan lapsiksi.

Luulin, että on olemassa erikseen ihmisille tarkoitettua myrkkyä. Siis murha- ja itsemurhatarkoituksiin. Kuvittelin että se on vihreää nestettä pienessä kauniissa lasipullossa, etiketissä kenties pääkallosymboli.

Perhetuttu selitti, että hänen tyttärensä oli tutustunut mukavaan kaksikieliseen poikaan ollessaa nielurisaleikkauksen vuoksi sairaalassa. Ajattelin, että pojalla oli konkreettisesti kaksi kieltä. Tätä tuki se, että kaksikielisyys ja nielurisavaiva tuntuivat luontevasti sopivan samalla osastolla hoidettaviksi. :D

Uskoin että kun syö Chap-patukan, muuttuu mainoksen tytön lailla kauniiksi. Siksi en uskaltanut syödä patukkaa autossa vaan vasta kotona.

Vierailija kirjoitti:

Luulin että ihmisten sukunimi vaihtuu kun he muuttavat, eli että sukunimi on sidonnainen siihen taloon tai asuntoon missä asuu. Kun muutimme, kysyin vanhemmiltani, muuttuuko meidän sukunimi nyt.

Noinhan asia on ollut ennen varsinkin Länsi-Suomessa. Sukunimi saattoi muuttua talonnimen mukaan, kun siellä alettiin sukunimiä antaa. Itä-Suomessa oli ollut sukunimiä satoja vuosia.

Joskus ennen kouluikää olin vähän hämmentynyt, kun kuulin parhaan kaverini enon nimen olevan Martti. Nimessä oli jotakin perustavanlaatuista vikaa, sillä mielestäni enojen nimen olisi pitänyt alkaa E-kirjaimella. Niin kuin minun enollani eli eno niinkuin Ensio. Ensio tietysti oli nimenä vielä parempi, kun siinä oli alussa kaksi sopivaa kirjainta eli e ja n.

Käsitystä osaltaan tuki se, että minulla oli vain yksi eno eli vertailukohtia ei ollut.

90 luvun alussa Jupiteriin tippui asteroideja, sain sellaisen mielikuvan että Jupiter voisi haljeta kahtia ja se toinen puolisko törmätä maahan, tuli pelkotila kun katsoin tähtitaivaalle ja näin mielessäni miten se tapahtuisi, kuvat sain tietenkin jostain koulun oppikirjasta missä oli kuvia planeetoista.

Lapsia usein varoitellaan, että elä tee noin ettei silmä puhkea. Luulin että jos ihmiseltä 'puhkeaa silmä' niin se puhkeaa kuin ilmapallo. Eli silmä olisi täynnä ilmaa, ja puhjetessaan silmän tilalle jäisi vain musta kuoppa :D Joten pelkäsin lapsena silmien puhkeamista.

Vierailija kirjoitti:

Luulin että kaikkien mummojen nimi on Eira. (mun mummon nimi)

Mä luulin lapsena, että kaikki mummot asuu maalla omakotitalossa.

Vierailija kirjoitti:

Luulin että ihmiset tv:ssä näkee myös minut. Plus luulin että jos siirryn katsomaan telkkaria eri kulmasta voin nähdä samalla tavalla kuin ikkunasta laajemmalle alueelle sinne "sisään".

Kaikki lapset taitaa luulla niin.

miehelläonpippeli kirjoitti:

Oikeasti muunsukupuolinen kirjoitti:

Luulin olevani poika vain siksi, että minulla oli (ja on yhä) penis.

Vaikka uskoisit olevasi mitä hyvänsä se ei muuta sukupuoltasi.  On asioita joita ei ajatusmaailma muuta.  Et ole koira, vaikka kuinka uskoisit niin.  

Kukaan ei voisi tuntea itseään koiraksi, koska koita ei kykene sellaiseen ajatteluun. Fyysinen sukupuoli toki on se mikä on, mutta ilmeisesti kaikki eivät kykene abstraktiin ajatteluun ja ymmärrä sukupuoli-identiteetin merkitystä, kun eivät ole joutuneet koskaan kyseenalaistamaan asiaa. Tässäkin ketjussa on paljon lasten ajatuksia - entä jos kukaan ei olisi koskaan kertonut totuutta?

Olin ehkä viisivuotias, kun olin jostakin saanut päähäni, että naisen pitää kosia. Ajatus huolestutti, sillä olin aika ujo ja arka. Kyti mielessäni vielä kymmenvuotiaana, kun oli valittavana pyrkiäkö tyttölyseoon vai yhteislyseoon. Yhteislyseossa oli myös poikia, joten kosiminen ja naimisiin meno helpottuisi sitä kautta. Toimihan se.

Lasten saantikin oli alkanut mietityttää ennen kouluikää. Olin joskus kysynyt, myydäänkö minut äidiksi. Onneksi olin kysynyt, ties miten kauan olisin pyöritellyt ajatusta mielessäni. Vastausta en muista, mutta asia ei enää vaivannut.

Vierailija kirjoitti:

Luulin joskus, että päästäiset ovat lintuja.

...Olen 24-vuotias ja sain tietää nyt, etteivät ne ole. Ilmeeni oli näkemisen arvoinen kun avasin Googlen kuvahaun.

En muista olenko jo joskus tämän tänne kirjoittanut, pahoittelen. Mutta luulin pienenä, että kuninkaat ja kuningattaret istuvat valtaistuimillaan 24/7. Eli käyvät vessassakin jotenkin siinä, käyttävät jotain alusastiaa tms. Ja heillä on hienot kruunut ja valtikat sekä kuninkaallisten vaatteet, siis tämännäköiset:

https://www.123rf.com/photo_94811935_stock-vector-king-wearing-a-crown-…

Mietin, että mahtaa olla tylsä elämä kun saa vain istua siinä tuolissa.