Ihanin asia mitä tuntematon on tehnyt sinulle?

Ihan paras ketju!

laittakaa lisää! ei tarvitse olla mitään isoja juttuja, sellaisia mitkä vaan sai sillä hetkellä hyvän fiiliksen :)

Majoittanut kotiinsa, kun pikkukaupungin kaikki majapaikat olikin paikallisen juhlapyhän takia täynnä.

Joskus lapsena erään omakotitalon edessä tiellä pyörästäni lähti ketjut paikoiltaan. Kaverini kanssa siinä mietittiin että mitäs nyt tehdään, kotiin on vielä matkaa. Talosta käveli ulos mies ja laittoi ketjut paikalleen. En muistaakseni hämmennyksissäni tajunnut edes kiittää :(

Nähtyä: Olin Hgin aseman Namaskaarissa. Lasi-ikkunan takana oli äiti jolla taapero kärryissä. Taapero parkui. Äiti yritti saada hiljenemään keinolla jos toisellakin. Oli nähtävissä että otteet muuttui kovemmiksi samalla kun äidin  pinna kiristyi. Ihmiset mulkoilivat äitiä vihaisesti.

Paikalle tuli ventovieras suomalainen mummo ja alkoi ystävällisesti jutella niitä näitä äidin kanssa. Taapero hiljeni ja alkoi tuijottaa mummoa. Äiti vastaili mummolle , kasvojen  ilme rentoutui. Viiden minuutin kuluttua mummo morjesti ja lähti jatkamaan matkaansa, äiti ja taapero jäi rauhallisesti odottelemaan ilmeisesti jotakuta.

tosi pieni asia auttoi tosi paljon montaa ihmistä, ei tarvittu mitään ihmeellistä.

Olin Ranskassa 4kk vauvan kanssa. Vaippapaikkaa ei löytynyt, Alkoi sataa. Kysyin yhdeltä naiselta missä voitais vaihtaa kuivat.  Nainen mietti hetken ja sanoi että voitte tulla hänen kämpilleen. Siellä  sitten vaihdettiin hetki kuivateltiin ja rupateltiin.

Muistan kyllä pienetkin jutut vielä vuosien päästä: Siwassa tuntematon mies maksoi ostoksieni loppusummasta puuttuvat 20senttiä, tankkauspisteellä talvella tuntematon mies avasi kiinni jäätyneen tankinkorkin autostani, Lidlissä takanani kassalla oleva mies huikkaa että unohdinko leivontasuklaan korin pohjalle..no kyllä unohdin, Runescapessa tuntematon kysyi tarvitsenko rahaa ja lahjoitti minulle 90k...näitä riittää. Suomalaisetkin osaavat olla avuliaita oikealla hetkellä :)

Olimme perheen kanssa ulkomailla vesipuistossa ja vuokra-autolle tullessamme huomasimme, että valot olivat jääneet päälle ja auton akku oli tyhjä. Paikallinen taksikuski näki hätämme, lähti ajamaan jonnekkin ja palasi vähän ajan kuluttua starttikaapelit mukanaan :)

Siis mie ihan oikeasti itken täällä, kun oon niin liikuttunut tästä ketjusta. Maailma ei ehkä sittenkään ole niin kauhea paikka... :)

Yleisesti ottaen olen saanut tuikituntemattomilta paljonkin apua vuosien varrella. Tämä tapahtui vuosi sitten Etelä-Ranskassa:

Olimme lasten kanssa uimarannalla ja lähdössä kotiin illan koittaessa, kun kauhukseni huomasin, että laukkuni oli varastettu. Sinne menivät lompakko kortteineen ja käteisineen, puhelin kaikkine yhteystietoineen, meidän kolmen passit ja kelkortit sekä vuokra-asuntomme avain. Olin ollut todella varomaton ja huolimaton, sen myönnän.

Olin siis 12- ja 13-vuotiaitten poikien kanssa ypöyksin vieraassa maassa, kielitaidottomana, ilman yösijaa tai penniäkään rahaa, ilman passeja tai henkkareita, ja yö oli tulossa. Olin paniikissa, miten huolehtisin siinä vaiheessa jo nälkäisistä lapsista ja edes ruokkisin heidät ja saisin heidät turvaan jonnekin yöksi.

Muut rannalla olevat ilmeisesti tajusivat suomenkielisestä kiljumisestani, mitä oli tapahtunut, ja riensivät auttamaan. He olivat ihania! Hillittyyn ranskalaistapaan yksi prätkäkundi kutsui poliisin. Huomasin yhtäkkiä osaavani puhua ranskaa.

Poliisit tulivat ja suostuivat armollisesti viemään meidät poliisiasemalle tekemään rikosilmoitusta. Heidän suhtautumisensa meihin oli todella ikävää ja alentuvaa, ikään kuin olisimme paperittomina ja rahattomina pudonneet saman tien yhteiskunnan ulkopuolelle ja meitä saisi kohdella huonosti. Tajusin, miltä mahtaa tuntua rajan toisella puolella odottavista pakolaisista taivasalla. Tajusin myös, miten pienestä on kiinni lipsahtaminen rajan toiselle puolelle: tuntia aiemmin olin ollut riemulomaa Rivieralla viettävä hyväosainen vauraasta EU-maasta, nyt roskasakkiin kuuluva ongelmajäte.

Pääsimme poliisiasemalle. Olin tuskin päässyt kertomaan, mitä oli tapahtunut, kun iloinen naiskonstaapeli nostaa laukkuani ja hihkaisee: Est-ce cela?

Kävi ilmi, että rosvot olivat vieneet vain käteisen rahan, noin viiskikymppiä. Kortit, passit ja avain olivat tallella.

Joku ystävällinen sielu oli löytänyt vanhankaupungin kadulle viskatun laukkuni ja toimittanut sen poliisiasemalle,

Postinjakajat saavat aina hirveästi haukkuja, kun ovat "myöhässä". Huomasin autoni renkaan olevan tyhjä ja aloin vaihtamaan rengasta. Paikalle sattui postinjakaja, joka kysyi onko jokin kenties hätänä ja auttoi vaihtamaan renkaan. Olisin itsekin osannut, mutta pultit olivat sen verran tiukassa, että apu oli tarpeen. Kiitin miestä, ja pahoittelin mahdollista viivästystä, johon hän vaan totesi, että mihinkäs tässä valmiissa maailmassa kiire olisi :)

Seuraavana päivänä odottelin pihalla postin saapumista ja ojensin postimiehelle Kismetin. Hän oli oikein iloinen! Ei halunnut rahaa, vaikka tarjosin muistaakseni kymmentä euroa.

Joskus yläasteella kun sain ensimmäistä tai toista kertaa migreenikohtauksen, oli pakko lähteä kesken päivän koulusta kotiin. Oli tarkoitus soittaa opettajainhuoneesta äiti hakemaan, mutta siellä suhtauduttiin jotenkin nihkeästi puhelimen käyttämiseen. Koulun vieressä oli kirjasto, mutta siellä pyydettiin 50 senttiä puhelusta, eikä ollut rahaa mukana. Olin siinä vaiheessa jo niin huonossa kunnossa, että puhuminen oli vaikeaa. Ajattelin silti, että kyllä minä nyt kotiin kävelen. Pääsin noin 50 metriä eteenpäin, kun oli pakko istua lumihankeen. Siinä sitten oksentelin enkä ylös päässyt, kun ohi ajanut nainen pysähtyi ja kysyi onko kaikki kunnossa. Otti äitini numeron, ja soitti tämän hakemaan. Sanoi vielä, että nyt lääkäriin, migreeni on hirveää ja tämä tyttö tarvii kunnon täsmälääkkeet.

Yksi mieleenpainuvimmista oli se kun n. 15-vuotiaana olin jättänyt skootterin jonnekin parkkikselle ja myöhään syksyisena kylmänä iltana kun palasin skoballeni, oli parkkis täyttynyt jostain pelottavan näköisistä moottoripyöräjengeistä. Menin ihan nolona pikkuskootterilleni lähteäkseni kotiin, mutta se ei sitten ensimmäistä kertaa ikinä käynnistynytkään, varmaan kylmyydestä johtuen. Toki hävetti vielä enemmän kun kaikki moottoripyörämiehet nahkarotseissaan oli siinä ympärillä ja minä pikkutyttö en saanut edes skootteria käyntiin :'D onneksi sitten yksi tuollainen pelottavan näköinen harley davidson -mies tuli kyselemään mikä on vikana ja laittoi skootterini käyntiin ja antoi vielä tulevaisuuden vastaavien vastoinkäymisten varalle hyviä vinkkejä :D nolotti mutta olin kyllä niin yllättynyt ja onnellinen kun kaikki olivatkin niin ystävällisiä eivätkä edes naureskelleet typeryydelleni. :D

Nyt joku tuntematon saisi tulla irrottamaan tämän liikutuksen möykyn kurkustani.

Autoni on ollut vuosien varrella yhteensä 3 kertaa kiinni lumessa/ojassa mökkireissuillani. Yhden kerran kaveri ajoi sen ojaan. Joka kerta on tullut paikalliset maaseudun asukkaat autamaan ja hakeneet traktorin, jolla auto on vedetty takaisin tielle. Yhdelläkään kerralla eivät ole suostuneet ottamaan rahaa vaikka kuinka olen pitänyt kädessäni seteliä ja tarjonnut... Tämä auttamis kulttuuri on maalla aivan toista luokkaa kuin kaupungeissa noin keskimäärin. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, että viedään naapurille kalaa tai lihaa, jos on tullut hyvä saalis. Tiedän yhden tilallisen emännän, joka jäi äkillisesti leskeksi ja jonka navettaa hoidettiin jonkin aikaa talkoo voimilla kylän miesten toimesta... Aina tuppukyliä moititaan siitä, että juorutaan toisista, mutta kyllä se auttamis kultuuri on aivan toista kun ihmiset tuntevat toisensa edes jotenkuten mutkan kautta. Ja tämä ei tarkoita sitä, että oltaisiin sisäänpäin lämpeneviä, vaan ihan yleistä suhtautumista kanssa ihmisiin. M35

Jos jossain pitäisi pulaan joutua, niin maaseudulla. Vaikka ensimmäistä ohikulkijaa joutuisi odottamaan tunnin niin apua varmasti saisi.

Olin asioimassakassalla, niin takaa herras mies huikkasi " sinulla tippui tämä" ja ojensi ponnarini lattialta.

Olin saattamassa kaveriani junaan ja kannoin hänen laukkuaan. Asemalla pian mies huikkasi ja ojensi kantamaani laukusta tippuneen koiran alustan.

Olin alkamassa laittamaan bensaa autoon, mutta letku oli jumissa enkä saanut sitä lähellekkään autoa. Meinasin hölmönä laittaa takaisin pidikkeeseen, kun vastapäätä oleva herra sanoi äkkiä " älä laita sitä kiini" ja otti sen kätösiin. Pyysi ajamaan autoa lähemmäksi jonka jälkeen ojensi minulle takaisin. pelasti tosiaan minut pinteestä.

Sitten on ollut oven avaamisia ja jonon eteen päästämisiä.

Autoin erästä naista tietokoneen kanssa, vaikken mikään tietokone nero olekkaan, niin tämä päätti ostaa mulle asemalla kahvia ja pullaa kiitokseksi, vaikka ei olisi tarvinnut.

Olisi varmaan enemmänkin mitta en tähän hätään kyllä muista.

Vuosia sitten, kun ei ollut vielä ajokokemusta, pöläytin kaverin auton talvella ojaan. Ei ollut ketään tuttuja kenet olisin voinut pyytää apuun, koska olin toisella paikkakunnalla ja itku kurkussa mietin hinausauton hintaa opiskelijabudjetillani. Hiljaisempi sivutie, mutta onneksi kolme autoa ajoi ohi ja kaikki pysähtyivät vaikka oli jo apu paikalla. Kaksi miestä miettimättä rämpi hankeen työntämään kun kolmas veti autollaan. Olin lyönyt ojaan ajaessani pääni ja olo oli vähän hutera, varmaan säikähdyksestäkin johtuen. Yksi miehistä soitti vaimolleen joka haki minut heidän lähistöllä olevaan kotiinsa lepäämään ja sairaanhoitajana tarkkaili vointiani. Mies toi autoni siihen, lepäilin ja kahvittelin heillä muutaman tunnin kunnes uskalsin lähteä jatkamaan matkaa. Uskomattomia ihmisiä! Olen kyllä ottanut tuon jälkeen tavakseni että pienilläkin panostuksilla on helppo auttaa muita, kaikki täällä samassa veneessä keikutaan.

Olin menossa työhaastatteluun ja huomasin bussipysäkillä, että bussikorttini oli jäänyt kotiin, eikä minulla ollut tarpeeksi kolikoita. Kysyin pysäkiltä seisovalta naiselta voisiko hän auttaa minua jolloin hän antoi minulle puuttuvan määrän rahaa.

Oon saanu pillua aika moneltakin tuntemattomalta.