Lue keskustelun säännöt.
Vituttaa ihmisten vinkit miesten tapaamiseen!!!
26.07.2016 |
Mikä helvetti siinä on, että kaikki kertovat kuinka pidät vaan silmät auki jossain kuntosalilla ja kysyt laiteopastusta niin kyllä se siitä. Kukaan ei ole yli kymmeneen vuoteen kun olen käynyt missään kuntosalilla, lenkkipolulla, kaupassa tai kirjastossa, koskaan lähestynyt mitenkään! Tuntuu että nää on jotain 10 vuotta parisuhteessa olleitten ihmisten idioottimaisia aivopieruja.
Joo ikävää etten ole enää opiskelija niin ei voi tavata opiskelujen kautta ketään, töissä nyt tosiaan ei ole yhtään potentiaalista ja harrastukseni on tuota salia lukuunottamatta naisten juttuja.
Ihan oikeasti mitään potentiaalista sekaharrastusta ei myöskään ole, missä kävisi tyylisiäni ihmisiä. Tai ainakaan en ole keksinyt. Joku juoksukoulu voisi olla ainoa. Musiikkiharrastukset ei ole mun juttu ja joku lintubongaus vielä vähemmän. Paritansseissakin taitaa käydä vaan jotain maalaisia, en usko että he voisivat olla minulle sopivia, koska maaseudulla nyt vaan on vähän eri jutut. Koulutuksella siis ei väliä niinkään, mutta kiinnostuksenkohteilla ja avarakatseisuudella.
Niin joo ja kaveripiirissä on sitten muuten kaikki varattuja, ja samat kaverit olleet ties kuinka kauan niin heidän piirit tiedetään.
Että sellasta. Baarissa en jaksa käydä, en viihdy niissä, eikä ole seuraa. Kännääminen ei kiinnosta yhtään. Ei kyllä niissäkään kukaan normaali ole lähestynyt kun joskus vielä kävin.
Että etsi siinä sitten miestä! Nää kirjastoehdottelijat vois itse mennä katsomaan sinne miten sitä etsitään "kun on vaan avoin ja kattelee ympärilleen". Ihan oikeasti ehkä joku 0,5% on tavannut jotenkin tuolla tavalla. Ainakaan tosielämästä en tiedä yhtään tapausta. Kaikki on joko opiskeluajoilta, baarista tai netistä. Hyväähän noi kommentit tarkoittaa mutta tekee mieli läpsäistä kun niitä kuulee.
Ja jotta en olisi täysin negatiivinen niin tuntuu että netti ja tinder on niitä ainoita paikkoja, joissa voit päästä edes juttelemaan kenenkään kanssa.
Kommentit (354)
Mistä ja miten teidän sinkkujen kaverit ovat löytäneet puolison? Oletteko miettineet, miksi heistä kiinnostutaan, mutta teistä ei? Miten nämä ihmiset ovat toimineet eri tavalla kuin te? Joskus voi nimittäin ottaa vähän oppia niiltä samoissa piireissä liikkuvilta, joita on onnistanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä ja miten teidän sinkkujen kaverit ovat löytäneet puolison? Oletteko miettineet, miksi heistä kiinnostutaan, mutta teistä ei? Miten nämä ihmiset ovat toimineet eri tavalla kuin te? Joskus voi nimittäin ottaa vähän oppia niiltä samoissa piireissä liikkuvilta, joita on onnistanut.
Tarkoitatko, että parisuhteessa elävät ovat jollain tavalla parempia ja onnistuneenpia kuin sinkut? Eli siis kaikki sinkuiksi jääneet ovat luusereita. Mä luulen, että kyse on enemmänkin sattumasta ja siitä, että kemiat on vaan kohdanneet.
Vierailija kirjoitti:
Teknisen alan nainen kirjoitti:
(jatkuu)
Lopulta mies on sekä täysin aloitekyvytön/-haluton että pihtaava lahnamies, jolta ei saa edes seksiä kuin kerran kuussa ja senkin vastahakoisesti. Katsos kun nainen ei ole tässä suhteessa se saalis, vaan "ihan kiva" tyyppi jonka mukaan mies tuli lähteneeksi, johon hän on ajan myötä jossakin määrin kiintynyt tai ainakin tottunut, ja joka jo totutusti hoitaa suhteessa kaiken. Ja tietysti se nainenkin (ainakin alitajuisesti) tietää tämän - hän oli se joka vonkasi, ja se jonka piti tehdä aloite. Hän siis on se alempitasoinen, joka vastaa myös suhteessa kaikesta ja jonka tulee pitää mies tyytyväisenä.
Tarvitseeko sanoa, että tällainen suhdehan ei pidemmän päälle millään toimi - mies on suhteessa naisen kanssa johon ei oikeasti ole koskaan ihastunut, ja ennenpitkää joko pettää tai vähintään luisuu tuohon naista kynnysmattona käyttämiseen. Nainen on suhteessa miehen kanssa joka ei oikeasti pidä häntä (tarpeeksi / oman makunsa mukaan) viehättävänä, joka taas pikkuhiljaa syö hänen omanarvontuntonsa olemattomiin.
Esim. omassa tapauksessani JOKA IKINEN itse vonkaamani mies on menettänyt seksuaalisen mielenkiintonsa minuun viimeistään siinä 6kk paikkeilla, eli varmaankin juuri silloin kun uutuudenviehätys ja se "uuuu nainen tuli iskemään" -innostus on loppunut. Voi arvata mitä tekee itsetunnolle kun mies toisensa jälkeen alkaa pihdata, ja lopulta on AINA itse se joka kokee olevansa ruma epäseksuaalinen möykky? En ole toipunut näistä suhteista vielä tänäkään päivänä yli 5 vuotta edellisen päättymisen jälkeen, sillä vuosien vuosien torjunta jättää jälkensä, ja en enää kykene pitämään itseäni seksuaalisena ihmisenä (huomaa, en edes kykene kirjoittamaan "naisena", koska se kuulostaa omaan korvaan naurettavalta. En ole "nainen", olen epäseksuaali ihminen).
Kyse ei ole siis mustavalkoisesti siitä, että haluaisin heti takuun siitä "kultaisesta noutajasta ja hääkelloista", tai että aika on hukkaan heitettyä vain koska suhde ei johtanutkaan siihen. Ei, kyse on siitä että se SUHTEEN AIKAKIN on ollut enimmäkseenkaikkea muuta kuin onnellista, koska naisen iskemä mies ei koskaan tunne naista minkään vaivan arvoiseksi.
Jälkiviisaana tietysti voi sanoa, että minun olisi pitänyt hoksata erota näistä suhteista heti, kun asia kävi ilmi - mutta kun se alkaa paljastua pikkuhiljaa, eikä ihan äkkiä. Se 6-12kk menee helposti laput silmillä, kun mies on vielä siinä huomiossa paistattelu -vaiheessa ihan ok seuraa ja itse tietysti itse rakastuneena tulkitsee kaiken mahdollisimman positiivisesti. Nuorena ja tyhmänä sitä on tullut monen kanssa jo muutettua yhteenkin tuossa vaiheessa, ja koska suhteissa ei ole ollut mitään hirveästi pielessä, ei niistä ole sitten heti erottu kun merkkejä on alkanut näkymään. Ja niinkuin ihmiset yleensä, ne merkit on yrittänyt piiiitkään selittää parhain päin. Pahimmillaan tällainen suhde kesti viisi vuotta, päättyen siihen että seksiä ei harrastettu kahteen viimeiseen vuoteen, mies puhui minulle vain tiuskimalla ja minä olin täysin itseluottamukseni tuhonnut. Eli kyllä, tällaiseen suhteeseen kulutettu aika on todellakin hukkaan heitettyä aikaa monessakin mielessä - se vie hillittömästi henkistä energiaa, tuhoaa itsetuntoa ja saattaa estää sen että ei tutustu siihen "oikeaan" mieheen kun on varattu tuhoon tuomitussa suhteessa. Naisen tekemä aloite siis lähes aina jotaa huonoon suhteeseen, hyvin harvoin hyvään. Siksi naisen tekemä aloite ei pääsääntöisesti kannata, koska huonot suhteet eivät kannata.
Olen samaa mieltä. Yle teki myös kerran artikkelin jossa joku toinen oli huomannut saman ilmiön.
Olen naisena tehnyt aloitteita. Seurasi suhteita joissa särjin vain sydämeni. En taida enää tehdä..
Mietin kyllä että eikö miehillä ole samaa ongelmaa jos he aina tekevät aloitteen. Mutta sitten muistin että naiset on yleensä nirsompia eikä edes ala suhteeseen ilman tunteita. Siis keskimäärin. Joten tämä selittänee asian.
Juuri näin. Samasta syystä naiset ovat yliedustettuina avioerohakemuksien tekijöinä. Kun nainen ei enää rakasta miestä, hän eroaa paljon helpommin kuin mies, joka ei enää rakasta vaimoaan. Monille miehille riittää kun on joku joka siivoaa, laittaa ruokaa, tai edes "on", koska nainen on vielä tänäkin päivänä monille tavallaan statusesine. Se ei-niin-ihana nainenkin on siis parempi kuin ei mitään, ja hyvin hyvin harva mies eroaa jäädäkseen sinkuksi. He eroavat oma-aloitteisesti vain silloin, kun vihdoinkin tulee se Oikea Elämän Nainen vastaan. Ja sinne se rohkea, aloitteen tehnyt ja miehen itselleen vongannut nainen jää kuin nalli kalliolle ja itsetunto riekaleina oltuaan vuosia suhteessa, jossa häntä ei oikeasti rakasteta.
Toisinpäin taas tosiaan naiset ei niin usein (joskus kylläkin) ala suhteeseen miehen kanssa vain siksi, että olisi Joku Mies. Lisäksi keskimäärin useammin tapahtuu niin, että nainen ei ole ehkä kiinnostunut, mutta miehen sinnikäs piiritys herättää sen kiinnostuksen ja ihastuksen. Sinnikkyys ja itsevarmuus kun ovat miehekkääksi miellettyjä piirteitä = tekevät siitä ihan-ok miehestä viehättävän unelmien prinssin. Moni nainen varmaan miettii suhteen alkuaikoja ja hymyilee, kun muistaa miten mies vaikka toi kukkia ja pommitti treffipyynnöillä. (siis ne onnelliset joille näin on suhde alkanut).
Toisinpäin taas tämä ei toimi, sillä erittäin harvoin se ihan-ok nainen alkaa näyttää unelmien prinsessalta vongatessaan miestä. Päinvastoin, naisen tekemät aloitteet ja sitkeä iskeminen nähdään lähes aina vain epätoivoisena ja naurettavana, sekä hieman säälittävänä. Ei kovin imartelevia ominaisuuksia tai jotain, joka saisi miehen rakastumaan naiseen. Enkä ole koskaan kuullut että mies muistelisi sydän pakahtumaisillaan kuinka ihanaa oli, kun Essi-Birgetta soitti kymmenen kertaa illassa vain kuullakseen hänen äänensä...
Lähden treffeille, jos joku pyytää. Niin, tiedän, ette te uskalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teknisen alan nainen kirjoitti:
(jatkuu)
Se ei-niin-ihana nainenkin on siis parempi kuin ei mitään, ja hyvin hyvin harva mies eroaa jäädäkseen sinkuksi. He eroavat oma-aloitteisesti vain silloin, kun vihdoinkin tulee se Oikea Elämän Nainen vastaan. Ja sinne se rohkea, aloitteen tehnyt ja miehen itselleen vongannut nainen jää kuin nalli kalliolle ja itsetunto riekaleina oltuaan vuosia suhteessa, jossa häntä ei oikeasti rakasteta.
Toisinpäin taas tosiaan naiset ei niin usein (joskus kylläkin) ala suhteeseen miehen kanssa vain siksi, että olisi Joku Mies. Lisäksi keskimäärin useammin tapahtuu niin, että nainen ei ole ehkä kiinnostunut, mutta miehen sinnikäs piiritys herättää sen kiinnostuksen ja ihastuksen. Sinnikkyys ja itsevarmuus kun ovat miehekkääksi miellettyjä piirteitä = tekevät siitä ihan-ok miehestä viehättävän unelmien prinssin. Moni nainen varmaan miettii suhteen alkuaikoja ja hymyilee, kun muistaa miten mies vaikka toi kukkia ja pommitti treffipyynnöillä. (siis ne onnelliset joille näin on suhde alkanut).
Toisinpäin taas tämä ei toimi, sillä erittäin harvoin se ihan-ok nainen alkaa näyttää unelmien prinsessalta vongatessaan miestä. Päinvastoin, naisen tekemät aloitteet ja sitkeä iskeminen nähdään lähes aina vain epätoivoisena ja naurettavana, sekä hieman säälittävänä. Ei kovin imartelevia ominaisuuksia tai jotain, joka saisi miehen rakastumaan naiseen. Enkä ole koskaan kuullut että mies muistelisi sydän pakahtumaisillaan kuinka ihanaa oli, kun Essi-Birgetta soitti kymmenen kertaa illassa vain kuullakseen hänen äänensä...
Tää on niin totta! Miehillä on lähes aina joku nainen valmiina odottelemassa, kun ne eroaa omasta aloitteestaan. Ja muutenkin, harvinaisen hyvin tiivistetty teksti. Itse en koskaan ikinä tekisi aloitetta, ihan sillä kokemuksella mitä itsellä ja ystävilläni asioista on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ja miten teidän sinkkujen kaverit ovat löytäneet puolison? Oletteko miettineet, miksi heistä kiinnostutaan, mutta teistä ei? Miten nämä ihmiset ovat toimineet eri tavalla kuin te? Joskus voi nimittäin ottaa vähän oppia niiltä samoissa piireissä liikkuvilta, joita on onnistanut.
Tarkoitatko, että parisuhteessa elävät ovat jollain tavalla parempia ja onnistuneenpia kuin sinkut? Eli siis kaikki sinkuiksi jääneet ovat luusereita. Mä luulen, että kyse on enemmänkin sattumasta ja siitä, että kemiat on vaan kohdanneet.
En tarkoita. Tarkoitan sitä, että ovatko nämä ihmiset käyneet paikoissa, joissa on paljon heitä kiinnostavia ihmisiä, mutta sinä taas sellaisissa paikoissa - ehkäpä juuri näiden kavereidesi kanssa ja heidän toiveestaan - jossa ei ole juurikaan sinua kiinnostavia ihmisiä. Tarkoitan myös sitä, ovatko nämä ihmiset ylipäätään olleet enemmän tekemisissä muiden ihmisten kanssa, jolloin sen sattuman todennäköisyys on suurempi. Millä tavalla nämä ihmiset ovat käyttäytyneet, jos he ovat saaneet huomiota toivomiltaan miehiltä/naisilta ja poikkeaako heidän käyttäytymisensä jollain tavalla omasta käyttäytymisestäsi. Ovatko he esimerkiksi tehneet enemmän aloitteita tai flirttailleet enemmän. Tai ovatko he kenties ihmisiä, jotka eivät ole varsinaisesti edes etsineet seurustelukumppania, mutta silti viihtyneet hyvin muiden ihmisten parissa ja sitten on vaan se mainitsemasi sattuma osunut kohdalle.
En pidä sinkkuja luusereina, mutta onhan se vähän surullista, jos kaipaisi elämänkumppania, mutta yrityksistä huolimatta ei löydä. Tilanne on ihan eri, jos on sinkku omasta vapaasta tahdostaan....kuten allekirjoittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teknisen alan nainen kirjoitti:
(jatkuu)
Lopulta mies on sekä täysin aloitekyvytön/-haluton että pihtaava lahnamies, jolta ei saa edes seksiä kuin kerran kuussa ja senkin vastahakoisesti. Katsos kun nainen ei ole tässä suhteessa se saalis, vaan "ihan kiva" tyyppi jonka mukaan mies tuli lähteneeksi, johon hän on ajan myötä jossakin määrin kiintynyt tai ainakin tottunut, ja joka jo totutusti hoitaa suhteessa kaiken. Ja tietysti se nainenkin (ainakin alitajuisesti) tietää tämän - hän oli se joka vonkasi, ja se jonka piti tehdä aloite. Hän siis on se alempitasoinen, joka vastaa myös suhteessa kaikesta ja jonka tulee pitää mies tyytyväisenä.
Tarvitseeko sanoa, että tällainen suhdehan ei pidemmän päälle millään toimi - mies on suhteessa naisen kanssa johon ei oikeasti ole koskaan ihastunut, ja ennenpitkää joko pettää tai vähintään luisuu tuohon naista kynnysmattona käyttämiseen. Nainen on suhteessa miehen kanssa joka ei oikeasti pidä häntä (tarpeeksi / oman makunsa mukaan) viehättävänä, joka taas pikkuhiljaa syö hänen omanarvontuntonsa olemattomiin.
Esim. omassa tapauksessani JOKA IKINEN itse vonkaamani mies on menettänyt seksuaalisen mielenkiintonsa minuun viimeistään siinä 6kk paikkeilla, eli varmaankin juuri silloin kun uutuudenviehätys ja se "uuuu nainen tuli iskemään" -innostus on loppunut. Voi arvata mitä tekee itsetunnolle kun mies toisensa jälkeen alkaa pihdata, ja lopulta on AINA itse se joka kokee olevansa ruma epäseksuaalinen möykky? En ole toipunut näistä suhteista vielä tänäkään päivänä yli 5 vuotta edellisen päättymisen jälkeen, sillä vuosien vuosien torjunta jättää jälkensä, ja en enää kykene pitämään itseäni seksuaalisena ihmisenä (huomaa, en edes kykene kirjoittamaan "naisena", koska se kuulostaa omaan korvaan naurettavalta. En ole "nainen", olen epäseksuaali ihminen).
Kyse ei ole siis mustavalkoisesti siitä, että haluaisin heti takuun siitä "kultaisesta noutajasta ja hääkelloista", tai että aika on hukkaan heitettyä vain koska suhde ei johtanutkaan siihen. Ei, kyse on siitä että se SUHTEEN AIKAKIN on ollut enimmäkseenkaikkea muuta kuin onnellista, koska naisen iskemä mies ei koskaan tunne naista minkään vaivan arvoiseksi.
Jälkiviisaana tietysti voi sanoa, että minun olisi pitänyt hoksata erota näistä suhteista heti, kun asia kävi ilmi - mutta kun se alkaa paljastua pikkuhiljaa, eikä ihan äkkiä. Se 6-12kk menee helposti laput silmillä, kun mies on vielä siinä huomiossa paistattelu -vaiheessa ihan ok seuraa ja itse tietysti itse rakastuneena tulkitsee kaiken mahdollisimman positiivisesti. Nuorena ja tyhmänä sitä on tullut monen kanssa jo muutettua yhteenkin tuossa vaiheessa, ja koska suhteissa ei ole ollut mitään hirveästi pielessä, ei niistä ole sitten heti erottu kun merkkejä on alkanut näkymään. Ja niinkuin ihmiset yleensä, ne merkit on yrittänyt piiiitkään selittää parhain päin. Pahimmillaan tällainen suhde kesti viisi vuotta, päättyen siihen että seksiä ei harrastettu kahteen viimeiseen vuoteen, mies puhui minulle vain tiuskimalla ja minä olin täysin itseluottamukseni tuhonnut. Eli kyllä, tällaiseen suhteeseen kulutettu aika on todellakin hukkaan heitettyä aikaa monessakin mielessä - se vie hillittömästi henkistä energiaa, tuhoaa itsetuntoa ja saattaa estää sen että ei tutustu siihen "oikeaan" mieheen kun on varattu tuhoon tuomitussa suhteessa. Naisen tekemä aloite siis lähes aina jotaa huonoon suhteeseen, hyvin harvoin hyvään. Siksi naisen tekemä aloite ei pääsääntöisesti kannata, koska huonot suhteet eivät kannata.
Olen samaa mieltä. Yle teki myös kerran artikkelin jossa joku toinen oli huomannut saman ilmiön.
Olen naisena tehnyt aloitteita. Seurasi suhteita joissa särjin vain sydämeni. En taida enää tehdä..
Mietin kyllä että eikö miehillä ole samaa ongelmaa jos he aina tekevät aloitteen. Mutta sitten muistin että naiset on yleensä nirsompia eikä edes ala suhteeseen ilman tunteita. Siis keskimäärin. Joten tämä selittänee asian.
Juuri näin. Samasta syystä naiset ovat yliedustettuina avioerohakemuksien tekijöinä. Kun nainen ei enää rakasta miestä, hän eroaa paljon helpommin kuin mies, joka ei enää rakasta vaimoaan. Monille miehille riittää kun on joku joka siivoaa, laittaa ruokaa, tai edes "on", koska nainen on vielä tänäkin päivänä monille tavallaan statusesine. Se ei-niin-ihana nainenkin on siis parempi kuin ei mitään, ja hyvin hyvin harva mies eroaa jäädäkseen sinkuksi. He eroavat oma-aloitteisesti vain silloin, kun vihdoinkin tulee se Oikea Elämän Nainen vastaan. Ja sinne se rohkea, aloitteen tehnyt ja miehen itselleen vongannut nainen jää kuin nalli kalliolle ja itsetunto riekaleina oltuaan vuosia suhteessa, jossa häntä ei oikeasti rakasteta.
Toisinpäin taas tosiaan naiset ei niin usein (joskus kylläkin) ala suhteeseen miehen kanssa vain siksi, että olisi Joku Mies. Lisäksi keskimäärin useammin tapahtuu niin, että nainen ei ole ehkä kiinnostunut, mutta miehen sinnikäs piiritys herättää sen kiinnostuksen ja ihastuksen. Sinnikkyys ja itsevarmuus kun ovat miehekkääksi miellettyjä piirteitä = tekevät siitä ihan-ok miehestä viehättävän unelmien prinssin. Moni nainen varmaan miettii suhteen alkuaikoja ja hymyilee, kun muistaa miten mies vaikka toi kukkia ja pommitti treffipyynnöillä. (siis ne onnelliset joille näin on suhde alkanut).
Toisinpäin taas tämä ei toimi, sillä erittäin harvoin se ihan-ok nainen alkaa näyttää unelmien prinsessalta vongatessaan miestä. Päinvastoin, naisen tekemät aloitteet ja sitkeä iskeminen nähdään lähes aina vain epätoivoisena ja naurettavana, sekä hieman säälittävänä. Ei kovin imartelevia ominaisuuksia tai jotain, joka saisi miehen rakastumaan naiseen. Enkä ole koskaan kuullut että mies muistelisi sydän pakahtumaisillaan kuinka ihanaa oli, kun Essi-Birgetta soitti kymmenen kertaa illassa vain kuullakseen hänen äänensä...
Choose to be better, instead of bitter.
Tekosyitä sille, etteivät naiset uskalla tehdä mitään parisuhteen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähden treffeille, jos joku pyytää. Niin, tiedän, ette te uskalla.
Jos olet nainen, niin lähdetkö treffeille?
mies
Vierailija kirjoitti:
Teknisen alan nainen kirjoitti:
(jatkuu)
Lopulta mies on sekä täysin aloitekyvytön/-haluton että pihtaava lahnamies, jolta ei saa edes seksiä kuin kerran kuussa ja senkin vastahakoisesti. Katsos kun nainen ei ole tässä suhteessa se saalis, vaan "ihan kiva" tyyppi jonka mukaan mies tuli lähteneeksi, johon hän on ajan myötä jossakin määrin kiintynyt tai ainakin tottunut, ja joka jo totutusti hoitaa suhteessa kaiken. Ja tietysti se nainenkin (ainakin alitajuisesti) tietää tämän - hän oli se joka vonkasi, ja se jonka piti tehdä aloite. Hän siis on se alempitasoinen, joka vastaa myös suhteessa kaikesta ja jonka tulee pitää mies tyytyväisenä.
Tarvitseeko sanoa, että tällainen suhdehan ei pidemmän päälle millään toimi - mies on suhteessa naisen kanssa johon ei oikeasti ole koskaan ihastunut, ja ennenpitkää joko pettää tai vähintään luisuu tuohon naista kynnysmattona käyttämiseen. Nainen on suhteessa miehen kanssa joka ei oikeasti pidä häntä (tarpeeksi / oman makunsa mukaan) viehättävänä, joka taas pikkuhiljaa syö hänen omanarvontuntonsa olemattomiin.
Esim. omassa tapauksessani JOKA IKINEN itse vonkaamani mies on menettänyt seksuaalisen mielenkiintonsa minuun viimeistään siinä 6kk paikkeilla, eli varmaankin juuri silloin kun uutuudenviehätys ja se "uuuu nainen tuli iskemään" -innostus on loppunut. Voi arvata mitä tekee itsetunnolle kun mies toisensa jälkeen alkaa pihdata, ja lopulta on AINA itse se joka kokee olevansa ruma epäseksuaalinen möykky? En ole toipunut näistä suhteista vielä tänäkään päivänä yli 5 vuotta edellisen päättymisen jälkeen, sillä vuosien vuosien torjunta jättää jälkensä, ja en enää kykene pitämään itseäni seksuaalisena ihmisenä (huomaa, en edes kykene kirjoittamaan "naisena", koska se kuulostaa omaan korvaan naurettavalta. En ole "nainen", olen epäseksuaali ihminen).
Kyse ei ole siis mustavalkoisesti siitä, että haluaisin heti takuun siitä "kultaisesta noutajasta ja hääkelloista", tai että aika on hukkaan heitettyä vain koska suhde ei johtanutkaan siihen. Ei, kyse on siitä että se SUHTEEN AIKAKIN on ollut enimmäkseenkaikkea muuta kuin onnellista, koska naisen iskemä mies ei koskaan tunne naista minkään vaivan arvoiseksi.
Jälkiviisaana tietysti voi sanoa, että minun olisi pitänyt hoksata erota näistä suhteista heti, kun asia kävi ilmi - mutta kun se alkaa paljastua pikkuhiljaa, eikä ihan äkkiä. Se 6-12kk menee helposti laput silmillä, kun mies on vielä siinä huomiossa paistattelu -vaiheessa ihan ok seuraa ja itse tietysti itse rakastuneena tulkitsee kaiken mahdollisimman positiivisesti. Nuorena ja tyhmänä sitä on tullut monen kanssa jo muutettua yhteenkin tuossa vaiheessa, ja koska suhteissa ei ole ollut mitään hirveästi pielessä, ei niistä ole sitten heti erottu kun merkkejä on alkanut näkymään. Ja niinkuin ihmiset yleensä, ne merkit on yrittänyt piiiitkään selittää parhain päin. Pahimmillaan tällainen suhde kesti viisi vuotta, päättyen siihen että seksiä ei harrastettu kahteen viimeiseen vuoteen, mies puhui minulle vain tiuskimalla ja minä olin täysin itseluottamukseni tuhonnut. Eli kyllä, tällaiseen suhteeseen kulutettu aika on todellakin hukkaan heitettyä aikaa monessakin mielessä - se vie hillittömästi henkistä energiaa, tuhoaa itsetuntoa ja saattaa estää sen että ei tutustu siihen "oikeaan" mieheen kun on varattu tuhoon tuomitussa suhteessa. Naisen tekemä aloite siis lähes aina jotaa huonoon suhteeseen, hyvin harvoin hyvään. Siksi naisen tekemä aloite ei pääsääntöisesti kannata, koska huonot suhteet eivät kannata.
Vika ei kuitenkaan ole välttämättä ollut siinä, että sinä olet tehnyt aloitteen vaan siinä, että olet ollut kiinnostunut miehistä, jotka eivät ole kiinnostuneita sinusta tai eivät ainakaan siinä mielessä, että haluaisivat elää kanssasi loppuelämänsä. Mua on lähestynyt monet miehet ja ihan samalla tavalla silti käynyt eli suhde ei ole kestänyt. Jos mies - tai nainen - menettää mielenkiintonsa, niin se tapahtuu ihan riippumatta siitä, kumpi on tehnyt aloitteen.
Tottakai "vika" on ollut siinä että mies ei ole ollut kiinnostunut, niinhän minä juuri kerroin nykyään tajuavani. Jos mies olisi ollut kiinnostunut, hän tekisi aloitteen. Koska hän ei ole kiinnostunut, nainen (eli minä) on joutunut tekemään aloitteen. Ts (lähes) aina jos nainen joutuu tekemään aloitteen, tarkoittaa se, että mies ei ole kiinnostunut. Joka taas tarkoittaa tuhoon tuomittua suhdetta, ja joka taas tarkoittaa sitä, että [b]naisen aloitteesta lähtevät suhteet ovat lähes aina tuhoon tuomittuja[/b]. Koska jos mies olisi kiinnostunut, hän olisi kyllä itse sen aloitteen tehnyt. Ja vielä toisinpäinsanoen: naisen on mahdoton tehdä aloite miehelle joka olisi naisesta kiinnostunut, koska mies kyllä tekee sen itse.
Toisaalta taas jos kyseessä on mies joka on hieman kiinnostunut, on naisen aloitteellisuus silloinkin ongelma - se hieman kiinnostunut mies muuttuu naisen aloitteen jälkeen "olen mahtavin mies maailmassa kun tuo nainen minua vonkaa, nyt voin olla kuinka sika tahansa koska nainenhan tässä on se joka joutuu todistamaan olevansa arvoiseni" -lahnapossuksi. Jos nainen olisi odottanut, olisi mies saattanut sen aloitteen tehdäkin ja pitää naista ns. arvokkaana. Naisen aloitteellisuus kuitenkin tiputti hänet miestä ala-arvoisemmaksi, joka on suhteen tuho pitkällä tähtäimellä.
Tälläkin palstalla on säännöllisesti kirjoituksia, joissa nainen kyselee että onkohan mies nyt kiinnostunut ja pitäisikö itse tehdä aloite jne jne. Nämä ketjut täyttyvät kannustavilla "on se, se ei vaan uskalla", ja "tottakai teet itse aloitteen" viesteillä. Hyvin harva uskaltaa/ymmärtää/raaskii kertoa kysyjille että "ei, mies ei hyvin todennäköisesti ole sinusta kiinnostunut, ja tuhlaat vain aikaasi jos miestä vonkaat". Suurin osa naisista ei siis suostu uskomaan (kuten en minäkään nuorempana), että MIES KYLLÄ ON ALOITTEELLINEN JOS HÄNTÄ KIINNOSTAA. Kuten minäkin, he sinnikkyydellä änkäytyvät suhteisiin miesten kanssa joita ei kiinnosta. Ja sinisilmäisinä, rakastuneina hölmöinä eivät kuuntele järjen ääniä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähden treffeille, jos joku pyytää. Niin, tiedän, ette te uskalla.
Jos olet nainen, niin lähdetkö treffeille?
mies
En ole nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teknisen alan nainen kirjoitti:
(jatkuu)
Lopulta mies on sekä täysin aloitekyvytön/-haluton että pihtaava lahnamies, jolta ei saa edes seksiä kuin kerran kuussa ja senkin vastahakoisesti. Katsos kun nainen ei ole tässä suhteessa se saalis, vaan "ihan kiva" tyyppi jonka mukaan mies tuli lähteneeksi, johon hän on ajan myötä jossakin määrin kiintynyt tai ainakin tottunut, ja joka jo totutusti hoitaa suhteessa kaiken. Ja tietysti se nainenkin (ainakin alitajuisesti) tietää tämän - hän oli se joka vonkasi, ja se jonka piti tehdä aloite. Hän siis on se alempitasoinen, joka vastaa myös suhteessa kaikesta ja jonka tulee pitää mies tyytyväisenä.
Tarvitseeko sanoa, että tällainen suhdehan ei pidemmän päälle millään toimi - mies on suhteessa naisen kanssa johon ei oikeasti ole koskaan ihastunut, ja ennenpitkää joko pettää tai vähintään luisuu tuohon naista kynnysmattona käyttämiseen. Nainen on suhteessa miehen kanssa joka ei oikeasti pidä häntä (tarpeeksi / oman makunsa mukaan) viehättävänä, joka taas pikkuhiljaa syö hänen omanarvontuntonsa olemattomiin.
Esim. omassa tapauksessani JOKA IKINEN itse vonkaamani mies on menettänyt seksuaalisen mielenkiintonsa minuun viimeistään siinä 6kk paikkeilla, eli varmaankin juuri silloin kun uutuudenviehätys ja se "uuuu nainen tuli iskemään" -innostus on loppunut. Voi arvata mitä tekee itsetunnolle kun mies toisensa jälkeen alkaa pihdata, ja lopulta on AINA itse se joka kokee olevansa ruma epäseksuaalinen möykky? En ole toipunut näistä suhteista vielä tänäkään päivänä yli 5 vuotta edellisen päättymisen jälkeen, sillä vuosien vuosien torjunta jättää jälkensä, ja en enää kykene pitämään itseäni seksuaalisena ihmisenä (huomaa, en edes kykene kirjoittamaan "naisena", koska se kuulostaa omaan korvaan naurettavalta. En ole "nainen", olen epäseksuaali ihminen).
Kyse ei ole siis mustavalkoisesti siitä, että haluaisin heti takuun siitä "kultaisesta noutajasta ja hääkelloista", tai että aika on hukkaan heitettyä vain koska suhde ei johtanutkaan siihen. Ei, kyse on siitä että se SUHTEEN AIKAKIN on ollut enimmäkseenkaikkea muuta kuin onnellista, koska naisen iskemä mies ei koskaan tunne naista minkään vaivan arvoiseksi.
Jälkiviisaana tietysti voi sanoa, että minun olisi pitänyt hoksata erota näistä suhteista heti, kun asia kävi ilmi - mutta kun se alkaa paljastua pikkuhiljaa, eikä ihan äkkiä. Se 6-12kk menee helposti laput silmillä, kun mies on vielä siinä huomiossa paistattelu -vaiheessa ihan ok seuraa ja itse tietysti itse rakastuneena tulkitsee kaiken mahdollisimman positiivisesti. Nuorena ja tyhmänä sitä on tullut monen kanssa jo muutettua yhteenkin tuossa vaiheessa, ja koska suhteissa ei ole ollut mitään hirveästi pielessä, ei niistä ole sitten heti erottu kun merkkejä on alkanut näkymään. Ja niinkuin ihmiset yleensä, ne merkit on yrittänyt piiiitkään selittää parhain päin. Pahimmillaan tällainen suhde kesti viisi vuotta, päättyen siihen että seksiä ei harrastettu kahteen viimeiseen vuoteen, mies puhui minulle vain tiuskimalla ja minä olin täysin itseluottamukseni tuhonnut. Eli kyllä, tällaiseen suhteeseen kulutettu aika on todellakin hukkaan heitettyä aikaa monessakin mielessä - se vie hillittömästi henkistä energiaa, tuhoaa itsetuntoa ja saattaa estää sen että ei tutustu siihen "oikeaan" mieheen kun on varattu tuhoon tuomitussa suhteessa. Naisen tekemä aloite siis lähes aina jotaa huonoon suhteeseen, hyvin harvoin hyvään. Siksi naisen tekemä aloite ei pääsääntöisesti kannata, koska huonot suhteet eivät kannata.
Olen samaa mieltä. Yle teki myös kerran artikkelin jossa joku toinen oli huomannut saman ilmiön.
Olen naisena tehnyt aloitteita. Seurasi suhteita joissa särjin vain sydämeni. En taida enää tehdä..
Mietin kyllä että eikö miehillä ole samaa ongelmaa jos he aina tekevät aloitteen. Mutta sitten muistin että naiset on yleensä nirsompia eikä edes ala suhteeseen ilman tunteita. Siis keskimäärin. Joten tämä selittänee asian.
Juuri näin. Samasta syystä naiset ovat yliedustettuina avioerohakemuksien tekijöinä. Kun nainen ei enää rakasta miestä, hän eroaa paljon helpommin kuin mies, joka ei enää rakasta vaimoaan. Monille miehille riittää kun on joku joka siivoaa, laittaa ruokaa, tai edes "on", koska nainen on vielä tänäkin päivänä monille tavallaan statusesine. Se ei-niin-ihana nainenkin on siis parempi kuin ei mitään, ja hyvin hyvin harva mies eroaa jäädäkseen sinkuksi. He eroavat oma-aloitteisesti vain silloin, kun vihdoinkin tulee se Oikea Elämän Nainen vastaan. Ja sinne se rohkea, aloitteen tehnyt ja miehen itselleen vongannut nainen jää kuin nalli kalliolle ja itsetunto riekaleina oltuaan vuosia suhteessa, jossa häntä ei oikeasti rakasteta.
Toisinpäin taas tosiaan naiset ei niin usein (joskus kylläkin) ala suhteeseen miehen kanssa vain siksi, että olisi Joku Mies. Lisäksi keskimäärin useammin tapahtuu niin, että nainen ei ole ehkä kiinnostunut, mutta miehen sinnikäs piiritys herättää sen kiinnostuksen ja ihastuksen. Sinnikkyys ja itsevarmuus kun ovat miehekkääksi miellettyjä piirteitä = tekevät siitä ihan-ok miehestä viehättävän unelmien prinssin. Moni nainen varmaan miettii suhteen alkuaikoja ja hymyilee, kun muistaa miten mies vaikka toi kukkia ja pommitti treffipyynnöillä. (siis ne onnelliset joille näin on suhde alkanut).
Toisinpäin taas tämä ei toimi, sillä erittäin harvoin se ihan-ok nainen alkaa näyttää unelmien prinsessalta vongatessaan miestä. Päinvastoin, naisen tekemät aloitteet ja sitkeä iskeminen nähdään lähes aina vain epätoivoisena ja naurettavana, sekä hieman säälittävänä. Ei kovin imartelevia ominaisuuksia tai jotain, joka saisi miehen rakastumaan naiseen. Enkä ole koskaan kuullut että mies muistelisi sydän pakahtumaisillaan kuinka ihanaa oli, kun Essi-Birgetta soitti kymmenen kertaa illassa vain kuullakseen hänen äänensä...
Choose to be better, instead of bitter.
Tekosyitä sille, etteivät naiset uskalla tehdä mitään parisuhteen eteen.
Öhöm, olen tehnyt. Kuten kerrottu, olen ollut aloitteen tekijä joka ikiseen suhteeseen (niin pari- kuin seksisuhde) joka minulla on elämäni aikana ollut. Olen ollut/joutunut olemaan myös suhteiden aikana se niiden koossa pitävä voima, joka pitää huolen yhteisestä kodista, tekemisestä ja seksielämästä. Miten voit siis väittää että "en ole uskaltanut tehdä mitään"?
Kuten myös todettu, yhtäkään kertaa oma-aloitteisuuteni ei ole kuitenkaan kannattanut, vaan on johtanut suhteeseen, jossa mies pitää itsestäänselvänä että kaikki suhteessa on myös jatkossa minun vastuullani. Eikö siis olisi äärimmäisen typerää kerta toisensa jälkeen jatkaa jo kokeiltua käytöstä (ts. aloitteiden tekemistä), kun se näyttää olevan varma keino joutua huonoon suhteeseen? Mieluummin sinkku, kuin huonossa suhteessa. Tyhmähän sellainen ihminen on, joka jatkaisi huonoksi todettua käyttäytymismallia kerta toisensa jälkeen jo todettuaan, että se ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä miehen kanssa sitten olit ajatellut tehdä? Jos siis et nytkään tee mitään, mistä voisit kuvitella toivomasi kaltaisen miehen löytyvän? Ja tosiaan aloitteita kannattaa tehdä itse, ei miehet niitä tee, jos et ole jollain tavalla poikkeuksellisen kaunis ja tavalliset mukavat miehet eivät edes - tai oikeastaan ainakaan - silloin.
Ovatkohan miehet muuttuneet parissa vuosikymmenessä? Minuun yritettiin kontaktia bussipysäkillä, lähijunassa, lähikaupassa jne. Kannustaisin miehiä lähestymään naisia näinä tasa-arvon aikoinakin. Mitään ei oikein voi menettää, mutta voi saada ihanan tulevaisuuden.
Tuntuu että miehet oikeasti ovat muuttuneet. Ei minua juuri koskaan lähestytä missään kaupassa, lenkillä tms... Netin kautta helpompi löytää seuraa, ehkä siinä myös syy, miksei ns. normiarjessa oteta enää niin paljon kontaktia!
Nainen1: "Kun olin 20, miehet otti jatkuvasti kontaktia ja yritti iskeä"
Nainen2: "Joo, sama mulla"
Nainen1: "Nyt 38 vuotiaana kolmen lapsen äitinä, ne ei enää tee sitä"
Nainen2: "Joo, miehet on muuttunut"
Nainen1: "niin on"
Mä en ole ainakaan väittänyt että miehet olisivat muuttuneet, sillä minua on isketty yhtä paljon eli ei ollenkaan ja aloitteisiini on vastattu yhtä nuivasti silloin kuin olin 18 ja nyt kun olen 2x18. Ärsyttää tuo klisee, että kaikkia nuoria naisia isketään. EI TODELLAKAAN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teknisen alan nainen kirjoitti:
(jatkuu)
Lopulta mies on sekä täysin aloitekyvytön/-haluton että pihtaava lahnamies, jolta ei saa edes seksiä kuin kerran kuussa ja senkin vastahakoisesti. Katsos kun nainen ei ole tässä suhteessa se saalis, vaan "ihan kiva" tyyppi jonka mukaan mies tuli lähteneeksi, johon hän on ajan myötä jossakin määrin kiintynyt tai ainakin tottunut, ja joka jo totutusti hoitaa suhteessa kaiken. Ja tietysti se nainenkin (ainakin alitajuisesti) tietää tämän - hän oli se joka vonkasi, ja se jonka piti tehdä aloite. Hän siis on se alempitasoinen, joka vastaa myös suhteessa kaikesta ja jonka tulee pitää mies tyytyväisenä.
Tarvitseeko sanoa, että tällainen suhdehan ei pidemmän päälle millään toimi - mies on suhteessa naisen kanssa johon ei oikeasti ole koskaan ihastunut, ja ennenpitkää joko pettää tai vähintään luisuu tuohon naista kynnysmattona käyttämiseen. Nainen on suhteessa miehen kanssa joka ei oikeasti pidä häntä (tarpeeksi / oman makunsa mukaan) viehättävänä, joka taas pikkuhiljaa syö hänen omanarvontuntonsa olemattomiin.
Esim. omassa tapauksessani JOKA IKINEN itse vonkaamani mies on menettänyt seksuaalisen mielenkiintonsa minuun viimeistään siinä 6kk paikkeilla, eli varmaankin juuri silloin kun uutuudenviehätys ja se "uuuu nainen tuli iskemään" -innostus on loppunut. Voi arvata mitä tekee itsetunnolle kun mies toisensa jälkeen alkaa pihdata, ja lopulta on AINA itse se joka kokee olevansa ruma epäseksuaalinen möykky? En ole toipunut näistä suhteista vielä tänäkään päivänä yli 5 vuotta edellisen päättymisen jälkeen, sillä vuosien vuosien torjunta jättää jälkensä, ja en enää kykene pitämään itseäni seksuaalisena ihmisenä (huomaa, en edes kykene kirjoittamaan "naisena", koska se kuulostaa omaan korvaan naurettavalta. En ole "nainen", olen epäseksuaali ihminen).
Kyse ei ole siis mustavalkoisesti siitä, että haluaisin heti takuun siitä "kultaisesta noutajasta ja hääkelloista", tai että aika on hukkaan heitettyä vain koska suhde ei johtanutkaan siihen. Ei, kyse on siitä että se SUHTEEN AIKAKIN on ollut enimmäkseenkaikkea muuta kuin onnellista, koska naisen iskemä mies ei koskaan tunne naista minkään vaivan arvoiseksi.
Jälkiviisaana tietysti voi sanoa, että minun olisi pitänyt hoksata erota näistä suhteista heti, kun asia kävi ilmi - mutta kun se alkaa paljastua pikkuhiljaa, eikä ihan äkkiä. Se 6-12kk menee helposti laput silmillä, kun mies on vielä siinä huomiossa paistattelu -vaiheessa ihan ok seuraa ja itse tietysti itse rakastuneena tulkitsee kaiken mahdollisimman positiivisesti. Nuorena ja tyhmänä sitä on tullut monen kanssa jo muutettua yhteenkin tuossa vaiheessa, ja koska suhteissa ei ole ollut mitään hirveästi pielessä, ei niistä ole sitten heti erottu kun merkkejä on alkanut näkymään. Ja niinkuin ihmiset yleensä, ne merkit on yrittänyt piiiitkään selittää parhain päin. Pahimmillaan tällainen suhde kesti viisi vuotta, päättyen siihen että seksiä ei harrastettu kahteen viimeiseen vuoteen, mies puhui minulle vain tiuskimalla ja minä olin täysin itseluottamukseni tuhonnut. Eli kyllä, tällaiseen suhteeseen kulutettu aika on todellakin hukkaan heitettyä aikaa monessakin mielessä - se vie hillittömästi henkistä energiaa, tuhoaa itsetuntoa ja saattaa estää sen että ei tutustu siihen "oikeaan" mieheen kun on varattu tuhoon tuomitussa suhteessa. Naisen tekemä aloite siis lähes aina jotaa huonoon suhteeseen, hyvin harvoin hyvään. Siksi naisen tekemä aloite ei pääsääntöisesti kannata, koska huonot suhteet eivät kannata.
Vika ei kuitenkaan ole välttämättä ollut siinä, että sinä olet tehnyt aloitteen vaan siinä, että olet ollut kiinnostunut miehistä, jotka eivät ole kiinnostuneita sinusta tai eivät ainakaan siinä mielessä, että haluaisivat elää kanssasi loppuelämänsä. Mua on lähestynyt monet miehet ja ihan samalla tavalla silti käynyt eli suhde ei ole kestänyt. Jos mies - tai nainen - menettää mielenkiintonsa, niin se tapahtuu ihan riippumatta siitä, kumpi on tehnyt aloitteen.
Tottakai "vika" on ollut siinä että mies ei ole ollut kiinnostunut, niinhän minä juuri kerroin nykyään tajuavani. Jos mies olisi ollut kiinnostunut, hän tekisi aloitteen. Koska hän ei ole kiinnostunut, nainen (eli minä) on joutunut tekemään aloitteen. Ts (lähes) aina jos nainen joutuu tekemään aloitteen, tarkoittaa se, että mies ei ole kiinnostunut. Joka taas tarkoittaa tuhoon tuomittua suhdetta, ja joka taas tarkoittaa sitä, että [b]naisen aloitteesta lähtevät suhteet ovat lähes aina tuhoon tuomittuja[/b]. Koska jos mies olisi kiinnostunut, hän olisi kyllä itse sen aloitteen tehnyt. Ja vielä toisinpäinsanoen: naisen on mahdoton tehdä aloite miehelle joka olisi naisesta kiinnostunut, koska mies kyllä tekee sen itse.
Toisaalta taas jos kyseessä on mies joka on hieman kiinnostunut, on naisen aloitteellisuus silloinkin ongelma - se hieman kiinnostunut mies muuttuu naisen aloitteen jälkeen "olen mahtavin mies maailmassa kun tuo nainen minua vonkaa, nyt voin olla kuinka sika tahansa koska nainenhan tässä on se joka joutuu todistamaan olevansa arvoiseni" -lahnapossuksi. Jos nainen olisi odottanut, olisi mies saattanut sen aloitteen tehdäkin ja pitää naista ns. arvokkaana. Naisen aloitteellisuus kuitenkin tiputti hänet miestä ala-arvoisemmaksi, joka on suhteen tuho pitkällä tähtäimellä.
Tälläkin palstalla on säännöllisesti kirjoituksia, joissa nainen kyselee että onkohan mies nyt kiinnostunut ja pitäisikö itse tehdä aloite jne jne. Nämä ketjut täyttyvät kannustavilla "on se, se ei vaan uskalla", ja "tottakai teet itse aloitteen" viesteillä. Hyvin harva uskaltaa/ymmärtää/raaskii kertoa kysyjille että "ei, mies ei hyvin todennäköisesti ole sinusta kiinnostunut, ja tuhlaat vain aikaasi jos miestä vonkaat". Suurin osa naisista ei siis suostu uskomaan (kuten en minäkään nuorempana), että MIES KYLLÄ ON ALOITTEELLINEN JOS HÄNTÄ KIINNOSTAA. Kuten minäkin, he sinnikkyydellä änkäytyvät suhteisiin miesten kanssa joita ei kiinnosta. Ja sinisilmäisinä, rakastuneina hölmöinä eivät kuuntele järjen ääniä...
Todella moni mies tänä päivänä EI tee aloitetta, vaikka olisi kiinnostunutkin, koska yhä useampi mies pelkää saavansa pakit tai on saanut jo niin monet pakit, ettei halua enempää. Mutta ihan sama, en jaksa vääntää asiasta enempää kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
av-palstalla on hurja määrä äärimmäisen tasokkaita, kauniita, älykkäitä, virheettöimiä naisia, joiden ristinä on itseään selkeästi heikompien miesten lähestymisyritykset.
Ollapa av-mamma...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähden treffeille, jos joku pyytää. Niin, tiedän, ette te uskalla.
Jos olet nainen, niin lähdetkö treffeille?
mies
En ole nainen.
arvasin, sä et uskalla :-)
Sinä jonka mielestä naisen ei kannata tehdä aloitetta... Voisitko lakata tuputtamasta katkeria kokemuksiasi muille jonakin totuutena. Minä löysin ihanan miehen tekemällä aloitteen itse ja hän rakastaa minua varmaan enemmän kuin minä häntä. Minun kokemukseni muutenkin on sellainen, että jos mies on aloitteen tekijä niin hän on itse asiassa se, joka kyllästyy nopeasti, jos saa sen, ketä metsästi. Mutta ei näissä jutuissa voi yleistää.
Jos tekee itse aloitteen, kannattaa valita huolella, ketä lähtee yrittämään. Jos lähtee yrittämään sellaista, joka on tottunut saamaan kenet tahansa naisen ja on pelimies ja hyvännäköinen niin saattaa käydäkin kuten sinulle. He joskus etsivät aktiivisesti ns. apumammaa, joka hoitaa kaikki asiat samalla, kun mies saa viettää poikamieselämää ja nai muita. Itse havaitsen jo kaukaa, kuka on tällainen, mutta ilmeisesti muut naiset eivät. Jos mies on todella paljon sinua paremman näköinen, naistenmiehen oloinen tai erityisen hauska ja taitava naurattamaan naisia, riski on jo olemassa.
Jos taas lähtee pokaamaan ujoa, täyspäistä, kultaista ja älykästä miestä, jota ei naiset ehkä joka vuosi piiritä niin tulos saattaa olla jo huomattavasti parempi. Nämä miehet eivät lähesty juuri koskaan naisia. Ei siis ole totta, että jos mies on kiinnostunut, tekee aloitteen. Ei aina tee. Jos et siedä ujoja ja arkoja miehiä, heitä ei tietenkään kannata alkaa iskemään, mutta puheliaan, rohkean, sosiaalisen ja itsevarman miehen saaminen itselleen loppuelämäksi on melko epätodennäköistä. He joko pettävät tai ovat kaikki varattuja. Yllättävän usein molempia.
Jos olet lähtenyt pokaamaan jotain pelimiehiä tai jotain, jotka eivät arvosta kumppaniaan niin kyllä, heidän kanssaan liitto rakoilee muutaman vuoden päästä ja lopulta särjet sydämesi -ihan riippumatta siitä, kumpi teki aloitteen. Ihan samalla tavalla se aloitteen tehnyt mieskin kyllästyy naiseen, kun on sen varmasti koukkuun saanut ja alkaa laiskaksi lahnaksi, jos on kusipäistä sorttia. Siinä ei ole mitään tekemistä sillä, kumpi teki aloitteen. Jos toisella on hyvä luonne, hän ei tekisi noin, vaikka nainen olisikin tehnyt aloitteen. As simple as that...
Nuorempana sinulla oli ehkä kokemattomampi ihmistuntemus sen suhteen, millaisia miehiä kannattaa pokata pelkkään seksiin ja keiltä voi sitten odottaa jotain syvällisempää. Ehkä nyt aikuisempana löytäisit helmen, muttet enää uskalla koittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teknisen alan nainen kirjoitti:
(jatkuu)
Lopulta mies on sekä täysin aloitekyvytön/-haluton että pihtaava lahnamies, jolta ei saa edes seksiä kuin kerran kuussa ja senkin vastahakoisesti. Katsos kun nainen ei ole tässä suhteessa se saalis, vaan "ihan kiva" tyyppi jonka mukaan mies tuli lähteneeksi, johon hän on ajan myötä jossakin määrin kiintynyt tai ainakin tottunut, ja joka jo totutusti hoitaa suhteessa kaiken. Ja tietysti se nainenkin (ainakin alitajuisesti) tietää tämän - hän oli se joka vonkasi, ja se jonka piti tehdä aloite. Hän siis on se alempitasoinen, joka vastaa myös suhteessa kaikesta ja jonka tulee pitää mies tyytyväisenä.
Tarvitseeko sanoa, että tällainen suhdehan ei pidemmän päälle millään toimi - mies on suhteessa naisen kanssa johon ei oikeasti ole koskaan ihastunut, ja ennenpitkää joko pettää tai vähintään luisuu tuohon naista kynnysmattona käyttämiseen. Nainen on suhteessa miehen kanssa joka ei oikeasti pidä häntä (tarpeeksi / oman makunsa mukaan) viehättävänä, joka taas pikkuhiljaa syö hänen omanarvontuntonsa olemattomiin.
Esim. omassa tapauksessani JOKA IKINEN itse vonkaamani mies on menettänyt seksuaalisen mielenkiintonsa minuun viimeistään siinä 6kk paikkeilla, eli varmaankin juuri silloin kun uutuudenviehätys ja se "uuuu nainen tuli iskemään" -innostus on loppunut. Voi arvata mitä tekee itsetunnolle kun mies toisensa jälkeen alkaa pihdata, ja lopulta on AINA itse se joka kokee olevansa ruma epäseksuaalinen möykky? En ole toipunut näistä suhteista vielä tänäkään päivänä yli 5 vuotta edellisen päättymisen jälkeen, sillä vuosien vuosien torjunta jättää jälkensä, ja en enää kykene pitämään itseäni seksuaalisena ihmisenä (huomaa, en edes kykene kirjoittamaan "naisena", koska se kuulostaa omaan korvaan naurettavalta. En ole "nainen", olen epäseksuaali ihminen).
Kyse ei ole siis mustavalkoisesti siitä, että haluaisin heti takuun siitä "kultaisesta noutajasta ja hääkelloista", tai että aika on hukkaan heitettyä vain koska suhde ei johtanutkaan siihen. Ei, kyse on siitä että se SUHTEEN AIKAKIN on ollut enimmäkseenkaikkea muuta kuin onnellista, koska naisen iskemä mies ei koskaan tunne naista minkään vaivan arvoiseksi.
Jälkiviisaana tietysti voi sanoa, että minun olisi pitänyt hoksata erota näistä suhteista heti, kun asia kävi ilmi - mutta kun se alkaa paljastua pikkuhiljaa, eikä ihan äkkiä. Se 6-12kk menee helposti laput silmillä, kun mies on vielä siinä huomiossa paistattelu -vaiheessa ihan ok seuraa ja itse tietysti itse rakastuneena tulkitsee kaiken mahdollisimman positiivisesti. Nuorena ja tyhmänä sitä on tullut monen kanssa jo muutettua yhteenkin tuossa vaiheessa, ja koska suhteissa ei ole ollut mitään hirveästi pielessä, ei niistä ole sitten heti erottu kun merkkejä on alkanut näkymään. Ja niinkuin ihmiset yleensä, ne merkit on yrittänyt piiiitkään selittää parhain päin. Pahimmillaan tällainen suhde kesti viisi vuotta, päättyen siihen että seksiä ei harrastettu kahteen viimeiseen vuoteen, mies puhui minulle vain tiuskimalla ja minä olin täysin itseluottamukseni tuhonnut. Eli kyllä, tällaiseen suhteeseen kulutettu aika on todellakin hukkaan heitettyä aikaa monessakin mielessä - se vie hillittömästi henkistä energiaa, tuhoaa itsetuntoa ja saattaa estää sen että ei tutustu siihen "oikeaan" mieheen kun on varattu tuhoon tuomitussa suhteessa. Naisen tekemä aloite siis lähes aina jotaa huonoon suhteeseen, hyvin harvoin hyvään. Siksi naisen tekemä aloite ei pääsääntöisesti kannata, koska huonot suhteet eivät kannata.
Vika ei kuitenkaan ole välttämättä ollut siinä, että sinä olet tehnyt aloitteen vaan siinä, että olet ollut kiinnostunut miehistä, jotka eivät ole kiinnostuneita sinusta tai eivät ainakaan siinä mielessä, että haluaisivat elää kanssasi loppuelämänsä. Mua on lähestynyt monet miehet ja ihan samalla tavalla silti käynyt eli suhde ei ole kestänyt. Jos mies - tai nainen - menettää mielenkiintonsa, niin se tapahtuu ihan riippumatta siitä, kumpi on tehnyt aloitteen.
Tottakai "vika" on ollut siinä että mies ei ole ollut kiinnostunut, niinhän minä juuri kerroin nykyään tajuavani. Jos mies olisi ollut kiinnostunut, hän tekisi aloitteen. Koska hän ei ole kiinnostunut, nainen (eli minä) on joutunut tekemään aloitteen. Ts (lähes) aina jos nainen joutuu tekemään aloitteen, tarkoittaa se, että mies ei ole kiinnostunut. Joka taas tarkoittaa tuhoon tuomittua suhdetta, ja joka taas tarkoittaa sitä, että [b]naisen aloitteesta lähtevät suhteet ovat lähes aina tuhoon tuomittuja[/b]. Koska jos mies olisi kiinnostunut, hän olisi kyllä itse sen aloitteen tehnyt. Ja vielä toisinpäinsanoen: naisen on mahdoton tehdä aloite miehelle joka olisi naisesta kiinnostunut, koska mies kyllä tekee sen itse.
Toisaalta taas jos kyseessä on mies joka on hieman kiinnostunut, on naisen aloitteellisuus silloinkin ongelma - se hieman kiinnostunut mies muuttuu naisen aloitteen jälkeen "olen mahtavin mies maailmassa kun tuo nainen minua vonkaa, nyt voin olla kuinka sika tahansa koska nainenhan tässä on se joka joutuu todistamaan olevansa arvoiseni" -lahnapossuksi. Jos nainen olisi odottanut, olisi mies saattanut sen aloitteen tehdäkin ja pitää naista ns. arvokkaana. Naisen aloitteellisuus kuitenkin tiputti hänet miestä ala-arvoisemmaksi, joka on suhteen tuho pitkällä tähtäimellä.
Tälläkin palstalla on säännöllisesti kirjoituksia, joissa nainen kyselee että onkohan mies nyt kiinnostunut ja pitäisikö itse tehdä aloite jne jne. Nämä ketjut täyttyvät kannustavilla "on se, se ei vaan uskalla", ja "tottakai teet itse aloitteen" viesteillä. Hyvin harva uskaltaa/ymmärtää/raaskii kertoa kysyjille että "ei, mies ei hyvin todennäköisesti ole sinusta kiinnostunut, ja tuhlaat vain aikaasi jos miestä vonkaat". Suurin osa naisista ei siis suostu uskomaan (kuten en minäkään nuorempana), että MIES KYLLÄ ON ALOITTEELLINEN JOS HÄNTÄ KIINNOSTAA. Kuten minäkin, he sinnikkyydellä änkäytyvät suhteisiin miesten kanssa joita ei kiinnosta. Ja sinisilmäisinä, rakastuneina hölmöinä eivät kuuntele järjen ääniä...
Todella moni mies tänä päivänä EI tee aloitetta, vaikka olisi kiinnostunutkin, koska yhä useampi mies pelkää saavansa pakit tai on saanut jo niin monet pakit, ettei halua enempää. Mutta ihan sama, en jaksa vääntää asiasta enempää kanssasi.
Mä tuolla aiemmin kyllä jossain kommentissa sanoin disclaimerina, että tottakai on olemassa se teoreettinen mahdollisuus että mies ON kiinnostunut mutta vain niin ujo, että ei ole aloitetta tehnyt. Tämä mahdollisuus on kuitenkin niin häviävän pieni, että se ei kumoa yleissääntöä siitä, että naisen ei kannata aloitetta tehdä. Häviävän pieni se on siksi, että jos nainen on sellainen ettei hän saa ikinä miesten huomiota, hän ei voi olla kovin hottis. Hyvin hyvin harva mies on siis hänestä kiinnostunut (koska muutenhan hän niitä aloitteita saisi, daa). Heitetään nyt vaikka että 1 tuhannesta. Jos joku hänestä kerran vuosikymmenessä kiinnostuukin, todennäköisyys sille että juuri tämä mies olisi niin ujo ettei uskalla aloitetta tehdä, on sekin kovin pieni. Suurin osa miehistä kun ON aloitteellisia jos naisesta on kiinnostunut, heitetään nyt vaikka 80% vaikka mielestäni onkin ihan alakanttiin.
Kuvitellaan siis että a) se joku harvinaisuusmies (1/1000) kiinnostuu ko. naisesta ja b) on niin ujo että ei uskalla itse tehdä aloitetta (1/5). Jo tämä on hyvin harvinaista, koska molemmat a ja b ovat jo yksinään harvinaisia tapahtumia. Näiden yhdistyminen tapahtuu 20% * 0,1% = 1 / 5000:sta miehestä.
Mutta kun tämäkään ei vielä riitä, vaan naisen pitäisi kiinnostua JUURI TÄSTÄ miehestä. Ja miten todennäköisestä on, että nainen kiinnostuisi juuri tästä miehestä joka SEKÄ olisi naisesta kiinnostunut ETTÄ liian ujo sen itse sanomaan? Erittäin, erittäin epätodennäköistä. Jos nainen kiinnostuu vaikka joka sadannesta eli 1/100 miehestä (aika yläkanttin arvio), osuu tuo kiinnostus siihen kiinnostuneeseen 1 / 500 000 todennäköisyydellä!
Tottakai joku voittaa lotossakin, ja tottakai joskus nainen kiinnostuu juuri siitä miehestä joka häntä salaa katselee. Kuitenkin se on niin epätodennäköistä, että harva nainen haluaa ottaa riskin kerta toisensa jälkeen että taas särkee sydämensä ja kärsii huonosta suhteesta - ja ehkä on varattuna juuri silloin, kun se hänestä aidosti kiinnostunut mies sattuukin eteen. 1 / 500 000 suhteella onnistuvan riskin ottaminen vaan ei kannata
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teknisen alan nainen kirjoitti:
(jatkuu)
Lopulta mies on sekä täysin aloitekyvytön/-haluton että pihtaava lahnamies, jolta ei saa edes seksiä kuin kerran kuussa ja senkin vastahakoisesti. Katsos kun nainen ei ole tässä suhteessa se saalis, vaan "ihan kiva" tyyppi jonka mukaan mies tuli lähteneeksi, johon hän on ajan myötä jossakin määrin kiintynyt tai ainakin tottunut, ja joka jo totutusti hoitaa suhteessa kaiken. Ja tietysti se nainenkin (ainakin alitajuisesti) tietää tämän - hän oli se joka vonkasi, ja se jonka piti tehdä aloite. Hän siis on se alempitasoinen, joka vastaa myös suhteessa kaikesta ja jonka tulee pitää mies tyytyväisenä.
Tarvitseeko sanoa, että tällainen suhdehan ei pidemmän päälle millään toimi - mies on suhteessa naisen kanssa johon ei oikeasti ole koskaan ihastunut, ja ennenpitkää joko pettää tai vähintään luisuu tuohon naista kynnysmattona käyttämiseen. Nainen on suhteessa miehen kanssa joka ei oikeasti pidä häntä (tarpeeksi / oman makunsa mukaan) viehättävänä, joka taas pikkuhiljaa syö hänen omanarvontuntonsa olemattomiin.
Esim. omassa tapauksessani JOKA IKINEN itse vonkaamani mies on menettänyt seksuaalisen mielenkiintonsa minuun viimeistään siinä 6kk paikkeilla, eli varmaankin juuri silloin kun uutuudenviehätys ja se "uuuu nainen tuli iskemään" -innostus on loppunut. Voi arvata mitä tekee itsetunnolle kun mies toisensa jälkeen alkaa pihdata, ja lopulta on AINA itse se joka kokee olevansa ruma epäseksuaalinen möykky? En ole toipunut näistä suhteista vielä tänäkään päivänä yli 5 vuotta edellisen päättymisen jälkeen, sillä vuosien vuosien torjunta jättää jälkensä, ja en enää kykene pitämään itseäni seksuaalisena ihmisenä (huomaa, en edes kykene kirjoittamaan "naisena", koska se kuulostaa omaan korvaan naurettavalta. En ole "nainen", olen epäseksuaali ihminen).
Kyse ei ole siis mustavalkoisesti siitä, että haluaisin heti takuun siitä "kultaisesta noutajasta ja hääkelloista", tai että aika on hukkaan heitettyä vain koska suhde ei johtanutkaan siihen. Ei, kyse on siitä että se SUHTEEN AIKAKIN on ollut enimmäkseenkaikkea muuta kuin onnellista, koska naisen iskemä mies ei koskaan tunne naista minkään vaivan arvoiseksi.
Jälkiviisaana tietysti voi sanoa, että minun olisi pitänyt hoksata erota näistä suhteista heti, kun asia kävi ilmi - mutta kun se alkaa paljastua pikkuhiljaa, eikä ihan äkkiä. Se 6-12kk menee helposti laput silmillä, kun mies on vielä siinä huomiossa paistattelu -vaiheessa ihan ok seuraa ja itse tietysti itse rakastuneena tulkitsee kaiken mahdollisimman positiivisesti. Nuorena ja tyhmänä sitä on tullut monen kanssa jo muutettua yhteenkin tuossa vaiheessa, ja koska suhteissa ei ole ollut mitään hirveästi pielessä, ei niistä ole sitten heti erottu kun merkkejä on alkanut näkymään. Ja niinkuin ihmiset yleensä, ne merkit on yrittänyt piiiitkään selittää parhain päin. Pahimmillaan tällainen suhde kesti viisi vuotta, päättyen siihen että seksiä ei harrastettu kahteen viimeiseen vuoteen, mies puhui minulle vain tiuskimalla ja minä olin täysin itseluottamukseni tuhonnut. Eli kyllä, tällaiseen suhteeseen kulutettu aika on todellakin hukkaan heitettyä aikaa monessakin mielessä - se vie hillittömästi henkistä energiaa, tuhoaa itsetuntoa ja saattaa estää sen että ei tutustu siihen "oikeaan" mieheen kun on varattu tuhoon tuomitussa suhteessa. Naisen tekemä aloite siis lähes aina jotaa huonoon suhteeseen, hyvin harvoin hyvään. Siksi naisen tekemä aloite ei pääsääntöisesti kannata, koska huonot suhteet eivät kannata.
Olen samaa mieltä. Yle teki myös kerran artikkelin jossa joku toinen oli huomannut saman ilmiön.
Olen naisena tehnyt aloitteita. Seurasi suhteita joissa särjin vain sydämeni. En taida enää tehdä..
Mietin kyllä että eikö miehillä ole samaa ongelmaa jos he aina tekevät aloitteen. Mutta sitten muistin että naiset on yleensä nirsompia eikä edes ala suhteeseen ilman tunteita. Siis keskimäärin. Joten tämä selittänee asian.
Juuri näin. Samasta syystä naiset ovat yliedustettuina avioerohakemuksien tekijöinä. Kun nainen ei enää rakasta miestä, hän eroaa paljon helpommin kuin mies, joka ei enää rakasta vaimoaan. Monille miehille riittää kun on joku joka siivoaa, laittaa ruokaa, tai edes "on", koska nainen on vielä tänäkin päivänä monille tavallaan statusesine. Se ei-niin-ihana nainenkin on siis parempi kuin ei mitään, ja hyvin hyvin harva mies eroaa jäädäkseen sinkuksi. He eroavat oma-aloitteisesti vain silloin, kun vihdoinkin tulee se Oikea Elämän Nainen vastaan. Ja sinne se rohkea, aloitteen tehnyt ja miehen itselleen vongannut nainen jää kuin nalli kalliolle ja itsetunto riekaleina oltuaan vuosia suhteessa, jossa häntä ei oikeasti rakasteta.
Toisinpäin taas tosiaan naiset ei niin usein (joskus kylläkin) ala suhteeseen miehen kanssa vain siksi, että olisi Joku Mies. Lisäksi keskimäärin useammin tapahtuu niin, että nainen ei ole ehkä kiinnostunut, mutta miehen sinnikäs piiritys herättää sen kiinnostuksen ja ihastuksen. Sinnikkyys ja itsevarmuus kun ovat miehekkääksi miellettyjä piirteitä = tekevät siitä ihan-ok miehestä viehättävän unelmien prinssin. Moni nainen varmaan miettii suhteen alkuaikoja ja hymyilee, kun muistaa miten mies vaikka toi kukkia ja pommitti treffipyynnöillä. (siis ne onnelliset joille näin on suhde alkanut).
Toisinpäin taas tämä ei toimi, sillä erittäin harvoin se ihan-ok nainen alkaa näyttää unelmien prinsessalta vongatessaan miestä. Päinvastoin, naisen tekemät aloitteet ja sitkeä iskeminen nähdään lähes aina vain epätoivoisena ja naurettavana, sekä hieman säälittävänä. Ei kovin imartelevia ominaisuuksia tai jotain, joka saisi miehen rakastumaan naiseen. Enkä ole koskaan kuullut että mies muistelisi sydän pakahtumaisillaan kuinka ihanaa oli, kun Essi-Birgetta soitti kymmenen kertaa illassa vain kuullakseen hänen äänensä...
Choose to be better, instead of bitter.
Tekosyitä sille, etteivät naiset uskalla tehdä mitään parisuhteen eteen.
Öhöm, olen tehnyt. Kuten kerrottu, olen ollut aloitteen tekijä joka ikiseen suhteeseen (niin pari- kuin seksisuhde) joka minulla on elämäni aikana ollut. Olen ollut/joutunut olemaan myös suhteiden aikana se niiden koossa pitävä voima, joka pitää huolen yhteisestä kodista, tekemisestä ja seksielämästä. Miten voit siis väittää että "en ole uskaltanut tehdä mitään"?
Kuten myös todettu, yhtäkään kertaa oma-aloitteisuuteni ei ole kuitenkaan kannattanut, vaan on johtanut suhteeseen, jossa mies pitää itsestäänselvänä että kaikki suhteessa on myös jatkossa minun vastuullani. Eikö siis olisi äärimmäisen typerää kerta toisensa jälkeen jatkaa jo kokeiltua käytöstä (ts. aloitteiden tekemistä), kun se näyttää olevan varma keino joutua huonoon suhteeseen? Mieluummin sinkku, kuin huonossa suhteessa. Tyhmähän sellainen ihminen on, joka jatkaisi huonoksi todettua käyttäytymismallia kerta toisensa jälkeen jo todettuaan, että se ei toimi.
Olet kyllä oikeassa siinä, että käyttäytymismallisi on huono, ei toimi ja sen jatkaminen ei kannata. Se ei kuitenkaan ole huono siksi, että on aina huono asia, jos nainen tekee aloitteen. Se on enemmänkin huono siksi, että jos ei näe miehestä päällepäin, mikä hän on miehiään, niin saattaa vakavaakin suhdetta etsivä nainen päätyä jonkun salapanoksi, panorinkiin, äidinkorvikkeeksi hellan taakse tai muuten vain huonoon suhteeseen.
Selvästi viehätyt vääränlaisista miehistä ja se on todellinen ongelmasi. Isket sellaisia, joiden kanssa suhde menee aina päin metsiä riippumatta siitä, kumpi iski. Sellaisia, jotka ottavat toisen itsestäänselvyytensä. Kaikki miehet eivät ole tällaisia. Suurin osa itse asiassa on ihan mukavia ja täyspäisiä.
Jos menet kalaan merelle, voit saada lohen. Jos kalastelet kuraisesta lammesta, onkeen tarttuu todennäköisemmin ruutana. Se on kiinni ihan siitä, mitä etsii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teknisen alan nainen kirjoitti:
(jatkuu)
Lopulta mies on sekä täysin aloitekyvytön/-haluton että pihtaava lahnamies, jolta ei saa edes seksiä kuin kerran kuussa ja senkin vastahakoisesti. Katsos kun nainen ei ole tässä suhteessa se saalis, vaan "ihan kiva" tyyppi jonka mukaan mies tuli lähteneeksi, johon hän on ajan myötä jossakin määrin kiintynyt tai ainakin tottunut, ja joka jo totutusti hoitaa suhteessa kaiken. Ja tietysti se nainenkin (ainakin alitajuisesti) tietää tämän - hän oli se joka vonkasi, ja se jonka piti tehdä aloite. Hän siis on se alempitasoinen, joka vastaa myös suhteessa kaikesta ja jonka tulee pitää mies tyytyväisenä.
Tarvitseeko sanoa, että tällainen suhdehan ei pidemmän päälle millään toimi - mies on suhteessa naisen kanssa johon ei oikeasti ole koskaan ihastunut, ja ennenpitkää joko pettää tai vähintään luisuu tuohon naista kynnysmattona käyttämiseen. Nainen on suhteessa miehen kanssa joka ei oikeasti pidä häntä (tarpeeksi / oman makunsa mukaan) viehättävänä, joka taas pikkuhiljaa syö hänen omanarvontuntonsa olemattomiin.
Esim. omassa tapauksessani JOKA IKINEN itse vonkaamani mies on menettänyt seksuaalisen mielenkiintonsa minuun viimeistään siinä 6kk paikkeilla, eli varmaankin juuri silloin kun uutuudenviehätys ja se "uuuu nainen tuli iskemään" -innostus on loppunut. Voi arvata mitä tekee itsetunnolle kun mies toisensa jälkeen alkaa pihdata, ja lopulta on AINA itse se joka kokee olevansa ruma epäseksuaalinen möykky? En ole toipunut näistä suhteista vielä tänäkään päivänä yli 5 vuotta edellisen päättymisen jälkeen, sillä vuosien vuosien torjunta jättää jälkensä, ja en enää kykene pitämään itseäni seksuaalisena ihmisenä (huomaa, en edes kykene kirjoittamaan "naisena", koska se kuulostaa omaan korvaan naurettavalta. En ole "nainen", olen epäseksuaali ihminen).
Kyse ei ole siis mustavalkoisesti siitä, että haluaisin heti takuun siitä "kultaisesta noutajasta ja hääkelloista", tai että aika on hukkaan heitettyä vain koska suhde ei johtanutkaan siihen. Ei, kyse on siitä että se SUHTEEN AIKAKIN on ollut enimmäkseenkaikkea muuta kuin onnellista, koska naisen iskemä mies ei koskaan tunne naista minkään vaivan arvoiseksi.
Jälkiviisaana tietysti voi sanoa, että minun olisi pitänyt hoksata erota näistä suhteista heti, kun asia kävi ilmi - mutta kun se alkaa paljastua pikkuhiljaa, eikä ihan äkkiä. Se 6-12kk menee helposti laput silmillä, kun mies on vielä siinä huomiossa paistattelu -vaiheessa ihan ok seuraa ja itse tietysti itse rakastuneena tulkitsee kaiken mahdollisimman positiivisesti. Nuorena ja tyhmänä sitä on tullut monen kanssa jo muutettua yhteenkin tuossa vaiheessa, ja koska suhteissa ei ole ollut mitään hirveästi pielessä, ei niistä ole sitten heti erottu kun merkkejä on alkanut näkymään. Ja niinkuin ihmiset yleensä, ne merkit on yrittänyt piiiitkään selittää parhain päin. Pahimmillaan tällainen suhde kesti viisi vuotta, päättyen siihen että seksiä ei harrastettu kahteen viimeiseen vuoteen, mies puhui minulle vain tiuskimalla ja minä olin täysin itseluottamukseni tuhonnut. Eli kyllä, tällaiseen suhteeseen kulutettu aika on todellakin hukkaan heitettyä aikaa monessakin mielessä - se vie hillittömästi henkistä energiaa, tuhoaa itsetuntoa ja saattaa estää sen että ei tutustu siihen "oikeaan" mieheen kun on varattu tuhoon tuomitussa suhteessa. Naisen tekemä aloite siis lähes aina jotaa huonoon suhteeseen, hyvin harvoin hyvään. Siksi naisen tekemä aloite ei pääsääntöisesti kannata, koska huonot suhteet eivät kannata.
Vika ei kuitenkaan ole välttämättä ollut siinä, että sinä olet tehnyt aloitteen vaan siinä, että olet ollut kiinnostunut miehistä, jotka eivät ole kiinnostuneita sinusta tai eivät ainakaan siinä mielessä, että haluaisivat elää kanssasi loppuelämänsä. Mua on lähestynyt monet miehet ja ihan samalla tavalla silti käynyt eli suhde ei ole kestänyt. Jos mies - tai nainen - menettää mielenkiintonsa, niin se tapahtuu ihan riippumatta siitä, kumpi on tehnyt aloitteen.
Tottakai "vika" on ollut siinä että mies ei ole ollut kiinnostunut, niinhän minä juuri kerroin nykyään tajuavani. Jos mies olisi ollut kiinnostunut, hän tekisi aloitteen. Koska hän ei ole kiinnostunut, nainen (eli minä) on joutunut tekemään aloitteen. Ts (lähes) aina jos nainen joutuu tekemään aloitteen, tarkoittaa se, että mies ei ole kiinnostunut. Joka taas tarkoittaa tuhoon tuomittua suhdetta, ja joka taas tarkoittaa sitä, että [b]naisen aloitteesta lähtevät suhteet ovat lähes aina tuhoon tuomittuja[/b]. Koska jos mies olisi kiinnostunut, hän olisi kyllä itse sen aloitteen tehnyt. Ja vielä toisinpäinsanoen: naisen on mahdoton tehdä aloite miehelle joka olisi naisesta kiinnostunut, koska mies kyllä tekee sen itse.
Toisaalta taas jos kyseessä on mies joka on hieman kiinnostunut, on naisen aloitteellisuus silloinkin ongelma - se hieman kiinnostunut mies muuttuu naisen aloitteen jälkeen "olen mahtavin mies maailmassa kun tuo nainen minua vonkaa, nyt voin olla kuinka sika tahansa koska nainenhan tässä on se joka joutuu todistamaan olevansa arvoiseni" -lahnapossuksi. Jos nainen olisi odottanut, olisi mies saattanut sen aloitteen tehdäkin ja pitää naista ns. arvokkaana. Naisen aloitteellisuus kuitenkin tiputti hänet miestä ala-arvoisemmaksi, joka on suhteen tuho pitkällä tähtäimellä.
Tälläkin palstalla on säännöllisesti kirjoituksia, joissa nainen kyselee että onkohan mies nyt kiinnostunut ja pitäisikö itse tehdä aloite jne jne. Nämä ketjut täyttyvät kannustavilla "on se, se ei vaan uskalla", ja "tottakai teet itse aloitteen" viesteillä. Hyvin harva uskaltaa/ymmärtää/raaskii kertoa kysyjille että "ei, mies ei hyvin todennäköisesti ole sinusta kiinnostunut, ja tuhlaat vain aikaasi jos miestä vonkaat". Suurin osa naisista ei siis suostu uskomaan (kuten en minäkään nuorempana), että MIES KYLLÄ ON ALOITTEELLINEN JOS HÄNTÄ KIINNOSTAA. Kuten minäkin, he sinnikkyydellä änkäytyvät suhteisiin miesten kanssa joita ei kiinnosta. Ja sinisilmäisinä, rakastuneina hölmöinä eivät kuuntele järjen ääniä...
Todella moni mies tänä päivänä EI tee aloitetta, vaikka olisi kiinnostunutkin, koska yhä useampi mies pelkää saavansa pakit tai on saanut jo niin monet pakit, ettei halua enempää. Mutta ihan sama, en jaksa vääntää asiasta enempää kanssasi.
Mä tuolla aiemmin kyllä jossain kommentissa sanoin disclaimerina, että tottakai on olemassa se teoreettinen mahdollisuus että mies ON kiinnostunut mutta vain niin ujo, että ei ole aloitetta tehnyt. Tämä mahdollisuus on kuitenkin niin häviävän pieni, että se ei kumoa yleissääntöä siitä, että naisen ei kannata aloitetta tehdä. Häviävän pieni se on siksi, että jos nainen on sellainen ettei hän saa ikinä miesten huomiota, hän ei voi olla kovin hottis. Hyvin hyvin harva mies on siis hänestä kiinnostunut (koska muutenhan hän niitä aloitteita saisi, daa). Heitetään nyt vaikka että 1 tuhannesta. Jos joku hänestä kerran vuosikymmenessä kiinnostuukin, todennäköisyys sille että juuri tämä mies olisi niin ujo ettei uskalla aloitetta tehdä, on sekin kovin pieni. Suurin osa miehistä kun ON aloitteellisia jos naisesta on kiinnostunut, heitetään nyt vaikka 80% vaikka mielestäni onkin ihan alakanttiin.
Kuvitellaan siis että a) se joku harvinaisuusmies (1/1000) kiinnostuu ko. naisesta ja b) on niin ujo että ei uskalla itse tehdä aloitetta (1/5). Jo tämä on hyvin harvinaista, koska molemmat a ja b ovat jo yksinään harvinaisia tapahtumia. Näiden yhdistyminen tapahtuu 20% * 0,1% = 1 / 5000:sta miehestä.
Mutta kun tämäkään ei vielä riitä, vaan naisen pitäisi kiinnostua JUURI TÄSTÄ miehestä. Ja miten todennäköisestä on, että nainen kiinnostuisi juuri tästä miehestä joka SEKÄ olisi naisesta kiinnostunut ETTÄ liian ujo sen itse sanomaan? Erittäin, erittäin epätodennäköistä. Jos nainen kiinnostuu vaikka joka sadannesta eli 1/100 miehestä (aika yläkanttin arvio), osuu tuo kiinnostus siihen kiinnostuneeseen 1 / 500 000 todennäköisyydellä!
Tottakai joku voittaa lotossakin, ja tottakai joskus nainen kiinnostuu juuri siitä miehestä joka häntä salaa katselee. Kuitenkin se on niin epätodennäköistä, että harva nainen haluaa ottaa riskin kerta toisensa jälkeen että taas särkee sydämensä ja kärsii huonosta suhteesta - ja ehkä on varattuna juuri silloin, kun se hänestä aidosti kiinnostunut mies sattuukin eteen. 1 / 500 000 suhteella onnistuvan riskin ottaminen vaan ei kannata
Olet siis rasittava jankuttaja. Mahdollisesti haluat olla aina oikeassa eikä toista voi kuunnella ja edes yrittää ymmärtää, kun se oma kupla on niin vahva. Tämä taitaa olla oikea syy siihen, että miehet ovat lopulta kyllästyneet sinuun. Sinulle ei kannata edes yrittää kertoa omaa näkökulmaansa, koska et voi sitä ymmärtää. Ne miehet, jotka iskevät kadulla kuumia hottisnaisia, eivät todellakaan ole mitään laatumiehiä nekään. Todennäköisyys saada laadukas ihmissuhde on parempi, jos ei odota muilta mitään vaan antaa myös itsestään. Jos antautuu mukavaan keskusteluun mielenkiintoisen iehen kanssa, voi saada paljon. Jos odottaa aloitteita niiltä kaduilla iskeviltä naistenmiehiltä, saa luultavasti pettäjän. Onnekkaampi on, kun säästyy noiden vislailuilta kokonaan ja keskittyy kunnollisiin miehiin.
Vika ei kuitenkaan ole välttämättä ollut siinä, että sinä olet tehnyt aloitteen vaan siinä, että olet ollut kiinnostunut miehistä, jotka eivät ole kiinnostuneita sinusta tai eivät ainakaan siinä mielessä, että haluaisivat elää kanssasi loppuelämänsä. Mua on lähestynyt monet miehet ja ihan samalla tavalla silti käynyt eli suhde ei ole kestänyt. Jos mies - tai nainen - menettää mielenkiintonsa, niin se tapahtuu ihan riippumatta siitä, kumpi on tehnyt aloitteen.