Hassuin uskomus, joka sinulla on ollut pienenä?

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset ovat olleet juuri saman näköisiä lapsina, vain pienikokoisempia.

Esikoulussa sain ensimmäisen koulukirjani. Ajattelin, että kuudennella luokalla se kirja on luettu loppuun ja olen tietysti ihan valtavan viisas.

Presidentinvaalit taas ajattelin alle kouluikäisenä käytävän niin, että siellä vaalilistalla on kaikkien suomalaisten miesten nimet (no totta kai, Kekkonen oli edellinen presidentti, joten selvää on, että seuraavakin presidentti on mies...). Niistä miehistä sitten valitaan presidentti ja jokaisella on mahdollisuus! Kyselinkin äidiltäni, että monta ääntä isä sai. Äiti ei tajunnut tätä kysymystä ollenkaan.

Minäkin luulin lapsena, että aikuiset eivät lapsena olleet lapsen näköisiä vaan sen näköisiä kuin he olivat mutta ainoastaan pienikokoisempia. Sitten näin valokuvan jossa isäni oli saman ikäinen kuin minä olin sen kuvan nähdessäni eli noin 4-vuotias. En millään voinut ymmärtää että isä oli ollut joskus saman ikäinen kuin minä olin ja että minä näytin vielä erittäin paljon isältäni kun hän oli siinä kuvassa. Eipä ainakaan sitten ainakaan isän tarvinnut epäillä että hän ei olisi minun isä kun poika oli melkein kuin kopio isästään kun tämä oli lapsi.

Lapsena mun hiukset leikattiin aina kotona enkä ollut ikinä käynyt parturissa. Äitini sanoi kampaaja käyntinsä jälkeen kampaajan pesseen hänen hiuksensa. En sanonut siihen mitään, mutta pitkään mielessäni ihmettelin kuinka epämukavaa jos tuntematon parturi änkeää samaan suihkuun.

Vierailija kirjoitti:

Jos piirtää tussilla tai mustekynällä vaikka käteen jonkun kuvan, voi siirtyä verenkierron mukana kasvoihin :D Näin peloteltiin ja meni täydestä!

Sama! Sanottiin jos mustekynällä piirtelee ihoon kuvia ( ja niitähän piirrettiin) niin se menee suoraan verenkiertoon ja myrkyttää.. piirrettiin ja kiireesti pesen kuva pois 🥴

Luulin, että mummolan metsässä kukkuva käki oli samannäköinen kuin Aku Ankassa oleva mustakaapu.Se oli pelottavaa.

Ihmettelin lapsena kovasti katsoessani telkkaria, että miten ihmeessä ihmiset mahtuvat telkkariin sisälle. Aika nopeasti totuus siitä selvisi.

Onhan näitä:

- luulin että ohjelmien mainostaukojen aikana näyttelijät ruokailevat (katsottiin 90-luvun lopulla vanhaa Batman sarjaa)

- joku nainen soitti meille lankapuhelimeen, kun olin yksin kotona ja vastasin puhelimeen. Hän kysyi äitiäni, mutta kerroin hänen olevan vielä töissä. Hän kysyi saisiko työpaikan numeron jotta voisi soittaa sinne. Vastasin pokkana "pallo neljä". Pitkä hiljaisuus, ja hän totesi jotain että mikäs se sellainen pallo on. Minä selitin että sellainen nappula, missä on ympyrä ja sen sisällä pieni pallo. Hän vastasi että hänellä ei taida olla puhelimessa sellaista, ja kertoi soittavansa myöhemmin uudelleen. Kyseessä oli siis pikavalinta, mutta en minä sitä ymmärtänyt ekaluokkalaisena, aina luulin että työpaikan numero nyt on "pallo neljä".

- pelkäsin tarhaikäisenä, että maata jos kaivaa tarpeeksi niin laavaa pulppuaa pinnalle ja me kaikki kuollaan. Olin katsonut Tulivuori elokuvan ja Muumeja.

- luulin että rautahampaiden jälkeen vanhuksena tulee puuhampaat.

Luulin, että vanhempieni sanat: "olet komea poika ja juuri hyvä tuollaisena" olisivat oikeasti totta.

#2407 jatkaa

Kuulin sanan terska joskus ala-asteella ensimmäisen kerran, ja luulin että se on tervehdys kuten "terve" tai "terppa". Tulin sinä päivänä koulusta kotiin ja ovelta huusin kovaan ääneen "terska!"

Onneksi vain veljeni oli kotona ja selitti mikä terska oikeasti on.

Muistan ku 10-vuotiaana rukoilin jumalalta illalla, et muutun yön aikana Harry potteriksi ja herään tylypahkasta. Pettymys oli aamulla suuri🤣

Olin lapsena (ehkä edelleenkin) todella naiivi tapaus. Katsoimme Disneyn Mulan elokuvaa ja siinä tulee kohtaus, jossa haukka tuo hunnipäällikkö Shan Yulle nuken. Kohtauksen lopuksi hän rutistaa nukkea nyrkissään ja sanoo ilkeästi hymyillen joku pikkutyttö kaipaa nukkeaan. Palautetaan se. Mietin mielessäni, että onpas siinä ystävällinen ja kiltti mies :)

En mitenkään ymmärtänyt, miksi kylä näytetään sittemmin maantasalle palaneena. Päättelin, että Shan Yu oli ihan mukava mies, mutta muut hunnit ilkeitä rötöstelijöitä.

Luulin, että leijonat on miesolioita ja tiikerit naisolioita. Kuten myös että kissat tyttöjä ja koirat poikia.

Olin siinä uskossa aika pitkään, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Ei taida kovin moni maailman maiden asukas ajatella tänä päivänä samoin, kun katsoo Suomen sijaintia kartalla. Miten saatoimme luulla niin?!

Meillä oli koira kun olin lapsi ja minä luulin, että osaan puhua koirien kieltä. Niinpä minä kuvittelin olevani koira, konttasin pitkin lattioita ja haukuin koiran katsellessa minua ihmeissään. Minä luulin, että se kuuntelee minua ja ymmärtää mitä sanon kun haukun vaikka minulla ei edes itsellä ollut mitään käsitystä että mitä yritin sille kertoa. Todellisuudessa se taisi vain ihmetellä että mitä minä oikein touhuan.

Uskoin että aikuiset ovat viisaita ja heihin voi luottaa.

Lapsena lähistön suureen maalaistaloon tuli uusi miniä ja nuoripari muutti lähes kartanonkokoisen päärakennuksen vintille asumaan. (ensi alkuun.)

-Siinäpä siis malli, miten avioitumisen järjestelyt sujuvat...

Vanhin broidini on 15 vuotta itseäni vanhempi ja meni nuorena naimisiin eikä inttiin ja sitten opiskelemaan  lähdetyään enää kotona asunut. Olin kuitenkin hyvän aikaa käsityksessä, että broidini ja tuleva vaimonsa muuttaisivat vintillämme olevaan huoneeseen asumaan vihkimisensä jälkeen.... lähinaapurin mallin mukaisesti...  Jostain syystä äitini piti uskomusta jotenkin huvittavana, kun asian oikea laita selvisi...  Hiukan kyllä harmitti, ettei broidi palannutkaan D

luulin pienenä että Jumalaa ei ole olemassa aikuisena tiesin että Jumala on olemassa

Luulin että kun ihminen kuolee (vain vanhat kuolevat)  että lentävät jotenkin valkoiset paidat päällä pilven päälle seuraamaan mitä me tehdään maan pinnalla. Kun mummu ja vaari kuolivat olin 3v ja vilkuttelin näille pilvien päällä asuville. Hain äitinikin katsomaan kun kaksi isoa pilveä oli taivaalla, siis mummu ja vaari. Vilkuttettiin yhdessä heille.

Sitä en kyllä tajunnut miksi piti mennä hautausmaalle ja äiti oli surullinen. Enhän ollut hautajaisissa. Outoa että nämä olivat sekä mullan alla että pilven päällä.

Vierailija kirjoitti:

Olin siinä uskossa aika pitkään, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Ei taida kovin moni maailman maiden asukas ajatella tänä päivänä samoin, kun katsoo Suomen sijaintia kartalla. Miten saatoimme luulla niin?!

Kekkosen aikaan ja vielä Koivistonkin aikana 80-luvun loppuun saakka Suomi oli oikeasti vauras hyvinvointivaltio, tasaisesti vaurastunut maa sotien jälkeen. Meitähän nimitettiin myös Pohjolan Japaniksi.

Lottovoitto -väitteelle oli katetta silloin, mutta ei enää 90-luvun alun jälkeen. Lama tuhosi tämän maan eikä siitä ole koskaan toivuttu, eikä ilmeisesti päättäjillä ole ollut haluakaan korjata tätä maata, tärkeämpää on ollut järjestellä itselleen EU virkoja, kuin hoitaa kotimaan kansalaisten asioita paremmaksi!

Luulin, että vain Suomessa asuu valkoihoisia ja hyvän elintason omaavia. Kaikissa muissa maissa elävien oletin olevan tummaihoisia, savimajoissa asuvia ja nälkää näkeviä.

Kun on ukkonen niin joku ukko riehuu Taivaassa, metelöi ja heittää salamia. Kyseinen ukko oli mielestäni Jumala joka oli mielestäni pilvien päällä asuva vanha, vihainen ukkeli jolla on pitkät ja valkoiset hiukset ja parta. Uskon Jumalaan vieläkin mutta nykyään tiedän että hän ei ole mikään pilven päällä asuva harmaapartainen ukkeli.

Uskoin myös että kun sataa vettä niin enkelit pissaavat ja kun sataa lunta niin enkelit kakkaavat.