Miksi et huolehdi siitä, ettei lapsesi tunkeudu muiden ihmisten henkilökohtaiseen tilaan julkisilla paikoilla?

Väsynyt kesäprovo. Nyt aiheena kaupoissa väkisin ihmisiä halailevat lapset.....

Ei ne lapset halaile (onneksi!!!) mutta tunkevat ihan liian lähelle. Esim. edelliskerran kun istuin lentokoneessa, antoi ehkä 3 vuotiaan lapsen vanhempi kersansa keikkua pitkään käytävällä. Siinä se taapersi edestakaisin ottamalla kulkiessaan tukea (muiden ihmisten) penkeistä ja jaloista. Kyllä muuten vitutti kun minuutin välein penska kulki oman penkin ohi ja meinasi olla mun jalassa kiinni! Väistäpä siinä lentokoneen penkissä mihinkään, mahdoton homma. Lopulta kersa onneksi keikkuessaan kaatui ja loukkasi itsensä, ja touhu loppui.

Tämän lisäksi harva se päivä esim. kaupassa kersat juoksee päin, kävelevät ihan sentin päässä vieraista ihmisistä, jäävät seisomaan kulkureitille niin että ne on mahdoton ohittaa koskematta jne jne. Sellaiset ihmiset jotka ovat tottuneet lapsiin eivät vaan HUOMAA tätä, kun heille on niin luontevaa että lapsi vaikka koskee ohikulkiessaan tai että sen voi "työntää" hartioista pois kulkureitiltä. Mutta mulle lapset on ihan yhtä mieluista koskea kuin se haiseva puliukko - minä haluan pysyä niistä täi/syyhypunkki/noropesistä mahdollisimman kaukana, vähintään samalla etäisyydellä kuin muista tuntemattomista ihmisistä.

Ja sanokaa vapaasti mielenvikaiseksi, en välitä: aina kun kukaan ei huomaa, tökkään/tyrkkään näitä omaan tilaani tunkevia kersoja mahdollisimman kivuliaasti. Siinä ehkä sen kerran oppivat, että turvallisempaa pysyä tuntemattomista kaukana! Miettikää sitä, kun päästätte ne palleronne vapaasti vaeltelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne lapset halaile (onneksi!!!) mutta tunkevat ihan liian lähelle. Esim. edelliskerran kun istuin lentokoneessa, antoi ehkä 3 vuotiaan lapsen vanhempi kersansa keikkua pitkään käytävällä. Siinä se taapersi edestakaisin ottamalla kulkiessaan tukea (muiden ihmisten) penkeistä ja jaloista. Kyllä muuten vitutti kun minuutin välein penska kulki oman penkin ohi ja meinasi olla mun jalassa kiinni! Väistäpä siinä lentokoneen penkissä mihinkään, mahdoton homma. Lopulta kersa onneksi keikkuessaan kaatui ja loukkasi itsensä, ja touhu loppui.

Tämän lisäksi harva se päivä esim. kaupassa kersat juoksee päin, kävelevät ihan sentin päässä vieraista ihmisistä, jäävät seisomaan kulkureitille niin että ne on mahdoton ohittaa koskematta jne jne. Sellaiset ihmiset jotka ovat tottuneet lapsiin eivät vaan HUOMAA tätä, kun heille on niin luontevaa että lapsi vaikka koskee ohikulkiessaan tai että sen voi "työntää" hartioista pois kulkureitiltä. Mutta mulle lapset on ihan yhtä mieluista koskea kuin se haiseva puliukko - minä haluan pysyä niistä täi/syyhypunkki/noropesistä mahdollisimman kaukana, vähintään samalla etäisyydellä kuin muista tuntemattomista ihmisistä.

Ja sanokaa vapaasti mielenvikaiseksi, en välitä: aina kun kukaan ei huomaa, tökkään/tyrkkään näitä omaan tilaani tunkevia kersoja mahdollisimman kivuliaasti. Siinä ehkä sen kerran oppivat, että turvallisempaa pysyä tuntemattomista kaukana! Miettikää sitä, kun päästätte ne palleronne vapaasti vaeltelemaan.

Mulla on mattopuukko käsilaukussa justiin sitä varten, jos nään jonkun edes hipasevan mun lapsia.

T: Natalia

Itseäni hieman inhotti, kun sukulaislapsen kaveri tunki käsinukkea naamani eteen ja kietoi kätensä melkein kaulaani, hyvä ettei syliin tunkenut. En ollut tavannut ko. lasta aikaisemmin, joten ihmettelin kovasti moista iholle tunkemista.

Sama lapsi vietti sukulaisteni kodissa monen monta tuntia ja olisi tullut kauppareissullekin mukaan, mutta kälyni onneksi laittoi tilanteelle stopin. Tiesivätköhän lapsen vanhemmat, missä heidän jälkeläisensä oli? Välittivätkö edes? Kälyni ei ollut tavannut ko. lapsen vanhempia. Hiukan ihmettelen moista rajatonta käytöstä. Sinänsä se on toki harmitonta, mutta mielestäni jotenkin outoa. Onko joillekin vanhemmille helpotus, kun kuusivuotias viettää lähes koko päivän poissa kotoa?

Meni ehkä vähän ohi alheen, mutta tuli vain mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtainen tila ja julkinen paikka. Jotenkin ne sanat eivät sovi samaan lauseeseen. Jos menee julkiseen tilaan, niin täytyy ymmärtää, että siellä on myös muita. Ap:n tapauksessa suosisin omaa yksityistä pihaa.

Lohduttaako tämä ajatus sinua, kun joku lapsesi häiritsemäksi tullut viiltää lastasi kasvoihin?

Aivan.

Tän kirjoittaja ei voi olla normaali. Kuka uhkailee viiltää lasta kasvoihin!?

Missä näit uhkauksen? Onko raiskatuksi tulemisen vaarastakin puhuminen sinusta uhkailua raiskauksella?

Vierailija kirjoitti:

Itseäni hieman inhotti, kun sukulaislapsen kaveri tunki käsinukkea naamani eteen ja kietoi kätensä melkein kaulaani, hyvä ettei syliin tunkenut. En ollut tavannut ko. lasta aikaisemmin, joten ihmettelin kovasti moista iholle tunkemista.

Sama lapsi vietti sukulaisteni kodissa monen monta tuntia ja olisi tullut kauppareissullekin mukaan, mutta kälyni onneksi laittoi tilanteelle stopin. Tiesivätköhän lapsen vanhemmat, missä heidän jälkeläisensä oli? Välittivätkö edes? Kälyni ei ollut tavannut ko. lapsen vanhempia. Hiukan ihmettelen moista rajatonta käytöstä. Sinänsä se on toki harmitonta, mutta mielestäni jotenkin outoa. Onko joillekin vanhemmille helpotus, kun kuusivuotias viettää lähes koko päivän poissa kotoa?

Meni ehkä vähän ohi alheen, mutta tuli vain mieleen.

Lapsi, jonka käytös on noin rajatonta kärsii kyllä jostakin tunne-elämän ongelmista. Itse olen huomannut, että ns. sossutapaukset, eli sellaiset jotka eivät saa huomiota, rakkautta ym. vanhemmiltaan etsivät sitä kaikilta aikuisilta, ja nimenomaan keneltä tahansa, joka heille antaa huomiota. Se on huolestuttavaa, sillä he ovat täydellisiä pedofiilien uhreja.

Yleensä on kyllä vahinkoja kun lapset esim kaupassa törmäilevät vieraisiin ihmisiin. Se että on niin pikkumainen, ettei ymmärrä että kyseessä on vahinko joka voi tapahtua aikuistenkin kesken ruuhkaisessa kaupassa, niin voisi jäädä kokonaan kotiin ja tilata ruokansa vaikka kauppakassi-palvelun kautta. Kyllä itse pidän kaupassa kuria ja vaadin hyvää käytöstä lapsilta mutta eihän lapset opi käyttäytymään jos heitä ota mihinkään mukaan. Ei julkisilla paikoilla käyttäytymistä opita kuin kokemuksella.

Ennemmin siis otan lapset mukaan kun jätän neljän seinän sisään erakoitumaan ja sitten heistä kasvaa ap:n kaltaisia jöröjä jotka vihaavat kaikkia ja kaikkea ympärillä olevaa.

Olet ilmeisesti mykkä jos et kerran osaa pyytää lasta siirtymään pois tieltä jos et pääse ohi. Mikä siinä on että vieraita ihmisiä tai lapsia ei voi yksinkertaisesti pyytää väistämään vaan jäädään tuijottamaan selän taakse tai tungetaan väkisin ohi. Yhdellä pyynnöllä koko ongelma on ratkaistu.

Minäkin olen tähän törmännyt. Ei ihan jokapäivä tietysti tule lapsi naamalle kuolaamaan, mutta nro. 23 sanoi hyvin. Monesti junassa/bussissa/metrossa kun mulla on kännykkä tai tabletti kädessä, tulee joku tuntematon lapsi viereisestä penkkirivistä lähelle tuijottelemaan, melkein syliin tunkee kun "anna munkin pelata pupple vits saakaa". Kirjoitin työjuttuja tabletilla lentoasemalla niin lapsi kiilasi kylkeen ja rupeaa tähmänäpeillään hipelöimään mun tablettia, mumisten samalla jotain netflixistä, en tiedä, pyysin vihaisena lapsen isää hakemaan lapsen pois. Ihmettelen että miksi enempi mammoja ole törmännyt tähän? Mä en tosiaan ole lasten kanssa koskaan tekemisissä joten huomaan nämä tilanteet paremmin kuin neljä lasta kasvattanut burn out -mamma, joka ei tajua maailmanmenoa.

Ja koirien lenkitys, herran jumala. Mun täytyy kasvattaa tuntemattomia lapsia, jotka kädet ojossa juoksevat koiria kohti (siperianhusky ja rottweiler) ettei tuntemattomia koiria saa tuolla tavalla lähestyä! Leppoisin ja lapsirakkainkin koira saa pahaa jälkeä aikaan, jos lapsi sitä vahingossa satuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Olet ilmeisesti mykkä jos et kerran osaa pyytää lasta siirtymään pois tieltä jos et pääse ohi. Mikä siinä on että vieraita ihmisiä tai lapsia ei voi yksinkertaisesti pyytää väistämään vaan jäädään tuijottamaan selän taakse tai tungetaan väkisin ohi. Yhdellä pyynnöllä koko ongelma on ratkaistu.

Vastaan tuntemattomia pershedelmiä komentaneena tähän: koska niiden lasten vanhemmat (äidit) vetävät palkokasvit niin syvälle nenään, jos joku tuntematon heidän lastaan komentelee. Tai sitten se lapsi säikähtää tuntemattoman hymyillen sanottua kehoitusta sivuun siirtymisestä, ja pillahtaa itkuun, jonka jälkeen sen itkupillin äiti lyllertää esiin ja rupeaa huutamaan miten hänen itkupilliään kiusataan. Olen ollut kolmesti tällaisen "en välitä missä lapseni menee mutta jumalauta jos joku mun lastani komentaa" -mutsin huudon kohteena. "Kyllä minä osaan lapseni kasvattaa!" No, et osaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni hieman inhotti, kun sukulaislapsen kaveri tunki käsinukkea naamani eteen ja kietoi kätensä melkein kaulaani, hyvä ettei syliin tunkenut. En ollut tavannut ko. lasta aikaisemmin, joten ihmettelin kovasti moista iholle tunkemista.

Sama lapsi vietti sukulaisteni kodissa monen monta tuntia ja olisi tullut kauppareissullekin mukaan, mutta kälyni onneksi laittoi tilanteelle stopin. Tiesivätköhän lapsen vanhemmat, missä heidän jälkeläisensä oli? Välittivätkö edes? Kälyni ei ollut tavannut ko. lapsen vanhempia. Hiukan ihmettelen moista rajatonta käytöstä. Sinänsä se on toki harmitonta, mutta mielestäni jotenkin outoa. Onko joillekin vanhemmille helpotus, kun kuusivuotias viettää lähes koko päivän poissa kotoa?

Meni ehkä vähän ohi alheen, mutta tuli vain mieleen.

Lapsi, jonka käytös on noin rajatonta kärsii kyllä jostakin tunne-elämän ongelmista. Itse olen huomannut, että ns. sossutapaukset, eli sellaiset jotka eivät saa huomiota, rakkautta ym. vanhemmiltaan etsivät sitä kaikilta aikuisilta, ja nimenomaan keneltä tahansa, joka heille antaa huomiota. Se on huolestuttavaa, sillä he ovat täydellisiä pedofiilien uhreja.

Itselleni tuli ihan sama mieleen! Että onkohan lapsen kotona jotain ongelmia, kun niin mielellään oli sukulaisteni kotona todella pitkään ja kauppareissullekin olisi halunnut lähteä. Itse ajattelin, että lapsi ei saa kotonaan riittävästi huomiota tms.

T: Se, jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen tähän törmännyt. Ei ihan jokapäivä tietysti tule lapsi naamalle kuolaamaan, mutta nro. 23 sanoi hyvin. Monesti junassa/bussissa/metrossa kun mulla on kännykkä tai tabletti kädessä, tulee joku tuntematon lapsi viereisestä penkkirivistä lähelle tuijottelemaan, melkein syliin tunkee kun "anna munkin pelata pupple vits saakaa". Kirjoitin työjuttuja tabletilla lentoasemalla niin lapsi kiilasi kylkeen ja rupeaa tähmänäpeillään hipelöimään mun tablettia, mumisten samalla jotain netflixistä, en tiedä, pyysin vihaisena lapsen isää hakemaan lapsen pois. Ihmettelen että miksi enempi mammoja ole törmännyt tähän? Mä en tosiaan ole lasten kanssa koskaan tekemisissä joten huomaan nämä tilanteet paremmin kuin neljä lasta kasvattanut burn out -mamma, joka ei tajua maailmanmenoa.

Ja koirien lenkitys, herran jumala. Mun täytyy kasvattaa tuntemattomia lapsia, jotka kädet ojossa juoksevat koiria kohti (siperianhusky ja rottweiler) ettei tuntemattomia koiria saa tuolla tavalla lähestyä! Leppoisin ja lapsirakkainkin koira saa pahaa jälkeä aikaan, jos lapsi sitä vahingossa satuttaa.

Osta auto, siellä saa olla rauhassa. Sulla on isot koiratkin, ja kuljet julkisilla? Kuinka.... köyhää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen tähän törmännyt. Ei ihan jokapäivä tietysti tule lapsi naamalle kuolaamaan, mutta nro. 23 sanoi hyvin. Monesti junassa/bussissa/metrossa kun mulla on kännykkä tai tabletti kädessä, tulee joku tuntematon lapsi viereisestä penkkirivistä lähelle tuijottelemaan, melkein syliin tunkee kun "anna munkin pelata pupple vits saakaa". Kirjoitin työjuttuja tabletilla lentoasemalla niin lapsi kiilasi kylkeen ja rupeaa tähmänäpeillään hipelöimään mun tablettia, mumisten samalla jotain netflixistä, en tiedä, pyysin vihaisena lapsen isää hakemaan lapsen pois. Ihmettelen että miksi enempi mammoja ole törmännyt tähän? Mä en tosiaan ole lasten kanssa koskaan tekemisissä joten huomaan nämä tilanteet paremmin kuin neljä lasta kasvattanut burn out -mamma, joka ei tajua maailmanmenoa.

Ja koirien lenkitys, herran jumala. Mun täytyy kasvattaa tuntemattomia lapsia, jotka kädet ojossa juoksevat koiria kohti (siperianhusky ja rottweiler) ettei tuntemattomia koiria saa tuolla tavalla lähestyä! Leppoisin ja lapsirakkainkin koira saa pahaa jälkeä aikaan, jos lapsi sitä vahingossa satuttaa.

Osta auto, siellä saa olla rauhassa. Sulla on isot koiratkin, ja kuljet julkisilla? Kuinka.... köyhää.

Mulla on auto, omissa nimissä kaksikin, mutta Helsingin keskustassa on järkevämpi mennä julkisilla tai kävellen kuin omalla autolla. En mä kyllä koiria oo koskaan julkisiin tuonut :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen tähän törmännyt. Ei ihan jokapäivä tietysti tule lapsi naamalle kuolaamaan, mutta nro. 23 sanoi hyvin. Monesti junassa/bussissa/metrossa kun mulla on kännykkä tai tabletti kädessä, tulee joku tuntematon lapsi viereisestä penkkirivistä lähelle tuijottelemaan, melkein syliin tunkee kun "anna munkin pelata pupple vits saakaa". Kirjoitin työjuttuja tabletilla lentoasemalla niin lapsi kiilasi kylkeen ja rupeaa tähmänäpeillään hipelöimään mun tablettia, mumisten samalla jotain netflixistä, en tiedä, pyysin vihaisena lapsen isää hakemaan lapsen pois. Ihmettelen että miksi enempi mammoja ole törmännyt tähän? Mä en tosiaan ole lasten kanssa koskaan tekemisissä joten huomaan nämä tilanteet paremmin kuin neljä lasta kasvattanut burn out -mamma, joka ei tajua maailmanmenoa.

Ja koirien lenkitys, herran jumala. Mun täytyy kasvattaa tuntemattomia lapsia, jotka kädet ojossa juoksevat koiria kohti (siperianhusky ja rottweiler) ettei tuntemattomia koiria saa tuolla tavalla lähestyä! Leppoisin ja lapsirakkainkin koira saa pahaa jälkeä aikaan, jos lapsi sitä vahingossa satuttaa.

Osta auto, siellä saa olla rauhassa. Sulla on isot koiratkin, ja kuljet julkisilla? Kuinka.... köyhää.

Mulla on auto, omissa nimissä kaksikin, mutta Helsingin keskustassa on järkevämpi mennä julkisilla tai kävellen kuin omalla autolla. En mä kyllä koiria oo koskaan julkisiin tuonut :D

Sitten ei passaa valittaa, jos ei älyä autoa käyttää. Kätevää tai ei.

Olin vasta kaveriporukalla puistossa piknikillä, kun melkein tunnin ajan seurassamme enemmän tai vähemmän pyöri n. 2-vuotias lapsi, jonka vanhemmat olivat kauempana omalla viltillään. Heitä ei paljon lapsensa menemiset kiinnostaneet, kun aluksin luulimme lapsen eksyneen vanhemmistaan, kun hän tuli viereemme, eikä kukaan lähellä olleista aikuisista tuntunut kaipaavan lasta. Välillä vanhemmat huutelivat lasta käymään syömässä eväitä, mutta eivät tehneet elettäkään liikkuakseen, kun lapsi ei kutsuun reagoinut, vaan seisoi mieluummin kavereideni footbag-ringin keskellä katsellen heidän peliään. Välillä lapsi kävi juoksemassa vanhempiensa luona, mutta hetken päästä tuli taas takaisin. Eikä vanhempia tuntunut häiritsevän sekään, että meillä oli esillä alkoholia ja osa vieläpä tupakoi. Jaksoivat sentään siinä vaiheessa ottaa lapsen mukaan, kun lähtivät puistosta.

Vierailija kirjoitti:

Inhottavaa, kun vaikka kaupassa joku pieni rähmäkäpälä ui liiveihin. Pitäkää lapsenne kontrollissa. Kaikki eivät todellakaan ole niistä yhtä innoissanne kuin te olette.

Yritän pitää Jeren 14v aisoissa kaupoilla, kesäaikaan on vaan liian hankalaa. Talvella on paksut toppatakit ja tissit piilossa, mutta eritoten tänä kesänä hänestä on kuoriutunut varsinainen tissitakiainen!

Onko kellään mitään vinkkejä antaa, nyt on hyvät neuvot kalliit!

Olin kerran istumassa puistossa sellaisella reunuksella, kun eräs isä päästi taaperoikäisen lapsensa kiipeilemään niin että lapsi otti tukea minusta. Minulla oli vielä kädessä iso kuuma kahvimuki. Sanoin että voisitko ottaa lapsesi pois, mutta isä vain hymyili takaisin. No, nousin siitä sitten reippaasti seisomaan jolloin lapsi tietysti tupsahti kunnolla naamalleen maahan. Taisi isä tajuta ettei kannata päästää jälkikasvuaan vieraisiin ihmisiin kiinni.

En suosittele tämän ketjun itkijöitä ainakaan vierailemaan Italiassa. Tulisitte meinaan hulluksi siitä miten lapset täällä tekevät ihan mitä tykkäävät ja aikuiset ihastelevat suureen ääneen ympärillä. Jos joku lapsi tulee kurkkimaan vieraan aikuisen iPadia niin lapselta kysytään haluatko pelata. Jos vieras lapsi tulisi piknikhuovalle niin siltä kysyttäisiin mikä sun nimi on ja haluatko syödä jotain. Lapsia silitellään ja otetaan syliin oli ne tuttuja tai ei. Lapset on täällä kuninkaallisia eikä ne voi tehdä mitään väärää. Aikuiset ottavat oikein asiakseen aina että lapset viihtyvät yhteisissä tilaisuuksissa, jututtavat ja leikittävät.

Saattaisi teitä vähän ahistaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran istumassa puistossa sellaisella reunuksella, kun eräs isä päästi taaperoikäisen lapsensa kiipeilemään niin että lapsi otti tukea minusta. Minulla oli vielä kädessä iso kuuma kahvimuki. Sanoin että voisitko ottaa lapsesi pois, mutta isä vain hymyili takaisin. No, nousin siitä sitten reippaasti seisomaan jolloin lapsi tietysti tupsahti kunnolla naamalleen maahan. Taisi isä tajuta ettei kannata päästää jälkikasvuaan vieraisiin ihmisiin kiinni.

Kyllä tota kelpaa muistella, pääsitpäs näyttämään niille! Mun jalkaa tuli kerran haistelemaan yksi koira, mä potkaisin sitä täysillä. Ei varmaan enää omistaja päästä sitä haistelemaan ventovieraita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran istumassa puistossa sellaisella reunuksella, kun eräs isä päästi taaperoikäisen lapsensa kiipeilemään niin että lapsi otti tukea minusta. Minulla oli vielä kädessä iso kuuma kahvimuki. Sanoin että voisitko ottaa lapsesi pois, mutta isä vain hymyili takaisin. No, nousin siitä sitten reippaasti seisomaan jolloin lapsi tietysti tupsahti kunnolla naamalleen maahan. Taisi isä tajuta ettei kannata päästää jälkikasvuaan vieraisiin ihmisiin kiinni.

Kyllä tota kelpaa muistella, pääsitpäs näyttämään niille! Mun jalkaa tuli kerran haistelemaan yksi koira, mä potkaisin sitä täysillä. Ei varmaan enää omistaja päästä sitä haistelemaan ventovieraita.

Pyysitkö ensin ystävällisesti koiran omistajaa poistamaan koiransa sun jalan vierestä ja hän kieltäytyi?