Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Häät ja niihin osallistuminen -pakkopullaa vai kivaa?
24.07.2016 |
Kun olen lukenut ihmisten mietteitä täältä, niin olen törmännyt usein ajatukseen, että toisten häät eivät ole kiva juhla vaan pakkopullaa, tylsät, rahareikä etc. Miksi häihin ei ole kiva lähteä? Itse olen aina tykännyt osallistua häihin. Morsianta ja koristeluja on mukava ihastella ja juhlia toisten onnea. Kavereiden häissä näkee kavereita ja sukulaishäissä näkee niitäkin sukulaisia, joita ei juurikaan muuten tule tavattu esim. pitkän välimatkan vuoksi. Itsestäni on myös mukava laittautua. Lahjana annan yleensä rahaa. Se on helppoa ja mukavampaa mielestäni hääparin kannalta kuin kartuttaa ei-toivottujen tavaroiden varastoa. Olenko siis lähes ainoa, josta häät yleensä ovat hauskat juhlat, joihin lähetään iloisella mielellä, vaikka matkaa ja kulujakin tulisi?
Kommentit (58)
Osallistun kaikkiin juhliin mielelläni ja minua ei haittaa, vaikka olisivat kauempanakin, sillä matkan voi ottaa myös kotimaan lomailun ja matkailun kannalta. Olennaista on tietää juhlista sen verran ajoissa, että töistä saa vapaata kivutta. Itselläni on myös töissä paljon edustustilaisuuksia ja tämän takia juhlavaatetta löytyy kaikkiin tilaisuuksiin aina coktailtilaisuuksista iltapukujuhliin.
Ymmärrän toki myös heitä, ketkä eivät juhlista perusta. Vaikka itse työskentelekin asiantuntijatöissä ja minulla on korkeakoulututkinto, on suurin osa suvustani matalasti koulutettuja ja he ovat juuri niitä, joille juhliin osallistuminen on pakollinen paha ja ainoa juhlavaate on vuosikymmeniä vanha rippipuku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuluihin on helppo suhtautua hyväntuulisesti silloin, kun niistä ei ole haittaa. Ehkä siinä vaiheessa, kun joudut rahapulan takia luopumaan isosta osasta kesälomasuunnitelmiasi, koska ne muutamat pakolliset juhlat veivät melkein koko lomabudjetin, ei enää kauheasti jaksaisi ilahduttaa muiden onnen ihastelu. Tai sitten mä olen vain katkera narttu.
Ihan miten vaan, mutta olisi ollut kiva päästä edes Tukholman risteilylle. Tai vuokrata mökki muutamaksi päiväksi jostain korvesta. Ei vaan onnistu, kun yhdet häät imevät vieraan rahavaroja useamman satasen ja kun lähes vastaavia juhlia osuu samalle kesälle muitakin.
Miksi menet väkisillä sinne häihin, etkä risteilylle tai mökille? Ei häihin ole mikään pakko osallistua, vaikka kutsun saisikin.
En kehtaa oikeasti kieltäytyä kutsusta, kun se paras lapsuudenystävä menee naimisiin. Sukulaiseni kuolemaan ja siitä koituviin kuluihin en myöskään voinut vaikuttaa. Serkun ylioppilasjuhlat olivat jo alkukesästä, enkä silloin vielä tiennyt hautajaisista. Yksistä nyt elokuulla olevista häistä jo kieltäydyin ja olen nyt saanut paljon kiukuttelua osakseni mm Facebookissa tästä itsekkyydestäni. Huomaan, että ainakaan rahapula ei kuulemma ole hyväksyttävä syy kieltäytyä kutsusta. Hääpari odottaa lahjaa joka tapauksessa, myös niiltä jotka eivät pääse häihin.
Mutta virheistä oppii. En aio ensi kesänä osallistua mihinkään juhliin. En periaatteessa ole mikään juhlavastainen, mutta ihmisiltä näyttää kadonneen rahan arvon taju aivan täysin viimeisenä vuosikymmenenä. Siinä vaiheessa kun yksiin häihin menee vieraalta rahaa monta sataa euroa, mennään jo sellaisissa sfääreissä, että ei enää välttämättä työssä käyvilläkään budjetti kauaa kestä.
Miten parhaan ystävän häihin osallistuminen voi olla pakkopullaa? Ystäväsi varmasti ymmärtää, ettei sinulla ole yllättävien hautajaismenojen jälkeen varaa ostaa kallista häälahjaa. Hänelle luulisi riittävän, että tulet paikalle. Asuksi luulisi käyvän saman, mikä sinulla oli niissä yo-juhlissa ja majoitus- ja matkakulutkin ovat järjestelykysymys, jos pääsisit kimppakyydillä, tai voisit majoittua jonkun - vaikka itse hääparin - luona hääpaikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Pakkopullaa niille jotka tietävät joutuvansa töihin siellä häissä. Minulle pakkopullaa ja rahareikä silloin kun ei ole sopivaa mekkoa ja hääparin lahjatoiveet ihan övereitä.
Siis onko sinut kutsuttu paikalle vieraana vai työntekijänä? Mitä töitä olet joutunut tekemään, jos olet ollut vieraana? Kyllä silloin vika on kai juhlakaluissa, eikä itse häissä juhlina? Överit lahjatoiveet ovat myös huonoa käytöstä juhlakaluilta. Itse en osallistuisi, jos tiedossa olisi "työkeikka" tai kutsu vain lahjojen toivossa. Ymmärrän, että jotkut häät voivat olla hääparin takia ikävät mutta pohjimmiltaan näen juhlat kivana tilanteena.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En yleensäkkään viihdy missään juhlissa. Yleensä päädynkin vapaaehtoisesti lapsenvahdiksi, koska sillä tavalla ei tarvitse edes yrittää leikkiä juhlivansa. En sitten tiedä mitä tekisin, jos joskus joutuisin lapsettomiin häihin.
Miksi vaivaudut lähtemään, jos tilanne on niin vastenmielinen ("ei tarvitse edes yrittää leikkiä juhlivansa")?
Pakkopullaa. Stressiä asusta, lahjasta, aikatauluista, lasten rytmistä/ hoitajasta, vieraista ihmisistä, pönötyksestä, pakkoleikeistä, vaivaannuttavista puheista.. Niihin kimpun heittoihin ei onneks enää tartte osallistua itse kun mentiin naimisiin (ILMAN JUHLIA!).
Meillä ainakin tuppaa aika, rahat ja lapsenvahdit olemaan nyt niin kortilla että sata kertaa mieluummin tehdään jotain kahdestaan kuin käytetään ne toisten kissanristiäisiin.
Todella läheiset ihmiset ja heidän merkkijuhlansa on sitten asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä yhtään kiinnosta kenenkään häät. Vielä jos pitäisi selvinpäin semmosta pönötystä katsella niin ei kiitos. Onneksi ei nyt kutsua viimeksi tullutkaan.
Sulla taitaa olla sekä ikävä suku että kaveripiiri, jos juhlat ovat vain pönötystä! Hanki edes uusia kavereita, jos vanhat pönöttää ja selvinpäin niitä ei kestä katsella.
Mä en ymmärrä näitä valittajia, jotka ensiksi valittaa häistä juhlana tai siitä "työmäärästä" (lapsenvahdin, juhlapuvun hankinta jne) ja sitten samaan hengenvetoon todetaan, että läheisen ystävän tai sukulaisen häät eivät aiheutakaan tätä samaa ärsytystä. Mistä te etukäteen tiedätte, että ne läheisen häät ovat paremmat juhlana kuin esim. miehen serkun häät? Voihan sen parhaan kaverinkin tai oman siskon häät olla paskat ohjelmaltaan, tarjoilulta tai paikkansa puolesta!
Ja ihmettelen myös millä periaatteella ihmiset kutsuvat jengiä häihinsä, jos niin monet saavat kutsuja muiltakin kuin vain läheisiltään. Parasta silloin on kutsutun ainakin ilmoittaa kohteliaasti, ettei ole osallistumassa, koska tuskin sitä hääparia kiinnostaa maksaa täysin vastahankaan olevien kestitsemisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä ne on pakkopullaa ja niihin mennään pitkin hampain, jos kyse on jostain vähän etäisemmän sukulaisen häistä. Häissä viihtymiseen auttaa, jos odottelua ei ole liian paljon, jos ruoka on hyvää ja jos pidetyt puheet on sekä hauskoja että liikuttavia. Hääleikit kannattaa pitää ihan minimissä ja jos jotain morsiamen- tai sulhasenryöstöä harrastetaan, niin siinä pitää olla joku hauska juttu mukana eikä mitään ankeaa rahankerjuuta.
Vain joku parantumaton häähullu jaksaa innostua morsiamen puvuista ja koristeluista.
Ihan mukavaa häissä on käydä. Näkee usein sukulaisia tai tuttavia ja saa nauttia tarjoiluista. Juhlavaatteet minulla on valmiina, ja lahjaksi ostan aina jotain halpaa, joten en näe häitä minkäänlaisena rahareikänäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina tykänny häistä. Kai se on se, että oon elämässäni joutunut olemaan niin monissa hautajaisissa, että on kivaa nähdä sukua välillä iloisenakin. Häissä ihmiset on enimmäkseen erittäin hyväntuulisia. Tykkään erityisesti häistä, joissa ei ole leikkejä tai pönötystä, ja joissa saa tanssia ja nauraa.
Minä taas tykkään enemmän hautajaisista. Niiden jälkeen ei ainakaan tarvitse arvuutella, että oliko tämä nyt tässä. Häistä ei koskaan tiedä, kestääkö liitto vai ei. Lisäksi hautajaiset on sellainen juhla, jonne tullaan vähän hankalammankin matkan päästä ja siellä näkee sellaisiakin sukulaisia, jotka eivät häihin olisi vaivautuneet. Ja on aina mukava kuulla tarinoita siitä kuolleesta ihmisestä, aina oppii jotain uutta. Ja jotenkin kuolema on muutenkin juhlavampi tapahtuma kuin naimisiinmeno. Siinä on ihmisen elämä tullut päätökseen, kun taas häissä se parin yhteinen tarina on vasta alkamassa.
Toki se siunaustilaisuus on rankka, kun kaikki läheiset itkevät arkulla eivätkä pysty lukemaan korttien tekstejä. Mutta siitä kun on päästy yli, niin tunnelma kevenee ja muistotilaisuudessa on eri fiilis. Hautajaiset on myös enempi sellainen yhteinen juttu, kun taas häät on vaan sen hääparin kahdenkeskinen juttu, jossa muut ovat statisteja ja yleisöä. Läheisen kuolema koetaan ja suretaan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Osallistun kaikkiin juhliin mielelläni ja minua ei haittaa, vaikka olisivat kauempanakin, sillä matkan voi ottaa myös kotimaan lomailun ja matkailun kannalta. Olennaista on tietää juhlista sen verran ajoissa, että töistä saa vapaata kivutta.
Minun äidinpuoleisessa suvussani on joku ihmeellinen vitsaus, että vainaja pitää saada kuoppaan salamavauhtia. Hautajaiset tulee niin äkkiä, ettet ehdi kissaa sanoa ja halpoja lentolippuja metsästää. En tiedä mikä tuossa on takana. Isoäitikin kun kuoli, niin salamavauhtia piti hautajaiset saada ja vappuaattona ne sitten oli. Pappi yritti kieltäytyä, mutta nämä uhkasivat, että hautaavat itse jos ei pappi suostu. En pysty ymmärtämään.
Isän puolen sukulaisia kun kuolee, niin hautajaisiin on kuukauden verran aikaa valmistautua. Ja homma hoituu niinkin. Ihmiset ehtivät rauhassa katsoa vaatteet kuntoon ja järjestää tulemisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan mukavaa häissä on käydä. Näkee usein sukulaisia tai tuttavia ja saa nauttia tarjoiluista. Juhlavaatteet minulla on valmiina, ja lahjaksi ostan aina jotain halpaa, joten en näe häitä minkäänlaisena rahareikänäkään.
Miten ostat jotain halpaa, kun näillä nykypareilla tuppaa olemaan tapana laittaa tilinumero jo kutsuun ja toivovat muistamiset suoraan sinne tilille? Nykyiset parit ovat jo vuosia asuneet yhdessä, joillakin on jo lapsiakin hankittuna. Ei ole ollenkaan sellainen perinteinen tilanne, missä muutettaisiin yhteiseen kotiin häiden jälkeen ja tarvittaisiin jos jonkinmoista kapistusta sinne. Niillä on jo kaikki mitä kodissa tarvitaan, ovat vain rahaa vailla, että pääsevät häämatkalle.
Juhla-ahdistuksen vie Diapam 5 mg tai Xanor 0,5 mg tai Tramadol 50 mg. Alkoholiin en näissä tapauksissa koske ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina tykänny häistä. Kai se on se, että oon elämässäni joutunut olemaan niin monissa hautajaisissa, että on kivaa nähdä sukua välillä iloisenakin. Häissä ihmiset on enimmäkseen erittäin hyväntuulisia. Tykkään erityisesti häistä, joissa ei ole leikkejä tai pönötystä, ja joissa saa tanssia ja nauraa.
Minä taas tykkään enemmän hautajaisista. Niiden jälkeen ei ainakaan tarvitse arvuutella, että oliko tämä nyt tässä. Häistä ei koskaan tiedä, kestääkö liitto vai ei. Lisäksi hautajaiset on sellainen juhla, jonne tullaan vähän hankalammankin matkan päästä ja siellä näkee sellaisiakin sukulaisia, jotka eivät häihin olisi vaivautuneet. Ja on aina mukava kuulla tarinoita siitä kuolleesta ihmisestä, aina oppii jotain uutta. Ja jotenkin kuolema on muutenkin juhlavampi tapahtuma kuin naimisiinmeno. Siinä on ihmisen elämä tullut päätökseen, kun taas häissä se parin yhteinen tarina on vasta alkamassa.
Toki se siunaustilaisuus on rankka, kun kaikki läheiset itkevät arkulla eivätkä pysty lukemaan korttien tekstejä. Mutta siitä kun on päästy yli, niin tunnelma kevenee ja muistotilaisuudessa on eri fiilis. Hautajaiset on myös enempi sellainen yhteinen juttu, kun taas häät on vaan sen hääparin kahdenkeskinen juttu, jossa muut ovat statisteja ja yleisöä. Läheisen kuolema koetaan ja suretaan yhdessä.
Miksi pitää arvuutella kestääkö liitto ja miten se enää suhun vaikuttaa? Sä et varmaan ole osana sitä avioeroprosessia?
Kuoleman jälkeenhän sitä arvuuteltavaa vasta riittääkin! Kuka perii ja mitä? Kuka kieltää mahdollisen testmentin? Ketkä pesänosakkaista tai perijöistä riitaantuvat keskenään, koska kokevat tulleensa väärin kohdelluiksi? Saadaanko pesä jaettua sovinnolla vai alkaako asiasta vuosikymmeniä kestävä sota esim. sisarusten välillä? Löytyykö yllätyslapsia? Mitä tehdään mummon kaapista löytyneelle sadomaso-rekvisiitalle?
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä näitä valittajia, jotka ensiksi valittaa häistä juhlana tai siitä "työmäärästä" (lapsenvahdin, juhlapuvun hankinta jne) ja sitten samaan hengenvetoon todetaan, että läheisen ystävän tai sukulaisen häät eivät aiheutakaan tätä samaa ärsytystä. Mistä te etukäteen tiedätte, että ne läheisen häät ovat paremmat juhlana kuin esim. miehen serkun häät? Voihan sen parhaan kaverinkin tai oman siskon häät olla paskat ohjelmaltaan, tarjoilulta tai paikkansa puolesta!
Ja ihmettelen myös millä periaatteella ihmiset kutsuvat jengiä häihinsä, jos niin monet saavat kutsuja muiltakin kuin vain läheisiltään. Parasta silloin on kutsutun ainakin ilmoittaa kohteliaasti, ettei ole osallistumassa, koska tuskin sitä hääparia kiinnostaa maksaa täysin vastahankaan olevien kestitsemisestä.
No en ole väittänytkään että ovat välttämättä "paremmat juhlana". Mua vaan ei kiinnosta esim. miehen työkaverin häät edes silloin vaikka ne olis maailman upeimmat. Koska ylipäätään mua ei kiinnosta häät.
Se taas kiinnostaa jo jollain tasolla jos esim. oma sisko menee naimisiin, vaikka itse juhla oliskin ö-mapista. Koska siskon kanssa olen tekemisissä viikottain, miehen työkaverin kanssa en. Eli kiinnostus juhlaan riippuu ja roikkuu ihan siitä kiinnostuksesta itse juhlan päähenkilöön. Ei ruuista, paikasta taikka ohjelmasta.
Minusta on myös kumma miksi jotkut kutsuu hääjuhliinsa koko pitäjän.
En tykkää. Mulla on vain n parikymmentä niin rakasta ja läheistä (aikuista) ihmistä, joiden rakkaus ja onni koskettaa mua niin paljon, että jaksan nähdä vaivaa ja laittaa rahaa palamaan sekä olla aidosti sydämelläni mukana tilaisuudessa. Aivan liian usein olen ollut se täytevieras siellä "serkkupöydässä", eikä 150 hengen juhlissa oikeasti voi olla sellainen intiimi ja rento tunnelma, mikä mulle tarkoittaa kivoja juhlia.
Silloin kun mulle aidosti rakkaat ihmiset on menneet naimisiin ja juhlat on olleet pienet, rennot, intiimit ja kivat, niin olen nauttinut aivan täysillä. Mutta eihän tällaista usein satu. Jos saan hassata rahaa parisataa euroa ja aikaa vuorokauden tai kaksi, keksin tällä rahalla ja ajalla takuulla miellyttävämpää tekemistä, kuin häissä pönöttämisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mukavaa häissä on käydä. Näkee usein sukulaisia tai tuttavia ja saa nauttia tarjoiluista. Juhlavaatteet minulla on valmiina, ja lahjaksi ostan aina jotain halpaa, joten en näe häitä minkäänlaisena rahareikänäkään.
Miten ostat jotain halpaa, kun näillä nykypareilla tuppaa olemaan tapana laittaa tilinumero jo kutsuun ja toivovat muistamiset suoraan sinne tilille? Nykyiset parit ovat jo vuosia asuneet yhdessä, joillakin on jo lapsiakin hankittuna. Ei ole ollenkaan sellainen perinteinen tilanne, missä muutettaisiin yhteiseen kotiin häiden jälkeen ja tarvittaisiin jos jonkinmoista kapistusta sinne. Niillä on jo kaikki mitä kodissa tarvitaan, ovat vain rahaa vailla, että pääsevät häämatkalle.
Joskus olen laittanut tuollaiselle tilille 20 euroa, mutta joskus myös vaan ostanut jotain. Olen vienyt kerran esim. kaksi paria itsetekemiäni villasukkia morsiamelle ja sulhaselle. Eihän noissa tileissä ole mitään rahasummaa määritelty koskaan, että paljonko sinne pitää laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Juhla-ahdistuksen vie Diapam 5 mg tai Xanor 0,5 mg tai Tramadol 50 mg. Alkoholiin en näissä tapauksissa koske ollenkaan.
Mistä juhla-ahdistus koostuu? Ahtaan paikan kammo, ihmisviha, pelko esiintyä, aikatauluongelmat, rahan meno, pukuongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mukavaa häissä on käydä. Näkee usein sukulaisia tai tuttavia ja saa nauttia tarjoiluista. Juhlavaatteet minulla on valmiina, ja lahjaksi ostan aina jotain halpaa, joten en näe häitä minkäänlaisena rahareikänäkään.
Miten ostat jotain halpaa, kun näillä nykypareilla tuppaa olemaan tapana laittaa tilinumero jo kutsuun ja toivovat muistamiset suoraan sinne tilille? Nykyiset parit ovat jo vuosia asuneet yhdessä, joillakin on jo lapsiakin hankittuna. Ei ole ollenkaan sellainen perinteinen tilanne, missä muutettaisiin yhteiseen kotiin häiden jälkeen ja tarvittaisiin jos jonkinmoista kapistusta sinne. Niillä on jo kaikki mitä kodissa tarvitaan, ovat vain rahaa vailla, että pääsevät häämatkalle.
Joskus olen laittanut tuollaiselle tilille 20 euroa, mutta joskus myös vaan ostanut jotain. Olen vienyt kerran esim. kaksi paria itsetekemiäni villasukkia morsiamelle ja sulhaselle. Eihän noissa tileissä ole mitään rahasummaa määritelty koskaan, että paljonko sinne pitää laittaa.
Itsetehty hyötylahja on ihana ajatus! Tuskin kenelläkään kaapit pullistelee villasukkia ja talvipakkasilla voi muistella häitänsä, kun vetää sukkaset jalkaansa.
Alue: Aihe vapaa
En kehtaa oikeasti kieltäytyä kutsusta, kun se paras lapsuudenystävä menee naimisiin. Sukulaiseni kuolemaan ja siitä koituviin kuluihin en myöskään voinut vaikuttaa. Serkun ylioppilasjuhlat olivat jo alkukesästä, enkä silloin vielä tiennyt hautajaisista. Yksistä nyt elokuulla olevista häistä jo kieltäydyin ja olen nyt saanut paljon kiukuttelua osakseni mm Facebookissa tästä itsekkyydestäni. Huomaan, että ainakaan rahapula ei kuulemma ole hyväksyttävä syy kieltäytyä kutsusta. Hääpari odottaa lahjaa joka tapauksessa, myös niiltä jotka eivät pääse häihin.
Mutta virheistä oppii. En aio ensi kesänä osallistua mihinkään juhliin. En periaatteessa ole mikään juhlavastainen, mutta ihmisiltä näyttää kadonneen rahan arvon taju aivan täysin viimeisenä vuosikymmenenä. Siinä vaiheessa kun yksiin häihin menee vieraalta rahaa monta sataa euroa, mennään jo sellaisissa sfääreissä, että ei enää välttämättä työssä käyvilläkään budjetti kauaa kestä.