Kuinka usein aikaa pariskuntana ilman lapsia?

Ei oltu koskaan kahdestaan missään. Nyt lapset teinejä, ongelma on poistunut.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta hoitaa tai olla kiinnostunut lapsenlapsistaan. Eihän se heidän päätöksensä ollut niitä hankkia? Niinpä, eli mitäs jos jokainen hoitaisi omat lapsensa. Mistähän kummasta on lähtöisin käsitys, että vanhemmilla pitäisi olla OIKEUS saada lapset pois silmistään tietyin väliajoin ja viettää jotain omaa/parisuhde- ym. aikaa. Mitäs hankit niitä lapsia. 

Ei toki olekaan. Sitten varmaan voivat hyvin olla ilman valokuvia ja puheluita ja tunkea neuvonsa ja kritiikkinsä perseeseensä myös. Mutta kun kyse on nimenomaan valikoivasta isovanhemmuudesta, eli pyydetään lähettämään kuvia, joita sitten näytellään kaikille sukulaisille ja kavereille ja ties kelle. Jos isovanhemmilla ei ole velvollisuutta osallistua, niin ei minullakaan ole velvollisuutta kertoa lapsistani heille yhtikäs mitään. Mutta siitäpä vasta poru alkaa, jos ei olla heti lähettämässä kuvia, skypettämässä jne, kun vaan arvon isovanhemmille sopii ja "ikävä" yllättää. Ihan hankin lapsia omasta tahdostani, ja olen ne itse mieheni kanssa hoitanut ja hoidan tulevaisuudessakin. Eikö saisi olla surullinen ja vihainen lasten puolesta siitä, että isovanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa? Kyseessä on kuitenkin ihmissuhde, joka monille on erittäinkin tärkeässä asemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Minua eivät niinkään ihmetytä kommentit, joissa surraan parisuhdeajan perään. Noihin pystyn ihan samastumaan. Mutta minua ihmetyttävät kommentit, joissa yhteinen reissu tai edes ilta kerran pari vuodessa on ihan riittävästi, koska "paras oma aika on aikaa perheen kanssa". Kenelle tuollainen muka riittää? Ovatkohan näiden kommentoijien puolisot samaa mieltä?

Me olemme miehen kanssa ihan samoilla linjoilla. :)

Vierailija kirjoitti:

Nämä kaikki lapsenvahdinpuutetta itkevät onkin varmaan justiin niitä ihmisiä, jotka ennen omien lasten hankintaa olivat kovasti tarjoutumassa kaveriensa lasten vahdeiksi, auttamassa omia vanhempiaan ja sisaruksiaan ja kavereitaan jos vaikka missä asiassa. Sitten kun on läskiposkipallerot pyöräytetty ja alkaakin väsyttämään niin ihmetellään että mitä varten kaikki ei tuu meille nyt auttamaan...

Itsekkäät ihmiset jää avutta. Siitäs saitte. Jos auttaa toisia toisetkin auttaa itseä.

Täyttä soopaa. Me ei muuta olla tehtykään, kuin autettu esim. miehen vanhempia taloudellisesti ja muutenkin. Lapsenvahtiapua heistä ei ole ollut sekunniksikaan, kun ei vaan kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Miksei täällä ole samanlaista lastenhoito- ja lapsenlikkakulttuuria kuin usassa? Siellä vanhempien deittailua pidetään tärkeänä.

Niinpä.

Usassa ja Kanadassa muuten ei ole todellakaan mitenkään yleistä, että isovanhemmista olisi lastenvahdeiksi. Ne asuvat lentomatkojen päässä, niiden kanssa ei olla väleissä, niillä on omat urat tai sitten ne ovat hukassa. Mutta sen sijaan on aika itsestään selvää, että vanhemmiksi ryhtyvillä on sen verran sosiaalisia taitoja ja fiksuilla vanhemmilla rahaakin, että osaavat etsiä ja haastatella sopivan lapsenvahdin sekä maksaa sille riittävän summan jotta se viitsii tulla niitä lapsia vahtimaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on vaikeaa ottaa lapsille ulkopuolinen hoitaja, jotta saa parisuhdeaikaa?

Kyllä mutta me emme saaneet hoitajaa mml:stä tai mistään muualtakaan diabeetikkolapselle, myöskään sukulaisista tai lähipiiristä ei kukaan halunnut tai uskaltanut ottaa vastuuta. Näin siis oli vielä reilu 10v sitten, nykyään ehkä hoitavatkin erityistarpeisia lapsia (esim. Mll). Ei siis ole aina kysymys siitä, ettei yritystä olisi, joskus vaan on seinä vastassa. Satutti silloin kommentit, että parisuhdeaika on vain järjestelykysymys.

Lapsemme on kolmevuotias. Meillä ei ole ollut yhtään päivää tahi iltaa, että lapsi olisi ollut hoidossa ja me kaksin kotona. Kerran kyllä sattui niin, että minulla ja miehelläni oli kesken työpäivää sattumalta kaupungilla asioita ja kävimme sitten kaksin lounaalla. Se oli ihan kivaa. Emme kaipaa mitään erityistä "parisuhdeaikaa". Meillä on sitä tarpeeksi, kun lapsi nukkuu 12 tuntia yössä. Joskus kun ei jaksaisi viihdyttää lasta, riittää kun pääsee yksikseen vaikka kauppaan pariksi tunniksi.

Onko teillä jotenkin erityisen kamalat lapset vai miksi niistä pitää hankkiutua eroon keinolla millä hyvänsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei täällä ole samanlaista lastenhoito- ja lapsenlikkakulttuuria kuin usassa? Siellä vanhempien deittailua pidetään tärkeänä.

Niinpä.

Usassa ja Kanadassa muuten ei ole todellakaan mitenkään yleistä, että isovanhemmista olisi lastenvahdeiksi. Ne asuvat lentomatkojen päässä, niiden kanssa ei olla väleissä, niillä on omat urat tai sitten ne ovat hukassa. Mutta sen sijaan on aika itsestään selvää, että vanhemmiksi ryhtyvillä on sen verran sosiaalisia taitoja ja fiksuilla vanhemmilla rahaakin, että osaavat etsiä ja haastatella sopivan lapsenvahdin sekä maksaa sille riittävän summan jotta se viitsii tulla niitä lapsia vahtimaan.

Haluat siis syyllistää suomalaisia uupuneita vanhempia?

Minä tarvitsen omaa aikaa ainakin pari tuntia joka päivä. Kannattaako hankkia lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Nämä kaikki lapsenvahdinpuutetta itkevät onkin varmaan justiin niitä ihmisiä, jotka ennen omien lasten hankintaa olivat kovasti tarjoutumassa kaveriensa lasten vahdeiksi, auttamassa omia vanhempiaan ja sisaruksiaan ja kavereitaan jos vaikka missä asiassa. Sitten kun on läskiposkipallerot pyöräytetty ja alkaakin väsyttämään niin ihmetellään että mitä varten kaikki ei tuu meille nyt auttamaan...

Itsekkäät ihmiset jää avutta. Siitäs saitte. Jos auttaa toisia toisetkin auttaa itseä.

Jaa, kyllä me olemme auttaneet vanhempiamme monin tavoin. Olemme ostaneet ja asentaneet elektroniikkaa, olemme antaneet rahaa, olemme siivonneet heidän kotejansa, olemme kuskanneet heitä ties minne, olemme maalanneet mökkiä, ripustaneet tapetteja, rempanneet jne. Meitä vanhempamme eivät kuitenkaan ole valmiita auttamaan lastenhoidossa. Surullisinta toki lasten kannalta. Oman kokemukseni mukaan asia menee itse asiassa niin, että mitä paremmin muita kohtelet, niin sitä paskempaa kohtelua saat itse.

Vierailija kirjoitti:

Minä tarvitsen omaa aikaa ainakin pari tuntia joka päivä. Kannattaako hankkia lapsia?

Ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei täällä ole samanlaista lastenhoito- ja lapsenlikkakulttuuria kuin usassa? Siellä vanhempien deittailua pidetään tärkeänä.

Niinpä.

Usassa ja Kanadassa muuten ei ole todellakaan mitenkään yleistä, että isovanhemmista olisi lastenvahdeiksi. Ne asuvat lentomatkojen päässä, niiden kanssa ei olla väleissä, niillä on omat urat tai sitten ne ovat hukassa. Mutta sen sijaan on aika itsestään selvää, että vanhemmiksi ryhtyvillä on sen verran sosiaalisia taitoja ja fiksuilla vanhemmilla rahaakin, että osaavat etsiä ja haastatella sopivan lapsenvahdin sekä maksaa sille riittävän summan jotta se viitsii tulla niitä lapsia vahtimaan.

Haluat siis syyllistää suomalaisia uupuneita vanhempia?

No, jos lapsenvahtijärjestelyistä vastuunottoon kannustaminen koetaan syyllistämiseksi niin kaiketi sitten.

Pointtini siis oli, ettei muuallakaan maailmassa välttämättä odoteta, että lapsenvahdit tippuvat taivaasta, yhteiskunta järjestää kaiken, ja isovanhemmat ovat vastuussa aikuisen lapsensa lisääntymistuloksista; vanhemmuuteen kuuluu myös kyky järjestellä lapsenvahtiasiat itsenäisesti (ja hoitaa raha-asiansa niin että palvelusta on mahdollista maksaakin).