Lue keskustelun säännöt.
Vituttaa ihmisten vinkit miesten tapaamiseen!!!
26.07.2016 |
Mikä helvetti siinä on, että kaikki kertovat kuinka pidät vaan silmät auki jossain kuntosalilla ja kysyt laiteopastusta niin kyllä se siitä. Kukaan ei ole yli kymmeneen vuoteen kun olen käynyt missään kuntosalilla, lenkkipolulla, kaupassa tai kirjastossa, koskaan lähestynyt mitenkään! Tuntuu että nää on jotain 10 vuotta parisuhteessa olleitten ihmisten idioottimaisia aivopieruja.
Joo ikävää etten ole enää opiskelija niin ei voi tavata opiskelujen kautta ketään, töissä nyt tosiaan ei ole yhtään potentiaalista ja harrastukseni on tuota salia lukuunottamatta naisten juttuja.
Ihan oikeasti mitään potentiaalista sekaharrastusta ei myöskään ole, missä kävisi tyylisiäni ihmisiä. Tai ainakaan en ole keksinyt. Joku juoksukoulu voisi olla ainoa. Musiikkiharrastukset ei ole mun juttu ja joku lintubongaus vielä vähemmän. Paritansseissakin taitaa käydä vaan jotain maalaisia, en usko että he voisivat olla minulle sopivia, koska maaseudulla nyt vaan on vähän eri jutut. Koulutuksella siis ei väliä niinkään, mutta kiinnostuksenkohteilla ja avarakatseisuudella.
Niin joo ja kaveripiirissä on sitten muuten kaikki varattuja, ja samat kaverit olleet ties kuinka kauan niin heidän piirit tiedetään.
Että sellasta. Baarissa en jaksa käydä, en viihdy niissä, eikä ole seuraa. Kännääminen ei kiinnosta yhtään. Ei kyllä niissäkään kukaan normaali ole lähestynyt kun joskus vielä kävin.
Että etsi siinä sitten miestä! Nää kirjastoehdottelijat vois itse mennä katsomaan sinne miten sitä etsitään "kun on vaan avoin ja kattelee ympärilleen". Ihan oikeasti ehkä joku 0,5% on tavannut jotenkin tuolla tavalla. Ainakaan tosielämästä en tiedä yhtään tapausta. Kaikki on joko opiskeluajoilta, baarista tai netistä. Hyväähän noi kommentit tarkoittaa mutta tekee mieli läpsäistä kun niitä kuulee.
Ja jotta en olisi täysin negatiivinen niin tuntuu että netti ja tinder on niitä ainoita paikkoja, joissa voit päästä edes juttelemaan kenenkään kanssa.
Kommentit (354)
Vierailija kirjoitti:
Olen sivusta seurannut tuttuni 10 vuoden miehen metsästystä. Hänellä on ollut koko tämän ajan netissä ilmoitus, tinderiä koitettu, hän on aloittanut muutaman aikaa vievän urheiluharrastuksen (pyöräily seurassa, seinäkiipeily), baarissa joka viikonloppu (melkein) jne. Tulos on laiha, ei miestä, ei edes yhtään parisuhteen tapaista. Hän on ihan nätti, hyvin hoikka, koulutettu, matkustellut jne.
Minä taas olen luottanut tähän "tulee vastaan jos on tullakseen". No molemmille on vastaan tullut niitä varattuja miehiä. Jos mies on niin aktiivinen että liittyy urheiluseuraan tai on muuten ns normaali niin kyllä hän on pariutunutkin jo viimeistään 30-vuotiaana. Mun tuntemat seuratoimintaa harrastavat miehet ovat 24v. metsästäjä ja 27v. ampumaharrastaja.
Ei mulla ole antaa vinkkiä miesten tapaamiseen. Seuraava kaava on toiminut lähipiirissäni lähes poikkeuksetta. 20-25-vuotiaana opiskeluympyrät/ystäväpiirit, 25-30 töiden kautta/baarista, 30-40 netti/netti/netti, 40v-> vanhapiikuus odottaa :)
Tässä on totuuden siementä.
Ja mun kaveri on 45-vuotias. Hän erosi ennen neljääkymppiä avioliitostaan. Suurin osa hänen suhteistaan tuon eron jälkeen on ollut jonkinlaista säätöä varattujen kanssa (näitä "olen just eroamassa" -tyyppejä). Tuntuu, että sekin vaatimus, että toinen olisi ihan ok ja kykenisi tasavertaiseen suhteeseen ja olisi kipinää ja nimenomaan ei olisi varattu, on jo aika korkea kriteeri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin ihan maailman onnellisin nainen, jos joku normaali kivannäköinen mies tulisi juttelemaan rannalla ja juttu siitä sitten etenisi vaikka kahvilla käymiseen tms. Näitä vaan ei koskaan tapahdu.
Entä jos joku epänormaalin rumannäköinen mutta muuten mukava mies tulisi juttelemaan? Sekin kun on mahdollista. Miten antaisit ne kuuluisat pakit?
Vierailija kirjoitti:
m30hki kirjoitti:
N35 kirjoitti:
Ja olen muuten nytkin lähdössä YKSIN uimarannalle ja sielläkin minua voi ihan vapaasti lähestyä, lupaan etten pure.
Minäkin olen lähdössä rannalle YKSIN tuossa klo 15 aikaan.
Mistä erotan rannalla ne naiset jotka haluaa että lähestyn? En halua ahdistaa ketään.
Niitä lähestymisiä ja ihmisille juttelemista kannattaa kokeilla ihan ilman mitään tavoitetta, eli juttelee vaikka naapurin mummolle/postinjakajalle/kaupan kassalle niitä näitä. Sitten onkin helppoa jutustella vaikka kivannäköiselle naiselle uimarannalla ja kysyä vaikka, mistä löytyisi jätskikiska tai kommentoida säätä tai sanoa vaikka, että onpas täällä tänään paljon porukkaa liikkeellä. Tai jotain muuta, mikä itselle tuntuu luontevimmalta.
Tämä on niin totta! Jos on vaikeuksia jutella tuntemattomille, niin ei kannata ottaa ensimmäiseksi harjoittelukohteekseen sellaista, johon haluaisi tehdä erittäin hyvän vaikutuksen ja jonka taholta todennäköisimmin tulee torjutuksi.
Olen jo vähän vanhempi nainen, pieni ja pyörä harmittoman näköinen mummeli, ja mulla on tapana jutella muiden ihmisten kanssa lähes missä vaan tilanteessa, jos vaikuttaa siltä, että toinen kaipaa juttuseuraa. Olen asunut samassa paikassa pitkään ja moni vastaantulija on tullut ainakin kasvoiltaan tutuksi. Täällä on muutama nuori mies, jotka vaikuttavat yksinäisiltä ja kenties mielenterveysongelmaisiltakin (olen päätellyt puheen ja eleiden hitaudesta, joka saattaa olla seurausta käytetyistä lääkkeistä), mutta kun tulevat vastaan, tervehdin ja jään välillä juttelemaankin. Joka kerta he vaikuttavat ilahtuneilta siitä, että eivät olekaan kaikille ihmisille huomaamattomia. Ja mun kanssani voi harjoitella paljon parjattua small talkia, jos nuorten naisten kanssa ei uskalla. Jokin aika sitten täällä asui rollaattorilla liikkuva vanhus ja joka kerta hänet kohdatessani tervehdin ja jäin juttelemaan. Hän oli jo aika muistamaton, mutta ei mua haitannut, että hän kertoi samat asiat kuin oli kertonut edellisenä päivänäkin . Tärkeintä oli, että kaksi ihmistä kohtaavat ja huomoivat edes hetken aikaa toisensa. Antaa toiselle tunteen, että hei, sinä olet olemassa ja minä olen olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä monella suomalaisella naisella on tuo 'resting bitch face syndrome' ja kun ihmiskontaktit tuntuvat koko ajan vähenevän nykymaailmassa niin moni ei edes tiedosta näyttävänsä hieman tylyltä kun kasvot ovat lepotilassa. Ei tarvitse hymyillä koko aikaa, mutta jos huomaat miehen katsovan sinua ja olet kiinnostunut niin silloin kannattaa räväyttää hymy päälle...vaikka vähän väkinäinen irvistys.
Täältä sivusta kommentoin, että ei tuo kyllä todellakaan toimi :D. Itse yritin tuota kikkaa vuosikausia, ja lopputulos oli aina sama. Katson jotain miestä/huomaan että hän katsoo minun suuntaani -> katson miestä silmiin ja hymyilen --> mies näyttää pelästyneeltä ja kääntää katseensa pois, ja jos oli kävelemässä minua vastaan, vaihtaa äkkiä suuntaa niin ettei varmasti kävele minua kohti. Ihan joka ikinen v***n kerta. Täsmälleen sama reaktio ne lukemattomat kerrat, kun olen bussipysäkillä/kaupassa/salilla/jne yrittänyt jotain smalltalkia heittää vaikka myöhässä olevasta bussista tai ilmastoinnin puutteesta salilla tai ihan mistä vaan. Äkkiä mumista vastaus, kauhistunut ilme, ja karkuun. Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!
Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän asti yhdestäkään jutusta, jossa olen ollut itse aloitteellinen, ei ole tullut yhtään mitään. Miehet eivät ole loppujenlopuksi olleet tarpeeksi kiinnostuneita alun jälkeen. Että ei kuulkaas kannusta!
-ap
Samaa kokemusta. Jostain syystä jokainen tapailu jossa olen itse ollut aloitteellinen on lupaavan alun jälkeen kaatunut siihen että mies on ollutkin alusta asti pelkän seksin tai panosuhteen perään.
Koska suostut olemaan aloitteellinen vain jos mies on sinua tasokkaampi mies ja tasokkailla miehillä on tapana pitää naisia vain panoina, noin ne panoringit muodostuu.
Mitä ihmettä sä oikein selität? Mikä panorinki? Enhän mä ole edes pannut noiden miesten kanssa vaan totesin että seksiä tai panosuhdetta nämä miehet ovat hakeneet vaikka aluksi on tapailtu ihan normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eilenkin yritin flirttailla meidän talon huoltomiehelle (tosin siinä jutellessani huomasin, että sillä oli ihan keltaiset röökihampaat ja se oli ehkä vähän yksinkertainen), mutta ei sen kanssa oikein juttua saanut mistään syntymään. Niin että yritä tässä nyt sitten!
Jospa tämä huoltomies ei ollut sinkku? Ja koki flirttailusi sen vuoksi kiusallisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä monella suomalaisella naisella on tuo 'resting bitch face syndrome' ja kun ihmiskontaktit tuntuvat koko ajan vähenevän nykymaailmassa niin moni ei edes tiedosta näyttävänsä hieman tylyltä kun kasvot ovat lepotilassa. Ei tarvitse hymyillä koko aikaa, mutta jos huomaat miehen katsovan sinua ja olet kiinnostunut niin silloin kannattaa räväyttää hymy päälle...vaikka vähän väkinäinen irvistys.
Täältä sivusta kommentoin, että ei tuo kyllä todellakaan toimi :D. Itse yritin tuota kikkaa vuosikausia, ja lopputulos oli aina sama. Katson jotain miestä/huomaan että hän katsoo minun suuntaani -> katson miestä silmiin ja hymyilen --> mies näyttää pelästyneeltä ja kääntää katseensa pois, ja jos oli kävelemässä minua vastaan, vaihtaa äkkiä suuntaa niin ettei varmasti kävele minua kohti. Ihan joka ikinen v***n kerta. Täsmälleen sama reaktio ne lukemattomat kerrat, kun olen bussipysäkillä/kaupassa/salilla/jne yrittänyt jotain smalltalkia heittää vaikka myöhässä olevasta bussista tai ilmastoinnin puutteesta salilla tai ihan mistä vaan. Äkkiä mumista vastaus, kauhistunut ilme, ja karkuun. Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!
Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"
Ihan samat kokemukset. :D Korostui etenkin teekkarivuosina, ajattelin että täältä varmasti hoikkana nättinä tyttönä löydän sen ensimmäisen poikakaverini. Hymyilin, smalltalkkailin käytävillä, kyselin luentoihin/tehtäviin liittyviä pikkujuttuja vieruskaverilta tai muilta sopivan oloisilta yksinkäppäilijöiltä. Kaikilla tuo kuvaamasi pakoreaktio. :D
Ikisinkuksi jäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen jo vähän vanhempi nainen, pieni ja pyörä harmittoman näköinen mummeli, ja mulla on tapana jutella muiden ihmisten kanssa lähes missä vaan tilanteessa, jos vaikuttaa siltä, että toinen kaipaa juttuseuraa. Olen asunut samassa paikassa pitkään ja moni vastaantulija on tullut ainakin kasvoiltaan tutuksi. Täällä on muutama nuori mies, jotka vaikuttavat yksinäisiltä ja kenties mielenterveysongelmaisiltakin (olen päätellyt puheen ja eleiden hitaudesta, joka saattaa olla seurausta käytetyistä lääkkeistä), mutta kun tulevat vastaan, tervehdin ja jään välillä juttelemaankin. Joka kerta he vaikuttavat ilahtuneilta siitä, että eivät olekaan kaikille ihmisille huomaamattomia. Ja mun kanssani voi harjoitella paljon parjattua small talkia, jos nuorten naisten kanssa ei uskalla. Jokin aika sitten täällä asui rollaattorilla liikkuva vanhus ja joka kerta hänet kohdatessani tervehdin ja jäin juttelemaan. Hän oli jo aika muistamaton, mutta ei mua haitannut, että hän kertoi samat asiat kuin oli kertonut edellisenä päivänäkin . Tärkeintä oli, että kaksi ihmistä kohtaavat ja huomoivat edes hetken aikaa toisensa. Antaa toiselle tunteen, että hei, sinä olet olemassa ja minä olen olemassa.
Tosi hienosti kirjoitettu! Olet upea ihminen. Aajattelet sitä, mitä annettavaa sinulla on, etkä sitä, mitä saatavaa sinulla on. Sinunlaisia ihmisiä tarvitaan enemmän.
Kun antaa, saa itsekin. Yksinäisiä ovat ne, joilla ei ole mitään annettavaa.
🇺🇦🇮🇱
Miehet menee kyllä niin paniikkiin, jos niille hymyilee tai tekee aloitteen. Eli ei kannata. Kaikki mun parisuhteet on alkaneet miehen aloitteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen näkökulmasta ne ohjeet on huvittavia, kun feministit on vuosikausia kampanjoineet globaalisti (lännessä) miten se on ahdistelua edes sanoa Hyvää huomenta! 10 hours of walking in New York, esimerkiksi. Tai elevatorgate. Viesti on ollut erittäin selvä, älä missään nimessä lähesty yhtään naista missään.
Sitten itketään kuinka miehet ei lähesty :DDD
Jos et oikeasti käsittänyt, että naisen liikkuminen New Yorkissa oli jopa uhkaavia ahdistelijoita tulvillaan, niin suosittelen, että pysyt jatkossa kotona.
Jep. Etenkin ne miehet jotka kirjaimellisesti eivät sanoneet mitään muuta kuin Hello, how are you, eivätkä missään vaiheessa lähestyneet fyysisesti, eivätkä seuranneet. Kaameita ahdistelijoita ja raiskareita jokainen.
Sinun takia, siis juuri sinun takia, miehet eivät lähesty naisia enää. Toivottavasti AP ymmärtää kittää oikeaa henkilöä.
Tuossa on kolmen tunnin sato Nykistä.
Haluaisin nähdä vastaavat videot kävelystä Helsingissä. Naiselle saattas ehkä muutama huuto tulla mutta epäilenpä että aika hiljaista olis.
Paitsi Mogadishu Avenuella ehkä, ei varmaan ollut sattumaa alkuperäisen videonkaan kohdalla. Tuossa linkitetyssä videossa kävelijä on kyllä mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä monella suomalaisella naisella on tuo 'resting bitch face syndrome' ja kun ihmiskontaktit tuntuvat koko ajan vähenevän nykymaailmassa niin moni ei edes tiedosta näyttävänsä hieman tylyltä kun kasvot ovat lepotilassa. Ei tarvitse hymyillä koko aikaa, mutta jos huomaat miehen katsovan sinua ja olet kiinnostunut niin silloin kannattaa räväyttää hymy päälle...vaikka vähän väkinäinen irvistys.
Täältä sivusta kommentoin, että ei tuo kyllä todellakaan toimi :D. Itse yritin tuota kikkaa vuosikausia, ja lopputulos oli aina sama. Katson jotain miestä/huomaan että hän katsoo minun suuntaani -> katson miestä silmiin ja hymyilen --> mies näyttää pelästyneeltä ja kääntää katseensa pois, ja jos oli kävelemässä minua vastaan, vaihtaa äkkiä suuntaa niin ettei varmasti kävele minua kohti. Ihan joka ikinen v***n kerta. Täsmälleen sama reaktio ne lukemattomat kerrat, kun olen bussipysäkillä/kaupassa/salilla/jne yrittänyt jotain smalltalkia heittää vaikka myöhässä olevasta bussista tai ilmastoinnin puutteesta salilla tai ihan mistä vaan. Äkkiä mumista vastaus, kauhistunut ilme, ja karkuun. Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!
Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"
Olisi mahtavaa, jos joku nainen flirttailisi minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä monella suomalaisella naisella on tuo 'resting bitch face syndrome' ja kun ihmiskontaktit tuntuvat koko ajan vähenevän nykymaailmassa niin moni ei edes tiedosta näyttävänsä hieman tylyltä kun kasvot ovat lepotilassa. Ei tarvitse hymyillä koko aikaa, mutta jos huomaat miehen katsovan sinua ja olet kiinnostunut niin silloin kannattaa räväyttää hymy päälle...vaikka vähän väkinäinen irvistys.
Täältä sivusta kommentoin, että ei tuo kyllä todellakaan toimi :D. Itse yritin tuota kikkaa vuosikausia, ja lopputulos oli aina sama. Katson jotain miestä/huomaan että hän katsoo minun suuntaani -> katson miestä silmiin ja hymyilen --> mies näyttää pelästyneeltä ja kääntää katseensa pois, ja jos oli kävelemässä minua vastaan, vaihtaa äkkiä suuntaa niin ettei varmasti kävele minua kohti. Ihan joka ikinen v***n kerta. Täsmälleen sama reaktio ne lukemattomat kerrat, kun olen bussipysäkillä/kaupassa/salilla/jne yrittänyt jotain smalltalkia heittää vaikka myöhässä olevasta bussista tai ilmastoinnin puutteesta salilla tai ihan mistä vaan. Äkkiä mumista vastaus, kauhistunut ilme, ja karkuun. Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!
Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"
Ei ne noin luule, vaan ne luulee että "voi helevetti mikä päivä tääkin taas on kun tuokin tuossa päin naamaa naureskelee"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa kaikille tutuille ja välillä tuntemattomillekin, että etsitte seuraa. Pyytäkää kavereitanne, työkavereitanne jne. esittelemään teille miehiä.
Olen vuosi vuodelta alkanut kallistumaan suunniteltujen parisuhteiden puoleen. Vanhemmat etsivät lapsilleen sopivan kumppanin ja antavat nuorten (tai vähän vanhempienkin) tutustua toisiinsa. Taustat tiedetään, joten ei tarvitse hyväksyä mitään alkoholille persoa kapakkatuttavuutta.
Minä kun yritin tätä aina kuin tutut puhuivat sinkkumiehistä, sain kavereilta vaan vaivaantuneen ilmeen ja lopulta kakistuksen "ei se sulle kuitenkaan kelpais". Seuraavan kerran kun kyseiset ihmiset tuli puheeksi ne sitten jo seurustelikin jonkun kanssa.
Jotkut eivät halua auttaa kavereitaan.
No nyt kyllä kannattaisi jo mennä itseensä. Jos kaveritkin on sitä mieltä, että rima on liian korkealla, se todennäköisesti on. Madalla rimaa. Sano kavereille, että järjestävät treffit seuraavan vapautuvan miehen kanssa välittömästi, ihan sama, millainen tapaus kyseessä. (Siis jos täyspäinen tyyppi kuitenkin.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä monella suomalaisella naisella on tuo 'resting bitch face syndrome' ja kun ihmiskontaktit tuntuvat koko ajan vähenevän nykymaailmassa niin moni ei edes tiedosta näyttävänsä hieman tylyltä kun kasvot ovat lepotilassa. Ei tarvitse hymyillä koko aikaa, mutta jos huomaat miehen katsovan sinua ja olet kiinnostunut niin silloin kannattaa räväyttää hymy päälle...vaikka vähän väkinäinen irvistys.
Täältä sivusta kommentoin, että ei tuo kyllä todellakaan toimi :D. Itse yritin tuota kikkaa vuosikausia, ja lopputulos oli aina sama. Katson jotain miestä/huomaan että hän katsoo minun suuntaani -> katson miestä silmiin ja hymyilen --> mies näyttää pelästyneeltä ja kääntää katseensa pois, ja jos oli kävelemässä minua vastaan, vaihtaa äkkiä suuntaa niin ettei varmasti kävele minua kohti. Ihan joka ikinen v***n kerta. Täsmälleen sama reaktio ne lukemattomat kerrat, kun olen bussipysäkillä/kaupassa/salilla/jne yrittänyt jotain smalltalkia heittää vaikka myöhässä olevasta bussista tai ilmastoinnin puutteesta salilla tai ihan mistä vaan. Äkkiä mumista vastaus, kauhistunut ilme, ja karkuun. Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!
Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"
Ihan samat kokemukset. :D Korostui etenkin teekkarivuosina, ajattelin että täältä varmasti hoikkana nättinä tyttönä löydän sen ensimmäisen poikakaverini. Hymyilin, smalltalkkailin käytävillä, kyselin luentoihin/tehtäviin liittyviä pikkujuttuja vieruskaverilta tai muilta sopivan oloisilta yksinkäppäilijöiltä. Kaikilla tuo kuvaamasi pakoreaktio. :D
Ikisinkuksi jäin.
Haha, "kiva" tietää että muut on kokeneet samaa. Itsekin itseasiassa olen kouluttautunut ja työskentelen miehisellä alalla, joten kokemuksia vuosien saatossa on ehtinyt kertyä paljon (kun miehiä on niin paljon samoissa piireissä ollut) :D. Minua ei esim. KOSKAAN ole yritetty iskeä, saatika vongattu. Ei opiskellessa, ei töissä, ei vapaa-ajalla eikä yöelämässä. Jos niin joskus tapahtuisi, olisin varmaan aivan äärimmäisen hämmästynyt ja luulisin vain, että kyseessä on piilokamera tai joku vedonlyönti. Joskus yritän fantasioida sillä että joku mies tekisi aloitteen, mutta mun mielikuvitus ei ihan oikeasti riitä siihen, vaan fantasia katkeaa aina realistisempaan "äijä häipyy" tms. skenaarioon. Hah!
Tietty totuus piilee siinä, että kauan yksin olevat tietävät näistä asioista enemmän kuin parisuhteessa pitkään olleet. Ei tarvita kuin se yksi, jonka kanssa viihtyä, ja monet parisuhteisista ovat pokanneet tai tulleet pokatuiksi huomattavasti vähemmän kuin yksin olevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä monella suomalaisella naisella on tuo 'resting bitch face syndrome' ja kun ihmiskontaktit tuntuvat koko ajan vähenevän nykymaailmassa niin moni ei edes tiedosta näyttävänsä hieman tylyltä kun kasvot ovat lepotilassa. Ei tarvitse hymyillä koko aikaa, mutta jos huomaat miehen katsovan sinua ja olet kiinnostunut niin silloin kannattaa räväyttää hymy päälle...vaikka vähän väkinäinen irvistys.
Täältä sivusta kommentoin, että ei tuo kyllä todellakaan toimi :D. Itse yritin tuota kikkaa vuosikausia, ja lopputulos oli aina sama. Katson jotain miestä/huomaan että hän katsoo minun suuntaani -> katson miestä silmiin ja hymyilen --> mies näyttää pelästyneeltä ja kääntää katseensa pois, ja jos oli kävelemässä minua vastaan, vaihtaa äkkiä suuntaa niin ettei varmasti kävele minua kohti. Ihan joka ikinen v***n kerta. Täsmälleen sama reaktio ne lukemattomat kerrat, kun olen bussipysäkillä/kaupassa/salilla/jne yrittänyt jotain smalltalkia heittää vaikka myöhässä olevasta bussista tai ilmastoinnin puutteesta salilla tai ihan mistä vaan. Äkkiä mumista vastaus, kauhistunut ilme, ja karkuun. Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!
Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"
Ei ne noin luule, vaan ne luulee että "voi helevetti mikä päivä tääkin taas on kun tuokin tuossa päin naamaa naureskelee"
Voi olla, ja oikeastaan ihan sama - lopputulos on kuitenkin se, että hymyily tai juttelu ei vaan (suomalaisille) miehille toimi ollenkaan. Ne säikähtää, syystä viis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä monella suomalaisella naisella on tuo 'resting bitch face syndrome' ja kun ihmiskontaktit tuntuvat koko ajan vähenevän nykymaailmassa niin moni ei edes tiedosta näyttävänsä hieman tylyltä kun kasvot ovat lepotilassa. Ei tarvitse hymyillä koko aikaa, mutta jos huomaat miehen katsovan sinua ja olet kiinnostunut niin silloin kannattaa räväyttää hymy päälle...vaikka vähän väkinäinen irvistys.
Täältä sivusta kommentoin, että ei tuo kyllä todellakaan toimi :D. Itse yritin tuota kikkaa vuosikausia, ja lopputulos oli aina sama. Katson jotain miestä/huomaan että hän katsoo minun suuntaani -> katson miestä silmiin ja hymyilen --> mies näyttää pelästyneeltä ja kääntää katseensa pois, ja jos oli kävelemässä minua vastaan, vaihtaa äkkiä suuntaa niin ettei varmasti kävele minua kohti. Ihan joka ikinen v***n kerta. Täsmälleen sama reaktio ne lukemattomat kerrat, kun olen bussipysäkillä/kaupassa/salilla/jne yrittänyt jotain smalltalkia heittää vaikka myöhässä olevasta bussista tai ilmastoinnin puutteesta salilla tai ihan mistä vaan. Äkkiä mumista vastaus, kauhistunut ilme, ja karkuun. Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!
Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"
Valitettavasti tunnistan itseni tästä :(
Kerran kävi niin että kaupassa yhdellä osastolla satuin katsomaan naisen suuntaan ja nainen läväytti niin himokkaan näköisen hymyn että katsoin heti selkäni taakse josko siellä olisi joku komistus mutta siellä ei ollutkaan ketään. Kun tajusin että nainen katsoikin minua noin niin pakokauhu iski ja lähdin karkuun.
Olen toivottoman ujo.
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo vähän vanhempi nainen, pieni ja pyörä harmittoman näköinen mummeli, ja mulla on tapana jutella muiden ihmisten kanssa lähes missä vaan tilanteessa, jos vaikuttaa siltä, että toinen kaipaa juttuseuraa. Olen asunut samassa paikassa pitkään ja moni vastaantulija on tullut ainakin kasvoiltaan tutuksi. Täällä on muutama nuori mies, jotka vaikuttavat yksinäisiltä ja kenties mielenterveysongelmaisiltakin (olen päätellyt puheen ja eleiden hitaudesta, joka saattaa olla seurausta käytetyistä lääkkeistä), mutta kun tulevat vastaan, tervehdin ja jään välillä juttelemaankin. Joka kerta he vaikuttavat ilahtuneilta siitä, että eivät olekaan kaikille ihmisille huomaamattomia. Ja mun kanssani voi harjoitella paljon parjattua small talkia, jos nuorten naisten kanssa ei uskalla. Jokin aika sitten täällä asui rollaattorilla liikkuva vanhus ja joka kerta hänet kohdatessani tervehdin ja jäin juttelemaan. Hän oli jo aika muistamaton, mutta ei mua haitannut, että hän kertoi samat asiat kuin oli kertonut edellisenä päivänäkin . Tärkeintä oli, että kaksi ihmistä kohtaavat ja huomoivat edes hetken aikaa toisensa. Antaa toiselle tunteen, että hei, sinä olet olemassa ja minä olen olemassa.
Tosi hienosti kirjoitettu! Olet upea ihminen. Aajattelet sitä, mitä annettavaa sinulla on, etkä sitä, mitä saatavaa sinulla on. Sinunlaisia ihmisiä tarvitaan enemmän.
Kun antaa, saa itsekin. Yksinäisiä ovat ne, joilla ei ole mitään annettavaa.
Kiitos :) Ikä tuo varmuutta ja kun on jo aikoja sitten ohittanut perheenperustamisiän, niin toisen ihmisen kohtaamisessa ei ole enää "mitä tuo oikein minusta haluaa" -asennetta. Koska olen lyhyt, joudun lähes viikottain pyytämään kaupassa itseäni pidemmiltä asiakkailta apua, kun jokin tavara on ylähyllyllä enkä itse ylety. Ihmiset ovat oikeasti ihan mukavia ja ystävällisiä ja olen huomannut, että moni ilahtuu siitä, että voi auttaa toista. Kontaktin ottaminen toiseen helppottuu mitä useammin sitä tekee ilman mitään sen kummempia tarkoitusperiä kuin olla avuksi ja/tai ystävällinen. Ja mitä luontevammaksi kontaktin ottaminen muihin ihmisiin tulee, sitä helpompi on ottaa kontaktia sitten, kun tapaa sen miehen tai naisen, joka vaikuttaa kiinnostavalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä monella suomalaisella naisella on tuo 'resting bitch face syndrome' ja kun ihmiskontaktit tuntuvat koko ajan vähenevän nykymaailmassa niin moni ei edes tiedosta näyttävänsä hieman tylyltä kun kasvot ovat lepotilassa. Ei tarvitse hymyillä koko aikaa, mutta jos huomaat miehen katsovan sinua ja olet kiinnostunut niin silloin kannattaa räväyttää hymy päälle...vaikka vähän väkinäinen irvistys.
Täältä sivusta kommentoin, että ei tuo kyllä todellakaan toimi :D. Itse yritin tuota kikkaa vuosikausia, ja lopputulos oli aina sama. Katson jotain miestä/huomaan että hän katsoo minun suuntaani -> katson miestä silmiin ja hymyilen --> mies näyttää pelästyneeltä ja kääntää katseensa pois, ja jos oli kävelemässä minua vastaan, vaihtaa äkkiä suuntaa niin ettei varmasti kävele minua kohti. Ihan joka ikinen v***n kerta. Täsmälleen sama reaktio ne lukemattomat kerrat, kun olen bussipysäkillä/kaupassa/salilla/jne yrittänyt jotain smalltalkia heittää vaikka myöhässä olevasta bussista tai ilmastoinnin puutteesta salilla tai ihan mistä vaan. Äkkiä mumista vastaus, kauhistunut ilme, ja karkuun. Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!
Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"
Ihan samat kokemukset. :D Korostui etenkin teekkarivuosina, ajattelin että täältä varmasti hoikkana nättinä tyttönä löydän sen ensimmäisen poikakaverini. Hymyilin, smalltalkkailin käytävillä, kyselin luentoihin/tehtäviin liittyviä pikkujuttuja vieruskaverilta tai muilta sopivan oloisilta yksinkäppäilijöiltä. Kaikilla tuo kuvaamasi pakoreaktio. :D
Ikisinkuksi jäin.
Haha, "kiva" tietää että muut on kokeneet samaa. Itsekin itseasiassa olen kouluttautunut ja työskentelen miehisellä alalla, joten kokemuksia vuosien saatossa on ehtinyt kertyä paljon (kun miehiä on niin paljon samoissa piireissä ollut) :D. Minua ei esim. KOSKAAN ole yritetty iskeä, saatika vongattu. Ei opiskellessa, ei töissä, ei vapaa-ajalla eikä yöelämässä. Jos niin joskus tapahtuisi, olisin varmaan aivan äärimmäisen hämmästynyt ja luulisin vain, että kyseessä on piilokamera tai joku vedonlyönti. Joskus yritän fantasioida sillä että joku mies tekisi aloitteen, mutta mun mielikuvitus ei ihan oikeasti riitä siihen, vaan fantasia katkeaa aina realistisempaan "äijä häipyy" tms. skenaarioon. Hah!
Juu samat kokemukset mullakin - aloitetta tekevää naista katsotaan kieroon. Toisessa kotimaassani sentään aloitteisiin on suhtauduttu positiivisesti, mutta jutuista ei tule mitään kun miestä ei oikeasti kiinnosta. Ei edes kevyitä tapailusuhteita ole syntynyt. Kavereita kyllä olen saanut pilvin pimein... "Oot tosi kiva tyttö mut me ollaan vaan kavereita, eikö niin?" #friendzonedforever
Nyt kyllä haiskahtaa hihhulitouhulle. Oliko lestan kirjoitus tämä?