Ihanin asia mitä tuntematon on tehnyt sinulle?

Omisti minulle karaokessa laulun "punatukkaiselle tytölleni", tuli ja suuteli kättäni, läksi pois. Ihan puskista, asiaan ei liittynyt juttelua, flirttailua, vonkaamista tai mitään. Sanoi vaan että kauniille punatukkaiselle naiselle tuossa pöydässä. Ja lauloi kauniisti.

Eipä tule mieleen edes yhtään hyvää asiaa, jonka tuntematon olisi minulle tehnyt, saati sitten ihanaa.

WoWissa olin juuri aloittanut kun aivan vieras tyyppi iski mulle Undercityssä kauhean kasan parannusjuomia ja muutaman palan kultaa kouraan. En ensin edes tajunnut miten iso lahja se oli matalan tason pelaajalle ja miten harvinainen tekona :D

Tämä nyt ei muista kuulosta miltään, mutta omaa mieltä lämmitti. Joskus yyteri beach futiksessa aikoinaan olimme ystävieni kanssa. Meitä tuli vastaan joku komea, pitkä mies. Hän tuli luokseni, sanoi minun olevan kaunis, suuteli kättäni ja jatkoi matkaa. Muistan ton vieläkin vaikka siitä on jo tosi kauan.

Tämä on tapahtunut muutaman kerran, silloin kun niitä ruusumyyyjiä kiersi baareissa..(en tiedä kiertääkö enää kun ikääkin on jo aika lailla tullut)

Muutamat herrat ostivat, myyjä tuli luokseni ja ojensi ruusun, sanoi vaan ojentaessaan että eräältä mieheltä ...

Kyllä se mieltä piristi kun en ole mikään erikoisen kaunis ja aina olin ystävä porukasta se kuka jäi vahtimaan laukkuja pöytään yksin..

Pokasin tuntemattoman ruotsinlaivalla, menimme hänen hyttiinsä ja hän pani minua kakkoseen samalla kun imeskeli varpaitani. Ei haitannut vaikka hänen kaverinsa nukkui yläsängyssä. Sitten hiippailin omaan hyttiini, emmekä enää olleet yhteyksissä. Kaunis muisto jäi ekakerrasta kakkoseen, nam :)

Joku random muija otti poskeen kadulla. Siis ihan vaa kysyi että haluunks bloukkarin. Sit se vaan jatko matkaansa.

Tuntematon iäkäs herra tarjosi junan ravintolavaunussa useamman siiderin. Olin matkalla Helgistä Pieksämäelle, josta mieheni tuli hakemaan minut autolla mökille. Unohdin lompakon työpöydälleni, junalippu oli repun sivutaskussa. Laskin repun sivutaskussa olevia kolikoita, että melkein riittävät vesipulloon, perässäni jonotti tämä herrasmies ja kyseli, että paljonko puuttuu... Tiskille päästyämme hän tarjoutui tarjoamaan siiderin, ja ehti tarjota kolme lisää. Oli hauskaa rupatella, emmekä ehtineet edes esitellä toisiamme, joten nimeä en tiedä. Kiitos! 

Vierailija kirjoitti:

Tuntematon iäkäs herra tarjosi junan ravintolavaunussa useamman siiderin. Olin matkalla Helgistä Pieksämäelle, josta mieheni tuli hakemaan minut autolla mökille. Unohdin lompakon työpöydälleni, junalippu oli repun sivutaskussa. Laskin repun sivutaskussa olevia kolikoita, että melkein riittävät vesipulloon, perässäni jonotti tämä herrasmies ja kyseli, että paljonko puuttuu... Tiskille päästyämme hän tarjoutui tarjoamaan siiderin, ja ehti tarjota kolme lisää. Oli hauskaa rupatella, emmekä ehtineet edes esitellä toisiamme, joten nimeä en tiedä. Kiitos! 

Nii ja ei mitääm taka-ajatuksia? Haloo! Se yritti juottaa sut känniin, et sais pillua.

Olin 18 vuotiaana tulossa baarista kotiin ja rahat olivat melko lopussa. Taksi matka kotiin maksaisi n.45 euroa ja lompakossa oli vain kaksikymppinen jäljellä. Kun istahdin taksin penkille selitin tilanteeni ja kysyin jos kuski voisi ajaa niin pitkälle, kun sillä summalla pääsee, kävelisin loppumatkan.

Kun 20 oli mittarissa täynnä veti kuski tien sivuun. Maksoin matkan ja lähdin uhmaamaan kovaa lumipyryä pienessä baarimekossan ja korkokengissä. Hetken päästä taksista kuului ääni "Ethän sä nyt noin kävele kotiin asti." Kuski pyysi takaisin kyytiin ja heitti loppu matkan ilmaiseksi. Kertoi, että hänellä on saman ikäinen tyttö kotona eikä ikinä haluaisi laittaa lastaan vastaavanlaiseen asemaan.

Pienessä humala tilassa sitä ei ymmärtänytkään, että mitä kaikkea siinä matkalla olisi voinut käydä. Jälkeenpäin on ollut ihana muistella  toisen huolenpidosta :)

Vierailija kirjoitti:

Olin 18 vuotiaana tulossa baarista kotiin ja rahat olivat melko lopussa. Taksi matka kotiin maksaisi n.45 euroa ja lompakossa oli vain kaksikymppinen jäljellä. Kun istahdin taksin penkille selitin tilanteeni ja kysyin jos kuski voisi ajaa niin pitkälle, kun sillä summalla pääsee, kävelisin loppumatkan.

Kun 20 oli mittarissa täynnä veti kuski tien sivuun. Maksoin matkan ja lähdin uhmaamaan kovaa lumipyryä pienessä baarimekossan ja korkokengissä. Hetken päästä taksista kuului ääni "Ethän sä nyt noin kävele kotiin asti." Kuski pyysi takaisin kyytiin ja heitti loppu matkan ilmaiseksi. Kertoi, että hänellä on saman ikäinen tyttö kotona eikä ikinä haluaisi laittaa lastaan vastaavanlaiseen asemaan.

Pienessä humala tilassa sitä ei ymmärtänytkään, että mitä kaikkea siinä matkalla olisi voinut käydä. Jälkeenpäin on ollut ihana muistella  toisen huolenpidosta :)

Kyllä naisilla on elämä helppoa. Vieläkin tulee mieleen opiskeluajat ja bussikortin varaukset. Jos meikäläiseltä oli varaus loppunut matkakortista juuri sinä aamuna, niin ei ollut mitään toivoa, että pääsisi sen yhden bussimatkan ilmaiseksi kouluun, vaikka ehdottaisi että perillä nostaa rahaa ja lataa kortin (joka päivä tietysti sama matka edes takaisin ja pari-kolme kuskia vaihteli reittiä, niin ei kusetuksen mahdollisuutta ollut, vaan tuttuja vakiokusekaj) Naispuolinen koululainen puolestaan pääsi tietysti aina.

Olin ostanut lapselleni rautakaupasta potkukelkan joululahjaksi. Olin silloin yh. Kelkka ei mahtunutkaan vanhaan autonrämääni. Valkopartainen (!) vanha mies huomasi, kuinka ähkin auton ja kelkan kanssa, tuli luokseni ja kysyi missä asun, ja heitti kelkan kotiini. Itse ajoin perässä. Olin niin ällikällä lyöty, että tuntematon auttaa, en tajunnut edes tarjota palkkiota tai kahveja. Jäljestäpäin mietin että olisi pitänyt antaa vaikka suklaarasia. Hulluinta oli että vanha mies oli aivan joulupukin näköinen! Joulupukki on ollut olemassa minulle tuon tapauksen jälkeen.

Voi olla, että olen naivi kun ajattelen että ulkonäölläni ei ole vaikutusta tapahtumiin...

Mutta siihen voi ehkä myös vaikuttaa se, että itse aina nöyränä poistun paikalta ja pahoittelen tapahtunutta. Oli kyse sitten siitä, että on loppunut aika HSL:n kortista tai rahat ei riitä taksimatkalla. Ehkä kuskillakin on pienempi kynnys sanoa että "Annetaan olla, pääset tämän kerran" Kun tilanteessa missä asiakas alkaa ladella ehtoja, miten hän voisi vielä matkustaa tämän reissun veloituksetta.

Roadwalker kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 18 vuotiaana tulossa baarista kotiin ja rahat olivat melko lopussa. Taksi matka kotiin maksaisi n.45 euroa ja lompakossa oli vain kaksikymppinen jäljellä. Kun istahdin taksin penkille selitin tilanteeni ja kysyin jos kuski voisi ajaa niin pitkälle, kun sillä summalla pääsee, kävelisin loppumatkan.

Kun 20 oli mittarissa täynnä veti kuski tien sivuun. Maksoin matkan ja lähdin uhmaamaan kovaa lumipyryä pienessä baarimekossan ja korkokengissä. Hetken päästä taksista kuului ääni "Ethän sä nyt noin kävele kotiin asti." Kuski pyysi takaisin kyytiin ja heitti loppu matkan ilmaiseksi. Kertoi, että hänellä on saman ikäinen tyttö kotona eikä ikinä haluaisi laittaa lastaan vastaavanlaiseen asemaan.

Pienessä humala tilassa sitä ei ymmärtänytkään, että mitä kaikkea siinä matkalla olisi voinut käydä. Jälkeenpäin on ollut ihana muistella  toisen huolenpidosta :)

Kyllä naisilla on elämä helppoa. Vieläkin tulee mieleen opiskeluajat ja bussikortin varaukset. Jos meikäläiseltä oli varaus loppunut matkakortista juuri sinä aamuna, niin ei ollut mitään toivoa, että pääsisi sen yhden bussimatkan ilmaiseksi kouluun, vaikka ehdottaisi että perillä nostaa rahaa ja lataa kortin (joka päivä tietysti sama matka edes takaisin ja pari-kolme kuskia vaihteli reittiä, niin ei kusetuksen mahdollisuutta ollut, vaan tuttuja vakiokusekaj) Naispuolinen koululainen puolestaan pääsi tietysti aina.

Yleensä en tykkää näistä miehet vs. naiset -valitusista, mutta tämä on kyllä valitettavasti totta. Olen päässyt imaiseksi kun kausi on unohtunut ladata, ja yksikään mies ei ole nähteni saanut samaa armoa. Tämä on tuntunut myös minusta epäreilulta.

Lisää!

Kerran nuorena lomailin Marmariksella mieheni kanssa ja majoituimme hotellin alakerroksessa.

Usein olimme siinä parvekkeella. Kerran eräs mies käveli katua pitkin ja ojensi minulle kaiteen yli valtavan suuren ja kauniin kukan, nyökkäsi päätään ja lähti.

Sanaakaan sanomatta.

Sydän siinä läikähti.

Oli kyllä vanhempi herra ja itse n 25 v, mutta hieno ele ja sai hymyn huulille pitkäksi aikaa.

Joskus nuorempana Turun yöelämästä tuli lähdettyä taksilla uuden tuttavuuden kanssa hänen luokseen Raisioon. Siinä matkan varrella alkoi nuorta naista sitten hieman hirvittää, että mitä olen tekemässä. Taksi ajoi jonnekin hornan tuuttiin ja tulin siinä ääneenkin ihmetelleeksi, että missä hitossa oikein ollaan. Taksikuski oli vanhempi, ehkä isäni ikäinen mies, joka ystävällisesti tarjoutui ajamaan minut kotiini Turkuun ilman maksua. Uusi tuttavuus maksoi ihan raivona kyytinsä, ja minä pääsin turvallisesti kotiini omien vällyjeni alle.

Olen usein lämmöllä muistanut kyseistä taksikuskia. Näki nuoren naisen hädän ja auttoi. Kiitoksia vieläkin!

Tästä on jo yli 20 v aikaa. Oltiin moottoripyöräreissulla Tsekissä, kun aloin saada keskenmenoa. Kotimaassa oli sunnuntai ja ainoa lääkäri, jonka sain langanpäähän, sanoi turskisti että sairaalaan ja heti, ne osaa hoitaa keskenmenot kyllä sikäläisessä sairaalassa, kun ne on vuosikymmenet ehkäisseet aborttien avulla. Oltiin läheisessä hotellissa kysymässä sairaaloita, kun tavattiin siellä just lapsen saanut perhe, jossa äiti oli tsekki ja isä itävaltalainen ja he olivat tulleet näyttämään vauvaa ensi kertaa äidin sukulaisille. Isä sanoi, että ehdottomasti ei sairaalaan Tsekissä, pakkasi meidät autoon ja ajoi meidät kotikaupunkinsa naistenklinikalle, jossa sainkin hyvän hoidon. Olen monasti tuota isää perheineen lämmöllä ajatellut. Olispa tajuttu pyytää yhteystiedot niin olisi voinut vielä myöhemmin heitä kiittää.

Vierailija kirjoitti:

Joskus nuorempana Turun yöelämästä tuli lähdettyä taksilla uuden tuttavuuden kanssa hänen luokseen Raisioon. Siinä matkan varrella alkoi nuorta naista sitten hieman hirvittää, että mitä olen tekemässä. Taksi ajoi jonnekin hornan tuuttiin ja tulin siinä ääneenkin ihmetelleeksi, että missä hitossa oikein ollaan. Taksikuski oli vanhempi, ehkä isäni ikäinen mies, joka ystävällisesti tarjoutui ajamaan minut kotiini Turkuun ilman maksua. Uusi tuttavuus maksoi ihan raivona kyytinsä, ja minä pääsin turvallisesti kotiini omien vällyjeni alle.

Olen usein lämmöllä muistanut kyseistä taksikuskia. Näki nuoren naisen hädän ja auttoi. Kiitoksia vieläkin!

vaikka yleensä taksikuskeja haukutaankin, niin näköjään sieltä löytyy myös helmiä <3

Wanha datakääpä kirjoitti:

WoWissa olin juuri aloittanut kun aivan vieras tyyppi iski mulle Undercityssä kauhean kasan parannusjuomia ja muutaman palan kultaa kouraan. En ensin edes tajunnut miten iso lahja se oli matalan tason pelaajalle ja miten harvinainen tekona :D

Voi elämä...