Häät ja niihin osallistuminen -pakkopullaa vai kivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhla-ahdistuksen vie Diapam 5 mg tai Xanor 0,5 mg tai Tramadol 50 mg. Alkoholiin en näissä tapauksissa koske ollenkaan.

Mistä juhla-ahdistus koostuu? Ahtaan paikan kammo, ihmisviha, pelko esiintyä, aikatauluongelmat, rahan meno, pukuongelma?

Sosiaalisten tilanteiden pelko. Vaikka itse olen lääkäri, lääkemääräyksen hankin kollegalta.

Häät olisivat kivoja, jos ei olisi köyhä. Olin alkukesästä kauempana olevissa häissä, joiden jälkeen jouduin kituuttelemaan koko heinäkuun. Hääpareilla on nykyään tilinumero kutsussa. Täällä olleissa keskusteluissakin on kerrottu, ettei ole kohteliasta laittaa tuonne tilille alle 50 euroa?! Matkat ja majoittuminen maksavat. Kivoista juhlista olisi nauttinut enemmän, jos ei olisi rahatilanne hirvittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aina tykänny häistä. Kai se on se, että oon elämässäni joutunut olemaan niin monissa hautajaisissa, että on kivaa nähdä sukua välillä iloisenakin. Häissä ihmiset on enimmäkseen erittäin hyväntuulisia. Tykkään erityisesti häistä, joissa ei ole leikkejä tai pönötystä, ja joissa saa tanssia ja nauraa.

Minä taas tykkään enemmän hautajaisista. Niiden jälkeen ei ainakaan tarvitse arvuutella, että oliko tämä nyt tässä. Häistä ei koskaan tiedä, kestääkö liitto vai ei. Lisäksi hautajaiset on sellainen juhla, jonne tullaan vähän hankalammankin matkan päästä ja siellä näkee sellaisiakin sukulaisia, jotka eivät häihin olisi vaivautuneet. Ja on aina mukava kuulla tarinoita siitä kuolleesta ihmisestä, aina oppii jotain uutta. Ja jotenkin kuolema on muutenkin juhlavampi tapahtuma kuin naimisiinmeno. Siinä on ihmisen elämä tullut päätökseen, kun taas häissä se parin yhteinen tarina on vasta alkamassa.

Toki se siunaustilaisuus on rankka, kun kaikki läheiset itkevät arkulla eivätkä pysty lukemaan korttien tekstejä. Mutta siitä kun on päästy yli, niin tunnelma kevenee ja muistotilaisuudessa on eri fiilis. Hautajaiset on myös enempi sellainen yhteinen juttu, kun taas häät on vaan sen hääparin kahdenkeskinen juttu, jossa muut ovat statisteja ja yleisöä. Läheisen kuolema koetaan ja suretaan yhdessä.

Mitä on surettaminen. Minä ainakin suren, en sureta. Mutta itse asiaan. Minä en ole mennyt edes suhteellisen läheisten sukulaisten hautajaisiin. En osallistu mihinkään juhliin, en iloisiin enkä surujuhliin. En halua tavata sukuani missään merkeissä.

Vierailija kirjoitti:

Häät olisivat kivoja, jos ei olisi köyhä. Olin alkukesästä kauempana olevissa häissä, joiden jälkeen jouduin kituuttelemaan koko heinäkuun. Hääpareilla on nykyään tilinumero kutsussa. Täällä olleissa keskusteluissakin on kerrottu, ettei ole kohteliasta laittaa tuonne tilille alle 50 euroa?! Matkat ja majoittuminen maksavat. Kivoista juhlista olisi nauttinut enemmän, jos ei olisi rahatilanne hirvittänyt.

Minä olen laittanut ystäville rahaa/lahjan 20-30 euron arvosta ja tämä on ollut kaikkien mielestä sopiva summa, kun ollaan porukalla mietitty kimppalahjojen budjetteja.

Pakkopullaa. On ne kivojakin, mut enemmän rasittavia.

Kutsusta voi aina kieltäytyä. Mutta kun ei ikinä kutsuta mihinkään, ei voi kuin olla menemättä. Ihmeellistä siis valittaa siitä että kutsutaan johonkin, kun silloin kuitenkin on aina kaksi vaihtoehtoa mistä valita.

"Voi surkeuksien surkeus kun mulla on niin paljon ystäviä ja kavereita ja sukua, että koko ajan saa valita meneekö juhliin vai ei". Kyynel, miettikääpä hetki miten kivaa on kun ei koskaan ole kutsuttu yksiinkään juhliin, kun ei ole sukua ja ne harvat kaverit ei ole naimisissa, eikä pitäneet muitakaan juhlia?? Että onko kiva kun ei ole koskaan sitä valinnanvaraa?

Aika surullista, että häät on pelkkää pakkopullaa. Iso osa teistä, jotka noin ajattelette, on varmaan itse joskus viettänyt ne omat häänsä ja on kenties toivonut niiden olevan hauskat juhlat ja on panostanut niihin. Ja sitten ette voi antaa kavereillenne sitä samaa kohteliaisuutta, mitä olette kuitenkin olettaneet niiltä, kun olette ne kutsuneet ja he saapuneet sinne häihinne. 

Ystävyys on vastavuoroista ja siinä kohtaa jos läheisen ystävän tai sukulaisen häät alkaa tuntua pakkopullalta, niin kannattaa varmaan analysoida onko se ihmissuhde edes sellainen jollaista kannattaa ylläpitää. 

Vierailija kirjoitti:

Kuluihin on helppo suhtautua hyväntuulisesti silloin, kun niistä ei ole haittaa. Ehkä siinä vaiheessa, kun joudut rahapulan takia luopumaan isosta osasta kesälomasuunnitelmiasi, koska ne muutamat pakolliset juhlat veivät melkein koko lomabudjetin, ei enää kauheasti jaksaisi ilahduttaa muiden onnen ihastelu. Tai sitten mä olen vain katkera narttu.

Ihan miten vaan, mutta olisi ollut kiva päästä edes Tukholman risteilylle. Tai vuokrata mökki muutamaksi päiväksi jostain korvesta. Ei vaan onnistu, kun yhdet häät imevät vieraan rahavaroja useamman satasen ja kun lähes vastaavia juhlia osuu samalle kesälle muitakin.

Miksi ihmeessä edes osallistut häihin jos koet Tallinnan risteilyn tärkeämmäksi?

Joskus aikoinaan häät olivat ihan kivoja (uutta ja jännää, kun kaveripiiri rupesi menemään naimisiin), mutta jossain vaiheessa ne alkoivat puuduttamaan (nyt mennään jo toista kierrosta). Etenkin jos häät vedetään samalla kaavalla kuin kymmenet muutkin, juhlapaikkojen, tarjoilun ja ohjelman ollessa hyvinkin samanlaisia. Monesti häissä on liikaa ihmisiä (ahdasta, hälinää, tuntemattomia joiden kanssa pitäisi tehdä tikusta asiaa) ja tarjoilusta on jouduttu tinkimään ihmismäärästä johtuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhla-ahdistuksen vie Diapam 5 mg tai Xanor 0,5 mg tai Tramadol 50 mg. Alkoholiin en näissä tapauksissa koske ollenkaan.

Mistä juhla-ahdistus koostuu? Ahtaan paikan kammo, ihmisviha, pelko esiintyä, aikatauluongelmat, rahan meno, pukuongelma?

Mä en käy nykyään ollenkaan enää juhlissa. Ahdistaa:

-joku ottaa minusta kuvan ilman lupaa (saan paniikinoireita)

-joudunko istumaan jonnekin keskelle (pakko istua takana reunassa, muuten paniikkikohtaus iskee)

-miten ilmaisen sen että en osallistu kirkonmenoihin vakaumukseni takia, olen ujo/nolo asiasta

-melu ja kirkkaat valot (laukaisee paniikkikohtauksen bonuksena migreenikohtaus)

-joudunko juomaan esim. Kuoharia (migreeni)

-hajuvesistä saan astmakohtauksen, samoin jos viereeni istuu ihminen jolla on kissoja (piipaa tai epi-pen)

-utelu, tenttaaminen; "koskas Tiina sun häitä juhlitaan!" (Ahdistaa)

-koskettelu, sukulaistäti hyökkää halaamaan joka laukaisee pakko-oireet, pakko päästä suihkuun bakteerifobian takia

-olen allerginen melkein kaikelle, uskallanko syödä mitään (piipaa, epi-pen)

-olen työtön, ahdistaa laittaa tiukasta budjetista turhaan rahaa (turhaa: kaikki materia)

-väkinäinen keskustelu, pahimmillaan urheilusta (ai kuka se Teemu Selänne on, mietin hiljaa nolona mielessäni)

-jos joku keksii että "pääsen" johonkin "kivaan" leikkiin mukaan --> esiintymispelko --> paniikkikohtaus

Jne.....

-mt-ongelmainen, ahdistunut, pakko-oireinen työtön

Oltiin mieheni kaverin häissä alkukesästä. Ihan kivat juhlat, ei siinä mitään, mutta tosi kalliiksi ne tulivat. Onneksi ei ollut muita isoja juhlia tänä kesänä, koska kyllä nämä yhdetkin jo kirpaisivat.

Kuluja koitui miehen polttariosallistuminen 100€. En laske mukaan mieheni omia kuluja, tää satku meni pääasiassa sulhasen hyväksi. Minä tarvitsin hameen, joka löytyi 30€ sopuhintaan. Matkat toiselle puolelle Suomea kustansivat satasen luokkaa ja majoitus paikan päällä kahdelta hengeltä 130€. Lisäksi häälahjatilille 100€. Paikan päällä lisäksi omia ruoka-ja juomakuluja jokunen kymppi. Reilu 500€ meni, enkä minä oikein keksi mistä tuossa olisi voinut säästääkään.

Meidän kesälomabudjettia tämä ei pilannut, mutta onhan tuo todella suuri rahasumma. En minä yhtään ihmettele jos tuollainen oikeasti koettelee taloutta ja vetää mielen matalaksi. Kyllä minustakin aika hauskat bileet saa olla, että kokee saavansa vastinetta koko rahan edestä, ja jollei erityisesti häistä edes tykkää, ei minusta voi ketään siitä syyllistää, jos pitää niitä kalliina pakkopullana.

Vela - 72 kirjoitti:

Oltiin mieheni kaverin häissä alkukesästä. Ihan kivat juhlat, ei siinä mitään, mutta tosi kalliiksi ne tulivat. Onneksi ei ollut muita isoja juhlia tänä kesänä, koska kyllä nämä yhdetkin jo kirpaisivat.

Kuluja koitui miehen polttariosallistuminen 100€. En laske mukaan mieheni omia kuluja, tää satku meni pääasiassa sulhasen hyväksi. Minä tarvitsin hameen, joka löytyi 30€ sopuhintaan. Matkat toiselle puolelle Suomea kustansivat satasen luokkaa ja majoitus paikan päällä kahdelta hengeltä 130€. Lisäksi häälahjatilille 100€. Paikan päällä lisäksi omia ruoka-ja juomakuluja jokunen kymppi. Reilu 500€ meni, enkä minä oikein keksi mistä tuossa olisi voinut säästääkään.

Meidän kesälomabudjettia tämä ei pilannut, mutta onhan tuo todella suuri rahasumma. En minä yhtään ihmettele jos tuollainen oikeasti koettelee taloutta ja vetää mielen matalaksi. Kyllä minustakin aika hauskat bileet saa olla, että kokee saavansa vastinetta koko rahan edestä, ja jollei erityisesti häistä edes tykkää, ei minusta voi ketään siitä syyllistää, jos pitää niitä kalliina pakkopullana.

100e kavereille lahjaksi? Eikö muka vähempi olisi riittänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä näitä valittajia, jotka ensiksi valittaa häistä juhlana tai siitä "työmäärästä" (lapsenvahdin, juhlapuvun hankinta jne) ja sitten samaan hengenvetoon todetaan, että läheisen ystävän tai sukulaisen häät eivät aiheutakaan tätä samaa ärsytystä. Mistä te etukäteen tiedätte, että ne läheisen häät ovat paremmat juhlana kuin esim. miehen serkun häät? Voihan sen parhaan kaverinkin tai oman siskon häät olla paskat ohjelmaltaan, tarjoilulta tai paikkansa puolesta!

Ja ihmettelen myös millä periaatteella ihmiset kutsuvat jengiä häihinsä, jos niin monet saavat kutsuja muiltakin kuin vain läheisiltään. Parasta silloin on kutsutun ainakin ilmoittaa kohteliaasti, ettei ole osallistumassa, koska tuskin sitä hääparia kiinnostaa maksaa täysin vastahankaan olevien kestitsemisestä.

No en ole väittänytkään että ovat välttämättä "paremmat juhlana". Mua vaan ei kiinnosta esim. miehen työkaverin häät edes silloin vaikka ne olis maailman upeimmat. Koska ylipäätään mua ei kiinnosta häät. 

Se taas kiinnostaa jo jollain tasolla jos esim. oma sisko menee naimisiin, vaikka itse juhla oliskin ö-mapista. Koska siskon kanssa olen tekemisissä viikottain, miehen työkaverin kanssa en. Eli kiinnostus juhlaan riippuu ja roikkuu ihan siitä kiinnostuksesta itse juhlan päähenkilöön. Ei ruuista, paikasta taikka ohjelmasta.

Minusta on myös kumma miksi jotkut kutsuu hääjuhliinsa koko pitäjän.

Esim. miehen työtoverin häistä sopii ja on suotavaakin kieltäytyä, jos ei tunne hääparia ollenkaan. Avecina kutsusi luultavasti tuollaisiin juhliin olet saanut ja kutsun takana on vain kohteliaisuuskäytäntö.

Musta hyvät bileet on hyvät bileet ja osallistun mielummin hauskoihin juhliin kuin huonoihin. En välttämättä osallistuisi hartaan uskovaisen serkkuni alkottomiin juhliin mutta vanhan opiskelukaverin, jonka kanssa olen edelleen mutta harvoin tekemisissä, juhliin osallistuisin, sillä olen enemmän hänen kanssaan samalla aaltopituudella. Serkku voi kutsua enemmän itsensä kanssa saman henkisiä ihmisiä, kun en ole listalla.

Mä tykkään häistä ja osallistun niihin mielelläni, osittain varmaan siksi, että omassa suvussa/kaveripiirissä ei ole ollut kuin ihan muutamat häät. Ymmärrän kyllä, että häistä tulee pakkopullaa siinä vaiheessa, kun kesän aikana on seitsemät häät (kuten ystävälläni!). Siinä tulee varmasti olo, että jotain muutakin olisi kiva tehdä. 

Tykkään juhlista yleisesti ottaen, nautin siitä että saa pukeutua hyvin, on kiva nähdä miten muut pukeutuu, miten tila on koristeltu jne. Häät on tietysti vielä spesiaalimpi tapahtuma, kun juhlistetaan rakkautta. Olen aika höveli rahankäyttäjä ja mielelläni yleensä panostan häihin, vaikka joskus se on merkinnytkin sitä, että loppukuu on pitänyt pihistellä. Jos pitäisi matkustaa muualle häihin, ottaisin sen elämyksenä ja lomamatkana, normielämäni on ilmeisesti niin tylsää että ei haittaisi yhtään :)

Ainoat tilanteet missä voisin nähdä häihin osallistumisen pakkopullana, on sellainen, että kutsu tulisi ihan puun takaa puolitutulta henkilöltä ja osallistuminen vaatisi paljon aikaa, vaivaa ja rahaa (läheisen ystävän/sukulaisen eteen olisin tuohon valmis, mutta en välttämättä muiden). Tällaista tilannetta ei kuitenkaan ole tullut, mutta jos tulisi niin varmasti kieltäytyisin. Vähän vastaavanlaiseen tilanteeseen jouduin kerran töissä, kun työ"kaveri", joka oli ollut meillä vasta muutaman päivän ja jonka kanssa olin vain kerran vaihtanut pari sanaa, yllättäen kutsui minut ja toisen kollegan syntymäpäiväillalliselle hienoon ravintolaan 20 sukulaisensa ja ystävänsä kanssa (illallinen olisi ollut omakustanteinen ja juomien kanssa hintaa olisi varmasti tullut 100-150€). Tämä tuntui pakkopullalta joten kieltäydyin kutsusta, varsinkin kun rahatilanteeni oli aika heikko juuri tuolloin.

Vierailija kirjoitti:

Vela - 72 kirjoitti:

Oltiin mieheni kaverin häissä alkukesästä. Ihan kivat juhlat, ei siinä mitään, mutta tosi kalliiksi ne tulivat. Onneksi ei ollut muita isoja juhlia tänä kesänä, koska kyllä nämä yhdetkin jo kirpaisivat.

Kuluja koitui miehen polttariosallistuminen 100€. En laske mukaan mieheni omia kuluja, tää satku meni pääasiassa sulhasen hyväksi. Minä tarvitsin hameen, joka löytyi 30€ sopuhintaan. Matkat toiselle puolelle Suomea kustansivat satasen luokkaa ja majoitus paikan päällä kahdelta hengeltä 130€. Lisäksi häälahjatilille 100€. Paikan päällä lisäksi omia ruoka-ja juomakuluja jokunen kymppi. Reilu 500€ meni, enkä minä oikein keksi mistä tuossa olisi voinut säästääkään.

Meidän kesälomabudjettia tämä ei pilannut, mutta onhan tuo todella suuri rahasumma. En minä yhtään ihmettele jos tuollainen oikeasti koettelee taloutta ja vetää mielen matalaksi. Kyllä minustakin aika hauskat bileet saa olla, että kokee saavansa vastinetta koko rahan edestä, ja jollei erityisesti häistä edes tykkää, ei minusta voi ketään siitä syyllistää, jos pitää niitä kalliina pakkopullana.

100e kavereille lahjaksi? Eikö muka vähempi olisi riittänyt?

Sen mitä asiaa käsitteleviä ketjuja netistä olen lukenut, tuokin summa, siis 50€/aikuinen vieras, on ilmeisesti aika vähän. Suurin osa tuntuu olevan sitä mieltä, että tuo summa on lähinnä minimi, jota vähempää ei kehtaisi antaa. Mainittakoon, että rippilahjaksi tai ylioppilaslahjaksi moni on pitänyt viittäkymppiä sopivana summana silloin, kun juhlakalu ei ole läheinen sukulainen.

Meidän budjettia 50€/aikuinen osallistuja ei oleellisesti häirinnyt, joten en näe syytä, miksi emme olisi sellaista summaa laittaneet. Voi hyvin olla, että sekään ei ole kattanut sitä summaa, mitä meidän ruokailumme hääparille tuli maksamaan, en tiedä. Itse en ole sitä mieltä, että häälahjan tulisi vastata pitopalvelun hintaa ruokailijaa kohden, mutta hyvin moni tälläkin palstalla tuntuu niin ajattelevan. Tämä on ensimmäinen lukemani hääaiheinen ketju, jossa tuota pidetään suurena summana häälahjaksi. Ehkä olisi hyvä, että tästä aiheesta heräisi enemmänkin monipuolisempaa keskustelua? Valtaosin keskusteluissa yleinen mielipide tuntuisi puoltavan nykyään suht tyyriitä lahjoja.

Miksi ihmeessä menette juhliin, joissa ette halua mennä?

Aivan sekopäistä touhua.

Siis, joissa ette halua olla.

Näitä vauvapalstan hää-aiheisia ketjuja lukiessa mulla herää yhä uudelleen aina sama kysymys, miksi edes järjestää häitä? Ne maksaa ja kukaan ei oikein tunnu saavan haluamaansa. Vieraat eivät viihdy, on tylsää, on wt-meininkiä, joutuu uhraa aikaansa, joutuu laittaa rahaa juhlakolttuihin, lahjaan, lapsenvahtiin, taksiin, joutuu juttelee ventovieraiden kanssa, joutuu ole alkotta/katselee kännikaloja, joutuu pahimmassa tapauksessa auttamaan valmisteluissa...