Lue keskustelun säännöt.
Vituttaa ihmisten vinkit miesten tapaamiseen!!!
26.07.2016 |
Mikä helvetti siinä on, että kaikki kertovat kuinka pidät vaan silmät auki jossain kuntosalilla ja kysyt laiteopastusta niin kyllä se siitä. Kukaan ei ole yli kymmeneen vuoteen kun olen käynyt missään kuntosalilla, lenkkipolulla, kaupassa tai kirjastossa, koskaan lähestynyt mitenkään! Tuntuu että nää on jotain 10 vuotta parisuhteessa olleitten ihmisten idioottimaisia aivopieruja.
Joo ikävää etten ole enää opiskelija niin ei voi tavata opiskelujen kautta ketään, töissä nyt tosiaan ei ole yhtään potentiaalista ja harrastukseni on tuota salia lukuunottamatta naisten juttuja.
Ihan oikeasti mitään potentiaalista sekaharrastusta ei myöskään ole, missä kävisi tyylisiäni ihmisiä. Tai ainakaan en ole keksinyt. Joku juoksukoulu voisi olla ainoa. Musiikkiharrastukset ei ole mun juttu ja joku lintubongaus vielä vähemmän. Paritansseissakin taitaa käydä vaan jotain maalaisia, en usko että he voisivat olla minulle sopivia, koska maaseudulla nyt vaan on vähän eri jutut. Koulutuksella siis ei väliä niinkään, mutta kiinnostuksenkohteilla ja avarakatseisuudella.
Niin joo ja kaveripiirissä on sitten muuten kaikki varattuja, ja samat kaverit olleet ties kuinka kauan niin heidän piirit tiedetään.
Että sellasta. Baarissa en jaksa käydä, en viihdy niissä, eikä ole seuraa. Kännääminen ei kiinnosta yhtään. Ei kyllä niissäkään kukaan normaali ole lähestynyt kun joskus vielä kävin.
Että etsi siinä sitten miestä! Nää kirjastoehdottelijat vois itse mennä katsomaan sinne miten sitä etsitään "kun on vaan avoin ja kattelee ympärilleen". Ihan oikeasti ehkä joku 0,5% on tavannut jotenkin tuolla tavalla. Ainakaan tosielämästä en tiedä yhtään tapausta. Kaikki on joko opiskeluajoilta, baarista tai netistä. Hyväähän noi kommentit tarkoittaa mutta tekee mieli läpsäistä kun niitä kuulee.
Ja jotta en olisi täysin negatiivinen niin tuntuu että netti ja tinder on niitä ainoita paikkoja, joissa voit päästä edes juttelemaan kenenkään kanssa.
Kommentit (354)
Vai oisko vaan niin että sua vituttaa oma itsesi? Ala ensin nauttia omasta elämästäsi, rakasta itseäsi jne kaikki kliseet.Sitten vasta sun elämään mahtuu mies. Sitä ennen on turha yrittää. Niin kuin huomaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan varsinaisesti etsinyt ketään, avioeron jälkeen päätin että pidän vaan hauskaa enkä halua mitään vakavaa. Tinderissä pyörin aikani kuluksi ja juttelin miesten kanssa, pari tapasinkin mutta kumpikaan ei ollut sellainen että olisin sänkyyn halunnut. Seksiä kuitenkin pääsääntöisesti silloin halusin. Sitten tapasin 160 kilometrin päässä asuvan miehen ja siitä se ajatus sitten lähti. Yhden yön jutusta kehkeytyi seurustelusuhde ja hän muutti kotipaikkakunnalleni. Saamme kohta lapsen enkä nyt voisi edes kuvitella eläväni ilman häntä. Joskus kannattaa lopettaa "etsiminen" ja tosiaan pitää silmät auki. Koskaan ei tiedä mitä elämällä on tarjottavana.
No mutta etsithän sä ja olit siellä tinderissä.. Ei tuota olis tapahtunut jos olisit ollut vaaan töissä ja kotona...
Vierailija kirjoitti:
Vai oisko vaan niin että sua vituttaa oma itsesi? Ala ensin nauttia omasta elämästäsi, rakasta itseäsi jne kaikki kliseet.Sitten vasta sun elämään mahtuu mies. Sitä ennen on turha yrittää. Niin kuin huomaat.
Ei mua sinänsä vituta itseni vaan tää tilanne, miksi hitossa mun pitäisi nauttia elämästäni kun tuntuu että siitä puuttuu jotain? Tai siis nautin kyllä ja harrastan ja teen tykkäämiäni asioita, mutta en ymmärrä miksi sinkun pitäisi nauttia elämästä vaikka mitä kakkelsbergiä sataisi niskaan ja tuntisi että haluaisi kokea sen toisen ihmisen rakkauden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä sillä erotuksella, että asun maalla ja täällähän ei todellakaan siellä salilla/ puistossa/ tapahtumissa/ kirjastossa käy kuin ennestään tuttuja naamoja. Jos haluaa tavata uusia ihmisiä, pitäisi aina lähteä jonnekin kauemmas ja siihen taas ei kovin usein ole mahdollisuutta.
Enkä ymmärrä näitä kauppakohtaamisten hehkuttamisia. Ne ovat kuulkaas elokuvia eikä arkielämää. Itse olen ollut kahdeksan vuotta kaupassa töissä ja nähnyt tasan tarkkaan, miten paljon siinä kassajonossa syntyy oikeita ihmiskohtaamisia. Nolla.Ai. Kyllä minua on lähestytty kirjastossa, lenkillä, kaupassa, bensa-asemalla, puistossa, kahvilassa. Tosin kyseessä on ollut lähes aina ulkomaalaistaustainen (eurooppalainen!!) mies, mutta ei se silti tee tilanteista mitään elokuvaa ;) Puolisoni suhteen tein itse aloitteen, rupesin ihan rohkeasti juttelemaan ratikkaa odotellessa ja juttu jatkui sujuvasti koko matkan ajan, ja jäädessäni pois sain puhelinnumeron.
Suomalaisten tulisi rohkeammin puhua toisilleen, ihan selvin päin ja arkielämän tilanteissa, ettei meillä kohta jokainen asu yksin ja vauvojen tulo lopu tykkänään. Mutta kun asenne tälläkin foorumilla on se, että selvin päin vieraille puhuminen on henkilökohtaisen tilan ja yksityisyyden loukkaamista + suoranaista ahdistelua ja totaalisen väärää käytöstä, niin varmaan ne kohtaamiset jatkossakin tapahtuu sitten unissa ja elokuvissa.
Hiljaisuuden ei tulisi olla mikään pyhä asia, jota vaalitaan.Tarkoitatko lähestymisellä oikeasti sellaista tilannetta, mikä johtaa puhelinnumeroiden vaihtoon tms vai sellaista normaalia small talkia? En nyt laske tähän niitä tilanteita, joissa vaihdetaan muutama sana ja hymyillään.
No voi jestas, en kai nyt kirjoittaisi tällaiseen ketjuun jotain perus smalltalk-kohtaamisia :D Kyllä tarkoitan tilanteita, jotka ovat sisältäneet kahvittelukutsun. Osan niistä hyväksyinkin.
Ihanko oikeasti luulette, että noita tapahtuu vain elokuvissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä sillä erotuksella, että asun maalla ja täällähän ei todellakaan siellä salilla/ puistossa/ tapahtumissa/ kirjastossa käy kuin ennestään tuttuja naamoja. Jos haluaa tavata uusia ihmisiä, pitäisi aina lähteä jonnekin kauemmas ja siihen taas ei kovin usein ole mahdollisuutta.
Enkä ymmärrä näitä kauppakohtaamisten hehkuttamisia. Ne ovat kuulkaas elokuvia eikä arkielämää. Itse olen ollut kahdeksan vuotta kaupassa töissä ja nähnyt tasan tarkkaan, miten paljon siinä kassajonossa syntyy oikeita ihmiskohtaamisia. Nolla.Ai. Kyllä minua on lähestytty kirjastossa, lenkillä, kaupassa, bensa-asemalla, puistossa, kahvilassa. Tosin kyseessä on ollut lähes aina ulkomaalaistaustainen (eurooppalainen!!) mies, mutta ei se silti tee tilanteista mitään elokuvaa ;) Puolisoni suhteen tein itse aloitteen, rupesin ihan rohkeasti juttelemaan ratikkaa odotellessa ja juttu jatkui sujuvasti koko matkan ajan, ja jäädessäni pois sain puhelinnumeron.
Suomalaisten tulisi rohkeammin puhua toisilleen, ihan selvin päin ja arkielämän tilanteissa, ettei meillä kohta jokainen asu yksin ja vauvojen tulo lopu tykkänään. Mutta kun asenne tälläkin foorumilla on se, että selvin päin vieraille puhuminen on henkilökohtaisen tilan ja yksityisyyden loukkaamista + suoranaista ahdistelua ja totaalisen väärää käytöstä, niin varmaan ne kohtaamiset jatkossakin tapahtuu sitten unissa ja elokuvissa.
Hiljaisuuden ei tulisi olla mikään pyhä asia, jota vaalitaan.Tarkoitatko lähestymisellä oikeasti sellaista tilannetta, mikä johtaa puhelinnumeroiden vaihtoon tms vai sellaista normaalia small talkia? En nyt laske tähän niitä tilanteita, joissa vaihdetaan muutama sana ja hymyillään.
No voi jestas, en kai nyt kirjoittaisi tällaiseen ketjuun jotain perus smalltalk-kohtaamisia :D Kyllä tarkoitan tilanteita, jotka ovat sisältäneet kahvittelukutsun. Osan niistä hyväksyinkin.
Ihanko oikeasti luulette, että noita tapahtuu vain elokuvissa?
Ihan oikeasti luulen koska itselle eikä kyllä kenellekään muulle kuin yhdelle todella eksoottisen kauniille kaverille ole käynyt tuollaista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä antaisin sen neuvon, että rakasta itseäsi. Liiku, syö hyvin, harrasta ihania juttuja, joista saat iloa itsellesi, etsi oma pukeutusmistyylisi, sisusta kotisi sellaiseksi, että rakastat olla siellä. Etsi joka asiassa laatua: älä osta halvinta, vaan osta vaikka käytettynä laadukkaita vaatteita, laukkuja, kenkiä. Tänä päivänä second hand -markkinat ovat ihan mielettömän hyvät. Niistäkin saa itselleen oikein harrastuksen :-). Ala näyttää tyylikkäältä ja siltä, että olet hyvin toimeentuleva ja hyvässä työpaikassa.
Minä olen jo yli nelikymppinen, mutta seuraa on todellakin tyrkyllä. En tiedä sitten onko vuosien kestävyysurheiluharrastus se juttu - oon urheilijan näköinen, vaikkakaan en mitenkään erityisen laiha. Ja sanoisin, että kun mulla ei ole mitään erityistä tarvetta löytää ketään, vaan viihdyn hyvin yksinkin, niin musta ei paista ulospäin minkäänlainen epätoivo. Miehet tykkää haasteista, kuten me naisetkin.
Tänä päivänä on helppo erottua joukosta edukseen, kun ei ole ylipainoinen. Se on oikeasti erottava tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä sillä erotuksella, että asun maalla ja täällähän ei todellakaan siellä salilla/ puistossa/ tapahtumissa/ kirjastossa käy kuin ennestään tuttuja naamoja. Jos haluaa tavata uusia ihmisiä, pitäisi aina lähteä jonnekin kauemmas ja siihen taas ei kovin usein ole mahdollisuutta.
Enkä ymmärrä näitä kauppakohtaamisten hehkuttamisia. Ne ovat kuulkaas elokuvia eikä arkielämää. Itse olen ollut kahdeksan vuotta kaupassa töissä ja nähnyt tasan tarkkaan, miten paljon siinä kassajonossa syntyy oikeita ihmiskohtaamisia. Nolla.
Ai. Kyllä minua on lähestytty kirjastossa, lenkillä, kaupassa, bensa-asemalla, puistossa, kahvilassa. Tosin kyseessä on ollut lähes aina ulkomaalaistaustainen (eurooppalainen!!) mies, mutta ei se silti tee tilanteista mitään elokuvaa ;) Puolisoni suhteen tein itse aloitteen, rupesin ihan rohkeasti juttelemaan ratikkaa odotellessa ja juttu jatkui sujuvasti koko matkan ajan, ja jäädessäni pois sain puhelinnumeron.
Suomalaisten tulisi rohkeammin puhua toisilleen, ihan selvin päin ja arkielämän tilanteissa, ettei meillä kohta jokainen asu yksin ja vauvojen tulo lopu tykkänään. Mutta kun asenne tälläkin foorumilla on se, että selvin päin vieraille puhuminen on henkilökohtaisen tilan ja yksityisyyden loukkaamista + suoranaista ahdistelua ja totaalisen väärää käytöstä, niin varmaan ne kohtaamiset jatkossakin tapahtuu sitten unissa ja elokuvissa.
Hiljaisuuden ei tulisi olla mikään pyhä asia, jota vaalitaan.Tarkoitatko lähestymisellä oikeasti sellaista tilannetta, mikä johtaa puhelinnumeroiden vaihtoon tms vai sellaista normaalia small talkia? En nyt laske tähän niitä tilanteita, joissa vaihdetaan muutama sana ja hymyillään.
No voi jestas, en kai nyt kirjoittaisi tällaiseen ketjuun jotain perus smalltalk-kohtaamisia :D Kyllä tarkoitan tilanteita, jotka ovat sisältäneet kahvittelukutsun. Osan niistä hyväksyinkin.
Ihanko oikeasti luulette, että noita tapahtuu vain elokuvissa?
Joku muukin näköjään jo ehti vastaamaan tähän ja vastaan ihan samoin kuin hän. Juu, ihan oikeasti luulen, koska en ole koskaan itse nähnyt, vaikka olen siinä kassalla 8 vuotta istunut. Muutama känniläinen on minua tai jotakuta asiakasta pyytänyt iltaa istumaan tai jotkut miesporukat vitsailleet, mutta en nyt kyllä näitäkään tähän laskisi. Ei kai kukaan tällaisia tosissaan ota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä sillä erotuksella, että asun maalla ja täällähän ei todellakaan siellä salilla/ puistossa/ tapahtumissa/ kirjastossa käy kuin ennestään tuttuja naamoja. Jos haluaa tavata uusia ihmisiä, pitäisi aina lähteä jonnekin kauemmas ja siihen taas ei kovin usein ole mahdollisuutta.
Enkä ymmärrä näitä kauppakohtaamisten hehkuttamisia. Ne ovat kuulkaas elokuvia eikä arkielämää. Itse olen ollut kahdeksan vuotta kaupassa töissä ja nähnyt tasan tarkkaan, miten paljon siinä kassajonossa syntyy oikeita ihmiskohtaamisia. Nolla.Ai. Kyllä minua on lähestytty kirjastossa, lenkillä, kaupassa, bensa-asemalla, puistossa, kahvilassa. Tosin kyseessä on ollut lähes aina ulkomaalaistaustainen (eurooppalainen!!) mies, mutta ei se silti tee tilanteista mitään elokuvaa ;) Puolisoni suhteen tein itse aloitteen, rupesin ihan rohkeasti juttelemaan ratikkaa odotellessa ja juttu jatkui sujuvasti koko matkan ajan, ja jäädessäni pois sain puhelinnumeron.
Suomalaisten tulisi rohkeammin puhua toisilleen, ihan selvin päin ja arkielämän tilanteissa, ettei meillä kohta jokainen asu yksin ja vauvojen tulo lopu tykkänään. Mutta kun asenne tälläkin foorumilla on se, että selvin päin vieraille puhuminen on henkilökohtaisen tilan ja yksityisyyden loukkaamista + suoranaista ahdistelua ja totaalisen väärää käytöstä, niin varmaan ne kohtaamiset jatkossakin tapahtuu sitten unissa ja elokuvissa.
Hiljaisuuden ei tulisi olla mikään pyhä asia, jota vaalitaan.Tarkoitatko lähestymisellä oikeasti sellaista tilannetta, mikä johtaa puhelinnumeroiden vaihtoon tms vai sellaista normaalia small talkia? En nyt laske tähän niitä tilanteita, joissa vaihdetaan muutama sana ja hymyillään.
No voi jestas, en kai nyt kirjoittaisi tällaiseen ketjuun jotain perus smalltalk-kohtaamisia :D Kyllä tarkoitan tilanteita, jotka ovat sisältäneet kahvittelukutsun. Osan niistä hyväksyinkin.
Ihanko oikeasti luulette, että noita tapahtuu vain elokuvissa?
Ihan oikeasti luulen koska itselle eikä kyllä kenellekään muulle kuin yhdelle todella eksoottisen kauniille kaverille ole käynyt tuollaista..
No ei kyllä johdu ulkonäöstä, olen ihan tavallisen näköinen nainen :) Perusnätti.
Eikä todellakaan tarvitse olla elokuva, että tällaista tapahtuu! Tuolla muualla maailmassa on ihan arkipäivää jutella muille ja tunnustella mahdollisia tsänssejä siinä ohella. Suomessa vain tehdään asiasta hirveä numero ja pelätään torjutuksi tulemista enemmän kuin kuolemaa, joten olemme sitten tällaisia tuppisuisia kummajaisia. Kuten kerroin, suurin osa minuakin lähestyneistä miehistä on ollut (länsimaalaisia) ulkomaalaisia. Muutama rohkea suomalainenkin on kuitenkin ollut joukossa!
Ai niin, kerran tuli postiluukusta kirje, jossa oli puhelinnumero :D Joku saman rapun mies oli katsellut minua pitkään ja toivoi voivansa tavata. Omaa miestä nauratti, kun aina sanotaan ettei kukaan kotoa tule hakemaan - kyllä näköjään voi tulla! En koskaan saanut tietää, kenestä oli kyse, laitoin kyllä kohteliaan kiittävän ja kieltävän tekstiviestin.
Neuvoisin sinua ottamaan itse kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Kuten kerroin, lähestyin itse omaa miestäni, ja olemme nyt asuneet yhdessä jo pari vuotta. Nuo viestit, joissa sanotaan etten mies kiinnostu tosissaan jos nainen tekee aloitteen, ovat minun vinkkelistäni ihan roskaa - ei kukaan loppupeleissä oikeasti rakenna suhdetta ensivaikutelman perusteella, sitä tutustutaan tapailuvaiheen aikana, joten ihan sama kumpi on tehnyt aloitteen. Kunhan siitä aloitteesta seuraa tapailu, kaikki on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä sillä erotuksella, että asun maalla ja täällähän ei todellakaan siellä salilla/ puistossa/ tapahtumissa/ kirjastossa käy kuin ennestään tuttuja naamoja. Jos haluaa tavata uusia ihmisiä, pitäisi aina lähteä jonnekin kauemmas ja siihen taas ei kovin usein ole mahdollisuutta.Enkä ymmärrä näitä kauppakohtaamisten hehkuttamisia. Ne ovat kuulkaas elokuvia eikä arkielämää. Itse olen ollut kahdeksan vuotta kaupassa töissä ja nähnyt tasan tarkkaan, miten paljon siinä kassajonossa syntyy oikeita ihmiskohtaamisia. Nolla.
Ai. Kyllä minua on lähestytty kirjastossa, lenkillä, kaupassa, bensa-asemalla, puistossa, kahvilassa. Tosin kyseessä on ollut lähes aina ulkomaalaistaustainen (eurooppalainen!!) mies, mutta ei se silti tee tilanteista mitään elokuvaa ;) Puolisoni suhteen tein itse aloitteen, rupesin ihan rohkeasti juttelemaan ratikkaa odotellessa ja juttu jatkui sujuvasti koko matkan ajan, ja jäädessäni pois sain puhelinnumeron.Suomalaisten tulisi rohkeammin puhua toisilleen, ihan selvin päin ja arkielämän tilanteissa, ettei meillä kohta jokainen asu yksin ja vauvojen tulo lopu tykkänään. Mutta kun asenne tälläkin foorumilla on se, että selvin päin vieraille puhuminen on henkilökohtaisen tilan ja yksityisyyden loukkaamista + suoranaista ahdistelua ja totaalisen väärää käytöstä, niin varmaan ne kohtaamiset jatkossakin tapahtuu sitten unissa ja elokuvissa.Hiljaisuuden ei tulisi olla mikään pyhä asia, jota vaalitaan.
Tarkoitatko lähestymisellä oikeasti sellaista tilannetta, mikä johtaa puhelinnumeroiden vaihtoon tms vai sellaista normaalia small talkia? En nyt laske tähän niitä tilanteita, joissa vaihdetaan muutama sana ja hymyillään.
No voi jestas, en kai nyt kirjoittaisi tällaiseen ketjuun jotain perus smalltalk-kohtaamisia :D Kyllä tarkoitan tilanteita, jotka ovat sisältäneet kahvittelukutsun. Osan niistä hyväksyinkin.
Ihanko oikeasti luulette, että noita tapahtuu vain elokuvissa?Joku muukin näköjään jo ehti vastaamaan tähän ja vastaan ihan samoin kuin hän. Juu, ihan oikeasti luulen, koska en ole koskaan itse nähnyt, vaikka olen siinä kassalla 8 vuotta istunut. Muutama känniläinen on minua tai jotakuta asiakasta pyytänyt iltaa istumaan tai jotkut miesporukat vitsailleet, mutta en nyt kyllä näitäkään tähän laskisi. Ei kai kukaan tällaisia tosissaan ota.
Juu, humalaisille en viitsi edes puhua kun en itse käytä alkoholia ollenkaan, joten tällaisia en minäkään tosissani ota. :) Tosiasia kuitenkin on, että jotkut voivat kohdata ihmisiä missä tahansa, vaikka eivät juuri sinun kassajonossasi kohtaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä sillä erotuksella, että asun maalla ja täällähän ei todellakaan siellä salilla/ puistossa/ tapahtumissa/ kirjastossa käy kuin ennestään tuttuja naamoja. Jos haluaa tavata uusia ihmisiä, pitäisi aina lähteä jonnekin kauemmas ja siihen taas ei kovin usein ole mahdollisuutta.Enkä ymmärrä näitä kauppakohtaamisten hehkuttamisia. Ne ovat kuulkaas elokuvia eikä arkielämää. Itse olen ollut kahdeksan vuotta kaupassa töissä ja nähnyt tasan tarkkaan, miten paljon siinä kassajonossa syntyy oikeita ihmiskohtaamisia. Nolla.
Ai. Kyllä minua on lähestytty kirjastossa, lenkillä, kaupassa, bensa-asemalla, puistossa, kahvilassa. Tosin kyseessä on ollut lähes aina ulkomaalaistaustainen (eurooppalainen!!) mies, mutta ei se silti tee tilanteista mitään elokuvaa ;) Puolisoni suhteen tein itse aloitteen, rupesin ihan rohkeasti juttelemaan ratikkaa odotellessa ja juttu jatkui sujuvasti koko matkan ajan, ja jäädessäni pois sain puhelinnumeron.Suomalaisten tulisi rohkeammin puhua toisilleen, ihan selvin päin ja arkielämän tilanteissa, ettei meillä kohta jokainen asu yksin ja vauvojen tulo lopu tykkänään. Mutta kun asenne tälläkin foorumilla on se, että selvin päin vieraille puhuminen on henkilökohtaisen tilan ja yksityisyyden loukkaamista + suoranaista ahdistelua ja totaalisen väärää käytöstä, niin varmaan ne kohtaamiset jatkossakin tapahtuu sitten unissa ja elokuvissa.Hiljaisuuden ei tulisi olla mikään pyhä asia, jota vaalitaan.
Tarkoitatko lähestymisellä oikeasti sellaista tilannetta, mikä johtaa puhelinnumeroiden vaihtoon tms vai sellaista normaalia small talkia? En nyt laske tähän niitä tilanteita, joissa vaihdetaan muutama sana ja hymyillään.
No voi jestas, en kai nyt kirjoittaisi tällaiseen ketjuun jotain perus smalltalk-kohtaamisia :D Kyllä tarkoitan tilanteita, jotka ovat sisältäneet kahvittelukutsun. Osan niistä hyväksyinkin.
Ihanko oikeasti luulette, että noita tapahtuu vain elokuvissa?Joku muukin näköjään jo ehti vastaamaan tähän ja vastaan ihan samoin kuin hän. Juu, ihan oikeasti luulen, koska en ole koskaan itse nähnyt, vaikka olen siinä kassalla 8 vuotta istunut. Muutama känniläinen on minua tai jotakuta asiakasta pyytänyt iltaa istumaan tai jotkut miesporukat vitsailleet, mutta en nyt kyllä näitäkään tähän laskisi. Ei kai kukaan tällaisia tosissaan ota.
Juu, humalaisille en viitsi edes puhua kun en itse käytä alkoholia ollenkaan, joten tällaisia en minäkään tosissani ota. :) Tosiasia kuitenkin on, että jotkut voivat kohdata ihmisiä missä tahansa, vaikka eivät juuri sinun kassajonossasi kohtaisikaan.
Tosiasia on se, että se on erittäin harvinaista, vaikka kuinka sinulle olisi käynyt mitä tahansa. Baarista, netistä, koulusta, harrastuksista... Sieltä ne kumppanit löytyvät. Kuten oikein tarkkanäköisesti huomasit, olemme tuppisuita kummajaisia (pl. sinä itse, kuten näissä kansallisissa halveksimisissa tapana on).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä sillä erotuksella, että asun maalla ja täällähän ei todellakaan siellä salilla/ puistossa/ tapahtumissa/ kirjastossa käy kuin ennestään tuttuja naamoja. Jos haluaa tavata uusia ihmisiä, pitäisi aina lähteä jonnekin kauemmas ja siihen taas ei kovin usein ole mahdollisuutta.Enkä ymmärrä näitä kauppakohtaamisten hehkuttamisia. Ne ovat kuulkaas elokuvia eikä arkielämää. Itse olen ollut kahdeksan vuotta kaupassa töissä ja nähnyt tasan tarkkaan, miten paljon siinä kassajonossa syntyy oikeita ihmiskohtaamisia. Nolla.
Ai. Kyllä minua on lähestytty kirjastossa, lenkillä, kaupassa, bensa-asemalla, puistossa, kahvilassa. Tosin kyseessä on ollut lähes aina ulkomaalaistaustainen (eurooppalainen!!) mies, mutta ei se silti tee tilanteista mitään elokuvaa ;) Puolisoni suhteen tein itse aloitteen, rupesin ihan rohkeasti juttelemaan ratikkaa odotellessa ja juttu jatkui sujuvasti koko matkan ajan, ja jäädessäni pois sain puhelinnumeron.Suomalaisten tulisi rohkeammin puhua toisilleen, ihan selvin päin ja arkielämän tilanteissa, ettei meillä kohta jokainen asu yksin ja vauvojen tulo lopu tykkänään. Mutta kun asenne tälläkin foorumilla on se, että selvin päin vieraille puhuminen on henkilökohtaisen tilan ja yksityisyyden loukkaamista + suoranaista ahdistelua ja totaalisen väärää käytöstä, niin varmaan ne kohtaamiset jatkossakin tapahtuu sitten unissa ja elokuvissa.Hiljaisuuden ei tulisi olla mikään pyhä asia, jota vaalitaan.
Tarkoitatko lähestymisellä oikeasti sellaista tilannetta, mikä johtaa puhelinnumeroiden vaihtoon tms vai sellaista normaalia small talkia? En nyt laske tähän niitä tilanteita, joissa vaihdetaan muutama sana ja hymyillään.
No voi jestas, en kai nyt kirjoittaisi tällaiseen ketjuun jotain perus smalltalk-kohtaamisia :D Kyllä tarkoitan tilanteita, jotka ovat sisältäneet kahvittelukutsun. Osan niistä hyväksyinkin.
Ihanko oikeasti luulette, että noita tapahtuu vain elokuvissa?Joku muukin näköjään jo ehti vastaamaan tähän ja vastaan ihan samoin kuin hän. Juu, ihan oikeasti luulen, koska en ole koskaan itse nähnyt, vaikka olen siinä kassalla 8 vuotta istunut. Muutama känniläinen on minua tai jotakuta asiakasta pyytänyt iltaa istumaan tai jotkut miesporukat vitsailleet, mutta en nyt kyllä näitäkään tähän laskisi. Ei kai kukaan tällaisia tosissaan ota.
Juu, humalaisille en viitsi edes puhua kun en itse käytä alkoholia ollenkaan, joten tällaisia en minäkään tosissani ota. :) Tosiasia kuitenkin on, että jotkut voivat kohdata ihmisiä missä tahansa, vaikka eivät juuri sinun kassajonossasi kohtaisikaan.
Tosiasia on se, että se on erittäin harvinaista, vaikka kuinka sinulle olisi käynyt mitä tahansa. Baarista, netistä, koulusta, harrastuksista... Sieltä ne kumppanit löytyvät. Kuten oikein tarkkanäköisesti huomasit, olemme tuppisuita kummajaisia (pl. sinä itse, kuten näissä kansallisissa halveksimisissa tapana on).
Haha, minä en mitään halveksi tässä, asun avoliitossa suomalaisen miehen kanssa!!! :D Se on tosiasia, että suomalaiset ovat tuppisuita kummajaisia, jotka eivät puhu toisilleen kuin kolmen promillen humalassa. Sitä ominaisuutta halveksin todella ja toivon, että ihmiset rohkaistuisivat puhumaan toisilleen. Turha siitä on loukkaantua, arvon kassaneiti.
Enpä ihmettele, ettei sinua kukaan lähesty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 36-vuotias nainen jota on kysytty treffeille elämäni aikana 2 kertaa. Molemmat tapahtuivat lukiossa. Olen ollut naimisissa, tuolloin tein itse varsinaisen aloitteen vaikka mies osoittikin jonkinlaista kiinnostusta.
Nyt olen eronnut. Nuorena olin kaunis ja tosiaan silloinkaan ei treffikutsuja sadellut. Nyt väsähtäneellä naamalla määrä ei varmaan ole lisääntymään päin.
Minä olen hyvä höpöttämään ventovieraille. Saatan naureskella jotain juttua ohikulkijalle kirpputorilla, bussipysäkillä, lounasruokalassa. Juttelen naisille, miehille, kaikenikäisille. Olen huomannut että miehiltä on lähes mahdotonta saada juuri minkäänlaista vastakaikua. Mulkaisevat vaan tai hymähtävät jotain. Naiset puolestaan vastaavat juttuun luontevasti.
Toisaalta yhtenä päivänä samaan hissiin kanssani tuli lauma raksamiehiä joista yksi flirttasi minulle kivasti ja tuli olo että hän oikeasti viehättyi minusta. No mitä minä teen? Pakenen naama punaisena omaan kerrokseeni enkä saa sanaa suustani. :/
Täysin turha aloitus - Täysin turva valitus - Täysin turha
MIKSI SINÄ ET TEE ITSE ALOITUKSIA SIELLÄ KAUPASSA KIRJASTOSSA SALILLA KADULLA JNE JNE
Ei kenenkään miehen ole pakko sinulle jutella elleivät he halua....vastuu on kuule ihan sinulla itsellä tässä asiassa, ei kellään muulla. Haloo....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä sillä erotuksella, että asun maalla ja täällähän ei todellakaan siellä salilla/ puistossa/ tapahtumissa/ kirjastossa käy kuin ennestään tuttuja naamoja. Jos haluaa tavata uusia ihmisiä, pitäisi aina lähteä jonnekin kauemmas ja siihen taas ei kovin usein ole mahdollisuutta.Enkä ymmärrä näitä kauppakohtaamisten hehkuttamisia. Ne ovat kuulkaas elokuvia eikä arkielämää. Itse olen ollut kahdeksan vuotta kaupassa töissä ja nähnyt tasan tarkkaan, miten paljon siinä kassajonossa syntyy oikeita ihmiskohtaamisia. Nolla.
Ai. Kyllä minua on lähestytty kirjastossa, lenkillä, kaupassa, bensa-asemalla, puistossa, kahvilassa. Tosin kyseessä on ollut lähes aina ulkomaalaistaustainen (eurooppalainen!!) mies, mutta ei se silti tee tilanteista mitään elokuvaa ;) Puolisoni suhteen tein itse aloitteen, rupesin ihan rohkeasti juttelemaan ratikkaa odotellessa ja juttu jatkui sujuvasti koko matkan ajan, ja jäädessäni pois sain puhelinnumeron.Suomalaisten tulisi rohkeammin puhua toisilleen, ihan selvin päin ja arkielämän tilanteissa, ettei meillä kohta jokainen asu yksin ja vauvojen tulo lopu tykkänään. Mutta kun asenne tälläkin foorumilla on se, että selvin päin vieraille puhuminen on henkilökohtaisen tilan ja yksityisyyden loukkaamista + suoranaista ahdistelua ja totaalisen väärää käytöstä, niin varmaan ne kohtaamiset jatkossakin tapahtuu sitten unissa ja elokuvissa.Hiljaisuuden ei tulisi olla mikään pyhä asia, jota vaalitaan.
Tarkoitatko lähestymisellä oikeasti sellaista tilannetta, mikä johtaa puhelinnumeroiden vaihtoon tms vai sellaista normaalia small talkia? En nyt laske tähän niitä tilanteita, joissa vaihdetaan muutama sana ja hymyillään.
No voi jestas, en kai nyt kirjoittaisi tällaiseen ketjuun jotain perus smalltalk-kohtaamisia :D Kyllä tarkoitan tilanteita, jotka ovat sisältäneet kahvittelukutsun. Osan niistä hyväksyinkin.
Ihanko oikeasti luulette, että noita tapahtuu vain elokuvissa?Joku muukin näköjään jo ehti vastaamaan tähän ja vastaan ihan samoin kuin hän. Juu, ihan oikeasti luulen, koska en ole koskaan itse nähnyt, vaikka olen siinä kassalla 8 vuotta istunut. Muutama känniläinen on minua tai jotakuta asiakasta pyytänyt iltaa istumaan tai jotkut miesporukat vitsailleet, mutta en nyt kyllä näitäkään tähän laskisi. Ei kai kukaan tällaisia tosissaan ota.
Juu, humalaisille en viitsi edes puhua kun en itse käytä alkoholia ollenkaan, joten tällaisia en minäkään tosissani ota. :) Tosiasia kuitenkin on, että jotkut voivat kohdata ihmisiä missä tahansa, vaikka eivät juuri sinun kassajonossasi kohtaisikaan.
Niin, _jotkut_voivat_ kohdata. Mutta se ei silti tarkoita sitä, että se olisi mitenkään yleinen paikka tavata potentiaalisia kumppaneita. En minä sitä mahdottomaksi ole väittänytkään, mutta onhan se nyt varmasti ihan yhtä harvinaista, kuin päiväpanot putkimiehen kanssa. Ei mahdotonta, mutta enemmän menee sinne elokuvaosastoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä sillä erotuksella, että asun maalla ja täällähän ei todellakaan siellä salilla/ puistossa/ tapahtumissa/ kirjastossa käy kuin ennestään tuttuja naamoja. Jos haluaa tavata uusia ihmisiä, pitäisi aina lähteä jonnekin kauemmas ja siihen taas ei kovin usein ole mahdollisuutta.Enkä ymmärrä näitä kauppakohtaamisten hehkuttamisia. Ne ovat kuulkaas elokuvia eikä arkielämää. Itse olen ollut kahdeksan vuotta kaupassa töissä ja nähnyt tasan tarkkaan, miten paljon siinä kassajonossa syntyy oikeita ihmiskohtaamisia. Nolla.
Ai. Kyllä minua on lähestytty kirjastossa, lenkillä, kaupassa, bensa-asemalla, puistossa, kahvilassa. Tosin kyseessä on ollut lähes aina ulkomaalaistaustainen (eurooppalainen!!) mies, mutta ei se silti tee tilanteista mitään elokuvaa ;) Puolisoni suhteen tein itse aloitteen, rupesin ihan rohkeasti juttelemaan ratikkaa odotellessa ja juttu jatkui sujuvasti koko matkan ajan, ja jäädessäni pois sain puhelinnumeron.Suomalaisten tulisi rohkeammin puhua toisilleen, ihan selvin päin ja arkielämän tilanteissa, ettei meillä kohta jokainen asu yksin ja vauvojen tulo lopu tykkänään. Mutta kun asenne tälläkin foorumilla on se, että selvin päin vieraille puhuminen on henkilökohtaisen tilan ja yksityisyyden loukkaamista + suoranaista ahdistelua ja totaalisen väärää käytöstä, niin varmaan ne kohtaamiset jatkossakin tapahtuu sitten unissa ja elokuvissa.Hiljaisuuden ei tulisi olla mikään pyhä asia, jota vaalitaan.
Tarkoitatko lähestymisellä oikeasti sellaista tilannetta, mikä johtaa puhelinnumeroiden vaihtoon tms vai sellaista normaalia small talkia? En nyt laske tähän niitä tilanteita, joissa vaihdetaan muutama sana ja hymyillään.
No voi jestas, en kai nyt kirjoittaisi tällaiseen ketjuun jotain perus smalltalk-kohtaamisia :D Kyllä tarkoitan tilanteita, jotka ovat sisältäneet kahvittelukutsun. Osan niistä hyväksyinkin.
Ihanko oikeasti luulette, että noita tapahtuu vain elokuvissa?Joku muukin näköjään jo ehti vastaamaan tähän ja vastaan ihan samoin kuin hän. Juu, ihan oikeasti luulen, koska en ole koskaan itse nähnyt, vaikka olen siinä kassalla 8 vuotta istunut. Muutama känniläinen on minua tai jotakuta asiakasta pyytänyt iltaa istumaan tai jotkut miesporukat vitsailleet, mutta en nyt kyllä näitäkään tähän laskisi. Ei kai kukaan tällaisia tosissaan ota.
Juu, humalaisille en viitsi edes puhua kun en itse käytä alkoholia ollenkaan, joten tällaisia en minäkään tosissani ota. :) Tosiasia kuitenkin on, että jotkut voivat kohdata ihmisiä missä tahansa, vaikka eivät juuri sinun kassajonossasi kohtaisikaan.
Tosiasia on se, että se on erittäin harvinaista, vaikka kuinka sinulle olisi käynyt mitä tahansa. Baarista, netistä, koulusta, harrastuksista... Sieltä ne kumppanit löytyvät. Kuten oikein tarkkanäköisesti huomasit, olemme tuppisuita kummajaisia (pl. sinä itse, kuten näissä kansallisissa halveksimisissa tapana on).
Haha, minä en mitään halveksi tässä, asun avoliitossa suomalaisen miehen kanssa!!! :D Se on tosiasia, että suomalaiset ovat tuppisuita kummajaisia, jotka eivät puhu toisilleen kuin kolmen promillen humalassa. Sitä ominaisuutta halveksin todella ja toivon, että ihmiset rohkaistuisivat puhumaan toisilleen. Turha siitä on loukkaantua, arvon kassaneiti.
Enpä ihmettele, ettei sinua kukaan lähesty.
Yleistät omia kokemuksiasi, teet päätelmiä toisista tietämättä yhtään mitään. Sinusta voidaan päätellä, että järki juoksee keskimääräistä hitaammin. Muuten voit olla toki ihana ihminen.
Mulla oli joskus sellainen työkaveri, jota kaikki miehet oli joka paikassa iskemässä. Ehti olla avioeronsa jälkeen kuukauden sinkkuna ja sinäkin aikana tapaili koko ajaniehiä. Ja jutun pointti on siinä, että nainen oli 45 vuotias, mutta erittäin kaunis, siro, hoikka ja simpsakka. Kaikki meidän työpaikan miehet juoksi sen perässä, myös ne ei niin hyvännäköiset. Sanomattakin on selvää, että kaikki tavallisemman näköiset sinkkunaiset työpaikalla sai olla ihan rauhassa.
En kyllä allekirjoita ap:n väitettä, että paritanssitouhu olisi pelkästään "maalaisten" harrastus. Omasta aktiivitanssiurasta on jo jokunen vuosi, mutta silloin ainakin isoissa kaupungeissa (Helsinki, Turku, Tampere, Oulu) oli melkoinen kuhina. Tietysti ne salskeimmat ja taitavimmat miehet olivat kaikkien naisten piirittämiä, mutta ok-tasoisia miehiä oli täysin kenen tahansa noukittavissa.
Kyllä se vaan taitaa vähän niin olla, että jos koulussa ollessaan ei löydä minkäänlaista kumppania niin aika epätodennäköistä se on, että kovin helpolla löytää myöhemmin mistään muualtakaan. Opiskellessa sitä kuitenkin on vielä niiden vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa samalla tasolla, suunnilleen saman ikäisiä ja lähestyminenkin on kohtuullisen helppoa verrattuna siihen, että ihan tuntematonta pitäisi alkaa lämmittelemään.
Minullekin on monesti ehdotettu harrastuksissa tutustumista, mutta jos harrastaa vain ns. "miehisiä" lajeja missä ei juuri naisia näy niin aika vaikeaa sieltä on naista silloin löytää. Sitten on myös ehdotettu kirpputoreja ja kauppojakin, mutta ei meikäläisellä riitä munaa alkaa ihan täysin tuntematonta naista ahdistelemaan kesken ostosten tekemisen. Netti on tietty yksi mahdollisuus, mutta se on ihan naisten paikka, miehille netti on silloin ihan hyvä keino tutustua naisiin jos sattuu olemaan hyvännäköinen.
Sen olen huomannut, että aika oleellisesti Suomessa pariutumiseen liittyy jollain tavalla alkoholi. Kumppaneita tavataan joko jossain baarissa tai sitten kavereiden järjestämissä illanistujaisissa. Jos alkoholi ei kiinnosta elementtinä niin sekin vie jo aika ison osan niistä mahdollisista kumppaniehdokkaista pois. Moni tietty sanoo, että se on hyvä jos ei juo alkoholia, mutta kyllä siinä taitaa melkein enemmän olla huonoja puolia kuin hyviä. Monilla on ennakkoluuloja absolutisteja kohtaan, sitä joko on ylimielinen persereikä joka tuomitsee kaikki alkoholia käyttäjät, tai sitten on entinen juoppo. Tylsä sitä ainakin on.
Se vaan on helpointa tunnustaa itselleen, että on kelpaamaton mihinkään parisuhteisiin. Sattuu vaan niin perkeleesti enemmän elää siinä omassa harhassaan, että joskus joku vielä kiinnostuu minusta ja elämä on ihanaa, vaikka syvällä sisällään tietää ettei niin käy kuitenkaan. Sehän on vaan sitten lottovoittoon verrattava juttu jos joskus sen kumppanin sitten saakin vaikka on toivonsa jo menettänyt.
Terveisin Naispelko23
Mielestäni olen perussiisti ja ihan ihmisen näköinen. Viimeksi yritin vieraassa kaupunginosassa lähestyä kännykkäänsä selaavaa naista bussipysäkillä ihan vain kysyäkseni tulevan bussin reitistä meneekö se tiettyyn suuntaan tai kääntyykö johonkin muualla. Tuskin olin saanut suutani auki kun nainen pinkaisi pakoon pysäkin katoksen taakse. Kuikuili sieltä minua epäluuloisesti. Teki mieli nauraa, mutta en ole senjälkeen uskaltanut kysyä naisilta mitään. Tapahtumasta on jo muutama vuosi.
Minun vinkkini niin naisille kuin miehille; olkaa aidosti ja avoimesti kiinnostuneita toisista ihmisistä ja vastakkaisen sukupuolen ajatusmaailmoista. Tällöin keskusteluista tulee hedelmällisempiä, mielenkiintoisempia sekä syvempiä ja ymmärryskin toisten ajatusmaailmoista kasvaa kohisten.
Miettikää mitä käytöksessäni/puheissa/... pitäisi olla eri tavalla, jotta toiset ihmiset / vastakkainen sukupuoli pitäisi minua miellyttävämpänä & haluttavampana. Ainakin itse olen ottanut yhdeksi tavoitteekseni olla miellyttävä ihminen, pitäen silti arvomaailmani.
Ihminen voi kuitenkin vaikuttaa moneen asiaan.