Ihanin asia mitä tuntematon on tehnyt sinulle?

Pari päivää sitten lossivahti peruutti ja otti kyytiin :)

Vierailija kirjoitti:

Wanha datakääpä kirjoitti:

WoWissa olin juuri aloittanut kun aivan vieras tyyppi iski mulle Undercityssä kauhean kasan parannusjuomia ja muutaman palan kultaa kouraan. En ensin edes tajunnut miten iso lahja se oli matalan tason pelaajalle ja miten harvinainen tekona :D

Voi vittu... joku NETTIPELI.

Älä solvaa, itsekin kyseistä peliä pelaavana olen saanut tuollaisia pieniä asioita vastaan täysin tuntemattomilta, kun aloittelin ja olin arka, vasta pelaamaan alkanut. :< 

Pariin pelaajaan jopa tutustuinkin noiden takia, koska tietenkin kiitin yksityisviestillä pelissä ja tänäkin päivänä juttelen päivittäin näiden ihmisten kanssa. Pienestä eleestä on syntynyt ystävyys. :3

Kassini levahti kadulle kiireessä. Keräsin tavaroita itkua pidätellen - minulla oli ollut ihan hirveä päivä.

Siihen tuli lempeä, harmaapäinen pappa auttamaan. "Joskus vain on tuollaisia päiviä, ja sitten tulee toisenlaisia" hän sanoi lähtiessään, ja hymyili ihmeellisen lämpimästi.

Ihan kuin olisin kohdannut enkelin.

Kassini levahti kadulle kiireessä. Keräsin tavaroita itkua pidätellen - minulla oli ollut ihan hirveä päivä.

Siihen tuli lempeä, harmaapäinen pappa auttamaan. "Joskus vain on tuollaisia päiviä, ja sitten tulee toisenlaisia" hän sanoi lähtiessään, ja hymyili ihmeellisen lämpimästi.

Ihan kuin olisin kohdannut enkelin.

Tämä on jotain, mitä itse tein, mutta palstan anonymiteetin suojassa kerrottakoon:

Lähdin kaupungille illanviettoon bussilla ja kun astuin ulos bussista, tuli hieman kovia kokeneen näköinen mies kysymään, olisiko minulla heittää kolikkoa?

Katsoin miestä hetken, kaivoin illan budjettini (n. 100€) ja sanoin:

"Sä tarvitset näitä enemmän kun mä"

Mies rupesi itkemään ja halasi minua, toivotin hyvää illanjatkoa ja palasin bussilla takaisin kotiin.

mies

Sain joskus pikkutyttönä nätin pahvisen kukan eräältä naiselta. Selitti, että oli maasta sen löytänyt ja aatteli antaa ensimmäiselle vastaantulevalle tytölle. Pieni teko, mutta sillä oli iso vaikutus silloin minuun.

Vierailija kirjoitti:

New Yorkissa, jenkkilän roadtripin viimeisenä päivänä olin roudaamassa isoa ja ähkytäynnä olevaa matkalaukkuani rappusia pitkin alas metroon. Kuulin takaatani huudon "She's crazy!" ja lähestyvät askeleet portaissa. Joku nappasi matkalaukustani kiinni jolloin näin silmissäni filmin, että sinne meni kaikki route 66:n varrelta ostamani muistot ym. Tää tyyppi, miespuolinen, laski matkalaukkuni maahan portaiden alapäässä ja sanoi ystävällisesti "You're Welcome"

Olin kyllä hetken hoomoilasena mutta tajusin kiittää :)

Asuin Nycissä muutaman vuoden ja joka kerta kun päätin säästää takseissa rahaa ja lähdin metrolla lentokentälle niin joku kantoi laukkuni alas metroportaita ja toisessa päässä ylös. Ei ole kertaakaan itse tarvinnut kantaa jos ei ollut asemalla hissiä. Kyllä on mukavaa olla nätti nainen:)

Mitäpä jos kaikki alkaisimme levittää hyvää ympärillemme? Sen ei edes välttämättä tarvitse maksaa mitään. Mutta sillä saattaa olla iso vaikutus apua tarvitsevalle.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jotain, mitä itse tein, mutta palstan anonymiteetin suojassa kerrottakoon:

Lähdin kaupungille illanviettoon bussilla ja kun astuin ulos bussista, tuli hieman kovia kokeneen näköinen mies kysymään, olisiko minulla heittää kolikkoa?

Katsoin miestä hetken, kaivoin illan budjettini (n. 100€) ja sanoin:

"Sä tarvitset näitä enemmän kun mä"

Mies rupesi itkemään ja halasi minua, toivotin hyvää illanjatkoa ja palasin bussilla takaisin kotiin.

mies

Itse olisin kyllä vienyt vaikka syömään rahan antamisen sijaan. Todennäköisesti kustansit vain miehelle parinpäivän ryyppäämiset.

Ihanin apu tuntemattomalta sattui vuosia sitten päivää enne häitäni. Olimme kaason kanssa menossa autolla hakemaan lähikaupungeista kauppahalleista hääkaloja, kun auto nytkähti moottoritien varteen. Siinä kaason kanssa oltiin ihan paniikissa aikataulun kaatuessa ja raavitttin päätämme konepelti ylhäällä,eihän me mitään osattu siinä tehdä.

Pian kuitenkin eteemme pysähtyi avolavakuormuri, josta nousi pikkuinen nainen ja kaapinkokoinen nuori mies, äiti ja poika. Selitettiin tilanne, ja nämä vaan totesivat että eipä hätää, otetaan auto lavalle ja viedään teidät korjaamolle. Siitä vaan poika kiskaisi ooppelin vinssillä kuormurin lavalle, likat kyytiin ja ajettiin lähimpään huoltopaikkaan. Kiiteltiin tietenkin kauheasti ja kaksikko jatkoi omaa matkaansa. Onneksi tajusin pyytää yhteystiedot ja vein sitten ison herkkukorin kiitokseksi kun häistä oli selvitty. Korjaamollakin säälittiin morsioitaan kiipelissä ja nokkahihna vaihdettiin heti ja takaisin liikenteessä oltiin vajaa kaksi tuntia auton hajoamisesta.

Vieläkin muutama vuosikymmen myöhemmin muistelen heidän uskomatonta avuliaisuuttaan tuntemattomia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jotain, mitä itse tein, mutta palstan anonymiteetin suojassa kerrottakoon:

Lähdin kaupungille illanviettoon bussilla ja kun astuin ulos bussista, tuli hieman kovia kokeneen näköinen mies kysymään, olisiko minulla heittää kolikkoa?

Katsoin miestä hetken, kaivoin illan budjettini (n. 100€) ja sanoin:

"Sä tarvitset näitä enemmän kun mä"

Mies rupesi itkemään ja halasi minua, toivotin hyvää illanjatkoa ja palasin bussilla takaisin kotiin.

mies

Itse olisin kyllä vienyt vaikka syömään rahan antamisen sijaan. Todennäköisesti kustansit vain miehelle parinpäivän ryyppäämiset.

Luultavasti, en halunnut alkaa moralisoimaan ja holhoamaan häntä, vaan nimenomaan antaa rahan vastikkeettomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jotain, mitä itse tein, mutta palstan anonymiteetin suojassa kerrottakoon:

Lähdin kaupungille illanviettoon bussilla ja kun astuin ulos bussista, tuli hieman kovia kokeneen näköinen mies kysymään, olisiko minulla heittää kolikkoa?

Katsoin miestä hetken, kaivoin illan budjettini (n. 100€) ja sanoin:

"Sä tarvitset näitä enemmän kun mä"

Mies rupesi itkemään ja halasi minua, toivotin hyvää illanjatkoa ja palasin bussilla takaisin kotiin.

mies

Itse olisin kyllä vienyt vaikka syömään rahan antamisen sijaan. Todennäköisesti kustansit vain miehelle parinpäivän ryyppäämiset.

"Väärin sammutettu, totesi myöhään paikalle saapunut palomestari". Mikä estää sinua menemästä kaupungille ja viemästä kovaosaista syömään?

Toiset tekee ja toiset neuvoo miten se olisi pitänyt tehdä paremmin, mutteivät itse tee.

Mulle tulee mieleen yksi tapaus vuosien takaa. Olin ekaa tai tokaa vuotta opiskelemassa ja kävelemässä soluasunnolleni. Mulla oli tosi paha mieli päivän aikana sattuneiden tapahtumien takia. Joku harjoitusassistentti oli (varmaan omaa pahaa oloaan mutta silloin sitä ei tajunnut) haukkunut kaikki mun tekemiset ja antanut ymmärtää, että olen liian tyhmä opiskelemaan alalla. Muutenkin olo oli ulkopuolinen ja yksinäinen, elämä ahdisti ja tuntui sietämättömän raskaalta.

Mua vastaan käveli äiti, joka piti kädestä pientä lasta. Lapsi oli ehkä 2-vuotias. Kun kävelin heidän ohitseen, lapsi kääntyi seuraamaan mua katseellaan. Vilkaisin vähän olkapääni yli lasta kohti, että muako se tuijottaa. No tuijotti, ja kun mä katsoin lasta takaisin, se hymyili ja vilkutti mulle.

Sillä oli jotenkin hirveän suuri vaikutus juuri silloin, kun tuntui siltä, että kaikki ihmiset maailmassa vihaavat ja inhoavat mua.

Yhdessä elämänvaiheessa olin todella pulassa. Ero, laskut, sairas lapsi, oma sairaus.. kaikki levällään ja sekaisin, ei rahaa ruokaan kun lääkkeisiin meni niin paljon. Oli kaikki asiat yhtenä vyyhtinä ja kaikki kaatui yhtäaikaa niskaan.

Tultiin sitten yksi iltapäivä asioita hoitamasta niin ovella oli kassi, jossa oli porkkanoita, perunoita ja sipulia. Pahvilaatikossa siinä vieressä omenoita. Toisessa kassissa oli purkkilihaa ja purkkihernareita. Auttaja oli myös ajatellut perheen lemmikkiä, sillä oli jättänyt myös säkin kissanruokaakin. Itku pääsi. En tänä päivänäkään tiedä kuka ihana ihminen meitä auttoi, mutta liikutuksella ja lämmöllä ajattelen.

Viime talvena olin vielä edellisenä työpaikassani töissä, eräässä ruokakaupassa. Inhosin kyseistä työtä todella paljon monesta syystä, huolimatta siitä että olin siinä hyvä. Asiakaspalvelutyöstä kuitenkin oli kyse, joten piti tietenkin olla ystävällinen asiakkaille.

Olin sitten yks päivä iltavuorossa, ja kello läheni yhdeksää eli kauppa menisi pian kiinni. Olin kassalla, aivan rättiväsyneenä ja turhautuneena. No, sitten kassalleni tuli vanhempi pariskunta, molemmat noin 80-vuotiaita. Tervehdin heitä ja kun he alkoivat laittaa tavaraa hihnalle, mies sanoi "Voii vitsi, mun pitää hankkia silmälasit ku mä luulen että mä näin missin!" ja hymyili. Se oli päivän paras juttu, kyllä taas jaksoi :)

Olin kiusattu nuorempana ja itsetuntoni oli todella alhaalla. Olin kaupoilla äitini kanssa ja juuri hetki sitten itseäni peilistä katsoessa itketti kun näytin mielestäni niin rumalta. Mentiin isoon ruokakauppaan ja siellä eräs vanhempi rouva tuli pysäyttämään meidät, hänen oli kuulemma pakko tulla sanomaan kun näki mut jo kaukaa ja ajatteli että miten kaunis olen. Pieni teko mutta sillä oli todella iso arvo nuoren tytön musertuneelle itsetunnolle. Vielä monien vuosien jälkeen mietin tota hetkeä lämmöllä.

Menin junalla Helsingista Turkuun, kiertelin hieman Turun keskustassa ja jatkoin laivalla Turusta Tukholmaan. Kännykkä vain oli tipahtanut bussiin Turussa. Kun soitin bussiyhtiölle he tarjoutuivat ilmaiseksi viemään kännykän laivaterminaalin infoon, josta sen voi noutaa, jotta kännykän saa heti palatessa käyttöön.

Lapseni väsyi pienenä kesken kauppareissun. Ei pysynyt enää istualleen kärryn kyydissä, joten jouduin ottamaan syliin, johon nukahti. Hankalaahan se oli työntää ostoskärryjä, kerätä ostoksia ja kantaa nukkuvaa lasta. Kassalle päästyäni joku ihan tuntematon mies juoksi luokse ja sanoi, että voi nostaa ostokset hihnalle, että eihän se mitenkään onnistu nukkuva lapsi sylissä. Lupautui vielä pakkaamaankin ostokseni, mutta siitä selviydyin jo omin voimin, kun sain nukkuvan lapsen kärryn pohjalle jatkamaan unia. Liikutuin todella.

Muutama vuosi sitten koulumatkalla autostani puhkesi rengas. Mulla ei ollut hajuakaan miten pitää toimia, joten soitin isälleni. Hän neuvoi ottamaan vararenkaan ja työkalut takakontista ja vaihtamaan renkaan. No rupesin siinä sitten punnertamaan sitä rengasta takaluukusta. Joku mies kurvasi siihen, pysähtyi ja ystävällisesti vaihtoi renkaan. Kertoi vielä olevansa muutenkin myöhässä, joten voisi hyvin auttaa. Kyllä mieltä lämmitti kun hän tuli vaihtamaan renkaan, vaikka kiire olikin.

Tästä ketjusta tulee hyvälle mielelle!